Veikkausliigakauden 2008 avaus Tapiolan urheilupuistossa!

Pitkä odotus oli ohi, kun Veikkausliiga oli jälleen valmis alkamaan. Onneksi vastikään päätökseen saatu erinomainen Liigacup lievitti odottamisen tuskaa. Liiga alkaa heti ryminällä, kun toukokuussa ennen EM-lopputurnaustaukoa pelataa peräti kahdeksan kierrosta. Tänä aikana voikin erot jo alkaa näkymään. FC Hongan valmentaja Mika Lehkosuo tiivistikin hyvin miten alkukaudella pysytään mukana mestaruustaistossa, kun kentät eivät ole vielä parhaassa terässä: "se on enemmän tai vähemmän sellaista tappelua, taistelua ja taklauksia".

Nämä kyseiset joukkueet kohtasivat myös viime kauden avauksessa, jolloin Honka vei pisteet 2-1 voitolla. Hieman on muutoksia kuitenkin molemmissa joukkueissa tapahtunut viime kaudesta, kun FC Honka menetti Roni Porokaran (Örebro SK) ja Janne Saarisen (BK Häcken) Ruotsin Allsvenskaniin. Tilalle kuitenkin saatiin paluumuuttajat Hermanni Vuorinen ( Fredrikstad FK) ja Sampo Koskinen (Sandefjord) Norjan Tippeligaenista. Myös panostus tulevaisuuteen oli Klubi-04:stä kaapattu parikymppinen hyökkääjä Jani Bäckman. MyPa sen sijaan vahvistui merkittävästi, kun Ilari Äijälä (HJK), Tarmo Neemelo (GIF Sundsvall) ja Sampsa Timoska (QPR) tulivat seuraan. Vuoden 2005 mestaruus on kuitenkin seurassa vain kaunis muisto, kun kaksi viime kautta ovat menneet penkin alle. Nyt MyPa:n valmennusvastuun jakavat nuoret ex-pelaajat Janne Hyppönen ja Janne Lindberg.

MyPa on sijoitettu ennakkokaavailuissa keskikastiin ja FC Honka haastajaksi. En ymmärrä miksi mediassa jatkuvasti aliarvioidaan Honkaa joka suhteessa. Esimerkiksi IS-Veikkaaja suorastaan halveksuu seuraa. Miksi ei muisteta, että Honka on vasta kaksi kautta pelannut pääsarjatasolla ja sijoittunut upeasti neljänneksi molempina vuosina. Joukkuetta on rakennettu pitkäjänteisesti ja esimerkiksi U-21 maajoukkueen avauskokoonpano koostuu pitkälti Hongan pelaajista (Tomi Maanoja, Ville Jalasto, Tuomo Turunen, Nicholas Otaru ja Jami Puustinen). Mitä tulee olosuhteisiin, niin niitä kehitetään koko ajan yhdessä Espoon kaupungin kanssa ja pysyvä stadion on suunnitteilla. Mikä muu seura on pystynyt samaan kahdella ensimmäisellä Veikkausliigakaudellaan ja samalla takomaan voitollista tulosta (viime vuonna 53 000 plussaa 1.7 miljoonan liikevaihdolla)? Onko tämä vain kateutta? Kateus ei tule missään nimessä viemään tätä lajia Suomessa eteenpäin, vaan oman toiminnan tehostaminen. FC Honka sai esimerkillään myös TPS:n ja HJK:n heräämään ja nyt koko Suomi-futis hyötyy tästä!

Nyt Veikkausliigakausi 2008 oli valmiina alkamaan, kun maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxter avasi kauden lyhyellä puheellaan. Katsomossa oli tiivis tunnelma, kun 5412 katsojaa oli tullut paikan päälle jännittämään kauden avausta. Sääkin suosi, kun lämpötila keikkui 10 asteen yläpuolella.

****************************************************

FC Honka oli saanut loukkaantumissuman jälkeen jalkeille iskukykyisen joukkueen, kun ainoastaan Sampo Koskinen, Rami Hakanpää ja Jani Bäckman joutuivat jäämään sivuun. Myös keskikentän "taikuri" John Weckström oli poissa pelikiellon takia. MyPa:n leirissä sitä vastoin Juho Nykäsen reisivamma oli luultua pahempi ja hän on poissa koko toukokuun. Myös Kuami Agboh (koko kausi), sekä Niki Helenius olivat poissa.

Ottelu lähti heti vauhdikkaasti käyntiin ja merkille pantavaa oli, että pallo pysyi hyvin maassa.

FC Honka oli alusta asti kuitenkin hallitsevampi osapuoli ja ensimmäinen tekopaikka tuli sille. Avaukseen ohi Jami Puustisen päässyt Aleksandr Kokko eteni vasenta laitaa ja harhautti tyylillä itsensä vetopaikkaan, mutta veto suuntautui hieman ohi oikean tolpan. Pari minuuttia ehti vain kulua edellisestä, kun MyPa oli siirtyä johtoon. Toni Huttunen suoritti sivurajalta heiton ja Alexei Kangaskolkka haasti Hongan maalilla pelanneen Tomi Maanojan pallosta, mutta kumpikaan ei tilanteeseen ehtinyt ja pallo tippui suoraan Eetu Muinoselle. Muinonen onnistui kuitenkin vetämään suoraan ilmasta pallon aivan maalin edestä yli maalin. Hongan paras paikka syntyi 17. minuutilla, kun Joel Perovuo tarjoili hyvän keskityksen maalille, mutta Kokon veto kimposi tolppaan. Honka ei saanut ensimmäisellä puoli-ajalla omaa peliään ollenkaan kulkemaan ja varsinkin suurin osa keskityksistä meni taivaan tuuliin. Ihan kuin jonkinlainen "käsijarru" olisi ollut Hongan pelaajilla päällä. Seuraavaksi MyPa järjesti kunnon "hässäkän" Hongan maalille, kun pelikello näytti 37. minuuttia. Eetu Muinosen antamasta kulmapotkusta pallo tuli kamppailun jälkeen Ilari Äijälälle ja hän laukoi, mutta Hannu Patronen siivosi tilanteen maaliviivalta. Paluupalloon ehti kuitenkin Äijälä, joka keskitti takatolpalle Hugo Mirandalle ja hän puski pallon maalin eteen. Tilanteeseen tullut Tarmo Neemelo ei aivan ehtinyt siirtää palloa maaliin. Tämä tilanne oli varmasti herätys koko Hongan joukkueelle, koska toiselle puoli-ajalle juoksi aivan toisennäköinen joukkue.

Toisella puoliskolla Honka kytki "käsijarrun" pois ja se alkoi pelata omilla vahvuuksillaan. Pallo liikkui nopeasti kaverilta toiselle ja tyylipuhtaita taklauksia alkoi näkyä. Tämä johti vääjäämättömästi siihen, että MyPa tippui kelkasta.

Vain neljä minuuttia oli oli ehtinyt pelikello raksuttaa, kun espoolaisyleisö sai mitä halusi.

"Man of the match" Ville Jalasto nousi oikealta ja keskitti maalin edustalle, jossa takaisin kotiin palannut Hermanni Vuorinen nousi korkeimmalle ja puski pallon maaliin. Viisi minuuttia ehti edellisestä kulua, kun Vuorinen pääsi läpiajoon, mutta laukaus epäonnistui. 82. minuutilla nähtiin pelin lopullinen ratkaisu, kun kulman jälkitilanteesta Hannu Patronen puski pallon kohti maalia ja tilanteeseen hiipinyt Ville Jalasto jatkoi pallon fantastisesti suoraan ilmasta maaliin.

Honka vyörytti lopussa näyttävästi hyökkäyksiään, mutta lisäosumia ei nähty. Ilon aihe lopussa oli varsinkin vaihdosta sisään tullut nuori lupaus Jaakko Lepola, jonka voimakas laukaus osui MyPa maalin ristikkoon. Täten FC Honka aloitti kauden komeasti puhtaalla 2-0 voitolla

Täytyy todeta, että ottelun toinen puoli-aika oli sitä vanhaa kunnon Honkaa, mitä nähtiin kaudella 2006. Katsomossa varmasti viihdyttiin, eikä kauden ensimmäiseltä peliltä voi juuri muuta vaatia. Hongan leiristä ehdottomasti paras oli U-21 maajoukkuemies Ville Jalasto ja tämän laittoi varmasti myös katsomossa istunut Stuart Baxterkin merkille. Myös puolustuksessa varmasti luutineet Hannu Patronen ja Tuomo Turunen pitää nostaa esiin. Hermanni Vuorinen oli vahva kärjessä, eikä ainoastaan maalinsa ansiosta, vaan hän myös järjesteli paikkoja muille.

MyPa:n joukkueessa onnistujat olivat harvassa, mutta lupauksia herätti: Ilari Äijälä, Aleksei Kangaskolkka ja Tarmo Neemelo.

Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa MyPa:n valmentaja Janne Hyppönen harmitteli, ettei ensimmäisen jakson "hässäkästä" kyetty tekemään maalia, jolloin peli olisi saanut toisenlaisen luonteen. Hän korosti, että heiltä puuttui kylmäpäisyys viimeistelyssä ja ensimmäisen pelin lataus että jännitys näkyi heidän pelissä. Hongan valmentaja Mika Lehkosuo piti ensimmäistä puoli-aikaa kovana taisteluna ja toisen jakson aikainen maali ratkaisi pelin. Mika Lehkosuo näytti myös taulua, joka heillä on paljon joukkueessa esillä. Taulussa luki: taistelu, taklaukset, tempo, taitofutis ja voitonnälkä. Lehkosuo iloitsikin, että kaikkia näitä elementtejä oli pelissä.

Veikkausliigan avauskierros ei juuri yllätyksiä tarjonnut. Kierroksen tulokset näet täältä: http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2008/04/639825).

Mukavasti oli yleisöäkin kierroksella, kun ottelukohtainen keskiarvo oli 3441. Tästä on hyvä jatkaa ja liiga jatkuu heti ensi sunnuntaina. Kannattaa katsoa myös maanantain Urheilukanavan live-lähetys, jossa kohtaavat IFK-Marienhamn ja HJK. Kyllä tämä on suurenmoista, että kotimainen jalkapallokausi on nyt täysillä käynnissä ja muistakaa myös, että mielenkiintoinen 1. diviosioona starttaa ensi viikonvaihteessa!
***********************************************

Veikkausliigan avaustilaisuudessa pidettiin puheita ja luotiin uskoa tulevaan. Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Walden oli tyytyväinen, että seurojen resurssit ovat parantuneet ja olosuhteiden eteen on tehty paljon töitä. Hän oli mielissään, että seurojen ja Veikkausliigan tavoitteet ovat samalla viivalla, jolloin 10 prosentin kasvu yleisömäärissä per vuosi tavoitetaan. Hän myös totesi, että laji on vihdoin karistanut harteiltaan potkupalloimagon.

Samassa tilaisuudessa kuultiin vihdoin myös Palloliiton uuden pääsihteerin Kimmo J. Lipposen suomalaisen jalkapallon visio vuodelle 2020. Visio menee näin: vuonna 2020 olisi 250 000 rekisteröityä pelaajaa (viime vuonna 114 651) ja Suomi olisi Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa kaikilla mittareilla. Tälle pohjaa antaa varmasti viime vuonna viimeiseen otteluun asti säilynyt jännitys kisapaikasta ja viidessä viime vuonna pelatussa EM-karsintaottelussa kävi keskimäärin 25 178 katsojaa. Kovat ovat tavoitteet, mutta se on upea juttu, että ne rohkeasti tuodaan esiin. Jan Walden toteaakin, että keinot saavuttaa tavoitteet ovat: "tekemällä entistä tiiviimpää yhteistyötä maajoukkueiden, Veikkausliigan ja seurojen välillä". Tämä kuulostaakin siltä, että Roy Hodgson onnistui kahdessa vuodessa murtamaan padot eri jalkapallo-organisaatioiden välillä ja nyt ne vihdoin puhaltavat yhteen hiileen. Mahtava juttu, koska tätä on odotettu!

Tätä työtä osaltaan jatkaa uusi päävalmentajamme Stuart Baxter, joka media-infossa vakuutti tulevansa seuraamaan tarkasti Veikkausliigaa. Hän myös korosti miten tärkeää on maajoukkueen ja Veikkausliigan välinen yhteistyö. Hänen mukaansa menestyvillä maajoukkueilla on usein hyvä yhteistyö oman maansa liigaan, kuin myös seuroihin. On tärkeää, että näiden osatekijöiden välillä on hyvä ilmapiiri ja hyvä yhteistyö Baxter jatkaa. Veikkausliiga on reitti maajoukkueeseen ja ulkomaille hän päättää. Stuart asuu Ruotsissa, mutta muistuttaa, että kun hän ei itse pääse paikalle, niin hänellä on kuitenkin joku silmäpari katsomossa.

Tämä kaikki luo uskoa suomalaisen jalkapallon tulevaisuuteen ja tuntuukin, että koko homma on vihdoin ammattimaisella pohjalla!