Suomi-Azerbaidzhan talvisella Olympiastadionilla



Suomen maajoukkue oli harjoitellut tiistaista asti talvisessa Helsingissä Azerbaidzhan peliä varten. Mikä tärkeintä takapakkeja ei ollut viikon aikana tullut, joten Suomi pääsi parhaalla mahdollisella kokoonpanolla elintärkeään karsintapeliin. Vain voitto pitäisi EM-lopputurnaus haaveet elossa. Vastustaja Azerbaidzhan osoitti hyvyytensä maaliskuussa Bakussa, kun se otti 1-0 yllätysvoiton Suomesta. Tämä tulos osoitti, miten vaikeaa Suomella on ollut ennalta heikompia vastaan kuluvissa karsinnoissa. Suomi on kohdannut Azerbaidzhanin viidesti, joista saldona on neljä voittoa ja se tappio viime keväältä. Maaliero oli ennen illan peliä Suomen hyväksi 10-3, eikä Azerbaidzhan ollut kyennyt maalintekoon vierasotteluissa Suomea vastaan. Kummallakaan joukkueella ei ole kokemusta arvokisoista ja Azerbaidzhanin kohdalla se ei ole ollut edes lähellä, sillä 66 EM-ja MM-karsintapelistä se on voittanut vain viisi! Suurin ero joukkueiden välillä on ollut puolustustyöskentely, mistä kertoo seuraava tosiasia. Azerbaidzhanilla on pysynyt maali puhtaana vain kerran näissä karsinnoissa, kun Suomi on pitänyt nollan jo kuudessa pelissä! Tilastoihin tuijottaminen on kuitenkin vain puolitotuutta, koska päivänkunto ratkaisee. Ilman lämpötila oli -3 C ja stadionin nurmi oli osittain suolaliuoksella sulatettu. Katsomossa tarkeni kuitenkin aivan hyvin, kunhan oli kerrospukeutunut. Täten vain surkea katsojamäärä (10325) sai ihon kananlihalle! Ei tätä jaksa kerta toisensa jälkeen enää ihmetellä ja pohtia syitä. Meitä oli paikalla vain me todelliset jalkapallon ystävät.
*********************************************** Suomi lähti otteluun tutulla puolustuslinjalla, jonka koostivat: Sami Hyypiä, Hannu Tihinen, Toni Kallio ja Petri Pasanen. Keskikentän muodostivat: Teemu Tainio, Joonas Kolkka, Daniel Sjölund ja Roman Eremenko. Kärjessä aloittivat Jonatan Johansson ja Mikael Forssel, jolloin taktiikaksi hahmottui perinteinen 4-4-2.

Vierasjoukkue lähti otteluun yllättävän kovalla temmolla ja onnistuikin pitämään Suomen puolustuksen lämpimänä. Pian isännät kuitenkin ottivat ohjat haltuunsa ja pelin painopiste siirtyi Azerbaidzhanin kenttäpuoliskolle. Kahdeksan minuuttia oli vasta pelattu, kun Suomi sai ensimmäisen tekopaikkansa. Hannu Tihinen pääsi kulmapotkun jälkitilanteesta laukomaan läheltä, mutta maalivahti Farhad Velijev hoiti homman. Seuraavaksi puolen tunnin pelin jälkeen Daniel Sjölund pääsi laukomaan rangaistusalueen rajalta, mutta veto viuhui niukasti yli maalin. Vielä lähempänä maalin synty oli 43. minuutilla, kun Petri Pasanen keskitti ja Teemu Tainio pääsi ohjaamaan maalin nurkalta, mutta Velijev venyi paraatitorjuntaan. Aivan ensimmäisen puoliajan lopussa Suomi sai vielä hyvän mylläkän Azerbaidzhanin maalille, mutta lopulta Tihisen pusku suuntautui suoraan Velijevin syliin. Tauolle mentiin Suomen täydellisessä hallinnassa ja ottelu olisi voinut olla jo ratkennut.

Suomi lähti toiselle puoliajalle samalla koostumuksella, mikä olikin aivan oikea ratkaisu. Suomi alkoi lisätä kierroksia, koska maali oli saatava. 47. minuutilla maali oli erittäin lähellä, kun Hannu Tihinen puski ylärimaan kulman jälkitilanteesta. Seuraavan kerran Azerbaidzhanin poikkipuu tärisi 55. minuutilla, kun Joonas Kolkka laukoi rangasitusalueen rajalta. Muutama minuutti tästä Sami Hyypiä pääsi puskemaan, mutta Velijev kesti. Vihdoin 59. minuutilla saimme mitä halusimme, kun Roy Hodgson otti Jonatan Johanssonin vaihtoon ja kentälle asteli puolen vuoden tauon jälkeen Jari Litmanen. Kaikki 10 325 katsojaa (paitsi toimittajat) nousivat seisaaltaan taputtamaan kaikkien aikojen suomalaispelaajalle ja Jari kertoikin pelin jälkeen olleen liikuttunut tilanteesta.
Seuraavaksi oli kuitenkin luvassa kylmä suihku pimenevässä marraskuun iltapäivässä. Suomen puolustus pelasi hieman löysästi ja Mahmud Gurbanov pääsi etenemään vasemmalta rangaistusalueelle. Tarkka ja kova laukaus painui vastustamattomasti takanurkkaan ohi Jussi Jääskeläisen pelikellon näyttäessä 63. minuuttia. Tilanne oli dramaattinen ja nyt olikin laitettava kaikki peliin! Hodgson teki seuraavaksi nerokkaan vaihdon vaihtamalla Mikä Väyrysen Toni Kallion tilalle ja Daniel Sjölund siirtyi vasemmaksi pakiksi. Näin siirryttiin kolmeen puolustajaan, jolloin hyökkäykseen saatiin yksi mies lisää. Tämän jälkeen Suomi uskoi omaan tekemiseensä ja loi entistä enemmän painetta Azerbaidzhanin maalille. Tilanteita syntyi liukuhihnalta, mutta maalia ei syntynyt. Katsomossa elimme täysillä mukana ja tälläistä kannustusta en ole kokenut ikinä Suomen peleissä. Lopulta painostus palkittiin ja millaisella tavalla! Tihinen jatkoi 79. minuutilla keskityksen päällään maalin edustalle ja Mikael Forssel syöksyi tilanteeseen. Hän otti upeasti pallon rinnalla haltuunsa aivan azerimolarin nenän edestä ja laukoi erittäin vaikeasta asennosta pallon pussiin. Koko Olympiastadion meinasi revetä liitoksistaan, vaikka meitä oli vain neljäsosa yleisökapasiteetista. Suomen painostus vain yltyi tasoituksen jälkeen ja katsomossa elimme jokaisen minuutin, joka solulla, kunnes 86. minuutilla räjähti! Viisi minuuttia aikaisemmin vaihdosta sisään tullut Shefki Kuqi pääsi Litmasen loistavan vaparin jälkeen jatkamaan päällään pallon verkkoon aivan maaliviivalta. Suomen kaikki pelaajat tuulettivat ja katsomossa olimme täydellisessä euforiassa. Tämä oli jotain ennennäkemätöntä, koska nousimme tappioasemasta voittoon!

Mikael Forssel tiivisti kaiken juuri oikealla tavalla pelin jälkeen: "tämä on uudenlainen Suomi, joka uskoo itseensä loppuun asti". Näin se on, olemme vihdoin pääsemässä menneisyyden rasituksista ja huonosta itsetunnosta. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti Portugalia, joka kohdataan karsintojen päätöspelissä ensi keskiviikkona. Me tarvitsemme jälleen voiton ja Serbian on menetettävä pisteitä kahdesta viimeisestä ottelustaan (Serbia-Kazakstan siirrettiin ensi lauantaille ja keskiviikkona pelataan Serbia-Puola). Homma ei ole enää omissa käsissämme, mutta kävi keskiviikkona miten tahansa, niin Suomen joukkue on jo ylittänyt itsensä. Koko joukkueesta voi olla ylpeä, koska se on osoittanut pystyvänsä haastamaan myös Euroopan huippumaita! Suomella on tähän mennessä näissä karsinnoissa vain kaksi tappiota ja 23 pistettä! Tämä on, jotain uskomatonta: http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/html?PAGE=273.

Suomi pelasi joukkueena kurinalaisesti, jossa kaikki osallistuivat myös puolustamiseen. Keskikentällä pelannut Roman Eremenko saa minulta kyllä erityisen maininnan, koska sen verran kypsää pelaamista vasta 20-vuotias Roman esitti! Mikäli hän Portugalia vastaan näin hyvin pelaa on seuran vaihto ilmeinen (tällä hetkellä pelaa Serie-A seura Udinesessa, mutta peliaika ollut vähäistä). Nyt kaikkien katseet kohti Portugalia ja viimeistä koitosta näissä karsinnoissa. Mikä olisikaan parempi tapa päättää tämä yli vuoden kestänyt maratoni, kuin voittajana maalissa!