FC Honka-HJK Tapiolan upeassa kesäillassa

Kotijoukkue Honka lähti otteluun hyvistä asetelmista, kun takana oli kaksi voitokasta liigapeliä. Mikä tärkeintä Hongan oma kenttäpeli on parantumaan päin ja viimehetken voittomaalit FF Jaroa sekä IFK Mariehamnia vastaan ovat varmasti kasvattaneet pelaajien itseluottamusta. Honka lähti tosissaan hakemaan ensimmäistä Veikkausliiga-voittoaan HJK:sta. HJK:n leirissä tilanne oli täysin toisenlainen, kun voittoa ei ole tullut neljään viime otteluun. Peli ei ole toiminut ja kokoonpano on elänyt varsinkin puolustuksen osalta liikaa. Ulkomaalaiset "vahvistukset" ovat pettäneet täysin, eikä joukkueesta ole löytynyt ratkaisijaa. Kaiken tämän lisäksi viime kaudella loistanut Farid Ghazi kärsi vielä viime ottelussa saamansa pelikieltoa. Molemmat joukkueet ovat pelanneet viime aikoina paljon ja esimerkiksi Hongalle ottelu oli 11 päivän sisällä jo neljäs, mutta tätä vartenhan on koko talvi harjoiteltu. Tapiolan keskuskentälle oli saapunut peliä katsomaan ennätysyleisö (6657) ja enemmänkin olisi ollut tulijoita, mutta portit jouduttiin sulkemaan. Paikanpäällä aisti suuren jalkapallojuhlan tuntua, kun vastakkaisissa päädyissä eri joukkueiden fanit lauloivat. Tälläisiä hetkiä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa on saatu odottaa!
************************************************ HJK:n valmentaja Keith Armstrong oli tehnyt yhden nerokkaan muutoksen kokoonpanoon, kun Medo otti saamattomasti esiintyneen Mohammed Medjoudjin paikan keskikentällä. Jarno Parikka pääsi aloittamaan kärjessä yhdessä Kabba Samuran kanssa. Hongan valmentaja Mika Lehkosuo oli jättänyt John Weckströmin penkille ja Vesa Vasara otti hänen paikkansa.
HJK lähti peliin aivan uudella ilmeellä ja selvästi agressiivisella taktiikalla. HJK voitti kaksinkamppailut ja hallitsi peliä. Kabba Samura osoitti HJK:n tulleen taistelemaan pisteistä, kun hän ajoi heti alussa rajusti päin Hongan maalivahtia Tomi Maanojaa. Myös keskikentällä Janne Saarinen ja Mika Nurmela ottivat tiukasti yhteen. Sadannen liigapelinsä viheltänyt erotuomari Heikki Pajunen piti kuitenkin tiukkaa vihellyslinjaa ja tunteet eivät liiaksi kuumentuneet. 23. minuutilla HJK:n hallitessa peliä sai ottelun yllättävän ja ratkaisevan käänteen. Ylilatautunut HJK:n maalivahti Ville Wallén lähti ulos maaliltaan keskityksen perään aina sivurajalle saakka ja taklasi hieman myöhässä Tero Koskelaa. Erotuomari Pajunen näki rikkeen törkeänä ja ajoi Wallénin ulos suoralla punaisella. Tolppien väliin asteli hyviä otteita Liigacupissa esittänyt Mika Johansson ja kentältä jouduttiin ottamaan pois Jarno Parikka. Sääliksi käy Parikkaa, kun näyttöpaikkaa ei suoda. Tilanteesta seuranneesta vapaapotkusta Koskelan keskitys löysi maalin edestä Hannu Patrosen, mutta hänen pusku meni niukasti yli maalin. Wallénin saama punainen kortti ei tehnyt pelille hyvää ja pelitempo laski selvästi.
Honka otti miesylivoimalla näennäisen pelinhallinnan itselleen, mutta Markus Halstin johtama HJK-puolustus pelasi erinomaisesti. Ensimmäisen puoliajan viime hetkillä Hongan Tuomo Turunen pääsi kokeilemaan 25. metristä, mutta laukaus meni metrin verran oikealta ohi maalin.
Toinen puoli-aika jatkui tasaisena, eikä "tuhannen taalan" paikkoja nähty. HJK:n Kabba Samura pääsi 50. minuutilla yksin läpi, mutta hän aikaili ratkaisussaan ja Patronen pääsi juoksemaan hänet kiinni. Honka painoi lopussa ja saikin useita kulmapotkuja, mutta HJK-puolustus kesti.
89. minuutilla Hongan Niko Kukka pääsi vetopaikkaan. Hänen laukauksensa n. 25 metristä epäonnistui, mutta Jalasto ehti palloon ennen kuin se meni päädystä yli ja keskitti maalille. Ailahtelevasti pelannut Roni Porokara liukui paikalle, mutta ei aivan yltänyt palloon. HJK kesti yli tunnin miesvajaalla ja täten pisteet tasattiin, kuten viime vuonnakin Espoossa.

HJK:n yleisilme oli ilahduttavasti uudistunut ja joukkue olikin, kuin koomasta herännyt. Nyt maajoukkuetauolla Keke saa hioa pelikuvioita rauhassa ja viime kauden tapainen voittokiri voi aivan hyvin alkaa. Hongalla sensijaan on varsinkin keskikenttä erittäin hyvä, mutta todellista maalinsylkijää ei ole. Pitäisikö Norjassa penkille juuttunut viime kauden maalikuningas Hermanni Vuorinen lainata seuraan loppukaudeksi? Ihmetystä varmasti myös monissa herättää tehottomasti keskikentällä pelaavan Janne Saarisen rooli joukkueessa. Lehkosuo voisi aivan hyvin palauttaa hänet omalle paikalleen vasemmaksi pakiksi, mistä hän voisi tehdä kuuluisia laitanousujaan.
Molemmat joukkueet lähtevät kelvollisista asemista maajoukkuetauolle, jonka jälkeen nähdään ketkä ovat mukana mestaruustaistossa.
******************************************* Urheilukanavan illan tv-pelin Tampere United-FC Lahti jälkeen lähes yksi kolmannes on tämän kauden Veikkausliigasta jo takana. Kausi jatkuu tasaisena, mutta erojakin on jo huomattavissa. Tamu:n sijoitus kärjessä ei ole mikään yllätys, mutta kapealla ringillä ja ilman "Tsaari" Valeri Popovitsiä toimeen tulevan Hakan sijoitus kärjessä on jo sellainen. TPS:n valmentaja Mika-Matti Paatelainen voi lähteä maajoukkuetauolle hyvillä mielin, kun oma joukkue on kolmantena. Paljon on "Mixu" saanut sietää kritiikkiä, mutta viimeistään nyt on kaikille päivänselvää, että hän on huippuvalmentaja. Vuosaaren Viikingit sekä AC Oulu ovat jo tähän mennessä olleet iloinen yllätys ja heidän sarjapaikkansa voivat olla varmoja jo heinäkuun jälkeen.
Turun Interin alkukausi sensijaan on ollut valtava pettymys, koska niin paljon potentiaalia U-21 maajoukkue miehiä vilisevässä joukkueessa on. Toisaalta omistaja Stefan Håkans on ennenkin avannut rahakirstuaan kesken kauden, joten vahvistuksia on varmasti luvassa. VPS:n tilanne sarjan hännillä on tukala, mutta edelleen korostan vaikeaa alkuohjelmaa. Keskikenttämies Tero Taipale on tehnyt joukkueen kaikki neljä maalia, vaikka tuskin häntä maalintekijäksi seuraan hankittiin. Paluumuuttaja Henri Scheweleff on yksi lupaavimpia nuoria suomalaishyökkääjiä, joten hänen päästessä omalle tasolleen voivat VPS:n maalinteko ongelmat helppottua.
Tällä kierroksella yleisö oli taas löytänyt hyvin katsomoihin ja yleisökeskiarvoksi saatiin komeat 4134 silmäparia. Varsinkin mieltä lämmitti seikka, että Turussa (5822), Kotkassa (3052) ja Oulussa (3538) katsojat ovat nyt vihdoinkin heränneet kauteen. Koko alkaneen kauden yleisökeskiarvo on 3069, joten viime kauden lukemat voidaan ylittää.

A-maajoukkueen päävalmentaja Roy Hodgson valitsi viime tiistaina 24 hengen ryhmän tuleviin Serbia ja Belgia peleihin. Yllätyksiä nimilistassa ei ollut ja Hodgson ihan oikein luottaa kokemukseen. Veikkausliigasta mukaan pääsivät HJK:n Mika Nurmela ja Hongan alkukauden sensaatio Hannu Patronen. Mika Lehkosuon yksi tavoitteista toteutui, kun hän on pystynyt taas kehittämään pelaajan maajoukkueeseen. Maajoukkueryhmän terveystilanne on hyvä lukuunottamatta kapteeniamme Jari Litmasta. Tänään maajoukkueen fysioterapeutti Jari-Pekka Keurulainen, jonka kanssa Litmanen on kuntouttanut selkävaivaansa kertoi ajan loppuvan kesken. Hän uskoi Litmasen urheilullisen panoksen joukkueelle olevan nyt pienempi, mutta hänen auttavan joukkuetta mentoorisesti. Tässä se hienous onkin Jari haluaa olla aina mukana auttamassa maajoukkuetta, vaikka kentälle ei pystyisikään juoksemaan. Minä kuitenkin uskon, että Litmanen johdattaa Suomen kentälle ainakin toisessa pelissä. Kysymys kuuluukin miten meille käy ilman maestroa? Siihen on vaikea vastata, mutta silloin jonkun toisen esimerkiksi Teemu Tainion on noustava ylemmälle tasolle. Puolustukseen voimme ainakin luottaa, jossa juuri Sveitsin liigan voittanut Hannu Tihinen yhdessä Sami Hyypiän kanssa hoitaa homman. Yksi asia on varmaa, että me yleisönä voimme olla se 12 pelaaja täyttämällä Olympiastadionin ja kannustamalla raivoisasti omiamme! Unelma elää vielä ja sitä tosiasiaa kukaan ei voi viedä meiltä pois!