Teemu "Teme" Tainio

Teemu Tainio yhdessä (Mika Väyrysen, Mikael Forsselin, Petri Pasasen ja Pekka Lagerblomin kanssa ) kuuluu kultaiseen sukupolveen suomalaisessa jalkapallossa. He kaikki ovat syntyneet ajanjaksolla 1979-1982 ja ovat nykypäivänä maajoukkueemme kantavia voimia. Teemu Tainio on nykyään yksi arvostetuimpia keskikenttä pelaajia Valioliigassa. Hänen kaltaisiaan raatajia ja perikseen antamattomia persoonia englantilaisyleisö on aina rakastanut. Hän pystyy monipuolisuutensa ansiosta pelaamaan keskikentällä sekä puolustavassa että hyökkäävässä roolissa ja myös laidassa. Tainio pystyy tyylipuhtaisiin taklauksiin ja kaksinkamppailuissa hän harvoin jää häviäjäksi. Toisin, kuin monilla saman paikan pelaajilla on Tainiolla tekniikka myös täydellisesti hallussa. Teemu onnistuu harvemmin maalinteossa, mutta onnistuessa ne ovat upeita. Hänen maalinsa ovat usein myös ratkaisseet koko ottelun. Tainio on pelikenttien ulkopuolella säilyttänyt poikamaisen veijarimaisuuden ja pitänyt jalat tiukasti maassa. Hänen haastatteluja on ilo seurata hänen puhuessa iloisesti Tornion murretta. Maajoukkueessa Tainio nousi Antti Muurisen kaudella isoon rooliin. Nyt Roy Hodgson osaa vielä paremmin käyttää hyväkseen hänen monipuolisuuden. Tainio-Väyrynen-Litmanen muodostama keskikentän timantti ei häviä minkään maan vastaavalle. Tainion ja maestro Litmasen harmina on ikävä kyllä ollut vuoronperään pikkuvammoja, joten tämä koostumus ei ole aina pysynyt kasassa. *********************************************** Teemu Tainio syntyi 27. marraskuuta vuonna 1979 Torniossa, josta juontaa lempinimi "Tornion terrieri". Tainio on TP-47:n kasvatti. Hänet valittiin parhaaksi poikapelaajaksi vuonna 1995 Suomessa. Tämän jälkeen hän siirtyi Torniosta Veikkausliiga-seura FC Hakan riveihin kaudeksi 1996. Ensimmäisen liigaottelunsa hän pelasi vasta 16- vuotiaana 28.4.1996 Rovaniemen palloseuraa vastaan. Kauden 1996 jälkeen Haka putosi ykköseen ja Tainio jatkoi seurassa. Vuonna 1997 Haka voitti Suomen Cupin ja Palloliitto valitsi Tainion toisen kerran peräkkäin lupaavimmaksi pelaajaksi Suomessa. Tainio siirtyi vasta 17-vuotiaana (saman ikäisenä siirtyi Forssel aikoinaan Chelseaan) Ranskaan Auxerren joukkueeseen. Kokenut 60- luvulta asti joukkuetta valmentanut Guy Roux ei erehtynyt hankkiessaan kokemattoman suomalaisen. Jälkeenpäin Tainio on kertonut legenda Rouxin olleen huolehtiva ja isällinen valmentaja. Kerran Tainion ollessa flunssassa kotona, oli Roux tullut keittämään teetäkin Teemulle. Tainio pelasi seurassa huikeat kahdeksan kautta ja nousi tänä aikana yhdeksi joukkueen avainpelaajista. Suomessa sitä ei oikein ymmärretty, miten rakastettu ja arvostettu hänestä oli tullut. Tainio saavutti Auxerren riveissä Ranskan cupin voiton kahdesti. Hän pääsi pelaamaan seuran riveissä myös mestareiden liigassa ja Uefa Cupissa. Itse muistan erään ottelun vuonna 2002 mestareiden liigassa, missä Auxerre pelasi Arsenalia vastaan. Tainio upealla pelillään vaimensi itse Thierry Henryn pimentoon.
************************************************ Kesällä 2005 kasvettuaan ja kypsyttyään huippu pelaajaksi hän otti askeleen eteenpäin ja siirtyi ilmaisella siirrolla Tottenhamin riveihin Englantiin. Hän nousi heti avauskaudellaan Tottenhamin vakiopelaajien joukkoon ja auttoi seuran Valioliigassa viidenneksi ja seuraavan kauden Uefa Cupiin. Ensimmäisen A-maaottelunsa Tainio pelasi 18-vuotiaana 5.helmikuuta 1998 Kyprosta vastaan. Ensimmäisen maalinsa A-maajoukkueessa hän teki 1.syyskuuta 2001 Albaniaa vastaan. Tähän mennessä on hän pelannut 35 A-maaottelua tehden niissä viisi maalia. Niin maajoukkueessa, kuin muuten Tainion ura on ollut tasaista nousua. Tähän on osalta vaikuttanut oikeat valinnat, joita hän on urallaan tehnyt. Esimerkiksi hän valitsi uran alku vaiheessa keskikastin ranskalaisen joukkueen, jossa pääsi pelaamaan säännöllisesti ja kehittymään. Hän ei tehnyt virhettä minkä moni suomalainen lupaus (Moisanderin veljekset, Daniel Sjölund, Jami Puustinen, Roman Eremenko, Njazi Kuqi) menemällä suurseuran akatemiaan unohtumaan. Tänä syksynä Tottenham ja Suomen maajoukkue sai tulla pitkän aikaa toimeen ilman Tainiota, kun hänen aina vaivanneet nivusensa leikattiin. Nyt hän pelaa taas täysiä minuutteja ja teki kauden ensimmäisen maaliin toissa kierroksella. Tainio on valmiina haasteisiin Valioliigassa, Uefa Cupissa (jatkokierroksella vastassa Joonas Kolkan Feynoord) ja tietenkin maajoukkueessa. "Holiday Seasonin" alkaessa ei Englannissa levätä tai sulatella kinkkuja. Tapaninpäivän perinteinen "Boxing Day" aloittaa kahden viikon rupeaman, jossa pelataan melkein joka toinen päivä. Tämä kahden viikon rupeama antaa suunnan koko loppukaudelle. ********************************************** Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua ja onnea uudelle vuodelle. Täytetään ensi vuonna Veikkausliiga katsomot ja kannustetaan Suomi ensimmäistä kertaa arvokisoihin. Suomalainen jalkapallo ei tarvitse joululahjoja, mutta arvostusta se ansaitsisi paljon nykyistä enemmän. Miten voi olla mahdollista, että Ylen vuoden urheilija listalla ei ole yhtään jalkapalloilijaa? "Tämä on häpeällistä", kuten Atik Ismail blogissaan sanoo. Moni suomalainen jalkapalloilija on joukkueensa kantavia voimia kuten Jussi Jääskeläinen tai Sami Hyypiä, joka voitti FA-Cupin viime keväänä. Tässä maailmanlaajuisessa lajissa pärjääminen vaati vähän enemmän, kuin jään harjaaminen kiven tieltä (Curling). On käsittämätöntä, miten paitsioon jalkapallo suomalaisessa mediassa jää. Helsingin Sanomat julkaisee pienet sähkeetkin viikon MTV3:n netin futis sivujen jälkeen. Ilta-Sanomat urheilu on mennyt viihde linjalle ja Yle näyttää muutaman maalin Valioliiga kierrokselta. Ainoa pelastus on Canal plus ja netti. Ilman niitä ei pärjäisi. Kaikesta huolimatta nyt pitää suunnata katseet tulevaisuuteen ja odottaa kevättä. Kuningas Litmasen sanoihin on hyvä päättää: "seuraava peli on aina tärkein".

Jussi "Jässi" Jääskeläinen

Jussi Jääskeläinen on jalkapalloilija, josta varsinkaan Suomessa ei ole isoja otsikoita kirjoitettu. Hän on nöyrällä työnteolla noussut Englannin Valioliigan arvostetuimpien maalivahtien joukkoon. Varsinkin viime kaudella hän torjui välillä maagisesti ja oli nostamassa joukkuettaan Boltonia Valioliigassa kahdeksanneksi. Tällä kaudella hän on jatkanut varmoja otteitaan ja nimet, kuten Andri Shevtshenko, Didier Drogba ja Thierry Henry ovat epäonnistuneet yrityksissään ohittaa Jässi. Sami Hyypiää yhtään väheksymättä olisi Jääskeläinen pitänyt valita vuoden suomalaiseksi pelaajaksi. Moni meistä tunsi kylmiä väreitä selkäpiissään kuullessaan Antti Niemen lopettavan maajoukkue uransa. Niemi oli noussut legendaksi 66. pelaamassaan A-maaottelussa. Hän oli torjunut Suomelle useita tärkeitä pisteitä ja voittoja. Ehkä hienoin näistä oli ottelu MM-karsinnassa 6.10.2001 Saksaa vastaan, joka päättyi 0-0. Niemi torjui niin ilmiömäisesti, että se sai koko Saksan paniikkiin koskien seuraavan kesän MM-kisoja. Luulen Antti Niemen tienneen, ettei hän jätä Suomea pulaan jättäytyessään sivuun. Viimeistään nyt kuluvissa karsinnoissa Jääskeläinen on näyttänyt olevansa valmis täyttämään Niemen suuret saappaat. Hän on ollut jokaisessa pelissä mies paikallaan ja Puola, Portugali ja Armenia -peleissä suorastaan fantastinen. Ennen ujon oloisesta Jussista on kasvanut myös todellinen alakerran johtaja ja tiukan paikan tullen hän uskaltaa ojentaa jopa Sami Hyypiää. Jääskeläisen torjuessa Suomen EM-kisoihin tulee hänestä kovempi legenda, kuin Niemestä. Täytyy olla kiitollinen siitä, miten hyviä maalivahteja meillä on ollut viime vuosikymmeninä. Itse muistan vielä Olli "Oka" Huttusen, joka pelasi 60 A-maaottelua ja 432 pääsarja ottelua Hakan riveissä. Peli uransa jälkeen Hakan valmentajana toimiva Huttunen on myös maajoukkueen maalivahtivalmentaja. Hän on varmasti ollut hyvä mentori Antti Niemelle ja Jussi Jääskeläiselle. ************************************************** Jussi Jääskeläinen syntyi 19. huhtikuuta 1975 Mikkelissä. Hän on Mikkelin Palloilijoiden kasvatti ja debytoi seuran edustusjoukkueessa HJK:ta vastaan vuonna 1992, vasta 17. vuotiaana. Hän nousi joukkueen ykkösmaalivahdiksi vuonna 1994. Lahjakas nuorukainen herätti laajasti kiinnostusta ja siirtyi vuonna 1996 Vaasan Palloseuraan (VPS). Hän ehti edustaa VPS:ää vain kaksi kautta pelaten 54 ottelua, jonka jälkeen tie vei Englantiin ja Boltoniin. VPS sai mukavan siirtokorvauksen, mutta se ei estänyt seuraa menemästä konkurssiin, mikä ihmetytti monia. Tänä paivänä muutaman ykkösessä vietetyn vuoden jälkeen VPS pelaa jälleen maan korkeimmalla tasolla. Vuonna 1997 Jääskeläisen siirtyessä Boltoniin, seura majaili maan toiseksi korkeimmalla tasolla. Hän nousikin nopeasti Boltonin ykkösmaalivahdiksi. Jääskeläinen olikin tärkeässä roolissa joukkueen noustessa vuonna 1999 Valioliigaan. Hän on pelannut kaikkiaan 297 ottelua Boltonissa, mikä on huikea määrä. Vain Sami Hyypiä on pelannut enemmän otteluita Valioliigassa. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi 25. maaliskuuta 1998 Maltaa vastaan, jonka jälkeen hän oli Antti Niemen kakkosmaalivahtina. Boltonin manageri Sam Allardyce oli kaukaa viisas, kun hän hankki Jässin seuraan. Tänä syksynä ottelun jälkeen, jossa Jääskeläinen oli torjunut kaksi rangaistuspotkua perä jälkeen. Sanoi Allardyce Jääskeläisen kuuluvan maailmassa kolmen parhaan maalivahdin joukkoon. Hienompaa tunnusta on vaikea saada ja minä ainakin allekirjoitan sen. ************************************************** Nyt Jääskeläinen on vasta 31-vuotias, joten hän on vielä nuori maalivahdiksi. Maalivahdit ovat yleensä parhaassa iässä 31-37 vuotiaana. Englantilainen David Seaman pelasi vielä upeasti 40-vuotiaana. Maalivahdeilla ikä tuo vaan kokemusta ja pelin lukutaito kehittyy. Esimerkiksi hyökkääjät joiden parhaat vuodet ovat 26-31 vuotiaina hidastuvat iän myötä. Näitä faktoja lukiessa en yhtään ihmettelisi, jos Jääskeläinen löytäisi vielä itsensä jostain suurseurasta. Esimerkiksi Manu:lla on maalissa jo 38-vuotias Edwin van der Saar, entinen Jari Litmasen pelikaveri Ajax vuosilta. Samoin Arsenalilla on jo 37-vuotias Jens Lehmann maalinsuulla. Näissä seuroissa Jässi pääsisi pelaamaan aina joka kilpailun mestaruudesta ja paineensieto kyky kehittyisi. Tietenkin otteluja tulisi enemmän, joten maajoukkue ei saisi aina terävimmillään olevaa Jääskeläistä maalille. "Oli miten oli" Jääskeläinen on jo nyt lunastanut paikkansa Bolton fanien ja maajoukkueen kannattajien sydämissä. Ainoa asia, mikä pistää näkemään painajaisia on Jääskeläisen mahdollinen korvaaja maajoukkueessa. Esimerkiksi ensi kesäkuussa pelattava kaksoismaaottelu Serbiaa ja Belgiaa vastaan. Mitä jos Jääskeläinen loukkaantuu Serbia pelissä? Ei Tamu:n Mikko Kaven pysty häntä korvaamaan ja tällöin koko unelma EM-kisoista voi romahtaa. Toivotaan sen jäävän vain painajaiseksi ja Jääskeläisen pelaavan loisteliaan ilman loukkaantumisia sujuvan loppu uran.

Suomalaiset paitsiossa

On tullut tavaksi seurata joka päivä MTV3.fi futis-sivuja. Sivut ovat erinomaisesti toimitettu ja sitä kautta pysyy tilanteen tasalla, mitä jalkapallossa sattuu ja tapahtuu. Aina maanantaisin sivuilla on viikonlopun suomalaiskatsaus. Viime maanantain otsikko oli kuvaava "hiljainen suomalaisviikonloppu". Maalinteossa ei onnistunut kukaan ja moni maajoukkuepelaaja kulutti vaihto penkkiä. Huolestuttavin tilanne taitaa olla Petri Pasasella Werder Bremenissä ja Sami Hyypiällä Liverpoolissa. Monia varmasti ihmetyttää Hyypiän pelaamattomuus, koska hän on viime kausina pelannut jatkuvasti aloituskokoonpanossa. Nyt hän on joutunut valmentaja Rafael Benitezin rotaation uhriksi, mikä sarjataulukon perusteella on täyttä typeryyttä. Hyypiän paikan on ottanut tanskalainen nuori Daniel Agger, joka kieltämättä on nopeampi kuin Hyypiä. Samin vahvuuksia sen sijaan ovat esimerkiksi pallovarmuus, sijoittuminen ja valtava kokemus. Agger on vielä oppipoika Hyypiään verrattuna. Maajoukkue on hyötynyt tilanteesta ja saanut levänneen Samin käyttöönsä, mutta kuinka kauan? Tietenkin Hyypiä kuuluu viiden parhaan keskuspuolustajan joukkoon maailmassa, joten ottajia häneltä ei puutu. Werder Bremenissä pelaavan Petri Pasasen tilanne on jo hälyttävä. Saimme lukea IS-Veikkaajasta, että Petrin pelaaminen loppui huonosti sujuneen alkukauden takia. Valmentaja Thomas Schaaf teki pari muutosta puolustukseen että hyökkäykseen ja peli alkoi kulkea. Klassinen sanonta, "toisen onni on toisen epäonni", sopii kuvaamaan tilannetta. Pasasella on sopimusta vielä jäljellä, joten tuskin vielä tammikuussa seura myy häntä pois.
Kiusallinen tilanne, mutta Veikkaajan haastattelussa Pasanen sanoo treenaavansa täysillä odottaen tilaisuuttaan. Maajoukkue tarvitsee ensi vuonna huippukuntoisen Petrin, kun ratkaisu pelit alkavat. Iloisia suomalaisuutisia on kuulunut Ateenasta, missä Perparim Hetemaj on lyönyt itsensä läpi AEK Ateenan joukkueessa. Perparim pelasi vielä alkukesästä HJK:ssa ja kun tuli tieto hänen siirtymisestään vasta 19-vuotiaana Kreikan mahtiseuraan alkoi moni epäillä. Minä myönnän kuuluneeni tähän joukkoon. Ajattelin, että olisiko ollut järkevämpää kehittyä ensiksi Suomessa ja vasta sitten lähteä. Perparim on osoittanut epäilijöiden olleen väärässä ja on murtautunut pelaavaan miehistöön jopa Mestareiden liigassa. Aina hänen päästessään kentälle on alkanut tapahtua ja nyt jopa italialainen suurseura Juventus on todella kiinnostunut hänestä. Voisiko Perparimista tulla jonkinlainen Jari Litmasen saappaiden täyttäjä maajoukkueessa? Sitä on vaikea sanoa, aika sen näyttää. Viime tiistaina tuli katsottua Yleltä Mestareiden liigan jännittävää ottelua Celtic-Manu, jonka hienosti Celtic voitti 1-0. Ottelussa oli draamaa Manu:n Louis Sahan epäonnistuessa rangaistuspotkussa, joka olisi vienyt englantilaiset jatkoon lohkosta. Peli oli mukaansa tempaiseva ja täynnä hienoja hetkiä. Yleisradion Mestareiden liiga lähetysten toteutuksesta ei voi sanoa samaa.
Yleisradio on auttamatta jäänyt tv-lupa maksuineen viime vuosisadalle. Vaihtoehto nykyiselle olisi mainosrahoitus tai luopua kaikesta muusta urheilusta paitsi kesä-ja talviolympialaisista. Ylen selostajat ovat sekatyöläisiä, jotka selostavat monia lajeja. Tällöin selostus jää pinta raapaisuksi ja katsoja ei saa siitä mitään. Virkamiesmäiset Tapio Suominen ja Hannu-Pekka Hänninen kertovat Mestareiden liiga lähetyksissä tylsiä tilastoja ja toistavat samoja asioita. Ei se riitä, jos välillä korottaa ääntään. Jalkapalloa seuratessa televisiosta on selostaja se piste iin päälle ja parhaimmillaan se saa katsojan tuntemaan, kuin olisi paikan päällä. Urheilukanavan Tuomas Virkkunen on juuri tällainen selostaja, joka seuraa alan lehdet ja myös netin tarkkaan. Hänen selostuksistaan saa sellaisen kuvan, että hän olisi itse paikan päällä. Mika-Matti Paatelaisen ottaminen selostukseen oli hyvä veto Yleltä, hänen paikatessa surkeaa selostusta. Studiovieraatkin ovat Ylellä tylsiä ja verbaalisesti huonoja. Mika Lehkosuo on nero valmentajana, mutta hänestä ei televisiossa saa paljoa irti. Minulla ja monella muulla tulee varmasti ikävä Pasi Rautiaista, joka antoi persoonansa räiskyä kommentaattorina. Viime viikonloppu toi loistavia uutisia Vietnamista. Roy Hodgsonin kokoama haastajamaajoukkue voitti neljän maan turnauksen. Viimeinen ottelu Indonesian A-maajoukkuetta vastaan päättyi komeaan 5-0 voittoon. FC Hongan Roni Porokara viimeisteli hattutempun. Porokaran lisäksi onnistujia olivat HJK:n Tuomas Aho, Markus Halsti ja Tamu:n Jussi Kujala. Hodgsonin ideat alkavat jo nyt kantaa hedelmää hänen muokatessa koko suomalaista jalkapalloa. 40 000 dollarin palkinto potti on myös lämmin joululahja Palloliitolle. Toinen iloinen asia oli, että Suomi nousi FIFA:n rankingissa neljä sijaa ja on nyt 52. Muutamat suomalaispelaajat, kun vielä saadaan seuroissaan pois paitsiosta, sekä Jari Litmasen ja Mikael Forsselin jalat kuntoon, niin voi jo kohta alkaa varailla hotelli huoneita alppien maasta.

Suomi-Armenia osa kaksi

Ennen Suomen ja Armenian välistä tärkeää kohtaamista EM-karsinnassa, keskustelu kävi aivan muualla paitsi itse asiassa. Viime keväänä piti päättää uusi alusta Finnairstadionille ja vaihtoehtoina oli uusi "FIFA two stars" tekonurmi tai luonnonnurmi. Päädyttiin uuteen tekonurmeen, jonka myös FIFA ja Uefa kelpuuttivat pelialustaksi. Yksi tärkeistä seikoista päädyttäessä tekonurmeen oli Palloliiton lupaus pelata siellä karsinta otteluita. Uusi tekonurmi tuli juhannuksen jälkeen ja myös Palloliitto lupasi Suomi-Armenia ottelun pelattavan siellä. Suomen aloittaessa huikealla tavalla kuluvat karsinnat alkoi moni ihmetellä miksei Armenia peliä pelata hienolla Olympiastadionilla. Moni meistä vakuuttui pelipaikan oikeellisuudesta Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläisen kertoessa maajoukkueen päävalmentajan ja kapteeniston hyväksyneen tekonurmen. Viime viikolla syntyikin uutispommi, kun Jari Litmanen Ylelle antamassaan haastattelussa, sanoi Olympiastadionin olevan maajoukkueen kotistadion. Hän kielsi hyväksyneensä missään vaiheessa tekonurmella pelaamisen ja sanoi alustan sopivan junioreille ja amatööreille. Tiedon pelipaikasta hän kertoi saaneensa tekstiviestillä. Pekka Hämäläinen ei tietenkään myöntänyt valehdelleensa vaan kierteli ja kaarteli. Mielestäni kapteeni Litmasta pitäisi kuunnella näin tärkeissä asioissa, koska hänellä on niin paljon kokemusta ja tietoa. Emme me katsojat voi ymmärtää, että kyseessä on pelaajalle tärkeä työalusta. Sehän on vähän sama, kuin mäkihyppyä hypättäisiin niissä maissa missä ei ole lunta, muovialustalla. Nurmi olisi hyvin saatu pelikuntoon Olympiastadionilla, onhan siellä myöhemminkin pelattu. Palloliitto perusteli myös valintaa katsojamäärällä, joka osoittautui kuplaksi. Väkeä Finnairstadionilla oli 9500, joten tuhat ihmistä olisi vielä mahtunut. Palloliitto kuitenkin mainosti tapahtumaa kauan aikaa sitten loppuunmyydyksi. Lippujen hinnat (50-300e) sai monen, varsinkin lapsi perheen sapen kiehumaan. Mikäli jääräpäinen Palloliitto olisi järjestänyt ottelun Olympiastadionilla ja liput olisivat maksaneet 10-20 euroa olisi stadion varmasti täyttynyt tuoton ollessa sama. Täysi stadion olisi luonut myös ihan erilaisen kotikenttä edun. Itse peli alkoi Maamme laulun kajahtaessa yläilmoihin säiden jumalien ollessa myös armollisia. Ottelu alkoi Suomen hallinnalla ja vain seitsemän minuuttia oli kulunut pallon ollessa maalissa. Mika Väyrynen laukoi tulisesti ja Armenian maalilla Kasparov pomputti pallon eteensä, josta Jonatan Johansson syötti maalin edessä olleelle Mika Nurmelalle. Mika Nurmela oli (niin kuin monta kertaa tällä kaudella) HJK:n paidassa mies paikallaan ja puski pallon vastustamattomasti verkon perukoille. Ottelu näytti olevan ohi ennen kuin oli alkanutkaan. Kaikkea muuta, tuskin edes Shakespeare olisi tälläistä kasikirjoitusta keksinyt. Vikkelät armenialaiset alkoivat luoda tilanteita ja erätauolle mentiin johto asemassa vain maalivahti Jussi Jääskeläisen ansiosta. Toinen puoliaika ei ollut ehtinyt edes alkaa, kun huomattiin Mika Väyrysen poistuneen näyttämöltä. Jälkeenpäin tuli tieto Väyrysen reiden revenneen tai venähtäneen. Toisella puoliajalla Suomen peli oli kateissa ja peliä ei saatu rauhoitettua. Kuningas Litmasta tuli todella ikävä pimeässä marraskuun illassa. Litmasen paikalla pelannut Eremenko jnr. oli todellinen pettymys. Eremenko jnr. on aina ollut suuri lahjakkuus eikä kukaan sitä kiellä, mutta hän jää aina riplaamaan tehottomasti pallon kanssa. Jari Litmasen oivaltavia syöttöjä kaipasi niin Joonas Kolkka, kuin Jonatan Johansson. Nyt sen todella huomasi! Suomi tarvitsee Jari Litmasta muuten EM-lopputurnaus paikka jää haaveeksi. Toisella puoliajalla Jääskeläinen oli ilmiömäinen ja torjui Suomelle pisteet. Viimeistään nyt Jääskeläinen nousi täyttämään Antti Niemen suuret saappaat.
Suomen esitys ei ollut mitä parhain, mutta tärkein eli kolme pistettä jäi Suomeen. Harva muistaa enää puolenvuoden päästä peliesitystä, mutta tulos jää voimaan. Suomi johtaa nyt sensaatiomaisesti omaa lohkoaan tappioitta ja on päästänyt vain kaksi maalia. Tästä on upea jatkaa. Roy Hodgson toi halutut tulokset, koska tyylipisteitä ei jaeta. Viitaten viime kirjoitukseeni: Mika Nurmelan ja Tuomas Ahon nimet saatiin sopimuspaperiin ja nyt HJK:lla on todella valmis ryhmä ensi kautta silmällä pitäen. HJK teki myös sopimuksen Kups:issa läpimurron tehneen Medon kanssa. Medo on Sierra Leonalainen vasta 19-vuotias todella lahjakas lupaus. Nyt suomalainen jalkapallo jää talvilevolle ja lumien sulaessa ensi huhtikuussa se jatkuu. Tauolle voi jäädä levollisin mielin ja ensi kautta vesi kielellä odottaen. Tapahtuuko se mitä esimerkiksi. isäni on koko elämänsä saanut odottaa? Vuosi 2007 näyttää selviääkö Suomi ensimmäistä kertaa arvokisoihin.

Kauden päätös

Tässä se sitten oli. Jalkapallokausi 2006 on jälkiruokaa vaille paketissa. Jäljellä on enää A-maajoukkueen EM-karsinta ottelu Armeniaa vastaan 15. marraskuuta. Kausi oli hieno, muuta ei voi väittää. Veikkausliiga oli mielenkiintoinen loppuun asti ja tarjosi yleisö ystävällistä jalkapalloa. Honka-ilmiö oli piristys ruiske koko suomalaiselle jalkapallolle ja toivotaan, että kaikki ottavat siitä oppia. Silloin, kun puhalletaan yhteen hiileen ja innostuneesti toimitaan, on kaikki mahdollista. Kyräilystä ja kateudesta pitää päästä eroon, koska tämä on kaikille meille, myös media mukaan lukien, yhteinen asia. Yleisö keskiarvo kasvoi, mutta merkittävästi vain HJK:lla. Tähän lisättäessä Hongan keräämä yli 50 000 katsojaa kauden aikana on totuus valitettavasti toinen. Yleisö ei vieläkään löydä katsomoihin. Varsinkin Lahdessa ja Anjalankoskella tilanne on hälyttävä. Miten on mahdollista, että perinteikkäässä jalkapallo kaupungissa Lahdessa, yleisö jää nykyään kotiin. Olisiko syynä kolkko hiihtostadion vai Kuusysin ja Reippaan yhdistyminen? FC Lahtea ei tunneta omaksi, kun Kuusysi ja Reipas iskostuivat luihin ja ytimiin. Huolestuttavinta on, että kuinka kauan Veikkausliigan pääsponsori Veikkaus Oy jaksaa pysyä mukana. Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen on ärähtänyt jo useamman kerran yleisömääristä. Jotakin pitäisi tehdä, mutta mitä? Kaikkea on kokeiltu tanssitytöistä lähtien. Yksi asia mikä voisi auttaa, että suurin lehtemme Helsingin Sanomat tekisi aina ennen kierrosta mielenkiintoista luettavaa liittyen suomalaiseen jalkapalloon. Näin moni lukija voisi saada ahaa-elämyksen aamupalan yhteydessä ja päättäisi illalla suunnata stadionille. Toinen keino olisi jalkapallo aiheinen keskustelu ohjelma. Juuri sellainen, kuin Matti Even vetämä Nelosen 4-4-2 oli. Ohjelmassa puhuttiin asiaa jalkapallosta ja vieraina oli mielenkiintoisia vieraita. Nelonen näytti ohjelmaa keskiyöllä ja lopetti sen lyhyeen. Kanava halusi mieluummin näyttää paikalla Törkytorstaita, koska se sopii paremmin sen viihdepitoiseen linjaan. Samalla tavalla toimitaan MTV 3:sella, joka näyttää perjantaisin täysin ala-arvoista, 7-päivää lehden tasolla olevaa Sorainen/(Harkimo) urheilu talk-showta. Ohjelman vieraat ovat yleensä Harry Harkimon omasta manageri tallista. Itse Harkimo on kuin häkissä riehuva apina, joka puhuu mitä sylki suuhun tuo.
Hän ei ole tehnyt ohjelmaa varten minkäänlaista journalistista tausta työtä ja pitää itseään kaikki tietävänä. Harmillista, että asiallinen ohjelma 4-4-2 lopetetaan, mutta kaikenlaiset idiootit saavat tehdä ohjelmiaan. Tässä olisi Yleisradiolle tilaus tehdä asiantunteva urheilu aiheinen keskusteluohjelma. Voi olla, että vasta sillä saadaan massat katsomoihin, kun Suomi selviää lopputurnaukseen jalkapallossa. Samahan kävi Sveitsissä, missä Roy Hodgson vei maan lopputurnaukseen. Viime lauantaina HJK sai haluamansa voittamalla Suomen Cupin. HJK löi KPV:n Kokkolasta 1-0 aika nihkeällä pelillä. Yleisöä Suomen Cupin finaalissa oli vaivaiset 2500 ja tästä määrästä Kokkolalaisia oli 800 ihmistä. Kaikki kiitos kokkolalaisille. He toivat ääntä ja väriä katsomoon. Kyllä ihmetytti missä olivat helsinkiläiset. Heitä kun pelkästään Töölön seudulla asuu tuhansia. Ei arktisilla olosuhteilla voi kaikkea selittää. Itse peli oli sellainen, jota jäisellä tekonurmella ylipäänsä pystyy pelata. KPV hallitsi ensimmäistä puoliaikaa, mutta he väsyivät toisella. Farid Ghazi teki taas sen mitä häneltä odottettiinkin; maalin. HJK:lle tämä oli hienon kauden kruunaus. Jos ryhmä pääaosin pysyy koossa, voi ensi kaudelta odottaa mitä tahansa. Farid Ghazi teki vuoden jatkosopimuksen. Vielä kun saadaan Mika Nurmelan ja Tuomas Ahon nimet sopimus paperiin, on mestari ryhmä ensi kaudelle koossa. Koko kauden huipennus tarjoillaan 15 päivä kuluvaa kuuta, kun Suomi kohtaa Armenian EM karsinnassa. Nyt pitää vain toivoa, että säiden Jumala on armollinen. Peliä ennen ei lunta saa sataa liikaa eikä vettä, ettei pelikenttä jäädy. Kyllä Armenialaiset ovat ihmeissään, jos lämpömittari näyttää -10c ja täysi Finnair stadion huutaa Suomea. Pitkään on ollut jo tiedossa, että maestro Litmanen on etureisivamman takia pois pelistä. Edellisellä viikolla kuulimme, että Litti käyttää tilanteen hyväksi ja leikkauttaa nilkan nivelsiteet tällä viikolla Suomessa. Mälmö FC:n lääkärien ja maajoukkueen fysioterapeutin Jari-Pekka Keurulaisen mukaan huonossa kunnossa olevat nivelsiteet voivat olla osasyy Litmasen jatkuviin rasitusvammoihin. Jarin sairasloma loppuu joulukuun alussa ja sen jälkeen alkavat jatkosopimus neuvottelut Mälmön kanssa. Kaiken mennessä nappiin loppuvat Litmasen pikkuvammat ja hän pääsee pelaamaan ehjän kauden. Tämän jälkeen ura voi jatkua jopa mahdollisiin 2010 MM-kisoihin. Moni Litmasen tasoinen ja huikean uran pelannut lopettaisi tähän, mutta ei Jari. Hän rakastaa pelaamista niin paljon ja haluaa johdattaa Suomen arvokisoihin, joten hän tekee kaikkensa sen eteen. Meidän pitäisi useammin kiittää Jaria siitä miten paljon hän on suomalaisen jalkapallon eteen tehnyt. Totuus on, että Jari Litmasen kaltaisia lahjakkuuksia syntyy kerran kymmenessä vuodessa koko maailmassa. Se, että hän syntyi Suomeen tekee meistä kaikista aikamoisia lottovoittajia

Mestaruus ratkesi

Niin siinä sitten kävi, että Tampere United otti mestaruuden vuosimallia 2006.
Mestaruus oli fuusioseura Tamu:lle seuran historian toinen. Ensimmäinen tuli vuonna 2001. Valmentaja Ari "Zico" Hjelmistä on tullut Tamperelaisen jalkapalloilun ikoni. Hän on uhrannut menestymisen alttarille luovuuden ja nuorien pelaajien kehittämisen uskoessaan fyysiseen pelityyliin. Hän kuuluu saksalais-tyyliseen valmennus koulukuntaan, johon hän sai koulutuksen pelatessaan pitkään Saksassa. Voidaan tietenkin kysyä kumpi on tärkeämpää tuloksen teko vai pelaajien kehittäminen. Minä uskon, että nämä kaksi asiaa voidaan yhdistää, kuten HJK:ssa ja Hongassa tehdään. Suomalainen jalkapallo ei kehity, jos valmentajat vain juoksuttavat pelaajiaan. Pelaajien pallollista pelaamista ja taitoa käsitellä palloa pitää kehittää, muuten emme ikinä saa esimerkiksi naapureitamme kiinni kehityksessä. Pelaajien huonompi taitotaso tulee kohtalokkaasti esiin seurojemme euro-peleissä, joissa pallo karkaa jalasta tärkeimmällä hetkellä. Viime viikkoisen IS-Veikkaajan kysely seurojen kapteeneille kertoo paljon. Suurin osa syyttää valmentajia, jotka vain painottavat koko kauden fysiikkaa, fysiikkaa ja fysiikkaa. Nuori pelaajia pitää kehittää taito tasolla, vaikka sitten tuloksen kustannuksella. Ei ole ihme, että Jari Litmasen jälkeen Veikkausliigan taitavin pelaaja on ollut ulkomaalainen Valeri " Vallu" Popovitch. Tällä kaudella se on ollut niin ikään ulkomaalainen HJK:n Farid Ghazi. HJK:ssa on uskottu omiin nuoriin ja heidän kehittämiseen jo useampi vuosi ja Keith Amstrong on näyttänyt, että kehittämällä heitä saadaan myös tulosta.
Kysymys kuuluu: monta Tamu:n ja HJK:n pelaajaa kuuluu nuorten maajoukkueeseen? Vastaus: Tamusta ei yhtään ja HJK:sta viisi. Tämä HJK:n viisikko( Veli Lampi, Iiro Aalto Markus Halsti, Erfan Zeneli ja Jarno Parikka) on noussut runkopelaajiksi nuorten maajoukkueessa. Uskon, että useimmat heistä pelaavat tulevaisuudessa manner-euroopan seuroissa ja A-maajoukkueessa. Iältään vanhaksi käyvä A-maajoukkue tarvitsee tulevaisuudessa hyviä korvaajia.
Mennään seuraavaksi itse ratkaisu peliin HJK-Tamu. Lämpötila oli pakkasella Finnair stadionilla 7200 ihmisen valuessa katsomoihin. HJK:n kannattaja ryhmä Forza- HJK viritteli laulujaan ja toisella puolella Tamun kannattajaryhmä sinikaartilaiset omiaan. Ennen peliä tapahtui, jotain irvokasta. Veikkausliiga palkitsi kauden parhaat, vaikka kauden tärkein peli oli vasta edessä!
Mika Nurmela ja Farid Ghazi HJK:sta valittiin parhaimmiksi pelaajiksi ja valmentaja Keith Amstrong parhaaksi valmentajaksi. Käsittämätön virhearviointi Veikkausliigalta. Miten Keke voi olla paras valmentaja, jos ei ole samalla mestarivalmentaja? Itse peli alkoi varovaisesti molempien seuratessa, mitä toinen tekee. HJK: loi loisto paikan Timo Marjamaalle, joka puski yli maalin. Seuraavaksi tapahtui jotain ihmeellistä Jari Niemen ollessa selvässä paitsio asemassa eikä tuomarin pilli soinut. Tuomari Tony Asumaa oli aivan väärä mies tuomitsemaan näin hienoa ottelua. Tähän asiaan Palloliitto saisi puuttua ja kehittää tuomareita. Tosiasia on, että peli on kehittynyt Suomessa, mutta tuomarit eivät. Tamu meni siis johtoon ja pimeä ja kylmä lokakuu synkensi mielen ja viilensi kehon. Nyt HJK olisi tarvinut kaksi maalia, jotta mestaruus ei menisi Tampereelle. Taivas putosi niskaan lopullisesti, kun HJK:n puolustuksen kommunikointi petti ja Veli Lampi teki oman maalin. Oliko sittenkin virhe rikkoa hyvin aiemmin pelannut puolustus ja laittaa loistavan kauden pelannut, mutta juuri loukkaantumisesta toipunut Markus Halsti Timo Marjamaan paikalle keskuspuolustukseen. Tuli puoliaika ja tilanne oli 0-2 vierailijoille ja me isän kanssa päätimme lähteä, koska ei tamperelaisten juhlintaa omalla stadionilla olisi kestänyt.
Urheiluruudusta tuli katsottua loput pelistä ja se lisäsi harmitusta. HJK hävisi kauden tärkeimmällä hetkellä 0-3. Nähdyn jälkeen suututti eniten loistavan Mika Nurmelan saama toinen keltainen kortti ja sitä kautta suihku komennus. Tilanne, johon Nurmela tuli oli aivan tavallinen pallon tavoittelu ja tuomio oli väärä. Kiitos tuomari Tony Asumaan me emme näe kapteeniamme kauden päättävässä Suomen Cupin finaalissa. Tampereelle meni siis mestaruus, jonka se ansaitsi pelaamalla kauden tärkeimmän ottelun kotiin. HJK: teki nuorella ryhmällä toiseksi eniten maaleja (45) Hongan jälkeen ja päästi vain 18 maalia. HJK: oli siis toinen ja pelaaminen ensi kaudella Uefa cupin karsinnoissa on varmaa. Hienoa oli nousija Hongan neljäs sija ja se teki vielä eniten maaleja (50) ja kun saavat päästetyt maalit (32) ensi kaudella pienemmäksi, niin hyvältä näyttää. Surullista oli Kups:in putoaminen ykköseen. Voi olla, että perinteisessä Kuopiossa ei nähdä pääsarja jalkapalloilua pitkään aikaan. Ensi lauantaina me voimme voittaa vielä jotain, kun HJK kohtaa KPV:n Suomen cupin finaalissa. Toivoisi, että HJK ja Palloliitto yhdessä markkinoisivat tapahtumaa näkyvästi, jotta ihmiset saataisiin katsomoon ja kaudelle 2006 saataisiin arvoisensa päätös. Veikkausliiga kausi 2006 oli todella mielenkiintoinen loppuun asti ja näimme hienoja otteluita. Ensi kautta odottaa jo vesi kielellä ja kausi on merkittävä Palloliiton ja HJK:n juhliessa 100-vuotista taivaltaan. Mikä olisikaan hienoin tapa päättää juhlavuosi, kuin HJK:n mestaruuteen ja A-maajoukkueen selviytymiseen EM-lopputurnaukseen.

Grande Finale

Olemme olleet kuluneella kaudella kausikorttilaisina kymmenessä HJK:n koti-ottelussa ja yhtä monessa Hongan koti-ottelussa. Tähän, kun lisätään liiga cupin finaali keväältä, Suomen cupin ottelu Viikingit-HJK ja A-maajoukkueen EM-karsinta ottelu Portugalia vastaan. Voi sanoa, että suomalaista jalkapalloa on tullut katsottua ja tuettua. Ne jotka väittävät suomalaista jalkapalloa tasoltaan kehnoksi ja tylsäksi voisivat katsoa peiliin. Heidän käsitys ei ole tästä päivästä, vaan vuosien takaa. Ei suomalainen jalkapallo sillä kehity, että nämä ns. jalkapallon ystävät seuraavat vain Valioliigaa ja käyvät maajoukkue peleissä kerran viidessä vuodessa silloin kun vastustajana sattuu olemaan Portugali tai Italia. Jos väki saadaan seuraamaan omaa liigaa ja katsomot pullistelemaan, kehittyy samalla suomalainen jalkapallo. Seurojen alkaessa kerätä 5000-8000 katsojaa lehtereille alkavat sponsorit kiinnostua ja kassa kone kilistä. Raha tuo parempia pelaajia ja omat lahjakkaat juniorit saadaan pidettyä pidempään seurassa. Jatkossa voitaisiin pelaajia myydä vasta siinä vaiheessa, kun he ovat lyöneet läpi A- maajoukkueessa. Tällöin heidät saataisiin myytyä suoraan Ruotsin, Norjan ja Hollannin yli suuriin seuroihin. Siirtosummat olisivat miljoona luokkaa, mikä kehittäisi suomalaista jalkapalloa. Samalla saataisiin myös olosuhteita paremmiksi ja kansa viihtymään katsomoissa. Raha ratkaisee tässäkin asiassa, ei sille tosiasialle mitään voi.
Minun mielestä kulunut kausi on ollut kaikkien aikojen paras. HJK on viihdyttänyt loppukaudesta upeasti tehden hienoja maaleja ja samalla rynninyt mestaruus taisteluun. On ollut hienoa juhlia Finnair -stadionilla Farid Chazin ja Mika Nurmelan junailemia hienoja maaleja. Myös nousija joukkue Honka Espoosta kerää sympatiani. Se on pelannut ennakkoluulottomasti omaa peliä Tapiolan keskuskentällä ja rakentanut maata pitkin hienoja maaleja. Tapiolassa on varsinkin alkukaudesta ollut mahtava tunnelma ja yhdessä tekemisen meininki on loistanut kauas. Suomen maajoukkuetta ei harmi kyllä ole tällä kaudella ollut mahdollista nähdä kuin kerran koto Suomessa. EM-karsinta ottelua Portugalia vastaan oli hieno seurata täpötäydellä Olympia stadionilla syyskuussa. Ottelussa oli kaikki draaman ainekset Suomen taistellessa pisteen MM-kisojen nelosta vastaan. Kaikkein hienointa oli tapa jolla suomalaisyleisö eli ottelun läpi hienosti kannustaen. Jopa "kaiken" kokenut päävalmentaja Roy Hodgson kehui tunnelmaa ainutlaatuiseksi. Tietenkin tv:n välityksellä Canal plus sportilta on saanut henkeä pidätellen jännittää Suomen upeita otteita. Nyt kasassa on upeat kahdeksan pistettä eikä yhtään häviötä ja vielä lohkon kakkos- sija, joten tästä on mahtava jatkaa vuonna 2007.
Olimme sunnuntaina Tapiolassa huippu ottelussa Honka-HJK, joka oli Hongan kauden viimeinen koti ottelu. Paikalla oli kauden ennätys yleisö 5460 ,sateesta huolimatta. Paikalla olijat näkivätkin kaksi huippu joukkuetta, jotka pelasivat hyvää jalkapalloa. Kumpikin pelasi voitosta loppuun asti ja täytyy myöntää, että Honka oli lähempänä voittoa. Ottelu päättyi 0-0 ja kuulutuksen kertoessa Tamu:n voittaneen FC Lahden ,on Suomen mestaruus kahden kauppa. Loistavan kauden pelanneen Hongan jäänee tyytyminen pronssiin tai neljänteen sijaan. Mikä tärkeintä Honka on saanut monta uutta ihailijaa ja sponsoria, joten ensi kaudella Tapiolassa taasen taistellaan mestaruudesta. Käsikirjoitus viimeiselle kierrokselle ensi sunnuntaina on selvä. Mikäli HJK voittaa kotonaan Tamu:n ,pelataan joukkueiden ollessa tasa pisteissä kaksi-osainen euro-cup säännöin pelattava uusinta. Tamu:n yltäessä vähintään tasapeliin matkaa mestaruus pysti Tampereelle. Minä ja muut, kuin tamperelaiset jalkapallon ystävät toivomme mestaruuden menevän uusintaan. Mikä olisikaan upein tapa päättää kulunut kausi, kuin kahden parhaimman joukkueen välinen viimeinen taistelu. Yleisöä tulisi varmasti Tampereelle että Helsinkiin. Yle:n televisioidessa ottelut draamaa saataisiin myös koti sohville ja mainosta suomalaiselle jalkapallolle. Minun kannattamani HJK otti varmasti henkisen yliotteen voittaessa Tamu:n Suomen cupin välierässä viime keskiviikkona. Siinä ottelussa kyllä ihmetytti eniten yleisömäärä (958), miten on mahdollista että Cupin arvostus on näin romahtanut Suomessa. Ottelussa kohtasi kaksi liigan huippujoukkuetta ja panoksena pääsy Uefa cupiin. Syyttävä sormi voidaan osoittaa Palloliittoon, joka on antanut näin käydä. Myös HJK:n markkinointi koneisto olisi voinut tehokkaammin markkinoida tapahtumaa. Hieno kausi saa siis arvoisensa päätöksen, jos HJK voittaa ensi sunnuntaina. Vielä kun muistetaan tuleva Suomen Cupin loppuottelu HJK-KPV ja Suomi-Armenia EM-karsinta ottelu marraskuussa ,voi jalkapallokautta 2006 lämmöllä muistella talvi pakkasilla.

Mestaruus taistelua?

Launtaina varmistui, että Vuosaaren Viikingit pelaavat ensi kaudella Veikkausliigassa. Viikingit pelasivat hienon loppukauden eivätkä hävinneet kertaakaan ja tekivät vielä eniten maaleja. Puoli-ammattilaisilta pelaajilta se oli hienosti tehty, mutta tähän hehkutus voidaankin sitten lopettaa. Olimme viime kesäkuussa Vuosaaressa katsomassa Suomen Cupin ottelua Viikingit-HJK.
Jo löytäminen itse stadionille oli todella vaikeaa sen sijaitessa montussa. Pelaajien pukukopit olivat suoraan 70-luvulta ja pahasti rapistuneet. Itse katsomo oli pelkkää puu-penkkiä, joka natisi kuin vaarin keinutuoli. Järjestys miehiä oli paikalla pari kappaletta, joten HJK kannattajien soihdut paloivat iloisesti. Ottelun voitti nihkeällä esityksellä HJK, jolle Viikingit oli laittanut hienosti kampoihin. Nyt Viikingit aikovat jatkaa pelaamista puoli-ammattilaisesti Vuosaaren montussa myös Veikkausliigassa. Ketä voimme syyttää siitä, että olosuhteet ja peli ei kehity Suomessa? Tietenkin Palloliittoa, joka on jättänyt oman onnensa nojaan koko 1. divisioonan. Se ei vaadi tiukkoja lisenssi vaatimuksia ja sitä kautta olosuhteet eivät parane. Tämän jälkeen nousijajoukkueet ovat ihmeissään Veikkausliigan kiristyneiden lisenssivaatimusten kanssa. Veikkausliiga antaa pari vuotta aikaa nousijoille kehittää olosuhteita, mutta jotkut liigan ja ykkösen välillä keikkuvat seurat käyttävät tätä hyväkseen. Tästä on hyvä esimerkki ROPS, joka aina välillä nousee ja tippuu ja kuitenkin aina vain saa uudet kaksi vuotta kehittääkseen olosuhteita. Vielä tänäkään päivänä ei Rovaniemellä ole edes kenttävaloja. Eihän tämä kerro kuin täydellisestä typeryydestä ja välinpitämättömyydestä sekä Palloliiton että Veikkausliigan puolelta. Veikkausliiga on hienolla tavalla alkanut vaatimaan ehtoja pelaamiselle maan kärkitasolla, mutta se ei riitä jos Palloliitto vain katsoo vierestä. Pelaamiseen 1. divisioonassa pitää myös kehittää tiukat olosuhde vaatimukset. Tällä tavalla nouseva seura ei tarvitse kahden vuoden siirtymä aikaa ja se on valmis liigaan. Sekin kertoo jotain arvostuksesta, että ykkösen voittaja ei voita mestaruutta kuten muissa Euroopan maissa. Sehän olisi hienoa, jos voittaja saisi pystin ja kultamitalit. Mestari voisi pelata kauden päätteeksi Veikkausliigan mestaria vastaan ja näin se voisi testata mihin rahkeet riittävät. Palkintona voisi olla, vaikka 10 000 euroa olosuhteiden kehittämiseen. Kauden aikana media on ollut kiinnostunut ykkösestä ainoastaan silloin kun on epäilty vedonlyönti vilppiä. Tapaus Mistshuk oli karmaiseva osoitus siitä miten yksin ykkönen on jätetty. Atlantiksen maalivahti Mistshuk antoi pallon lipua maaliin ROPS ottelussa ja vilppi epäilyt heräsivät. Eikö herätyskellojen olisi pitänyt soida jo silloin, kun hyvätasoinen venäläinen tuli puoliammattilaiseen joukkueeseen. Hän oli valmis vilppiin, koska puoliammattilaisena ei elä ja kielitaidottomana ei saa töitä. Mitä teki Palloliitto? Puolustiko se Atlantista? Ei tietenkään! Se jätti seuran yksin vastaamaan syytöksiin. On outoa miten Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen, joka aina puhuu yhteisestä "jalkapalloperheestä" ei puolusta suomalaista jalkapalloa.
Minun mielestä Veikkausliigan pitäisi olla täysin ammattilainen kahdeksan joukkueen kovatasoinen sarja. Olosuhteet olisivat kunnossa etelästä pohjoiseen ja katsomossa olisi mukava istua. Suomen jalkapallon taso ei vain riitä 10-14 joukkueen sarjaan. Kahdeksan joukkueen liiga toisi kovia pelejä viikosta toiseen ja suomalainen jalkapallo kehittyisi. Ei se valmista HJK:ta, Tampere Unitedia, Hakaa tai Honkaa koviin euro-peleihin, jos pelataan puoliammattilaisia vastaan. Ykköseen pitää saada selvät lisenssi vaatimukset ja estää mahdolliset vilppi yritykset. Ykkösen voittaja olisi mestari ja sen jälkeen katsottaisiin onko sillä mahdollisuuksia pelata liigassa.
Nyt tarvitaan toimia, että Jari Litmasen ja Sami Hyypiän jättämiin suurin saappaisiin saadaan kehitettyä uusia lahjakkaita nuoria. Pitää muistaa, että Litmanen ja Hyypiä pelasivat pitkään Veikkausliigaa ennen siirtymistään suuremmille areenoille. Toivotan vilpittömästi onnea Vuosaaren Viikingeille hienosti tehdystä työstä. Pahoin vaan pelkään, että Helsingin kaupunki ei suuremmin lähde tukemaan itä-Helsingin joukkuetta. Tämä on valitettavaa, koska tässä olisi mahdollisuus saada kaksi kilpailu kykyistä joukkuetta Helsinkiin. Espoossa kaupungin tuki on ollut korvaamatonta Hongalle ja se mahdollistaa sen, että Tapiolassa pelataan huippu jalkapalloa vielä 2010- luvulla

Näkemykseni Armenia-Suomi ottelusta

Kyllä oli taas hieno isän kanssa jännittää minun luonani Armenia-Suomi EM-karsinta ottelua. Itse lähetys ottelusta alkoi Canal plus Sportilla kello 18.30 . Näki selvästi, että asiaan oli paneuduttu. Keskustelua johti loistavasti uutisvuodon Peter Nyman ja vieraina olivat valmentaja "velho" Keith Amstrong sekä HJK:n hyökkääjä Antti Pohja. Puitteet olivat tyylikkäät ja neliskulmaisen pöydän ympärillä näytti olevan mukava keskustella. Peter Nyman voisi aivan hyvin jättää kulahtaneen uutisvuodon ja siirtyä kokonaan jalkapallon pariin. Sen verran tyylikkäästi ja rakentavasti hän johti keskustelua. Tähän lisätessä paikanpäällä selostavan Mikko Innasen, jonka selostus huokuu innostusta, toisin kuin virkamiesmäisen YLE:n kolleegansa Hannu -Pekka Hännisen. Myös paikanpäällä upeasti sekä suomeksi että englanniksi haastatellut Markus Autero saa kiitokseni. Toteutus on siis aivan eri luokkaa kuin esim. YLE.n mestareiden liiga lähetyksissä. Kyllä minä maksan tästä palvelusta mieluisasti 29 euroa kuukaudessa.
Itse pelin lähtökohdat eivät olleet mitä parhaimmat, kentän ollessa verrattavissa suomalaiseen perunapeltoon. Kyllä se pistää miettimään miksei UEFA syynää näitä olosuhteita tarkemmin. Peli alkoi sekavissa merkeissä pallon pomppiessa, kuin koripallo. Pikkuhiljaa Suomi sai pelin haltuunsa ja Armenialaiset pystyivät vain pieniin pyrähdyksiin Suomen alueella. Sitten tulikin Shefki Kuqille ensimmäinen maalinteko paikka. Hän pääsi yksin läpi ja harhautettavana oli vain maalivahti. Mutta mitä hän teki? Kompuroi omiin jalkoihinsa!. Seuraavaksi Jari Litmanen antoi loistavan vapaapotkun ja Kuqi hiipi takatolpalle. Kugilla ei ollut edessään, kuin tyhjä maali josta laittaa pallo häkkiin, mutta ei. Hän ei valitettavasti vain kuulu tälle taitotasolle, se on julma totuus. Shefki missasi jo 2005 keväällä Tsekkiä vastaan MM-karsinnoissa tuhannentaalan paikan pelin lopussa, joka olisi pitänyt MM haaveet pystyssä. Pelissä ihmetytti myös se miksi Litmanen joutui tuhlaamaan energiaansa ja hakemaan palloja omalta puolustus alueelta. Suomi sai pallon kahdesti avausjaksolla Armenian maalin, mutta molemmat tuomittiin paitsioiksi.
Seuraavaksi Armenia koetti Jääskeläisen terävyytä kaukolaukauksella, mutta hän torjui varmasti.
Toinen puoli-aika alkoi samalla kokoonpanolla Suomen osalta ja hallinta vain yltyi. Kugi ja Johansson saivat paikkoja, mutta eivät saanet palloa maaliin. Sitten hyvin pelanneen Mika Väyrysen maailma pimeni hetkeksi hänen puskiessaan palloa kohti maalia. Pallo ei mennyt maalin ja Gladiaattorin tavoin tilanteeseen tullut Väyrynen törmäsi maalivahti Kasparoviin ja silmäkulma aukesi. Verta vuotava taistelija olisi halunnut jatkaa, mutta hänet vaihdettiin Mika Nurmelaan. Vähän ajan päästä Jonatan Johanssonin pohkeessa vihlaisi ja Mälmön tehomies linkutti vaihtoon. Viimeinkin 67 minuutilla surkea Shefki Kuqi väistyi Mikael Forsselin tieltä ja Miklu olikin heti pirteällä pelipäällä. 80 minuutilla Joonas Kolkka keskitti vasemmalta ja Forssel otti maalin edessä oikeaoppisesti pallon ensin haltuun ja sitten laukoi. Forsselin tyylinäyte oli sitä vanhaa kunnon Miklua, mutta harmi vain että Kasparov maalilla pelasi elämänsä peliä ja torjui reaktiotorjunnalla. Tilannetta seuranneesta kulmasta Mika Nurmela pääsi vielä puskemaan yläriman alle, mutta Kasparov torjui. Upea taistelu ei tuonut maalia ja kolmea pistettä, mutta kenelle tahansa lohkon joukkueelle vierailu Jerevanissa tulee olemaan vaikea. Positiivisinta pelissä oli Forsselin pirteä paluu ja tämän myötä avauskokoonpano paikka Kazakstania vastaan on lunastettu. Pitää muistaa, että Suomi ei ole suostunut häviämään vielä kertaakaan ja se on tärkeintä. Kaikki on omissa käsissä ja pitkä taival edessä. Kyllä se pisti miettimään miten Suomen media teilasi esityksen ja kertoi kaiken taas olevan ohi. Nämä selkäänpuukottajat ovat pahimpia. Heidän välillä kehuessa maasta taivaisiin ja huonona päivänä antavat valua likaveden mukana. Sitä kuitenkaan kukaan ei uskaltanut sanoa, että Shefki Kuqi oli surkea ja voitto meni siinä. Pitäisi muistaa realiteetit: jalkapallo on maailman laajuinen peli. Pienet maat ottavat koko ajan isompia kiinni ja kehittyvät; esim. Skotlanti voitti Ranskan tällä kierroksella. Tämä tekee jalkapallosta juuri niin hienon lajin, koska mikään ei ole ennalta arvattavissa. Jalkapalloa pelataan joka puolella rotuun, uskontoon tai vaurauteen katsomatta.

Suomen Palloliitto - Litmanen Jari

Jari "Litti" Litmanen

Oli vuosi 1992 ja istuimme isän kanssa Olympia stadionilla seuraamassa Suomen cupin loppuottelua HJK-Mypa. Ottelun ratkaisi toisenpolven jalkapalloilija Jari Olavi Litmanen, huikella pienellä "zipillä" yli maalivahdin. Tuolloin sen jo tiesi tästä miehestä tulee vielä suuri. Jari on Lahden Reippaan kasvatti, jonka edustusjoukkueessa hän pelasi vuodet 1987-1990. Litmanen hioi juniorina taitojaan kesät ja talvet radiomäen kentällä.
Ensimmäisen kerran hänet valittiin vuoden jalkapalloilijaksi Suomessa 1990. Tämän jälkeen "raha" miehet Helsingistä halusivat hänet HJK:hon. Litmanen pelasi vuonna 1991 HJK:ssa tehden 16 maalia. Seuraavaksi miestä vietiin Myllykosken palloon, jossa myös Sami Hyypiä pelasi . Litmanen pelasi 18 ottelua tehden seitsemän maalia. Tärkeintä aikajaksossa Mypassa oli seuran valmentajaan Harri Kampmaniin solmittu luottamuksellinen ystävyys. Harri Kampman hoitaa vielä tänäkin päivänä Litmasen asioita. Jari oli tehnyt maajoukkue debyyttinsä jo 22. lokakuuta 1989 Trinad ja Tobagoa vastaan. Ensimmäisen maajoukkuemaalinsa Litmanen teki Maltaa vastaan 1991.
Myllykosken pallosta Litmanen siirtyi vuonna 1992 maineikkaaseen AFC Ajaxin organisaatioon. Jaria kaavailtiin Arsenaliin siirtyneen Dennis Bergkampin isoihin saappaisiin. Hän saikin heti kantaa pelintekijän velvoittavaa 10. paitaa. Litmasen läpimurto Ajaxin paidassa tapahtui kaudella 1993-1994, jolloin hän teki 26 maalia 30:ssä Eredivisie-ottelussa, mikä riitti maalikuninkuuteen.
Jalkapalloilevan maailman tietoisuuteen hän nousi viimeistään kaudella 1994-1995, kun Ajax dominoi Mestarien liigassa sarjan voittoon saakka. Nyt oli seuraava kerta kun sain ihailla tämän maestron taitoja. Katsoimme isän kanssa minun huoneessa Mestareiden liigaa ja olimme ällistyneitä, miten suomalainen jalkapalloilija tekee maaleja ja pyörittää peliä. Litmanen oli yksi kantavista voimista joukkueessa , jota tähdittävät myös sellaiset nimet kuin Edgar Davids, Patrick Kluivert, Frank Rijaakrd ja Clarence Seedorf. Kausi 1995-1996 oli vieläkin hurjempi; Litti pelasi kaikki pelit koko kauden aikana. Hän voitti Mestareiden liigan maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan. Finaalissa Juventusta vastaan Litmanen teki vielä yhden maalin, mutta Juventus voitti. Tältä kyseiseltä kaudelta ovat peruja loppu-uran loukkaantumisherkkyys, hänen pelatessa aivan äärirajoilla koko kauden.
Litmanen johdatti Ajaxin Hollanin liigamestaruuteen kausina 1994, 1995, 1996,1998. Litmanen saavutti myös Intercontinental Cupin voiton 1995 sekä Euroopan Super Cupin voiton 1995. Mainetta niittänyt Ajaxin miehistö alkoi kuitenkin hajoamaan pelaajien siirtyessä muihin huippu seuroihin. Litmanen oli uskollinen seuralle ja palveli sitä sopimuksen loppuun asti, vuoteen 1999. Vuonna 1999 Litmanen siirtyi vanhan valmentajansa, Louis van Gaalin, perässä tarunhohtoiseen FC Barceloonaan. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaan Litmasen alkaessa kärsiä loukkaantumisista.. Hän ei koskaan päässyt näyttämään todellisia taitojaan Barcelonassa. Barcelonan surkea kausi päättyi keväällä 2000 tippumiseen mestareiden liigasta. Litmanen komennettiin kentälle viimeisiksi minuuteiksi ja oli hirveä katsoa tv:stä, miten 100 000 ihmistä vihelsi Litmaselle.
Louis van Gaal sai lähteä ja se sinetöi myös Litmasen uran Barcelonassa.
Vuonna 2001 Litti siirtyi FC Liverpooliin, joka oli hänen lapsuuden suosikkiseura. Loukkaantumiset ja valmentajan typeryys (hän ei ymmärtänyt miten Littiä kannattaa peluuttaa) pilasivat ajan Liverpoolissa. Litmasen seuraava siirto oli paluu "kotiin" (Ajaxiin) ja kannattajat näkivätkin suosikkinsa pelaavan useita loistavia otteluita. Vieläkään eivät loukkaantumiset jättäneet rauhaan ja Ronald Koeman päätti olla uusimatta sopimusta keväällä 2004. Jari palasi Suomeen ja veikkausliigaan FC Lahteen. Veri veti kuitenkin suuremmille areenoille ja tällä kertaa tammikuussa 2005 Saksan Bundesliigaan FC Hansa Rostockiin. Litmanen ei hienoista otteistaan huolimatta pystynyt edes auttamaan seuraa pysymään Bundesliigassa. Kaikkien yllätykseksi Litmanen siirtyi seuraavaksi kesällä 2005 Ruotsiin Mälmö FF riveihin. Loukkaantumiset alkoivat taas kerran vaivata ja ensimmäisestä kaudesta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Nyt alkoivat toimittajat Suomessa, mm. IS-Veikkaajan Vesa Rantanen, haukkua Littiä eilisen tähdeksi. Palaute ryöppy Veikkaaja lehteen oli niin massiivinen, että jääkiekkotoimittaja Rantanen ei tule koskaan enää kirjoittamaan jalkapallosta kyseiseen lehteen.
Litmanen itse ei luovuttanut, koska ei ole ikinä sitä tehnyt. Hän ei koskaan mieti eilistä, vain seuraava peli on ainoa joka merkitsee. Vuonna 2006 keväällä Litmanen palasi ja johdatti Mälmön voitosta voittoon. Hänen peli-alyään ihaili koko Ruotsi. Kesällä hyvin sujuneiden harjoitusten jälkeen Mälmön urheilutoimen johtaja avasi virvoitusjuoma pullon nuuskapurkilla kohtalokkain seurauksin ja se osui Jaria silmään. Hän ei pelannut koko elokuun aikana ja Mälmön peli kangerteli, vaikka kesällä hankittu Jonatan Johansson tekikin maaleja. Litmanen palasi pelikentille Puola-Suomi ottelussa ja iski kaksi maalia johdattaen Suomen voittoon. Kuningas oli palannut, eläköön Kuningas Litmanen! Litmanen on pelannut 104 maaottelua tehden niissä 27 maalia. Lisää on luvassa lauantaina Armenia-Suomi ottelussa, jota isän kanssa taas yhdessä katsomme. Minä uskon, että Litmanen jatkaa loisteliasta uraansa vain sen takia, että haluaa johdattaa Suomen vielä EM-lopputurnaukseen. Hän on saavuttanut jo kaiken muun paitsi pelaamisen arvo turnauksessa. On vuosi 2013 ja Barcelona on voittanut Mestareiden liigan ja Espanjan mestaruuden. Valmentajaa kannetaan kultatuolissa ympäri Camp Noun kenttää, mutta kuka onkaan valmentajana, Jari Litmanen tietenkin. Tällä kertaa hänelle ei todellakaan vihelletä. Faktaa vai fiktiota? Jari Litmasen ollessa kyseessä yhdyn ensimmäiseen.

Käyntini legendaarisella San Sirolla

Viime elokuussa vierailin isosiskoni luona Italiassa. Matkan aikana piti tietenkin päästä San Sirolle. Tämä upea stadion, joka tunnetaan myös nimellä Stadio Giuseppe Meazza on rakennettu 1925. San Siro on kotistadion kahdelle Italian menestyneimmälle seuralle A.C Milanille ja Internazionalelle. Stadion nimettiin alunperin kunnioittamaan 1930 ja 1940-luvuilla pelannutta Inter ja Milan pelaajaa Giuseppe Meazzaa. Stadionin rakentaminen alkoi 1925 Milanossa San Siron kaupunginosassa. Idean isänä oli A.C Milanin presidentti Piero Pirelli, joka halusi stadionin lähelle hevoskilpailu radan. Arkitehdit suunnittelivat stadionin kuitenkin vain jalkapallolle. Avajaiset pidettiin 19.9.1926 ja 35 000 ihmistä näki Interin päihittävän A.C Milanin luvuin 6-3. Alkuaikoina stadionin omisti A.C Milan. Pelkästään Milan sai pelata siellä koti-ottelunsa. 1935 "Comune di Milano" (kaupunginvaltuusto), osti stadionin ja se peruskorjautettiin. Internazionale alkoi pelaamaan koti-otteluitansa San Sirolla vasta vuonna 1947. Nykyään San Sirolle mahtuu 85 000 katsojaa ja se onkin isoimpia stadioneita maailmassa. Stadionilla pelattiin myös Italian isännöimien MM-kisojen otteluita 1990, esimerkiksi avajaisottelu Kamerun-Argentiina (1-0). Kuuluisin suomalainen liittyen San Siroon on Mika Aaltonen. TPS pelasi Interiä vastaan San Sirolla Uefa cupissa vuonna 1980. Mika Aaltonen teki maalin maajoukkueen maalivahdin Walter Zengan selän taakse. Tämä muistetaan Italiassa yhä.
Minulle käynti stadionilla oli vavahduttava ja mielenkiintoinen kokemus. Toisille kirkot ovat vierailemisen arvoisia, minulle tälläiset paikat ovat niitä todellisia pyhättöjä. Kyseisillä areenoilla on juhlittu voittoja ja itketty häviöitä. Käyty koko elämisen eri tunne skaalat läpi. Kiertue San sirolla maksoi 12 euroa ja sillä pääsi stadionin sisälle sekä näki pelaajien pukuhuoneetkin. Stadion on sisältä todella kaunis ja siellä todistaa arkkitehtien pistäneen parastaan. Vaikuttavin osa kiertueesta oli vierailu pelaajien pukuhuoneeseen. Ensimmäiseksi kävimme Internazionalen pukuhuoneessa ja suihku tilassa, jotka olivat tyylikkäät. Voiton vei kuitenkin A.C Milanin puoli, jossa oli esimerkiksi omat nahkatuolit ja televisiot pelaajille. Maallikon silmiin näytti, että pelaajien puitteet ovat loisteliaat, eikä huono pelitulos voi ainakaan olosuhteista riippua. Kiertueen jälkeen oli vuorossa A.C Milanin ja Internazionalen yhteinen museo. Museossa oli niin paljon nähtävää ja tutkittavaa, että siellä olisi voinut viettää kokonaisen päivän. Koko kiertue oli hyvin järjestetty ja ikimuistoinen elämys. Kyseisellä stadionilla olisi hieno nähdä, vaikka klassikko A.C Milan vastaan Inter. Ehkä se päivä vielä koittaa...

Tuhosiko kaksi polvivammaa Mikael Forsselin uran?

Saksassa syntynyt Mikael Forssell, 25, on helsinkiläisen Pallo-Poikien kasvatti.Hän pelasi seurassa jo kuusivuotiaana. Forssel vaihtoi kymmenkesäisenä suurseura HJK:n
junioreihin käväisten välillä Finnpassa. Hän palasi HJK:n junioreihin uudestaan 1994 . Tällöin kohtasin itse Forsselin Töölön pallokentän nurmella, kun pelasin Helsinki Cupissa, kansainvälisessä turnauksessa, Grankulla IFK:n C-juniorijoukkueessa HJK:ta vastaan. Forssel pyöritti meitä mielin määrin ja teki lukuisia loistavia maaleja. Hän myös voitti Helsinki Cupin parhaan maalintekijän tittelin huikealla maali määrällä.
Mikael Forssel on määrätietoisen juniorityön tulos. Hän harjoitteli Johanneksen kentällä usein yksikseen, kehitti tekniikkaansa ja loi pohjaa maalivainulleen. Taito harhautella ja suojata palloa syntyi. Mikael Forssel halusi maalintekijäksi. Hän oli kuusitoistavuotiaana 1997 mukana HJK:n miesten mestarijoukkueessa. Vuoden kuluttua Forssel siirtyi Englannin valioliigan joukkueeseen Chelseaan. Forssel ampui Chelseassa muutaman makean maalin, mutta ei koskaan pystynyt vakiinnuttamaan tähtisikermässä paikkaansa. Chelsea alkoi lainata Forsselia eri seuroihin, joista ensin Crystal Palaceen . Maajoukkueessa Forssel löi itsensä läpi 2000-luvulla yhdessä Mika Väyrysen ja Teemu Tainion kanssa. Hän on pelannut 42 A-maaottelua ja tehnyt niissä huikeat 16 maalia. Parhaiten muistan Suomi-Saksa ottelun kesäkuussa 2001, jolloin hän nöyryytti maailman
parasta maalivahtia Oliver Kahnia peräti kahdesti. Myös elokuussa 2001 pelattu Suomi-Belgia ottelu oli huikea; maestro Jari Litmasen kanssa yhteistyö sujui maagisesti. Forsselin maailma pimeni ensimmäisen kerran vuonna 2002, kun hän loukkasi polvensa pahasti Englannin 1 divisioonan ottelussa. Pakollista lepoa tuli puoli vuotta ja se oli synnynnäiselle maalintekijälle tervanjuontia.
Forssel kuntoutti itseään hullunlailla ja näki jopa unia maalinteosta. Paluu peleihin tapahtui keväällä 2003 lainaseura Borussia Mönchengladblachissa. Forssel teki huikean paluun, maaleja syntyi ja hän edesauttoi seuran pysymisessä Saksan pääsarja Bundesliigassa. Forssel lähti sankarina seurasta takaisin Chelseaan, mutta seura oli muuttunut. Venäläis-miljardööri Roman Abramovitch oli ostanut seuran ja hankki sen riveihin maailmantähtiä. Mikael Forssel laitettiin taas kerran lainalle, nyt rauta- ja hiilikaivoskaupunki Birginhamiin. Forssel teki todellisen läpimurron ja iski kaudella 2003-2004 Valioliigassa huikeat 19 maalia. Kaikki näytti hyvältä, mutta syksyllä 2004 sama polvi petti taas ja Forssel joutui puoleksi vuodeksi sivuun. Tällä kertaa kuntoutus raasti hermoja vielä enemmän.
Forssel kuitenkin palasi takaisin pelikentille keväällä 2005 henkisesti vahvempana.
Chelsea myi Forsselin kokonaan Birminghamille samana kesänä, jolloin hän pääsisi taas pelaamaan rakastamaansa lajia. Kausi 2005-2006 oli pettymys seuralle ja se tippui valioliigasta. Forssel ei myöskään itse päässyt missään vaiheessa huippuvireeseen pikkuvaivojen rikkoessa kautta.
Tänä kesänä mestaruus-sarjaan tippunut Birginham myi parhaimpia pelaajiaan, mutta Forssel haluttiin pitää. Nyt Forssel on joutunut manageri Steve Brucen puolustusvoittoisen taktiikan uhriksi. Forssel on siis kuluttanut vaihtopenkkiä alkaneella kaudella ja tilanne ärsyttää jo pelaajaa itseään. Hän on sanonut tarvitsevansa 10 peliä alle, että pääsee huippukuntoon. Tammikuussa siirtoikkunan auetessa, uskon Forsselin vaihtavan seuraa, esimerkiksi Saksan Bundesliigaan. Forssel on ajautunut myös maajoukkeessa uuteen tilanteeseen menetettyään ykkös kärkimiehen paikan. Mälmön riveissä, Ruotsin Allsvenskanissa yhdeksän maalia tehnyt Jonatan Johansson on ottanut hänen paikkansa . Roy Hodgson ei tietenkään tiputa Forsselia pois tiedostaessaan hänen potentiaalinsa. Nyt pelatessa Armeniaa ja Kazakstania vastaan, Forssel voisi taas tykittää maaleja ja sitä kautta saada itseluottamusta. On muistettava, että Forssel on jo 25-vuotias. Kello tikittää Forsselin pyrkiessä maailmantähdeksi. Kyynisempi saattaisi sanoa, että kaksi polvivammaa tuhosi hänen uransa. Mutta kuten hän itse sanoo: "Jumala koettelee niitä, joiden uskoo sen kestävän".

Hongassa on voimaa

Joukkue, mihin viime jutussa viittasin on nousija- joukkue Honka.
Olemme olleet jokaisessa Hongan koti-ottelussa tällä kaudella ja voi sanoa,
että paras tunnelma on ollut Tapiolassa. Pienestä pitäen Hjk:ta kannattaneelle on Hongasta tullut tietynlainen salarakas. Ennen kauden alkua oli tiedossa Janne Saarisen paluumuutto ja toimitusjohtaja Jouko Harjunpään suuret visiot. Ennen kaikkea kuitenkin itse pelityyli ihastutti jo ensimmäisestä pelistä lähtien. Peli tyyli minkä entinen Hjk peluri Mika Lehkosuo on kehittänyt näyttää kauniilta. Pallo pysyy jalassa, että maassa ja mikä tärkeintä omaan peli tyylin uskotaan 93 minuuttia. Kyseinen tyyli on tuonut sarja pisteitä ja myös ihmiset katsomoon. Se mikä on ihmetyttänyt, että melu ja kannatus ovat olleet kuuluvampaa, kuin Hjk:n otteluissa. Tähän yhtälöön lisättäessä Jouko Harjunpään tekemisen meiningin ja aidon kiinnostuksen kehittää suomalaista jalkapalloa näyttää Hongan tulevaisuus valoisalta. Jouko Harjunpää on koko ajan haalimassa uusia sponsoreita ja kulkee yleisön seassa toisin, kuin esimerkiksi virkaveljensä Olli-Pekka Lyytikäinen(Hjk:n omistaja).Espoon kaupunki on myös lähtenyt täysillä mukaan kehittämään espoolaista jalkapalloa esimerkiksi kehittämällä olosuhteita. Ensi kaudeksi pitäisi tulla valot ja lisää katsomo paikkoja. Honka on täydellinen esimerkki siitä miten innostuksella ja rakkaudella jalkapalloon mikään ei ole mahdotonta. Hongalla on myös laaja juniori-organisaatio, joka tuottaa tulevaisuuden tähtiä. Eli kaikki näyttää hyvältä ja Harjunpään visio pelaamisesta mestareiden liigassa viiden vuoden päästä ei kuulosta yhtään utopialta. Tietenkin aina Suomessa ollaan kateellisia ja uudistajia pidetään haihattelijoina. Hyvä esimerkki tästä on maamme johtava urheilu lehti IS-veikkaaja. IS-veikkaaja on koko kauden kirjoittanut halventavasti ja vähättelevästi Hongasta, koska heidän kyyniset toimittajat näkevät kaiken aina mustavalkoisesti. Minä uskon Hongan tulevaisuuteen heidän kaltaiset ilmiöt tulevat muuttamaan suomalaista jalkapalloa. Nicholas Fränti

Paastoava Ghazi johdatti Hjk:n voittoon

Kyllä oli upea olla Finnair stadionilla syyskuun pimenevessä illassa katsomassa Hjk-Mypa ottelua. Aluksi saavuttuamme stadionille ihmetystä herätti katsojien vähyys miten kuumimmillaan oleva mestaruus taisto ei kiinnosta laajaa yleisöä. Voiko syynä olla alkanut jääkiekko kausi; ihmiset pysyvät mieluummin sisällä tähän aikaan vuodesta. Minua se ihmetyttää, koska itse pelihän luo sitä jännitystä ja lämpöä. Vielä tähän kun lisää Forza-kannattaja ryhmän, joka rytmikkäillä huudoillaan luo tunnelmaa. Itse peli oli parasta viihdettä mitä voi toivoa uinuvaan sunnuntai- iltaan. Komeita maaleja, joita rakensi Mika Nurmela ja Fhadi Ghazi. Kaksikosta Ghazi oli tulessa ja teki kaksi maalia, joista jälkimmäistä voisi näyttää Euro Sportilla. Ihmetyttää mistä Ghazi saa energiansa viettäessään ramadania (islamilainen paasto aika)eli hän ei juo eikä syö mitään päivällä. Hjk jatkoi tappiotonta sarjaansa ja kun vielä Tamu jäi tasapeliin kiitos Jani Vianderin, niin tilanne on kutkuttava. Nyt mestaruus ratkeaa Tamun, Hongan ja Hjk:n kesken. Honka on siis vielä mukana, vaikka IS-Veikkaaja ehti jo julistaa mennä viikolla Hongan myyneen mestaruuden Norjaan Hermanni Vuorisen mukana. Eli taisto jatkuu ensi sunnuntaina Tapiolassa eli kaikki joukolla katsomaan. Tapiolan keskuskentällä on ollut, joka Hongan koti ottelussa aivan erityislaatuinen tunnelma. Nicholas Fränti