Sivun näyttöjä yhteensä

perjantaina, toukokuuta 23, 2008

FC Honka säilytti pääkaupunkiseudun herruuden








Kauden 2008 ensimmäinen pääkaupunkiseudun "derby" oli valmiina alkamaan. Paikalliskahinalle antoi hyvän startin juuri tällä viikolla hyväksytty ympäristöystävällisen länsimetron rakentamisen aloittaminen vuonna 2009. Tämä päätös lähentää näitä kahta kaupunkia entisestään ja noin kuuden vuoden päästä voikin metro olla ennen "derbyä" täynnä kannatuslauluja hoilaavia faneja!

Joukkueet lähtivät illan peliin täysin erilaisista lähtökohdista. Kotijoukkue FC Honka kärsi kirvelevän 1-0 tappion edellisellä kierroksella kärkiryhmä FC Lahden vieraana. Otteluraportit kuitenkin kertoivat, että ottelu olisi voinut aivan hyvin päättyä, vaikka 5-4. FC Hongalla oli ottelussa paikkansa, mutta viimeistely "boxissa" on joukkeelle edelleen tervanjuontia.
FC Hongan ongelma onkin ollut tänäkin vuonna vieraspelit, joissa voittoja ei tule. Tämä kurssi pitää korjata nopeasti, koska muuten mestaruudesta on turha haaveilla. Sitä vastoin kotona Hongalla on kulkenut, kun saldona on kaksi voittoa ja tasuri. Merkille pantavaa on myös, ettei joukkue ole päästänyt vielä maaliakaan kotona.

HJK:n leirissä sen sijaan tunnelmat olivat pilvissä, kun viime kierroksella mestari-Tamu tyrmättiin täysin kanveesiin 5-1 voitolla. Näin HJK lähti otteluun sarjakolmosena ja ero Honkaan oli venähtänyt jo viiteen pisteeseen. FC Hongan puolella olivat kuitenkin tilastot, koska HJK ei ole pystynyt voittamaan joukkuetta peräti kolmessa edellisessä liigapelissä. Myös organisaatiopuolella innovaatinen naapuri Espoosta on menossa satavuotiaan seuran edelle. Kokonaisbudjetit ovat seuroilla täysin samat (1 800 000 euroa), mutta Honka tekee voittoa, kun taas HJK tappiota.

Mielenkiintoa peliin toi myös se, että moni Honka-pelaaja omaa HJK taustan ja varsinkin valmentaja Mika Lehkosuolle peli on todella suuri, koska pelasihan mies koko uransa Klubi-paidassa.
HJK itse asiassa yritti värvätä viime syksynä Lehkosuota valmentajakseen, mutta vastaus tuli nopeasti. Lehkosuo kertoi, ettei pystyisi tekemään samaa pitkäjänteistä pelaajia kehittävää työtä tuloksia tuijottavassa HJK:ssa. Tämä on täysin totta, koska viime vuodet ovat osoittaneet, että HJK:ssa on menetetty monta lahjakasta pelaaja muihin seuroihin tai he ovat jumittuneet farmiseura Klubi-04:ään. Uskomatonta oli myös se, että maajoukkuetoppari Markus Halsti pääsi lähtemään viime syksynä ilmaiseksi Allsvenskan seura GAIS:iin, mutta Malmö FF maksoi miehestä nyt keväällä miljoona euroa! Tälläisiä summia Suomi-futiksella ei todellakaan ole varaa menettää!
Nyt itse ottelu oli valmiina alkamaan ja aurinkoinen sää oli houkutellut 4800 katsojaa paikan päälle. Lievä pettymys oli, että viime kaudella pelatun "derbyn" kaltaista suurta hurmosta ei koettu (stadion täynnä ja osa jäi ulkopuolelle). Kaikesta huolimatta pitää tähänkin olla tyytyväinen, koska muilla paikkakunnilla katsojaluvut olivat katasrofaaliset: Mypa-FC Lahti 2-0 (yl: 1693), FF Jaro-Haka 0-4 (yl:1552), Rops-TPS 1-0 (yl:1785), FC Inter-VPS 2-0 (yl:2324), Tamu-KooTeePee 4-2 (yl:2474) ja IFK Mariehamn-Kups 1-1 (yl:1508)!
*********************************************


Ottelu lähti odotetusti käyntiin kovalla taistelulla, eikä mitään annettu ilmaiseksi. FC Honka tuli kuitenkin otteluun selvästi valmiimpana ja HJK taisikin olla vielä Tamu-voiton euforiassa.
Vain 4. minuuttia oli pelattu, kun Hongan Hermanni Vuorinen karkasi jo läpiajoon, mutta HJK-maalilla Ville Wallén torjui upeasti. 7. minuuttia oli vasta ehtinyt kulua, kun espoolaisyleisö sai mitä halusi. Aleksandr Kokko pelasi pystysyötöllä John Weckströmille pallon rangaistusalueelle ja John liukui nostamaan pelivälineen yli Wallénin. Näin FC Honka siirtyi ansaitusti johtoon. HJK pääsi peliin paremmin mukaan, kun aikaa kului. 20. minuuttia oli pelattu, kun määlipörssiä viidellä maalillaan johtava Tomasz Sajdak pääsi laukomaan tulisesti, mutta Honka-maalilla Tomi Maanoja ei ollut yllätettävissä. Seuraavaksi "varjojen mailla" koko pelin ollut HJK-kärki Juho Mäkelä pääsi puskupaikkaan, mutta puskussa ei ollut riittävästi voimaa. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen puoli-aika tarjosi enemmän kovaa painia kuin näyttävää peliä.

Tauolla HJK-luotsi Antti Muurinen oli saanut joukkueensa herätettyä, koska kentälle juoksi aivan erinäköinen HJK. Muurinen otti myös heikon Juho Mäkelän pois ja tilalle juoksi täysin kuntoutunut Paulus Roiha. Jo 48. minuutilla Roiha pääsi maalipaikkaan, kun hän kurottautui loistavaan keskityspalloon, mutta pallo suuntautui ohi maalin. 55. minuutilla jälleen vahvasti pelannut Medo pääsi puskemaan aivan maalin edustalta, mutta pusku meni ylitse. Seuraavaksi Mika Lehkosuo teki yllättävän vaihdon, kun vahvasti pelannut John Weckström tuli pois ja tilalle kirmasi Jussi Vasara. 76. minuutilla Hermanni Vuorinen otettiin vaihtoon ja Jami Puustinen sai tilaisuuden juosta kentälle. 78. minuutilla oli Paulus Roiha taasen tekopaikassa, kun Erfan Zeneli pelasi hänet vapaaksi, mutta Maanoja tuli hyvin vastaan ja piti maalinsa puhtaana. 82. minuutilla sai HJK parhaan paikkansa, kun Erfan Zeneli laukoi ja takatolpalle hiipinyt Jarno Parikka pääsi tuikkaamaan kohti tyhjää maalia, mutta maajoukkuetoppari Hannu Patronen ehti kuitenkin heittäytymään vedon tielle.

Näin Hongan puolustus kesti HJK:n koko toisen puoliajan kestäneen painostuksen. Tämä tiesi myös sitä, ettei yksikään vieraileva joukkue ole vielä tällä kaudella onnistunut maalinteossa Tapiolassa! HJK:lle tappio oli kuitenkin vasta ensimmäinen ja joukkue jatkaa hyvissä asemissa neljäntenä. Hongalle voitto oli elintärkeä ja pisteet kotiin sunnuntaina Kotkasta, niin joukkue voi hyvillä mielin lähteä tauolle.
Hongalta onnistui tänään varsinkin puolustuspelaaminen, joka oli tiivistä ja yhtenäistä. Tomi Maanoja maalilla oli itsevarmuus ja hänen edessään Hannu Patronen sekä Rami Hakanpää olivat fantastisia. Myös John Weckström ja Hermanni Vuorinen saavat erityismaininnan.
HJK-leirissä onnistujia olivat Ville Wallén, joka teki useamman tärkeän torjunnan ja Mikko Hauhia.

FC Hongan valmentaja Mika Lehkosuo kertoi pelin jälkeen, että nämä HJK-pelit ovat hänelle todella suuria ja hänen oli vaikea pysyä rauhallisena. Hän myönsi, että ottelu oli tasainen ja ensimmäinen puoliaika oli Hongan, kun taas toinen HJK:n. Hän oli mielissään, että viisi alinta pelaaja teki hyvää työtä.
HJK-luotsi Antti Muurinen sen sijaan ihmetteli miksi joukkue tuli peliin, niin vaisulla asenteella. "Olimme alussa niin surkeita, että sitä ei voi hyväksyä ja erinomaisen Tamu-pelin jälkeen edes uskoa", Muurinen harmitteli. Muurinen jatkoi, että toisella puoliajalla HJK oli selvästi parempi, mutta paikoista ei saatu maalia.

Pääkaupunkiseudun herruus pysyy näin vahvasti Espoossa, mutta taistelu mestaruudesta sen, kun vain kiihtyy. Nyt on enää yksi kierros jäljellä ennen EM-lopputurnaustaukoa ja toivotaan, että kisat ja seuraavien viikkojen maajoukkuepelit nostavat jälleen jalkapallohuuman! Muistakaa, että jalkapallo on parasta paikan päällä!

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

HJK syvensi Tamu:n ahdinkoa Finnairstadionilla







Veikkausliigan "härkäviikot" lähenivät loppuaan ennen EM-lopputurnaustaukoa, kun kuudes kierros saatiin päätökseen ja kaksi oli vain jäljellä. Tiivis pelitahti on osoittanut raadollisuutensa, kun monissa seuroissa avainpelaajat ovat joutuneet sairastuvalle. Kaikesta huolimatta on tämä kuluva toukokuu tarjonnut draamaa ja varsinkin yllätyksiä koko rahan edestä. Vai olisiko joku osannut veikata, että tuplamestari Tamu:lla on tähän mennessä vaivaiset kolme pistettä, eikä ainuttakaan voittoa? Tai, että valmentajasekoiluilla otsikoissa viihtynyt Rops olisi pystynyt haastamaan kärkiseuroja ja olemaan keskikastissa sarjataulukossa? Kärjessä porskuttavat ansaitusti FC Lahti ja Inter, mutta tämä ei ainakaan minulle ollut Liigacupin jälkeen mikään yllätys.

Veikkausliiga on osoittanut mielenkiintonsa, mutta missä ovat katsojat? Esimerkiksi viime kierroksella perinteikkäässä Kuopiossa (Kups-KooTeePee) oli surkeat 1610 katsojaa ja Anjalankoskella (MyPa-TPS) vaivaiset 1043 silmäparia. Miksi tätä samaa asiaa pitää vuodesta toiseen päivitellä ja hakea siihen syitä? Mikäli syynä on jääkiekon tasoltaan lähinnä säälittävät MM-kisat, niin mitä se kertoo meidän jalkapallokulttuuristamme? Sen, että se on edelleen Jari Litmasen sanoin "nuorta ja ohutta"!
Siirrytään itse illan peliin, jossa viime kaudella täydellisesti flopannut HJK haastoi mestari-Tamu:n. Osasyy Tamu:n surkeaan alkukauteen löytyy avainpelaajien loukkaantumisista, mutta suurin syy on Tamu-sielu Jarkko Wissin lopettaminen viime kauden jälkeen. Nyt Tamu:n urheilutoimenjohtajana toimivan Wissin jättämä aukko on niin suuri, että se on näkynyt varsinkin johtajan puuttumisena kentällä. Olisiko Tamu:n valmentajan Ari Hjelmin pitänyt hankkia tilalle joku muu kuin HJK:sta tullut Vili Savolainen, vaikka Mika Nurmela?

Sen sijaan HJK koki täydellisen muodon muutoksen viime kauden jälkeen, kun peräti 14 pelaajaa lähti ja tilalle tuli varsinkin viime jutussani mainitsemia paluumuuttajia. Joukon valmentajaksi tuli A-maajoukkueen luotsaamisen jälkeen omien sanojensa mukaan alimpaan helvettiin sysätty Antti Muurinen. Muurisen myötä Klubiin on palannut peli-ilo ja myös tulosta on syntynyt.

Edellisellä kierroksella HJK jäi tasapeliin (1-1) sarjajohtaja FC Inter:in vieraana, kun Tamu kärsi shokkitappion kotonaan (0-2) FC Lahdelle. HJK-luotsi Antti Muurinen uskoikin ennen peliä, että Tamu ei tyydy tilanteeseensa, vaan vastaan tulee taisteleva joukkue. Tamu onkin hallinnut liigapelejä HJK:ta vastaan viime vuosina ja edellisestä HJK:n kotivoitosta on kulunut jo viisi vuotta! Organisaatio puolella seurat painivat samassa sarjassa, mutta erojakin löytyy. Tamu:n budjetti kasvoi viime vuodesta peräti 27 prosenttia (1 931 500 euroa), kun taasen HJK pienensi omaansa 15 prosenttia (1 800 000 euroa).
Lisämausteensa otteluun toi seikka, että entiset HJK-pelurit Vili Savolainen ja Iiro Aalto palasivat tutulle stadionille vieraassa paidassa.

Koleasta säästä huolimatta paikan päälle oli tullut mukavasti väkeä (5627 katsojaa) ja tämä entisestään vankisti isojen kaupunkien Turku, Helsinki ja Espoo asemaa yleisökeskiarvojen kärjessä.
***********************************************
HJK pääsi otteluun täysin terveellä miehistöllä ja myös Tamu:n loukkaantumistilanne oli paranemaan päin, kun vain Henri Sheweleff oli poissa. Tämän lisäksi puolustuksen johtohahmo Mathias Lindström teki paluun ja Tomi Petrescu oli jo sunnuntaina TPV:n mukana Ykkösen ottelussa VIFK vastaan.
Ottelu lähti käyntiin tunnustellen ja paikoin hermostuneesti. HJK otti enemmän peliä haltuunsa ja yritti kaukolaukauksilla yllättää Tamu-maalivahti Mikko Kavénin.
Parhaat paikat tulivat HJK:n Juho Mäkelälle, joka kuitenkin kunnostautui "tuhlaajapoikana".
20. minuuttia oli pelattu, kun Mäkelä pääsi puolittaiseen läpiajoon, mutta laukaus suuntautui sivuverkkoon. Pari minuuttia tästä "man of the match" Tomasz Sajdakin keskitys löysi Mäkelän, joka yritti vetoa suoraan ilmasta, mutta veto meni yli. Kyllä näistä paikoista maalintekijän pitää onnistua ja näyttääkin siltä, ettei Mäkelä ole kehittynyt lainkaan Skotlannin Heartsiin siirtymisen jälkeen. Viimein pelikellon näyttäessä 35. minuuttia HJK:n hallinta tuotti tulosta. Jälleen kerran keskikentän pohjalla vahvasti pelannut Mohamed Kamara (Medo) otti tyhjät pois ja laukoi fantastisesti 30-metristä yläriman kautta maaliin. "Oi oi mikä maali"! Se joka kutsuu Suomi-futista vieläkin "potkupalloksi" voi pitää turpansa kiinni! Nyt vauhdilla miehelle Suomen passi (Sierra-Leonen poikamaajoukkueen peluri, joka jäi vuoden 2003 MM-kisoissa Suomeen)!
Medon upean maalin jälkeen tauolle siirryttiin HJK:n ansaitussa johdossa.

Tamu-luotsi Ari Hjelm ei saanut herätettyä joukkuettaan tauolla, vaan kentälle juoksi hengetön ja alistunut Mestari-ryhmä. HJK jatkoi hallintaansa ja vain viisi minuuttia oli pelattu, kun Medo pääsi jälleen vapaasti laukomaan, mutta nyt Tamu-puolustus ehti pallon tielle. Seuraavaksi 58. minuutilla Hjelm yritti herättää joukkuettaan kahdella vaihdolla, kun Sakari Saarinen tuli Chris Jamesin tillalle ja Daniel juoksi Jari Niemen paikalle. Noin tunnin pelin jälkeen oli Tamu päästä tasoittamaan, kun Antti Hynynen eteni yksin läpi, mutta HJK-maalilla Ville Wallén torjui jalallaan pallon kulmaksi. Näyttää siltä, että onnikin on hylännyt Tamu:n.
63. minuuttia oli pelattu, kun nähtiin ottelun lopullinen ratkaisu. Juho Mäkelä petasi Sajdakille vetopaikan ja puolalainen laukoi pallon tarkasti alakulmaan. Heti seuraavalla minuutilla Tamu lyötiin kanveesiin, kun kulman jälkitilanteesta Medo laukoi voimalla, eikä Kavén saanut palloa haltuunsa ja näin Sajdak pääsi tuikkaamaan pallon maaliviivalta verkkoon.
Kymmenen minuuttia oli ehtinyt vain kulua edellisestä täysosumasta, kun Sajdak puski Tuomas Kansikkaan keskityksen verkon perukoille ja näin puhdas "hat-rick" oli valmis!
78. minuutilla vaihdosta sisään tullut Daniel sai kunnian tehdä Tamu:n illan ainoan osuman ja lukemat olivat 4-1. Kaikkia maaleja ei kuitenkaan oltu vielä nähty, vaan 81. minuutilla Bah jätti pallon vaihdosta Mäkelän tilalle tulleelle Jarno Parikalle, joka laukoi tarkasti rangaistusalueen kulmalta pallon alakulmaan.
Täten Tamu kärsi seurahistoriansa suurimman tappion ja viimein nyt on selvää, että joukkue on täydellisessä kriisissä. Kuudesta ottelusta joukkueella on vain kolme pistettä ja sarjakärki on jo 13 pisteen päässä! Kuka olisikaan uskonut, että torstaina pelattava Tamu-FC KooTeePee tulisi olemaan tässä vaiheessa kautta jumbofinaali! Tässäkin ottelussa tuli selvästi esiin, että joukkueelta puuttuu keskikentänjohtohahmo. Uskonkin, että urheilutoimenjohtaja Jarkko Wiss on nyt vimmatusti sitä etsimässä, koska Tamu:n on pakko vahvistaa joukkuetta ennen Mestareiden liigan karsintoja. Tämä on aivan uusi tilanne myös menestymiseen tottuneelle Ari Hjelmille, koska seuralle on tullut lähinnä vain menestystä koko sen seurahistorian ajan (Tamu perustettu 1998).
Haluan kuitenkin kaikesta huolimatta uskoa, että Tamu tulee vahvasti viimeistään heinäkuussa, kun Mestareiden liigan karsinnat alkavat!
Tamu:n joukkueessa onnistujat olivat harvassa, mutta yksi pelaajaa nousee esiin. Entinen HJK-peluri Iiro Aalto oli pirteällä pelipäällä ja hänen erinomaiset nousunsa tuovat vielä jatkossa maalitilanteita Tamu:lle. HJK:n leirissä sen sijaan oli monta onnistujaa, joista "hat-rick"-mies Sajdak oli koko ottelun paras. Puolustuksessa Tuomas Aho pelasi virheettömästi ja hänen edessään Medo ja Tuomas Haapala toimivat keskikentän moottoreina.

Pelin jälkeen HJK-luotsi Antti Muurinen kertoi nähneensä jo alkuverryttelyissä, että pelaajat ovat syttyneet otteluun. United on varmasti saanut huomata, miten haluttu mestarin "päänahka" on Muurinen jatkoi. Muurinen sanoi, että Medon superlaukaus vapautti HJK:n pelaamisen. HJK:n syöttöpeli ja liikkuminen oli parempaa kuin Inter-pelissä hän päätti.
Tamu-luotsi Ari Hjelm kertoi ottelun jälkeen, että Tamu tallustaa nyt syvimmällä, missä se on koskaan ollut. Kuitenkin myös pieni valonpilkahdus nähtiin, kun Mathias Lindström saatiin viimein takaisin ruotuun Hjelm päätti.
*************************************************
Kuusi kierrosta on nyt Veikkausliigaa takana ( http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2008/05/647469) ja kaksi kierrosta edessä, jonka jälkeen sarja vetäytyy EM-lopputurnaustauolle. FC Inter ja FC Lahti porskuttavat kärjessä kannoillaan mestarisuosikit HJK ja TPS. Kaiken kaikkiaan sarja on todella tasainen kärkijoukkueiden takana, sekä erittäin mielenkiintoinen. Nousija-joukkueista Rops pysyy keskikastissa ja Kups yrittää sinnitellä mukana. Jumbojoukkue FC KooTeePee sitä vastoin tuskin pärjäisi nykyisellä joukkueellaan edes Ykkösessä! FC KooTeePee:n kaltaiset "turistit" luovat juuri sitä väärää "potkupalloimagoa".
Lopuksi vinkki kaikille pääkaupunkiseudulla asuville. Torstaina ei tunnetta ja draamaa puutu Tapiolan uhrheilpuistossa, kun HJK saapuu FC Hongan vieraaksi kello 19.00 alkavassa ottelussa. Muistaen viime vuoden yleisöryntäyksen kannattaa lippu ostaa jo ennakkoon!

perjantaina, toukokuuta 09, 2008

Rops haastoi FC Hongan Tapiolan urheilupuistossa






Rops on osoittanut kahdella ensimmäisellä kierroksella, että se kuuluu Veikkausliigaan urheilullisesti. Rops oli yllättää ensimmäisellä kierroksella turkulaisen FC Inter:in, mutta viime hetkillä Inter nousi 2-1 voittoon. Toisella kierroksella koettiin sitten jymypaukku, kun Rops kaatoi kotonaan mestarisuosikki Tamu:n Mweetwa Nchimunyan maaleilla 2-1. Otteluraportit kertoivat Mika Nurmelan ja Daniel Bauerin hallinneen keskikenttää ja varsinkin Nurmela oli ollut vedossa. FC Honka sen sijaan hävisi viimeksi vieraissa FF Jarolle 1-0 ja raportit kertoivat, ettei Honka saanut omaa lyhytsyöttöpeliään laisinkaan toimimaan. FF Jaro näytti ottelussa, ettei vieraspiste Tamu:a vastaan ensimmäisellä kierroksella ollut vain sattumaa ja se tuleekin haastamaan kaikki mestariehdokkaat. FC Hongan valmentaja Mika Lehkosuo toivoikin, että vaisun Jaro-ottelun jälkeen kotiyleisö herättäisi joukkueen parempaan. Lehkosuo kertoo, ettei tappio ole vaikuttanut joukkueen ilmapiiriin, vaan harjoituksissa on ollut hyvä fiilis. Eikä joukkue myöskään ole väsynyt, vaan päinvastoin virkeä otteluruuhkasta huolimatta. Liigacupissa Honka nöyryytti Rops:ia peräti 4-1, mutta sitä on turha muistella, koska sen jälkeen Rops:illa on vaihtunut valmentaja, sekä osa pelaajista. Belgialainen Tom Saintfiet sai juuri kauden alla lähteä, koska hän ei tullut pelaajien kanssa lainkaan toimeen. Tilalle tuli Viron liigasta Valeri Bondarenko, joka on saanut nopeassa tahdissa Rops:in pelin kulkemaan.
Myös Mika Lehkosuo sanoi joukkueen olevan vaikeasti voitettava joukkue, jonka koki viimeksi myös Tamu. Suurin ero joukkueiden välillä piileekin organisaatioissa, kun FC Honka operoi liigan kolmanneksi suurimalla budjetilla (1 800 000 euroa), niin on Rops:in vastaava liigan toiseksi pienin (750 000 euroa).
Näin taistelu Veikkausliigapisteistä oli valmiina alkamaan!
**********************************************
Hongan leirissä terveystilanne on paranemaan päin, kun John Weckström, Jani Bäckman ja Rami Hakanpää palasivat kokoonpanoon. Poissa olivat vain Sampo Koskinen ja Roope Heilala.
Rops sen sijaan pääsi otteluun parhaalla mahdollisella kokoonpanolla.

Ottelu lähti heti iloisella hyökkäyspelillä käyntiin ja vauhtia riitti päästä päähän.
FC Honka pääsi tekopaikkaan heti ottelun toisella minuutilla, kun kulmapotkun jälkitilanteesta Ville Jalasto pääsi laukomaan, mutta laukaus oli onneton. Rops ei tästä hermostunut, vaan päinvastoin se haastoi hyvin keskialueella ja esti Hongan syöttöreitit. "Man of the match" Mika Nurmela pääsi seuraavaksi vetopaikkaan riistettyään pallon epävarmasti läpi ottelun pelanneelta Hannu Patroselta, mutta Nurmelan sihti ei ollut kohdallaan. Pelikellon osoittaessa 12. minuuttia nähtiin ottelun paras maalintekopaikka, kun hyvin annetusta kulmapotkusta pallo tuli Patroselle, joka pudotti sen Rami Hakanpäälle. Rami kuitenkin onnistui vetämään pallon yli, vaikka maali oli vain muutaman metrin päässä. Kymmenen minuuttia tästä sai Rops hyvän maalipaikan, kun Chilese Chibwe laukoi kovaa, mutta Hongan maalilla Tomi Maanoja selvitti tilanteen kulmapotkuksi. Juuri ennen taukovihellystä pääsi vielä Hermanni Vuorinen puolittaiseen läpiajoon, mutta Stephen Kunda ehti viime hetkellä väliin.

Toiselle puoliajalle Hongan valmentaja Mika Lehkosuo vaihtoi John Weckströmin sisään ja vaisusti esiintynyt Jami Puustinen tuli vaihtoon. Honka tulikin hieman vahvemmin tauon jälkeen peliin mukaan ja se saikin peliä Rops-päätyyn. 50. minuuttia oli pelattu, kun Nicholas Otaru pelasi Vuorisen laukaisupaikkaan, mutta Vuorisen laukaus kilpistyi Rops:in puolustajaan. 60. minuutin kohdalla pääsi John Weckström kokeilemaan vastapallosta, mutta jälleen veto viuhui yli maalin. Rops ei antanut missään vaiheessa periksi ja Kalle Rönkkö oli maalilla se viimeinen lukko. Oltiin jo ottelun 70. minuutilla, kun Hongan Jussi Vasara pääsi laukomaan suoraan ilmasta Otarun antamasta "passista", mutta Rönkkö Rops-maalilla hoiti tilanteen. Seuraavaksi Mika Lehkosuo haki vielä lisää hyökkäysvoimaa vaihtamalla Aleksandr Kokon Vasaran tilalle. Viimeisellä minuutilla Honka saikin vielä maalipaikan, kun Jalasto antoi pitkän vapaapotkun rangaistusalueelle, mutta Rönkkö sai pallon haltuunsa ennen Kokkoa.
Näin Rops ansaitsi pisteen hyvin kontrolloidulla pelillään. Rops:in ehdoton pelin sielu oli Mika Nurmela, joka tuntui ehtivän joka paikkaan ottelun aikana. Nurmelan kaltaisia pelimiehiä on ilo katsoa ja hän voisikin aivan hyvin pukea vielä kerran maajoukkuepaidan päälleen. Myös maalivahti Kalle Rönkkö oli itsevarmuus ja puolustuksessa Akesandr Kulik, sekä Stephen Kunda eliminoivat hyvin Hongan hyökkäykset. Tälläisellä joukkueella Rops:illa ei ole mitään hätää sarjapaikkansa puolesta ja ero Kups:iin, sekä KooTeePee:hen voikin muodostua isoksi.

Hongan leirissä onnistujia olivat Ville Jalasto, Jussi Vasara ja Tomi Maanoja, kun sitä vastoin koko muu joukkue alisuoritti. Erityisesti syötöt (myös helpot) menivät harakoille ja tekopaikassa laukaukset olivat onnettomia. Kotona ei saa menettää pisteitä mikäli janoaa mestaruutta ja viime kaudella juuri tasapelit (11 viime kaudella) pudottivat Hongan mestaruusjunasta.

Hongan valmentaja Mika Lehkosuo peräänkuulutti ottelun jälkeen rentoutta joka osa-alueelle, jolloin myös pallot menevät maaliin. Hän korosti, että: "menestyjät mitataan siinä kun kaikki ei mene nappiin ja sitten noustaan sieltä". "Ei kannata kuitenkaan liikaa alkaa hermoilemaan". "Pelejä on vielä 23 jäljellä". Rops:in valmentaja Valeri Bondarenko sen sijaan oli tyytyväinen tulokseen:" Oli tärkeää saada piste täältä". "Se oli tärkeintä"." Odotimme Hongan pelaavan hallintapeliä ja niin tapahtui". "Emme olleet tänään parhaimmillamme". "Meillä on potentiaalia vielä nähtyä parempaan pelaamiseen". "Meillä oli juuri vaikea peli Tamperetta vastaan ja sen jälkeen edessä oli pitkä matka bussilla ja lentäen"
*********************************************
Viime jutussa kerroin Kimmo J. Lipposen suomalaisen jalkapallon visiosta vuodelle 2020. Visiossa Suomi olisi 2020 Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa ja rekisteröityjä pelaajia olisi 250 000. Tällä hetkellä tuntuu, että jälkimmäinen on realistista tavoittaa, mutta kymmenen parhaan joukkoon Euroopassa pääsy on vaikeaa. Taso nousee jalkapallossa ympäri maailmaa huimaa vauhtia ja pysyminen jo kelkassa mukana on haaste. Kuka olisi esimerkiksi lyönyt rahojaan Kreikan mestaruuden puolesta 2004 EM-kisoissa? Tai uskonut, että Azerbaidzhan (Suomen MM-karsinta ja viimeksi EM-karsintalohkossa) pystyy hankkimaan saksalaisen huippuvalmentajan Berti Vogtsin päävalmentajakseen. Azerbaidzhan myös osoitti viime karsinnoissa Suomen lohkossa, ettei se ole enää mikään "heittopussi". Nämä esimerkit vain todistavat sitä, että myös muissa maissa halutaan nousta ylemmälle tasolle.

Kaiken lisäksi meidän A-maajoukkue elää tällä hetkellä murroksessa, kun "kultainen" sukupolvi on pikkuhiljaa vetäytymässä sivuun. Kaikki tietenkin toivovat, että Sami Hyypiä, Jari Litmanen, Jussi Jääskeläinen, sekä Joonas Kolkka syttyisivät vielä sen viimeisen kerran ja olisivat mukana tulevissa MM-karsinnoissa. Oleellisin kysymys kuitenkin kuuluu, että mitä tapahtuu A-maajoukkueelle, kun nämä kantavat voimat poistuvat kuvioista. Valmentaja Harri Kampman sanoi taannoin, että mikäli haluamme voittaa ns. suuria maita ja päästä arvokisoihin. Vaatii se sen, että meillä on noin kymmenen pelaajaa Euroopan huippuseuroissa isoissa rooleissa. Ikävä kyllä tällä hetkellä meillä on niitä vain kaksi: Sami Hyypiä (Liverpool) ja Petri Pasanen (Werder Bremen). Lisäksi aivan liian moni suomalainen, joka ei edes pelaa huippuseurassa kuluttaa tällä hetkellä vaihtopenkkiä kuten esimerkiksi: Teemu Tainio (Tottenhamn), Alexei Eremenko jnr. (FC Saturn), Roman Eremenko (Udinese Calcio) ja Mika Väyrynen(PSV).

Vielä suurempi huolenaihe on tällä kaudella Veikkausliigaan tulleet paluumuuttajat. Paluumuuttajia Veikkausliiga haluaa, mutta nämä kyseiset pelaajat ovat vielä nuoria ja heidän pitäisi pelata jo aivan toisella tasolla. Mikä meni pieleen esimerkiksi Hermanni Vuorisen (Fredrikstad FK Norja), Tuomas Haapalan (Sandefjord Norja), Paulus Roihan (Ujpest FC Unkari), Petri Oravaisen (FC Zwolle Hollanti), Sampsa Timoskan (QPR Englanti) ja viimeksi Iiro Aallon (Olympiakos Nikosia Kypros)) kohdalla, kun se kuuluisa juna toi heidät takaisin. Peiliin katsomisen paikka on myös Veikkausliigalla, joka ei tällä hetkellä näytä valmistavan pelaajiamme tarpeeksi koviin peleihin. Yksinkertainen lääke tähän olisi joukkuemäärän pudottaminen ja Ykkösen kuntoon laittaminen (kuilu Ykkösen ja Veikkausliigan välillä liian suuri). Ei pelaaminen esimerkiksi KooTeePee:n tai Kups:in kaltaisia joukkueita vastaan kehitä meidän pelaajia. Ei se ole tervettä, että osa seuroista haluaa viedä tätä lajia Suomessa eteenpäin ja toiset tulevat puolivaloilla. En usko, että katsojatkaan haluavat nähdä viime sunnuntain HJK-KooTeePee (6-1 HJK voitti) kaltaisia otteluita. Toisaalta jotkut kuten Juha Reini (ex-maajoukkuepeluri) sanovat, että lahjakkaiden pelaajien kannattaa lähteä täältä pois, niin nuorena kuin pystyvät. Minä en ainakaan tätä halua, koska kyllä Veikkausliigan pitää olla niin kovatasoinen, että pelaajilla on rahkeet täältä siirtyä suoraan Euroopan kentille!

maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Veikkausliigakauden 2008 avaus Tapiolan urheilupuistossa!





Pitkä odotus oli ohi, kun Veikkausliiga oli jälleen valmis alkamaan. Onneksi vastikään päätökseen saatu erinomainen Liigacup lievitti odottamisen tuskaa. Liiga alkaa heti ryminällä, kun toukokuussa ennen EM-lopputurnaustaukoa pelataa peräti kahdeksan kierrosta. Tänä aikana voikin erot jo alkaa näkymään. FC Hongan valmentaja Mika Lehkosuo tiivistikin hyvin miten alkukaudella pysytään mukana mestaruustaistossa, kun kentät eivät ole vielä parhaassa terässä: "se on enemmän tai vähemmän sellaista tappelua, taistelua ja taklauksia".
Nämä kyseiset joukkueet kohtasivat myös viime kauden avauksessa, jolloin Honka vei pisteet 2-1 voitolla. Hieman on muutoksia kuitenkin molemmissa joukkueissa tapahtunut viime kaudesta, kun FC Honka menetti Roni Porokaran (Örebro SK) ja Janne Saarisen (BK Häcken) Ruotsin Allsvenskaniin. Tilalle kuitenkin saatiin paluumuuttajat Hermanni Vuorinen ( Fredrikstad FK) ja Sampo Koskinen (Sandefjord) Norjan Tippeligaenista. Myös panostus tulevaisuuteen oli Klubi-04:stä kaapattu parikymppinen hyökkääjä Jani Bäckman. MyPa sen sijaan vahvistui merkittävästi, kun Ilari Äijälä (HJK), Tarmo Neemelo (GIF Sundsvall) ja Sampsa Timoska (QPR) tulivat seuraan. Vuoden 2005 mestaruus on kuitenkin seurassa vain kaunis muisto, kun kaksi viime kautta ovat menneet penkin alle. Nyt MyPa:n valmennusvastuun jakavat nuoret ex-pelaajat Janne Hyppönen ja Janne Lindberg.

MyPa on sijoitettu ennakkokaavailuissa keskikastiin ja FC Honka haastajaksi. En ymmärrä miksi mediassa jatkuvasti aliarvioidaan Honkaa joka suhteessa. Esimerkiksi IS-Veikkaaja suorastaan halveksuu seuraa. Miksi ei muisteta, että Honka on vasta kaksi kautta pelannut pääsarjatasolla ja sijoittunut upeasti neljänneksi molempina vuosina. Joukkuetta on rakennettu pitkäjänteisesti ja esimerkiksi U-21 maajoukkueen avauskokoonpano koostuu pitkälti Hongan pelaajista (Tomi Maanoja, Ville Jalasto, Tuomo Turunen, Nicholas Otaru ja Jami Puustinen). Mitä tulee olosuhteisiin, niin niitä kehitetään koko ajan yhdessä Espoon kaupungin kanssa ja pysyvä stadion on suunnitteilla. Mikä muu seura on pystynyt samaan kahdella ensimmäisellä Veikkausliigakaudellaan ja samalla takomaan voitollista tulosta (viime vuonna 53 000 plussaa 1.7 miljoonan liikevaihdolla)? Onko tämä vain kateutta? Kateus ei tule missään nimessä viemään tätä lajia Suomessa eteenpäin, vaan oman toiminnan tehostaminen. FC Honka sai esimerkillään myös TPS:n ja HJK:n heräämään ja nyt koko Suomi-futis hyötyy tästä!

Nyt Veikkausliigakausi 2008 oli valmiina alkamaan, kun maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter avasi kauden lyhyellä puheellaan. Katsomossa oli tiivis tunnelma, kun 5412 katsojaa oli tullut paikan päälle jännittämään kauden avausta. Sääkin suosi, kun lämpötila keikkui 10 asteen yläpuolella.
****************************************************
FC Honka oli saanut loukkaantumissuman jälkeen jalkeille iskukykyisen joukkueen, kun ainoastaan Sampo Koskinen, Rami Hakanpää ja Jani Bäckman joutuivat jäämään sivuun. Myös keskikentän "taikuri" John Weckström oli poissa pelikiellon takia. MyPa:n leirissä sitä vastoin Juho Nykäsen reisivamma oli luultua pahempi ja hän on poissa koko toukokuun. Myös Kuami Agboh (koko kausi), sekä Niki Helenius olivat poissa.
Ottelu lähti heti vauhdikkaasti käyntiin ja merkille pantavaa oli, että pallo pysyi hyvin maassa.
FC Honka oli alusta asti kuitenkin hallitsevampi osapuoli ja ensimmäinen tekopaikka tuli sille. Avaukseen ohi Jami Puustisen päässyt Aleksandr Kokko eteni vasenta laitaa ja harhautti tyylillä itsensä vetopaikkaan, mutta veto suuntautui hieman ohi oikean tolpan. Pari minuuttia ehti vain kulua edellisestä, kun MyPa oli siirtyä johtoon. Toni Huttunen suoritti sivurajalta heiton ja Alexei Kangaskolkka haasti Hongan maalilla pelanneen Tomi Maanojan pallosta, mutta kumpikaan ei tilanteeseen ehtinyt ja pallo tippui suoraan Eetu Muinoselle. Muinonen onnistui kuitenkin vetämään suoraan ilmasta pallon aivan maalin edestä yli maalin. Hongan paras paikka syntyi 17. minuutilla, kun Joel Perovuo tarjoili hyvän keskityksen maalille, mutta Kokon veto kimposi tolppaan. Honka ei saanut ensimmäisellä puoli-ajalla omaa peliään ollenkaan kulkemaan ja varsinkin suurin osa keskityksistä meni taivaan tuuliin. Ihan kuin jonkinlainen "käsijarru" olisi ollut Hongan pelaajilla päällä. Seuraavaksi MyPa järjesti kunnon "hässäkän" Hongan maalille, kun pelikello näytti 37. minuuttia. Eetu Muinosen antamasta kulmapotkusta pallo tuli kamppailun jälkeen Ilari Äijälälle ja hän laukoi, mutta Hannu Patronen siivosi tilanteen maaliviivalta. Paluupalloon ehti kuitenkin Äijälä, joka keskitti takatolpalle Hugo Mirandalle ja hän puski pallon maalin eteen. Tilanteeseen tullut Tarmo Neemelo ei aivan ehtinyt siirtää palloa maaliin. Tämä tilanne oli varmasti herätys koko Hongan joukkueelle, koska toiselle puoli-ajalle juoksi aivan toisennäköinen joukkue.

Toisella puoliskolla Honka kytki "käsijarrun" pois ja se alkoi pelata omilla vahvuuksillaan. Pallo liikkui nopeasti kaverilta toiselle ja tyylipuhtaita taklauksia alkoi näkyä. Tämä johti vääjäämättömästi siihen, että MyPa tippui kelkasta.
Vain neljä minuuttia oli oli ehtinyt pelikello raksuttaa, kun espoolaisyleisö sai mitä halusi.
"Man of the match" Ville Jalasto nousi oikealta ja keskitti maalin edustalle, jossa takaisin kotiin palannut Hermanni Vuorinen nousi korkeimmalle ja puski pallon maaliin. Viisi minuuttia ehti edellisestä kulua, kun Vuorinen pääsi läpiajoon, mutta laukaus epäonnistui. 82. minuutilla nähtiin pelin lopullinen ratkaisu, kun kulman jälkitilanteesta Hannu Patronen puski pallon kohti maalia ja tilanteeseen hiipinyt Ville Jalasto jatkoi pallon fantastisesti suoraan ilmasta maaliin.
Honka vyörytti lopussa näyttävästi hyökkäyksiään, mutta lisäosumia ei nähty. Ilon aihe lopussa oli varsinkin vaihdosta sisään tullut nuori lupaus Jaakko Lepola, jonka voimakas laukaus osui MyPa maalin ristikkoon. Täten FC Honka aloitti kauden komeasti puhtaalla 2-0 voitolla

Täytyy todeta, että ottelun toinen puoli-aika oli sitä vanhaa kunnon Honkaa, mitä nähtiin kaudella 2006. Katsomossa varmasti viihdyttiin, eikä kauden ensimmäiseltä peliltä voi juuri muuta vaatia. Hongan leiristä ehdottomasti paras oli U-21 maajoukkuemies Ville Jalasto ja tämän laittoi varmasti myös katsomossa istunut Stuart Baxterkin merkille. Myös puolustuksessa varmasti luutineet Hannu Patronen ja Tuomo Turunen pitää nostaa esiin. Hermanni Vuorinen oli vahva kärjessä, eikä ainoastaan maalinsa ansiosta, vaan hän myös järjesteli paikkoja muille.
MyPa:n joukkueessa onnistujat olivat harvassa, mutta lupauksia herätti: Ilari Äijälä, Aleksei Kangaskolkka ja Tarmo Neemelo.
Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa MyPa:n valmentaja Janne Hyppönen harmitteli, ettei ensimmäisen jakson "hässäkästä" kyetty tekemään maalia, jolloin peli olisi saanut toisenlaisen luonteen. Hän korosti, että heiltä puuttui kylmäpäisyys viimeistelyssä ja ensimmäisen pelin lataus että jännitys näkyi heidän pelissä. Hongan valmentaja Mika Lehkosuo piti ensimmäistä puoli-aikaa kovana taisteluna ja toisen jakson aikainen maali ratkaisi pelin. Mika Lehkosuo näytti myös taulua, joka heillä on paljon joukkueessa esillä. Taulussa luki: taistelu, taklaukset, tempo, taitofutis ja voitonnälkä. Lehkosuo iloitsikin, että kaikkia näitä elementtejä oli pelissä.

Veikkausliigan avauskierros ei juuri yllätyksiä tarjonnut. Kierroksen tulokset näet täältä: http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2008/04/639825).
Mukavasti oli yleisöäkin kierroksella, kun ottelukohtainen keskiarvo oli 3441. Tästä on hyvä jatkaa ja liiga jatkuu heti ensi sunnuntaina. Kannattaa katsoa myös maanantain Urheilukanavan live-lähetys, jossa kohtaavat IFK-Marienhamn ja HJK. Kyllä tämä on suurenmoista, että kotimainen jalkapallokausi on nyt täysillä käynnissä ja muistakaa myös, että mielenkiintoinen 1. diviosioona starttaa ensi viikonvaihteessa!
***********************************************
Veikkausliigan avaustilaisuudessa pidettiin puheita ja luotiin uskoa tulevaan. Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Walden oli tyytyväinen, että seurojen resurssit ovat parantuneet ja olosuhteiden eteen on tehty paljon töitä. Hän oli mielissään, että seurojen ja Veikkausliigan tavoitteet ovat samalla viivalla, jolloin 10 prosentin kasvu yleisömäärissä per vuosi tavoitetaan. Hän myös totesi, että laji on vihdoin karistanut harteiltaan potkupalloimagon.
Samassa tilaisuudessa kuultiin vihdoin myös Palloliiton uuden pääsihteerin Kimmo J. Lipposen suomalaisen jalkapallon visio vuodelle 2020. Visio menee näin: vuonna 2020 olisi 250 000 rekisteröityä pelaajaa (viime vuonna 114 651) ja Suomi olisi Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa kaikilla mittareilla. Tälle pohjaa antaa varmasti viime vuonna viimeiseen otteluun asti säilynyt jännitys kisapaikasta ja viidessä viime vuonna pelatussa EM-karsintaottelussa kävi keskimäärin 25 178 katsojaa. Kovat ovat tavoitteet, mutta se on upea juttu, että ne rohkeasti tuodaan esiin. Jan Walden toteaakin, että keinot saavuttaa tavoitteet ovat: "tekemällä entistä tiiviimpää yhteistyötä maajoukkueiden, Veikkausliigan ja seurojen välillä". Tämä kuulostaakin siltä, että Roy Hodgson onnistui kahdessa vuodessa murtamaan padot eri jalkapallo-organisaatioiden välillä ja nyt ne vihdoin puhaltavat yhteen hiileen. Mahtava juttu, koska tätä on odotettu!

Tätä työtä osaltaan jatkaa uusi päävalmentajamme Stuart Baxter, joka media-infossa vakuutti tulevansa seuraamaan tarkasti Veikkausliigaa. Hän myös korosti miten tärkeää on maajoukkueen ja Veikkausliigan välinen yhteistyö. Hänen mukaansa menestyvillä maajoukkueilla on usein hyvä yhteistyö oman maansa liigaan, kuin myös seuroihin. On tärkeää, että näiden osatekijöiden välillä on hyvä ilmapiiri ja hyvä yhteistyö Baxter jatkaa. Veikkausliiga on reitti maajoukkueeseen ja ulkomaille hän päättää. Stuart asuu Ruotsissa, mutta muistuttaa, että kun hän ei itse pääse paikalle, niin hänellä on kuitenkin joku silmäpari katsomossa.

Tämä kaikki luo uskoa suomalaisen jalkapallon tulevaisuuteen ja tuntuukin, että koko homma on vihdoin ammattimaisella pohjalla!

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Liigacupin finaali Finnairstadionilla






Todella paljon on riittänyt puhetta kuluneella viikolla, kun "arkkiviholliset" TPS ja FC Inter valmistautuivat Liigacupin finaaliin. On pelattu psykologista peliä kehumalla vastustajaa ja annettu ennakkosuosikin asema toiselle. Tosiasiassa nämä seurat tuntevat toisensa läpikotaisin ja näkevät toisiaan päivittäin, kun pukukopit harjoituskentällä ovat vain viiden metrin päässä toisistaan. Kihelmöintiä Turussa on luonut myös TPS:n valtavat rahalliset panostukset seuraan ja Inter onkin jäänyt resurssipuolella "soittamaan toista viulua". Myös urheilullisella puolella TPS otti kaupungin herruuden itselleen viime vuonna. Pitää kuitenkin muistaa, ettei FC Inter ole mikään pieni seura, koska onhan sillä laivanvarustaja Stefan Håkans kaiken takana. Håkansin kaltaisia innostuneita rahoittajia ei Suomi-futiksessa ole ikinä liikaa ja Stefan kaikenlisäksi vielä on aina mukana Inter:in otteluissa vaihtopenkin vieressä. Nyt taloudellisilla seikoilla ei ollut mitään merkitystä, kun taisteltiin Liigacupin voitosta ja lisäksi Turun herruudesta. TPS lähti otteluun hienoisena suosikkina, kun Martti Kuuselan ajama hyökkäävä pelityyli on alkanut toimimaan. Martti Kuusela onkin tyytyväinen tästä, mutta huomauttaa, että puolustuspelaamisessa riittää vielä työsarkaa. Kuusela totesikin hyvin, että "puolustamalla voitetaan titteleitä, hyökkäämällä matseja". FC Inter:illä sitä vastoin puolustus on toiminut erinomaisesti, kun omiin on mennyt vasta kolme maalia tämän kauden Liigacupissa.

Ainoa varma asia ennen finaalia oli, että kilpailu saisi uuden mestarin, kun kumpikaan seura ei aiemmin voittoa ole juhlinut. On ollut upeaa seurata miten jalkapallopiireissä Liigacupin arvostus on noussut, josta esimerkkinä Sami Hyypiän ja Teemu Tainion terveiset finaali-joukkueille (ovat seuranneet tiivisti turnausta). Ainoa asia mikä harmittaa, ettei media ole samalla tavalla innostunut asiasta. Eilenkin, kun katsoi Yle:n urheiluruudun, MTV3:n tulosruudun ja Nelosen IS-urheilu uutiset, niin näissä missään ei edes mainittu tulevaa finaalia. Veikkausliigan kilpailupäällikkö Peter Lundström sen sijaan kertoo median kiinnostuksen selkeästi kasvaneen.

Mutta nyt turkulaisten taistelu Sami Hyypiä-trophysta oli valmis alkamaan ja oli fantastista olla taas ulkona katsomassa jalkapalloa, kun aurinkokin paistoi täydeltä terältä! Ainoa miinus oli surkea yleisömäärä, kun Turustakaan ei tullut odotetusti väkeä. On se omituista, kun vuodesta toiseen samaa asiaa joutuu päivitellä. Missä ovat ne n. 20 000 jalkapallon ystävää, jotka käyvät ahkerasti A-maajoukkueen peleissä?
*******************************************
Ottelu lähti käyntiin aivan toisella tavalla kuin olisi uskonut. Missä oli se taistelu ja intohimo? Näytti, kun finaaliin olisi tultu vain pelailemaan. Tietenkin voi olla, että vieras alusta (tekonurmi), kylmä sää ja siirtyminen halleista ulos vei parhaan terän. Ensimmäisen puolittaisen maalintekopaikan loi TPS, kun 23. minuuttia oli pelattu. Chris Cleaver keskitti ja Mikko Paatelainen pääsi laukomaan, mutta Inter:in maalilla Patric Bantamoi hoiti tilanteen. Kymmenen minuuttia edellisestä oli Paatelaisella jälleen tekopaikka, mutta veto suuntautui Inter:in maalin ohi. Ensimmäisen jakson paras paikka siunaantui kuitenkin Inter:ille, kun "man of the match" Jos Hooiveld lähetti pitkän pallon kohti TPS-maalia. Tilanteeseen erinomaisesti juossut Mika Mäkitalo jatkoi päällään, mutta pallo meni hienoisesti maalin ohi. Seuraavaksi juuri ennen taukoa välierässä FC Honkaa vastaan loistanut Inter:in Timo Furuholm harhautteli TPS:n puolustus alueella, mutta laukaus epäonnistui. Tauolle mentiin ilman maaleja ja peli oli ollut huonointa kaikista näkemistäni Liigacup-otteluista.
Toiselle puoli-ajalle juoksi vain yksi joukkue, kun TPS näytti jääneen henkisesti pukukoppiin. Inter oli heti alusta asti aktiivisempi ja tämä palkittiin, kun 65. minuuttia oli pelattu. Hyvin Inter:in oikealla laidalla pelannut Mika Ojala antoi vapaapotkun ja puolustaja Diego Corpache nousi erinomaisesti puskemaan pallon maaliin. Maali meni täysin TPS-puolustuksen merkkausvirheen piikkiin. TPS-valmentaja Martti Kuusela yritti vielä herätellä joukkuettaan kahdella vaihdolla, kun Jani Sarajärvi korvasi Sami Rähmösen ja Antti Hakala tuli nuoren lupauksen Riku Riskin tilalle. Tämäkään ei kuitenkaan auttanut, kun TPS ei saanut edes syöttöjä omille. Varsinkin pelikiellossa ollutta Armand Onea olisi tarvittu raivaamaan tilaa Inter:in puolustukseen. TPS:n tasoitus ei ollut lopulta edes lähellä ja näin ollen FC Inter saavutti seurahistoriansa ensimmäisen mestaruuden!
FC Inter ansaitsi voittonsa ja nuori seura (perustettu 1990) saa tästä varmasti lisää itseluottamusta. Tatyy kuitenkin ihan rehellisesti todeta, ettei Liigacup saanut tänä vuonna arvoistaan päätöstä. Katasrofaalinen yleisömäärä ja itse ottelu oli alasarja-tasoa. Voi olla, että Liigacup toimiikin paremmin halleissa ja siellä se pitäisi jatkossa myös päättää.
Muutama pelaaja täytyy kaikesta huolimatta nostaa esiin. TPS-leiristä ehdottamasti paras oli puolustuksen kivijalka Jarno Heinikangas ja keskikentällä Simo Valakari (valittiin koko Liigacupin parhaaksi pelaajaksi), joka varsinkin toisella puoli-ajalla oli itsevarmuus. Inter:in ryhmästä ehdottomasti paras pelaaja oli Jos Hooiveld, jota voisi kutsua "köyhän miehen" Sami Hyypiäksi.
On suoranainen ihme, ettei hän viime kauden jälkeen siirtynyt isommille areenoille, mikä meidän kannalta on tietenkin hyvä asia. Myös maalilla varmasti pelannut Patrick Bantamoi ja keskikentällä ahertanut Mika Ojala pääsevät tähdistöön.
TPS-luotsi Martti Kuusela myönsi pelin jälkeen oman joukkueen syöttöpelin olleen luokatonta. Hän hamitteli myös puolustuksen virheitä ja varsinkin merkkausvirhettä, mistä Inter:in maali syntyi. Hän ihmetteli, että kaikille oli tilanteessa varattu oma mies, mutta silti maali pääsi syntymään. Inter:in valmentaja Job Dragtsma sen sijaan sanoi, ettei heidän peli ollut kokonaisuudessaan tasapainoista. Joukkue teki kuitenkin asoita viime vuotista finaalia paremmin ja ottelu kääntyi voitoksi. Voittomaalin tehnyt Diego Corpache sanoi maalin olleen harjoiteltu kuvio.
********************************************
Lopuksi katseet kääntyvät jo kahden viikon päästä alkavaan huippumielenkiintoiseen Veikkausliigaan, joka alkaa heti 27.4 kuuden ottelun vauhdilla. Tampere United ja FC Honka lähtevät suosikkeina taistelemaan mestaruudesta ja haastajina tulevat HJK, TPS, IFK Marienhamn, FC Inter, sekä FC Lahti. Putoamiskamppailuun joutuvat Rops ja FC KooTeePee.
Tamu:n ja FC Hongan erottaa muista se tosiseikka, että näillä joukkueilla on, sekä hyökkäys että puolustus kunnossa. Myöskin pelaajat joukkueissa ovat pysyneet lähes samoina, jolloin pelityyli on iskostunut selkäytimeen. Paljon ratkaisee myös joukkueiden laaja rinki, koska loukkaantumisia ikävä kyllä tulee. Tärkeintä loppupeleissä on hyvä joukkuehenki, sekä joukkueelle pelaaminen, minkä luojana valmentajan rooli korostuu. Onneksi pallo on kuitenkin pyöreä ja mitä vain voi pitkässä 26 kierroksen sarjassa tapahtua. Juuri sen takia, niin moni maailmassa kutsuu tätä "kauniiksi peliksi" tai välillä jopa "elämää suuremmaksi"!

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

FC Inter murskasi FC Hongan Liigacupin välierissä





Viime kauden Liigacupin finaali-joukkue FC Inter löi puolivälierissä Tamu:n ja FC Honka puolestaan voitti FF Jaron. Inter osoitti viimeistään Tamu-pelissä, että nyt hollantilaisen valmentajan Job Dragtsman opit ovat menneet perille ja se tulee olemaan vahvoilla myös kesän Veikkausliigassa. Varsinkin Inter:in puolustus on ollut vahva, kun se on päästänyt vain yhden maalin tämän kauden Liigacupissa. Job Dragtsma sanoi ennen ottelua Hongan olevan kova vastus, koska se on yksi Suomen pelaavimmista joukkueista. Myös Inter pyrkii samanlaiseen peliin, joten luvassa oli viihdyttävä ottelu. Inter:in terveystilanne oli myös hyvä, kun Tamu-ottelussa sivussa olleet Mika Mäkitalo, sekä puolustuksen johtohahmo Jos Hooiveld palasivat kokoonpanoon. Teemu Turunen sitä vastoin joutui jättämään ottelun väliin, joten veljesten kohtaamista (Hongassa pelaa Tuomo Turunen) ei Talissa nähty. Hongan leirissä sen sijaan pienet vaivat ovat rokottaneet rinkiä ja moni avainpelaaja oli poissa kuten: Rami Hakanpää, John Weckström, Nicholas Otaru, Ville Jalasto ja Sampo Koskinen. Mielenkiitoinen seikka ennen peliä oli myös se, että Honka ja Inter ovat yleensä menneet rangaistuspotkukilpailuun keskinäisissä cup-otteluissaan (viime vuonna Liigacupissa ja Suomen cupissa). Mika Lehkosuo kertoikin joukkueen harjoitelleen paljon rangaistuspotkuja harjoituksissa kuluneella viikolla.

Ennen ottelun alkua oli jo tiedossa, että TPS oli voittanut omassa välieräottelussaan FC Lahden 3-2. Panokset olivat kovat, mutta yleisömäärässä se ei näkynyt, mikä oli suuri pettymys. Onneksi Turusta oli tullut bussilastillinen innokkaita jalkapallon ystäviä.
*********************************************
Ottelu lähti välittömästi käyntiin vauhdikkaasti ja tilanteisiin mentiin lujaa. FC Inter oli heti alusta asti niskan päällä ja varamiehinen FC Honka joutui puolustuskannalle. Pari minuuttia oli vasta ehtinyt aikaa kulua, kun Inter pääsi vastahyökkäyksestä tekopaikkaan, mutta Timo Furuholm ei ehtinyt keskityspalloon. Seuraavassa tekopaikassaan Furuholm pisti pallon maaliin Sami Sanervuon syötöstä, kun kuusi minuuttia oli pelattu. FC Honka sai tämän jälkeen pari paikkaa, mutta tulosta ei syntynyt. 20. minuutin pelin jälkeen Inter sai tekopaikkoja kuin liukuhihnalta, mutta lisäosumia ei nähty. Seuraavaksi Inter:in Henri Lehtonen joutui siirtymään vaihtoon loukattuaan reitensä ja tilalle tuli Virosta hankittu Ats Purje. FC Honka oli lähellä tasoittaa ottelun, kun 26. minuuttia oli pelattu, mutta Aleksandr Kokon kova laukaus tärähti ylärimaan. Tämän jälkeen Hongan valmentajan Mika Lehkosuon päivää vielä synkensi Hermanni Vuorisen pohjevamma ja tilalle juoksi U-21 maajoukkuemies Jami Puustinen, joka on kärsinyt loukkaantumisesta.
Inter:illä oli vielä ensimmäisen puoli-ajan lopussa pari tekopaikkaa, mutta lisäosumia ei enää nähty.

Toisella puoli-ajalla peli selvästi avautui ja maaleja alkoi syntyä. 68. minuuttia näytti pelikello, kun Ats Purje siirsi Tomi Maanojan torjuman pallon verkkoon. Pari minuuttia edellisestä Honka tuli peliin mukaan Jussi Vasaran kavennuksella. Ehti kuitenkin kulua vain minuutti, kun Purje teki jo illan toisen maalinsa Dominic Chatton esityöstä. Näin ollen ottelun lopullinen ratkaisu oli nähty. 87. minuutilla Mika Ojala loi tekopaikan Mika Mäkitalolle, joka laukoi fantastisesti volleysta Inter:in neljännen maalin. "Avoimien ovien" päivä jatkui, kun Hongan Aleksandr Kokko minuuttia myöhemmin kavensi. Pelikellon näyttäessä jo täyttä aikaa Kokko pääsi vielä yrittämään pilkulta, mutta rangaistuspotkuspesialisti Patric Bantamoi Inter:in maalilla torjui. Värikäs ja viihdyttävä ottelu päättyi täten Inter:in selvään 4-2 voittoon

Täytyy todeta, että Inter halusi tänään enemmän voittoa kuin Honka. Varamiehinen Honka ei saanut omaa lyhytsyöttöpeliään missään vaiheessa kulkemaan, jolloin liian usein nähtiin pitkää palloa. FC Hongan leiristä pitää kuitenkin esiin nostaa Aleksandr Kokko ja Jussi Vasara, joista varsinkin Kokko tulee jatkossa haastamaan muut avauskokoonpanon paikasta.
Inter:illä onnistujia oli enemmän ja näistä Timo Furuholm, Ats Purje, sekä Mika Ojala erottuivat joukosta. FC Inter pystyi paremmin tänään pelaamaan omaa peliään, missä pallo pysyy maassa ja syötöt ovat lyhyitä. FC Hongan otteet ovat olleet vakuuttavampia edellisissä otteluissa, joissa se on saanut koko ryhmänsä käyttöön. Onko Hongan joukkue treenannut liian paljon viime aikoina, jolloin pelaajat ovat ylirasittuneet? Uskon kuitenkin, että kun Veikkausliiga alkaa, niin Espoossa ollaan valmiina mestaruustaistoon.
Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Hongan Mika Lehkosuo sanoi, ettei joukkue päässyt varsinkaan ensimmäisellä puoli-ajalla peliin sisään. Hän kuitenkin kiitti joukkuetta, että se taisteli hyvin ottelun lopussa. Lehkosuo sanoi, että nyt on tärkeää saada joukkue terveeksi ennen Veikkausliigan alkua. Job Dragtsma sen sijaan piti omien esitystä hyvänä, mutta Hongan kaksi maalia tuli liian helposti. Hän näki joukkueensa väsyneen toisella puoli-ajalla, mikä johtui kovasta treeniviikosta. Lehdistötilaisuudesta jäi kuva, että Mika Lehkosuo oli erittäin pettynyt, kun taas Job Dragtsma vierellä otti tilanteen tyynesti.
Näin ollen näiden välierätrillerien jälkeen ensi lauantaina Finnairstadionilla pelattavassa finaalissa kohtaavat "arkkiviholliset" FC Inter ja TPS. Yleisökadon välttämiseksi oli Veikkausliiga selvittänyt, että olisiko ollut mahdollista pelata finaali Turussa, mutta Veritas-stadionin kenttämestarit torjuivat idean.
Pelkään pahoin, että ensi lauantaina ei Finnairstadionilla mitään kansanjuhlaa nähdä. Kannattaa ihmeessä kuitenkin tulla paikanpäälle, koska luvassa on kauden ensimmäinen virallinen ulkoilmapeli ja ottelusta ei varmasti tule tunnetta puuttumaan!

maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

FC Lahti-HJK Liigacupin puolivälierätaistossa






Kuukauden kestänyt pitkä odotus palkittiin, kun pääkaupunkiseudulla pääsi jälleen seuraamaan kotimaista huippujalkapalloa. Nyt oli vuorossa kaksi kuukautta kestäneen Liigacupin puolivälierät, jotka pelattiin Talin jalkapallohallissa. Liigacup on ollut jälleen menestys ja sen arvostus nousi viimeistään tänä vuonna huippuunsa, kun moni valmentajista korosti turnauksen merkitystä ennen Veikkausliigan alkua. Joukkueet, jotka ottivat turnauksen pelkkänä harjoituksena eivät ole valmiita Veikkausliigan alkuun. Myöskin yleisö on varmasti katsomoissa viihtynyt, kun Liigacupin maalikeskiarvo on ollut 3,10 osumaa ottelua kohden. Illan ottelussa vastakkain olivat tappioitta alkulohkonsa selvittäneet joukkueet. Varsinkin FC Lahden vauhti on ollut hurjaa, kun sen saldo on ollut kuudesta pelistä viisi voittoa ja yksi tasapeli (lohkovoittaja). HJK sen sijaan oli omassa lohkossaan neljäs keräten kaksi voittoa ja neljä tasapeliä. Lisämausteen otteluun toi seikka, että Antti Muurinen valmensi vielä viime kaudella Lahtea ja Ville Taulo sekä Mikko Hauhia pelasivat siellä.

Täpötäysi Talin halli oli valmiina mielenkiintoiseen otteluun!
***************************************************
Ottelu alkoi hyvällä temmolla ja molemmat joukkueet selvästi janosivat voittoa. Ensimmäinen paikka syntyi HJK:n Dawda Bah:lle, mutta hänen puskunsa meni maalin yli. Myös Lahden erinomainen kärkimies Rafael pääsi kokeilemaan ja Ville Wallén HJK:n maalilla oli helisemässä. Vaarallisin tekopaikka tarjoutui kuitenkin FC Lahden Berat Sadikille, kun 20. minuuttia oli pelattu. Rafael tarjoili loisteliaan keskityksen takatolpalle, mutta U-21 maajoukkuemiehen pusku osui ylärimaan. Tauolle mentiin FC Lahden hallinnassa, kun HJK ei saanut varsinkaan keskikenttäpeliään toimimaan.
Toisella puoli-ajalla pelin tempo laski ja pelaajat alkoivat kyttäillä liikaa toisiaan. HJK sai hyviä tekopaikkoja, mutta viimeistely oli huonoa. HJK:n laidalla pirteästi pelannut Petri Oravainen pääsi yrittämään maalia, mutta Pyry Kärkkäinen siivosi pallon maaliviivalta. Seuraavaksi Dawda Bah oli maalipaikassa, mutta jälleen FC Lahden Pyry Kärkkäinen hoiti homman. HJK hallitsi peliä ja Viktor Szenpeteri saikin olla tarkkana Lahden maalilla. Alkoi jo tuntua siltä, että ratkaisu joudutaan hakemaan rangaistuspotkuista, mutta FC Lahti oli erimieltä. Muutama minuutti ennen loppuvihellystä FC Lahden Riku Heini laukoi vapaapotkun maalille ja pallo pomppi HJK:n oman pelaajan kautta maaliin. HJK loi vielä lopussa painetta Lahden maalille, mutta tulosta ei syntynyt.

Ottelu ei missään vaiheessa noussut arvoiselleen tasolle, mutta muutama pelaaja täytyy nostaa esiin! HJK:n kapteeni Tuomas Aho oli itsevarmuus ja myös Jukka Sauso sekä Jukka Raitala hoitivat työnsä Ahon johtamassa puolustuslinjassa. FC Lahden leiristä pitää nostaa Heikki Haara ja Pyry Kärkkäinen puolustuksesta ja Konsta Hietanen keskikentältä.

Ottelun jälkeen lehdistötilaisuudessa HJK:n valmentaja Antti Muurinen myönsi, että viimeistelijää kaivataan hyökkäykseen. Tämä on täysin totta, koska kaikki muut osa-alueet HJK:lla on kunnossa paitsi hyökkäys. Se mistä tässä vaiheessa huippuhyökkääjä löytyy onkin jo toinen juttu. Sen sijaan FC Lahti on viimeistään nyt osoittanut, että valmentaja Ilkka Mäkelän johdolla ryhmä tulee olemaan myös Veikkausliigassa kova tekijä.

Talissa ensi lauantaina pelattavissa välierissä kohtaavat klo 14.15 TPS-FC Lahti ja klo 16.45 FC Inter-FC Honka. Mikäli et vielä tällä kaudella ole ollut katsomassa kotimaista jalkapalloa paikan päällä, niin ensi lauantaina kannattaa jo viimeistään olla!
*************************************************
Viime viikolla A-maajoukkue kohtasi maaottelussa Bulgarian. Maajoukkueemme hävisi ottelun lukemin 1-2, mutta pitää muistaa, että tarkeintä näissä otteluissa ei ole tulos. Uusi päävalmentajamme Stuart Baxter on vasta tutustunut maajoukkueeseen ensin Kyproksen leirillä sitten Dallasin leirillä ja nyt Bulgaria pelissä. Hänellä on tarkoitus löytää näiden tapahtumien avulla 1-3 uutta pelaajaa tuleviin MM-karsintoihin. Tietenkin on tärkeää myös hioa taktiikkaa ja tuoda omaa näkemystä pelaamisesta. Varsinkin Baxter on korostanut erikoistilannepelaamista, jossa tärkeää on olla hyvä puolustuspäässä ja vaarallinen hyökkäyspäässä.

Minulle jäi hyvä maku Bulgaria-pelistä ja varsinkin sen ensimmäisestä puoli-ajasta. Suurin syy tähän oli maestro Jari Litmanen, joka jakeli ilmiömäisiä syöttöjä ja teki uransa 30. maaottelumaalin rangaistuspotkusta. Ikävä kyllä heti, kun Litmanen jäi vaihtoon ensimmäisen puoli-ajan jälkeen katosi Suomen pelistä ajatus. Bulgarian tasoitusmaali syntyi kaiken lisäksi vielä erikoistilanteesta, joten Baxterilla on siinä vielä työsarkaa. Jari Litmasen lisäksi ottelusta esiin täytyy nostaa Veli Lampi ja Roman Eremenko. Veli Lampi lunasti kaikki odotukset oikeana pakkina ja hän onkin varmasti yksi niistä kolmesta, jonka Baxter haluaa mukaan MM-karsinta ryhmään. Lopuksi täytyy kuitenkin muistaa, että Suomella oli moni runkomies ottelusta poissa kuten: Petri Pasanen, Hannu Tihinen, Alexei Eremenko jnr. Sen sijaan Sami Hyypiän ja Jussi Jääskeläisen kohdalla kaikki toivovat, että he jatkavat ensi syksynä maajoukkueessa. Nyt jäämme odottamaan A-maajoukkueen osalta toukokuussa Saksassa pelattavaa Turkki-ottelua, missä valmistautuminen ensi syksyn karsintoja varten jatkuu.

U-21 maajoukkue koki ensimmäisen tappionsa kuluvissa EM-karsinnoissa, kun se hävisi vieraissa Skotlannille 1-2. Tappiosta huolimatta Markku Kanervan valmentama ryhmä on vahvasti jo menossa jatkokarsintaan. Olisin kirjoittanut pelistä enemmän, mutta Yle pilasi homman näyttämällä ottelun jälkilähetyksenä (netissä suorana) ja kaiken huipuksi ruotsinkielisellä selostuksella! Toivottavasti Yle:ssä ja muissa valtamedioissa aletaan pikku hiljaa ymmärtämään, ettei jalkapallo ole Suomessa enää mikään marginaalilaji!

lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Kiihkeä pääkaupunkiseudun paikallistaisto FC Honka-HJK




FC Honka lähti Liigacupin alkulohko 1:n otteluun hurjassa vireessä, kun takana oli kolmen ottelun voittoputki (maaliero 10-2). Vierailija HJK on myös viime kaudesta uudistuneella joukkueella saalistanut neljästä ottelusta kolme tasapeliä ja yhden voiton. Edellisessä pelissään Honka murjoi TPS:n peräti 4-0 ja TPS:n valmentaja Martti Kuusela totesikin ottelun jälkeen saaneen nuoremmalta virkaveljeltään Mika Lehkosuolta hyvän oppitunnin. HJK sen sijaan joutui tyytymään 0-0 tulokseen Rops:in "siilipuolustusta" vastaan. Mainituilla tuloksilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, kun vuorossa oli kauden ensimmäinen paikalliskahina. FC Honka otti pääkaupunkiseudun herruuden itselleen viime kaudella ja viimeistään osoitti helsinkiläisille, että HJK ei voi jäädä laakereille makamaan. HJK:n koko jäykän seuraorganisaation on saatava uudenlaista vireyttä toimintaansa tai se putoaa Tamu:n, Hongan ja TPS:n vauhdista. FC Hongan mutkaton ja energinen seuraorganisaatio näkyy esimerkiksi siinä, että seurapomo Jouko Harjunpää istuu Esport Areenan kentän laidalla ja vitsailee vaivattomasti, vaikka pelaajien kanssa. Oletteko koskaan nähneet HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäisen tekevän samaa? Ei hän istuu "norsunluutornissaan" yhdessä toimitusjohtaja Kari Haapiaisen kanssa ja mikäli esitys ei tyydytä herroja, niin siitä puhutaan ennemmin mediassa kuin suoraan valmentajalle.
No onneksi itse pelaajat ja peli ovat kuitenkin pääosassa ja näin pääkaupunkiseudun "derby" oli valmiina alkamaan!
******************************************
HJK lähti otteluun kovalla prässillä ja hallitsikin ensimmäistä puoli-aikaa. Hongan peliä sekoitti argentiinalainen testimies Rinaudo, joka ei päässyt peliin sisään missään vaiheessa. Myös Hermanni Vuorinen vei kärjessä tilaa viime aikoina "liekeissä" olleelta Jami Puustiselta. Ensimmäinen maali näki päivänvalon, kun pelikello näytti 23. minuuttia. Muutoin koko ottelun pimennossa ollut HJK:n Jarno Parikka taisteli pallosta ja sai syötettyä sen maalin edustalle hiipineelle Ville Taulolle, joka tälläsi pelivälineen alanurkkaan. Ikävä kyllä heti maalinsa jälkeen Ville Taulo joutui nivusvaivojen takia nilkuttamaan vaihtoon ja tilalle kirmasi Dawda Bah. Viihdyttävän ensimmäisen puoli-ajan jälkeen tauolle mentiin HJK:n komennossa.
FC Honka sai paremmin pelin juonesta kiinni heti toisella puoliskolla. Varsinkin Roope Heilalan ja Tero Koskelan sisääntulo piristi joukkuetta. HJK tuli kuitenkin armotta kaksinkamppailuihin ja piti pitkään johtoasemansa. 77. minuutilla Joel Perovuo voitti pääpallon ja pudotti sen viereensä Nicholas Otarulle, joka pelasi jälleen kuin hurmiossa. Hän laukoi komean kaaripallon suoraan HJK:n maalin takakulmaan. HJK ei herpaantunut tapahtuneesta, vaan siirtyi parin minuutin päästä jälleen johtoon. HJK:n paluumuuttaja Miikka Multaharju eteni vasemmalta laidalta ja keskitti maalin edustalle, jossa vielä viime kausina Klubi-04 junioreissa pelannut Akseli Pelvas pääsi puskemaan pallon maaliin. Tälläisia harjoiteltuja kuvioita yleisö varmasti haluaa nähdä!
HJK oli jo ottamassa täydet pisteet, mutta erotuomari Jouni Hyytiä ei katsonut kelloaan, jolloin lisäaikaa pelattiin liikaa. Lisäajan kuudennella minuutilla Miikka Multaharju pelasi palloa kädellään omalla rangaistusalueella ja seurauksena oli rangaistuspotku Hongalle. Pallon taakse asettui Hermanni Vuorinen, joka sijoitti pelivälineen maaliin.

HJK olisi ansainnut täydet kolme pistettä vahvalla esityksellään, mutta valmentaja Antti Muurinen on varmasti iloinen omiensa ilmeestä. HJK:n riveissä oli monta onnistujaa kuten: Petri Oravainen, Tuomas Aho, Medo, Ville Taulo, Tuomas Kansikas ja Miikka Multaharju. Kyllä Muurinen on jälleen kerran osoittanut, että hän osaa rakentaa iskukykyisen joukkueen.
Hongan leirissä sen sijaan homma näyttää edelleen hyvältä, mutta pelisysteemin hiomisessa on vielä työsarkaa. Mielestäni Vuorista ja Puustista ei voi peluuttaa samaan aikaan, koska se syö kummankin tehoja. Nähdyn perusteella argentiinalainen Rinaudo kannattaa lähettää kotimatkalle ja antaa omalle kasvatille Jaakko Lepolalle tilaisuus.

Lopuksi täytyy todeta, että nähty ottelu oli tähän astisen kauden ehdottomasti paras!
****************************************
Lopuksi maajoukkue-asiaa:

A-maajoukkueen ottelukalenteri ennen syksyn karsintapelejä on alkanut täyttyä. Maaliskuun lopussa kohtaamme Sofiassa Bulgarian, kesäkuun alussa haastamme kotona Valko-Venäjän ja elokuussa vierailulle saapuu Israel. Täytyy sanoa, että erittäin mielenkiintoiset vastustajat on saatu houkuteltua. Jotkut ovat heti tuoreeltaan tyrmänneet vastustajat liian heikoiksi, mutta pitää muistaa, että Suomi ei voi valita harjoitusvastustajiaan. Tärkeintä kuitenkin näissä peleissä on saada uusi valmentaja, sekä taktiikka ajettua sisään. Kansainvälisiä ottelupäiviä ei ole liikaa ennen MM-karsintojen alkua, jolloin kaiken on oltava valmiina, kun Saksa saapuu Olympiastadionille 10.9. Olympiastadionista puheen ollen Palloliitto teki ainoan oikean ratkaisun, kun maajoukkueen kotikentäksi sinetöitiin kyseinen stadion.

B-maajoukkue lähtee Stuart Baxterin johdolla kohti Texasia tällä viikolla, missä se kohtaa 6.3 Meksikon alle 23-vuotiaat. Toinen nimitys tälle ryhmälle on haastajamaajoukkue ja ryhmä koostuukin monista U-21 maajoukkue, Veikkausliiga ja muissa pohjoismaissa pelaavista pelaajista. Näin Baxter saa enemmän käsitystä suomalaisista pelaajista ja heidän vahvuuksistaan. Yksi mielenkiintoinen nimi ryhmässä on BK Häckeniin sirtyneen Janne Saarisen paluu maajoukkuekuvioihin muutaman vuoden tauon jälkeen. Myöskin Nicholas Otarun hyvät otteet on huomioitu ja hän saa näyttöpaikan joukkueessa. Koko ryhmän näet täältä: http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=107367 .

Oli mielenkiintoista lukea Stuart Baxterin ajatuksia valmentamisesta MTV3:n Internetin futis-sivuilta. Hän sanoi suoraan, että valmentaminen on täysin erilaista kuin hänen aloittaessa 20 vuotta sitten. Suurin muutos on tapahtunut hänen mielestään pelaajissa, jotka tienaavat paljon suurempia summia. He ovat itsekeskeisimpiä ja heille onkin vaikeampi puhua joukkuepelaamisesta. Baxter sanookin psykologian nousseen valttikortiksi pelaajien motivoinnissa ja hän ennustaa tulevaisuudessa olevan joka osa-alueelle omat experttinsä. Eri valmentajat hyökkäyspelille, puolustamiselle, psykologiset valmentajat ynnä muut, Baxter veikkaa. Mitä, jos Baxter toisikin psykologin mukaan Suomen maajoukkueeseen? Minä ainakin kannatan, koska kovassa paikassa itsetuntomme ei tunnetusti aina ole parhaimmillaan.

Pelaajien itsekkyyteen liittyy myös Perparim Hetemajn, joka on ollut U-21 maajoukkueen kantavia voimia (syntyperältään Kosovon Albaani) reaktio Kosovon itsenäistymiseen. Hän sanoi suoraan harkitsevansa pelaamista tulevaisuudessa Kosovon maajoukkueessa. En ymmärrä tälläistä reaktiota, koska niin paljon Suomi on antanut koko Hetemajn perheelle.
Perparim Hetemaj on loistava pelaaja ja uskonkin, että Suomen maajoukkueessa hän pääsee paremmin esiin. Toivon, että Hetemajn sanomiset olivat harkitsemattomia ja hän pysyy myös jatkossa Suomen väreissä. Toisaalta ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja voikin kysyä onko globaalissa maailmassa enää edes kansallisuudella paljoakaan arvoa?