Kauden päätös Vuosaaressa

Protestina HJK:n seuraorganisaatiota vastaan päätimme mennä Vuosaareen, vaikka HJK pelasikin samaan aikaan Finnairstadionilla TPS:ä vastaan. Syitä tähän ratkaisuun oli monia, joista esimerkkinä Keith Armstrongin jättäminen kantamaan yksin vastuu heikosta kaudesta, sekä viimeisimpänä Aki Hyryläisen katala kohtelu. Näin ollen likimain kahdenkymmenen vuoden tiiviin Klubin kannattamisen jälkeen emme enää ensi kaudella hanki HJK:n kausikortteja!

Veikkausliigan päätös oli täten käsillä Vuosaaressa, kun melkein kuusi kuukautta oli kautta takana. Paljon on nähty tänä aikana otteluita, maaleja, voittoja ja tappioita. Hammasta on purtu valmentajien että pelaajien keskuudessa. Nyt oli vuorossa "grande finale" ja oli aika erottaa "jyvät akanoista". Vuosaaren Viikinkien oli laitettava pokeritermein "all in", koska vain voitto pelastaisi sen suoralta putoamiselta. FC Haka:n leirissä sen sijaan tarvittiin voittoa, koska muuten hopeasija ja sitä kautta Haka:n toiminnalle elintärkeä europaikka karkaisi. Näin ollen panokset tässä pelissä tulisivat olemaan dramaattiset. Vuosaaren Viikingeille voitto merkitsisi ennen kaikkea jalkapallon tulevaisuutta Vuosaaressa, joka ei kyllä tähänkään mennessä ole kaupungilta juuri tukea saanut. Viikinkien alkukausi oli lupaava, kun esimerkiksi FC Honka kaatui Heteniityn hurmoksessa toukokuussa, mutta sen jälkeen realiteetit tulivat nopeasti puoliammattilaisjoukkueelle selviksi. Varsinkin keskikesän aikana olisi pitänyt saalistaa noin viisi pistettä enemmän, jolloin tilanne ei olisi näin kriittinen. Raskaan kauden jälkeen oli alkamassa ottelu, johon pelaajia ei tarvinnut erikseen motivoida, koska kaikki tiesivät varmasti tilanteen. Oli myös luvassa taistelua viimeiseen peliminuuttiin asti. Tälläistä draamaa on jalkapallo parhaimillaan ja mikä parasta, käsikirjoitusta ei kukaan tiedä etukäteen!

********************************************

FC Viikingit lähti lähes kolmen tuhannen katsojan edessä otteluun latautuneena ja taistelevana. Joukkue saikin pelin hallintaansa ja paikkoja ratkaista ottelu tarjoutui. Ensimmäinen paikka siunaantui kotijoukkueen Malakeeville, mutta hänen veto heilautti vain sivuverkkoa. 25. minuutilla pääsi Viikinkien Joonas Sarelius tekopaikkaan rangaistuspilkun kohdilta, mutta taas viimeistely ontui. Näistä paikoista pitää tällä tasolla onnistua ja tämä todistikin vain sitä, ettei Viikinkien tapaiselle puoliammattilaisryhmälle jää tarpeeksi aikaa itse harjoitteluun. Viikinkien painostus jatkui edelleen ja joukkueen paras paikka maalintekoon syntyi 40. minuutilla Kristian Kunnakselle, joka pääsi viidestä metristä vapaasti puskemaan, mutta ei tästäkään syntynyt toivottua tulosta. Yleensä jalkapallossa käy niin, että mikäli et omista paikoista tee maalia, niin vastustaja tekee. Näin kävi myös tällä kertaa, kun peliaika oli juuri täyttymässä. FC Haka:n Cheyne Fowler lähetti upealla syötöllä Mikko Mannisen läpiajoon, joka harhautti Viikinkien maalivahdin Luis Fernanadon ja toimitti pallon tyhjään maaliin.

Toisella puoliajalla mentiin täysin Haka:n komennossa ja tasoero tuli jokaisella osa-alueella esiin. Mikko Manninen pääsi ratkaisupaikkaan 50. minuutilla rangaistusalueen rajalta, mutta veto oli löysä. 58. minuutilla yksi ottelun hahmoista ollut Manninen keskitti oikealta ja Toni Lehtinen pääsi päineen palloon, mutta pusku meni hieman ohi maalista. Viikingit sai kavennuspaikan minuuttia myöhemmin, kun Sarelius pääsi laukomaan lähietäisyydeltä kulman jälkitilanteesta. Maali oli jo tyhjillään, mutta Haka:n puolustus selvitti viimehetkellä tilanteen. 61. minuutilla tuli ottelussa viimeinen niitti Viikinkien putoavaan arkkuun, kun Manninen vapautti Janne Mahlakaarron läpiajoon. Mahlakaarto nosti pallon komeasti maaliin ja ottelu oli ratkennut. Loppuaika oli enää pelailua ja Viikingit näytti tyytyvän kohtaloonsa.

Viikingit pelasti kuitenkin suoralta putoamiselta MyPa, joka voitti viime hetken maalilla AC Oulun. Näin ollen Oulu putoaa ja Viikinkien sarjapaikka varmistuu vasta liigakarsinnassa Rops:ia vastaan. Mikäli Viikingit varmistaa liigapaikan ensi kaudeksi on sillä todella paljon tehtävää. Olosuhteet ovat Vuosaaressa todella surkeat ja tämän korjaamiseen ei ole laitettu koko kauden aikana tikkuakaan ristiin. Puupenkit ovat varsinkin vanhemmille ihmisille vaaralliset, ei ole katettua katsomoa ja kenttävalotkin ovat alitehoiset niin kuin kuvasta näkee. Myös joukkueen on vahvistuttava ja puoliammattilaisuudesta päästävä eroon, koska puolivaloilla ei tämän hetken Veikkausliigassa pärjätä. Eikö Helsingin kaupunki voisi lähteä talkoisiin mukaan, niin kuin Espoossa? Kyllä Helsingissä pitää olla useampi liigaseura, joka pitää myös HJK:n hereillä!

**********************************************

Onnitelut menevät Tampereelle, joka ansaitsi toisen peräkkäisen mestaruutensa. Tamu:lle ei yksinkertaisesti löydy tällä hetkellä pelillisesti haastajaa Veikkausliigassa. Kovasti satsaavilla FC Hongalla ja TPS:llä on työ vasta alussa, joten Tamu on ykkönen vielä vuoden tai pari. FC Honka on vakiinnuttanut paikkansa neljän parhaan joukossa, mutta silti kausi oli hienoinen pettymys. Espoossa tuskin jäädään murehtimaan nykytilannetta, vaan näemme ensi kaudella sisuuntuneen Hongan. TPS:n kolmossija oli kova saavutus, kun ottaa huomioon miten vaiheessa joukkue vielä talvella oli. Mika-Matti Paatelainen tulee luotsaamaan TPS:n kohti menestystä, se on varma. FC Haka oli toinen ja toivottavasti loistavaa työtä kapealla ringillä tehnyt Olli Huttunen saa enemmän resursseja ensi kauteen. Kauden fiasko oli ehdottamasti HJK, joka loppukauden toiminnallaan ei ainakaan lisää ystäviä saanut. Kaikesta huolimatta nukkuva "karhu" herää varmasti ensi kaudella? Kaiken kaikkiaan kaudesta ei tullut läpimurtoa, jota toivoin toukokuussa. Veikkausliigalla olisi ollut mahdollisuus maajoukkueen menestyksen vedossa tulla suosituimmaksi palloilusarjaksi Suomessa, mutta tilaisuus hukattiin. Tähän on varmasti monta syytä, mutta yksi niistä on ainakin täysin epäonnistunut otteluohjelma! Otteluohjelma ei millään tavalla tukenut kilpailutoimintaa ja katsojat se unohti täysin. Ajatelkaa, jos meillä olisi tietyt pelipäivät viikossa, täysiä kierroksia ja eikä keskikesällä kolmen viikon taukoja? Ihmiset tietäisivät milloin on se"game day"! Miksi tämä onnistuu suuressa maailmassa, muttei meillä? Veikkausliigan johdossa tarvittaisiin nyt "haalarimiehiä", jotka laittaisivat tuulemaan, koska "pukumiehiä" on jo tarpeeksi jalkapallon parissa!

Suomalaisen jalkapallon satavuotisjuhlaottelu Suomi-Espanja

Suomalaisen jalkapallon taival on ollut kivinen, mutta ikimuistoinen. Vielä sadan vuodenkaan jälkeen se ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta selkeänä maamme ykköslajina. Pitkälle on kuitenkin tultu siitä, kun englantilaiset laivamiehet alkoivat järjestää 1890-luvulla yksittäisiä jalkapallo-otteluita maassamme. Seuraava suuri askel tapahtui toukokuun 19. päivänä 1907, kun Helsingissä pidettiin Suomen Palloliiton perustava kokous. Mies nimeltä Erik Von Frenckell oli seuraava suuri tekijä, jonka ansiosta loimme kansainvälisiä suhteita ja jalkapallo kasvoi maassamme. Hän toimi Palloliiton puheenjohtajana peräti 34 vuotta vuosina 1918-1952. Tärkeitä tekijöitä jalkapallon aseman vahvistumisessa ovat olleet myös valmentajat, sekä pelaajat eri aikakausina. Lippulaivamme maajoukkueen valmentajina on ollut monta merkittävää persoonaa kuten esimerkiksi: Olavi Laaksonen (1962-74), Aulis Rytkönen (1975-78), Martti Kuusela (1982-87), Jukka Vakkila (1988-1994), Richard Möller Nielsen (1996-99), Antti Muurinen (2000-2005) ja nyt Roy Hodgson. Loistavia pelaajia on ollut vieläkin enemmän kuten esimerkiksi: Aulis Rytkönen (ensimmäinen ammattilaispelaaja Toulouse/Ranska) pelasi vuosina 1948-1966, Jari Litmanen (maailmanluokan tähtipelaaja), Eino Soinio, Niilo Tammisalo, Thure Sarnola, Kai Pahlman, Stig-Görän Myntti, Arto Tolsa, Atik Ismail, Pasi Rautiainen ja Sami Hyypiä. Kaikki nämä mainitut valmentajat että pelaajat ovat vieneet suomalaista jalkapalloa eteenpäin ja heidän, sekä monien muiden ansiosta ykköslajin asema Suomessa on pian todellisuutta.

Itselläni kosketus tähän lajiin syntyi, kun isäni vei minut nappulaliigaan kuusi vuotiaana. Pelasin seuraavat kymmenen vuotta tiiviisti GRIFK:n riveissä. Parhaat muistot ovat Helsinki cupista, johon osallistuimme viisi kertaa ja jopa perheemme lomamatkat piti sovittaa kesän huipputapahtuman mukaan. Helsinki cupissa kohtasin myös Mikael Forsselin, joka oli HJK:n hyökkääjä. Hän teki ottelussa meitä vastaan yhden ottelun maaliennätyksen (8maalia) ja jälkeenpäin ajateltuna näin sen pitikin mennä, vaikka olinkin ottelussa puolustajana. Miklusta tuli huippu ja itselläni muut kiinnostuksen kohteet veivät voiton 16-vuotiaana. Tapasin kuitenkin Miklun vuosien päästä ja hän muisti vielä tapahtuneen. Kaikesta huolimatta rakkauteni tätä upeaa lajia kohtaan ei ole sammunut ja matseissa käymme viikottain.

Paikan päällä stadionilla oli vastassa fantastinen iltavalaistus, eikä lämpötilakaan ollut talvinen. Ihmetystä herätti vain surkea katsojamäärä (11 565), mistä herääkin kysymys, eivätkö suomalaiset osaa juhlia ja nauttia ilman alkoholia?

*********************************************

Suomi lähti otteluun hieman erilaisella pelaajaryhmällä, kuin lauantaina pelatussa Belgia ottelussa. Paluun loukkaantumisten johdosta maajoukkueeseen tehnyt Antti Niemi otti paikan maalilla. Pitkään pelaamattomuudesta ja loukkaantumisista kärsinyt Mika Väyrynen sai myös tilaisuuden avauskokoonpanossa. Myöskin puolustuksen ikonit Sami Hyypiä ja Hannu Tihinen pelasivat vain yhden puoliajan.

Ottelusta luvattiin viihdyttävää peliä, mutta sen pilasi ottelun ajankohta, joka ei oikein sopinut kummallekaan (Euroopan huippusarjat jatkuvat jo viikonloppuna, joten pelaajia ei voi ylikuormittaa). Aivan ottelun alussa peli oli tasaista ja palloa siirreltiin vain pelaajalta toiselle. Espanja otti pikkuhiljaa kuitenkin pelin hallintaansa ja esitti pikkunäppärää lyhytsyöttöpeliä. Espanjalaisten tilanteiden luonti oli tästä huolimatta tehotonta, eikä se kunnolla haastanut Sami Hyypiän johdolla taas kerran loistavasti pelannutta Suomen alakertaa. Vastaavasti Espanjan maalilla Hyypiän seurakaveri Pepe Reina Liverpoolista oli täysin työtön.

Toiselle puoliajalle pelin tempo nousi selvästi ja myös Suomi pääsi hyökkäämään. Ensimmäinen tekopaikka siunaantui 49. minuutilla tauolla peliin vaihdetulle Mika Nurmelalle, mutta "Nuren" laukaus Joonas Kolkan keskityksestä epäonnistui. Myös espanjalaiset pääsivät kokeilemaan Niemen näppien pitävyyttä Suomen maalilla, mutta Niemi torjui erinomaisesti niin Pernian, kuin Luis Garciankin laukaukset. Kertaalleen espanjalaiset saivat pallon tolppaankin, mutta Niemi kesti. Seuraavaksi Suomen peli piristyi, kun Alexei Eremenko junior kirmasi kentälle. 87. minuutilla Suomi oli tehdä maalin, kun Jonatan Johansson rynnisti röyhkeästi maalille, mutta espanjalaispuolustus peitti tilanteen.

Suomi pelasi näin ollen jo neljännen peräkkäisen nolla-nolla tasapelin, mutta kuka olisi tälläistä putkea jalkapallon huippumaita vastaan osannut vielä kymmenen vuotta sitten ennustaa?

Täytyy tästä juhlaottelusta sanoa suoraan, että se oli vain pelailua. Toisaalta tähän pisteeseen on tultu, kun huiput pelaavat eri sarjoissa kahden jopa kolmen pelin viikkotahtia, jolloin ystävyysotteluita on mahdotonta enää järjestää. Suomen tilanne omassa karsintalohkossaan huononi merkittävästi, kun Portugali että Serbia voittivat kierroksen rästipelinsä. Nyt Suomi on lohkossa neljäntenä ja tarvimme jo apua muilta. Homma on kuitenkin "yksinkertainen", joka tarkoittaa Azerbaidzhanin sekä Portugalin voittamista, mutta myös Serbian pitää menettää ainakin yksi piste jäljellä olevista peleistä. Minua ei tässä yhtälössä mikään muu mietitytä, kuin se, että kuka tekee ne tarvittavat voittomaalit? Kuvaavaa on, että edelleen paras maalintekijämme kuluvissa karsinoissa on Jari Litmanen (4maalia). Tekeekö Litmanen "Kuninkaan paluun" Portoon Portugalia vastaan, vai loppuuko aika kesken? Tämä seikka tulee ratkaisemaan miten meidän käy!

******************************************

Lopuksi täytyy onnitella U-21 maajoukkuetta ja sen valmentajaa Markku Kanervaa! Olette tehneet käsittämättömän loistavaa työtä nuorten EM-karsinnoissa. Neljä voittoa, eikä yhtään tappiota on täydellinen sensaatio! Joukkue koostuu pääosin 2003 nuorten MM-kisoissa (pelattiin Suomessa) pelanneista 86-vuonna syntyneistä "vintiöistä". Joukkue on kehittynyt yhdessä upealla tavalla, joka nyt tuottaa hedelmää. Tärkeää on myös, että suurin osa heistä saa vastuuta jatkuvasti Veikkausliigassa. Meillä on nyt kerrankin turvattu tulevaisuus suomalaisessa jalkapallossa, kun aikanaan nämä samat kaverit nousevat A-maajoukkueeseen.

Ainoa mikä tässä hieman ihmetyttää, ettei edes maaleja näistä nuorten peleistä ole nähnyt mediassa. Toisaalta voi olla parempi, ettei nuoria aleta mediassa liikaa pyörittämään, ettei todellisuus katoa.

Hyvältä kaiken kaikkiaan näyttää satavuotiaan suomalaisen jalkapallon tulevaisuus! Mikä tärkeintä me kaikki voimme olla omalta osalta sitä kehittämässä menemällä katsomaan paikan päälle esimerkiksi Veikkausliigaa, jossa mm. U-21 maajoukkuepelaajatkin suurimmaksi osaksi pelaavat!

FC Honka kärsi kolauksen mitalihaaveilleen




FC Honka lähti otteluun liigapaikastaan taistelevaa FF Jaro:a vastaan selkeänä ennakkosuosikkina. Honka oli ennen illan peliä tasapisteissä TPS:n kanssa liigassa kolmantena, eikä toisena oleva FC Haka:kaan ollut tavoittamattomissa. Jaro on ollut mieluisa vastustaja keltamustaraitapaidoille Veikkausliigassa, sillä kolmesta aiemmasta kohtaamisesta Honka on voittanut kaikki maalierolla 10-5. Lisälatauksen otteluun toi seikka, että Jarossa pelaa entisiä honkalaisia: Marco Matrone ja Vesa Heikinheimo. Lisäksi Mika Lehkosuo on käynyt samoja valmentajakursseja yhdessä kollegansa Mika Laurikaisen kanssa. Hongan viimeisin ottelu oli Suomen cupin puolivälierä Interiä vastaan, jonka joukkue voitti vasta rangaistuspotkukilpailun jälkeen. FF Jaro sen sijaan taisteli tasapelin Veikkausliigan tämän hetken kuumimman joukkueen vieraana ( IFK Marienham). Sateinen sää oli taas kerran verottanut ihmisten intoa tulla paikan päälle ja yleisömäärä 2302 olikin varmasti kaikille pettymys. Upeat uudet kenttävalot toivat iltaan kuitenkin tiettyä värinää.
*************************************************
Mika Lehkosuo oli joutunut otteluruuhkan takia järjestämään puolustusta uuteen uskoon, kun Hannu Haaralan ja Roope Heilalan korvasivat Mika Helin ja Rami Hakanpää. Upea veto oli myös vasta 17- vuotiaan lupaavan juniorin Jaakko Lepolan nostaminen avaukseen liigadebyytissään.

Ottelu alkoi märällä nurmella tasaisissa merkeissä ja tilanteisiin mentiin kovaa. Jaro kuitenkin hallitsi hienoisesti ensimmäisen puoliajan alkua ja saikin pari kelvollista laukausta aikaan. Kuudennella minuutilla Jussi Aalto (HJK-peluri Iiro Aallon veli) pääsi kokeilemaan pienestä kulmasta, mutta Hongan maalilla Tuomas Peltonen selvitti tilanteen. Vain minuuttia myöhemmin Jussi Roiko sai tekopaikan 16 metristä, mutta taas Peltonen veti pidemmän korren. Honka pääsi alun jälkeen paremmin peliin mukaan ja ottikin kenttätapahtumia hallintaansa. 26. peliminuutilla erinomaisesti pelannut Joel Perovuo keskitti oikealta ja liigadebyyttiään pelannut Jaakko Lepola oli lähellä onnistua maalinteossa. Ensimmäinen maali koki päivänvalon 35. minuutilla, kun Joel Perovuo vei isännät ensimmäisellä liigamaalillaan johtoon. Esityön maaliin teki (urheilujoukoissa palvelukseen astunut) Jami Puustinen. Perovuolla oli ennen taukoa vielä toinen paikka, mutta Jaron Jesper Törnqvist ehti viime hetkellä pallon tielle. Tauolle siirryttiin Hongan johdossa, eikä Jaro ollut saanut peliään kulkemaan.
Ottelun 64. minuutilla vastikään Hongan kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen allekirjoittanut John Weckström syötti taitavasti pallon kentän poikki Perovuolle, joka harhautti pari vastustajaa ja sijoitti fantastisesti 15 metristä takanurkkaan. Tässä vaiheessa peli näytti ratkenneen, mutta muutama Hongan pelaaja taisi unohtaa jalkapallo-ottelun kestävän 90 minuuttia. Jaron valmentaja Mika Laurikainen osoitti taktiset taitonsa täydellisillä vaihdoillaan, kun Jonas Emet ja Niklas Storbacka juoksivat kentälle. 74. minuutilla Emet laukoi 25 metristä ja Hongan maalilla Tuomas Peltonen imuroi käsittämättömällä tavalla pallon sisään. Vain viisi minuuttia edellisestä Hongan puolustuksen karmea iltapuhde sai jatkoa, kun Niklas Storbacka otti pallon haltuun Hongan puolustuksen virheestä ja laukoi upean kudin vasempaan ylänurkkaan. Pisteet tasattiin viihdyttävän jalkapalloillan jälkeen. Näin ollen Honka menetti kolmossijan, kun TPS taisteli Lahdessa voiton. Honka on täten neljäntenä (viime kaudella päätössija) kaksi pistettä TPS:ä perässä. Kaiken lisäksi Hongan loppuohjelma on kaikkea muuta, kuin helppo (FC Haka ja Tamu vielä vieraissa). FF Jarolle piste oli arvokas, kun taistelu sarjapaikasta jatkuu.

FC Hongan viimekausi oli kerrassaan erinomainen nousija-joukkueelle ja ottelutapahtumat olivat mieleenpainuvia. Yleisöä ja meteliä riitti pelistä toiseen, mutta tällä kaudella on ollut havaittavissa hiipumista, mistä tämä johtuu? Oliko odotukset jo liian suuria tähän kauteen ja ei tajuttu espoolaisen unelman vievän enemmän aikaa? Onko suomalainen jalkapalloyleisö näin vaativaa, että menestys pitäisi tulla välittömästi? Tässä on kysymyksiä ja varmasti innovaatisessa Hongan johdossa on ryhdytty toimiin, että hurmos saadaan takaisin. Yksi vastauksista voi piileä Hongan pelityylissä, mitä mainostettiin kauden alussa viihdyttäväksi lyhytsyöttöpeliksi. Totuus on kuitenkin kaukana tästä, kun pallot lähtevät useimmiten korkealta ja kovaa. Tietenkin tätä tyyliä on vaikea toteuttaa, jos vastustaja tulee vain sukille ja sumputtaa oman maalin eteen. Sen sijaan tavoitteessa kehittää Hongan pelaajia maajoukkueeseen on onnistuttu lähes täydellisesti, kun esimerkiksi Tomi Maanoja, Ville Jalasto ja Tuomo Turunen ovat U-21 maajoukkueen vakiokasvoja! Kaikesta huolimatta FC Hongan tulevaisuus on varmasti ruusuinen ja sen osoittaa jo pitkäjänteinen kehityksen linja mikä organisaatiossa on valittu. Valmentaja Mika Lehkosuo jatkaa hamaan tulevaisuuteen ja kehittyy aina vain paremmaksi. Avainpelaajien kanssa on myös tehty jatkosopimukset. Seuran talous on vakaalla pohjalla ja ensi kaudeksi varmasti hankitaan muutama kovan luokan vahvistus. Espoon kaupunki on myös vahvasti mukana ja pysyvän stadionin rakentamisen aloittaminen on vain ajan kysymys. Minä ja monet muut uskovat vahvasti espoolaiseen unelmaan, joka näin toimivalla organisaatiolla ja valmennuksella toteutuu. 2010-luku ja Espoossa pelataan Mestareiden liigaa! Tälle voi moni nauraa, mutta minä en!
********************************************
Tamu voitti HJK:n 2-1 ja on sinettiä vaille Suomen mestari. Yhdeksän pisteen etumatka Haka:aan riittää, mikäli ihmeitä ei tapahdu. Katseet kohdistuvat täten sarjassa entistä enemmän putoamistaisteluun, mutta myös siihen kuka lopulta nousee Ykkösestä. Ykköstä johtaa Rops neljän pisteen erolla Kups:iin (ykkönen nousee suoraan ja kakkonen karsii). Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että Rovaniemellä kaupunki perui jälleen lupauksen perusparantaa Rovaniemen pallokenttä. Rops onkin kuuluisa siitä, että se on aina saanut Veikkausliigalta liigalisenssin poikkeusluvalla. Rops on myös ahkerasti mennyt väliä Veikkausliiga Ykkönen, joten aina poikkeuslupa on uusittu. Nyt kuitenkin uskon, että Veikkausliiga lopettaa tämän pelleilyn tai siltä menee uskottavuus. Toivottavasti päätös saadaan myös nopeasti, että seurat pääsevät samalta viivalta valmistautumaan uuteen kauteen. Näin loppukaudesta mielenkiinto kiinnittyy tietysti A-maajoukkueen EM-karsintojen loppuhuipennukseen, mutta myös Suomen cuppiin. Välierät ovat tässä kilpailussa edessä ja toivonkin, että Palloliitto markkinoisi vahvasti näitä pelejä. Suomen cup ansaitsee laajan yleisön ja arvostuksen (Urheilukanava voisi televisioida?).

Lopuksi suosittelen Jari Litmasen, Pelén, Sami Hyypiän ja Mikael Forsselin elämänkertojen lukemista varsinkin junioreille. Nämä jalkapalloilijat todistavat, että ei ole mitään väliä minkälaisissa oloissa vartut, vaan sillä miten paljon treenaat varsinkin yksin. Oikotietä ei ole niin, kuin ei missään taiteen lajissa!