FC Lahti juhli pronssia Finnairstadionilla

Nyt oli vuorossa pelillisesti jälleen upean Veikkausliigakauden päätöskierros. Mahtavaa oli myös, että jännitys mitalien kohtalosta ratkeaisi vasta näiden viimeisten kamppailuiden jälkeen. Interille tai Hongalle oli menossa kultamitalit, kun HJK ja FC Lahti ratkaisivat pronssin kohtalon.

Paljon jännitteitä oli ilmassa ennen peliä, niin pelaajien, valmentajien ja jopa faniryhmien välillä. HJK:n nykyinen luotsi Antti Muurinen valmensi Lahtea kaksi edellistä kautta, joista saldona oli Liigacupin voitto (2007) ja ensimmäisellä kaudella (2006) sijoitus kahdeksantena. Muurinen yllättäen jätti joukkueen 10. lokakuuta viime vuonna ja siirtyi ennenaikaisesti HJK:n peräsimeen. Noista viime syksyn HJK:n vaiheista voisi kirjoittaa paljon, mutta tiivistettynä: Keith Armstrong sai ensin kenkää, jonka jälkeen HJK-ikoni Aki Hyryläinen otti valmennusvastuun ja sai heti potkut, kun "omamies" Muurinen pääsi tulemaan aiottua aiemmin. Tilanteita kuvaa hyvin se, että Hyryläinen jätti tämän jälkeen kokonaan valmentamisen. Lisää kismaa seurojen välillä lisäsi se, että Muurinen otti mukanaan Lahdesta Ville Taulon, sekä Mikko Hauhian. Kaiken lisäksi HJK-johto avoimesti kosiskeli Lahden tehokaksikkoa Rafaelia ja Berat Sadikia vielä viime helmikuussa.

Ilmassa oli myös kysymyksiä FC Lahden taloustilanteesta, kun Muurinen väitti, että palkanmaksu oli ollut koko ajan jäljessä. Mene ja tiedä, mutta vuonna 2000 Lahdessa pelaajauransa lopettanut rohkea Ilkka Mäkelä otti päävalmentajan tehtävät haltuunsa Muurisen jälkeen. Mäkelä oli toiminut Mypa:ssa ensin vuosina 2001-2003 Juha Malisen apuvalmentajana, kunnes hän nousi päävalmentajaksi vuonna 2004 ja johdatti seuran sen ensimmäiseen mestaruuteen 2005.

FC Lahti lähti tähän kauteen vasta kymmeneksi suurimmalla budjetilla (869 000 euroa), mutta sen vahvuus olikin nuori joukkue, jonka kehittäjänä Ilkka Mäkelä oli juuri oikea mies. Liigacupissa paketti oli jo kasassa, jossa tuloksena oli neljäs sija. Nyt Ilkka Mäkelä korostaakin, että jo Liigacupissa joukkueiden voimasuhteet olivat näkyvissä: " Liigacup antaa kiistatta suuntaviivoja kauteen. Liigacupissa pärjänneet joukkueet ovat nyt kärkisijoilla liigassa, heikoimmin pärjänneet pohjalla. Ne, jotka maaliskuussa väheksyvät Liigacupin merkitystä, puhuvat paskaa". Olen samaa mieltä ja kirjoitin tästä keväällä. Liigacupin jälkeen joukkue aloitti Veikkausliigakauden kolmella voitolla, eikä notkahdusta tullut koko kautena. Myös monta lahjakasta pelaajaa on noussut esille kauden aikana kuten: Henri Toivomäki, Konsta Hietanen, Eero Korte ja Drilon Shala. Todella merkittävää oli, että Jari Litmanen palasi kesällä synnyinkaupunkiinsa ja teki loppukauden mittaisen sopimuksen seuran kanssa elokuun alussa. Hän tekikin upean paluun heti ensimmäisessä kotiottelussa Kups:ia vastaan viimeistelemällä kaksi maalia ja syöttämällä kaksi osumaa. Hän oli vielä 22.8 pelatussa Tamu-ottelussa ratkaisevassa roolissa, jonka jälkeen virusflunssa iski. Litmanen palasi maajoukkueeseen tämän kuun alussa ja oli ratkaisevassa roolissa (hänen tarkasta vaparista Jonne Kemppinen iski voittomaalin) edellisellä liigakierroksella IFK Marienhamnia vastaan. Nyt Jari oli valmis auttamaan, sekä henkisesti että fyysisesti, jotta nuori joukkue pääsisi juhlimaan pronssia ja Uefa cup paikkaa. Todella tärkeää FC Lahden tulevaisuuden kannalta oli myös, että Litmanen lähti omistajaksi uuteen osakeyhtiöön, koska parempaa seurakasvoa Suomessa ei voi saada!

HJK:lle riitti ottelusta myös tasapeli ja joukkue on vielä mukana Suomen cupissa, joten sillä on kaksi mahdollisuutta europaikkaan. Mitä on muuten tapahtunut sen jälkeen, kun Muurinen viimeksi valmensi seuraa 1998-Mestareiden liigan lohkovaiheessa? Nykyinen Hongan valmentaja Mika Lehkosuo (HJK-ikoni, oli joukkueen kapteeni vuonna 1998) sanoo sen suoraan viimeisimmässä HJK:n asiakaslehdessä: "Juniorityötä ei saatu räjäytettyä, olosuhteita ei saatu parannettua, eikä seuraavien vuosien urheilullinen menestys ollut mitenkään huimaavaa kansainvälisesti tai edes kotimaassa. Vaikutus tähän päivään on ollut käytänössä nolla. Ei jäänyt kuin muistoja, päättää Lehkosuo".

********************************************

Ottelu lähti käyntiin tunnustellen ja oman mausteen peliin toi raju syysmyrsky. Kuudennella minuutilla HJK otti ohjia enemmän käsiinsä, mutta harhasyöttöjä nähtiin molemmin puolin. 18 minuuttia oli jo pelattu, mutta joukkueet eivät saaneet pelin juonesta kiinni. Koko ensimmäisellä puoliajalla kumpikaan joukkue ei käyttänyt laitoja hyväksi ja peli meni liiaksi sumppuun. Lieneekö syynä karmea keli, kun pelaajat eivät syttyneet otteluun.

Heti toisen puoli-ajan alkuun tulee odotettu vaihto, kun Jari Litmanen tulee sisään ja Konsta Hietanen juoksee pois. Litmasen tulon jälkeen koko ottelu sähköistyy ja tuntuukin kuin katsoisi aivan eri peliä. Samalla myös HJK:n pelaajat jähmettyvät ja antavat pallon hallinnan vieraille. Litmanen alkoi heti rakentamaan Lahden hyökkäyksiä maltilla ja syötöt löysivät totutusti omille. 58 minuutilla HJK-luotsi Antti Muurinen yrittää herättää joukkuettaan ottamalla Akseli Pelvaksen pois ja Jarno Parikka tulee tilalle. 62 minuutin kohdalla Lahti luo vaarallisia hyökkäyksiä Jari Litmanen "kapelimestarinaan". 66 minuutilla Muurinen ottaa Ville Taulon pois ja Erfan Zeneli saa tilaisuuden. Tämäkään ei auta, kun heti seuraavalla minuutilla Litmanen käynnistää hyökkäyksen, jonka seurauksena Drilon Shala pääsee yksin läpi ja sijoittaa pallon HJK-maalivahti Ville Wallénin jalkojen välistä maaliin. Seitsemällä bussilla otteluun saapuneet lahtelaiset repeävät täyteen hurmokseen! Maalin jälkeen pelin hallinta pysyy Lahdella ja varsinkin Litmasen vapaapotkut ovat sellaisia, mitä harvoin näkee Veikkausliigassa. 75 minuutilla HJK yrittää rakentaa hyökkäyksiä, mutta ne päätyvät vain hätäisiin kaukolaukauksiin. 79 minuutilla Litmanen syöttää Shalan vielä yksin läpi, mutta tilanne kuivuu kokoon. 82 minuutilla Eero Korte harhautttaa hyvin oikealla laidalla, mutta syöttö maalin eteen ei ihan löydä paikalle hiipinyttä Litmasta.

Näin FC Lahti voittaa niukasti ja pokkaa seurahistoriansa (perustettu vuonna 1996 Kuusysin ja Reippaan yhdistyttyä) ensimmäiset mitalit. Koko ottelun ratkaisu oli Jari Litmasen sisääntulo, joka sähköisti Lahden pelin ja samalla jäädytti HJK:n. Kaiken kaikkiaan Lahti halusi enemmän voittaa ja HJK:n esitys oli aneeminen, niin kuin muutenkin viimeisillä kierroksilla. HJK kuitenkin jatkaa pelejään Suomen cupin välierissä, josta se tarvitsee voiton tai muuten pääsy eurokentille on suljettu ja tämä olisikin lähes katasrofi seuralle. FC Lahti sen sijaan saa tästä kolmannesta sijasta ja etenkin Uefa cup paikasta isoa nostetta ensi kaudelle!

**********************************************

Lopuksi katsaus koko kauteen: 1. FC Inter: vain kaksi tappiota ja maaliero 46-12 kertoo kaiken, ansaitsi mestaruuden. 2. FC Honka: menestyi ainoana Suomessa myös kansainvälisillä kentillä upeasti ja jatkaa pitkäjänteistä työtään. 3. FC Lahti: nosti Lahti-futiksen taas sille kuuluvalle tasolle. 4. HJK: tällä materiaalilla mestaruus olisi pitänyt voittaa! 5. MyPa: valmentajasekoilu jätti happaman maun. 6. TPS: median mestarisuosikki, jonka seurajohto ei vielä sitoutunut pitkäjänteiseen työhön. 7. Tamu: esimerkki siitä, miten seurajohto voi mokata koko homman. 8. FC Haka: perinteinen seura kävi konkurssin partaalla (Sedu Koskinen pelasti), ensi vuonna vahva? 9. FF Jaro: valmentaja Mika Laurikainen tekee hyvää työtä nuorten parissa. 10. Rops: kaikesta huolimatta (olosuhteet ja valmentajasekoilu ennen kautta) säilytti paikkansa. 11. VPS: hajuton, väritön ja mauton. 12. IFK Mariehamn: kuinka kauan pysyy puolivaloilla mukana?. 13. Kups: liian rohkea pelityyli kyseisellä materiaalilla, liigakarsintaan. 14. FC KooTeePee: väärässä sarjassa alusta asti, kun seurajohto päästi kaikki potentiaaliset liigapelaajat pois viime marraskuussa.

Yhteenvetona tämä oli pelillisesti fantastinen Veikkausliigakausi ja juuri pelaavat joukkueet olivat koko kauden kärjessä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten nämä joukkueet pärjäävät ensi vuonna eurokentillä. Positiivista oli myös innokkaat faniryhmät, jotka lähtivät myös vieraspeleihin. Mahtavaa oli, että Turun Veritas-stadion veti väkeä koko kauden ajan (Inter 4 432 ja TPS 4 501, yleisökeskiarvo) ja Turku onkin nyt Suomen jalkapallopääkaupunki! Kiitokset myös koko Urheilukanavan tiimille, jotka tekivät maanantai-iltojen Veikkausliigan TV-peleistä elämyksiä! Ikävä kyllä suuri ja mahtava Yle tuli lopussa vieden viimeisten kierrosten TV-ottelut, jotka se kuitenkin toteutti vasemmalla kädellä.

Miinuksena kaudesta jäi yleisökeskiarvo, joka romahti viiden vuoden nousun jälkeen. Yleisökeskiarvo oli nyt vaivaiset 2 631, kun se vielä viime kaudella oli 2 976 katsojaa. Myöskin EM-kisojen aikana pidetty kuukauden tauko liigapeleistä oli täydellinen moka. Pitäisikö Veikkausliigan toimitusjohtajan Jan Waldenin vetää jo tästä johtopäätökset ja siirtyä syrjään? Itse peli on kunnossa ja medianäkyvyys nousussa, mutta yleisö jää kotiin!

Tunnelmia voitonhetkellä.

HJK-kapteeni Tuomas Aho.

FC Lahden valmentaja Ilkka Mäkelä.

HJK-luotsi Antti Muurinen.

Jari Litmanen.

FC Honka-Tamu Suomen cupin puolivälierässä

Nyt oli vuorossa Suomen cupin puolivälieräottelu, joka on lykkääntynyt yli kahdella kuukaudella FC Hongan eurokiireiden takia. Toisaalta onko kukaan edes tähän kiinnittänyt huomiota, kun Suomen cupin arvostus yleisön ja sen järjestäjän (Palloliitto) keskuudessa on pohjamudissa. Joukkueille se on lyhin tie eurooppaan (voittaja pääsee Uefa cupiin), mutta järjestäjä Palloliitolle vain kilpailu joka nyt on pakko järjestää. Ottelun voittaja kohtaa välierissä 29.10 Valkeakoskella FC Hakan ja toisessa välierässä kohtaavat HJK ja VPS.

Hongan illan vastustaja Tamu lähes murensi espoolaisjoukkueen unelman Suomen mestaruudesta viime lauantaina voittamalla vaiherikkaan ottelun Tapiolan urheilupuistossa 3-4. Muutoin tamperelaisjoukkueen kausi on ollut lähinnä katasrofi, kun surkea loukkaantumisten vaivaama alkukausi pudotti sen jo varhain mestaruustaistosta. Myös Mestareiden liigan karsinnoissa noutaja tuli jo toisella karsintakierroksella. Miten tähän tilanteeseen on tultu? Palataan ajassa viime syksyyn, kun Tamu juhli lyhyen seurahistoriansa kolmatta Suomen mestaruutta, joista viimeiset kaksi olivat tulleet peräkkäin. Myös Mestareiden liigan karsinnoissa joukkue voitti sensaatiomaisesti Levski Sofian toisella kierroksella ja pääsi lohkovaiheen porteille kolmannelle kierrokselle, jossa Rosenborg oli parempi. Joukkue voitti myös Suomen cupin ja kunnianhimoinen kolmesti 2000- luvulla vuoden jalkapallovalmentajaksi valittu Ari Hjelm oli valmis uusiin haasteisiin ja sen hän uskoi löytyvän Suomen A-maajoukkueen päävalmentajan paikalta. Ikävä kyllä Palloliiton johto ei edes pohtinut paikalle suomalaista valmentajaa. Pettynyt Hjelm jäi tampereelle ja hän solmi vuoteen 2010 ulottuvan sopimuksen. Seuraavaksi avainpelaaja Juska Savolainen myytiin Rosenborgiin (Hjelm olisi pitänyt hänet) ja joukkueen pelillinen johtaja Jarkko Wiss lopetti uransa ja siirtyi urheilutoimenjohtajaksi Hjelmin yläpuolelle. Menestys kentillä toi uusia sponsoreita ja myös Mestareiden liigan kolmannelle kierrokselle pääsystä tuli rahaa. Tätä rahaa ei kuitenkaan panostettu joukkueeseen, vaan toimistoon palkattiin uusia työntekijöitä ja esimerkiksi maalivahtivalmentajaa ei palkattu. Kokonaisbudjetti nousi +27 prosenttia (1 931 500 euroon), mutta pelaajabudjetti vain +9 prosenttia (1 015 400 euroon). Hjelm ei saanut enää päättää pelaaja-asioista, vaan siitä päätti Jarkko Wiss yhdessä puheenjohtaja Jari Viidan kanssa. Joukkuetta ei vahvistettu tarpeeksi ja nyt Hjelmillä onkin vain kymmenen tervettä pelaajaa ja lisäksi ryhmään on täytynyt nostaa A-junioreita! Viimeisin käänne Tampereella tapahtui lokakuun alussa, kun seuran johtokunta erotti pitkäaikaisen managerin Kalevi Salosen ja joukkueenjohtajan Juha Koskimäen. Nyt heidän tehtäviään hoitaa muun työn lisäksi Jarkko Wiss. Hjelm järkyttyi näistä uutisista ja kertoi siitä avoimesti julkisuudessa.

Nähtäväksi jääkin milloin Tampereella seuraavan kerran juhlitaan mestaruutta, kun seurajohdon toiminta on näin tempoilevaa?

Kotijoukkue Honka sitä vastoin pelaa historiansa parasta kautta ja sillä on mahdollisuus vielä Suomen mestaruuteen (Inter on edellä yhdellä pisteellä). Suomen cupissa se voi pelata vähemmällä paineella kuin muut välieräjoukkueet, koska sillä on jo paikka Uefa cupissa. Tärkeää olisi kuitenkin imagon takia voittaa jotain tällä kaudella. On erikoista miten asiat voivat muuttua vuodessa, kun Tamu oli vielä viime vuonna Suomen johtava seura, niin on Honka ottanut tällä kaudella tuon paikan itselleen.

Honka on tullut tähän tilanteeseen pitkäjänteisellä työllä, jota myös Tamu aina viime syksyyn asti teki.

*******************************************

Ottelu lähti yhtä vauhdikkaasti käyntiin kuin viime lauantaina ja jo toisella minuutilla oli Tamu:lla tekopaikka. Tuomo Turuselle sattui virhe puolustuksessa, jolloin Jonne Hjelm pääsi riistämään pallon ja laukoi sen ylärimaan. Pikkuhiljaa pääsi myös kotijoukkue paremmin peliin mukaan ja seitsemännellä minuutilla Nicholas Otaru rakensi hyvin oikealta, mutta tilanteelle ei löytynyt päättäjää. Honka jatkoi hallintaansa ja 9 minuutilla pääsi Jussi Vasara laukomaan, mutta Tamu:n maalilla Mikko Kavén torjui. 23 minuutilla Otaru keskitti jälleen vaarallisesti, mutta John Weckström laukoi pallon yli maalin. Tämän jälkeen pelin tempo laski selvästi ja näytti, että Tamu janosi enemmän voittoa.

Heti toisen puoli-ajan alussa Hjelm vaihtoi "turisti" Chris Jamesin pois ja tilalle juoksi kokenut Jari Niemi. 47 minuutilla Tamu painoi hyvin keskeltä, mutta Hongan puolustus pääsi peittämään laukaukset. Hongan puolustukselle sattuikin tavanomaista enemmän virhesyöttöjä. 50 minuutilla Sampo Koskinen nousi mainiosti vasemmalta ja keskitti maalille, mutta jatkajaa ei löytynyt. Tempo alkoi nousemaan ja vauhtia ja jopa vaarallisia taklauksia alkoi näkymään. Hongalla ei syötöt menneet omille ja 61 minuutilla Jani Bäckman otettiin pois ja Jaakko Lepola tuli tilalle, jonka tulo paransi selvästi Hongan keskikenttäpeliä. Ottelu jatkui tasaisena, mutta näytti katsomoon kuin Hongan pelirytmi olisi kadonnut maajoukkuetauolla. Loppua kohden Tamu:n pelaajat alkoivat väsymään ja tämä olikin pelinratkaisu, kun mentiin jatkoajalle. Jatkoajalla kuin salamaniskusta Honka löysi hetkeksi kadonneen pelirytminsä ja tulosta syntyi. Jatkoaikaa oli pelattu 7 minuuttia, kun Ville Jalasto laukoi pallon tarkasti maaliin ja muutama sata paikalle löytänyttä katsojaa tuuletti katsomossa. 10 minuutilla koko pelin harhasyöttöjä jaellut Joel Perovuo löysi upealla syötöllä Jaakko Lepolan pään, joka puski illan komeimman kuvion päätteeksi pallon maaliin.

Näin 120 minuutin jälkeen Honka jatkaa Suomen cupissa välieriin, jossa vastaan tulee Haka. Hongan leiristä onnistujia olivat Ville Jalasto ja puolustuksen lukko Rami Hakanpää. Tamu:n joukkueesta esiin nousi joka paikkaan ehtinyt Antti Pohja ja puolustuksessa erinomaisesti pelannut Matias Lindström. Tamu:n kaikinpuolin karmea kausi päättyy näin myös cupissa ja Tamu ei pelaa eurokentillä ensi vuonna. Ari Hjelm sanoi lehdistötilaisuudessa, että pelkäsi jatkoaikaa, koska varamiehinen joukkue alkoi väsyä loppuakohden. Hän sanoi myös, että haluaa jatkaa tampereella valmentamista, mutta korosti, ettei se ole hänen halusta kiinni.

Ensi sunnuntaina saadaan upea Veikkausliigakausi pakettiin ja mestaruutta juhlitaan joko Turussa (Inter) tai Espoossa (FC Honka). Kävi miten kävi nämä joukkueet ovat tehneet pitkäjänteistä työtä ja näyttäneet, että myös kauniilla pelaavalla jalkapallolla voi pärjätä myös Suomessa.
*********************************************
Lopuksi pitää vielä palata viime viikkoon, jolloin tehtiin suomalaista jalkapallohistoriaa! Suomen U-21 maajoukkue selvisi ensi kesän nuorten EM-kisoihin yhdessä isäntämaan Ruotsin, Espanjan, Englannin, Serbian, Saksan, Valko-Venäjän ja Italian kanssa. Suomi hoiti karsinnat vakuuttavasti ja hävisi vain yhden ottelun Skotlannille. Viime viikon tiistaina pelatussa jatkokarsinnan toisessa osassa Itävaltaa vastaan Suomi nousi 0-1 tappioasemasta 2-1 voittoon, jolloin yhteismaalit olivat samat ja ottelu meni jatkoajalle. Jatkoaikakaan ei tuonut tulosta, jolloin rangaistuspotkut ratkaisivat. Tuolloin aisti mikä itseluottamus tällä joukkueella on, kun kaikki Suomen vetäjät onnistuivat ja maalilla Tomi Maanoja hoiti kahdella ilmiömäisellä torjunnalla loput. Paljon "puukkoa selkään" edellisten karsintojen jälkeen saanut valmentaja Markku Kanerva oli iskoistanut pelaajiin puolustuksen kautta lähtevän pelisysteemin ja lisäksi luonut itseluottamusta. Tämä nuorten joukkue onkin ainutlaatuinen ja sillä on vielä laaja rinki. Kiitos kuuluu myös Hongan ja Interin (suurin osa rungosta tulee näistä joukkueista) valmentajille Mika Lehkosuolle, sekä Job Dragtsmalle, jotka ovat kehittäneet näistä pelaajista päivä päivältä harjoituksissa parempia. Kerrankin sai tuulettaa sydämensä kyllyydestä suomalaisen jalkapallojoukkueen puolesta ja itkeä ilon kyyneleitä! Ei edes seuraavana päivänä A-maajoukkueen vierastappio Venäjää vastaan harmittanut niin paljon. Tuntuukin, että nykyisen maajoukkueen "momentum" meni jo Muurisen valmennuskaudella 2000-2005. Näin tienraivaajat Jari Litmanen, Sami Hyypiä ja kumppanit eivät välttämättä ikinä pääse pelaajina arvokisoihin (tietenkin loppuun asti siihen vielä uskomme), mutta toisaalta eikö kaikki ole ollut sen arvoista mikäli 2012 EM-kisoissa nykyinen nuorten maajoukkue on mukana?

Unelmien sielunmessu Finnairstadionilla

Espoolainen FC Honka nousi divarista Veikkausliigaan vuonna 2006 ja silloin seurajohto asetti unelman, että Honka pelaa vuonna 2012 Mestareiden liigaa. Unelmalle lähinnä naureskeltiin maassa, jossa unelmia saa olla vain lauantaisin ennen Lotto-koneen käynnistymistä. Unelmaa on kuitenkin saavutettu ahkeralla koko seuran pitkäjänteisellä työllä ilman ulkopuolisia rahoittajia. Kyseisessä toiminnassa avainasemassa on ollut valmentaja Mika Lehkosuo, sekä seurapomot Jouko Harjunpää ja Jouko Pakarinen. Uskallankin väittää, että Hongan esimerkki herätti myös TPS:n, Interin, Hakan, sekä FC Lahden. Onneksi nyky-ajan Suomessa nuorempi sukupolvi, joita ei ole lapsena lannistettu erilaisilla peloilla uskaltaa sanoa ääneen unelmiaan, niin kuin viimeksi SDP:n uusi säkenöivä puheenjohtaja Jutta Urpilainen. FC Hongan unelma olisi nyt lähempänä kuin koskaan! Nimittäin Uefa-cupin lohkovaihe olisi vain yhden ottelun päässä, kun toisessa osa-ottelussa vastaan asettui espanjalainen Racing Santander.

Santander on ranta-ja satamakaupunki Espanjan pohjoisrannikolla, Biskajanlahden etelärannalla ja se on Kantabrian itsehallinnollisen maakunnan pääkaupunki.

Santander on ollut jo Rooman valtakunnan ajoista lähtien merkittävä satama ja merenkulunkeskus. Nykyäänkin sieltä kulkee laivaliikennettä Ranskaan ja Brittein saarille. Espanjan sisällissodassa Santander oli muun pohjoisrannikon tavoin laillisen tasavaltalaisen hallituksen tukialueita, mutta joutui syksyllä 1937 Francon fasistisen kansallisen rintaman valloittamaksi.

Jalkapallo on suosituin urheilulaji Santanderissa ja sen oma seura Racing Santander pelaa Espanjan ylimmällä tasolla La Ligassa. Seura on perustettu vuonna 1913 ja sen paras saavutus on toinen sija kaudelta 1930-31. Viime kaudella seura sijoittui kuudenneksi La Ligassa ja pääsi ensimmäistä kertaa historiassaan eurokentille. 42 miljoonan euron budjetilla operoiva Racing menetti viime kauden jälkeen toiseen seuraan pidetyn valmentajansa Marcelinon. Tämän kauden La ligassa joukkue onkin kerännyt vain kaksi pistettä viidestä ottelusta. Verkkoystäväni Santanderista ovatkin olleet todella pettyneitä uuteen valmentajaansa Juan Ramón López Muñiziin. Erityisesti fanit ihmettelevät miksi valmentaja aliarvioi Honkaa ensimmäisessä osa-ottelussa laittamalla reservipelaajia kentälle. Nyt Racing-fanit eivät olekkaan enää varmoja siitä, että joukkue selviytyy otteluparista voittajana.

Kotijoukkue FC Honka on sen sijaan sellaisessa kiidossa, että "heikompia jo hirvittää"! Joukkue ei ole hävinnyt Suomen kentillä kolmeen kuukauteen ja se on nyt Veikkausliigan kärjessä tasapisteissä Interin kanssa ratkaisemassa Suomen mestaruutta! Koko joukkueesta huokuukin sellainen itseluottamus, johon Suomi-futiksessa harvemmin törmää.

Kaikki oli valmiina unelmien iltaan ja ottelun tuloksesta riippumatta Suomi-futis on jälleen mennyt askeleen eteenpäin!

**************************************************

9106 katsojaa oli tullut paikan päälle ja varsinkin noin kaksi sataa iloista Racing-fania pitivät ääntä. Honka aloitti ottelun ennakkoluulottomasti, eikä hermostuneisuutta näkynyt lehtereille. Ikävä kyllä jo kolmannella minuutilla tapahtui ottelun ratkaisu, kun 20 metristä lähti vaarattoman näköinen laukaus, joka muutti matkalla suuntaa Rami Hakanpäästä ja viuhui ylärimaan. Tilanteeseen ehti ensimmäisenä Eduardo Bedia, joka toimitti pallon tyhjään maaliin. Tämä oli alku mitä Honka vähiten halusi, koska nyt tilanne vaati kotijoukkueelta vähintään kolmea maalia. Nyt Racing oli saanut mitä halusi ja se alkoikin pelaamaan varman päälle siirtelemällä palloa rauhallisesti pelaajalta toiselle, jolloin Honka ei päässyt millään palloon kiinni. 10 minuutin pelin jälkeen Honka pääsi taas hyökkäykseen ja vain minuutti edellisestä oli joukkue jo vaarallisesti rangaistusalueella, mutta liiallinen pallon siirtely ei tuottanut tulosta. 14 minuutin kohdalla Honka sai peliä hallintaansa ja se piti palloa. 19 minuutin kohdalla oli pelin tempo selvästi laskenut, mutta Hongan keskikentältä puuttui "moottori", joka loisi tilanteita hyökkääjille. 24 minuutilla Honka pääsi nopeaan hyökkäykseen, mutta Hermanni Vuorinen kärjessä aikaili. Honka piti palloa, mutta se ei saanut laukauksia Racingin maalille. 31 minuutilla Sampo Koskinen nousi hyvin vasemmalta laidalta, mutta keskitys ei löytänyt omaa pelaajaa. 34 minuutilla oli Jonathan Pereiralla tyhjä maali edessä kulman jälkitilanteesta, mutta mies laukoi yli. Kuusi minuuttia edellisestä oli Pereira läpiajossa, mutta Honka-vahti Tuomas Peltonen torjui upeasti. 42 minuutilla Ville Jalasto keskitti komeasti Racing-maalille ja Aleksandr Kokko pääsi vastakkain Racing-maalivahti Rodriguezin kanssa, mutta hän torjui ilmiömäisesti.

Heti toisen puoli-ajan alkuun Honka-luotsi Mika Lehkosuo joutui ottamaan loukkaantuneen Hermanni Vuorisen pois ja tilalle tuli John Weckström. Racing-luotsi Juan Ramon Lopez teki myös vaihdon ottamalla Pereiran pois ja tilalle kirmasi Jorge Goncalues. Honka lähti heti ryminällä hyökkäämään ja jo 46 minuutilla oli Kokko maalipaikassa. 49 minuutilla pääsi Weckström läpiajoon, mutta Racing-vahti Rodriguez torjui. 56 minuutin kohdalla kulki ottelu Hongan komennossa. Kaksi minuuttia edellisestä Lehkosuo vaihtoi Joel Perovuon, sekä Sampo Koskisen pois ja tilalle juoksi Tero Koskela, sekä pitkän kuntoutuksen läpikäynyt Nicholas Otaru. 63 minuutin kohdalla Racing alkoi jälleen varmistelemaan karvaamalla kovaa keskikentällä, eikä Honka päässyt hyökkäyksiin. 68 minuutilla Jussi Vasara nousi hyvin, mutta Weckström ei ihan päässyt keskityspalloon. Loppua kohden alkoi Hongan pelaajilla jalka jo painaa ja Racing vain siirteli palloa pelaajalta toiselle.

Näin kolmannella minuutilla syntynyt maali ratkaisi ottelun ja Racing Santander jatkaa Uefa cupin lohkovaiheeseen. Hongan leiristä esiin täytyy nostaa: Tuomo Turunen, Jussi Vasara ja Ville Jalasto. Racingin ryhmästä esiin nousi topparikaksikko Ezequiel Garay, sekä Cesar Gonzalez ja myös Lionel Messi tyyppinen Jonathan Pereira väläytteli. Honka-luotsi Mika Lehkosuo harmitteli aikaista maalia:"aikainen maali oli paha mutta pääsimme nousemaan henkisesti hyvin. Hätyyttelimme vastustajan maalia ja hyökkäsimme paremmin kuin Santanderissa, Lehkosuo kertoi. Racing-pelaaja Eduardo Bedia oli tyytyväinen:"olen tyytyväinen maalista ja jatkopaikasta. Suunnitelmissa oli tehdä nopeasti maali ja onnistuimme siinä. Sen jälkeen vastustajan olisi pitänyt tehdä kolme, ja saatoimme ottaa rauhallisemmin. Vaikka yritimmekin pitää palloa ja luoda tilanteita, maaleja ei tarvittu enempää, 19-vuotias Bedia arvioi.

Päät pystyssä voi kuitenkin koko Hongan joukkue tästä jatkaa, koska Honka oli hyvin mukana koko pelin ajan, eikä sillä ollut paniikkia missään vaiheessa. Nyt Hongan pelaajat tietävät ensi vuotta silmällä pitäen, mitä vaaditaan, että se pari maalia tehdään huippuseurojakin vastaan. Mikä parasta! Hongan joukkue pysyy kasassa ja parilla vahvistuksella keskikentälle on unelma ensi vuonna saavutettavissa. Nyt vain katseet Veikkausliigaan ja mestaruuteen, niin ensi vuoden Mestareiden liigan karsinnoissa on jälleen mukana suomalaisjoukkue, joka voi mennä pitkälle!