FC Honka on mukana mestaruustaistossa (FC Honka-FF Jaro 4-2)

Ottelu tarjosi viihdyttävää jalkapalloa heti ensimmäisiltä minuuteilta asti. Vain kuusi minuuttia oli pelattu, kun Honka sai vapaapotkun 30 metristä, josta pallo jäi pomppimaan boxiin ja lopulta Gideon Baah iski pelivälineen maaliin. 14 minuutin kohdalla Jussi Vasaralta tuli mainio syöttö boxiin Ruben Palazuelosille, mutta hän otti pallon haltuun terävän viimeistelyn sijaan ja homma kuivui kokoon. Neljä minuuttia edellisestä ja Tim Väyrynen otti väkisn pallon laidalla Igor Jovanovicilta ja jatkoi boxiin, jossa Antti Mäkijärvi pääsi viimeistelemään.

Toiselle puoliajalle juoksi sisuuntunut vierasjoukkue ja 52 minuuttia näytti aikarauta, kun Jaro painoi pelin Hongan päätyyn eikä Honka-puolustus saanut siivottua pallo pois, jolloin Shandon Winchester iski pallon pömpeliin. Heti seuraavasta hyökkäyksestä Mäkijärvi pääsi keskittämään boxiin ja Väyrynren puski maalin. 67 minuutin jälkeen Hongan maalivahdilla Walter Viitalalla oli pari huipputorjuntaa, mutta Mattias Wargh iski lopulta maalin. Yliajalla tapahtui vielä, kun viime peleissä Jaroa pystyssä huipputorjunnoillaan pitänyt Jesse Öst joutui nöyrtymään neljännen kerran, kun Jaro-puolustus lahjoitti pallon kärppänä paikalla olleelle Väyryselle, joka hyödynsi tilanteen.

Hongan pelaajista täytyy nostaa esiin: hienoja nousuja oikealla laidalla tehnyt Sampo Koskinen, varmaotteinen topparipari Gideon Baah/ Abdoulaye Meite, keskikentän työmyyrä Moshtagh Yaghoubi ja kliininen viimeistelijä Tim Väyrynen.
Suurin kunnia sille miksi Honka on sarjakärjessä kuuluu kuitenkin valmentaja Mika Lehkosuolle, joka on otteluruuhkan keskellä suoraviivaistanut joukkueen pelin ja se tuottaa erinomaista tulosta. Lehkosuo on löytänyt renesanssin valmentajauralleen sen jälkeen, kun hän pääsi maajoukkueen valmennustiimiin ja verryttelyasukin on vaihtunut tyylikkääseen pukuun. Lehkosuolla on loistelias ura vielä edessä valmentajana.

P.S. Minusta on aina mukava mennä matsiin Tapiolan urheilupuistoon, koska siellä on jotenkin maanläheinen tunnelma ja loistava luonnonnurmi antaa ainoan oikean edellytyksen jalkapallolle. En kyllä ikinä tule ymmärtämään espoolaisia. He eivät syty kunnolla mistään urheilulajista.

Pressissä Alexei Eremenko sr. ja Mika Lehkosuo.

 

Fiilistelyä II (Suomi-Valko-Venäjä 1-0)

Kyllä oli jälleen upeaa pitkän tauon jälkeen kävellä kohti Olympiastadionia, kun tuoreessa muistissa oli tuo Gijonin unohtumaton ilta ja Suomen sensaatiomainen tasapeli Espanjaa vastaan. Olympiastadionissa on minulle, jotain sanoinkuvaamatonta maagisuutta. Aina palaa mieleen nuo lukemattomat pelit, mitä siellä on tullut nähtyä: HJK:n sarjapelejä, HJK:n Mestareiden liiga-pelejä, Suomen Cupin finaaleita ja tietenkin maajoukkueen lukuisia unohtumattomia koitoksia. Sielu janoaa tunnetta ja stadikalla, sitä polttoainetta on saanut runsainmitoin.
Tämä ilta kirjoitti, taas uuden luvun tuohon näytelmien sarjaan. Suomi pelasi organisoidusti toisin, kuin Valko-Venäjä. Peli oli Suomen kontrollissa läpi 90-minuuttisen. Kaikki pelaajat tiesivät roolinsa ja uhrautuvasti taistelivat jokaisesta pallosta. Mixu oli pystynyt selvittämään myös "topparipari-ongelman" tyylikkäästi ja Petri Pasanen, sekä Markus Halsti vastasivat huutoon. Perparim Hetemaj on selvästi löytänyt uuden kevään pelillisesti ja Teemu Tainion pelinluku ja avaavat syötöt olivat kansainvälistä luokkaa. Roman Eremenko oli jälleen kerran päällikkö ja maalilla Jussi Jääskeläisen saappaat on täyttänyt Niki Mäenpää. 56 minuutilla syntynyt maali oli Romanin rakentama ilmiömäinen taidonnäyte, joka meni Valko-Venäläisestä pelaajasta maaliin. Ja se tunne oli, taas mahtava, kun stadion oli revetä liitoksistaan kannattajien hurratessa.
Suomi taistelee vielä loppuun asti MM-lopputurnauspaikasta!

Pressissä Jarkko Hurme ja Jukka Raitala.