Liigacupin finaali Finnairstadionilla

Todella paljon on riittänyt puhetta kuluneella viikolla, kun "arkkiviholliset" TPS ja FC Inter valmistautuivat Liigacupin finaaliin. On pelattu psykologista peliä kehumalla vastustajaa ja annettu ennakkosuosikin asema toiselle. Tosiasiassa nämä seurat tuntevat toisensa läpikotaisin ja näkevät toisiaan päivittäin, kun pukukopit harjoituskentällä ovat vain viiden metrin päässä toisistaan. Kihelmöintiä Turussa on luonut myös TPS:n valtavat rahalliset panostukset seuraan ja Inter onkin jäänyt resurssipuolella "soittamaan toista viulua". Myös urheilullisella puolella TPS otti kaupungin herruuden itselleen viime vuonna. Pitää kuitenkin muistaa, ettei FC Inter ole mikään pieni seura, koska onhan sillä laivanvarustaja Stefan Håkans kaiken takana. Håkansin kaltaisia innostuneita rahoittajia ei Suomi-futiksessa ole ikinä liikaa ja Stefan kaikenlisäksi vielä on aina mukana Inter:in otteluissa vaihtopenkin vieressä. Nyt taloudellisilla seikoilla ei ollut mitään merkitystä, kun taisteltiin Liigacupin voitosta ja lisäksi Turun herruudesta. TPS lähti otteluun hienoisena suosikkina, kun Martti Kuuselan ajama hyökkäävä pelityyli on alkanut toimimaan. Martti Kuusela onkin tyytyväinen tästä, mutta huomauttaa, että puolustuspelaamisessa riittää vielä työsarkaa. Kuusela totesikin hyvin, että "puolustamalla voitetaan titteleitä, hyökkäämällä matseja". FC Inter:illä sitä vastoin puolustus on toiminut erinomaisesti, kun omiin on mennyt vasta kolme maalia tämän kauden Liigacupissa.

Ainoa varma asia ennen finaalia oli, että kilpailu saisi uuden mestarin, kun kumpikaan seura ei aiemmin voittoa ole juhlinut. On ollut upeaa seurata miten jalkapallopiireissä Liigacupin arvostus on noussut, josta esimerkkinä Sami Hyypiän ja Teemu Tainion terveiset finaali-joukkueille (ovat seuranneet tiivisti turnausta). Ainoa asia mikä harmittaa, ettei media ole samalla tavalla innostunut asiasta. Eilenkin, kun katsoi Yle:n urheiluruudun, MTV3:n tulosruudun ja Nelosen IS-urheilu uutiset, niin näissä missään ei edes mainittu tulevaa finaalia. Veikkausliigan kilpailupäällikkö Peter Lundström sen sijaan kertoo median kiinnostuksen selkeästi kasvaneen.

Mutta nyt turkulaisten taistelu Sami Hyypiä-trophysta oli valmis alkamaan ja oli fantastista olla taas ulkona katsomassa jalkapalloa, kun aurinkokin paistoi täydeltä terältä! Ainoa miinus oli surkea yleisömäärä, kun Turustakaan ei tullut odotetusti väkeä. On se omituista, kun vuodesta toiseen samaa asiaa joutuu päivitellä. Missä ovat ne n. 20 000 jalkapallon ystävää, jotka käyvät ahkerasti A-maajoukkueen peleissä?

*******************************************

Ottelu lähti käyntiin aivan toisella tavalla kuin olisi uskonut. Missä oli se taistelu ja intohimo? Näytti, kun finaaliin olisi tultu vain pelailemaan. Tietenkin voi olla, että vieras alusta (tekonurmi), kylmä sää ja siirtyminen halleista ulos vei parhaan terän. Ensimmäisen puolittaisen maalintekopaikan loi TPS, kun 23. minuuttia oli pelattu. Chris Cleaver keskitti ja Mikko Paatelainen pääsi laukomaan, mutta Inter:in maalilla Patric Bantamoi hoiti tilanteen. Kymmenen minuuttia edellisestä oli Paatelaisella jälleen tekopaikka, mutta veto suuntautui Inter:in maalin ohi. Ensimmäisen jakson paras paikka siunaantui kuitenkin Inter:ille, kun "man of the match" Jos Hooiveld lähetti pitkän pallon kohti TPS-maalia. Tilanteeseen erinomaisesti juossut Mika Mäkitalo jatkoi päällään, mutta pallo meni hienoisesti maalin ohi. Seuraavaksi juuri ennen taukoa välierässä FC Honkaa vastaan loistanut Inter:in Timo Furuholm harhautteli TPS:n puolustus alueella, mutta laukaus epäonnistui. Tauolle mentiin ilman maaleja ja peli oli ollut huonointa kaikista näkemistäni Liigacup-otteluista.

Toiselle puoli-ajalle juoksi vain yksi joukkue, kun TPS näytti jääneen henkisesti pukukoppiin. Inter oli heti alusta asti aktiivisempi ja tämä palkittiin, kun 65. minuuttia oli pelattu. Hyvin Inter:in oikealla laidalla pelannut Mika Ojala antoi vapaapotkun ja puolustaja Diego Corpache nousi erinomaisesti puskemaan pallon maaliin. Maali meni täysin TPS-puolustuksen merkkausvirheen piikkiin. TPS-valmentaja Martti Kuusela yritti vielä herätellä joukkuettaan kahdella vaihdolla, kun Jani Sarajärvi korvasi Sami Rähmösen ja Antti Hakala tuli nuoren lupauksen Riku Riskin tilalle. Tämäkään ei kuitenkaan auttanut, kun TPS ei saanut edes syöttöjä omille. Varsinkin pelikiellossa ollutta Armand Onea olisi tarvittu raivaamaan tilaa Inter:in puolustukseen. TPS:n tasoitus ei ollut lopulta edes lähellä ja näin ollen FC Inter saavutti seurahistoriansa ensimmäisen mestaruuden!

FC Inter ansaitsi voittonsa ja nuori seura (perustettu 1990) saa tästä varmasti lisää itseluottamusta. Tatyy kuitenkin ihan rehellisesti todeta, ettei Liigacup saanut tänä vuonna arvoistaan päätöstä. Katasrofaalinen yleisömäärä ja itse ottelu oli alasarja-tasoa. Voi olla, että Liigacup toimiikin paremmin halleissa ja siellä se pitäisi jatkossa myös päättää.

Muutama pelaaja täytyy kaikesta huolimatta nostaa esiin. TPS-leiristä ehdottamasti paras oli puolustuksen kivijalka Jarno Heinikangas ja keskikentällä Simo Valakari (valittiin koko Liigacupin parhaaksi pelaajaksi), joka varsinkin toisella puoli-ajalla oli itsevarmuus. Inter:in ryhmästä ehdottomasti paras pelaaja oli Jos Hooiveld, jota voisi kutsua "köyhän miehen" Sami Hyypiäksi.

On suoranainen ihme, ettei hän viime kauden jälkeen siirtynyt isommille areenoille, mikä meidän kannalta on tietenkin hyvä asia. Myös maalilla varmasti pelannut Patrick Bantamoi ja keskikentällä ahertanut Mika Ojala pääsevät tähdistöön.

TPS-luotsi Martti Kuusela myönsi pelin jälkeen oman joukkueen syöttöpelin olleen luokatonta. Hän hamitteli myös puolustuksen virheitä ja varsinkin merkkausvirhettä, mistä Inter:in maali syntyi. Hän ihmetteli, että kaikille oli tilanteessa varattu oma mies, mutta silti maali pääsi syntymään. Inter:in valmentaja Job Dragtsma sen sijaan sanoi, ettei heidän peli ollut kokonaisuudessaan tasapainoista. Joukkue teki kuitenkin asoita viime vuotista finaalia paremmin ja ottelu kääntyi voitoksi. Voittomaalin tehnyt Diego Corpache sanoi maalin olleen harjoiteltu kuvio.

********************************************

Lopuksi katseet kääntyvät jo kahden viikon päästä alkavaan huippumielenkiintoiseen Veikkausliigaan, joka alkaa heti 27.4 kuuden ottelun vauhdilla. Tampere United ja FC Honka lähtevät suosikkeina taistelemaan mestaruudesta ja haastajina tulevat HJK, TPS, IFK Marienhamn, FC Inter, sekä FC Lahti. Putoamiskamppailuun joutuvat Rops ja FC KooTeePee.

Tamu:n ja FC Hongan erottaa muista se tosiseikka, että näillä joukkueilla on, sekä hyökkäys että puolustus kunnossa. Myöskin pelaajat joukkueissa ovat pysyneet lähes samoina, jolloin pelityyli on iskostunut selkäytimeen. Paljon ratkaisee myös joukkueiden laaja rinki, koska loukkaantumisia ikävä kyllä tulee. Tärkeintä loppupeleissä on hyvä joukkuehenki, sekä joukkueelle pelaaminen, minkä luojana valmentajan rooli korostuu. Onneksi pallo on kuitenkin pyöreä ja mitä vain voi pitkässä 26 kierroksen sarjassa tapahtua. Juuri sen takia, niin moni maailmassa kutsuu tätä "kauniiksi peliksi" tai välillä jopa "elämää suuremmaksi"!