Sivun näyttöjä yhteensä
lauantaina, helmikuuta 16, 2008
lauantaina, tammikuuta 26, 2008
Suomen Palloliiton liigalisenssikomitea oli vaikean paikan edessä viime vuoden lopulla, kun se alkoi käsitellä lisenssejä, koska mukana oli jälleen kerran Rops:in hakemus. Rops nousi liigaan viime syksynä voittamalla FC Viikingit liigakarsinnassa, joten urheilullisesti liigapaikka oli ansaittu. Ongelmaksi muodostui kuitenkin olosuhteet niin, kuin viimeiset yli kymmenen vuotta on käynyt. Rovaniemen keskuskenttä on täysin "pubifutisliiga" tasoa ja esimerkiksi monelta kakkosdivisioonan seuralta löytyy paremmat olosuhteet. Ainahan pitää antaa mahdollisuus korjata tilanne, mutta Rops onkin vuosien aikana saanut jo useamman poikkeusluvan pelata Veikkausliigassa. Minkäänlaista parannusta ei ole kuitenkaan tapahtunut ja se onkin yleensä seuraavana vuonna pudonnut takaisin Ykköseen. Nyt liigalisenssikomitea vaati 8.1 pidetyn kokouksen jälkeen odotetusti lisäselvityksiä Rops:lta ja hämäykseksi myös Tamu:lta ja Hongalta. Näin annettiin kuva, että kaikki ovat samalla viivalla. Rops:in puheenjohtajan Risto Nivan kommentointi tapahtuneeseen oli kuvaavaa: "tämä on hölmöläisten touhua". 23.1 koitti lopullisten päätösten aika ja nyt olikin vaakalaudalla koko suomalaisen seurajalkapalloilun uskottavuus. Ei löytynyt selkärankaa Palloliiton puheenjohtajan Pekka Hämäläisen johtamalta liigalisenssikomitealta ja se antoi taas kerran Rops:ille poikkeusluvan. Rops:ilta vaaditaan täksi kaudeksi vain kenttävalot ja mikäli Rops syksyllä sarjasta tippuu, niin mitään muuta tuskin hoidetaankaan kuntoon. Milloin saamme Veikkausliigan uskottavalle tasolle, jos tälläisiä "turisteja" pidetään mukana?
Onneksi tämä juttu voidaan päättää iloisiin uutisiin Jari Litmasesta, joka liittyi Englannin Valioliigaseura Fulhamin harjoituksiin tällä viikolla. Fulhamin nykyinen valmentaja Roy Hodgson näkee Litmasessa puuttuvan palan putoamistaistelussa olevaan seuraan. Fulhamissa uutinen otettiin ilolla vastaan toisin, kuin täällä Suomessa, missä IS-urheilu aloitti välittömästi panettelun. Viimeinen sana on kuitenkin aina Litmasella ja hän tietää varmasti oman nykykuntonsa. Vapise Chelsea, Manchester United, Arsenal ja Liverpool, koska sumuisten saarten "Kuningas" on palannut!
lauantaina, joulukuuta 08, 2007
sunnuntaina, marraskuuta 18, 2007
Suomen maajoukkue oli harjoitellut tiistaista asti talvisessa Helsingissä Azerbaidzhan peliä varten. Mikä tärkeintä takapakkeja ei ollut viikon aikana tullut, joten Suomi pääsi parhaalla mahdollisella kokoonpanolla elintärkeään karsintapeliin. Vain voitto pitäisi EM-lopputurnaus haaveet elossa. Vastustaja Azerbaidzhan osoitti hyvyytensä maaliskuussa Bakussa, kun se otti 1-0 yllätysvoiton Suomesta. Tämä tulos osoitti, miten vaikeaa Suomella on ollut ennalta heikompia vastaan kuluvissa karsinnoissa. Suomi on kohdannut Azerbaidzhanin viidesti, joista saldona on neljä voittoa ja se tappio viime keväältä. Maaliero oli ennen illan peliä Suomen hyväksi 10-3, eikä Azerbaidzhan ollut kyennyt maalintekoon vierasotteluissa Suomea vastaan. Kummallakaan joukkueella ei ole kokemusta arvokisoista ja Azerbaidzhanin kohdalla se ei ole ollut edes lähellä, sillä 66 EM-ja MM-karsintapelistä se on voittanut vain viisi! Suurin ero joukkueiden välillä on ollut puolustustyöskentely, mistä kertoo seuraava tosiasia. Azerbaidzhanilla on pysynyt maali puhtaana vain kerran näissä karsinnoissa, kun Suomi on pitänyt nollan jo kuudessa pelissä! Tilastoihin tuijottaminen on kuitenkin vain puolitotuutta, koska päivänkunto ratkaisee. Ilman lämpötila oli -3 C ja stadionin nurmi oli osittain suolaliuoksella sulatettu. Katsomossa tarkeni kuitenkin aivan hyvin, kunhan oli kerrospukeutunut. Täten vain surkea katsojamäärä (10325) sai ihon kananlihalle! Ei tätä jaksa kerta toisensa jälkeen enää ihmetellä ja pohtia syitä. Meitä oli paikalla vain me todelliset jalkapallon ystävät.
*********************************************** Suomi lähti otteluun tutulla puolustuslinjalla, jonka koostivat: Sami Hyypiä, Hannu Tihinen, Toni Kallio ja Petri Pasanen. Keskikentän muodostivat: Teemu Tainio, Joonas Kolkka, Daniel Sjölund ja Roman Eremenko. Kärjessä aloittivat Jonatan Johansson ja Mikael Forssel, jolloin taktiikaksi hahmottui perinteinen 4-4-2.
Vierasjoukkue lähti otteluun yllättävän kovalla temmolla ja onnistuikin pitämään Suomen puolustuksen lämpimänä. Pian isännät kuitenkin ottivat ohjat haltuunsa ja pelin painopiste siirtyi Azerbaidzhanin kenttäpuoliskolle. Kahdeksan minuuttia oli vasta pelattu, kun Suomi sai ensimmäisen tekopaikkansa. Hannu Tihinen pääsi kulmapotkun jälkitilanteesta laukomaan läheltä, mutta maalivahti Farhad Velijev hoiti homman. Seuraavaksi puolen tunnin pelin jälkeen Daniel Sjölund pääsi laukomaan rangaistusalueen rajalta, mutta veto viuhui niukasti yli maalin. Vielä lähempänä maalin synty oli 43. minuutilla, kun Petri Pasanen keskitti ja Teemu Tainio pääsi ohjaamaan maalin nurkalta, mutta Velijev venyi paraatitorjuntaan. Aivan ensimmäisen puoliajan lopussa Suomi sai vielä hyvän mylläkän Azerbaidzhanin maalille, mutta lopulta Tihisen pusku suuntautui suoraan Velijevin syliin. Tauolle mentiin Suomen täydellisessä hallinnassa ja ottelu olisi voinut olla jo ratkennut.
Suomi lähti toiselle puoliajalle samalla koostumuksella, mikä olikin aivan oikea ratkaisu. Suomi alkoi lisätä kierroksia, koska maali oli saatava. 47. minuutilla maali oli erittäin lähellä, kun Hannu Tihinen puski ylärimaan kulman jälkitilanteesta. Seuraavan kerran Azerbaidzhanin poikkipuu tärisi 55. minuutilla, kun Joonas Kolkka laukoi rangasitusalueen rajalta. Muutama minuutti tästä Sami Hyypiä pääsi puskemaan, mutta Velijev kesti. Vihdoin 59. minuutilla saimme mitä halusimme, kun Roy Hodgson otti Jonatan Johanssonin vaihtoon ja kentälle asteli puolen vuoden tauon jälkeen Jari Litmanen. Kaikki 10 325 katsojaa (paitsi toimittajat) nousivat seisaaltaan taputtamaan kaikkien aikojen suomalaispelaajalle ja Jari kertoikin pelin jälkeen olleen liikuttunut tilanteesta.
Seuraavaksi oli kuitenkin luvassa kylmä suihku pimenevässä marraskuun iltapäivässä. Suomen puolustus pelasi hieman löysästi ja Mahmud Gurbanov pääsi etenemään vasemmalta rangaistusalueelle. Tarkka ja kova laukaus painui vastustamattomasti takanurkkaan ohi Jussi Jääskeläisen pelikellon näyttäessä 63. minuuttia. Tilanne oli dramaattinen ja nyt olikin laitettava kaikki peliin! Hodgson teki seuraavaksi nerokkaan vaihdon vaihtamalla Mikä Väyrysen Toni Kallion tilalle ja Daniel Sjölund siirtyi vasemmaksi pakiksi. Näin siirryttiin kolmeen puolustajaan, jolloin hyökkäykseen saatiin yksi mies lisää. Tämän jälkeen Suomi uskoi omaan tekemiseensä ja loi entistä enemmän painetta Azerbaidzhanin maalille. Tilanteita syntyi liukuhihnalta, mutta maalia ei syntynyt. Katsomossa elimme täysillä mukana ja tälläistä kannustusta en ole kokenut ikinä Suomen peleissä. Lopulta painostus palkittiin ja millaisella tavalla! Tihinen jatkoi 79. minuutilla keskityksen päällään maalin edustalle ja Mikael Forssel syöksyi tilanteeseen. Hän otti upeasti pallon rinnalla haltuunsa aivan azerimolarin nenän edestä ja laukoi erittäin vaikeasta asennosta pallon pussiin. Koko Olympiastadion meinasi revetä liitoksistaan, vaikka meitä oli vain neljäsosa yleisökapasiteetista. Suomen painostus vain yltyi tasoituksen jälkeen ja katsomossa elimme jokaisen minuutin, joka solulla, kunnes 86. minuutilla räjähti! Viisi minuuttia aikaisemmin vaihdosta sisään tullut Shefki Kuqi pääsi Litmasen loistavan vaparin jälkeen jatkamaan päällään pallon verkkoon aivan maaliviivalta. Suomen kaikki pelaajat tuulettivat ja katsomossa olimme täydellisessä euforiassa. Tämä oli jotain ennennäkemätöntä, koska nousimme tappioasemasta voittoon!
Mikael Forssel tiivisti kaiken juuri oikealla tavalla pelin jälkeen: "tämä on uudenlainen Suomi, joka uskoo itseensä loppuun asti". Näin se on, olemme vihdoin pääsemässä menneisyyden rasituksista ja huonosta itsetunnosta. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti Portugalia, joka kohdataan karsintojen päätöspelissä ensi keskiviikkona. Me tarvitsemme jälleen voiton ja Serbian on menetettävä pisteitä kahdesta viimeisestä ottelustaan (Serbia-Kazakstan siirrettiin ensi lauantaille ja keskiviikkona pelataan Serbia-Puola). Homma ei ole enää omissa käsissämme, mutta kävi keskiviikkona miten tahansa, niin Suomen joukkue on jo ylittänyt itsensä. Koko joukkueesta voi olla ylpeä, koska se on osoittanut pystyvänsä haastamaan myös Euroopan huippumaita! Suomella on tähän mennessä näissä karsinnoissa vain kaksi tappiota ja 23 pistettä! Tämä on, jotain uskomatonta: http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/html?PAGE=273.
Suomi pelasi joukkueena kurinalaisesti, jossa kaikki osallistuivat myös puolustamiseen. Keskikentällä pelannut Roman Eremenko saa minulta kyllä erityisen maininnan, koska sen verran kypsää pelaamista vasta 20-vuotias Roman esitti! Mikäli hän Portugalia vastaan näin hyvin pelaa on seuran vaihto ilmeinen (tällä hetkellä pelaa Serie-A seura Udinesessa, mutta peliaika ollut vähäistä). Nyt kaikkien katseet kohti Portugalia ja viimeistä koitosta näissä karsinnoissa. Mikä olisikaan parempi tapa päättää tämä yli vuoden kestänyt maratoni, kuin voittajana maalissa!
maanantaina, marraskuuta 12, 2007
sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007
torstaina, lokakuuta 18, 2007
tiistaina, lokakuuta 02, 2007
FC Honka lähti otteluun liigapaikastaan taistelevaa FF Jaro:a vastaan selkeänä ennakkosuosikkina. Honka oli ennen illan peliä tasapisteissä TPS:n kanssa liigassa kolmantena, eikä toisena oleva FC Haka:kaan ollut tavoittamattomissa. Jaro on ollut mieluisa vastustaja keltamustaraitapaidoille Veikkausliigassa, sillä kolmesta aiemmasta kohtaamisesta Honka on voittanut kaikki maalierolla 10-5. Lisälatauksen otteluun toi seikka, että Jarossa pelaa entisiä honkalaisia: Marco Matrone ja Vesa Heikinheimo. Lisäksi Mika Lehkosuo on käynyt samoja valmentajakursseja yhdessä kollegansa Mika Laurikaisen kanssa. Hongan viimeisin ottelu oli Suomen cupin puolivälierä Interiä vastaan, jonka joukkue voitti vasta rangaistuspotkukilpailun jälkeen. FF Jaro sen sijaan taisteli tasapelin Veikkausliigan tämän hetken kuumimman joukkueen vieraana ( IFK Marienham). Sateinen sää oli taas kerran verottanut ihmisten intoa tulla paikan päälle ja yleisömäärä 2302 olikin varmasti kaikille pettymys. Upeat uudet kenttävalot toivat iltaan kuitenkin tiettyä värinää.
*************************************************
Mika Lehkosuo oli joutunut otteluruuhkan takia järjestämään puolustusta uuteen uskoon, kun Hannu Haaralan ja Roope Heilalan korvasivat Mika Helin ja Rami Hakanpää. Upea veto oli myös vasta 17- vuotiaan lupaavan juniorin Jaakko Lepolan nostaminen avaukseen liigadebyytissään.
Ottelu alkoi märällä nurmella tasaisissa merkeissä ja tilanteisiin mentiin kovaa. Jaro kuitenkin hallitsi hienoisesti ensimmäisen puoliajan alkua ja saikin pari kelvollista laukausta aikaan. Kuudennella minuutilla Jussi Aalto (HJK-peluri Iiro Aallon veli) pääsi kokeilemaan pienestä kulmasta, mutta Hongan maalilla Tuomas Peltonen selvitti tilanteen. Vain minuuttia myöhemmin Jussi Roiko sai tekopaikan 16 metristä, mutta taas Peltonen veti pidemmän korren. Honka pääsi alun jälkeen paremmin peliin mukaan ja ottikin kenttätapahtumia hallintaansa. 26. peliminuutilla erinomaisesti pelannut Joel Perovuo keskitti oikealta ja liigadebyyttiään pelannut Jaakko Lepola oli lähellä onnistua maalinteossa. Ensimmäinen maali koki päivänvalon 35. minuutilla, kun Joel Perovuo vei isännät ensimmäisellä liigamaalillaan johtoon. Esityön maaliin teki (urheilujoukoissa palvelukseen astunut) Jami Puustinen. Perovuolla oli ennen taukoa vielä toinen paikka, mutta Jaron Jesper Törnqvist ehti viime hetkellä pallon tielle. Tauolle siirryttiin Hongan johdossa, eikä Jaro ollut saanut peliään kulkemaan.
Ottelun 64. minuutilla vastikään Hongan kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen allekirjoittanut John Weckström syötti taitavasti pallon kentän poikki Perovuolle, joka harhautti pari vastustajaa ja sijoitti fantastisesti 15 metristä takanurkkaan. Tässä vaiheessa peli näytti ratkenneen, mutta muutama Hongan pelaaja taisi unohtaa jalkapallo-ottelun kestävän 90 minuuttia. Jaron valmentaja Mika Laurikainen osoitti taktiset taitonsa täydellisillä vaihdoillaan, kun Jonas Emet ja Niklas Storbacka juoksivat kentälle. 74. minuutilla Emet laukoi 25 metristä ja Hongan maalilla Tuomas Peltonen imuroi käsittämättömällä tavalla pallon sisään. Vain viisi minuuttia edellisestä Hongan puolustuksen karmea iltapuhde sai jatkoa, kun Niklas Storbacka otti pallon haltuun Hongan puolustuksen virheestä ja laukoi upean kudin vasempaan ylänurkkaan. Pisteet tasattiin viihdyttävän jalkapalloillan jälkeen. Näin ollen Honka menetti kolmossijan, kun TPS taisteli Lahdessa voiton. Honka on täten neljäntenä (viime kaudella päätössija) kaksi pistettä TPS:ä perässä. Kaiken lisäksi Hongan loppuohjelma on kaikkea muuta, kuin helppo (FC Haka ja Tamu vielä vieraissa). FF Jarolle piste oli arvokas, kun taistelu sarjapaikasta jatkuu.
FC Hongan viimekausi oli kerrassaan erinomainen nousija-joukkueelle ja ottelutapahtumat olivat mieleenpainuvia. Yleisöä ja meteliä riitti pelistä toiseen, mutta tällä kaudella on ollut havaittavissa hiipumista, mistä tämä johtuu? Oliko odotukset jo liian suuria tähän kauteen ja ei tajuttu espoolaisen unelman vievän enemmän aikaa? Onko suomalainen jalkapalloyleisö näin vaativaa, että menestys pitäisi tulla välittömästi? Tässä on kysymyksiä ja varmasti innovaatisessa Hongan johdossa on ryhdytty toimiin, että hurmos saadaan takaisin. Yksi vastauksista voi piileä Hongan pelityylissä, mitä mainostettiin kauden alussa viihdyttäväksi lyhytsyöttöpeliksi. Totuus on kuitenkin kaukana tästä, kun pallot lähtevät useimmiten korkealta ja kovaa. Tietenkin tätä tyyliä on vaikea toteuttaa, jos vastustaja tulee vain sukille ja sumputtaa oman maalin eteen. Sen sijaan tavoitteessa kehittää Hongan pelaajia maajoukkueeseen on onnistuttu lähes täydellisesti, kun esimerkiksi Tomi Maanoja, Ville Jalasto ja Tuomo Turunen ovat U-21 maajoukkueen vakiokasvoja! Kaikesta huolimatta FC Hongan tulevaisuus on varmasti ruusuinen ja sen osoittaa jo pitkäjänteinen kehityksen linja mikä organisaatiossa on valittu. Valmentaja Mika Lehkosuo jatkaa hamaan tulevaisuuteen ja kehittyy aina vain paremmaksi. Avainpelaajien kanssa on myös tehty jatkosopimukset. Seuran talous on vakaalla pohjalla ja ensi kaudeksi varmasti hankitaan muutama kovan luokan vahvistus. Espoon kaupunki on myös vahvasti mukana ja pysyvän stadionin rakentamisen aloittaminen on vain ajan kysymys. Minä ja monet muut uskovat vahvasti espoolaiseen unelmaan, joka näin toimivalla organisaatiolla ja valmennuksella toteutuu. 2010-luku ja Espoossa pelataan Mestareiden liigaa! Tälle voi moni nauraa, mutta minä en!
********************************************
Tamu voitti HJK:n 2-1 ja on sinettiä vaille Suomen mestari. Yhdeksän pisteen etumatka Haka:aan riittää, mikäli ihmeitä ei tapahdu. Katseet kohdistuvat täten sarjassa entistä enemmän putoamistaisteluun, mutta myös siihen kuka lopulta nousee Ykkösestä. Ykköstä johtaa Rops neljän pisteen erolla Kups:iin (ykkönen nousee suoraan ja kakkonen karsii). Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että Rovaniemellä kaupunki perui jälleen lupauksen perusparantaa Rovaniemen pallokenttä. Rops onkin kuuluisa siitä, että se on aina saanut Veikkausliigalta liigalisenssin poikkeusluvalla. Rops on myös ahkerasti mennyt väliä Veikkausliiga Ykkönen, joten aina poikkeuslupa on uusittu. Nyt kuitenkin uskon, että Veikkausliiga lopettaa tämän pelleilyn tai siltä menee uskottavuus. Toivottavasti päätös saadaan myös nopeasti, että seurat pääsevät samalta viivalta valmistautumaan uuteen kauteen. Näin loppukaudesta mielenkiinto kiinnittyy tietysti A-maajoukkueen EM-karsintojen loppuhuipennukseen, mutta myös Suomen cuppiin. Välierät ovat tässä kilpailussa edessä ja toivonkin, että Palloliitto markkinoisi vahvasti näitä pelejä. Suomen cup ansaitsee laajan yleisön ja arvostuksen (Urheilukanava voisi televisioida?).
Lopuksi suosittelen Jari Litmasen, Pelén, Sami Hyypiän ja Mikael Forsselin elämänkertojen lukemista varsinkin junioreille. Nämä jalkapalloilijat todistavat, että ei ole mitään väliä minkälaisissa oloissa vartut, vaan sillä miten paljon treenaat varsinkin yksin. Oikotietä ei ole niin, kuin ei missään taiteen lajissa!