Veikkausliigan avauskierros: FC Honka-Mypa

Viime kauden piristysjoukkue FC Honka aloitti toisen kautensa Veikkausliigassa ottelulla MyPa:a vastaan sunnuntaina. Viime kaudella upeasti neljänneksi sijoittunut FC Honka menetti mestaruuden juuri siihen, ettei se kyennyt voittamaan ns. suuria joukkueita. Mypa:lla viime kausi meni mestaruuden jälkeen heikosti ja tuloksena oli kuudes sija. Tämän kauden Liigacupissa FC Hongan taival päättyi puolivälieriin ja MyPa:n tie jo alkulohkoon. FC Hongan joukkue on vahvistunut viime kaudesta mm. Tero Koskelalla ja Tuomo Turusella. MyPa:n joukkueessa mielenkiinto kohdistui Togon maajoukkuepelaajaan Kuami Agbohiin, joka pelasi aikanaan samaan aikaan Auxerressa Teemu Tainion kanssa. Kaikki oli valmiina pääkaupunkiseudun tämän kauden ensimmäiseen Veikkausliiga otteluun. Oli myös hieno huomata, että Hongan kotikenttä oli saanut kokonaan uudistetun aurinkokatsomon. *************************************************** Hongan valmentaja Mika Lehkosuo lähti peliin 3-5-2 taktiikalla, jossa keskikentällä oli samaan aikaan kentällä Tero Koskela ja Tuomo Turunen. Taktiikka osoittautui loistavaksi, kun uudet hankinnat Koskela ja Turunen tyrehdyttivät kokonaan MyPa:n pelinrakentelun. Mypa:n joukkue oli muuttunut erittän paljon viime kaudesta ja heidän pelistä oli ajatus täysin kateissa. MyPa hallitsi hieman ottelun alkua, mutta ilman tulosta. FC Honka otti pian alun jälkeen pelin haltuunsa ja 16. minuutilla syntyi tulosta. Hongan Tero Koskela vapautti "littimäisesti" pystysyötöllä Jami Puustisen etenemään ja hän sijoitti pallon loisteliaasti MyPa:n maalivahdin Janne Korhosen selän taakse. Pelin täydellinen hallinta säilyi kotijoukkueella ja seuraavan kerran Tapiolan Urheilupuiston katsomo räjähti riemuun 35. peliminuutin jälkeen. Tällä kertaa Jami Puustinen oli itse arkkitehtina ja John Weckström sijoitti vastapallosta Hongan kahden maalin karkumatkalle. Viisi minuuttia ennen taukovihellystä peli sai todellisen draaman ainekset, kun Hongan maalivahti Tomi Maanoja kaatoi vikkelän Saku Puhakaisen rangaistusalueella. Seurauksena Maanojalle suora punainen kortti ja MyPa:lle rangaistuspotku. Hyviä otteita Liigacupissa esittäneen Maanojan taivas varmasti romahti, koska tämän jälkeen viime kauden ykkösmaalivahti Tuomas Peltonen asteli hänen paikalleen. Hongan valmentaja joutui myös tapahtuneen takia ottamaan vahvasti pelanneen Weckströmin pois kentältä. MyPa:n kokenut Toni Huttunen laukoi pallon maaliin ja MyPa näytti taas olevan pelissä mukana. Tauolla MyPa:n valmentaja Ilkka Mäkelä päätti satsata miesylivoimalla hyökkäyspeliin. Toppari Vasile Marchis otettiin pois ja hänen tilalleen tuli anjalankoskelaisten tuore kiinalaisvahvistus Gao Leilei. Hän esiintyikin melko pirteästi, mutta vaikutti liian kevytrakenteiselta. Mypa haki miesylivoimalla tasoitusta, mutta Honka puolusti uhrautuvaisesti. Paras tilaisuus tasoitukseen syntyi tunnin pelin jälkeen, kun MyPa:n Puhakaista rikottiin jälleen rangaistuspotkun arvoisesti. Tällä kertaa Huttunen laukoi pallon poikkihirteen ja Hongan valmentaja Lehkosuo sai huokaista helpotuksesta. Myös Hongalla oli tilaisuutensa Puustisen päästessä tekopaikkaan, mutta MyPa:n maalilla Korhonen torjui. Honka kesti loppuun asti ja kolme pistettä jäi Tapiolaan. Ottelu tarjosi suurta draamaa ja parempaa alkua kaudelle ei voi toivoa. Lehkosuo sanoi lehdistötilaisuudessa, että FC Honka tarjosi juuri sitä viíhdettä mitä se on luvannut. Todella upea asia oli myös ennätysyleisö 5620 katsojaa. Tämä osoittaa sen, että jalkapallokiinnostus on tullut Espooseen jäädäkseen. Seuraavassa Hongan kotiottelussa 4.5 hallitsevaa mestaria Tampere Unitedia vastaan voi moni jäädä ulkopuolelle. Kiitokset kuuluvat koko Hongan organisaatiolle, joka on mullistanut pysyvästi koko suomalaisen jalkapallon! ************************************************* Muissa kierroksen otteluissa nähtiin yksi hienoinen yllätys, kun FC Jaro nöyryytti Liigacupin voittajaa FC Lahtea vieraskentällä 1-4. Tämä tulos osoitti sen, ettei tämän kauden Veikkausliigassa ole "heittopusseja" ja jokaiseen peliin pitää lähteä oikealla asenteella. Ihmetystä kyllä herättää FC Lahden hyvän pelivireen täydellinen katoaminen. Olisiko Lahden valmentajan Antti Muurisen pitänyt antaa joukkueen juhlia Liigacupin voittoa kunnolla, eikä määrätä pelaajia heti seuraavana aamuna harjoituksiin? Mika Laurikaisen luotsaama FC Jaro näytti epäilijöilleen ja voi hyvillä mielin jatkaa eteenpäin. Mestarisuosikeista Tampere United jäi tasapeliin VPS:n vieraana ja ei saanut kauteensa toivomaansa alkua. HJK sensijaan näytti Kotkassa olevansa valmis kauden haasteisiin voittamalla FC KooTeePee:n selvin 1-3 numeroin. Toppari Markus Halstin palatessa vielä sairastuvalta tilkitsemään puolustusta on HJK:n paketti kasassa. Oulussa pelatussa nousijajoukkueiden kohtaamisessa FC Oulu ja FC Viikingit saivat molemmat joukkueet komeasti pistetilinsä auki 1-1 tasatuloksella. Kaikista paras uutinen on, että ihmiset ovat löytäneet katsomoihin varsinkin Turussa,Lahdessa ja Espoossa. Näillä kyseisillä paikkakunnilla päästiin upeasti yli 5 000 katsojan. Ennen illan FC Haka-Inter tv-peliä on koko kierroksen katsojamäärä reilusti yli 20 000 ja katsojakeskiarvo 3 300. Nyt saatiin toivottu aloitus koko kaudella ja uskon, että vielä parempaa on luvassa!

Liigacupin huipennus Finnairstadionilla

Helmikuusta asti pelattu Liigacup huipentui finaaliin perjantaina, missä kohtasivat FC Lahti ja FC Inter. Liigacup oli tänä vuonna todellinen menestys, mikä on varsinkin Taliin kerännyt paljon katsojia. Loistavia pelejä on nähty paljon ja nyt oli huipennuksen vuoro. FC Lahti selviytyi finaaliin komealla voitolla HJK:sta ja Inter puolestaan kukisti välierissä Hongan. Varsinkin Inter aloitti Liigacup pelinsä tahmeasti, mutta pelin alkaessa kulkea on jalkoihin jäänyt mm. AC Oulu, TPS ja Viikingit. Interin uusi valmentaja Job Dragtsma on saanut ajettua pelifilosofiansa nopeassa ajassa sisään. Interille loppuottelupaikka oli sen seura historian ensimmäinen, kun taas Lahti on ollut peräti kaksi kertaa häviävänä osapuolena finaalissa. Todellista ennakkosuosikkia peliin ei ollut, koska kumpikaan joukkueista ei ollut kohdannut talven aikana. Paikanpäälle saavuttuamme oli upea huomata, että finaali oli houkutellut katsojia peräti kolme tuhatta Finnairstadionille. Kaikki oli valmiina hienoon iltaan!************************************************ Ensimmäinen puoliaika oli odotetusti erittäin tasaista peliä ja todellisia maalipaikkoja ei juurikaan syntynyt. Ote oli hienoisesti Interillä, mutta kunnon painetta FC Lahden maalille se sai vasta puoliajan loppuminuuteilla. 14. minuutin jälkeen Interin Sami Sanevuori pääsi laukomaan, mutta veto jäi hiljaiseksi. Joukkuekaveri Miikka Ilo pääsi Lahden maalivahdin Michal Slawutan kanssa vastakkain 35. peliminuutilla, mutta loistavasti Lahden maalilla torjunut Slawuta hoiti homman. FC Lahden paras paikka siunaantui Rafaelille 38. minuutin kohdalla Pekka Kainun hyvästä esityöstä , mutta Rafaelin laukaus painui taivaan tuuliin. Ensimmäinen puoli-aika ei häikäissyt ja kyllä aikaisemmin Liigacupissa oli nähty parempaa. Toisella puoli-ajalla Inter oli edelleen pelaavampi osapuoli, mutta maalipaikkojen teko oli vaikeaa. Etenkin Interissä pelaava suurlupaus Teemu Turunen kaatuili liikaa keskikentällä. Yllättäen 58. minuutin jälkeen Interin kapteeni Henri Lehtonen oli onnistua maalinteossa, mutta maalitolppa pelasti Lahden. Puolittaisiin maalipaikkohin Interiltä pääsi myös pariin otteeseen Mika Mäkitalo. Interin maalilla innokas Patrick Bantamoi tuli loppupuolella liian rohkeasti ulos maaliltaan ja Lahti oli rokottaa. Tasapaksussa ottelussa ei voittajaa saatu selville 90. minuutin aikana, joten oli vuorossa rangaistuspotkukilpailu. FC Lahdelta: Christian Sund, Rafael, Kalle Eerola ja Heikki Kainu onnistuivat maalin teossa. Interin maalivahti Patrick Bantamoi torjui Konsta Hietasen ja Joakim Lindtsrömin yritykset. Loistavasti FC Lahden maalilla pelannut Michal Slawuta torjui Jos Hooiveldin ja Valtteri Laaksosen laukaukset. Ratkaisevassa yrityksessä Interin kapteenin Henri Lehtosen hermo ei pitänyt, vaan hän laukoi pallon yli. Näin ollen FC Lahti voitti rangaistuspotkukilpailun lukemin 4-3 ja juhlat saivat alkaa. FC Lahden maalivahti Michal Slawuta valittiin oikeutetusti finaalin arvokkaimmaksi pelaajaksi. Finaali oli pelillisesti pettymys, mutta kausi on vasta alkuvaiheessa. FC Lahti sai nyt sen seurahistorian ensimmäisen tittelin, joten onnittelut siitä! Täytyy lopuksi todeta, että Liigacup on hienolla tavalla lunastanut paikkansa suomalaisessa jalkapallokalenterissa. ***********************************************
Koko talven kestänyt odotus palkitaan, kun vihdoin viikon päästä Veikkausliiga alkaa. Veikkausliigaseurojen tavoitteet kaudelle 2007 lupaavat hyvää. Kaikki seurat hakevat tosissaan menestystä ja kasvua on myös budjeteissa sekä yleisömäärä tavoitteissa. Katsojatavoitteita on nostettu selvästi ylöspäin ja taloudelliset toimintaedellytykset tuntuvat olevan hyvällä mallilla. Suurimmalla budjetilla kauteen lähtee hienolla tavalla panostava TPS, joka on tuplannut budjettinsa viime kaudesta 2,5 miljoonaan euroon. Seuraavina tulevat HJK ja Tampere United noin puolentoista miljoonan euron budjetilla ja pienimmillä budjetilla kauteen lähtee odotetusti FC Viikingit 530 000 euron panostuksella. Keskiarvo budjetiksi tulee n. 900 000 euroa, mikä on iso luku. Raha ei tietenkään ratkaise sijoituksia pitkässä sarjassa, vaan itse tekeminen pelikentillä. Arvostettu Ilta-Sanomien julkaisema IS-Futis erikoisnumero laittoi tulevan kauden pakettiin omilla ylimielisillä arvioillaan. Tampere United rankattiin voittajaksi ja mm. Liigacupissa hienosti esiintynyt FC Viikingit putoamaan. Esimerkiksi Liigacupin finaalissa esiintyneet FC Lahti ja FC Inter sijoitettiin loppupäähän. Missään ei lukenut itse rankingin tekijän tai tekijöiden nimiä? Kaivoin mielenkiinnosta esille viime vuoden vastaavan julkaisun. Siinä arvioitiin Mypa liigan toiseksi, FC Honka yhdeksänneksi ja Jaro putoamaan! Mikään edellisistä ei toteutunut, joten arvoa näille rankkauksille ei kannata antaa. IS-Futis julkaisun kannattaisi unohtaa kokonaan vaikeat rankkaukset ja keskittyä joukkue-esittelyihin. Muutenkaan pelkkä tuloksiin keskittyminen ei vie suomalaista jalkapalloa eteenpäin ja esimerkiksi Hongassa on ymmärretty tämä asia. FC Honka ilmoitti vähän aikaa sitten tavoitteet tulevalle kaudelle. Näistä ensimmäisenä tulee oman lyhytsyöttöpelin kehittäminen, toisena pelaajien kehittäminen maajoukkueeseen ja vasta kolmantena tuloksen teko. Myös muissa seuroissa pitäisi ymmärtää tämä, että vain oman pelin sekä pelaajien kehittäminen vie tätä lajia eteenpäin. Myös liian paljon odotetaan maajoukkueen menemisen arvokisoihin avaavan ne kuuluisat "taivaan portit" ja tämän seurauksena Veikkausliiga katsomot täyttyvät. Kyllä se intohimo ja kiinnostus jalkapalloon lähtee jo sieltä, kun isä vie pojan ensimmäistä kertaa matsiin. Moni myös seuraa kansainvälistä jalkapalloa, mutta heidän käsityksensä kotoisesta liigasta on vuosikymmenen takaa. Nämä ihmiset pitää saada houkuteltua katsomoihin ja myös ne joukkueiden omat juniorit, jotka eivät nyt käy katsomassa oman edustusjoukkueen pelejä.
Kyllä yleensä asiat lähtevät ihan ruohonjuuritasolta ja ei pitäisi laittaa kaikkea maajoukkueen varaan. Ihmiset pitäisi saada näkemään, miten hyvää jalkapalloa Veikkausliigassa nykyään pelataan! Pitää muistaa myös, että tulevaisuuden maajoukkuepelaajat ovat tällä hetkellä juuri Veikkausliigassa. Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen ja tasainen liiga on alkamassa. Jokainen ottelu on varmasti näkemisen arvoinen ja oman joukkueen värejä pitää kannattaa ylpeinä. Suomalainen jalkapallo ei koskaan nouse valtalajiksi Suomessa, jos me itse emme arvosta sitä!

Liigacup välierässä FC Lahti-HJK

Kävellessä kohti Talin jalkapallohallia viime lauantaina melkein kesäisessä säässä alkoi miettiä miksei välieriä siirretty Finnairstadionille? Onko Veikkausliigakin näin jähmeä organisaatio, ettei upeaa säätä osata ottaa huomioon. Tapahtumaa olisi voitu mainostaa eri medioissa ja Finnairstadionille olisi saatu ainakin 4000 katsojaa. Ennen itse peliä oli harmillisesti tiedossa, että HJK:n valmentaja Keith Armstrong makasi sairaalassa Englannissa kovassa flunssassa. Näin ollen kakkosvalmentaja Talatin piti hoitaa homma. HJK:n leiristä huonoin uutinen oli vahvasti Liigacupissa pelanneen Timo Marjamaan jääminen pois loukkaantumisen takia. Täten kaikki HJK:n keskuspuolustajat olivat sairastuvan puolella, joten keskikenttäpelaaja Vili Savolaisen piti siirtyä puolustukseen. Mielenkiintoista oli nähdä mm. Englannin Valioliigassa Arsenalissa pelanneen Nwankwo Kanun pikkuveli Christopher tositoimissa HJK:n oikealla laidalla. Christopher on tällä hetkellä seurassa testissä ja hänen mahdollisesta jatkostaan päätetään myöhemmin. FC Lahti sensijaan oli saanut sairastuvalta Heikki Haaran takaisin tilkitsemään puolustusta ja Ville Tauolon keskikentälle.
*************************************************
Heti pelin alussa oli hienoa nähdä monta kuukautta olkapääleikkauksen takia sivussa olleen maalivahti Ville Wallenin paluu HJK:n maalille. Itse ottelu alkoi todella vauhdikkaasti ja peli kulki päästä päähän nopealla temmolla. Vajaan kymmenen minuutin pelin jälkeen FC Lahti oli jo hukannut kaksi tekopaikkaa ja HJK yhden. Kuopion palloseurasta viime kauden jälkeen Lahteen siirtynyt Berat Sadik yhdessä Rafaelin kanssa osoitti vaarallisuutensa Lahden hyökkäyksessä heti alusta alkaen. 19. minuutilla Rafael tuhlasi kaksi selvää maalintekopaikkaa minuutin sisään ja HJK:n puolustus sai huokaista helpotuksesta. HJK:n parhaat paikat osuivat Farid Ghazille, mutta Slawuta oli hereillä Lahden maalilla. Ensimmäisellä puoliajalla huomasi selvästi, ettei HJK:n peli kulkenut toivotulla tavalla ja varsinkin Vili Savolaisen pelaaminen keskuspuolustuksessa oli pois keskikentältä. Mika Nurmela oli melkein ainoa, joka pelasi omalla tasollaan. Toisella puoliajalla pelin tempo nousi entisestään ja paikkoja syntyi molempiin päätyihin. Varsinkin Lahden Rafael ja Sadik pelasivat kauniisti yhteen ja maali oli lähellä. HJK alkoi painostamaan enemmän ja peli saatiinkin joksikin aikaa Lahden päätyyn. Tauolla sisään vaihdettu Jarno Parikka pääsi puskemaan Sebastian Sorsan hienosta syötöstä 59. minuutilla, mutta Liigacupin maalitykin sihti ei ollut kohdallaan. Lahtelaiset ottivat ohjat käsiinsä 68. minuutin kohdalla. HJK:n maalille syntyi kova hässäkkä ja sekä Rafael että Sadik pääsivät kokeilemaan Wallenin torjuntataitoja. Vili Savolainen ehti pelastamaan pallon maaliviivalta, mutta paluupallon Sadik toimitti varmasti maaliin. HJK haki pelaajavaihdoilla uutta ilmettä peliin ja saikin painetta lahtelaisten maalille. Parhaat paikat siunaantuivat Ghazille ja Parikalle, mutta FC Lahden puolustus kesti loppuun asti. FC Lahden keskuspuolustuksessa pelanneet Heikki Haara ja Pyry Kärkkäinen olivat aivan erinomaisia. FC Lahden valmentaja Antti Muurinen on maajoukkueen kanssa koetun epäonnistumisen jälkeen näyttänyt, että hänellä on seuratasolla vielä paljon annettavaa.
FC Lahti voi jopa olla yksi Veikkausliiga kauden yllättäjistä! Uskon HJK:n toipuvan tappiosta nopeasti ja katseet kääntyvät kohti kesän haasteita. Nyt sen hyvin huomasi, ettei Kekeä voi kukaan korvata penkin päässä. Hyvä uutinen HJK:lle on puolustaja Tuomas Ahon toipuminen pelikuntoon ja Markus Halsti on myös lähellä paluuta. Timo Marjamaakaan ei menetä, kuin pari viikkoa harjoituksista, joten HJK:n rinki on tervehtymään päin. Tämän vuoden Liigacup finaalissa Finnairstadionilla 13.4 kohtaavat FC Lahti ja Inter. Varsinkin hollantilaisvalmentaja Job Dragtsman luotsaama Inter on mielenkiintoista nähdä tositoimissa. Dragtsma on nopeassa ajassa saanut ajettua oman pelifilosofiansa sisään. Erittäin mielenkiintoiseen Veikkausliigankaan alkuun ei ole enää, kuin 19 päivää!
************************************************
Loistavasti EM-karsinnat aloittanut maajoukkueemme koki ensimmäisen tappionsa viime keskiviikkona Azerbaidzanille. Tappion syyt olivat avainpelaajien pelaamattomuus ja surkea kenttä. Luulin, että pelaajien pelaamattomuus ei näy vielä heikompia maita vastaan, mutta toisin kävi. Pelaajat kuten: Toni Kallio, Hannu Tihinen, Jussi Jääskeläinen ja Markus Heikkinen pelaavat jatkuvasti seuroissaan ja he saavat minulta esityksestään tyydyttävän arvosanan. Muut pelasivat täysin alle tasonsa ja esimerkiksi Sami Hyypiän kohdalla voi kysyä missä oli se pallovarmuus ja pelinluku? Sami Hyypiän loistelias ura Liverpoolissa näyttää tulleen tiensä päähän ja hän itse sanoi miettivänsä asiaa kesällä. Voi kysyä myös miksi Alexei Eremenko jnr. ei toteuttanut laadittua taktiikkaa, vaan koko ajan ajautui liiaksi keskelle. Joonas Kolkka ja Mika Väyrynen olivat, kuin varjojen mailla, mutta se johtuu vain ja ainoastaan pelituntuman puutteesta. Kärjessä Jonatan Johansson joutui tekemään turhia juoksuja, kun palloa ei saatu pelattua hänelle jalkaan. Keskikentällä Jari Litmasen syötöt löysivät tuttuun tyyliinsä osoitteen, vaikka edellisestä pelistä oli kulunut melkein puolivuotta! Roy Hodgson sanoi ennen peliä, että tuskin Jari on unohtanut, miten jalkapalloa pelataan. Jari Litmanen sanoi, että kentällä oli mahdotonta pelata jalkapalloa. Pakko häntä on uskoa, koska sen verran monta kenttää maestro on uransa aikana nähnyt. Huono kenttä palveli Azerbaidzanin pelaajia ja tekniseltä taidoltaan paremmat suomalaiset eivät pystyneet pelata palloa maata pitkin. Kyllä pitää tässä asiassa osoittaa syyttävä sormi kohti Uefa:aa ja Fifa:aa. Miten jalkapallon kattojärjestöt sallivat näin huonot alustat? Takuuvarma asia on kuitenkin, että myös muut lohkomme kärkijoukkueet menettävät näillä kentillä pisteitä. Näin myös tapahtui lohkon toisessa yllätyksessä, kun Kazakstan voitti Serbian. Jalkapallon taso on selvästi nousussa näissäkin maissa ja heittopusseja ei enää ole.
Ottelun jälkeen alkoi mediassa syyttely ja jopa Hodgsonia haukuttiin. Maajoukkueen annettiin taas kerran mennä likaveden mukana, vaikka kyseessä oli ensimmäinen tappio! On myös erikoista huomata, miten maajoukkueesta kirjoitetaan sivukaupalla, mutta ei nähdä elämää sen ulkopuolella. Esimerkiksi käynnissä oleva Liigacup on jäänyt täysin paitsioon mediassa. Kyllä suomalaisen jalkapallon mukana pitää elää tappion sekä voiton hetkellä. Yleensä tappioista oppii enemmän, kuin voitoista. Roy Hodgson sanoi hyvin, että voitolla emme olisi menneet kisoihin ja häviöllä emme ole myöskään ulkona. Hodgson on sen verran kokenut valmentaja, että hän osaa suhtaua tähän oikealla tavalla. Turha jossittelu pitäisi unohtaa ja katsoa eteenpäin. Mikään ei ole selvää meidän karsinta lohkossa ja mikä tärkeintä mikään joukkue ei ole karussa. Seuraavista kolmesta kotipelistä vähintään seitsemän pistettä ja lopuista viidestä pelistä kahdeksan pistettä, niin olemme 26. pisteellä kisoissa!