
Sivun näyttöjä yhteensä
lauantaina, joulukuuta 08, 2007

sunnuntai, marraskuuta 18, 2007

Suomen maajoukkue oli harjoitellut tiistaista asti talvisessa Helsingissä Azerbaidzhan peliä varten. Mikä tärkeintä takapakkeja ei ollut viikon aikana tullut, joten Suomi pääsi parhaalla mahdollisella kokoonpanolla elintärkeään karsintapeliin. Vain voitto pitäisi EM-lopputurnaus haaveet elossa. Vastustaja Azerbaidzhan osoitti hyvyytensä maaliskuussa Bakussa, kun se otti 1-0 yllätysvoiton Suomesta. Tämä tulos osoitti, miten vaikeaa Suomella on ollut ennalta heikompia vastaan kuluvissa karsinnoissa. Suomi on kohdannut Azerbaidzhanin viidesti, joista saldona on neljä voittoa ja se tappio viime keväältä. Maaliero oli ennen illan peliä Suomen hyväksi 10-3, eikä Azerbaidzhan ollut kyennyt maalintekoon vierasotteluissa Suomea vastaan. Kummallakaan joukkueella ei ole kokemusta arvokisoista ja Azerbaidzhanin kohdalla se ei ole ollut edes lähellä, sillä 66 EM-ja MM-karsintapelistä se on voittanut vain viisi! Suurin ero joukkueiden välillä on ollut puolustustyöskentely, mistä kertoo seuraava tosiasia. Azerbaidzhanilla on pysynyt maali puhtaana vain kerran näissä karsinnoissa, kun Suomi on pitänyt nollan jo kuudessa pelissä! Tilastoihin tuijottaminen on kuitenkin vain puolitotuutta, koska päivänkunto ratkaisee. Ilman lämpötila oli -3 C ja stadionin nurmi oli osittain suolaliuoksella sulatettu. Katsomossa tarkeni kuitenkin aivan hyvin, kunhan oli kerrospukeutunut. Täten vain surkea katsojamäärä (10325) sai ihon kananlihalle! Ei tätä jaksa kerta toisensa jälkeen enää ihmetellä ja pohtia syitä. Meitä oli paikalla vain me todelliset jalkapallon ystävät.
*********************************************** Suomi lähti otteluun tutulla puolustuslinjalla, jonka koostivat: Sami Hyypiä, Hannu Tihinen, Toni Kallio ja Petri Pasanen. Keskikentän muodostivat: Teemu Tainio, Joonas Kolkka, Daniel Sjölund ja Roman Eremenko. Kärjessä aloittivat Jonatan Johansson ja Mikael Forssel, jolloin taktiikaksi hahmottui perinteinen 4-4-2.
Vierasjoukkue lähti otteluun yllättävän kovalla temmolla ja onnistuikin pitämään Suomen puolustuksen lämpimänä. Pian isännät kuitenkin ottivat ohjat haltuunsa ja pelin painopiste siirtyi Azerbaidzhanin kenttäpuoliskolle. Kahdeksan minuuttia oli vasta pelattu, kun Suomi sai ensimmäisen tekopaikkansa. Hannu Tihinen pääsi kulmapotkun jälkitilanteesta laukomaan läheltä, mutta maalivahti Farhad Velijev hoiti homman. Seuraavaksi puolen tunnin pelin jälkeen Daniel Sjölund pääsi laukomaan rangaistusalueen rajalta, mutta veto viuhui niukasti yli maalin. Vielä lähempänä maalin synty oli 43. minuutilla, kun Petri Pasanen keskitti ja Teemu Tainio pääsi ohjaamaan maalin nurkalta, mutta Velijev venyi paraatitorjuntaan. Aivan ensimmäisen puoliajan lopussa Suomi sai vielä hyvän mylläkän Azerbaidzhanin maalille, mutta lopulta Tihisen pusku suuntautui suoraan Velijevin syliin. Tauolle mentiin Suomen täydellisessä hallinnassa ja ottelu olisi voinut olla jo ratkennut.
Suomi lähti toiselle puoliajalle samalla koostumuksella, mikä olikin aivan oikea ratkaisu. Suomi alkoi lisätä kierroksia, koska maali oli saatava. 47. minuutilla maali oli erittäin lähellä, kun Hannu Tihinen puski ylärimaan kulman jälkitilanteesta. Seuraavan kerran Azerbaidzhanin poikkipuu tärisi 55. minuutilla, kun Joonas Kolkka laukoi rangasitusalueen rajalta. Muutama minuutti tästä Sami Hyypiä pääsi puskemaan, mutta Velijev kesti. Vihdoin 59. minuutilla saimme mitä halusimme, kun Roy Hodgson otti Jonatan Johanssonin vaihtoon ja kentälle asteli puolen vuoden tauon jälkeen Jari Litmanen. Kaikki 10 325 katsojaa (paitsi toimittajat) nousivat seisaaltaan taputtamaan kaikkien aikojen suomalaispelaajalle ja Jari kertoikin pelin jälkeen olleen liikuttunut tilanteesta.
Seuraavaksi oli kuitenkin luvassa kylmä suihku pimenevässä marraskuun iltapäivässä. Suomen puolustus pelasi hieman löysästi ja Mahmud Gurbanov pääsi etenemään vasemmalta rangaistusalueelle. Tarkka ja kova laukaus painui vastustamattomasti takanurkkaan ohi Jussi Jääskeläisen pelikellon näyttäessä 63. minuuttia. Tilanne oli dramaattinen ja nyt olikin laitettava kaikki peliin! Hodgson teki seuraavaksi nerokkaan vaihdon vaihtamalla Mikä Väyrysen Toni Kallion tilalle ja Daniel Sjölund siirtyi vasemmaksi pakiksi. Näin siirryttiin kolmeen puolustajaan, jolloin hyökkäykseen saatiin yksi mies lisää. Tämän jälkeen Suomi uskoi omaan tekemiseensä ja loi entistä enemmän painetta Azerbaidzhanin maalille. Tilanteita syntyi liukuhihnalta, mutta maalia ei syntynyt. Katsomossa elimme täysillä mukana ja tälläistä kannustusta en ole kokenut ikinä Suomen peleissä. Lopulta painostus palkittiin ja millaisella tavalla! Tihinen jatkoi 79. minuutilla keskityksen päällään maalin edustalle ja Mikael Forssel syöksyi tilanteeseen. Hän otti upeasti pallon rinnalla haltuunsa aivan azerimolarin nenän edestä ja laukoi erittäin vaikeasta asennosta pallon pussiin. Koko Olympiastadion meinasi revetä liitoksistaan, vaikka meitä oli vain neljäsosa yleisökapasiteetista. Suomen painostus vain yltyi tasoituksen jälkeen ja katsomossa elimme jokaisen minuutin, joka solulla, kunnes 86. minuutilla räjähti! Viisi minuuttia aikaisemmin vaihdosta sisään tullut Shefki Kuqi pääsi Litmasen loistavan vaparin jälkeen jatkamaan päällään pallon verkkoon aivan maaliviivalta. Suomen kaikki pelaajat tuulettivat ja katsomossa olimme täydellisessä euforiassa. Tämä oli jotain ennennäkemätöntä, koska nousimme tappioasemasta voittoon!
Mikael Forssel tiivisti kaiken juuri oikealla tavalla pelin jälkeen: "tämä on uudenlainen Suomi, joka uskoo itseensä loppuun asti". Näin se on, olemme vihdoin pääsemässä menneisyyden rasituksista ja huonosta itsetunnosta. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti Portugalia, joka kohdataan karsintojen päätöspelissä ensi keskiviikkona. Me tarvitsemme jälleen voiton ja Serbian on menetettävä pisteitä kahdesta viimeisestä ottelustaan (Serbia-Kazakstan siirrettiin ensi lauantaille ja keskiviikkona pelataan Serbia-Puola). Homma ei ole enää omissa käsissämme, mutta kävi keskiviikkona miten tahansa, niin Suomen joukkue on jo ylittänyt itsensä. Koko joukkueesta voi olla ylpeä, koska se on osoittanut pystyvänsä haastamaan myös Euroopan huippumaita! Suomella on tähän mennessä näissä karsinnoissa vain kaksi tappiota ja 23 pistettä! Tämä on, jotain uskomatonta: http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/html?PAGE=273.
Suomi pelasi joukkueena kurinalaisesti, jossa kaikki osallistuivat myös puolustamiseen. Keskikentällä pelannut Roman Eremenko saa minulta kyllä erityisen maininnan, koska sen verran kypsää pelaamista vasta 20-vuotias Roman esitti! Mikäli hän Portugalia vastaan näin hyvin pelaa on seuran vaihto ilmeinen (tällä hetkellä pelaa Serie-A seura Udinesessa, mutta peliaika ollut vähäistä). Nyt kaikkien katseet kohti Portugalia ja viimeistä koitosta näissä karsinnoissa. Mikä olisikaan parempi tapa päättää tämä yli vuoden kestänyt maratoni, kuin voittajana maalissa!
maanantaina, marraskuuta 12, 2007


sunnuntai, lokakuuta 28, 2007

torstaina, lokakuuta 18, 2007

tiistaina, lokakuuta 02, 2007

FC Honka lähti otteluun liigapaikastaan taistelevaa FF Jaro:a vastaan selkeänä ennakkosuosikkina. Honka oli ennen illan peliä tasapisteissä TPS:n kanssa liigassa kolmantena, eikä toisena oleva FC Haka:kaan ollut tavoittamattomissa. Jaro on ollut mieluisa vastustaja keltamustaraitapaidoille Veikkausliigassa, sillä kolmesta aiemmasta kohtaamisesta Honka on voittanut kaikki maalierolla 10-5. Lisälatauksen otteluun toi seikka, että Jarossa pelaa entisiä honkalaisia: Marco Matrone ja Vesa Heikinheimo. Lisäksi Mika Lehkosuo on käynyt samoja valmentajakursseja yhdessä kollegansa Mika Laurikaisen kanssa. Hongan viimeisin ottelu oli Suomen cupin puolivälierä Interiä vastaan, jonka joukkue voitti vasta rangaistuspotkukilpailun jälkeen. FF Jaro sen sijaan taisteli tasapelin Veikkausliigan tämän hetken kuumimman joukkueen vieraana ( IFK Marienham). Sateinen sää oli taas kerran verottanut ihmisten intoa tulla paikan päälle ja yleisömäärä 2302 olikin varmasti kaikille pettymys. Upeat uudet kenttävalot toivat iltaan kuitenkin tiettyä värinää.
*************************************************
Mika Lehkosuo oli joutunut otteluruuhkan takia järjestämään puolustusta uuteen uskoon, kun Hannu Haaralan ja Roope Heilalan korvasivat Mika Helin ja Rami Hakanpää. Upea veto oli myös vasta 17- vuotiaan lupaavan juniorin Jaakko Lepolan nostaminen avaukseen liigadebyytissään.
Ottelu alkoi märällä nurmella tasaisissa merkeissä ja tilanteisiin mentiin kovaa. Jaro kuitenkin hallitsi hienoisesti ensimmäisen puoliajan alkua ja saikin pari kelvollista laukausta aikaan. Kuudennella minuutilla Jussi Aalto (HJK-peluri Iiro Aallon veli) pääsi kokeilemaan pienestä kulmasta, mutta Hongan maalilla Tuomas Peltonen selvitti tilanteen. Vain minuuttia myöhemmin Jussi Roiko sai tekopaikan 16 metristä, mutta taas Peltonen veti pidemmän korren. Honka pääsi alun jälkeen paremmin peliin mukaan ja ottikin kenttätapahtumia hallintaansa. 26. peliminuutilla erinomaisesti pelannut Joel Perovuo keskitti oikealta ja liigadebyyttiään pelannut Jaakko Lepola oli lähellä onnistua maalinteossa. Ensimmäinen maali koki päivänvalon 35. minuutilla, kun Joel Perovuo vei isännät ensimmäisellä liigamaalillaan johtoon. Esityön maaliin teki (urheilujoukoissa palvelukseen astunut) Jami Puustinen. Perovuolla oli ennen taukoa vielä toinen paikka, mutta Jaron Jesper Törnqvist ehti viime hetkellä pallon tielle. Tauolle siirryttiin Hongan johdossa, eikä Jaro ollut saanut peliään kulkemaan.
Ottelun 64. minuutilla vastikään Hongan kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen allekirjoittanut John Weckström syötti taitavasti pallon kentän poikki Perovuolle, joka harhautti pari vastustajaa ja sijoitti fantastisesti 15 metristä takanurkkaan. Tässä vaiheessa peli näytti ratkenneen, mutta muutama Hongan pelaaja taisi unohtaa jalkapallo-ottelun kestävän 90 minuuttia. Jaron valmentaja Mika Laurikainen osoitti taktiset taitonsa täydellisillä vaihdoillaan, kun Jonas Emet ja Niklas Storbacka juoksivat kentälle. 74. minuutilla Emet laukoi 25 metristä ja Hongan maalilla Tuomas Peltonen imuroi käsittämättömällä tavalla pallon sisään. Vain viisi minuuttia edellisestä Hongan puolustuksen karmea iltapuhde sai jatkoa, kun Niklas Storbacka otti pallon haltuun Hongan puolustuksen virheestä ja laukoi upean kudin vasempaan ylänurkkaan. Pisteet tasattiin viihdyttävän jalkapalloillan jälkeen. Näin ollen Honka menetti kolmossijan, kun TPS taisteli Lahdessa voiton. Honka on täten neljäntenä (viime kaudella päätössija) kaksi pistettä TPS:ä perässä. Kaiken lisäksi Hongan loppuohjelma on kaikkea muuta, kuin helppo (FC Haka ja Tamu vielä vieraissa). FF Jarolle piste oli arvokas, kun taistelu sarjapaikasta jatkuu.
FC Hongan viimekausi oli kerrassaan erinomainen nousija-joukkueelle ja ottelutapahtumat olivat mieleenpainuvia. Yleisöä ja meteliä riitti pelistä toiseen, mutta tällä kaudella on ollut havaittavissa hiipumista, mistä tämä johtuu? Oliko odotukset jo liian suuria tähän kauteen ja ei tajuttu espoolaisen unelman vievän enemmän aikaa? Onko suomalainen jalkapalloyleisö näin vaativaa, että menestys pitäisi tulla välittömästi? Tässä on kysymyksiä ja varmasti innovaatisessa Hongan johdossa on ryhdytty toimiin, että hurmos saadaan takaisin. Yksi vastauksista voi piileä Hongan pelityylissä, mitä mainostettiin kauden alussa viihdyttäväksi lyhytsyöttöpeliksi. Totuus on kuitenkin kaukana tästä, kun pallot lähtevät useimmiten korkealta ja kovaa. Tietenkin tätä tyyliä on vaikea toteuttaa, jos vastustaja tulee vain sukille ja sumputtaa oman maalin eteen. Sen sijaan tavoitteessa kehittää Hongan pelaajia maajoukkueeseen on onnistuttu lähes täydellisesti, kun esimerkiksi Tomi Maanoja, Ville Jalasto ja Tuomo Turunen ovat U-21 maajoukkueen vakiokasvoja! Kaikesta huolimatta FC Hongan tulevaisuus on varmasti ruusuinen ja sen osoittaa jo pitkäjänteinen kehityksen linja mikä organisaatiossa on valittu. Valmentaja Mika Lehkosuo jatkaa hamaan tulevaisuuteen ja kehittyy aina vain paremmaksi. Avainpelaajien kanssa on myös tehty jatkosopimukset. Seuran talous on vakaalla pohjalla ja ensi kaudeksi varmasti hankitaan muutama kovan luokan vahvistus. Espoon kaupunki on myös vahvasti mukana ja pysyvän stadionin rakentamisen aloittaminen on vain ajan kysymys. Minä ja monet muut uskovat vahvasti espoolaiseen unelmaan, joka näin toimivalla organisaatiolla ja valmennuksella toteutuu. 2010-luku ja Espoossa pelataan Mestareiden liigaa! Tälle voi moni nauraa, mutta minä en!
********************************************
Tamu voitti HJK:n 2-1 ja on sinettiä vaille Suomen mestari. Yhdeksän pisteen etumatka Haka:aan riittää, mikäli ihmeitä ei tapahdu. Katseet kohdistuvat täten sarjassa entistä enemmän putoamistaisteluun, mutta myös siihen kuka lopulta nousee Ykkösestä. Ykköstä johtaa Rops neljän pisteen erolla Kups:iin (ykkönen nousee suoraan ja kakkonen karsii). Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että Rovaniemellä kaupunki perui jälleen lupauksen perusparantaa Rovaniemen pallokenttä. Rops onkin kuuluisa siitä, että se on aina saanut Veikkausliigalta liigalisenssin poikkeusluvalla. Rops on myös ahkerasti mennyt väliä Veikkausliiga Ykkönen, joten aina poikkeuslupa on uusittu. Nyt kuitenkin uskon, että Veikkausliiga lopettaa tämän pelleilyn tai siltä menee uskottavuus. Toivottavasti päätös saadaan myös nopeasti, että seurat pääsevät samalta viivalta valmistautumaan uuteen kauteen. Näin loppukaudesta mielenkiinto kiinnittyy tietysti A-maajoukkueen EM-karsintojen loppuhuipennukseen, mutta myös Suomen cuppiin. Välierät ovat tässä kilpailussa edessä ja toivonkin, että Palloliitto markkinoisi vahvasti näitä pelejä. Suomen cup ansaitsee laajan yleisön ja arvostuksen (Urheilukanava voisi televisioida?).
Lopuksi suosittelen Jari Litmasen, Pelén, Sami Hyypiän ja Mikael Forsselin elämänkertojen lukemista varsinkin junioreille. Nämä jalkapalloilijat todistavat, että ei ole mitään väliä minkälaisissa oloissa vartut, vaan sillä miten paljon treenaat varsinkin yksin. Oikotietä ei ole niin, kuin ei missään taiteen lajissa!
tiistaina, syyskuuta 25, 2007
Niin siinä sitten kävi, että Keith "Keke" Armstrong sai lähteä syyskuun alussa pelatun tappiollisen Honka-ottelun jälkeen. Työntekijä sai taas kerran yksin kantaa vastuun niin, kuin globalisaation hallitsemassa maailmassa on nykyisin tapana. Yhdessä hetkessä unohtui se erinomainen työ, mitä Keke on HJK:n hyväksi tehnyt (kaksi mestaruutta, Suomen cupin voitto, viime kaudella hopeaa). Miksi Keke ei saanut viedä projektia loppuun, kun sopimus oli muutoinkin päättymässä tähän kauteen? Syy tähän on mediapelin täydellisesti hallitseva HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäinen, joka halusi pelastaa omat kasvonsa. Kekestä oli helppo tehdä syntipukki ja luoda illuusio toimivasta HJK-organisaatiosta. Eniten minua tässä kaikessa ihmetyttää se, että miksi urheilutoimenjohtaja Tuomo Saarnio ja toimitusjohtaja Kari Haapiainen saivat jäädä? Varsinkin Saarnion osuus epäonnistuneissa pelaajahankkinoissa on merkittävä. Kaikesta tästä voi päätellä, mikä on tyyli HJK:ssa ja kuka käyttää valtaa. Ikävä kyllä urheilullista menestystä on turha odottaa ennenkuin organisaatio myös muuttuu! HJK kutsui loppukauden talkoisiin entisen HJK-pelurin Aki Hyryläisen ja loistavaa työtä Grifk:ssa tehneen Ari Tiittasen (Kauniainen nousemassa 1. divisioonaan). Heidän roolinsa on kuitenkin vain väliaikainen, koska Antti Muurinen palaa HJK-luotsiksi ensi kaudeksi. Kannattajat olivat äänestäneet jaloillaan, kun vain reilu 3000 katsojaa oli saapunut Finnairstadionille otteluun Turun Interiä vastaan. ************************************************* HJK aloitti täysin samalla kokoonpanolla, kuin Keith Armstrongin alaisuudessa. Ottelun ensimmäinen puoli-aika sujui vierailija Interin hallinnassa, mutta tilanteita syntyi kuitenkin molempiin päihin. Reilun vartin pelin jälkeen ansiokkaasti pelannut Iiro Aalto keskitti hyvin Dawda Bahille, jonka suora laukaus ilmasta ei kuitenkaan osunut tolppien väliin. Interin paras paikka siunaantui 27. minuutilla, kun Severi Paajanen pääsi kokeilemaan kahdesti perkkäin, mutta HJK-puolustus selvitti tilanteen kulmapotkuksi. Inter vyörytti varsinkin loisteliaasti pelanneen Martin Mutumban johdolla hyökkäyksiä jatkuvan virtana. Pelin ratkaisu syntyi ikävällä tavalla, kun linjansa kanssa haparoinut erotuomari Mika Salo päätti ratkaista pelin. Hän antoi epäselvästä käsivirheestä Interin puolustuksen kivijalalle Jos Hooiveldille toisen keltaisen kortin ja mies joutui suihkuun. Inter joutui kokoamaan rivit uudestaan ja valmentaja Job Dragtsman täytyikin ottaa hyökkäyksestä Mutumba pois. HJK sai tämän jälkeen luonnollisesti pelin hallintaansa. Bah pääsi 42. minuutilla puskemaan ylärimaan Mika Nurmelan vapaapotkusta, mutta tilanne kuivui kulmapotkuksi. HJK jatkoi painostusta toisella puoliajalla, mutta edelleen vaivasi tehottomuus ja ratkaisevat syötöt eivät löytäneet perille. Lopulta 76. minuutilla HJK onnistui, kun Jukka Raitala nousi upeasti oikealta ja lähetti keskityksen takatolpalle. Vaihdosta kentälle tullut Ilari Äijälä jatkoi hallitusti maalin edustalle, mistä Bah latasi pallon Interin maalin kattoon ohi huippuvireisen Patrick Bantamoin. Lopullisesti peli ratkesi 88. minuutilla, kun tämän kauden ehdottomasti paras HJK:n hankinta Medo onnistui. Sebastian Sorsa keskitti ja Medo laukoi komeasti volleysta ylänurkkaan loppulukemiksi 2-0.
HJK otti ansaitun voiton, mutta peli oli edelleen nihkeää ja tehotonta. Sarjapaikka näyttää kuitenkin varmistuvan, kun putoamistaisteluun on eroa jo yhdeksän pistettä. Näin ollen valmentajakaksikko Hyryläinen-Tiittanen voi keskittyä Suomen cuppiin, mistä voitto antaisi ilon aihetta. HJK ei saa kuitenkaan mitään ilmaiseksi torstaina pelattavasta puolivälierä kamppailusta Jyväskylän JJK:ta vastaan, koska onhan joukkue pudottanut jo kaksi liiga seuraa. Interin leirissä sen sijaan pitää vielä tehdä töitä sarjapaikan puolesta, kun jumbokaksikko AC Oulu-FC Viikingit väijyy kuuden pisteen päässä. Tällä joukkueella ja valmennuksella uskon Interin säilyvän helposti. Mielenkiintoinen loppukausi molemmilla joukkueilla on varmasti edessä. ************************************************ Tämän kauden Veikkausliiga lähenee loppuaan ja ainakin minun mielestä sarja ei vedä vertoja jännitävälle viime kaudelle. Suurin syy tähän on tietysti Tamu:n ylivoima ja myös se, että nousijajoukkueista ei ollut viime kauden Honka-ilmiöön. Tamu voi käytännössä varmistaa mestaruuden voittamalla torstaina FC Hakan. Keskustelua on herättänyt Tamu:n valmentaja Ari Hjelmin kitinä otteluohjelmasta, kun hänen mielestä kaksi peliä viikossa on liikaa! Tamu:a vartenhan koko otteluohjelma alunperin tehtiin ja aivan muut seurat voisivat valittaa kuten esimerkiksi FC Viikingit. Sillehän tuli juuri Tamu:n takia peräti kolmen viikon taukoja peleistä. Uskon, että Ari Hjelm on ammattilaispelaaja vuosinaan tottunut kahden pelin viikko tahtiin, joten kitinä tuntuu käsittämättömältä. Nyt herätys tampereella, koska ensi kaudeksi tarvitsette laajemman pelaajaringin, mikäli haluatte pärjätä tasaisesti kaikissa kilpailuissa (varsinkin eurokentillä). Putoamistaistelu herättää tänä vuonna eniten mielenkiintoa, kun peräti viisi seuraa taistelee paikasta auringossa: FC KooTeePee, FC Inter, FF Jaro, AC Oulu ja FC Viikingit. Todennäköisimmältä näytttää Viikinkien suora putoaminen ja Oulun jääminen karsijan paikalle. Ikävä kyllä Viikinkien kohdalla kohtaloksi muodostui puoliammattilaisuus. Veikkausliiga on onneksi nykyään niin kovatasoinen sarja, ettei puolivaloilla pärjätä. Se, että käyt päivisin töissä/opiskelemassa toimi vielä 70-luvulla, mutta ei nykyään. Vuosaaressa ei myöskään saatu osin kaupungin tuen puuttumisen takia päälle sellaista draivia, mitä on koettu esimerkiksi Espoossa ja FC Hongassa. Veikkausliigassa pitää katsoa myös peiliin kauden jälkeen, koska yleisömäärät ovat selvästi laskeneet loppukaudesta. Syitä tähän on varmasti useita, mutta suurin syy on hajanainen otteluohjelma. Ohjelma ei sisällä täysiä kierroksia, eikä tiettyjä ottelupäiviä. Viikolla pitäisi olla tietyt pelipäivät niin, kuin suuressa maailmassa, jolloin katsojat löytäisivät aina paikanpäälle.
Lopuksi täytyy kummastella miksi erinomaisesti Urheilukanavalla toteutetut Veikkausliiga-live ottelut siirtyvät lokakuussa Yle:lle. Kanavalle, mistä kaikki jalkapallopersoonat (Ville Klinga, Riku Riihilahti) ovat lähteneet. Toteutus tulee olemaan samaa tasoa kuin, Mestareiden liiga lähetykset, joista todelliset jalkapalloihmiset eivät saa mitään irti. Esimerkiksi studiossa "yleismies" Tapio Suominen ei saa aikaan innostavaa keskustelua. Eniten kuitenkin harmittaa selostajan vaihtuminen Tuomas Virkkusesta Niki Juuselaan. Urheilukanavan Virkkunen on jalkapalloselostaja minkälaista Suomessa ei ole ennen nähty: eläytyvä, asiantunteva ja myös huumorin taitaja. Veikkausliiga perustelee päätöstä näyttää loput ottelut Yle:llä massojen tavoittamisella (tavoite 400 000 katsojaa). En usko tähän, koska näin digiaikana kiinnostuneet ovat seuranneet jo Urheilukanavalta nämä ottelut. Tärkein kysymys kuitenkin on haluaako Veikkausliiga katsoa tulevaisuuteen ja kehittää suomi-futista, vai jäädä menneisyyteen niin kuin Yleisradio?
torstaina, syyskuuta 13, 2007
