FC Lahti juhli pronssia Finnairstadionilla

Nyt oli vuorossa pelillisesti jälleen upean Veikkausliigakauden päätöskierros. Mahtavaa oli myös, että jännitys mitalien kohtalosta ratkeaisi vasta näiden viimeisten kamppailuiden jälkeen. Interille tai Hongalle oli menossa kultamitalit, kun HJK ja FC Lahti ratkaisivat pronssin kohtalon.

Paljon jännitteitä oli ilmassa ennen peliä, niin pelaajien, valmentajien ja jopa faniryhmien välillä. HJK:n nykyinen luotsi Antti Muurinen valmensi Lahtea kaksi edellistä kautta, joista saldona oli Liigacupin voitto (2007) ja ensimmäisellä kaudella (2006) sijoitus kahdeksantena. Muurinen yllättäen jätti joukkueen 10. lokakuuta viime vuonna ja siirtyi ennenaikaisesti HJK:n peräsimeen. Noista viime syksyn HJK:n vaiheista voisi kirjoittaa paljon, mutta tiivistettynä: Keith Armstrong sai ensin kenkää, jonka jälkeen HJK-ikoni Aki Hyryläinen otti valmennusvastuun ja sai heti potkut, kun "omamies" Muurinen pääsi tulemaan aiottua aiemmin. Tilanteita kuvaa hyvin se, että Hyryläinen jätti tämän jälkeen kokonaan valmentamisen. Lisää kismaa seurojen välillä lisäsi se, että Muurinen otti mukanaan Lahdesta Ville Taulon, sekä Mikko Hauhian. Kaiken lisäksi HJK-johto avoimesti kosiskeli Lahden tehokaksikkoa Rafaelia ja Berat Sadikia vielä viime helmikuussa.

Ilmassa oli myös kysymyksiä FC Lahden taloustilanteesta, kun Muurinen väitti, että palkanmaksu oli ollut koko ajan jäljessä. Mene ja tiedä, mutta vuonna 2000 Lahdessa pelaajauransa lopettanut rohkea Ilkka Mäkelä otti päävalmentajan tehtävät haltuunsa Muurisen jälkeen. Mäkelä oli toiminut Mypa:ssa ensin vuosina 2001-2003 Juha Malisen apuvalmentajana, kunnes hän nousi päävalmentajaksi vuonna 2004 ja johdatti seuran sen ensimmäiseen mestaruuteen 2005.

FC Lahti lähti tähän kauteen vasta kymmeneksi suurimmalla budjetilla (869 000 euroa), mutta sen vahvuus olikin nuori joukkue, jonka kehittäjänä Ilkka Mäkelä oli juuri oikea mies. Liigacupissa paketti oli jo kasassa, jossa tuloksena oli neljäs sija. Nyt Ilkka Mäkelä korostaakin, että jo Liigacupissa joukkueiden voimasuhteet olivat näkyvissä: " Liigacup antaa kiistatta suuntaviivoja kauteen. Liigacupissa pärjänneet joukkueet ovat nyt kärkisijoilla liigassa, heikoimmin pärjänneet pohjalla. Ne, jotka maaliskuussa väheksyvät Liigacupin merkitystä, puhuvat paskaa". Olen samaa mieltä ja kirjoitin tästä keväällä. Liigacupin jälkeen joukkue aloitti Veikkausliigakauden kolmella voitolla, eikä notkahdusta tullut koko kautena. Myös monta lahjakasta pelaajaa on noussut esille kauden aikana kuten: Henri Toivomäki, Konsta Hietanen, Eero Korte ja Drilon Shala. Todella merkittävää oli, että Jari Litmanen palasi kesällä synnyinkaupunkiinsa ja teki loppukauden mittaisen sopimuksen seuran kanssa elokuun alussa. Hän tekikin upean paluun heti ensimmäisessä kotiottelussa Kups:ia vastaan viimeistelemällä kaksi maalia ja syöttämällä kaksi osumaa. Hän oli vielä 22.8 pelatussa Tamu-ottelussa ratkaisevassa roolissa, jonka jälkeen virusflunssa iski. Litmanen palasi maajoukkueeseen tämän kuun alussa ja oli ratkaisevassa roolissa (hänen tarkasta vaparista Jonne Kemppinen iski voittomaalin) edellisellä liigakierroksella IFK Marienhamnia vastaan. Nyt Jari oli valmis auttamaan, sekä henkisesti että fyysisesti, jotta nuori joukkue pääsisi juhlimaan pronssia ja Uefa cup paikkaa. Todella tärkeää FC Lahden tulevaisuuden kannalta oli myös, että Litmanen lähti omistajaksi uuteen osakeyhtiöön, koska parempaa seurakasvoa Suomessa ei voi saada!

HJK:lle riitti ottelusta myös tasapeli ja joukkue on vielä mukana Suomen cupissa, joten sillä on kaksi mahdollisuutta europaikkaan. Mitä on muuten tapahtunut sen jälkeen, kun Muurinen viimeksi valmensi seuraa 1998-Mestareiden liigan lohkovaiheessa? Nykyinen Hongan valmentaja Mika Lehkosuo (HJK-ikoni, oli joukkueen kapteeni vuonna 1998) sanoo sen suoraan viimeisimmässä HJK:n asiakaslehdessä: "Juniorityötä ei saatu räjäytettyä, olosuhteita ei saatu parannettua, eikä seuraavien vuosien urheilullinen menestys ollut mitenkään huimaavaa kansainvälisesti tai edes kotimaassa. Vaikutus tähän päivään on ollut käytänössä nolla. Ei jäänyt kuin muistoja, päättää Lehkosuo".

********************************************

Ottelu lähti käyntiin tunnustellen ja oman mausteen peliin toi raju syysmyrsky. Kuudennella minuutilla HJK otti ohjia enemmän käsiinsä, mutta harhasyöttöjä nähtiin molemmin puolin. 18 minuuttia oli jo pelattu, mutta joukkueet eivät saaneet pelin juonesta kiinni. Koko ensimmäisellä puoliajalla kumpikaan joukkue ei käyttänyt laitoja hyväksi ja peli meni liiaksi sumppuun. Lieneekö syynä karmea keli, kun pelaajat eivät syttyneet otteluun.

Heti toisen puoli-ajan alkuun tulee odotettu vaihto, kun Jari Litmanen tulee sisään ja Konsta Hietanen juoksee pois. Litmasen tulon jälkeen koko ottelu sähköistyy ja tuntuukin kuin katsoisi aivan eri peliä. Samalla myös HJK:n pelaajat jähmettyvät ja antavat pallon hallinnan vieraille. Litmanen alkoi heti rakentamaan Lahden hyökkäyksiä maltilla ja syötöt löysivät totutusti omille. 58 minuutilla HJK-luotsi Antti Muurinen yrittää herättää joukkuettaan ottamalla Akseli Pelvaksen pois ja Jarno Parikka tulee tilalle. 62 minuutin kohdalla Lahti luo vaarallisia hyökkäyksiä Jari Litmanen "kapelimestarinaan". 66 minuutilla Muurinen ottaa Ville Taulon pois ja Erfan Zeneli saa tilaisuuden. Tämäkään ei auta, kun heti seuraavalla minuutilla Litmanen käynnistää hyökkäyksen, jonka seurauksena Drilon Shala pääsee yksin läpi ja sijoittaa pallon HJK-maalivahti Ville Wallénin jalkojen välistä maaliin. Seitsemällä bussilla otteluun saapuneet lahtelaiset repeävät täyteen hurmokseen! Maalin jälkeen pelin hallinta pysyy Lahdella ja varsinkin Litmasen vapaapotkut ovat sellaisia, mitä harvoin näkee Veikkausliigassa. 75 minuutilla HJK yrittää rakentaa hyökkäyksiä, mutta ne päätyvät vain hätäisiin kaukolaukauksiin. 79 minuutilla Litmanen syöttää Shalan vielä yksin läpi, mutta tilanne kuivuu kokoon. 82 minuutilla Eero Korte harhautttaa hyvin oikealla laidalla, mutta syöttö maalin eteen ei ihan löydä paikalle hiipinyttä Litmasta.

Näin FC Lahti voittaa niukasti ja pokkaa seurahistoriansa (perustettu vuonna 1996 Kuusysin ja Reippaan yhdistyttyä) ensimmäiset mitalit. Koko ottelun ratkaisu oli Jari Litmasen sisääntulo, joka sähköisti Lahden pelin ja samalla jäädytti HJK:n. Kaiken kaikkiaan Lahti halusi enemmän voittaa ja HJK:n esitys oli aneeminen, niin kuin muutenkin viimeisillä kierroksilla. HJK kuitenkin jatkaa pelejään Suomen cupin välierissä, josta se tarvitsee voiton tai muuten pääsy eurokentille on suljettu ja tämä olisikin lähes katasrofi seuralle. FC Lahti sen sijaan saa tästä kolmannesta sijasta ja etenkin Uefa cup paikasta isoa nostetta ensi kaudelle!

**********************************************

Lopuksi katsaus koko kauteen: 1. FC Inter: vain kaksi tappiota ja maaliero 46-12 kertoo kaiken, ansaitsi mestaruuden. 2. FC Honka: menestyi ainoana Suomessa myös kansainvälisillä kentillä upeasti ja jatkaa pitkäjänteistä työtään. 3. FC Lahti: nosti Lahti-futiksen taas sille kuuluvalle tasolle. 4. HJK: tällä materiaalilla mestaruus olisi pitänyt voittaa! 5. MyPa: valmentajasekoilu jätti happaman maun. 6. TPS: median mestarisuosikki, jonka seurajohto ei vielä sitoutunut pitkäjänteiseen työhön. 7. Tamu: esimerkki siitä, miten seurajohto voi mokata koko homman. 8. FC Haka: perinteinen seura kävi konkurssin partaalla (Sedu Koskinen pelasti), ensi vuonna vahva? 9. FF Jaro: valmentaja Mika Laurikainen tekee hyvää työtä nuorten parissa. 10. Rops: kaikesta huolimatta (olosuhteet ja valmentajasekoilu ennen kautta) säilytti paikkansa. 11. VPS: hajuton, väritön ja mauton. 12. IFK Mariehamn: kuinka kauan pysyy puolivaloilla mukana?. 13. Kups: liian rohkea pelityyli kyseisellä materiaalilla, liigakarsintaan. 14. FC KooTeePee: väärässä sarjassa alusta asti, kun seurajohto päästi kaikki potentiaaliset liigapelaajat pois viime marraskuussa.

Yhteenvetona tämä oli pelillisesti fantastinen Veikkausliigakausi ja juuri pelaavat joukkueet olivat koko kauden kärjessä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten nämä joukkueet pärjäävät ensi vuonna eurokentillä. Positiivista oli myös innokkaat faniryhmät, jotka lähtivät myös vieraspeleihin. Mahtavaa oli, että Turun Veritas-stadion veti väkeä koko kauden ajan (Inter 4 432 ja TPS 4 501, yleisökeskiarvo) ja Turku onkin nyt Suomen jalkapallopääkaupunki! Kiitokset myös koko Urheilukanavan tiimille, jotka tekivät maanantai-iltojen Veikkausliigan TV-peleistä elämyksiä! Ikävä kyllä suuri ja mahtava Yle tuli lopussa vieden viimeisten kierrosten TV-ottelut, jotka se kuitenkin toteutti vasemmalla kädellä.

Miinuksena kaudesta jäi yleisökeskiarvo, joka romahti viiden vuoden nousun jälkeen. Yleisökeskiarvo oli nyt vaivaiset 2 631, kun se vielä viime kaudella oli 2 976 katsojaa. Myöskin EM-kisojen aikana pidetty kuukauden tauko liigapeleistä oli täydellinen moka. Pitäisikö Veikkausliigan toimitusjohtajan Jan Waldenin vetää jo tästä johtopäätökset ja siirtyä syrjään? Itse peli on kunnossa ja medianäkyvyys nousussa, mutta yleisö jää kotiin!

Tunnelmia voitonhetkellä.

HJK-kapteeni Tuomas Aho.

FC Lahden valmentaja Ilkka Mäkelä.

HJK-luotsi Antti Muurinen.

Jari Litmanen.