Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007

Suomi-Azerbaidzhan talvisella Olympiastadionilla



Suomen maajoukkue oli harjoitellut tiistaista asti talvisessa Helsingissä Azerbaidzhan peliä varten. Mikä tärkeintä takapakkeja ei ollut viikon aikana tullut, joten Suomi pääsi parhaalla mahdollisella kokoonpanolla elintärkeään karsintapeliin. Vain voitto pitäisi EM-lopputurnaus haaveet elossa. Vastustaja Azerbaidzhan osoitti hyvyytensä maaliskuussa Bakussa, kun se otti 1-0 yllätysvoiton Suomesta. Tämä tulos osoitti, miten vaikeaa Suomella on ollut ennalta heikompia vastaan kuluvissa karsinnoissa. Suomi on kohdannut Azerbaidzhanin viidesti, joista saldona on neljä voittoa ja se tappio viime keväältä. Maaliero oli ennen illan peliä Suomen hyväksi 10-3, eikä Azerbaidzhan ollut kyennyt maalintekoon vierasotteluissa Suomea vastaan. Kummallakaan joukkueella ei ole kokemusta arvokisoista ja Azerbaidzhanin kohdalla se ei ole ollut edes lähellä, sillä 66 EM-ja MM-karsintapelistä se on voittanut vain viisi! Suurin ero joukkueiden välillä on ollut puolustustyöskentely, mistä kertoo seuraava tosiasia. Azerbaidzhanilla on pysynyt maali puhtaana vain kerran näissä karsinnoissa, kun Suomi on pitänyt nollan jo kuudessa pelissä! Tilastoihin tuijottaminen on kuitenkin vain puolitotuutta, koska päivänkunto ratkaisee. Ilman lämpötila oli -3 C ja stadionin nurmi oli osittain suolaliuoksella sulatettu. Katsomossa tarkeni kuitenkin aivan hyvin, kunhan oli kerrospukeutunut. Täten vain surkea katsojamäärä (10325) sai ihon kananlihalle! Ei tätä jaksa kerta toisensa jälkeen enää ihmetellä ja pohtia syitä. Meitä oli paikalla vain me todelliset jalkapallon ystävät.
*********************************************** Suomi lähti otteluun tutulla puolustuslinjalla, jonka koostivat: Sami Hyypiä, Hannu Tihinen, Toni Kallio ja Petri Pasanen. Keskikentän muodostivat: Teemu Tainio, Joonas Kolkka, Daniel Sjölund ja Roman Eremenko. Kärjessä aloittivat Jonatan Johansson ja Mikael Forssel, jolloin taktiikaksi hahmottui perinteinen 4-4-2.

Vierasjoukkue lähti otteluun yllättävän kovalla temmolla ja onnistuikin pitämään Suomen puolustuksen lämpimänä. Pian isännät kuitenkin ottivat ohjat haltuunsa ja pelin painopiste siirtyi Azerbaidzhanin kenttäpuoliskolle. Kahdeksan minuuttia oli vasta pelattu, kun Suomi sai ensimmäisen tekopaikkansa. Hannu Tihinen pääsi kulmapotkun jälkitilanteesta laukomaan läheltä, mutta maalivahti Farhad Velijev hoiti homman. Seuraavaksi puolen tunnin pelin jälkeen Daniel Sjölund pääsi laukomaan rangaistusalueen rajalta, mutta veto viuhui niukasti yli maalin. Vielä lähempänä maalin synty oli 43. minuutilla, kun Petri Pasanen keskitti ja Teemu Tainio pääsi ohjaamaan maalin nurkalta, mutta Velijev venyi paraatitorjuntaan. Aivan ensimmäisen puoliajan lopussa Suomi sai vielä hyvän mylläkän Azerbaidzhanin maalille, mutta lopulta Tihisen pusku suuntautui suoraan Velijevin syliin. Tauolle mentiin Suomen täydellisessä hallinnassa ja ottelu olisi voinut olla jo ratkennut.

Suomi lähti toiselle puoliajalle samalla koostumuksella, mikä olikin aivan oikea ratkaisu. Suomi alkoi lisätä kierroksia, koska maali oli saatava. 47. minuutilla maali oli erittäin lähellä, kun Hannu Tihinen puski ylärimaan kulman jälkitilanteesta. Seuraavan kerran Azerbaidzhanin poikkipuu tärisi 55. minuutilla, kun Joonas Kolkka laukoi rangasitusalueen rajalta. Muutama minuutti tästä Sami Hyypiä pääsi puskemaan, mutta Velijev kesti. Vihdoin 59. minuutilla saimme mitä halusimme, kun Roy Hodgson otti Jonatan Johanssonin vaihtoon ja kentälle asteli puolen vuoden tauon jälkeen Jari Litmanen. Kaikki 10 325 katsojaa (paitsi toimittajat) nousivat seisaaltaan taputtamaan kaikkien aikojen suomalaispelaajalle ja Jari kertoikin pelin jälkeen olleen liikuttunut tilanteesta.
Seuraavaksi oli kuitenkin luvassa kylmä suihku pimenevässä marraskuun iltapäivässä. Suomen puolustus pelasi hieman löysästi ja Mahmud Gurbanov pääsi etenemään vasemmalta rangaistusalueelle. Tarkka ja kova laukaus painui vastustamattomasti takanurkkaan ohi Jussi Jääskeläisen pelikellon näyttäessä 63. minuuttia. Tilanne oli dramaattinen ja nyt olikin laitettava kaikki peliin! Hodgson teki seuraavaksi nerokkaan vaihdon vaihtamalla Mikä Väyrysen Toni Kallion tilalle ja Daniel Sjölund siirtyi vasemmaksi pakiksi. Näin siirryttiin kolmeen puolustajaan, jolloin hyökkäykseen saatiin yksi mies lisää. Tämän jälkeen Suomi uskoi omaan tekemiseensä ja loi entistä enemmän painetta Azerbaidzhanin maalille. Tilanteita syntyi liukuhihnalta, mutta maalia ei syntynyt. Katsomossa elimme täysillä mukana ja tälläistä kannustusta en ole kokenut ikinä Suomen peleissä. Lopulta painostus palkittiin ja millaisella tavalla! Tihinen jatkoi 79. minuutilla keskityksen päällään maalin edustalle ja Mikael Forssel syöksyi tilanteeseen. Hän otti upeasti pallon rinnalla haltuunsa aivan azerimolarin nenän edestä ja laukoi erittäin vaikeasta asennosta pallon pussiin. Koko Olympiastadion meinasi revetä liitoksistaan, vaikka meitä oli vain neljäsosa yleisökapasiteetista. Suomen painostus vain yltyi tasoituksen jälkeen ja katsomossa elimme jokaisen minuutin, joka solulla, kunnes 86. minuutilla räjähti! Viisi minuuttia aikaisemmin vaihdosta sisään tullut Shefki Kuqi pääsi Litmasen loistavan vaparin jälkeen jatkamaan päällään pallon verkkoon aivan maaliviivalta. Suomen kaikki pelaajat tuulettivat ja katsomossa olimme täydellisessä euforiassa. Tämä oli jotain ennennäkemätöntä, koska nousimme tappioasemasta voittoon!

Mikael Forssel tiivisti kaiken juuri oikealla tavalla pelin jälkeen: "tämä on uudenlainen Suomi, joka uskoo itseensä loppuun asti". Näin se on, olemme vihdoin pääsemässä menneisyyden rasituksista ja huonosta itsetunnosta. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti Portugalia, joka kohdataan karsintojen päätöspelissä ensi keskiviikkona. Me tarvitsemme jälleen voiton ja Serbian on menetettävä pisteitä kahdesta viimeisestä ottelustaan (Serbia-Kazakstan siirrettiin ensi lauantaille ja keskiviikkona pelataan Serbia-Puola). Homma ei ole enää omissa käsissämme, mutta kävi keskiviikkona miten tahansa, niin Suomen joukkue on jo ylittänyt itsensä. Koko joukkueesta voi olla ylpeä, koska se on osoittanut pystyvänsä haastamaan myös Euroopan huippumaita! Suomella on tähän mennessä näissä karsinnoissa vain kaksi tappiota ja 23 pistettä! Tämä on, jotain uskomatonta: http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/html?PAGE=273.

Suomi pelasi joukkueena kurinalaisesti, jossa kaikki osallistuivat myös puolustamiseen. Keskikentällä pelannut Roman Eremenko saa minulta kyllä erityisen maininnan, koska sen verran kypsää pelaamista vasta 20-vuotias Roman esitti! Mikäli hän Portugalia vastaan näin hyvin pelaa on seuran vaihto ilmeinen (tällä hetkellä pelaa Serie-A seura Udinesessa, mutta peliaika ollut vähäistä). Nyt kaikkien katseet kohti Portugalia ja viimeistä koitosta näissä karsinnoissa. Mikä olisikaan parempi tapa päättää tämä yli vuoden kestänyt maratoni, kuin voittajana maalissa!

maanantaina, marraskuuta 12, 2007

Suomen cupin finaalitrilleri FC Honka-Tamu






Kumpainenkin joukkue haki finaalista vasta seurahistoriansa ensimmäistä Suomen cupin voittoa. FC Honka esiintyi cupin finaalissa viimeksi vuonna 1969, kun Haka oli vahvempi luvuin 2-0. Tamu:n finaali muistot ovat lähempää, kun se pelasi vuonna 2001 Atlantista vastaan häviten 0-1. Näin ollen Antero Nymanin muistopokaali tulisi saamaan uuden nimen kylkeensä. Matkalla finaaliin Honka raivasi tieltään Atlantiksen, FC Kuusankosken, Interin ja HJK:n. Tamu puolestaan lähetti laulukuoroon KPV:n, JIPPO:n, AC Oulun ja GBK:n. Kaikki oli valmiina Finnairstadionilla pitkän kauden viimeiseen rutistukseen ja tunnelmaa latisti vain taas kerran surkea katsojamäärä (1400 katsojaa). Kotiin jääneille tiedoksi, että missasitte yhden kauden parhaimmista peleistä!
********************************************
Tamu lähti otteluun siipirikkoisena, kun avainpelaajista: Tomi Petrescu, Sakari Saarinen ja Jari Niemi olivat loukkaantuneina sivussa. FC Hongan leirissä sen sijaan terveystilanne oli parempi.
Ottelu alkoi heti hyvällä sykkeellä ja Tamu oli hieman terävämpi, mutta myös Honka sai luotua tilanteita. Tamperelaisten joukoissa ilmeet synkkenivät puolen tunnin kohdalla, kun Tamu:n Juska Savolaisen käsi osui Janne Saarista päähän. Erotuomari Vesa Hätilä ei epäröinyt, vaan nosti tilanteesta punaisen kortin Savolaiselle ja Tamu oli yhtäkkiä vajaamiehinen. Tämän jälkeen peli rauhoittui, joskin Honka sai ottelua hallintaansa.
Toiselle puoliajalle Tamun:n luotsi Ari Hjelm ryhmitti joukkueensa puolustavammaksi, jolloin kärjestä Jonne Hjelm jäi vaihtoon ja kentälle asteli Antti Hynynen.
Toista puoliaikaa oli ehditty pelata vain kolmisen minuuttia, kun Hongan John Wecström kurotti keskitykseen kädellään ja tästä seurasi hänelle toinen keltainen kortti. Näin tilanne tasoittui, kun molemmat jatkoivat kymmenellä miehellä. Kentän vajaamiehityksestä johtuen pelin tempo laski selvästi ja Honka oli joukkue, joka otti ottelun hallintaansa. 60. minuuttia oli pelattu, kun hallinta palkittiin komealla maalilla. Mika Helin keskitti vasemmalta laidalta maalin edustalle ja Jami Puustinen pääsi tuikkaamaan pallon Tamu-pakkien välistä etukulmasta sisään. Maalin jälkeen Honka vei entistä selvemmin peliä ja sen olisikin pitänyt ratkaista ottelu. Esimerkiksi Janne Saarisella oli muutama loistava paikka, mutta sihti ei ollut kohdallaan. FC Honka oli jo purjehtimassa ensimmäiseen cup-voittoonsa, kunnes peliajan jo täyttyessä Tamu osoitti luonteensa. Antti Pohja keskitti maalille ja Hongan Tuomo Turunen epäonnistui purussaan. Juuri vaihdosta sisään tullut Mika Sipiläinen (ilman sopimusta ensi kaudeksi) ehti ensimmäisenä irtopalloon ja toimitti pallon pömpeliin.

Vuorossa oli tämän jälkeen kaksi kertaa 15. minuutin jatkoaika, eikä kukaan arvannut mitä olisikaan vielä luvassa. Jatkoaikaa ehdittiin pelata vain viitisen minuuttia, kun Tamu onnistui jo toistamiseen. Hongan epäonnensoturi oli jälleen toppari Turunen, joka katkaisi Antti Ojanperän keskityksen, mutta pallo kimposi siitä suoraan Antti Hynyselle, joka sai viimeistellä tyhjään maaliin. Tamu ei johtoasemassakaan hidastellut, vaan päinvastoin! 12. minuuttia oli pelattu, kun pelin "man of the match" Mika Sipiläinen pääsi nokikkain Hongan maalivahdin Tomi Maanojan kanssa. Hän ohjasi pallon takakulmalle, jonne rynni Henri Myntti. Ari Hjelmin taktisen nerokkuuden ansiosta kärkeen nostettu toppari Myntti niittasi Tamu:n kolmannen maalin. Jatkoajan ensimmäinen 15 minuuttia oli vasta pelattu ja ottelu näytti jo ratkenneen. Näin ei käynyt, vaan luvassa oli uskomaton loppuhuipennus. FC Honka lähti määrätietoisesti hakemaan osumia ja kavennus syntyi pikaisesti. Tero Koskela keskitti maalille, jonne Ville Jalasto oli unohtunut täysin vapaaksi ja Jalasto sai rauhassa pistää pallon pussiin. Tasoitus syntyi vain pari minuuttia myöhemmin ensi kaudeksi Ruotsiin Häckeniin siirtyvän Janne Saarisen vapaapotkusta. Keskityksen ja laukauksen välimuoto ohitti pelaajamuurin ja painui takakulmaan. Unohtumaton ottelu päättyi täten 3-3 lukemiin ja ratkaisu täytyi hakea pilkuilta. Rankkarikisassa Tamu:n sankariksi nousi maalivahti Mikko Kavén, joka torjui Tero Koskelan ja Mika Helinin laukaukset. Näin kauden ylivoimaisesti paras suomalaisjoukkue Tamu pääsi juhlimaan seurahistoriansa ensimmäistä Suomen cupin voittoa ja harvinaista tuplamestaruutta. Onnittelut jälleen Tampereelle, mutta FC Honka teki tästä pelin! FC Honka olisikin ansainnut muutaman vuoden fantastisen työn jälkeen voiton, mutta Honka pääsee eurokentille taas ensi vuonna ja tällä kertaa Uefa cupiin. Mikä tärkeintä Honka on osoittanut kuuluvansa Suomen seurajoukkueiden eliittiin, sekä tulevaisuuteen yhdessä Tamu:n ja TPS:n kanssa!
********************************************
Nyt katseet siirtyvät maajoukkueemme ratkaisupeleihin Azerbaidzhania ja Portugalia vastaan.
Suuri valonpilkahdus tässä pimeässä marraskuussa koettiin, kun saimme kuulla Jari Litmasen toipumisesta etuajassa akillesjänneleikkauksestaan. Minä tiesin tämän jo syyskuun alussa (voi tarkastaa jutuista), koska tiesin miten paljon Jari haluaa olla mukana näissä ratkaisupeleissä. Litmasta ei voi, kuin ihailla kerta toisensa jälkeen, kun ajattelee kuinka paljon hän on taas kerran tehnyt töitä kuntoutumisensa eteen yksin ja yhdessä maajoukkueen fysioterapeutin Jari-Pekka Keurulaisen kanssa. Moni Litmasen kaltaisen uran omaava maailman luokan pelaaja nauttisi mieluummin margaritoja kuuman auringon alla, kun treenaisi intensiivisesti koleassa Suomessa! Jarilla on enää yksi unelma jäljellä jalkapalloilijan urallaan ja se on johdattaa Suomi arvokisoihin. Mikä tärkeintä meillä on taas koossa yhtä hyvä ryhmä, kuin karsintojen avauspelissä Puolaa vastaan (Suomi voitti 3-1, Litmanen kaksi maalia). Loistava uutinen on myös Mikael Forsselin toipuminen tyräleikkauksesta huippukuntoon. Vapise Portugali! Tutkapari Litmanen/Forssel on jälleen yhdessä!