FC Honka otti voiton Jarosta Liigacupissa






Kahdella voitolla tämän vuoden Liigacupin aloittanut Espoon Honka kohtasi Pietarsaaren ylpeyden Jaron. FF Jaro on kerännyt kolmesta ottelusta yhden voiton ja kaksi tappiota. Viime kaudella Jaro sijoittui Veikkausliigassa vasta yhdeksänneksi, vaikka peli kulkikin ajoittain mallikkaasti. Vuonna 1965 perustetun seuran parhaat saavutukset ovat Suomen cupin hopeaa vuosina 1992 ja 1998, sekä Liigacupin hopeaa vuonna 1998. Seuraa on edustanut vuosien varrella monia suuria nimiä kuten: Alexei Eremenko senior, Roman Eremenko, Jari Vanhala, Ville Nylund ja Fredrik Svanbäck. Seuraa valmentaa kolmatta kauttaan Mika Laurikainen (45v.), joka on tuonut Jaroon entistä pelaavampaa tyyliä. Ovi on kuitenkin käynyt viime kauden jälkeen tiuhaan Jaron toimistolla, joten se ei ainakaan ole helpottanut Laurikaisen työtä. Lähtijöitä ovat: Jukka-Pekka Tuomanen(JJK), Jussi Aalto (VPS), Toni Junnila (PoPa), Jussi Roiko (KPV), Niklas Storbacka (?) ja Mathias Kullström (?). Tulijoita on sen sijaan yksi enemmän: Janne Vellamo (TPS), Jani Sarajärvi (TPS), Jani Tanska (KooTeePee), Petter Meyer (GrIFK), Papa Niang (AC Oulu), Heikki Aho (TamU) ja Jesse Öst (JBK).

FC Hongan leirissä vaihtuvuus on ollut hallitumpaa ja joukkue onkin entistä valmiimpi kauden haasteisiin. Tästä hyvänä osoituksena helmikuun alussa pelatun La Mangan kansainvälisen harjoitusturnauksen voitto. Turnauksessa Honka voitti Norjan mestarin Staebaekin, Venäjän liigan viime kauden kuutosen Krylia Sovetovin ja finaalissa kaatui Tanskan liigan FC Nordsjaelland. Honka saikin kovatasoisen turnauksen voiton ja osoituksen, että jo tässä vaiheessa kautta joukkue pysyy kansainvälisessä vauhdissa. Turnaus myös osoitti, että hiljattain kuopatun Royal-liigan tapaiselle talvella pelattavalle sarjalle voisi olla kysyntää?

Nyt ottelu oli valmiina alkamaan. ******************************************
Ottelu lähti heti käyntiin kovalla temmolla ja tilanteisiin mentiin lujaa. 12 minuuttia oli pelattu, kun vielä viime kaudella Kauniaisten GRIFK:ta edustanut Jaron Petter Meyer pääsi avopaikkaan, mutta vimeistely ontui. Heti seuraavalla minuutilla Hongan Joel Perovuo oli laukaisupaikassa. 16 minuutin kohdalla avauskokoonpanopaikan itselleen lunastanut Jami Puustinen pääsi laukomaan kohti maalia, mutta Jaron maalilla Markus Koljander oli tilanteen tasalla. 23 minuutilla pääsi John "taikuri" Weckström laukomaan tarkan kudin, mutta Koljander otti pallon kiinni. Puolen tunnin kohdalla pelin ote oli selvästi kotijoukkueella, mutta Jaro hankasi vastaan. 40 minuutin kohdalla Demba Savage harhautteli mallikkaasti Jaron rangaistusalueella, mutta tulosta ei syntynyt. Tauolle mentiin Hongan hallinnassa. Toinen puoliaika alkoi rikkonaisella pelillä ja erotuomari Antti Munukka saikin olla tarkkana.59 minuutin kohdalla Hongan valmentaja Mika Lehkosuo otti Jami Puustisen, sekä Hannu Haaralan pois ja tilalle kirmasivat Hermanni Vuorinen, sekä Jaakko Lepola. Neljä minuuttia vaihdosta ja Hermanni Vuorinen nousi jo vauhdikkaasti laitaa pitkin.70 minuutin kohdalla peli jatkui tasaisena vääntönä. 80 minuutin kohdalla Jaron Jonas Emet pääsi laukomaan vaarallisesti. Heti jo seuraavalla minuutilla John Weckström laittoi pallon Jaron maaliin Demba Savagen hyvästä esityöstä. 86 minuutin kohdalla Hermanni Vuorinen laukoi tarkasti pallon Jaro-maalin alakulmaan ja ottelu oli paketissa.

Ottelu oli aika rikkonainen, kun Jaro karvasi ylhäältä ja rikkoi näin Hongan pelinrakentelua. Honka varmisti voitolla jatkopaikan Liigacupissa, kun taas Jaron pitää jatkossa ottaa vielä lisäpisteitä. Hongalta erityisesti onnistuivat: Henri Aalto (korvasi lupaavasti Ville Jalastoa), Ville Koskimaa, Rami Hakanpää (johtaja) ja John Weckström. Jarolta poimisin: Jonas Emetin, Marco Matronen ja Sebastian Mannströmin. Viikonlopun jälkeen Liigacup on puolivälissä ja jatkoon menijät alkavat erottua. Ensi viikon perjantaina on Talin jalkapallohalissa pääkaupunkiseudun tämän kauden ensimmäinen "derby", kun HJK saa vieraakseen Hongan kello 19.30 alkavassa taistossa.
**********************************************
Pakko on palata vielä lopuksi viime viikolla pelattuun maaotteluun Portugali-Suomi. Ottelun piti olla kenraaliharjoitus 28.3 pelattavalle elintärkeälle Wales-Suomi MM-karsintapelille ja antaa myös vastauksia Suomen nykykunnosta, mutta ikävä kyllä käteen jäi vain kysymyksiä. Totta puhuen maajoukkueen peli on ollut sekaisin Roy Hodgsonin lähdöstä alkaen. Roy Hodgson tilkitsi Suomen puolustuksen ja meillä olikin viime EM-karsinnoissa yksi Euroopan parhaista puolustuksista. Stuart Baxterin, jota Roy Hodgson suositteli seuraajakseen piti saada myös hyökkäys toimimaan paremmin. Ikävä kyllä tuloksena on ollut "kauhun tasapaino", jossa ei toimi puolustus, eikä hyökkäys. Tämän osoitti viimeistään viime syksynä pelattu Venäjä-Suomi (3-0) MM-karsintapeli, jossa Suomen pelaajat eivät tienneet, mitä tehdä kentällä. Tietenkään Suomen maajoukkueen valmentaminen ei ole helppo homma, kun kapea rinki kärsii aina avainpelaajien loukkaantumisista (viimeksi Teemu Taino ja Mika Väyrynen), sekä moni pelaajistamme Euroopassa kuluttaa vaihtopenkkiä. Muistuukin mieleen Harri Kampmanin sanat, että pääsy arvokisoihin on realistisella pohjalla silloin, kun meillä on kymmenen pelaajaa merkittävissä rooleissa suurseuroissa. Tällä hetkellä niitä on vain kaksi: Sami Hyypiä (Liverpool) ja Petri Pasanen(Werder Bremen), sekä Jussi Jääskeläinen (Bolton) on yksi Euroopan huippumolareista. Itse pelissä onnistujia olivat Jussi Jääskeläinen (jälleen huipputorjuntoja), Sami Hyypiä, Markus Heikkinen ja Jari Litmanen. On uskomatonta, että uudistuneen Veikkaajan (muutettiin naistenlehti tyyliseksi, pieni fontti ja isot kuvat) toimittajan Juha Kanervan sanoin "seuraton ja karjaton" Jari Litmanen on edelleen elintärkeä pelaaja Suomelle. Vastustaja Portugali oli muuten täysin väärä harjoitusvastustaja Wales-peliä ajatellen, koska lusitaanit eivät ottaneet missään vaiheessa tosissaan koko peliä.

Pelon sekaisin tuntein tässä lähdetään kohti Wales-peliä, josta tuloksena ei kelpaa kuin voitto. Toivottavasti Stuart Baxter on nyt kokeilunsa kokeillut, eikä lähde enää rikkomaan Suomen peliä. Alexei Eremenko junior pitää ottaa ehdottomasti mukaan, koska meillä ei ole varaa pitää, niin lahjakasta "taiteilijaa" sivussa ( poistettiin maajoukkueesta rattijuoppouden takia viime keväänä). Myöskin Teemu Pukki pitää nostaa suoraan avaukseen Mikael Forsselin kärkipariksi, ettei Forssel jää liian yksinäiseksi kärjessä. Mikäli tulos Walesista on tappio, niin sitten pitäisi rohkeasti suorittaa sukupolvenvaihdos maajoukkueessa jo U-21 maajoukkueen nuorten ensi kesän EM-kisojen jälkeen ja ottaa tavoitteeksi 2012 EM-kisat. FIFA:n maajoukkueranking ei valehtele, kun vielä toukokuussa 2008 olimme sijalla 34, niin nyt olemme sijalla 61! Nykyistä tilannetta kuvaa hyvin se, että Venäjän valmentaja Guus Hiddink voi valmentaa koko kevään Chelsea:ta ennen 10. kesäkuuta pelattavaa Suomi-Venäjä peliä.
Jaro-luotsi Mika Laurikainen
Honka-luotsi Mika Lehkosuo

Liigacupin avaus Tapiolan Esport-areenalla

Pitkä odotus oli ohi, kun suomalainen jalkapallokausi 2009 pääsi alkamaan Liigacupin muodossa. Cupin, jonka arvostus on noussut tasaisesti ja viime kevät osoittikin, että Liigacupissa pärjänneet joukkueet olivat myös Veikkausliigassa kärkipäässä. Koko maassa parantuneet halliolosuhteet ovatkin kaventaneet tasoeroa huippumaihin. Nyt onkin muodostunut jo tavaksi, että kauden jälkeen vedetään henkeä vain muutama viikko, jonka jälkeen valmistautuminen Liigacuppiin ja uuteen kauteen alkaa. Muistelenkin, että vielä 90-luvulla joukkueet pitivät lomaa aina tammikuun loppuun asti ja sitten ihmeteltiin miksi kyyti oli kovaa kesän europeleissä. Erittäin tärkeää on myös, että joukkueen runko on kasassa uusia pelaajia myöten jo marraskuussa, jolloin valmentaja pääsee ajan kanssa siirtämään pelifilosofiansa käytäntöön.

Viime kaudella lopullisen läpimurtonsa tehnyt FC Honka toimikin nopeasti kauden jälkeen ja uusien hankintojen nimet olivat paperissa jo pari viikkoa kauden päättymisen jälkeen. Tulijoita olivat: hyökkääjä Markus Paatelainen (Inverness), maalivahti Janne Henriksson (FC KooTeePee), puolustaja Ville Koskimaa (VPS) ja puolustaja Jarkko Värttö (GRIFK). Merkittävin lähtijä oli Tero Koskela, joka palasi kotikaupunkiinsa Vaasaan (VPS). Hongan valmentaja Mika Lehkosuo onkin todella tyytyväinen, että hänellä on nyt käytössä 28 sopimuspelaajaa, joiden lisäksi ryhmään voidaan nostaa omia lupaavia junioreita. Merkittävin satsaus tulevaisuuteen oli kuitenkin uutinen, että Honka on palkannut mm. pelaaja-agenttina toimineen Ari Masalinin tekniseksi johtajakseen. Titteli on Suomessa vieraampi, mutta mm. Hollannissa yleinen. Suomessa lähinnä vastaava on urheilutoimenjohtaja, mutta teknisen johtajan työsarka on laajempi. Minusta tämä on merkki, että Honka halusi Masalinin kehittämään nimenomaan seuraa ammattimaisempaan suuntaan ja tuomaan kansainvälistä osaamista.

Kups:issa ovi on käynyt sen sijaan päinvastaiseen suuntaan ja joukkuetta onkin ollut vaikeampi rakentaa, koska Kups säilytti liigapaikkansa viime syksynä vasta karsinnassa FC Viikinkejä vastaan. Lähtijöitä ovat: Jussi Kinnaslampi (?), Hassan Sesay (Örebro), Jarno Kauhanen (?), Harri Ylönen (lop.), Olli Kosonen (lop.) ja Arto Lindberg (TPV). Yksi merkittävä vahvistuskin on tullut, kun Tuomas Kuparinen saapui MyPa:sta. Pitää kuitenkin muistaa, että Kups:illa on useita lupaavia omia junioreita ja uskonkin, että valmentaja Kai Nyyssönen antaa heille nyt vastuuta. Olisiko tänä vuonna esimerkiksi Petteri Pennasen tai Pele Koljosen läpimurtokausi?

Ottelu oli valmiina alkamaan ja ainoa asia mikä ihmetytti oli alkamisaika (15.00), joka karsi yleisöä.

************************************************

Ottelu lähti käyntiin vauhdilla ja selvästi huomasi, että pelaajat olivat intoa täynnä, kun pääsivät pelaamaan. 4 minuuttia oli pelattu, kun Kups:in hyökkääjä Pele Koljonen hankki kulmapotkun ja Miikka Ilo pääsi puskemaan kulmasta, mutta pallo meni hieman yli maalin. Huomioitavaa oli, että hyökkääjä Ilo pelasi nyt vasempana pakkina. Kups tuli alussa ärhäkkäästi ja Honka joutui puolustuskannalle. 7 minuuttia oli takana, kun Honka tuli kuin varkain kesken Kups:in hallinnan ja Jussi Vasara teki maalin. Tähän katkesikin Kups:in selkäranka ja seuraavaksi 13 minuutilla pääsi Aleksandr Kokko nostamaan pallon maaliin yli Kups-maalivahti Joonas Pöntisen. Heti jo seuraavalla minuutilla Jami Puustinen lisäsi Hongan johdon kolmeen maaliin. Kups:in puolustus olikin täysin riekaleina ja varsinkin puolustuksen keskustassa Jesse Miettinen, sekä Partick Turunen olivat täysin yössä. Honka jatkoi pelin pyöritystä tyylillä ja pelikellon näyttäessä 20 minuuttia Puustinen maalasi jälleen. Selvästi huomasikin, että Puustinen oli taas löytänyt kadonneen itseluottamuksen. Seuraavalla minuutilla pääsi Kupsi:in Pele Koljonen läpiajoon, mutta tilanne kuivui kokoon. Kentän laidalla Kups-luotsi Kai Nyyssönen joutui koko ajan huutelemaan ja ohjaamaan peliä, mikä ei ole hyvä merkki. 35 minuutin kohdalla Rami Hakanpää puski maalin kulmapotkusta. Viisi minuuttia edellisestä ja Koljonen pääsi yksin läpi, mutta tulosta ei syntynyt.

Honka jatkoi täydellisellä hallinnalla myös toisella puoliajalla ja pallo pyöri mallikkaasti pelaajalta toiselle. Kups vaihtoi 6o minuutilla Betim Aljun pois ja Tuomas Rannankari juoksi sisään. Honka otti Ville Jalaston, Hannu Haaralan, sekä Aleksandr Kokon pois ja Henri Aalto, Jaakko Lepola, sekä Hermanni Vuorinen tulivat tilalle. Hermanni Vuorinen ehtikin olla vain neljä minuuttia kentällä, kun hän oli jo maalinteossa. 67 minuutilla Pele Koljonen oli jälleen yksin läpi, mutta Tuomas Peltonen Hongan maalilla torjui Koljosen kudin. Vaikutti, että Hongan useat vaihdot sotkivat hieman sen pelinrakentelua ja Kups pääsikin luomaan jonkinlaista painetta. 80 minuutilla Hermanni Vuorinen kuitenkin laukoo ottelun komeimman maalin Kups-maalin vasempaan yläkulmaan.

Näin ollen FC Honka otti vakuuttavan 7-0 voiton, eivätkä numerot taululla valehtele laisinkaan. Hongan leiristä onnistuivat varsinkin Ville Jalasto (keskitykset ja katkot loistavia), Jami Puustinen (löytänyt taas itseluottamuksen ) ja Hannu Haarala (parantaa koko ajan). Kups:in ryhmästä ei ikävä kyllä onnistujia löytynyt. FC Honka osoitti, että sen peli on kunnossa samalla tavalla kuin vuosi sitten tähän aikaan. Niin sen pitääkin olla, mikäli joukkue haluaa todella menestyä kesällä. Hongalla onkin tällä hetkellä ideaalitilanne, kun koko joukkue on terve ja kilpailu pelipaikoista on kovaa. Valmentaja Mika Lehkosuolla riittääkin pohtimista, miten pitää kaikki pelaajat tyytyväisinä.

Liigacup ei missään nimessä saanut arvoistaan alkua, kun tasoero kentällä oli, niin järkyttävä. Ilahduttavaa oli tästä huolimatta, että paikanpäälle oli tullut 180 katsojaa! Esport-areenan ongelmana on kuitenkin olemattomat katsomotilat, jolloin ihmiset joutuvat seisomaan kentän laidalla. Tätä ei mietitty rakennusvaiheessa, koska Espoolla ei vielä tuolloin ollut pääsarjajoukkuetta jalkapallossa.

Kaikista tärkeintä on, että kausi on taas käynnissä! Liigacup jatkuu perjantaina Talin jalkapallohallissa ottelulla HJK-MyPa alkaen kello 17. Veikkausliigan otteluohjelma on myös julkaistu ja täältä näet juhlapäivät! http://www.veikkausliiga.com/Default.aspx?link=/Fixtures.aspx
Kups:in valmentaja Kai Nyyssönen
FC Hongan valmentaja Mika Lehkosuo

FC Lahti juhli pronssia Finnairstadionilla

Nyt oli vuorossa pelillisesti jälleen upean Veikkausliigakauden päätöskierros. Mahtavaa oli myös, että jännitys mitalien kohtalosta ratkeaisi vasta näiden viimeisten kamppailuiden jälkeen. Interille tai Hongalle oli menossa kultamitalit, kun HJK ja FC Lahti ratkaisivat pronssin kohtalon.

Paljon jännitteitä oli ilmassa ennen peliä, niin pelaajien, valmentajien ja jopa faniryhmien välillä. HJK:n nykyinen luotsi Antti Muurinen valmensi Lahtea kaksi edellistä kautta, joista saldona oli Liigacupin voitto (2007) ja ensimmäisellä kaudella (2006) sijoitus kahdeksantena. Muurinen yllättäen jätti joukkueen 10. lokakuuta viime vuonna ja siirtyi ennenaikaisesti HJK:n peräsimeen. Noista viime syksyn HJK:n vaiheista voisi kirjoittaa paljon, mutta tiivistettynä: Keith Armstrong sai ensin kenkää, jonka jälkeen HJK-ikoni Aki Hyryläinen otti valmennusvastuun ja sai heti potkut, kun "omamies" Muurinen pääsi tulemaan aiottua aiemmin. Tilanteita kuvaa hyvin se, että Hyryläinen jätti tämän jälkeen kokonaan valmentamisen. Lisää kismaa seurojen välillä lisäsi se, että Muurinen otti mukanaan Lahdesta Ville Taulon, sekä Mikko Hauhian. Kaiken lisäksi HJK-johto avoimesti kosiskeli Lahden tehokaksikkoa Rafaelia ja Berat Sadikia vielä viime helmikuussa.

Ilmassa oli myös kysymyksiä FC Lahden taloustilanteesta, kun Muurinen väitti, että palkanmaksu oli ollut koko ajan jäljessä. Mene ja tiedä, mutta vuonna 2000 Lahdessa pelaajauransa lopettanut rohkea Ilkka Mäkelä otti päävalmentajan tehtävät haltuunsa Muurisen jälkeen. Mäkelä oli toiminut Mypa:ssa ensin vuosina 2001-2003 Juha Malisen apuvalmentajana, kunnes hän nousi päävalmentajaksi vuonna 2004 ja johdatti seuran sen ensimmäiseen mestaruuteen 2005.

FC Lahti lähti tähän kauteen vasta kymmeneksi suurimmalla budjetilla (869 000 euroa), mutta sen vahvuus olikin nuori joukkue, jonka kehittäjänä Ilkka Mäkelä oli juuri oikea mies. Liigacupissa paketti oli jo kasassa, jossa tuloksena oli neljäs sija. Nyt Ilkka Mäkelä korostaakin, että jo Liigacupissa joukkueiden voimasuhteet olivat näkyvissä: " Liigacup antaa kiistatta suuntaviivoja kauteen. Liigacupissa pärjänneet joukkueet ovat nyt kärkisijoilla liigassa, heikoimmin pärjänneet pohjalla. Ne, jotka maaliskuussa väheksyvät Liigacupin merkitystä, puhuvat paskaa". Olen samaa mieltä ja kirjoitin tästä keväällä. Liigacupin jälkeen joukkue aloitti Veikkausliigakauden kolmella voitolla, eikä notkahdusta tullut koko kautena. Myös monta lahjakasta pelaajaa on noussut esille kauden aikana kuten: Henri Toivomäki, Konsta Hietanen, Eero Korte ja Drilon Shala. Todella merkittävää oli, että Jari Litmanen palasi kesällä synnyinkaupunkiinsa ja teki loppukauden mittaisen sopimuksen seuran kanssa elokuun alussa. Hän tekikin upean paluun heti ensimmäisessä kotiottelussa Kups:ia vastaan viimeistelemällä kaksi maalia ja syöttämällä kaksi osumaa. Hän oli vielä 22.8 pelatussa Tamu-ottelussa ratkaisevassa roolissa, jonka jälkeen virusflunssa iski. Litmanen palasi maajoukkueeseen tämän kuun alussa ja oli ratkaisevassa roolissa (hänen tarkasta vaparista Jonne Kemppinen iski voittomaalin) edellisellä liigakierroksella IFK Marienhamnia vastaan. Nyt Jari oli valmis auttamaan, sekä henkisesti että fyysisesti, jotta nuori joukkue pääsisi juhlimaan pronssia ja Uefa cup paikkaa. Todella tärkeää FC Lahden tulevaisuuden kannalta oli myös, että Litmanen lähti omistajaksi uuteen osakeyhtiöön, koska parempaa seurakasvoa Suomessa ei voi saada!

HJK:lle riitti ottelusta myös tasapeli ja joukkue on vielä mukana Suomen cupissa, joten sillä on kaksi mahdollisuutta europaikkaan. Mitä on muuten tapahtunut sen jälkeen, kun Muurinen viimeksi valmensi seuraa 1998-Mestareiden liigan lohkovaiheessa? Nykyinen Hongan valmentaja Mika Lehkosuo (HJK-ikoni, oli joukkueen kapteeni vuonna 1998) sanoo sen suoraan viimeisimmässä HJK:n asiakaslehdessä: "Juniorityötä ei saatu räjäytettyä, olosuhteita ei saatu parannettua, eikä seuraavien vuosien urheilullinen menestys ollut mitenkään huimaavaa kansainvälisesti tai edes kotimaassa. Vaikutus tähän päivään on ollut käytänössä nolla. Ei jäänyt kuin muistoja, päättää Lehkosuo".

********************************************

Ottelu lähti käyntiin tunnustellen ja oman mausteen peliin toi raju syysmyrsky. Kuudennella minuutilla HJK otti ohjia enemmän käsiinsä, mutta harhasyöttöjä nähtiin molemmin puolin. 18 minuuttia oli jo pelattu, mutta joukkueet eivät saaneet pelin juonesta kiinni. Koko ensimmäisellä puoliajalla kumpikaan joukkue ei käyttänyt laitoja hyväksi ja peli meni liiaksi sumppuun. Lieneekö syynä karmea keli, kun pelaajat eivät syttyneet otteluun.

Heti toisen puoli-ajan alkuun tulee odotettu vaihto, kun Jari Litmanen tulee sisään ja Konsta Hietanen juoksee pois. Litmasen tulon jälkeen koko ottelu sähköistyy ja tuntuukin kuin katsoisi aivan eri peliä. Samalla myös HJK:n pelaajat jähmettyvät ja antavat pallon hallinnan vieraille. Litmanen alkoi heti rakentamaan Lahden hyökkäyksiä maltilla ja syötöt löysivät totutusti omille. 58 minuutilla HJK-luotsi Antti Muurinen yrittää herättää joukkuettaan ottamalla Akseli Pelvaksen pois ja Jarno Parikka tulee tilalle. 62 minuutin kohdalla Lahti luo vaarallisia hyökkäyksiä Jari Litmanen "kapelimestarinaan". 66 minuutilla Muurinen ottaa Ville Taulon pois ja Erfan Zeneli saa tilaisuuden. Tämäkään ei auta, kun heti seuraavalla minuutilla Litmanen käynnistää hyökkäyksen, jonka seurauksena Drilon Shala pääsee yksin läpi ja sijoittaa pallon HJK-maalivahti Ville Wallénin jalkojen välistä maaliin. Seitsemällä bussilla otteluun saapuneet lahtelaiset repeävät täyteen hurmokseen! Maalin jälkeen pelin hallinta pysyy Lahdella ja varsinkin Litmasen vapaapotkut ovat sellaisia, mitä harvoin näkee Veikkausliigassa. 75 minuutilla HJK yrittää rakentaa hyökkäyksiä, mutta ne päätyvät vain hätäisiin kaukolaukauksiin. 79 minuutilla Litmanen syöttää Shalan vielä yksin läpi, mutta tilanne kuivuu kokoon. 82 minuutilla Eero Korte harhautttaa hyvin oikealla laidalla, mutta syöttö maalin eteen ei ihan löydä paikalle hiipinyttä Litmasta.

Näin FC Lahti voittaa niukasti ja pokkaa seurahistoriansa (perustettu vuonna 1996 Kuusysin ja Reippaan yhdistyttyä) ensimmäiset mitalit. Koko ottelun ratkaisu oli Jari Litmasen sisääntulo, joka sähköisti Lahden pelin ja samalla jäädytti HJK:n. Kaiken kaikkiaan Lahti halusi enemmän voittaa ja HJK:n esitys oli aneeminen, niin kuin muutenkin viimeisillä kierroksilla. HJK kuitenkin jatkaa pelejään Suomen cupin välierissä, josta se tarvitsee voiton tai muuten pääsy eurokentille on suljettu ja tämä olisikin lähes katasrofi seuralle. FC Lahti sen sijaan saa tästä kolmannesta sijasta ja etenkin Uefa cup paikasta isoa nostetta ensi kaudelle!

**********************************************

Lopuksi katsaus koko kauteen: 1. FC Inter: vain kaksi tappiota ja maaliero 46-12 kertoo kaiken, ansaitsi mestaruuden. 2. FC Honka: menestyi ainoana Suomessa myös kansainvälisillä kentillä upeasti ja jatkaa pitkäjänteistä työtään. 3. FC Lahti: nosti Lahti-futiksen taas sille kuuluvalle tasolle. 4. HJK: tällä materiaalilla mestaruus olisi pitänyt voittaa! 5. MyPa: valmentajasekoilu jätti happaman maun. 6. TPS: median mestarisuosikki, jonka seurajohto ei vielä sitoutunut pitkäjänteiseen työhön. 7. Tamu: esimerkki siitä, miten seurajohto voi mokata koko homman. 8. FC Haka: perinteinen seura kävi konkurssin partaalla (Sedu Koskinen pelasti), ensi vuonna vahva? 9. FF Jaro: valmentaja Mika Laurikainen tekee hyvää työtä nuorten parissa. 10. Rops: kaikesta huolimatta (olosuhteet ja valmentajasekoilu ennen kautta) säilytti paikkansa. 11. VPS: hajuton, väritön ja mauton. 12. IFK Mariehamn: kuinka kauan pysyy puolivaloilla mukana?. 13. Kups: liian rohkea pelityyli kyseisellä materiaalilla, liigakarsintaan. 14. FC KooTeePee: väärässä sarjassa alusta asti, kun seurajohto päästi kaikki potentiaaliset liigapelaajat pois viime marraskuussa.

Yhteenvetona tämä oli pelillisesti fantastinen Veikkausliigakausi ja juuri pelaavat joukkueet olivat koko kauden kärjessä. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten nämä joukkueet pärjäävät ensi vuonna eurokentillä. Positiivista oli myös innokkaat faniryhmät, jotka lähtivät myös vieraspeleihin. Mahtavaa oli, että Turun Veritas-stadion veti väkeä koko kauden ajan (Inter 4 432 ja TPS 4 501, yleisökeskiarvo) ja Turku onkin nyt Suomen jalkapallopääkaupunki! Kiitokset myös koko Urheilukanavan tiimille, jotka tekivät maanantai-iltojen Veikkausliigan TV-peleistä elämyksiä! Ikävä kyllä suuri ja mahtava Yle tuli lopussa vieden viimeisten kierrosten TV-ottelut, jotka se kuitenkin toteutti vasemmalla kädellä.

Miinuksena kaudesta jäi yleisökeskiarvo, joka romahti viiden vuoden nousun jälkeen. Yleisökeskiarvo oli nyt vaivaiset 2 631, kun se vielä viime kaudella oli 2 976 katsojaa. Myöskin EM-kisojen aikana pidetty kuukauden tauko liigapeleistä oli täydellinen moka. Pitäisikö Veikkausliigan toimitusjohtajan Jan Waldenin vetää jo tästä johtopäätökset ja siirtyä syrjään? Itse peli on kunnossa ja medianäkyvyys nousussa, mutta yleisö jää kotiin!

Tunnelmia voitonhetkellä.

HJK-kapteeni Tuomas Aho.

FC Lahden valmentaja Ilkka Mäkelä.

HJK-luotsi Antti Muurinen.

Jari Litmanen.

FC Honka-Tamu Suomen cupin puolivälierässä

Nyt oli vuorossa Suomen cupin puolivälieräottelu, joka on lykkääntynyt yli kahdella kuukaudella FC Hongan eurokiireiden takia. Toisaalta onko kukaan edes tähän kiinnittänyt huomiota, kun Suomen cupin arvostus yleisön ja sen järjestäjän (Palloliitto) keskuudessa on pohjamudissa. Joukkueille se on lyhin tie eurooppaan (voittaja pääsee Uefa cupiin), mutta järjestäjä Palloliitolle vain kilpailu joka nyt on pakko järjestää. Ottelun voittaja kohtaa välierissä 29.10 Valkeakoskella FC Hakan ja toisessa välierässä kohtaavat HJK ja VPS.

Hongan illan vastustaja Tamu lähes murensi espoolaisjoukkueen unelman Suomen mestaruudesta viime lauantaina voittamalla vaiherikkaan ottelun Tapiolan urheilupuistossa 3-4. Muutoin tamperelaisjoukkueen kausi on ollut lähinnä katasrofi, kun surkea loukkaantumisten vaivaama alkukausi pudotti sen jo varhain mestaruustaistosta. Myös Mestareiden liigan karsinnoissa noutaja tuli jo toisella karsintakierroksella. Miten tähän tilanteeseen on tultu? Palataan ajassa viime syksyyn, kun Tamu juhli lyhyen seurahistoriansa kolmatta Suomen mestaruutta, joista viimeiset kaksi olivat tulleet peräkkäin. Myös Mestareiden liigan karsinnoissa joukkue voitti sensaatiomaisesti Levski Sofian toisella kierroksella ja pääsi lohkovaiheen porteille kolmannelle kierrokselle, jossa Rosenborg oli parempi. Joukkue voitti myös Suomen cupin ja kunnianhimoinen kolmesti 2000- luvulla vuoden jalkapallovalmentajaksi valittu Ari Hjelm oli valmis uusiin haasteisiin ja sen hän uskoi löytyvän Suomen A-maajoukkueen päävalmentajan paikalta. Ikävä kyllä Palloliiton johto ei edes pohtinut paikalle suomalaista valmentajaa. Pettynyt Hjelm jäi tampereelle ja hän solmi vuoteen 2010 ulottuvan sopimuksen. Seuraavaksi avainpelaaja Juska Savolainen myytiin Rosenborgiin (Hjelm olisi pitänyt hänet) ja joukkueen pelillinen johtaja Jarkko Wiss lopetti uransa ja siirtyi urheilutoimenjohtajaksi Hjelmin yläpuolelle. Menestys kentillä toi uusia sponsoreita ja myös Mestareiden liigan kolmannelle kierrokselle pääsystä tuli rahaa. Tätä rahaa ei kuitenkaan panostettu joukkueeseen, vaan toimistoon palkattiin uusia työntekijöitä ja esimerkiksi maalivahtivalmentajaa ei palkattu. Kokonaisbudjetti nousi +27 prosenttia (1 931 500 euroon), mutta pelaajabudjetti vain +9 prosenttia (1 015 400 euroon). Hjelm ei saanut enää päättää pelaaja-asioista, vaan siitä päätti Jarkko Wiss yhdessä puheenjohtaja Jari Viidan kanssa. Joukkuetta ei vahvistettu tarpeeksi ja nyt Hjelmillä onkin vain kymmenen tervettä pelaajaa ja lisäksi ryhmään on täytynyt nostaa A-junioreita! Viimeisin käänne Tampereella tapahtui lokakuun alussa, kun seuran johtokunta erotti pitkäaikaisen managerin Kalevi Salosen ja joukkueenjohtajan Juha Koskimäen. Nyt heidän tehtäviään hoitaa muun työn lisäksi Jarkko Wiss. Hjelm järkyttyi näistä uutisista ja kertoi siitä avoimesti julkisuudessa.

Nähtäväksi jääkin milloin Tampereella seuraavan kerran juhlitaan mestaruutta, kun seurajohdon toiminta on näin tempoilevaa?

Kotijoukkue Honka sitä vastoin pelaa historiansa parasta kautta ja sillä on mahdollisuus vielä Suomen mestaruuteen (Inter on edellä yhdellä pisteellä). Suomen cupissa se voi pelata vähemmällä paineella kuin muut välieräjoukkueet, koska sillä on jo paikka Uefa cupissa. Tärkeää olisi kuitenkin imagon takia voittaa jotain tällä kaudella. On erikoista miten asiat voivat muuttua vuodessa, kun Tamu oli vielä viime vuonna Suomen johtava seura, niin on Honka ottanut tällä kaudella tuon paikan itselleen.

Honka on tullut tähän tilanteeseen pitkäjänteisellä työllä, jota myös Tamu aina viime syksyyn asti teki.

*******************************************

Ottelu lähti yhtä vauhdikkaasti käyntiin kuin viime lauantaina ja jo toisella minuutilla oli Tamu:lla tekopaikka. Tuomo Turuselle sattui virhe puolustuksessa, jolloin Jonne Hjelm pääsi riistämään pallon ja laukoi sen ylärimaan. Pikkuhiljaa pääsi myös kotijoukkue paremmin peliin mukaan ja seitsemännellä minuutilla Nicholas Otaru rakensi hyvin oikealta, mutta tilanteelle ei löytynyt päättäjää. Honka jatkoi hallintaansa ja 9 minuutilla pääsi Jussi Vasara laukomaan, mutta Tamu:n maalilla Mikko Kavén torjui. 23 minuutilla Otaru keskitti jälleen vaarallisesti, mutta John Weckström laukoi pallon yli maalin. Tämän jälkeen pelin tempo laski selvästi ja näytti, että Tamu janosi enemmän voittoa.

Heti toisen puoli-ajan alussa Hjelm vaihtoi "turisti" Chris Jamesin pois ja tilalle juoksi kokenut Jari Niemi. 47 minuutilla Tamu painoi hyvin keskeltä, mutta Hongan puolustus pääsi peittämään laukaukset. Hongan puolustukselle sattuikin tavanomaista enemmän virhesyöttöjä. 50 minuutilla Sampo Koskinen nousi mainiosti vasemmalta ja keskitti maalille, mutta jatkajaa ei löytynyt. Tempo alkoi nousemaan ja vauhtia ja jopa vaarallisia taklauksia alkoi näkymään. Hongalla ei syötöt menneet omille ja 61 minuutilla Jani Bäckman otettiin pois ja Jaakko Lepola tuli tilalle, jonka tulo paransi selvästi Hongan keskikenttäpeliä. Ottelu jatkui tasaisena, mutta näytti katsomoon kuin Hongan pelirytmi olisi kadonnut maajoukkuetauolla. Loppua kohden Tamu:n pelaajat alkoivat väsymään ja tämä olikin pelinratkaisu, kun mentiin jatkoajalle. Jatkoajalla kuin salamaniskusta Honka löysi hetkeksi kadonneen pelirytminsä ja tulosta syntyi. Jatkoaikaa oli pelattu 7 minuuttia, kun Ville Jalasto laukoi pallon tarkasti maaliin ja muutama sata paikalle löytänyttä katsojaa tuuletti katsomossa. 10 minuutilla koko pelin harhasyöttöjä jaellut Joel Perovuo löysi upealla syötöllä Jaakko Lepolan pään, joka puski illan komeimman kuvion päätteeksi pallon maaliin.

Näin 120 minuutin jälkeen Honka jatkaa Suomen cupissa välieriin, jossa vastaan tulee Haka. Hongan leiristä onnistujia olivat Ville Jalasto ja puolustuksen lukko Rami Hakanpää. Tamu:n joukkueesta esiin nousi joka paikkaan ehtinyt Antti Pohja ja puolustuksessa erinomaisesti pelannut Matias Lindström. Tamu:n kaikinpuolin karmea kausi päättyy näin myös cupissa ja Tamu ei pelaa eurokentillä ensi vuonna. Ari Hjelm sanoi lehdistötilaisuudessa, että pelkäsi jatkoaikaa, koska varamiehinen joukkue alkoi väsyä loppuakohden. Hän sanoi myös, että haluaa jatkaa tampereella valmentamista, mutta korosti, ettei se ole hänen halusta kiinni.

Ensi sunnuntaina saadaan upea Veikkausliigakausi pakettiin ja mestaruutta juhlitaan joko Turussa (Inter) tai Espoossa (FC Honka). Kävi miten kävi nämä joukkueet ovat tehneet pitkäjänteistä työtä ja näyttäneet, että myös kauniilla pelaavalla jalkapallolla voi pärjätä myös Suomessa.
*********************************************
Lopuksi pitää vielä palata viime viikkoon, jolloin tehtiin suomalaista jalkapallohistoriaa! Suomen U-21 maajoukkue selvisi ensi kesän nuorten EM-kisoihin yhdessä isäntämaan Ruotsin, Espanjan, Englannin, Serbian, Saksan, Valko-Venäjän ja Italian kanssa. Suomi hoiti karsinnat vakuuttavasti ja hävisi vain yhden ottelun Skotlannille. Viime viikon tiistaina pelatussa jatkokarsinnan toisessa osassa Itävaltaa vastaan Suomi nousi 0-1 tappioasemasta 2-1 voittoon, jolloin yhteismaalit olivat samat ja ottelu meni jatkoajalle. Jatkoaikakaan ei tuonut tulosta, jolloin rangaistuspotkut ratkaisivat. Tuolloin aisti mikä itseluottamus tällä joukkueella on, kun kaikki Suomen vetäjät onnistuivat ja maalilla Tomi Maanoja hoiti kahdella ilmiömäisellä torjunnalla loput. Paljon "puukkoa selkään" edellisten karsintojen jälkeen saanut valmentaja Markku Kanerva oli iskoistanut pelaajiin puolustuksen kautta lähtevän pelisysteemin ja lisäksi luonut itseluottamusta. Tämä nuorten joukkue onkin ainutlaatuinen ja sillä on vielä laaja rinki. Kiitos kuuluu myös Hongan ja Interin (suurin osa rungosta tulee näistä joukkueista) valmentajille Mika Lehkosuolle, sekä Job Dragtsmalle, jotka ovat kehittäneet näistä pelaajista päivä päivältä harjoituksissa parempia. Kerrankin sai tuulettaa sydämensä kyllyydestä suomalaisen jalkapallojoukkueen puolesta ja itkeä ilon kyyneleitä! Ei edes seuraavana päivänä A-maajoukkueen vierastappio Venäjää vastaan harmittanut niin paljon. Tuntuukin, että nykyisen maajoukkueen "momentum" meni jo Muurisen valmennuskaudella 2000-2005. Näin tienraivaajat Jari Litmanen, Sami Hyypiä ja kumppanit eivät välttämättä ikinä pääse pelaajina arvokisoihin (tietenkin loppuun asti siihen vielä uskomme), mutta toisaalta eikö kaikki ole ollut sen arvoista mikäli 2012 EM-kisoissa nykyinen nuorten maajoukkue on mukana?

Unelmien sielunmessu Finnairstadionilla

Espoolainen FC Honka nousi divarista Veikkausliigaan vuonna 2006 ja silloin seurajohto asetti unelman, että Honka pelaa vuonna 2012 Mestareiden liigaa. Unelmalle lähinnä naureskeltiin maassa, jossa unelmia saa olla vain lauantaisin ennen Lotto-koneen käynnistymistä. Unelmaa on kuitenkin saavutettu ahkeralla koko seuran pitkäjänteisellä työllä ilman ulkopuolisia rahoittajia. Kyseisessä toiminnassa avainasemassa on ollut valmentaja Mika Lehkosuo, sekä seurapomot Jouko Harjunpää ja Jouko Pakarinen. Uskallankin väittää, että Hongan esimerkki herätti myös TPS:n, Interin, Hakan, sekä FC Lahden. Onneksi nyky-ajan Suomessa nuorempi sukupolvi, joita ei ole lapsena lannistettu erilaisilla peloilla uskaltaa sanoa ääneen unelmiaan, niin kuin viimeksi SDP:n uusi säkenöivä puheenjohtaja Jutta Urpilainen. FC Hongan unelma olisi nyt lähempänä kuin koskaan! Nimittäin Uefa-cupin lohkovaihe olisi vain yhden ottelun päässä, kun toisessa osa-ottelussa vastaan asettui espanjalainen Racing Santander.

Santander on ranta-ja satamakaupunki Espanjan pohjoisrannikolla, Biskajanlahden etelärannalla ja se on Kantabrian itsehallinnollisen maakunnan pääkaupunki.

Santander on ollut jo Rooman valtakunnan ajoista lähtien merkittävä satama ja merenkulunkeskus. Nykyäänkin sieltä kulkee laivaliikennettä Ranskaan ja Brittein saarille. Espanjan sisällissodassa Santander oli muun pohjoisrannikon tavoin laillisen tasavaltalaisen hallituksen tukialueita, mutta joutui syksyllä 1937 Francon fasistisen kansallisen rintaman valloittamaksi.

Jalkapallo on suosituin urheilulaji Santanderissa ja sen oma seura Racing Santander pelaa Espanjan ylimmällä tasolla La Ligassa. Seura on perustettu vuonna 1913 ja sen paras saavutus on toinen sija kaudelta 1930-31. Viime kaudella seura sijoittui kuudenneksi La Ligassa ja pääsi ensimmäistä kertaa historiassaan eurokentille. 42 miljoonan euron budjetilla operoiva Racing menetti viime kauden jälkeen toiseen seuraan pidetyn valmentajansa Marcelinon. Tämän kauden La ligassa joukkue onkin kerännyt vain kaksi pistettä viidestä ottelusta. Verkkoystäväni Santanderista ovatkin olleet todella pettyneitä uuteen valmentajaansa Juan Ramón López Muñiziin. Erityisesti fanit ihmettelevät miksi valmentaja aliarvioi Honkaa ensimmäisessä osa-ottelussa laittamalla reservipelaajia kentälle. Nyt Racing-fanit eivät olekkaan enää varmoja siitä, että joukkue selviytyy otteluparista voittajana.

Kotijoukkue FC Honka on sen sijaan sellaisessa kiidossa, että "heikompia jo hirvittää"! Joukkue ei ole hävinnyt Suomen kentillä kolmeen kuukauteen ja se on nyt Veikkausliigan kärjessä tasapisteissä Interin kanssa ratkaisemassa Suomen mestaruutta! Koko joukkueesta huokuukin sellainen itseluottamus, johon Suomi-futiksessa harvemmin törmää.

Kaikki oli valmiina unelmien iltaan ja ottelun tuloksesta riippumatta Suomi-futis on jälleen mennyt askeleen eteenpäin!

**************************************************

9106 katsojaa oli tullut paikan päälle ja varsinkin noin kaksi sataa iloista Racing-fania pitivät ääntä. Honka aloitti ottelun ennakkoluulottomasti, eikä hermostuneisuutta näkynyt lehtereille. Ikävä kyllä jo kolmannella minuutilla tapahtui ottelun ratkaisu, kun 20 metristä lähti vaarattoman näköinen laukaus, joka muutti matkalla suuntaa Rami Hakanpäästä ja viuhui ylärimaan. Tilanteeseen ehti ensimmäisenä Eduardo Bedia, joka toimitti pallon tyhjään maaliin. Tämä oli alku mitä Honka vähiten halusi, koska nyt tilanne vaati kotijoukkueelta vähintään kolmea maalia. Nyt Racing oli saanut mitä halusi ja se alkoikin pelaamaan varman päälle siirtelemällä palloa rauhallisesti pelaajalta toiselle, jolloin Honka ei päässyt millään palloon kiinni. 10 minuutin pelin jälkeen Honka pääsi taas hyökkäykseen ja vain minuutti edellisestä oli joukkue jo vaarallisesti rangaistusalueella, mutta liiallinen pallon siirtely ei tuottanut tulosta. 14 minuutin kohdalla Honka sai peliä hallintaansa ja se piti palloa. 19 minuutin kohdalla oli pelin tempo selvästi laskenut, mutta Hongan keskikentältä puuttui "moottori", joka loisi tilanteita hyökkääjille. 24 minuutilla Honka pääsi nopeaan hyökkäykseen, mutta Hermanni Vuorinen kärjessä aikaili. Honka piti palloa, mutta se ei saanut laukauksia Racingin maalille. 31 minuutilla Sampo Koskinen nousi hyvin vasemmalta laidalta, mutta keskitys ei löytänyt omaa pelaajaa. 34 minuutilla oli Jonathan Pereiralla tyhjä maali edessä kulman jälkitilanteesta, mutta mies laukoi yli. Kuusi minuuttia edellisestä oli Pereira läpiajossa, mutta Honka-vahti Tuomas Peltonen torjui upeasti. 42 minuutilla Ville Jalasto keskitti komeasti Racing-maalille ja Aleksandr Kokko pääsi vastakkain Racing-maalivahti Rodriguezin kanssa, mutta hän torjui ilmiömäisesti.

Heti toisen puoli-ajan alkuun Honka-luotsi Mika Lehkosuo joutui ottamaan loukkaantuneen Hermanni Vuorisen pois ja tilalle tuli John Weckström. Racing-luotsi Juan Ramon Lopez teki myös vaihdon ottamalla Pereiran pois ja tilalle kirmasi Jorge Goncalues. Honka lähti heti ryminällä hyökkäämään ja jo 46 minuutilla oli Kokko maalipaikassa. 49 minuutilla pääsi Weckström läpiajoon, mutta Racing-vahti Rodriguez torjui. 56 minuutin kohdalla kulki ottelu Hongan komennossa. Kaksi minuuttia edellisestä Lehkosuo vaihtoi Joel Perovuon, sekä Sampo Koskisen pois ja tilalle juoksi Tero Koskela, sekä pitkän kuntoutuksen läpikäynyt Nicholas Otaru. 63 minuutin kohdalla Racing alkoi jälleen varmistelemaan karvaamalla kovaa keskikentällä, eikä Honka päässyt hyökkäyksiin. 68 minuutilla Jussi Vasara nousi hyvin, mutta Weckström ei ihan päässyt keskityspalloon. Loppua kohden alkoi Hongan pelaajilla jalka jo painaa ja Racing vain siirteli palloa pelaajalta toiselle.

Näin kolmannella minuutilla syntynyt maali ratkaisi ottelun ja Racing Santander jatkaa Uefa cupin lohkovaiheeseen. Hongan leiristä esiin täytyy nostaa: Tuomo Turunen, Jussi Vasara ja Ville Jalasto. Racingin ryhmästä esiin nousi topparikaksikko Ezequiel Garay, sekä Cesar Gonzalez ja myös Lionel Messi tyyppinen Jonathan Pereira väläytteli. Honka-luotsi Mika Lehkosuo harmitteli aikaista maalia:"aikainen maali oli paha mutta pääsimme nousemaan henkisesti hyvin. Hätyyttelimme vastustajan maalia ja hyökkäsimme paremmin kuin Santanderissa, Lehkosuo kertoi. Racing-pelaaja Eduardo Bedia oli tyytyväinen:"olen tyytyväinen maalista ja jatkopaikasta. Suunnitelmissa oli tehdä nopeasti maali ja onnistuimme siinä. Sen jälkeen vastustajan olisi pitänyt tehdä kolme, ja saatoimme ottaa rauhallisemmin. Vaikka yritimmekin pitää palloa ja luoda tilanteita, maaleja ei tarvittu enempää, 19-vuotias Bedia arvioi.

Päät pystyssä voi kuitenkin koko Hongan joukkue tästä jatkaa, koska Honka oli hyvin mukana koko pelin ajan, eikä sillä ollut paniikkia missään vaiheessa. Nyt Hongan pelaajat tietävät ensi vuotta silmällä pitäen, mitä vaaditaan, että se pari maalia tehdään huippuseurojakin vastaan. Mikä parasta! Hongan joukkue pysyy kasassa ja parilla vahvistuksella keskikentälle on unelma ensi vuonna saavutettavissa. Nyt vain katseet Veikkausliigaan ja mestaruuteen, niin ensi vuoden Mestareiden liigan karsinnoissa on jälleen mukana suomalaisjoukkue, joka voi mennä pitkälle!

Pääkaupunkiseudun "derby" Finnairstadionin pimenevässä illassa

Nyt oli vuorossa upean jalkapalloviikon päättävä Veikkausliigan kärkikamppailu HJK-FC Honka. Ottelu, johon on haettu asetelmia jo pari viikkoa. Tunteita oli ilmassa, koska moni Honka-pelaaja omaa HJK-taustan kuten: Rami Hakanpää, John Wecström, Jussi Vasara ja Hannu Haarala. Suurimmat tunteet pinnassa olivat kuitenkin Honka-luotsi Mika Lehkosuolla, joka loi menestyksekkään uran HJK-paidassa ja on nykyisin HJK:n Hall of Fame-pelaaja. Kyseessä olisi täten tunteikas "derby", mutta mestaruustaiston kannalta vieläkin tärkeämpi ottelu. Vain voitto kelpaisi kummallekin, koska Interiä ei saa päästää karkuun. Mikä parasta, joukkueet pääsivät hyvin latautuneina otteluun maajoukkuetauon takia.

FC Honka pitää tiukasti kiinni pääkaupunkiseudun herruudesta, kun se voitti HJK:n keväällä Tapiolassa 1-0. Kaiken kaikkiaan vuodesta 2006 asti pelatuista viidestä ottelusta on Honka voittanut kahdesti, pelannut kahdesti tasan ja hävinnyt vain kerran. Voikin täysin oikeutetusti sanoa, että espoolaisjoukkue on ottanut kaikilla mittareilla HJK:ta kiinni ja jopa joissain asioissa mennyt edelle. Urheilullisesti Honka on sijoittunut kahdella ensimmäisellä pääsarjakaudellaan molemmilla kerroilla neljänneksi, kun HJK oli vasta seitsemäs viime kaudella. Kokonaisbudjetti on molemmilla seuroilla sama 1 800 000 euroa, mutta Hongan budjetti on kasvu suunnassa +3 prosenttia, kun taasen HJK:n laski -15 prosenttia. Pelaajamyynnissä Honka on Suomessa tällä hetkellä selvä ykkönen, kun samalla HJK:sta pelaajat ovat päässeet lähtemään viime aikoina lähinnä ilmaiseksi (esim. tapaus Markus Halsti).

Junioritoiminta on molemmissa seuroissa vahvaa, mutta Hongassa junioreihin myös luotetaan ja heille annetaan peliaikaa kuten nyt viimeksi Jaakko Lepolan tapauksessa. HJK:sta lupaavat juniorit ovat saaneet lähteä muualle vähin äänin kuten esimerkiksi Ilari Äijälän (nyt MyPa) ja Jani Bäckmanin (nyt Honka) tapaukset osoittavat. Myöskin tällä kaudella viimein luottoa saaneen Jarno Parikan ura melkein päättyi vaihtopenkille viime vuosina.

FC Honka selvitti tiensä historiallisesti Uefa cupin varsinaiselle ensimmäiselle kierrokselle (18. 9 ensimmäinen osaottelu Racing Santanderia vastaan vieraissa) tänä syksynä. Kyseisestä kansainvälisestä menestyksestä on HJK:ssa voitu vain haaveilla vuoden 1998 upean Mestareiden liigan syksyn jälkeen. Ainoa asia millä HJK voi ylpeillä tällä hetkellä Espoon suuntaan on oma jalkapallostadion (Finnairstadion) ja ironista onkin, että Honka joutuu pelaamaan siellä evakossa kotiottelunsa Santanderia vastaan.

FC Hongalla on alkamassa todelliset "härkäviikot", kun se on mukana kaikissa kolmessa kilpailussa. HJK sen sijaan voi panostaa liigaan täysin terveellä miehistöllä ja sillä on vielä vaihtopenkillä pelaajia, jotka olisivat muissa seuroissa suoraan avauksessa. Hongalla on pidempään poissa Nicholas Otaru, sekä Tero Koskela ja joukkueella ei ole enää varaa menettää pelaajia sairastuvalle. Molemmat seurat ovat mukana vielä Suomen cupissa, jonka välierien pelipäivät (FC Hongan ja Tamu:n puolivälierä vielä pelaamatta) ovat hämärän peitossa. Kiinnostaako se edes ketään, vaikka Suomen cupin voittaja pääse Uefa cupiin?

Nyt oli kuitenkin alkamassa todellinen huippuottelu ja vain yleisömäärä oli hienoinen pettymys (n. 6100 katsojaa).

**************************************************

Ottelu lähti tunnustellen käyntiin, kun kumpikin joukkue odotti toisen aloitetta. Pari minuuttia oli mennyt, kun FC Honka otti ohjat käsiinsä. 12 minuuttia oli pelattu, kun Hongan kulmapotkun jälkeen HJK-puolustus ei saanut purettua palloa. Tilanteessa hereillä ollut Jussi Vasara laukoi kierteisellä kudilla pallon maaliin. Maali oli varmasti Vasaralle tunteikas, koska hän ei saanut aikanaan mahdollisuutta HJK:n ykkösmiehistössä. HJK oli todella aneeminen ja katsomoon näytti, ettei peli edes kiinnostanut osaa HJK-pelaajista. HJK:n molemmat laidat olivat läpi ottelun räikeästi auki ja varsinkin Hongan Sampo Koskinen pääsi vapaasti etenemään vasemmalla laidalla. Honka piti palloa, eikä HJK saanut lainkaan avattua peliään. 28 minuutilla Hongan maalilla Tuomas Peltoselle kävi ottelun ainoa virhe, kun hän epäonnistui avauksessaan, mutta Honka-puolustus hoiti tilanteen. 37 minuutilla HJK:n nuori lupaus Sakari Mattila (oli viimeksi Udinesen testissä) laukoi pallon ylärimaan.

Toiselle puoli-ajalle HJK-luotsi Antti Muurinen otti varjojen mailla olleen Petri Oravaisen pois ja Erfan Zeneli kirmasi hänen tilalleen. HJK tulikin peliin aivan uudella innolla ja jo 48 minuutilla oli Dawda Bah avopaikassa, mutta Peltonen torjui Hongan maalilla. HJK pääsi vyöryttämään hyökkäyksiään, mutta terävyys kärjessä puuttui. 59 minuutilla pääsi vuorostaan Honka hyvään hyökkäykseen, kun Rami Hakanpää nousi rohkeasti keskeltä. Tämän jälkeen Honka-luotsi Mika Lehkosuo otti Jaakko Lepolan pois ja tilalle tuli uusi vahvistus Sampson Cudjoe. 65 minuutilla Aleksandr Kokko otettiin pois ja loukkaantumisesta toipunut Hermanni Vuorinen pääsi jälleen tositoimiin. 66 minuutilla pääsi HJK:n Medo laukomaan, mutta Peltonen torjui. 73 minuutilla syntyi ottelun lopullinen ratkaisu, kun Vasara syötti ja oikealta laidalta pääsi kuin kunniakujaa pitkin Ville Jalasto etenemään. HJK-puolustus oli tilanteessa täysin sekaisin ja Jalasto tykitti pallon etuylänurkkaan. 76 minuutilla Muurinen yritti vielä saada painetta ottamalla Jarno Parikan pois ja tilalle juoksi Akseli Pelvas. HJK saikin lopussa useita kulmapotkuja, mutta tulosta ei syntynyt millään. 86 minuutilla Mattila pääsi vielä kokeilemaan vapaapotkusta (tässä on pelaaja, jolla on huikea potkutekniikka), mutta jälleen Tuomas Paltonen venyi torjuntaan.

Näin ollen pääkaupunkiseudun herruus on tukevasti Hongan käsissä ja se nousi liigassa jo toiseksi.
Hongan leiristä paras oli maalivahti Tuomas Peltonen ja myös Rami Hakanpää, sekä Jussi Vasara ansaitsevat erityismaininnan. HJK:n riveistä ainoa onnistuja oli Sakari Mattila.
HJK:n valmentaja Antti Muurinen ei sulattanut tappiota:"Honka oli taidokas, mutta myös kovin onnekas. Teki kovin vähästä paikoista maalinsa ja se kyrsii kovasti, Muurinen manasi".
Hongan valmentaja Mika Lehkosuo oli sen sijaan onnellinen:”Itselleni nämä ovat aina erikoisia pelejä. Huomasin jo peliä edeltävänä iltana, ettei oikein uni tullut. Nyt on tyhjä olo ja hyvä fiilis, Bana jatkoi".

Hongan voitto oli jo sen 11. peräkkäinen tappioton ottelu Veikkausliigassa ja näistä peleistä yhdeksän on voittoja. Hongan koko joukkueesta huokuukin kova itseluottamus ja halu voittaa. Tiistaina Hongan joukkue lähtee kohti suurta peliä ja elämystä, kun Racing Santanderia vastaan pelataan Espanjassa ensimmäinen osaottelu torstaina. Tapahtui ottelussa mitä tahansa on FC Honka jo tehnyt historiaa selviytymällä europeleissä näin pitkälle. Moni sanoo, että Honka kaatuu otteluruuhkaan, mutta mikäli niin olisi käynyt se olisi jo tapahtunut. Onhan näitä syksyn ratkaisupelejä varten koko viime talvi harjoiteltu. Veikkausliigassa nähdäänkin pitkästä aikaa todellinen huipennus, kun Honka yrittää ottaa Interiä kiinni (kolme pistettä eroa). Ratkaisu voidaankin nähdä 5.10 pelattavassa Inter-Honka pelissä. Ei pidä myöskään unohtaa, että HJK on vain viisi pistettä Interiä perässä, mutta HJK:n pelaaminen on huonontunut kauden loppua kohden.

Olipahan fantastinen jalkapalloviikko ja varsinkin viime keskiviikon Suomi-Saksa ottelun upeat tunnelmat palaavat jatkuvasti mieleen. Nyt jäljellä on Veikkausliigan sekä Suomen cupin huipennus, Hongan europelit ja maajoukkueen lokakuun MM-karsinta pelit (Azerbaidzhania ja Venäjää vastaan), niin voiko enempää jalkapallon ystävä pyytää!

Alfred Hitchcock vieraili Olympiastadionilla

Nyt itse H-hetki oli käsillä ja kauan odotetun unelman tavoittelu oli taas lähdössä käyntiin. Unelman joka minun elinaikanani on ollut lähempänä kuin koskaan, mutta silti jäänyt aina haaveeksi. Lähimpänä se oli lokakuussa vuonna 1997, kun johdimme Unkaria vastaan viimeisessä MM-karsintapelissä vielä 90 minuutilla 1-0. Tämä tulos olisi vienyt meidät jatkokarsintaan, mutta lisäajan lisäajalla pallo pomppi kuin flipperissä Suomen maaliin. Näin ollen unelma huuhtoutui tuona kohtalon vuotena vesisateen mukana. Tuolloin päävalmentajana oli Richard Möller Nielsen, jonka aikana vasta maajoukkuetoiminta alkoi ammattimaistua. Möller Nielsenin jälkeen puikkoihin tuli HJK:n vuonna 1998 sensaatiomaisesti Mestareiden liigaan johdattanut Antti Muurinen, jonka aikakaudella "kultainen sukupolvemme" oli parhaassa iässä ja silloin arvokisoihin olisi pitänyt mennä. Mukava mies itä-Helsingistä ei pystynyt kasvamaan todelliseksi auktoriteetiksi ja homma menikin Sami Hyypiän kertoman mukaan välillä anarkian puolelle, kun nuoret pelaajat Alexei Eremenko juniorin johdolla tekivät mitä halusivat. Tämän jälkeen palattiin kuriin ja järjestykseen, kun Roy Hodgson saapui ottamaan nostetta omalle uralleen. Hänen johdollaan unelma oli jälleen erittäin lähellä, kun jäimme vain maalin päähän viime kesän EM-kisoista.

Nyt on maajoukkueen "kultaisen sukupolven" viimeinen mahdollisuus toteuttaa unelmansa ja mennä MM-kisoihin 2010. Näiden karsintojen jälkeen vastuun ottaa U-21 maajoukkueen nykyiset pelaajat, jotka juuri voittivat EM-karsintalohkonsa tyylillä ja jatkavat jatkokarsintoihin.

Illan vastustaja ei juuri esittelyjä kaipaa, koska sen saavutukset kertovat kaiken: Maailmanmestari kolmesti vuosina 1954, 1974 ja 1990, sekä Euroopan mestari kolmesti vuosina 1972, 1980 ja 1996. Karsintojen avausottelussaan viime lauantaina Saksa pääsi harjoittelemaan maalintekoa Liechtensteinia vastaan, jonka se murjoi 6-0. Saksan päävalmentaja Joachim Löw kuitenkin muistutti pelin jälkeen Suomen olevan eri tasoa.

Suomen maajoukkue sen sijaan joutui jälleen antamaan tasoitusta, kun Jari Litmanen, Teemu Tainio, sekä Hannu Tihinen joutuivat jäämään pois. On täysin selvää, ettei kapea rinkimme kestä yhdenkään avainpelaajan poissaoloa varsinkaan huippumaita vastaan. Varsinkin Litmasta olisi tarvittu rauhoittamaan peliä ja luomaan tilanteita tyhjästä. Litmasta, jota kohta voisi alkaa vertaamaan Jobiin, kärsi Israel-pelistä lähtien viruksesta jonka takia hän joutui viimein hakeutumaan sairaalaan. Kuultuani tästä, kysyin miksi, miksi taas? Litmanen oli jälleen saamassa itseään huippukuntoon ja ilmeisesti pelasi vielä kuumeessa. Tämä osoittaa jälleen Litmasen palavan rakkauden jalkapalloon ja hän on aina valmis tekemään kaikkensa joukkueen eteen (varsinkin maajoukkueen). Toista hänen kaltaistaan ei ole suomalaisessa urheilussa ja Jari Litmanen tulee taas niin kuin aina ja vain entistä vahvempana!

*******************************************

Nyt ottelu oli valmiina alkamaan ja loppuunmyydyllä Olympiastadionilla oli mahtava tunnelma!

Stuart Baxter oli ratkaissut Hannu Tihisen poissaolon laittamalla Petri Pasasen hänen paikalleen.

Suomi aloitti alusta asti ennakkoluulottomasti ja pelasi täysin omaa peliään. Saksa pääsi hiljalleen peliin mukaan ja 12 minuutilla Simon Rofles pääsi avopaikkaan. Suomi jatkoi hyvin keskialueella karvaten, eikä antanut Saksalle pelitilaa. Kärjessä Mikael Forssel pidettiin tiukasti vartioituna, mutta 18 minuutilla pääsi Suomi hyvään hyökkäykseen. Joonas Kolkka keskitti maalille ja Jonatan Johansson pääsi puskemaan, mutta pallo viuhui ohi maalin. Saksa ei saanut millään omaa peliään kulkemaan, kun Suomi uhrautuvasti tukki keskikentän. 29 minuutilla Kolkka jälleen keskitti maalille ja Pasanen pääsi vuorostaan puskemaan, mutta tilanteesta tuli kulmapotku. Vihdoin 33 minuutilla koko Olympiastadion repesi liitoksistaan, kun Roman Eremenko lähetti pystypallon ja Saksan puolustus hölmöili. Pallo tuli Johanssonille, joka tykitti kymmenestä metristä pelivälineen maaliin. Saksa ei kuitenkaan tästä hermostunut, kun vain kuusi minuuttia edellisestä se tasoitti Miroslav Klosen maalilla. Maalilla, joka oli aivan liian helppo ja se menikin täysin Sami Hyypiän piikkiin. 40 minuutilla Baxter joutui ottamaan loukkaantuneen Forsselin pois ja Daniel Sjölund tuli sisään. Tämä vaihto osoittautuikin loistavaksi, koska jo 43 minuutilla Sjölund keskitti maalille ja tilanteeseen hiipinyt Mika Väyrynen laukoi suoraan volleystä kerrassaan upean maalin. Tuskin olimme katsomossa ehtineet edes istahtaa, kun Klose jo tasoitti pelin kulman jälkitilanteesta. "Huh huh" mikä puoli-aika! Tilastot osoittivat, että suomalaisten syötöt menivät omille 77 prosenttisesti ensimmäisellä puoliajalla, mikä kertoo onnistumisesta.

Suomi sai heti toisen puoli-ajan alussa kaksi kulmaa ja se näyttikin, että joukkue janosi nyt voittoa. 52 minuutilla Suomi vyöryi hyökkäykseen ja Väyrynen syötti kantapäällä Johanssonille. Tilanteesta syntyi kulmapotku, jonka seurauksena Daniel Sjölund pääsi puskemaan kauniin maalin. Suomi halusi lisää ja jo 56 minuutilla Jussi Jääskeläinen avasi pitkällä ja Johansson jatkoi pallon vasemmalle laidalle Sjölundille. Sjölund eteni Saksan rangaistusalueelle, mutta viime hetkellä saksalaispuolustus pääsi väliin. Tämän jälkeen Saksa alkoi painamaan ja Suomi joutui puolustuskannalle. 74 minuutilla väsynyt kaikkensa antanut Mika Väyrynen tuli pois ja Njazi Kuqi juoksi sisään. Tämä oli jälkeenpäin ajateltuna se paikka, missä Jari Litmanen olisi tarvittu mukaan rauhoittamaan peliä. 78 minuutilla pallo jo pyörii Suomen maaliviivalla, mutta Pasanen pääsee viime hetkellä apuun. Saksa jatkoi painostusta ja Suomen joukkue oli väsynyt (seuroissa kaikki eivät saa 90 minuuttisia alle), eikä se saanut rauhoitettua peliä. 82 minuutilla tapahtui odotettu, kun Piotri Trochowski laukoi ja Jääskeläinen torjui, mutta pallo jäi pomppimaan Suomen rangaistusalueelle. Lopulta Klose tälläsi pallon maaliin ja kruunasi näin puhtaan hat-rickinsä.

Suomen leiristä onnistui lähes koko joukkue, mutta etenkin Mika Väyrynen, Daniel Sjölund, Jonatan Johansson, Veli Lampi ja Toni Kallio. Saksan joukkueesta esiin täytyy nostaa Clemens Fritz ja Miroslav Klose. Suomen päävalmentaja Stuart Baxter oli ottelun jälkeen tyytyväinen mies: "Olen iloinen pisteestä. Tasoituksen tullessa, johdettuamme pitkään 3-2, silloin oli toki vaikeaa olla iloinen. Mutta kyllä tulos on hieno, Baxter pohti ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa.
- Viimeiset 20 minuuttia jouduimme puolustamaan, ja siinä tuli varmaan 20 keskitystä. Pelaajat alkoivat väsyä, ja Saksa jauhoi kuin höyryjyrä. Tuota ajatellen, varmasti huomisaamuna tuntuu vielä iloisemmalta, luotsi jatkoi".

Saksan luotsi Joachim Löw oli myös helpottunut mies: "Varoitin, että tästä tulee erittäin vaikea ottelu. Suomi on hyvin organisoitu joukkue, joka on vahva kaksinkamppailuissa. Portugali ja Puola eivät EM-karsinnassa voittaneet Suomea. Kyllä tämä piste on voitettu sellainen, nousimme kolme kertaa maalin takaa".

Sanattomaksi ottelu tuoreeltaan veti, mutta aika pian puseroon hiipi onnellinen olo. "Hei oikeesti ystävät", viime kesän EM-kakkosta vastaan tasapeli ja kolme tehtyä maalia, joten ei enempää voi vaatia!

Tälläisellä esityksellä meillä ei ole mitään hätää ketään vastaan näissä karsinnoissa ja tuntuukin, että nyt puolustus, sekä hyökkäys ovat balanssissa. Tärkeä tekijä on kuitenkin, että osa pelaajistamme kuten: Mikael Forssel, Mika Väyrynen, Daniel Sjölund ja Roman Eremenko saavat seuroissaan täysiä 90 minuuttisia, koska näissä peleissä pitää jaksaa koko peli.

Nyt vedetään henkeä maajoukkueen parista ennen 11.10 pelattavaa Azerbaidzhan kotipeliä. Älkää kuitenkaan unohtako, että Veikkausliiga (Ykkönen), jossa on vuorossa jännittävät loppuratkaisut jatkuu tulevana viikonloppuna. Esimerkiksi sunnuntaina Finnairstadionilla pelattavasta HJK-FC Honka-ottelusta ei varmasti draamaa puutu. Varmasti kaikki eilen Olympiastadionilla olleet aistivat, että jalkapallo on parasta paikan päällä!

FC Honka-FC Lahti kärkikamppailussa Tapiolan keskuspuistossa

FC Honka on nyt sellaisessa vireessä, että "oksat pois". Veikkausliigan tämän hetken kuumin joukkue on saalistanut yhdeksästä viimeisestä pelistä, seitsemän voittoa ja kaksi tasapeliä. Viimeksi joukkue on suostunut häviämään 26.6 kotonaan VPS:a vastaan. Kaiken tämän lisäksi joukkue voitti vieraissa Viking Stavangerin viime torstaina Uefa cupin toisella kierroksella 1-2 ja eteni Uefa Cupin ensimmäiselle varsinaiselle kierrokselle. Uskomatonta oli kuulla, että Honka piti kuuden tuhannen norjalaisen katsojan edessä palloa omilla ja pelasi omaa futista. Edellä mainittu on suomalaisessa kulttuurissa harvinaista, että uskotaan omaan juttuun kansainvälisillä kentillä. Viimeksi jalkapallossa koettiin vastaavaa, kun Tamu pudotti Levski Sofian Mestareiden liigan toisella karsintakierroksella viime syksynä, joten kaksi historiallista tekoa vuoden sisään! Tuntuu, että nuoret Ari Hjelmin ja Mika Lehkosuon kaltaiset valmentajat, jotka itse ovat pelanneet urallaan todella kovissa paikoissa luovat sitä oikeanlaista itseluottamusta pelaajiin. He osoittavat pelaajille, ettei ulkomaille mentäessä tarvitse olla ottajan roolissa. Tämä osoittaakin, että askel askeleelta suomalainen jalkapallo menee eteenpäin! Samalla hiihto, yleisurheilu, sekä pesäpallo jäävät vanhempien ikäluokkien kiinnostuksen kohteeksi ja lopulta kuolevat pois.

Seuraavaksi Uefa cupin varsinaisella kierroksella on vastustaja jo todella kova, kun viime kauden Espanjan La ligan kuutonen Racing Santander on vastassa. 42 miljoonan euron budjetilla operoivalle seuralle vain voitto otteluparista, sekä pääsy Uefa cupin lohkovaiheeseen on se ainoa tavoite ja häviö olisi seuralle katasrofi. Santanderista fanit jo viestittivät, että heitä on tulossa satoja Suomeen katsomaan ottelua. Olisiko Olympiastadion paras paikka ottelulle, jos lipun hinnat edulliset?

Ennen sitä mielenkiinto kohdistui illan otteluun, jossa vastassa oli FC Lahti. FC Lahti oli ennen ottelua sarjassa neljäntenä kaksi pistettä Honkaa jäljessä, joten vain voitto pitäisi mestaruuspuheet Lahdessa realistisina. Suurin kysymys ennen peliä oli, miten Hongan joukkue on palautunut Norjan reissusta. Valmentaja Mika Lehksuo kuitenkin totesi, että "Aika useinhan, kun peli kulkee ja tulee voittoja, niin sellaiset pienet kolhut ja väsymys unohtuvat aika nopeasti".

Upeaa olisi myös nähdä livenä taas yksi peli minkä Kuningas Litmanen meille tarjoaisi ja tärkeää olisi myös maajoukkueen kannalta, että Jari saisi täyden 90 minuuttisen ennen 10.9 Saksaa vastaan pelattavaa MM-karsintaa. Hongan huikea vire, sekä molempien joukkueiden pelaava pelityyli ja Litmasen oivallukset olisivat yhtä kuin täydellinen jalkapalloilta?

*************************************************

Ikävä kyllä ennen peliä tuli tieto, että Litmanen oli kuumeessa ja joutunut jäämään kotiin. Pelin jälkeen pressissä saimme tietää, että Litmasella oli ollut flunssaa jo Israel-pelistä lähtien ja nyt vasta kuume nousi. Osa 5200 katsojasta varmasti pettyi, mutta terveys ennen kaikkea ja toivotaan, että Jari saa itsensä huippuvireeseen ennen 10. 9 pelattavaa Saksa peliä.

Heti alusta asti huomasi, että Hongalla ei ihme kyllä painanut jaloissa raskas pelitahti. Voitto Stavangerista näkyi läpi ottelun huikeana itseluottamuksena, josta esimerkkinä, että Hongan puolustus uskalsi pelata tiukassakin paikassa pallon omalle maalivahdille rinnalla tai päällä.

Pelissä oli alusta asti hyvä tempo ja jo 7 minuutilla oli Hongan Alekandr Kokko avopaikassa. Vain kuusi minuuttia edellisestä oli Kokko jälleen pahan teossa, mutta Lahti kesti. Lahdella oli tekopaikka 14 minuutilla, kun kulmpotkun jälkitilanteesta Jukka Vanninen pääsi puskemaan, mutta Tuomas Peltonen Hongan maalilla torjui. Keskialueen herruudesta käytiin koko ajan kovaa taistelua, eikä ilmaiseksi annettu mitään. 27 minuutilla Lahden Rafael pääsi puskupaikkaan Konsta Hietasen keskityksestä, mutta pallo viuhui yli maalin. Kaksi minuuttia edellisestä Hannu Haarala keskitti maalille ja Kokko pääsi puskemaan, mutta ei tulosta. 33 minuuttia näytti pelikello, kun espoolaisyleisö repesi! Kokko syötti maalin eteen ja vasta 18-vuotias "ihmepoika" Jaakko Lepola tykitti pallon maalin perukoille.

Sama Lepola upotti Viking Stavangerin torstaina upealla ylänurkkamaalillaan ja nyt Lahden, joten nuoreksi kaveriksi on "kylmän viileä".

Heti toisen puoli-ajan alussa FC Lahden valmentaja Ilkka Mäkelä otti Konsta Hietasen pois ja tilalle juoksi Mika Hänninen.

Toinen puoli-aika alkoi sekavalla pelillä ja kumpikaan ei saanut otetta. 57 minuutilla Sampo Koskinen pääsi laukomaan vaarallisesti, mutta lisämaalia ei syntynyt. Tämän jälkeen Lahti alkoi panostamaan hyökkäykseen. 61 minuutilla Jonne Kemppinen otettiin pois ja tilalle tuli Pekka Kainu. Myös Honka otti Jaakko Lepolan pois ja hänet korvasi toinen nuori lupaus Rasmus Schuller. 73 minuutilla Lahti sai parhaan tekopaikkansa, kun Kainu eteni hyvin keskeltä ja syötti Drilon Shalalle, mutta hänen vetonsa maalin edestä suuntautui karkeasti yli maalin. 79 minuutilla John "taikuri Weckström teki upean kääntölaukauksen maalin edessä, mutta pallo meni Jani Bäckmanin kautta hieman ohi maalin. Lopussa Honka jaksoi vielä painaa, eikä Lahti saanut kunnon tekopaikkoja.

Näin ollen Hongalle tärkeät kolme pistettä ja se onkin mukana kaikissa kilpailuissa syksyllä (Veikkausliiga, Uefa cup, Suomen cup). HJK voitti upeasti Tamu:n vieraissa 1-2, joten tämän kauden mestaruus on kolmen kauppa: FC Inter, FC Honka ja HJK.

Ottelussa Hongan leiristä paras oli ikiliikkuja Ville Jalasto ja Lahden ryhmästä kapteeni Jukka Vanninen.

Ottelun jälkeiset tunnelmat alla olevissa videoissa.

Nyt Veikkausliiga hengähtää seuraavat kaksi viikkoa ja tämän jälkeen on vuorossa viimeiset seitsemän kierrosta. Nyt saamme todellisen loppuhuipennuksen, koska on todennäköistä, että mestaruus ratkeaa vasta viimeisellä kierroksella!

*************************************************

Lopuksi jälleen maajoukkueasiaa:

Nyt on käsillä se hetki mitä on odotettu viime marraskuun yhden maalin päähän kisapaikasta jääneen Portugalin pelin jälkeen. Nimittäin uudet karsinnat ja jälleen sen suuren unelman tavoittelu!

10.9 kello 20.35 loppuunmyydyllä Olympiastadionilla kohtaamme ensimmäisessä MM-karsintapelissä suuren ja mahtavan Saksan. Tätä ennen joukkueemme pääsee hiomaan kuvioitaan yhdessä päävalmentaja Stuart Baxterin kanssa jo ensi tiistaina joukkueen kokoontuessa, koska 3. 9 on kansainvälinen pelipäivä ja seurojen on päästettävä pelaajat ennen sitä maajoukkueisiin. Kenenköhän älynväläys tämä oli, että maajoukkue pystyy valmistautumaan viikon verran itse Saksa peliin? Kiitos siitä, koska maajoukkueet pääsevät kokoontumaan ahneiden seurojen takia nykyaikana aivan liian vähän.

Suomen maajoukkueen kenraaliharjoitus päättyi värikkäiden tapahtumien jälkeen 2-0 kotivoittoon Israelista. Ottelussa hyvää oli ensimmäinen puoli-aika joka pysyi hyvin kasassa ja pelattiin omaa peliä. Huonoa oli, että toisella puoliajalla pakka hajosi ja vasta, kun Jari Litmanen tuli 25 minuuttia ennen loppua kentälle se saatiin uudestaan kokoon. Näin ollen Stuart Baxterin korostama 90 minuuttia kestävä pelikuri ei toteutunut. On sanomattakin selvää, että Saksaa vastaan sen on kestettävä. Upea juttu pelissä oli, miten FC Zurichin Veli Lampi teki lopullisen läpimurtonsa joukkueeseen. Myös FC Den Boschin maalivahti Niki Mäenpää torjui toisella puoliajalla kuin hurmiossa. Tummia pilviä taivaalle luo meidän tiettyjen avainpelaajien pelikunto. Fantastisesti paluun televisiokommentaattoriksi Canal plus kanavalle tehnyt joka solullaan eläytyvä Pasi Rautiainenkin korosti Israel-ottelun jälkeen, että tärkeintä on maajoukkuepelaajien seuroissaan saama peliaika. Avainpelaajista Petri Pasanen (Werder Bremen), Toni Kallio (Fulham FC), Mika Väyrynen (PSV Eindhoven) ja Mikael Forssel (Hannover 96) ovat saaneet vaihtelevasti tai eivät ollenkaan peliaikaa. Maajoukkuepelaajien seuroissaan saama peliaika ja tosia asia, että rinkimme ei kestä juuri lainkaan loukkaantumisia huolestuttaa. Teemu Tainio (Sunderland AFC) Daniel Sjölund (Djurgårdens IF) ja Sami Hyypiä (Liverpool FC) ovat kärsineet vaivoista, mutta ovat toipumassa Saksa peliin. Hirvittäisi ajatellakin, jos Suomen puolustus joutuisi kohtaamaan FC Bayern Munchenin hyökkääjät Miroslav Klosen ja Lukas Podolskin ilman Sami Hyypiää.

Ennen Saksa peliä U-21 maajoukkueemme kohtaa ensi perjantaina Turussa Tanskan ja voitolla ottelusta Suomi varmistaisi paikan EM-jatkokarsintoihin, mikä olisi huikea juttu!

Nyt turkulaiset menkää joukolla kannustamaan Suomi voittoon ja myös kotisohvilla näemme ottelun Urheilukanavalta. 10. 9 mennään iloisin mielin Olympiastadionille ja kannustetaan äänekkäästi Suomea, koska nyt sitä "12 pelaajaa" todella taas tarvitaan! P.S Mika Väyrysen piina loppui PSV Eindhovenissa, kun hänen siirtonsa tuttuun SC Heerenveniin varmistui eilen illalla. Nyt Mika Väyrynen pääsee taas pelaamaan ja se auttaa myös maajoukkuetta!