Rops haastoi FC Hongan Tapiolan urheilupuistossa

Rops on osoittanut kahdella ensimmäisellä kierroksella, että se kuuluu Veikkausliigaan urheilullisesti. Rops oli yllättää ensimmäisellä kierroksella turkulaisen FC Inter:in, mutta viime hetkillä Inter nousi 2-1 voittoon. Toisella kierroksella koettiin sitten jymypaukku, kun Rops kaatoi kotonaan mestarisuosikki Tamu:n Mweetwa Nchimunyan maaleilla 2-1. Otteluraportit kertoivat Mika Nurmelan ja Daniel Bauerin hallinneen keskikenttää ja varsinkin Nurmela oli ollut vedossa. FC Honka sen sijaan hävisi viimeksi vieraissa FF Jarolle 1-0 ja raportit kertoivat, ettei Honka saanut omaa lyhytsyöttöpeliään laisinkaan toimimaan. FF Jaro näytti ottelussa, ettei vieraspiste Tamu:a vastaan ensimmäisellä kierroksella ollut vain sattumaa ja se tuleekin haastamaan kaikki mestariehdokkaat. FC Hongan valmentaja Mika Lehkosuo toivoikin, että vaisun Jaro-ottelun jälkeen kotiyleisö herättäisi joukkueen parempaan. Lehkosuo kertoo, ettei tappio ole vaikuttanut joukkueen ilmapiiriin, vaan harjoituksissa on ollut hyvä fiilis. Eikä joukkue myöskään ole väsynyt, vaan päinvastoin virkeä otteluruuhkasta huolimatta. Liigacupissa Honka nöyryytti Rops:ia peräti 4-1, mutta sitä on turha muistella, koska sen jälkeen Rops:illa on vaihtunut valmentaja, sekä osa pelaajista. Belgialainen Tom Saintfiet sai juuri kauden alla lähteä, koska hän ei tullut pelaajien kanssa lainkaan toimeen. Tilalle tuli Viron liigasta Valeri Bondarenko, joka on saanut nopeassa tahdissa Rops:in pelin kulkemaan.

Myös Mika Lehkosuo sanoi joukkueen olevan vaikeasti voitettava joukkue, jonka koki viimeksi myös Tamu. Suurin ero joukkueiden välillä piileekin organisaatioissa, kun FC Honka operoi liigan kolmanneksi suurimalla budjetilla (1 800 000 euroa), niin on Rops:in vastaava liigan toiseksi pienin (750 000 euroa).

Näin taistelu Veikkausliigapisteistä oli valmiina alkamaan!

**********************************************

Hongan leirissä terveystilanne on paranemaan päin, kun John Weckström, Jani Bäckman ja Rami Hakanpää palasivat kokoonpanoon. Poissa olivat vain Sampo Koskinen ja Roope Heilala.

Rops sen sijaan pääsi otteluun parhaalla mahdollisella kokoonpanolla.

Ottelu lähti heti iloisella hyökkäyspelillä käyntiin ja vauhtia riitti päästä päähän.

FC Honka pääsi tekopaikkaan heti ottelun toisella minuutilla, kun kulmapotkun jälkitilanteesta Ville Jalasto pääsi laukomaan, mutta laukaus oli onneton. Rops ei tästä hermostunut, vaan päinvastoin se haastoi hyvin keskialueella ja esti Hongan syöttöreitit. "Man of the match" Mika Nurmela pääsi seuraavaksi vetopaikkaan riistettyään pallon epävarmasti läpi ottelun pelanneelta Hannu Patroselta, mutta Nurmelan sihti ei ollut kohdallaan. Pelikellon osoittaessa 12. minuuttia nähtiin ottelun paras maalintekopaikka, kun hyvin annetusta kulmapotkusta pallo tuli Patroselle, joka pudotti sen Rami Hakanpäälle. Rami kuitenkin onnistui vetämään pallon yli, vaikka maali oli vain muutaman metrin päässä. Kymmenen minuuttia tästä sai Rops hyvän maalipaikan, kun Chilese Chibwe laukoi kovaa, mutta Hongan maalilla Tomi Maanoja selvitti tilanteen kulmapotkuksi. Juuri ennen taukovihellystä pääsi vielä Hermanni Vuorinen puolittaiseen läpiajoon, mutta Stephen Kunda ehti viime hetkellä väliin.

Toiselle puoliajalle Hongan valmentaja Mika Lehkosuo vaihtoi John Weckströmin sisään ja vaisusti esiintynyt Jami Puustinen tuli vaihtoon. Honka tulikin hieman vahvemmin tauon jälkeen peliin mukaan ja se saikin peliä Rops-päätyyn. 50. minuuttia oli pelattu, kun Nicholas Otaru pelasi Vuorisen laukaisupaikkaan, mutta Vuorisen laukaus kilpistyi Rops:in puolustajaan. 60. minuutin kohdalla pääsi John Weckström kokeilemaan vastapallosta, mutta jälleen veto viuhui yli maalin. Rops ei antanut missään vaiheessa periksi ja Kalle Rönkkö oli maalilla se viimeinen lukko. Oltiin jo ottelun 70. minuutilla, kun Hongan Jussi Vasara pääsi laukomaan suoraan ilmasta Otarun antamasta "passista", mutta Rönkkö Rops-maalilla hoiti tilanteen. Seuraavaksi Mika Lehkosuo haki vielä lisää hyökkäysvoimaa vaihtamalla Aleksandr Kokon Vasaran tilalle. Viimeisellä minuutilla Honka saikin vielä maalipaikan, kun Jalasto antoi pitkän vapaapotkun rangaistusalueelle, mutta Rönkkö sai pallon haltuunsa ennen Kokkoa.

Näin Rops ansaitsi pisteen hyvin kontrolloidulla pelillään. Rops:in ehdoton pelin sielu oli Mika Nurmela, joka tuntui ehtivän joka paikkaan ottelun aikana. Nurmelan kaltaisia pelimiehiä on ilo katsoa ja hän voisikin aivan hyvin pukea vielä kerran maajoukkuepaidan päälleen. Myös maalivahti Kalle Rönkkö oli itsevarmuus ja puolustuksessa Akesandr Kulik, sekä Stephen Kunda eliminoivat hyvin Hongan hyökkäykset. Tälläisellä joukkueella Rops:illa ei ole mitään hätää sarjapaikkansa puolesta ja ero Kups:iin, sekä KooTeePee:hen voikin muodostua isoksi.

Hongan leirissä onnistujia olivat Ville Jalasto, Jussi Vasara ja Tomi Maanoja, kun sitä vastoin koko muu joukkue alisuoritti. Erityisesti syötöt (myös helpot) menivät harakoille ja tekopaikassa laukaukset olivat onnettomia. Kotona ei saa menettää pisteitä mikäli janoaa mestaruutta ja viime kaudella juuri tasapelit (11 viime kaudella) pudottivat Hongan mestaruusjunasta.

Hongan valmentaja Mika Lehkosuo peräänkuulutti ottelun jälkeen rentoutta joka osa-alueelle, jolloin myös pallot menevät maaliin. Hän korosti, että: "menestyjät mitataan siinä kun kaikki ei mene nappiin ja sitten noustaan sieltä". "Ei kannata kuitenkaan liikaa alkaa hermoilemaan". "Pelejä on vielä 23 jäljellä". Rops:in valmentaja Valeri Bondarenko sen sijaan oli tyytyväinen tulokseen:" Oli tärkeää saada piste täältä". "Se oli tärkeintä"." Odotimme Hongan pelaavan hallintapeliä ja niin tapahtui". "Emme olleet tänään parhaimmillamme". "Meillä on potentiaalia vielä nähtyä parempaan pelaamiseen". "Meillä oli juuri vaikea peli Tamperetta vastaan ja sen jälkeen edessä oli pitkä matka bussilla ja lentäen"

Muut kierroksen tulokset näet täältä: http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2008/05/643763

*********************************************

Viime jutussa kerroin Kimmo J. Lipposen suomalaisen jalkapallon visiosta vuodelle 2020. Visiossa Suomi olisi 2020 Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukossa ja rekisteröityjä pelaajia olisi 250 000. Tällä hetkellä tuntuu, että jälkimmäinen on realistista tavoittaa, mutta kymmenen parhaan joukkoon Euroopassa pääsy on vaikeaa. Taso nousee jalkapallossa ympäri maailmaa huimaa vauhtia ja pysyminen jo kelkassa mukana on haaste. Kuka olisi esimerkiksi lyönyt rahojaan Kreikan mestaruuden puolesta 2004 EM-kisoissa? Tai uskonut, että Azerbaidzhan (Suomen MM-karsinta ja viimeksi EM-karsintalohkossa) pystyy hankkimaan saksalaisen huippuvalmentajan Berti Vogtsin päävalmentajakseen. Azerbaidzhan myös osoitti viime karsinnoissa Suomen lohkossa, ettei se ole enää mikään "heittopussi". Nämä esimerkit vain todistavat sitä, että myös muissa maissa halutaan nousta ylemmälle tasolle.

Kaiken lisäksi meidän A-maajoukkue elää tällä hetkellä murroksessa, kun "kultainen" sukupolvi on pikkuhiljaa vetäytymässä sivuun. Kaikki tietenkin toivovat, että Sami Hyypiä, Jari Litmanen, Jussi Jääskeläinen, sekä Joonas Kolkka syttyisivät vielä sen viimeisen kerran ja olisivat mukana tulevissa MM-karsinnoissa. Oleellisin kysymys kuitenkin kuuluu, että mitä tapahtuu A-maajoukkueelle, kun nämä kantavat voimat poistuvat kuvioista. Valmentaja Harri Kampman sanoi taannoin, että mikäli haluamme voittaa ns. suuria maita ja päästä arvokisoihin. Vaatii se sen, että meillä on noin kymmenen pelaajaa Euroopan huippuseuroissa isoissa rooleissa. Ikävä kyllä tällä hetkellä meillä on niitä vain kaksi: Sami Hyypiä (Liverpool) ja Petri Pasanen (Werder Bremen). Lisäksi aivan liian moni suomalainen, joka ei edes pelaa huippuseurassa kuluttaa tällä hetkellä vaihtopenkkiä kuten esimerkiksi: Teemu Tainio (Tottenhamn), Alexei Eremenko jnr. (FC Saturn), Roman Eremenko (Udinese Calcio) ja Mika Väyrynen(PSV).

Vielä suurempi huolenaihe on tällä kaudella Veikkausliigaan tulleet paluumuuttajat. Paluumuuttajia Veikkausliiga haluaa, mutta nämä kyseiset pelaajat ovat vielä nuoria ja heidän pitäisi pelata jo aivan toisella tasolla. Mikä meni pieleen esimerkiksi Hermanni Vuorisen (Fredrikstad FK Norja), Tuomas Haapalan (Sandefjord Norja), Paulus Roihan (Ujpest FC Unkari), Petri Oravaisen (FC Zwolle Hollanti), Sampsa Timoskan (QPR Englanti) ja viimeksi Iiro Aallon (Olympiakos Nikosia Kypros)) kohdalla, kun se kuuluisa juna toi heidät takaisin. Peiliin katsomisen paikka on myös Veikkausliigalla, joka ei tällä hetkellä näytä valmistavan pelaajiamme tarpeeksi koviin peleihin. Yksinkertainen lääke tähän olisi joukkuemäärän pudottaminen ja Ykkösen kuntoon laittaminen (kuilu Ykkösen ja Veikkausliigan välillä liian suuri). Ei pelaaminen esimerkiksi KooTeePee:n tai Kups:in kaltaisia joukkueita vastaan kehitä meidän pelaajia. Ei se ole tervettä, että osa seuroista haluaa viedä tätä lajia Suomessa eteenpäin ja toiset tulevat puolivaloilla. En usko, että katsojatkaan haluavat nähdä viime sunnuntain HJK-KooTeePee (6-1 HJK voitti) kaltaisia otteluita. Toisaalta jotkut kuten Juha Reini (ex-maajoukkuepeluri) sanovat, että lahjakkaiden pelaajien kannattaa lähteä täältä pois, niin nuorena kuin pystyvät. Minä en ainakaan tätä halua, koska kyllä Veikkausliigan pitää olla niin kovatasoinen, että pelaajilla on rahkeet täältä siirtyä suoraan Euroopan kentille!