Sivun näyttöjä yhteensä

maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Veikkausliigakauden 2008 avaus Tapiolan urheilupuistossa!





Pitkä odotus oli ohi, kun Veikkausliiga oli jälleen valmis alkamaan. Onneksi vastikään päätökseen saatu erinomainen Liigacup lievitti odottamisen tuskaa. Liiga alkaa heti ryminällä, kun toukokuussa ennen EM-lopputurnaustaukoa pelataa peräti kahdeksan kierrosta. Tänä aikana voikin erot jo alkaa näkymään. FC Hongan valmentaja Mika Lehkosuo tiivistikin hyvin miten alkukaudella pysytään mukana mestaruustaistossa, kun kentät eivät ole vielä parhaassa terässä: "se on enemmän tai vähemmän sellaista tappelua, taistelua ja taklauksia".
Nämä kyseiset joukkueet kohtasivat myös viime kauden avauksessa, jolloin Honka vei pisteet 2-1 voitolla. Hieman on muutoksia kuitenkin molemmissa joukkueissa tapahtunut viime kaudesta, kun FC Honka menetti Roni Porokaran (Örebro SK) ja Janne Saarisen (BK Häcken) Ruotsin Allsvenskaniin. Tilalle kuitenkin saatiin paluumuuttajat Hermanni Vuorinen ( Fredrikstad FK) ja Sampo Koskinen (Sandefjord) Norjan Tippeligaenista. Myös panostus tulevaisuuteen oli Klubi-04:stä kaapattu parikymppinen hyökkääjä Jani Bäckman. MyPa sen sijaan vahvistui merkittävästi, kun Ilari Äijälä (HJK), Tarmo Neemelo (GIF Sundsvall) ja Sampsa Timoska (QPR) tulivat seuraan. Vuoden 2005 mestaruus on kuitenkin seurassa vain kaunis muisto, kun kaksi viime kautta ovat menneet penkin alle. Nyt MyPa:n valmennusvastuun jakavat nuoret ex-pelaajat Janne Hyppönen ja Janne Lindberg.

MyPa on sijoitettu ennakkokaavailuissa keskikastiin ja FC Honka haastajaksi. En ymmärrä miksi mediassa jatkuvasti aliarvioidaan Honkaa joka suhteessa. Esimerkiksi IS-Veikkaaja suorastaan halveksuu seuraa. Miksi ei muisteta, että Honka on vasta kaksi kautta pelannut pääsarjatasolla ja sijoittunut upeasti neljänneksi molempina vuosina. Joukkuetta on rakennettu pitkäjänteisesti ja esimerkiksi U-21 maajoukkueen avauskokoonpano koostuu pitkälti Hongan pelaajista (Tomi Maanoja, Ville Jalasto, Tuomo Turunen, Nicholas Otaru ja Jami Puustinen). Mitä tulee olosuhteisiin, niin niitä kehitetään koko ajan yhdessä Espoon kaupungin kanssa ja pysyvä stadion on suunnitteilla. Mikä muu seura on pystynyt samaan kahdella ensimmäisellä Veikkausliigakaudellaan ja samalla takomaan voitollista tulosta (viime vuonna 53 000 plussaa 1.7 miljoonan liikevaihdolla)? Onko tämä vain kateutta? Kateus ei tule missään nimessä viemään tätä lajia Suomessa eteenpäin, vaan oman toiminnan tehostaminen. FC Honka sai esimerkillään myös TPS:n ja HJK:n heräämään ja nyt koko Suomi-futis hyötyy tästä!

Nyt Veikkausliigakausi 2008 oli valmiina alkamaan, kun maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter avasi kauden lyhyellä puheellaan. Katsomossa oli tiivis tunnelma, kun 5412 katsojaa oli tullut paikan päälle jännittämään kauden avausta. Sääkin suosi, kun lämpötila keikkui 10 asteen yläpuolella.
****************************************************
FC Honka oli saanut loukkaantumissuman jälkeen jalkeille iskukykyisen joukkueen, kun ainoastaan Sampo Koskinen, Rami Hakanpää ja Jani Bäckman joutuivat jäämään sivuun. Myös keskikentän "taikuri" John Weckström oli poissa pelikiellon takia. MyPa:n leirissä sitä vastoin Juho Nykäsen reisivamma oli luultua pahempi ja hän on poissa koko toukokuun. Myös Kuami Agboh (koko kausi), sekä Niki Helenius olivat poissa.
Ottelu lähti heti vauhdikkaasti käyntiin ja merkille pantavaa oli, että pallo pysyi hyvin maassa.
FC Honka oli alusta asti kuitenkin hallitsevampi osapuoli ja ensimmäinen tekopaikka tuli sille. Avaukseen ohi Jami Puustisen päässyt Aleksandr Kokko eteni vasenta laitaa ja harhautti tyylillä itsensä vetopaikkaan, mutta veto suuntautui hieman ohi oikean tolpan. Pari minuuttia ehti vain kulua edellisestä, kun MyPa oli siirtyä johtoon. Toni Huttunen suoritti sivurajalta heiton ja Alexei Kangaskolkka haasti Hongan maalilla pelanneen Tomi Maanojan pallosta, mutta kumpikaan ei tilanteeseen ehtinyt ja pallo tippui suoraan Eetu Muinoselle. Muinonen onnistui kuitenkin vetämään suoraan ilmasta pallon aivan maalin edestä yli maalin. Hongan paras paikka syntyi 17. minuutilla, kun Joel Perovuo tarjoili hyvän keskityksen maalille, mutta Kokon veto kimposi tolppaan. Honka ei saanut ensimmäisellä puoli-ajalla omaa peliään ollenkaan kulkemaan ja varsinkin suurin osa keskityksistä meni taivaan tuuliin. Ihan kuin jonkinlainen "käsijarru" olisi ollut Hongan pelaajilla päällä. Seuraavaksi MyPa järjesti kunnon "hässäkän" Hongan maalille, kun pelikello näytti 37. minuuttia. Eetu Muinosen antamasta kulmapotkusta pallo tuli kamppailun jälkeen Ilari Äijälälle ja hän laukoi, mutta Hannu Patronen siivosi tilanteen maaliviivalta. Paluupalloon ehti kuitenkin Äijälä, joka keskitti takatolpalle Hugo Mirandalle ja hän puski pallon maalin eteen. Tilanteeseen tullut Tarmo Neemelo ei aivan ehtinyt siirtää palloa maaliin. Tämä tilanne oli varmasti herätys koko Hongan joukkueelle, koska toiselle puoli-ajalle juoksi aivan toisennäköinen joukkue.

Toisella puoliskolla Honka kytki "käsijarrun" pois ja se alkoi pelata omilla vahvuuksillaan. Pallo liikkui nopeasti kaverilta toiselle ja tyylipuhtaita taklauksia alkoi näkyä. Tämä johti vääjäämättömästi siihen, että MyPa tippui kelkasta.
Vain neljä minuuttia oli oli ehtinyt pelikello raksuttaa, kun espoolaisyleisö sai mitä halusi.
"Man of the match" Ville Jalasto nousi oikealta ja keskitti maalin edustalle, jossa takaisin kotiin palannut Hermanni Vuorinen nousi korkeimmalle ja puski pallon maaliin. Viisi minuuttia ehti edellisestä kulua, kun Vuorinen pääsi läpiajoon, mutta laukaus epäonnistui. 82. minuutilla nähtiin pelin lopullinen ratkaisu, kun kulman jälkitilanteesta Hannu Patronen puski pallon kohti maalia ja tilanteeseen hiipinyt Ville Jalasto jatkoi pallon fantastisesti suoraan ilmasta maaliin.
Honka vyörytti lopussa näyttävästi hyökkäyksiään, mutta lisäosumia ei nähty. Ilon aihe lopussa oli varsinkin vaihdosta sisään tullut nuori lupaus Jaakko Lepola, jonka voimakas laukaus osui MyPa maalin ristikkoon. Täten FC Honka aloitti kauden komeasti puhtaalla 2-0 voitolla

Täytyy todeta, että ottelun toinen puoli-aika oli sitä vanhaa kunnon Honkaa, mitä nähtiin kaudella 2006. Katsomossa varmasti viihdyttiin, eikä kauden ensimmäiseltä peliltä voi juuri muuta vaatia. Hongan leiristä ehdottomasti paras oli U-21 maajoukkuemies Ville Jalasto ja tämän laittoi varmasti myös katsomossa istunut Stuart Baxterkin merkille. Myös puolustuksessa varmasti luutineet Hannu Patronen ja Tuomo Turunen pitää nostaa esiin. Hermanni Vuorinen oli vahva kärjessä, eikä ainoastaan maalinsa ansiosta, vaan hän myös järjesteli paikkoja muille.
MyPa:n joukkueessa onnistujat olivat harvassa, mutta lupauksia herätti: Ilari Äijälä, Aleksei Kangaskolkka ja Tarmo Neemelo.
Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa MyPa:n valmentaja Janne Hyppönen harmitteli, ettei ensimmäisen jakson "hässäkästä" kyetty tekemään maalia, jolloin peli olisi saanut toisenlaisen luonteen. Hän korosti, että heiltä puuttui kylmäpäisyys viimeistelyssä ja ensimmäisen pelin lataus että jännitys näkyi heidän pelissä. Hongan valmentaja Mika Lehkosuo piti ensimmäistä puoli-aikaa kovana taisteluna ja toisen jakson aikainen maali ratkaisi pelin. Mika Lehkosuo näytti myös taulua, joka heillä on paljon joukkueessa esillä. Taulussa luki: taistelu, taklaukset, tempo, taitofutis ja voitonnälkä. Lehkosuo iloitsikin, että kaikkia näitä elementtejä oli pelissä.

Veikkausliigan avauskierros ei juuri yllätyksiä tarjonnut. Kierroksen tulokset näet täältä: http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2008/04/639825).
Mukavasti oli yleisöäkin kierroksella, kun ottelukohtainen keskiarvo oli 3441. Tästä on hyvä jatkaa ja liiga jatkuu heti ensi sunnuntaina. Kannattaa katsoa myös maanantain Urheilukanavan live-lähetys, jossa kohtaavat IFK-Marienhamn ja HJK. Kyllä tämä on suurenmoista, että kotimainen jalkapallokausi on nyt täysillä käynnissä ja muistakaa myös, että mielenkiintoinen 1. diviosioona starttaa ensi viikonvaihteessa!
***********************************************
Veikkausliigan avaustilaisuudessa pidettiin puheita ja luotiin uskoa tulevaan. Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Walden oli tyytyväinen, että seurojen resurssit ovat parantuneet ja olosuhteiden eteen on tehty paljon töitä. Hän oli mielissään, että seurojen ja Veikkausliigan tavoitteet ovat samalla viivalla, jolloin 10 prosentin kasvu yleisömäärissä per vuosi tavoitetaan. Hän myös totesi, että laji on vihdoin karistanut harteiltaan potkupalloimagon.
Samassa tilaisuudessa kuultiin vihdoin myös Palloliiton uuden pääsihteerin Kimmo J. Lipposen suomalaisen jalkapallon visio vuodelle 2020. Visio menee näin: vuonna 2020 olisi 250 000 rekisteröityä pelaajaa (viime vuonna 114 651) ja Suomi olisi Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa kaikilla mittareilla. Tälle pohjaa antaa varmasti viime vuonna viimeiseen otteluun asti säilynyt jännitys kisapaikasta ja viidessä viime vuonna pelatussa EM-karsintaottelussa kävi keskimäärin 25 178 katsojaa. Kovat ovat tavoitteet, mutta se on upea juttu, että ne rohkeasti tuodaan esiin. Jan Walden toteaakin, että keinot saavuttaa tavoitteet ovat: "tekemällä entistä tiiviimpää yhteistyötä maajoukkueiden, Veikkausliigan ja seurojen välillä". Tämä kuulostaakin siltä, että Roy Hodgson onnistui kahdessa vuodessa murtamaan padot eri jalkapallo-organisaatioiden välillä ja nyt ne vihdoin puhaltavat yhteen hiileen. Mahtava juttu, koska tätä on odotettu!

Tätä työtä osaltaan jatkaa uusi päävalmentajamme Stuart Baxter, joka media-infossa vakuutti tulevansa seuraamaan tarkasti Veikkausliigaa. Hän myös korosti miten tärkeää on maajoukkueen ja Veikkausliigan välinen yhteistyö. Hänen mukaansa menestyvillä maajoukkueilla on usein hyvä yhteistyö oman maansa liigaan, kuin myös seuroihin. On tärkeää, että näiden osatekijöiden välillä on hyvä ilmapiiri ja hyvä yhteistyö Baxter jatkaa. Veikkausliiga on reitti maajoukkueeseen ja ulkomaille hän päättää. Stuart asuu Ruotsissa, mutta muistuttaa, että kun hän ei itse pääse paikalle, niin hänellä on kuitenkin joku silmäpari katsomossa.

Tämä kaikki luo uskoa suomalaisen jalkapallon tulevaisuuteen ja tuntuukin, että koko homma on vihdoin ammattimaisella pohjalla!

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Liigacupin finaali Finnairstadionilla






Todella paljon on riittänyt puhetta kuluneella viikolla, kun "arkkiviholliset" TPS ja FC Inter valmistautuivat Liigacupin finaaliin. On pelattu psykologista peliä kehumalla vastustajaa ja annettu ennakkosuosikin asema toiselle. Tosiasiassa nämä seurat tuntevat toisensa läpikotaisin ja näkevät toisiaan päivittäin, kun pukukopit harjoituskentällä ovat vain viiden metrin päässä toisistaan. Kihelmöintiä Turussa on luonut myös TPS:n valtavat rahalliset panostukset seuraan ja Inter onkin jäänyt resurssipuolella "soittamaan toista viulua". Myös urheilullisella puolella TPS otti kaupungin herruuden itselleen viime vuonna. Pitää kuitenkin muistaa, ettei FC Inter ole mikään pieni seura, koska onhan sillä laivanvarustaja Stefan Håkans kaiken takana. Håkansin kaltaisia innostuneita rahoittajia ei Suomi-futiksessa ole ikinä liikaa ja Stefan kaikenlisäksi vielä on aina mukana Inter:in otteluissa vaihtopenkin vieressä. Nyt taloudellisilla seikoilla ei ollut mitään merkitystä, kun taisteltiin Liigacupin voitosta ja lisäksi Turun herruudesta. TPS lähti otteluun hienoisena suosikkina, kun Martti Kuuselan ajama hyökkäävä pelityyli on alkanut toimimaan. Martti Kuusela onkin tyytyväinen tästä, mutta huomauttaa, että puolustuspelaamisessa riittää vielä työsarkaa. Kuusela totesikin hyvin, että "puolustamalla voitetaan titteleitä, hyökkäämällä matseja". FC Inter:illä sitä vastoin puolustus on toiminut erinomaisesti, kun omiin on mennyt vasta kolme maalia tämän kauden Liigacupissa.

Ainoa varma asia ennen finaalia oli, että kilpailu saisi uuden mestarin, kun kumpikaan seura ei aiemmin voittoa ole juhlinut. On ollut upeaa seurata miten jalkapallopiireissä Liigacupin arvostus on noussut, josta esimerkkinä Sami Hyypiän ja Teemu Tainion terveiset finaali-joukkueille (ovat seuranneet tiivisti turnausta). Ainoa asia mikä harmittaa, ettei media ole samalla tavalla innostunut asiasta. Eilenkin, kun katsoi Yle:n urheiluruudun, MTV3:n tulosruudun ja Nelosen IS-urheilu uutiset, niin näissä missään ei edes mainittu tulevaa finaalia. Veikkausliigan kilpailupäällikkö Peter Lundström sen sijaan kertoo median kiinnostuksen selkeästi kasvaneen.

Mutta nyt turkulaisten taistelu Sami Hyypiä-trophysta oli valmis alkamaan ja oli fantastista olla taas ulkona katsomassa jalkapalloa, kun aurinkokin paistoi täydeltä terältä! Ainoa miinus oli surkea yleisömäärä, kun Turustakaan ei tullut odotetusti väkeä. On se omituista, kun vuodesta toiseen samaa asiaa joutuu päivitellä. Missä ovat ne n. 20 000 jalkapallon ystävää, jotka käyvät ahkerasti A-maajoukkueen peleissä?
*******************************************
Ottelu lähti käyntiin aivan toisella tavalla kuin olisi uskonut. Missä oli se taistelu ja intohimo? Näytti, kun finaaliin olisi tultu vain pelailemaan. Tietenkin voi olla, että vieras alusta (tekonurmi), kylmä sää ja siirtyminen halleista ulos vei parhaan terän. Ensimmäisen puolittaisen maalintekopaikan loi TPS, kun 23. minuuttia oli pelattu. Chris Cleaver keskitti ja Mikko Paatelainen pääsi laukomaan, mutta Inter:in maalilla Patric Bantamoi hoiti tilanteen. Kymmenen minuuttia edellisestä oli Paatelaisella jälleen tekopaikka, mutta veto suuntautui Inter:in maalin ohi. Ensimmäisen jakson paras paikka siunaantui kuitenkin Inter:ille, kun "man of the match" Jos Hooiveld lähetti pitkän pallon kohti TPS-maalia. Tilanteeseen erinomaisesti juossut Mika Mäkitalo jatkoi päällään, mutta pallo meni hienoisesti maalin ohi. Seuraavaksi juuri ennen taukoa välierässä FC Honkaa vastaan loistanut Inter:in Timo Furuholm harhautteli TPS:n puolustus alueella, mutta laukaus epäonnistui. Tauolle mentiin ilman maaleja ja peli oli ollut huonointa kaikista näkemistäni Liigacup-otteluista.
Toiselle puoli-ajalle juoksi vain yksi joukkue, kun TPS näytti jääneen henkisesti pukukoppiin. Inter oli heti alusta asti aktiivisempi ja tämä palkittiin, kun 65. minuuttia oli pelattu. Hyvin Inter:in oikealla laidalla pelannut Mika Ojala antoi vapaapotkun ja puolustaja Diego Corpache nousi erinomaisesti puskemaan pallon maaliin. Maali meni täysin TPS-puolustuksen merkkausvirheen piikkiin. TPS-valmentaja Martti Kuusela yritti vielä herätellä joukkuettaan kahdella vaihdolla, kun Jani Sarajärvi korvasi Sami Rähmösen ja Antti Hakala tuli nuoren lupauksen Riku Riskin tilalle. Tämäkään ei kuitenkaan auttanut, kun TPS ei saanut edes syöttöjä omille. Varsinkin pelikiellossa ollutta Armand Onea olisi tarvittu raivaamaan tilaa Inter:in puolustukseen. TPS:n tasoitus ei ollut lopulta edes lähellä ja näin ollen FC Inter saavutti seurahistoriansa ensimmäisen mestaruuden!
FC Inter ansaitsi voittonsa ja nuori seura (perustettu 1990) saa tästä varmasti lisää itseluottamusta. Tatyy kuitenkin ihan rehellisesti todeta, ettei Liigacup saanut tänä vuonna arvoistaan päätöstä. Katasrofaalinen yleisömäärä ja itse ottelu oli alasarja-tasoa. Voi olla, että Liigacup toimiikin paremmin halleissa ja siellä se pitäisi jatkossa myös päättää.
Muutama pelaaja täytyy kaikesta huolimatta nostaa esiin. TPS-leiristä ehdottamasti paras oli puolustuksen kivijalka Jarno Heinikangas ja keskikentällä Simo Valakari (valittiin koko Liigacupin parhaaksi pelaajaksi), joka varsinkin toisella puoli-ajalla oli itsevarmuus. Inter:in ryhmästä ehdottomasti paras pelaaja oli Jos Hooiveld, jota voisi kutsua "köyhän miehen" Sami Hyypiäksi.
On suoranainen ihme, ettei hän viime kauden jälkeen siirtynyt isommille areenoille, mikä meidän kannalta on tietenkin hyvä asia. Myös maalilla varmasti pelannut Patrick Bantamoi ja keskikentällä ahertanut Mika Ojala pääsevät tähdistöön.
TPS-luotsi Martti Kuusela myönsi pelin jälkeen oman joukkueen syöttöpelin olleen luokatonta. Hän hamitteli myös puolustuksen virheitä ja varsinkin merkkausvirhettä, mistä Inter:in maali syntyi. Hän ihmetteli, että kaikille oli tilanteessa varattu oma mies, mutta silti maali pääsi syntymään. Inter:in valmentaja Job Dragtsma sen sijaan sanoi, ettei heidän peli ollut kokonaisuudessaan tasapainoista. Joukkue teki kuitenkin asoita viime vuotista finaalia paremmin ja ottelu kääntyi voitoksi. Voittomaalin tehnyt Diego Corpache sanoi maalin olleen harjoiteltu kuvio.
********************************************
Lopuksi katseet kääntyvät jo kahden viikon päästä alkavaan huippumielenkiintoiseen Veikkausliigaan, joka alkaa heti 27.4 kuuden ottelun vauhdilla. Tampere United ja FC Honka lähtevät suosikkeina taistelemaan mestaruudesta ja haastajina tulevat HJK, TPS, IFK Marienhamn, FC Inter, sekä FC Lahti. Putoamiskamppailuun joutuvat Rops ja FC KooTeePee.
Tamu:n ja FC Hongan erottaa muista se tosiseikka, että näillä joukkueilla on, sekä hyökkäys että puolustus kunnossa. Myöskin pelaajat joukkueissa ovat pysyneet lähes samoina, jolloin pelityyli on iskostunut selkäytimeen. Paljon ratkaisee myös joukkueiden laaja rinki, koska loukkaantumisia ikävä kyllä tulee. Tärkeintä loppupeleissä on hyvä joukkuehenki, sekä joukkueelle pelaaminen, minkä luojana valmentajan rooli korostuu. Onneksi pallo on kuitenkin pyöreä ja mitä vain voi pitkässä 26 kierroksen sarjassa tapahtua. Juuri sen takia, niin moni maailmassa kutsuu tätä "kauniiksi peliksi" tai välillä jopa "elämää suuremmaksi"!

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

FC Inter murskasi FC Hongan Liigacupin välierissä





Viime kauden Liigacupin finaali-joukkue FC Inter löi puolivälierissä Tamu:n ja FC Honka puolestaan voitti FF Jaron. Inter osoitti viimeistään Tamu-pelissä, että nyt hollantilaisen valmentajan Job Dragtsman opit ovat menneet perille ja se tulee olemaan vahvoilla myös kesän Veikkausliigassa. Varsinkin Inter:in puolustus on ollut vahva, kun se on päästänyt vain yhden maalin tämän kauden Liigacupissa. Job Dragtsma sanoi ennen ottelua Hongan olevan kova vastus, koska se on yksi Suomen pelaavimmista joukkueista. Myös Inter pyrkii samanlaiseen peliin, joten luvassa oli viihdyttävä ottelu. Inter:in terveystilanne oli myös hyvä, kun Tamu-ottelussa sivussa olleet Mika Mäkitalo, sekä puolustuksen johtohahmo Jos Hooiveld palasivat kokoonpanoon. Teemu Turunen sitä vastoin joutui jättämään ottelun väliin, joten veljesten kohtaamista (Hongassa pelaa Tuomo Turunen) ei Talissa nähty. Hongan leirissä sen sijaan pienet vaivat ovat rokottaneet rinkiä ja moni avainpelaaja oli poissa kuten: Rami Hakanpää, John Weckström, Nicholas Otaru, Ville Jalasto ja Sampo Koskinen. Mielenkiitoinen seikka ennen peliä oli myös se, että Honka ja Inter ovat yleensä menneet rangaistuspotkukilpailuun keskinäisissä cup-otteluissaan (viime vuonna Liigacupissa ja Suomen cupissa). Mika Lehkosuo kertoikin joukkueen harjoitelleen paljon rangaistuspotkuja harjoituksissa kuluneella viikolla.

Ennen ottelun alkua oli jo tiedossa, että TPS oli voittanut omassa välieräottelussaan FC Lahden 3-2. Panokset olivat kovat, mutta yleisömäärässä se ei näkynyt, mikä oli suuri pettymys. Onneksi Turusta oli tullut bussilastillinen innokkaita jalkapallon ystäviä.
*********************************************
Ottelu lähti välittömästi käyntiin vauhdikkaasti ja tilanteisiin mentiin lujaa. FC Inter oli heti alusta asti niskan päällä ja varamiehinen FC Honka joutui puolustuskannalle. Pari minuuttia oli vasta ehtinyt aikaa kulua, kun Inter pääsi vastahyökkäyksestä tekopaikkaan, mutta Timo Furuholm ei ehtinyt keskityspalloon. Seuraavassa tekopaikassaan Furuholm pisti pallon maaliin Sami Sanervuon syötöstä, kun kuusi minuuttia oli pelattu. FC Honka sai tämän jälkeen pari paikkaa, mutta tulosta ei syntynyt. 20. minuutin pelin jälkeen Inter sai tekopaikkoja kuin liukuhihnalta, mutta lisäosumia ei nähty. Seuraavaksi Inter:in Henri Lehtonen joutui siirtymään vaihtoon loukattuaan reitensä ja tilalle tuli Virosta hankittu Ats Purje. FC Honka oli lähellä tasoittaa ottelun, kun 26. minuuttia oli pelattu, mutta Aleksandr Kokon kova laukaus tärähti ylärimaan. Tämän jälkeen Hongan valmentajan Mika Lehkosuon päivää vielä synkensi Hermanni Vuorisen pohjevamma ja tilalle juoksi U-21 maajoukkuemies Jami Puustinen, joka on kärsinyt loukkaantumisesta.
Inter:illä oli vielä ensimmäisen puoli-ajan lopussa pari tekopaikkaa, mutta lisäosumia ei enää nähty.

Toisella puoli-ajalla peli selvästi avautui ja maaleja alkoi syntyä. 68. minuuttia näytti pelikello, kun Ats Purje siirsi Tomi Maanojan torjuman pallon verkkoon. Pari minuuttia edellisestä Honka tuli peliin mukaan Jussi Vasaran kavennuksella. Ehti kuitenkin kulua vain minuutti, kun Purje teki jo illan toisen maalinsa Dominic Chatton esityöstä. Näin ollen ottelun lopullinen ratkaisu oli nähty. 87. minuutilla Mika Ojala loi tekopaikan Mika Mäkitalolle, joka laukoi fantastisesti volleysta Inter:in neljännen maalin. "Avoimien ovien" päivä jatkui, kun Hongan Aleksandr Kokko minuuttia myöhemmin kavensi. Pelikellon näyttäessä jo täyttä aikaa Kokko pääsi vielä yrittämään pilkulta, mutta rangaistuspotkuspesialisti Patric Bantamoi Inter:in maalilla torjui. Värikäs ja viihdyttävä ottelu päättyi täten Inter:in selvään 4-2 voittoon

Täytyy todeta, että Inter halusi tänään enemmän voittoa kuin Honka. Varamiehinen Honka ei saanut omaa lyhytsyöttöpeliään missään vaiheessa kulkemaan, jolloin liian usein nähtiin pitkää palloa. FC Hongan leiristä pitää kuitenkin esiin nostaa Aleksandr Kokko ja Jussi Vasara, joista varsinkin Kokko tulee jatkossa haastamaan muut avauskokoonpanon paikasta.
Inter:illä onnistujia oli enemmän ja näistä Timo Furuholm, Ats Purje, sekä Mika Ojala erottuivat joukosta. FC Inter pystyi paremmin tänään pelaamaan omaa peliään, missä pallo pysyy maassa ja syötöt ovat lyhyitä. FC Hongan otteet ovat olleet vakuuttavampia edellisissä otteluissa, joissa se on saanut koko ryhmänsä käyttöön. Onko Hongan joukkue treenannut liian paljon viime aikoina, jolloin pelaajat ovat ylirasittuneet? Uskon kuitenkin, että kun Veikkausliiga alkaa, niin Espoossa ollaan valmiina mestaruustaistoon.
Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Hongan Mika Lehkosuo sanoi, ettei joukkue päässyt varsinkaan ensimmäisellä puoli-ajalla peliin sisään. Hän kuitenkin kiitti joukkuetta, että se taisteli hyvin ottelun lopussa. Lehkosuo sanoi, että nyt on tärkeää saada joukkue terveeksi ennen Veikkausliigan alkua. Job Dragtsma sen sijaan piti omien esitystä hyvänä, mutta Hongan kaksi maalia tuli liian helposti. Hän näki joukkueensa väsyneen toisella puoli-ajalla, mikä johtui kovasta treeniviikosta. Lehdistötilaisuudesta jäi kuva, että Mika Lehkosuo oli erittäin pettynyt, kun taas Job Dragtsma vierellä otti tilanteen tyynesti.
Näin ollen näiden välierätrillerien jälkeen ensi lauantaina Finnairstadionilla pelattavassa finaalissa kohtaavat "arkkiviholliset" FC Inter ja TPS. Yleisökadon välttämiseksi oli Veikkausliiga selvittänyt, että olisiko ollut mahdollista pelata finaali Turussa, mutta Veritas-stadionin kenttämestarit torjuivat idean.
Pelkään pahoin, että ensi lauantaina ei Finnairstadionilla mitään kansanjuhlaa nähdä. Kannattaa ihmeessä kuitenkin tulla paikanpäälle, koska luvassa on kauden ensimmäinen virallinen ulkoilmapeli ja ottelusta ei varmasti tule tunnetta puuttumaan!