Ottelu lähti heti avauspotkusta kovalla temmolla liikkeelle, mikä kestikin loppuun asti. Pelaajat olivat selvästi innoissaan päästessään pelaamaan virallisia pelejä pitkän treenikauden ollessa päällä.
15 minuuttia oli pelattu, kun HJK:n Rasmus Schüller antoi oivaltan syötön Demba Savagelle keskelle boxin rajaa, mutta Savage laukoi hieman ohi maalin. 38 minuutin kohdalla Savage nousi oikealta ja syötti Schüllerin läpiajoon, mutta hänen kaksi peräkkäistä vetoa torjuttiin. Viisi minuuttia edellisestä ja HJK:lla oli hyvä paine RoPS-maalin edessä. Lopulta Sebastian Sorsa iski vasurillaan pallon taka-yläkulmaan.
Toiselle puoliajalle Juha Malinen vaihtoi sisään Nicholas Otarun, joka toi selvästi liikettä ja ideaa RoPS:in hyökkäyksiin. Mutta 81 minuutilla RoPS:lla oli kulmapotku, joka purkautui Schüllerille ja hän mestarillisesti vapautti pitkällä syötöllä Nikolai Alhon yksin läpi, eikä mies erehtynyt.
HJK:n Tapio Heikkilä ja Valtteri Moren hoitivat keskuspuolustuksen varmasti ja myös hyökkäyspelaaminen sujui ajoittain mallikkaasti laitojen kautta. Paluumuuttajat Veli Lampi ja Markus Heikkinen eivät ainakaan vielä häikäisseet. Varsinkin Heikkisen rooli puolustavana keskikenttänä oli epäselvä, eikä hän pysynyt välillä vauhdissa mukana ja ensimmäisellä puoliajalla hän jäi täysin Teemu Tainion varjoon. Olisiko parempi sijoittaa Heikkinen toppariksi. HJK tarvitsee nopeasti hyvän maalivahdin, jonka puntti ei tutise edes europeleissä. Tänään maalissa ollut Saku Eriksson oli todella epävarma ja hänen avauksensa olivat todella järkyttäviä. Myös uuden terävän hyökkääjän joukkue tarvitsee kilpailijaksi Mikael Forsselille, jonka pelaaminen oli todella tuskaista tänään. Rasmus Schüller menee kovaa vauhtia urallaan eteenpäin ja myös Nikolai Alho oli pirteällä pelipäällä. Juha Malinen sen sijaan on saanut nopeasti iskostettua pelifilosofiansa (aktiivista peliä ja kovaa prässiä) pelaajiinsa ja RoPS tuleekin olemaan hankala vastustaja tänä vuonna kaikille.
Upeaa oli tänään varsinkin täysi tupa (823 maksanutta katsojaa) Talin jalkapallohalissa. Kyllä Suomi-futis kiinnostaa!
*******************************************************************
Jälleen kerran mieli täyttyy odotuksista, uusista haasteista ja toiveista, kun uusi fudiskausi on alkamassa. Liigacup on antanut uudelle kaudelle virkistävän sysäyksen jo viimeiset kymmenen vuotta. Tästä se lähtee! 23. helmikuuta on merkittävin päivä Suomi-futiksessa aikoihin, kun tuossa Välimeren helmessä Nizzassa suoritetaan 2016 EM-kisojen lohkoarvonta. Suomi lähtee arvointoihin neloskorista, joten vaikeita vastustajia ilmaantuu väistämättä. Mutta kyllä Suomella on nyt, jos koskaan tilaisuus kisoihin, kun lohkonsa kolmanneksikin sijoittuneet pääsevät vielä jatkokarsintoihin. Nyt tarvitaankin parempaa jalkapallokautta, kuin synkeä viime vuosi, jolloin A-maajoukkue pelasi ailahtelevasti, seurajoukkuueet sukelsivat täydellisesti eurokentillä, eikä Veikkausliigastakaaan jäänyt mieleen päälimmäisenä, kuin surkea otteluohjelma. Captain´s Ball-gaalassa palkittujen listaa katsoessa viime vuosihan näyttää olleen täyosuma, kun lähes jokainen tekijä jalkapallon parista sai palkinnon. Mixun suurin ongelma on edelleen saada pelaajia tarpeeksi kovista sarjoista, täydellä pelituntumalla ja itseluottamuksella. Viimeistään viime perjantain Oman-peli (ja viime lokakuun Meksiko-peli) osoitti, että Veikkausliigapelaajista ei ole edes Omanin vauhtiin. Tarvitsemme myös röyhkeitä, hyvällä tavalla itsekkäitä, oman tilan ottavia ja ratkaisuvalmiita pelaajia, kuten esimerkiksi Alexei Eremenko junior, joka palasi Skotlantiin Kilmarnockin riveihin. Olen aina vaikuttunut esimerkiksi Diego Maradonaa ja nyt Zlatan Ibrahimovicia kyvyistä tehdä maaleja. Ei meillä "härmäläisillä" tunnu virtaavan tälläistä kansainvälisen tason huippumaalintekijän verta suonissa.
Huolestuttavaa seurojen osalta on ollut seurata niiden kamppailua talouden kurimuksessa. Viimeisimpänä TPS on joutunut leikkaamaan rajusti kulujaan ja päästämään kokeneita pelaajiaan pois sillä vauhdilla, että tällä vauhdilla seura on katoamassa kokonaan Veikkausliigasta. Myös Ilja Venäläisen ja Tuomas Kansikkaan yllättävät lopettamispäätökset ovat selvä viesti. Veikkausliiga-seurassa pelaaminen ja harjoittelu vievät paljon aikaa eivätkä seurat kykene maksamaan tätä vastaan riittäviä palkkoja, joten kokeneet pelaajat siirtyvät nopeammin työelämään, vaikka juuri heitä me haluaisimme liigassa nähdä.
Lopuksi täytyy olla tyytyväinen siihen, että eri liitot: jalkapallo, jääkiekko, koripallo, lentopallo, salibandy, käsipallo ja voimistelu haluavat voimistaa keskinäistä yhteistyötä ja oppia toisiltaan. Hyvä näin, mutta miksi tässäkin kesti näin kauan? Ehkä siihen tarvittiin koripallomaajoukkueen päävalmentaja ja todellinen valmennusguru Henrik Dettman, että saatiin lajiliitot vihdoin poteroistaan.
P.S. Lahdessa eletään uutta renesanssia jalkapallossa. Ilahduttavaa oli kuulla viimeisin tieto Lahti-yhteisön solmimasta monivuotisesta yhteistyöstä Joonas Kolkan johtaman hollantilaisen Quality Options Foundationin kanssa. Veikkausliigan sivuilta: "Kansainvälisen tason pelaajapolkuun tähtäävän yhteistyön ydinsisältöä ovat hollantilaisia valmennus- ja kehitysmetodeja hyödyntäen valmentajien kouluttaminen, harjoittelun tehostaminen sekä yhtenäisen pelitapa-ajatuksen käyttöönotto ja sisäistäminen. Sopimuksen piiriin kuuluvat myös hollantilaisten valmentajien vetämät harjoitukset sekä laadukkaat kansainväliset turnaukset ja pelaajavaihdot". "Way to go Lahti"!
Pressissä HJK-luotsi Sixten Boström ja RoPS-luotsi Juha Malinen.
