Harjoitusottelu Honka-TPS (Esport Arena)

Paikanpäällä nähtävän jalkapallon puute oli kasvanut sen verran suureksi, että päätin lähteä Tapiolaan katsomaan Hongan harjoitusottelua. Ennen ensi perjantaina alkavaa liigacupia varten FC Honka on pelannut jo useamman harjoitusottelun. Vastustajat on katsottu muualta kuin Hongan kanssa samassa lohkossa pelaavista joukkueista. Ei näistä otteluista ainakaan mitään haittaa ole kolmen kuukauden päästä alkavaa Veikkausliigaakaan silmällä pitäen.
Matkanteko Tapiolaan sankassa lumipyryssä oli voimia vievää, mutta onneksi joukkoliikenteemme toimii ”säällä kuin säällä”. En aikaisemmin ollut käynyt uudessa Esport Arenassa, joten ensivaikutelma oli vaikuttava. Lajia kuin lajia näyttää olevan mukava harrastaa hienoissa sisätiloissa. Pallokentän löytäminen valtavasta rakennelmasta tuotti hieman vaikeuksia, mutta löydettyäni perille ei voinut, kuin ihastella näkymää. Tekonurmi oli pehmeässä kunnossa ja täällä uskoisi tulevien "Litmasten" ja "Forsseleiden" saavan rauhassa kehittyä.
************************************************** Itse ottelu alkoi Hongan painostuksella ja ryhmä vaikutti alusta asti valmiilta. Lisää mielenkiintoa otteluun toi Mika-Matti Paatelaisen paluu suomalaisiin ympyröihin TPS:n valmentajana monen Skotlannissa vietetyn vuoden jälkeen. "Mixu" huuteli heti alusta asti kovalla äänellä sivurajalla ja loi puhtia pelaajiinsa. Viime vuonna loistavana taktikkona ja neljänneksi Hongan viime kaudella luotsannut Mika Lehkosuo oli rauhallisempi. Ensimmäisellä jaksolla Honka meni johtoon Ville Jalaston puskumaalilla ja karkasi kahden maalin päähän Janne Saarisen toimiessa kapellimestarina. TPS kavensi Matti Heimon komealla maalilla, joka meni suoraan Hongan maalin yläkulmaan. Toisella jaksolla ote siirtyi TPS:lle, mutta Honka kirjautti 3-1 maalin TPS:n sählätessä pallon omaan maaliin. TPS:n testissä oleva Tarmo Neemelo laukoi loppunumerot 3-2 hienosti suoraan ilmasta. Peli oli nopeatempoista, viihdyttävää ja varsinkin Hongalla oli tilanteita useampaankin osumaan. Hongan puolelta onnistujia oli etenkin HJK:sta siirtynyt Rami Hakanpää, joka taklasi tyylikkäästi ja laukoi pari kertaa tulisesti. Pysyessään terveenä hän voi olla mahdollisen tulevan mestarijoukkueen puuttunut palanen. Roni Porokara viihdytti hienoilla harhautuksilla vasemmalla laidalla aina pallon saadessaan. Mikäli hän ei siirry isompiin ympyröihin, niin tulee hän olemaan yksi tulevan Veikkausliiga kauden tähdistä. Hongan puolustus on edelleen liian haavoittuvainen ja vahvistus toppari osastolle ei tekisi pahaa. Pelin aikana tuli selväksi, että maalilla haparoiden pelannut Tomi Maanoja ei pysty korvaamaan Tuomas Peltosta. Harjoitusottelu osoitti että, TPS:n valmentajalla Mika-Matti Paatelaisella on paljon työsarkaa edessä. Entinen Viron liigan maalipyssy Tarmo Neemelo osoitti olevansa pelimies ja hänen kanssa sopimuksen luulisi syntyvän. Valmentaja Paatelaisen pikkuveli Mikko oli näkymätön, mutta isoveljen opissa hänestä voi tulla maalinsylkijä. Aikaa on vielä paljon Veikkausliigan alkuun, mutta Honka osoitti olevansa valmis aloittamaan kauden, vaikka huomenna. Veikkausliiga kautta 2007 pääsee hyvin pohjustamaan ensi viikolla alkavassa liigacupissa ja toivoisi kaikkien joukkueiden suhtautuvan siihen ammattimaisesti. Viime vuonna ainakaan HJK ei näin tehnyt.
**************************************************** Mielenkiintoista oli nähdä keitä vaikuttajia oli kentän laidalla seuraamassa ottelua. Hienoa oli huomata juuri uudeksi Espoon kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi valitun SDP:n Markku Sistosen juttelevan Hongan toimitusjohtajan Jouko Harjunpään kanssa. Tämä osoittaa hyvin, että nyt Hongalla on Espoon kaupungin tuki takana kehittäessä esim. olosuhteita. Suomalainen jalkapallo tarvitsee kehittyäkseen seurojen taakse kaupungin johtohenkilöt. On hieno huomata, miten maanläheisenä toimitusjohtaja Jouko Harjunpää on pysynyt. Hän isällisesti jutteli loukkaantuneina sivusta seuraavien pelaajien kanssa. Tässä olisi esimerkkiä muille seuroille, että johtajat eivät istuisi "piippuhyllyillä", vaan olisivat yhtä perhettä. Oli myös mielenkiintoista kuunnella sivusta kahden viereeni tulleen englantilaisen herrasmiehen juttelua. En tiedä olivatko he scoutteja, mutta tuntuivat tietävän ja seuraavan jalkapalloa melkoisen tarkkaan. Ainakin Hongan Roni Porokara on herättänyt kiinnostusta esim. Italian Serie A seura Udinesessa ja kansainvälinen siirtoikkuna sulkeutuu tammikuun lopussa.
Veikkausliigan otteluohjelma on saatu julkaistua ja ainakin nopeasti vilkaisten se vaikuttaa erittäin hyvältä. Melkein täysiä kierroksia on saatu ainakin alkuun useampi ja ohjelman tekijä Peter Lundström painottaa yleisöystävällisyyden olleen vahva tekijä ohjelmaa laadittaessa. Pitkä odotus päättyy 21.4, kun Vaasassa, Oulussa ja Kotkassa aloituspotkut potkaistaan.
************************************************** Kansainvälisessä jalkapallossa saimme tänään hyviä uutisia, kun Uefan puheenjohtaja vaihtui. 77-vuotiaan Lennart Johanssonin oli aika väistyä 17 vuotta kestäneen johtajuuden jälkeen. 51-vuotias ranskalainen entinen huippujalkapalloilija Michel Platini valittiin monen yllätykseksi Uefan johtoon. Johansson suurin saavutus oli nykyisen Mestareiden liigan perustaminen 1992, mutta sen jälkeen hän on antanut liiaksi periksi suurseuroille ja rahalle. Platini aikoo vähentää suurten maiden (Italia,Englanti,Espanja) osallistumismäärän kolmeen nykyisestä neljästä. Täten myös Suomella on jatkossa paremmat mahdollisuudet päästä mukaan Mestareiden liigaan.
Suosittelen kaikille lämpimästi lähtemistä katsomaan jo ensi viikolla alkavaa liigacupia, koska kaikkien aikojen suomalainen jalkapallo kausi on jo alkanut!

Mika Väyrynen

Mika Väyrynen kuuluu ehdottomasti siihen ”kultaiseen” sukupolveen, mistä viime kirjoituksessani kerroin. Hän ei kuitenkaan ollut ikätoverinsa Mikael Forsselin tyyliin mikään nuorisotähti.
Paikkansa esimerkiksi maajoukkueessa hän pystyi vakiinnuttamaan vasta takaoven kautta. Kesäkuussa 2003 oli edessä kohtalokkaat EM-karsintaottelut silloista Serbia ja Montenegroa ja Italiaa vastaan. Antti Muurinen ei valinnut aluksi edes kokoonpanoon Väyrystä, mutta Jari Ilolan loukkaantuessa sai Väyrynen tilaisuutensa. Väyrynen pelasi molemmat ottelut kokonaan ja oli Suomen onnistujia. Itse en Väyrystä vielä tositoimissa nähnyt aiemmin keväällä pelatussa Italia-Suomi ottelussa. Olin silloin maajoukkueen kannattajien kanssa Palermossa unohtumattomalla pelimatkalla.
*************************************************** Moni muistaa Väyrysen ajoilta, milloin hän pelasi surullisen kuuluisassa FC Jokereissa. Uudella Finnairstadionilla pelatuissa otteluissa Väyrynen teki suuren vaikutuksen. Mika Väyrynen on syntynyt 28.joulukuuta 1981 Eskilstunassa Ruotsissa. Väyrysen kasvattajaseuroina ovat olleet Lohjan Pallo ja Kyrkslätt IF Kirkkonummelta. Ensimmäiset miesten pelinsä Mika pelasi FC Kirkkonummen riveissä. Monia ihmetytti Väyrysen siirtyminen FC Lahden organisaatioon 1999, koska olisihan esim. HJK ollut lähempänä. Veikkausliiga debyyttinsä hän teki heti ensimmäisellä kaudellaan vasta 17-vuotiaana. Hän pelasi vuosina 1999-2000 Lahdessa 36 ottelua tehden niissä yhden maalin. Kaudeksi 2001 hän siirtyi FC Jokereihin, jonka riveissä pelasi mm. Antti Sumiala ja Shefki Kuqi. Pasi Rautiaisen valmentama FC Jokerit pelasi hienoa jalkapalloa ja oli lähellä voittaa mestaruuden.
Väyrynen herätti kiinnostusta ulkomailla ja syksyllä 2001 hän siirtyi Alankomaihin SC Heerenveeniin. Maestro Jari Litmanen avasi tämän reitin kansainväliselle huipulle siirtymällä Ajaxiin 1992 ja hänen jalan jälkiään on seurannut mm. Sami Hyypiä ja Joonas Kolkka.
SC Heerenveenissä hänestä hioutui neljän kauden aikana yksi joukkueen avainpelaajista. Hän pelasi neljän kauden aikana 101 ottelua tehden niissä 17 maalia. 13. kesäkuuta 2005 Väyrysen piti ottaa seuraava askel urallaan ja syntyi sopimus PSV Eindhovenin kanssa. Siirto oli todella merkittävä, koska onhan PSV yksi Hollannin suurista. Loukkaantumiset vaivasivat debyytti kaudella, mutta hän pääsi kauden päätteeksi juhlimaan mestaruutta. PSV:n valmentaja Ronald Koeman ei tunnetusti salli yhtäkään virhettä pelaajiltaan. Koemanin valmentaessa Ajaxia teki Petri Pasanen yhden virheen josta tuli maali ja tämän jälkeen Pasasen joutui penkille. Ennen kautta 2006 Celta de Vigo oli halukas lainaamaan Väyrysen ja sopimus oli sinettiä vaille valmis. Koeman kuitenkin viime hetkellä päätti olla suostumatta lainasopimukseen. Tapahtuneen syitä emme tule ikinä tietämään.
**************************************************** Alkukaudesta Väyrynen sai niukalti peliaikaa ja vielä kaiken lisäksi hän loukkaantui Suomi-Armenia pelissä 15. marraskuuta. Nyt vasta hän alkaa olla pelikunnossa ja on valmiina haasteisiin. Pelejä PSV:llä riittää sen ollessa mukana myös Mestareiden liigan jatkopeleissä, jossa se kohtaa seuraavaksi englantilaisen Arsenalin. Nyt kansainvälisen siirtoikkunan ollessa auki tammikuun, voi mitä vain tapahtua. Celta de Vigo on edelleen kiinnostunut Väyrysestä ja jopa Valioliiga seura Fulhamin valmentaja oli vakoilemassa Väyrystä Suomi-Armenia pelissä. Kaikki varmasti toivomme, että hän pääsee pelaamaan pelistä toiseen. Se on tärkeintä hänen iässä, jotta kehitys ei pysähdy. Maajoukkue tarvitsee ”timanttia” Litmanen-Tainio-Väyrynen tänä vuonna enemmän, kuin koskaan.
Maajoukkueessa Väyrynen pelasi ensimmäisen ottelunsa 20. maaliskuuta 2002 Etelä-Koreaa vastaan Espanjassa. Hän on kantanut Suomi paitaa 26 ottelussa tehden niissä kaksi maalia. Ensimmäinen maali syntyi harjoitus-ottelussa Pohjois-Irlantia vastaan viime elokuussa. Väyrynen tuli vasta toisella puoliajalla sisään ja oli yksi harvoja onnistujia 1-2 tappioon päättyneessä ottelussa. Toisen maalin muistavat varmasti kaikki. Ikimuistoinen Puola-Suomi oli jo ratkennut Kuningas Litmasen tekemiin kahteen maaliin, mutta Väyrynen päätti show´n hienolla zipillä yli maalivahdin. Väyrynen tulee tekemään vielä pitkän ja hienon uran maajoukkueessa että seura tasolla, joissa molemmissa vain taivas on rajana. Maestro Litmasen poistuessa aikanaan näyttämöltä nousevat Väyrysen ja Tainion kaltaiset pelaajat entistä enemmän esille.
*************************************************** Vuosi 2007 on siis alkanut. Vuosi, joka voi päättyä historialliseen lopputurnaus paikkaan ja nostaa vihdoinkin jalkapallon sille kuuluvalle paikalle eli ykköslajiksi Suomessa. Tämä vuosi voi, kuitenkin yhtä hyvin päättyä kyyneliin. Yksi asia on varmaa, että todelliset suomalaisen jalkapallon lippulaivat Palloliitto ja HJK täyttävät 100 vuotta. Myös yksi suomalaisen jalkapallon ikoneista Atik Ismail yhdessä kaksoisveljensä Adilin kanssa täyttää 100 vuotta (50+50). Lämpimät onnittelut kaikille edellä mainituille! Te olette uskoneet omaan juttuunne ja tehneet sitä rehellisesti ja uraauurtavasti. Olette vieneet suomalaista jalkapalloa eteenpäin monella rintamalla. Yksi asia mitä toivon, että varsinkin Palloliitto ei juhlisi vain kabineteissa miltä se pahasti näyttää. Jalkapallo kuuluu kaikille ja voisitte järjestää kunnon kansan juhlat? 19. lokakuuta pelattava juhlamaaottelu voisi olla osin täysin ilmainen, jotta sellaisetkin joilla ei ole varaa maksaa 50-300 euroa pääsylipuista näkisivät hienon maajoukkueemme. Me, jotka olemme kannattaneet hyvinä että huonoina aikoina suomalaista jalkapalloa ansaitsemme myös juhlat.

Teemu "Teme" Tainio

Teemu Tainio yhdessä (Mika Väyrysen, Mikael Forsselin, Petri Pasasen ja Pekka Lagerblomin kanssa ) kuuluu kultaiseen sukupolveen suomalaisessa jalkapallossa. He kaikki ovat syntyneet ajanjaksolla 1979-1982 ja ovat nykypäivänä maajoukkueemme kantavia voimia. Teemu Tainio on nykyään yksi arvostetuimpia keskikenttä pelaajia Valioliigassa. Hänen kaltaisiaan raatajia ja perikseen antamattomia persoonia englantilaisyleisö on aina rakastanut. Hän pystyy monipuolisuutensa ansiosta pelaamaan keskikentällä sekä puolustavassa että hyökkäävässä roolissa ja myös laidassa. Tainio pystyy tyylipuhtaisiin taklauksiin ja kaksinkamppailuissa hän harvoin jää häviäjäksi. Toisin, kuin monilla saman paikan pelaajilla on Tainiolla tekniikka myös täydellisesti hallussa. Teemu onnistuu harvemmin maalinteossa, mutta onnistuessa ne ovat upeita. Hänen maalinsa ovat usein myös ratkaisseet koko ottelun. Tainio on pelikenttien ulkopuolella säilyttänyt poikamaisen veijarimaisuuden ja pitänyt jalat tiukasti maassa. Hänen haastatteluja on ilo seurata hänen puhuessa iloisesti Tornion murretta. Maajoukkueessa Tainio nousi Antti Muurisen kaudella isoon rooliin. Nyt Roy Hodgson osaa vielä paremmin käyttää hyväkseen hänen monipuolisuuden. Tainio-Väyrynen-Litmanen muodostama keskikentän timantti ei häviä minkään maan vastaavalle. Tainion ja maestro Litmasen harmina on ikävä kyllä ollut vuoronperään pikkuvammoja, joten tämä koostumus ei ole aina pysynyt kasassa. *********************************************** Teemu Tainio syntyi 27. marraskuuta vuonna 1979 Torniossa, josta juontaa lempinimi "Tornion terrieri". Tainio on TP-47:n kasvatti. Hänet valittiin parhaaksi poikapelaajaksi vuonna 1995 Suomessa. Tämän jälkeen hän siirtyi Torniosta Veikkausliiga-seura FC Hakan riveihin kaudeksi 1996. Ensimmäisen liigaottelunsa hän pelasi vasta 16- vuotiaana 28.4.1996 Rovaniemen palloseuraa vastaan. Kauden 1996 jälkeen Haka putosi ykköseen ja Tainio jatkoi seurassa. Vuonna 1997 Haka voitti Suomen Cupin ja Palloliitto valitsi Tainion toisen kerran peräkkäin lupaavimmaksi pelaajaksi Suomessa. Tainio siirtyi vasta 17-vuotiaana (saman ikäisenä siirtyi Forssel aikoinaan Chelseaan) Ranskaan Auxerren joukkueeseen. Kokenut 60- luvulta asti joukkuetta valmentanut Guy Roux ei erehtynyt hankkiessaan kokemattoman suomalaisen. Jälkeenpäin Tainio on kertonut legenda Rouxin olleen huolehtiva ja isällinen valmentaja. Kerran Tainion ollessa flunssassa kotona, oli Roux tullut keittämään teetäkin Teemulle. Tainio pelasi seurassa huikeat kahdeksan kautta ja nousi tänä aikana yhdeksi joukkueen avainpelaajista. Suomessa sitä ei oikein ymmärretty, miten rakastettu ja arvostettu hänestä oli tullut. Tainio saavutti Auxerren riveissä Ranskan cupin voiton kahdesti. Hän pääsi pelaamaan seuran riveissä myös mestareiden liigassa ja Uefa Cupissa. Itse muistan erään ottelun vuonna 2002 mestareiden liigassa, missä Auxerre pelasi Arsenalia vastaan. Tainio upealla pelillään vaimensi itse Thierry Henryn pimentoon.
************************************************ Kesällä 2005 kasvettuaan ja kypsyttyään huippu pelaajaksi hän otti askeleen eteenpäin ja siirtyi ilmaisella siirrolla Tottenhamin riveihin Englantiin. Hän nousi heti avauskaudellaan Tottenhamin vakiopelaajien joukkoon ja auttoi seuran Valioliigassa viidenneksi ja seuraavan kauden Uefa Cupiin. Ensimmäisen A-maaottelunsa Tainio pelasi 18-vuotiaana 5.helmikuuta 1998 Kyprosta vastaan. Ensimmäisen maalinsa A-maajoukkueessa hän teki 1.syyskuuta 2001 Albaniaa vastaan. Tähän mennessä on hän pelannut 35 A-maaottelua tehden niissä viisi maalia. Niin maajoukkueessa, kuin muuten Tainion ura on ollut tasaista nousua. Tähän on osalta vaikuttanut oikeat valinnat, joita hän on urallaan tehnyt. Esimerkiksi hän valitsi uran alku vaiheessa keskikastin ranskalaisen joukkueen, jossa pääsi pelaamaan säännöllisesti ja kehittymään. Hän ei tehnyt virhettä minkä moni suomalainen lupaus (Moisanderin veljekset, Daniel Sjölund, Jami Puustinen, Roman Eremenko, Njazi Kuqi) menemällä suurseuran akatemiaan unohtumaan. Tänä syksynä Tottenham ja Suomen maajoukkue sai tulla pitkän aikaa toimeen ilman Tainiota, kun hänen aina vaivanneet nivusensa leikattiin. Nyt hän pelaa taas täysiä minuutteja ja teki kauden ensimmäisen maaliin toissa kierroksella. Tainio on valmiina haasteisiin Valioliigassa, Uefa Cupissa (jatkokierroksella vastassa Joonas Kolkan Feynoord) ja tietenkin maajoukkueessa. "Holiday Seasonin" alkaessa ei Englannissa levätä tai sulatella kinkkuja. Tapaninpäivän perinteinen "Boxing Day" aloittaa kahden viikon rupeaman, jossa pelataan melkein joka toinen päivä. Tämä kahden viikon rupeama antaa suunnan koko loppukaudelle. ********************************************** Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua ja onnea uudelle vuodelle. Täytetään ensi vuonna Veikkausliiga katsomot ja kannustetaan Suomi ensimmäistä kertaa arvokisoihin. Suomalainen jalkapallo ei tarvitse joululahjoja, mutta arvostusta se ansaitsisi paljon nykyistä enemmän. Miten voi olla mahdollista, että Ylen vuoden urheilija listalla ei ole yhtään jalkapalloilijaa? "Tämä on häpeällistä", kuten Atik Ismail blogissaan sanoo. Moni suomalainen jalkapalloilija on joukkueensa kantavia voimia kuten Jussi Jääskeläinen tai Sami Hyypiä, joka voitti FA-Cupin viime keväänä. Tässä maailmanlaajuisessa lajissa pärjääminen vaati vähän enemmän, kuin jään harjaaminen kiven tieltä (Curling). On käsittämätöntä, miten paitsioon jalkapallo suomalaisessa mediassa jää. Helsingin Sanomat julkaisee pienet sähkeetkin viikon MTV3:n netin futis sivujen jälkeen. Ilta-Sanomat urheilu on mennyt viihde linjalle ja Yle näyttää muutaman maalin Valioliiga kierrokselta. Ainoa pelastus on Canal plus ja netti. Ilman niitä ei pärjäisi. Kaikesta huolimatta nyt pitää suunnata katseet tulevaisuuteen ja odottaa kevättä. Kuningas Litmasen sanoihin on hyvä päättää: "seuraava peli on aina tärkein".

Jussi "Jässi" Jääskeläinen

Jussi Jääskeläinen on jalkapalloilija, josta varsinkaan Suomessa ei ole isoja otsikoita kirjoitettu. Hän on nöyrällä työnteolla noussut Englannin Valioliigan arvostetuimpien maalivahtien joukkoon. Varsinkin viime kaudella hän torjui välillä maagisesti ja oli nostamassa joukkuettaan Boltonia Valioliigassa kahdeksanneksi. Tällä kaudella hän on jatkanut varmoja otteitaan ja nimet, kuten Andri Shevtshenko, Didier Drogba ja Thierry Henry ovat epäonnistuneet yrityksissään ohittaa Jässi. Sami Hyypiää yhtään väheksymättä olisi Jääskeläinen pitänyt valita vuoden suomalaiseksi pelaajaksi. Moni meistä tunsi kylmiä väreitä selkäpiissään kuullessaan Antti Niemen lopettavan maajoukkue uransa. Niemi oli noussut legendaksi 66. pelaamassaan A-maaottelussa. Hän oli torjunut Suomelle useita tärkeitä pisteitä ja voittoja. Ehkä hienoin näistä oli ottelu MM-karsinnassa 6.10.2001 Saksaa vastaan, joka päättyi 0-0. Niemi torjui niin ilmiömäisesti, että se sai koko Saksan paniikkiin koskien seuraavan kesän MM-kisoja. Luulen Antti Niemen tienneen, ettei hän jätä Suomea pulaan jättäytyessään sivuun. Viimeistään nyt kuluvissa karsinnoissa Jääskeläinen on näyttänyt olevansa valmis täyttämään Niemen suuret saappaat. Hän on ollut jokaisessa pelissä mies paikallaan ja Puola, Portugali ja Armenia -peleissä suorastaan fantastinen. Ennen ujon oloisesta Jussista on kasvanut myös todellinen alakerran johtaja ja tiukan paikan tullen hän uskaltaa ojentaa jopa Sami Hyypiää. Jääskeläisen torjuessa Suomen EM-kisoihin tulee hänestä kovempi legenda, kuin Niemestä. Täytyy olla kiitollinen siitä, miten hyviä maalivahteja meillä on ollut viime vuosikymmeninä. Itse muistan vielä Olli "Oka" Huttusen, joka pelasi 60 A-maaottelua ja 432 pääsarja ottelua Hakan riveissä. Peli uransa jälkeen Hakan valmentajana toimiva Huttunen on myös maajoukkueen maalivahtivalmentaja. Hän on varmasti ollut hyvä mentori Antti Niemelle ja Jussi Jääskeläiselle. ************************************************** Jussi Jääskeläinen syntyi 19. huhtikuuta 1975 Mikkelissä. Hän on Mikkelin Palloilijoiden kasvatti ja debytoi seuran edustusjoukkueessa HJK:ta vastaan vuonna 1992, vasta 17. vuotiaana. Hän nousi joukkueen ykkösmaalivahdiksi vuonna 1994. Lahjakas nuorukainen herätti laajasti kiinnostusta ja siirtyi vuonna 1996 Vaasan Palloseuraan (VPS). Hän ehti edustaa VPS:ää vain kaksi kautta pelaten 54 ottelua, jonka jälkeen tie vei Englantiin ja Boltoniin. VPS sai mukavan siirtokorvauksen, mutta se ei estänyt seuraa menemästä konkurssiin, mikä ihmetytti monia. Tänä paivänä muutaman ykkösessä vietetyn vuoden jälkeen VPS pelaa jälleen maan korkeimmalla tasolla. Vuonna 1997 Jääskeläisen siirtyessä Boltoniin, seura majaili maan toiseksi korkeimmalla tasolla. Hän nousikin nopeasti Boltonin ykkösmaalivahdiksi. Jääskeläinen olikin tärkeässä roolissa joukkueen noustessa vuonna 1999 Valioliigaan. Hän on pelannut kaikkiaan 297 ottelua Boltonissa, mikä on huikea määrä. Vain Sami Hyypiä on pelannut enemmän otteluita Valioliigassa. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi 25. maaliskuuta 1998 Maltaa vastaan, jonka jälkeen hän oli Antti Niemen kakkosmaalivahtina. Boltonin manageri Sam Allardyce oli kaukaa viisas, kun hän hankki Jässin seuraan. Tänä syksynä ottelun jälkeen, jossa Jääskeläinen oli torjunut kaksi rangaistuspotkua perä jälkeen. Sanoi Allardyce Jääskeläisen kuuluvan maailmassa kolmen parhaan maalivahdin joukkoon. Hienompaa tunnusta on vaikea saada ja minä ainakin allekirjoitan sen. ************************************************** Nyt Jääskeläinen on vasta 31-vuotias, joten hän on vielä nuori maalivahdiksi. Maalivahdit ovat yleensä parhaassa iässä 31-37 vuotiaana. Englantilainen David Seaman pelasi vielä upeasti 40-vuotiaana. Maalivahdeilla ikä tuo vaan kokemusta ja pelin lukutaito kehittyy. Esimerkiksi hyökkääjät joiden parhaat vuodet ovat 26-31 vuotiaina hidastuvat iän myötä. Näitä faktoja lukiessa en yhtään ihmettelisi, jos Jääskeläinen löytäisi vielä itsensä jostain suurseurasta. Esimerkiksi Manu:lla on maalissa jo 38-vuotias Edwin van der Saar, entinen Jari Litmasen pelikaveri Ajax vuosilta. Samoin Arsenalilla on jo 37-vuotias Jens Lehmann maalinsuulla. Näissä seuroissa Jässi pääsisi pelaamaan aina joka kilpailun mestaruudesta ja paineensieto kyky kehittyisi. Tietenkin otteluja tulisi enemmän, joten maajoukkue ei saisi aina terävimmillään olevaa Jääskeläistä maalille. "Oli miten oli" Jääskeläinen on jo nyt lunastanut paikkansa Bolton fanien ja maajoukkueen kannattajien sydämissä. Ainoa asia, mikä pistää näkemään painajaisia on Jääskeläisen mahdollinen korvaaja maajoukkueessa. Esimerkiksi ensi kesäkuussa pelattava kaksoismaaottelu Serbiaa ja Belgiaa vastaan. Mitä jos Jääskeläinen loukkaantuu Serbia pelissä? Ei Tamu:n Mikko Kaven pysty häntä korvaamaan ja tällöin koko unelma EM-kisoista voi romahtaa. Toivotaan sen jäävän vain painajaiseksi ja Jääskeläisen pelaavan loisteliaan ilman loukkaantumisia sujuvan loppu uran.

Suomalaiset paitsiossa

On tullut tavaksi seurata joka päivä MTV3.fi futis-sivuja. Sivut ovat erinomaisesti toimitettu ja sitä kautta pysyy tilanteen tasalla, mitä jalkapallossa sattuu ja tapahtuu. Aina maanantaisin sivuilla on viikonlopun suomalaiskatsaus. Viime maanantain otsikko oli kuvaava "hiljainen suomalaisviikonloppu". Maalinteossa ei onnistunut kukaan ja moni maajoukkuepelaaja kulutti vaihto penkkiä. Huolestuttavin tilanne taitaa olla Petri Pasasella Werder Bremenissä ja Sami Hyypiällä Liverpoolissa. Monia varmasti ihmetyttää Hyypiän pelaamattomuus, koska hän on viime kausina pelannut jatkuvasti aloituskokoonpanossa. Nyt hän on joutunut valmentaja Rafael Benitezin rotaation uhriksi, mikä sarjataulukon perusteella on täyttä typeryyttä. Hyypiän paikan on ottanut tanskalainen nuori Daniel Agger, joka kieltämättä on nopeampi kuin Hyypiä. Samin vahvuuksia sen sijaan ovat esimerkiksi pallovarmuus, sijoittuminen ja valtava kokemus. Agger on vielä oppipoika Hyypiään verrattuna. Maajoukkue on hyötynyt tilanteesta ja saanut levänneen Samin käyttöönsä, mutta kuinka kauan? Tietenkin Hyypiä kuuluu viiden parhaan keskuspuolustajan joukkoon maailmassa, joten ottajia häneltä ei puutu. Werder Bremenissä pelaavan Petri Pasasen tilanne on jo hälyttävä. Saimme lukea IS-Veikkaajasta, että Petrin pelaaminen loppui huonosti sujuneen alkukauden takia. Valmentaja Thomas Schaaf teki pari muutosta puolustukseen että hyökkäykseen ja peli alkoi kulkea. Klassinen sanonta, "toisen onni on toisen epäonni", sopii kuvaamaan tilannetta. Pasasella on sopimusta vielä jäljellä, joten tuskin vielä tammikuussa seura myy häntä pois.
Kiusallinen tilanne, mutta Veikkaajan haastattelussa Pasanen sanoo treenaavansa täysillä odottaen tilaisuuttaan. Maajoukkue tarvitsee ensi vuonna huippukuntoisen Petrin, kun ratkaisu pelit alkavat. Iloisia suomalaisuutisia on kuulunut Ateenasta, missä Perparim Hetemaj on lyönyt itsensä läpi AEK Ateenan joukkueessa. Perparim pelasi vielä alkukesästä HJK:ssa ja kun tuli tieto hänen siirtymisestään vasta 19-vuotiaana Kreikan mahtiseuraan alkoi moni epäillä. Minä myönnän kuuluneeni tähän joukkoon. Ajattelin, että olisiko ollut järkevämpää kehittyä ensiksi Suomessa ja vasta sitten lähteä. Perparim on osoittanut epäilijöiden olleen väärässä ja on murtautunut pelaavaan miehistöön jopa Mestareiden liigassa. Aina hänen päästessään kentälle on alkanut tapahtua ja nyt jopa italialainen suurseura Juventus on todella kiinnostunut hänestä. Voisiko Perparimista tulla jonkinlainen Jari Litmasen saappaiden täyttäjä maajoukkueessa? Sitä on vaikea sanoa, aika sen näyttää. Viime tiistaina tuli katsottua Yleltä Mestareiden liigan jännittävää ottelua Celtic-Manu, jonka hienosti Celtic voitti 1-0. Ottelussa oli draamaa Manu:n Louis Sahan epäonnistuessa rangaistuspotkussa, joka olisi vienyt englantilaiset jatkoon lohkosta. Peli oli mukaansa tempaiseva ja täynnä hienoja hetkiä. Yleisradion Mestareiden liiga lähetysten toteutuksesta ei voi sanoa samaa.
Yleisradio on auttamatta jäänyt tv-lupa maksuineen viime vuosisadalle. Vaihtoehto nykyiselle olisi mainosrahoitus tai luopua kaikesta muusta urheilusta paitsi kesä-ja talviolympialaisista. Ylen selostajat ovat sekatyöläisiä, jotka selostavat monia lajeja. Tällöin selostus jää pinta raapaisuksi ja katsoja ei saa siitä mitään. Virkamiesmäiset Tapio Suominen ja Hannu-Pekka Hänninen kertovat Mestareiden liiga lähetyksissä tylsiä tilastoja ja toistavat samoja asioita. Ei se riitä, jos välillä korottaa ääntään. Jalkapalloa seuratessa televisiosta on selostaja se piste iin päälle ja parhaimmillaan se saa katsojan tuntemaan, kuin olisi paikan päällä. Urheilukanavan Tuomas Virkkunen on juuri tällainen selostaja, joka seuraa alan lehdet ja myös netin tarkkaan. Hänen selostuksistaan saa sellaisen kuvan, että hän olisi itse paikan päällä. Mika-Matti Paatelaisen ottaminen selostukseen oli hyvä veto Yleltä, hänen paikatessa surkeaa selostusta. Studiovieraatkin ovat Ylellä tylsiä ja verbaalisesti huonoja. Mika Lehkosuo on nero valmentajana, mutta hänestä ei televisiossa saa paljoa irti. Minulla ja monella muulla tulee varmasti ikävä Pasi Rautiaista, joka antoi persoonansa räiskyä kommentaattorina. Viime viikonloppu toi loistavia uutisia Vietnamista. Roy Hodgsonin kokoama haastajamaajoukkue voitti neljän maan turnauksen. Viimeinen ottelu Indonesian A-maajoukkuetta vastaan päättyi komeaan 5-0 voittoon. FC Hongan Roni Porokara viimeisteli hattutempun. Porokaran lisäksi onnistujia olivat HJK:n Tuomas Aho, Markus Halsti ja Tamu:n Jussi Kujala. Hodgsonin ideat alkavat jo nyt kantaa hedelmää hänen muokatessa koko suomalaista jalkapalloa. 40 000 dollarin palkinto potti on myös lämmin joululahja Palloliitolle. Toinen iloinen asia oli, että Suomi nousi FIFA:n rankingissa neljä sijaa ja on nyt 52. Muutamat suomalaispelaajat, kun vielä saadaan seuroissaan pois paitsiosta, sekä Jari Litmasen ja Mikael Forsselin jalat kuntoon, niin voi jo kohta alkaa varailla hotelli huoneita alppien maasta.

Suomi-Armenia osa kaksi

Ennen Suomen ja Armenian välistä tärkeää kohtaamista EM-karsinnassa, keskustelu kävi aivan muualla paitsi itse asiassa. Viime keväänä piti päättää uusi alusta Finnairstadionille ja vaihtoehtoina oli uusi "FIFA two stars" tekonurmi tai luonnonnurmi. Päädyttiin uuteen tekonurmeen, jonka myös FIFA ja Uefa kelpuuttivat pelialustaksi. Yksi tärkeistä seikoista päädyttäessä tekonurmeen oli Palloliiton lupaus pelata siellä karsinta otteluita. Uusi tekonurmi tuli juhannuksen jälkeen ja myös Palloliitto lupasi Suomi-Armenia ottelun pelattavan siellä. Suomen aloittaessa huikealla tavalla kuluvat karsinnat alkoi moni ihmetellä miksei Armenia peliä pelata hienolla Olympiastadionilla. Moni meistä vakuuttui pelipaikan oikeellisuudesta Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläisen kertoessa maajoukkueen päävalmentajan ja kapteeniston hyväksyneen tekonurmen. Viime viikolla syntyikin uutispommi, kun Jari Litmanen Ylelle antamassaan haastattelussa, sanoi Olympiastadionin olevan maajoukkueen kotistadion. Hän kielsi hyväksyneensä missään vaiheessa tekonurmella pelaamisen ja sanoi alustan sopivan junioreille ja amatööreille. Tiedon pelipaikasta hän kertoi saaneensa tekstiviestillä. Pekka Hämäläinen ei tietenkään myöntänyt valehdelleensa vaan kierteli ja kaarteli. Mielestäni kapteeni Litmasta pitäisi kuunnella näin tärkeissä asioissa, koska hänellä on niin paljon kokemusta ja tietoa. Emme me katsojat voi ymmärtää, että kyseessä on pelaajalle tärkeä työalusta. Sehän on vähän sama, kuin mäkihyppyä hypättäisiin niissä maissa missä ei ole lunta, muovialustalla. Nurmi olisi hyvin saatu pelikuntoon Olympiastadionilla, onhan siellä myöhemminkin pelattu. Palloliitto perusteli myös valintaa katsojamäärällä, joka osoittautui kuplaksi. Väkeä Finnairstadionilla oli 9500, joten tuhat ihmistä olisi vielä mahtunut. Palloliitto kuitenkin mainosti tapahtumaa kauan aikaa sitten loppuunmyydyksi. Lippujen hinnat (50-300e) sai monen, varsinkin lapsi perheen sapen kiehumaan. Mikäli jääräpäinen Palloliitto olisi järjestänyt ottelun Olympiastadionilla ja liput olisivat maksaneet 10-20 euroa olisi stadion varmasti täyttynyt tuoton ollessa sama. Täysi stadion olisi luonut myös ihan erilaisen kotikenttä edun. Itse peli alkoi Maamme laulun kajahtaessa yläilmoihin säiden jumalien ollessa myös armollisia. Ottelu alkoi Suomen hallinnalla ja vain seitsemän minuuttia oli kulunut pallon ollessa maalissa. Mika Väyrynen laukoi tulisesti ja Armenian maalilla Kasparov pomputti pallon eteensä, josta Jonatan Johansson syötti maalin edessä olleelle Mika Nurmelalle. Mika Nurmela oli (niin kuin monta kertaa tällä kaudella) HJK:n paidassa mies paikallaan ja puski pallon vastustamattomasti verkon perukoille. Ottelu näytti olevan ohi ennen kuin oli alkanutkaan. Kaikkea muuta, tuskin edes Shakespeare olisi tälläistä kasikirjoitusta keksinyt. Vikkelät armenialaiset alkoivat luoda tilanteita ja erätauolle mentiin johto asemassa vain maalivahti Jussi Jääskeläisen ansiosta. Toinen puoliaika ei ollut ehtinyt edes alkaa, kun huomattiin Mika Väyrysen poistuneen näyttämöltä. Jälkeenpäin tuli tieto Väyrysen reiden revenneen tai venähtäneen. Toisella puoliajalla Suomen peli oli kateissa ja peliä ei saatu rauhoitettua. Kuningas Litmasta tuli todella ikävä pimeässä marraskuun illassa. Litmasen paikalla pelannut Eremenko jnr. oli todellinen pettymys. Eremenko jnr. on aina ollut suuri lahjakkuus eikä kukaan sitä kiellä, mutta hän jää aina riplaamaan tehottomasti pallon kanssa. Jari Litmasen oivaltavia syöttöjä kaipasi niin Joonas Kolkka, kuin Jonatan Johansson. Nyt sen todella huomasi! Suomi tarvitsee Jari Litmasta muuten EM-lopputurnaus paikka jää haaveeksi. Toisella puoliajalla Jääskeläinen oli ilmiömäinen ja torjui Suomelle pisteet. Viimeistään nyt Jääskeläinen nousi täyttämään Antti Niemen suuret saappaat.
Suomen esitys ei ollut mitä parhain, mutta tärkein eli kolme pistettä jäi Suomeen. Harva muistaa enää puolenvuoden päästä peliesitystä, mutta tulos jää voimaan. Suomi johtaa nyt sensaatiomaisesti omaa lohkoaan tappioitta ja on päästänyt vain kaksi maalia. Tästä on upea jatkaa. Roy Hodgson toi halutut tulokset, koska tyylipisteitä ei jaeta. Viitaten viime kirjoitukseeni: Mika Nurmelan ja Tuomas Ahon nimet saatiin sopimuspaperiin ja nyt HJK:lla on todella valmis ryhmä ensi kautta silmällä pitäen. HJK teki myös sopimuksen Kups:issa läpimurron tehneen Medon kanssa. Medo on Sierra Leonalainen vasta 19-vuotias todella lahjakas lupaus. Nyt suomalainen jalkapallo jää talvilevolle ja lumien sulaessa ensi huhtikuussa se jatkuu. Tauolle voi jäädä levollisin mielin ja ensi kautta vesi kielellä odottaen. Tapahtuuko se mitä esimerkiksi. isäni on koko elämänsä saanut odottaa? Vuosi 2007 näyttää selviääkö Suomi ensimmäistä kertaa arvokisoihin.

Kauden päätös

Tässä se sitten oli. Jalkapallokausi 2006 on jälkiruokaa vaille paketissa. Jäljellä on enää A-maajoukkueen EM-karsinta ottelu Armeniaa vastaan 15. marraskuuta. Kausi oli hieno, muuta ei voi väittää. Veikkausliiga oli mielenkiintoinen loppuun asti ja tarjosi yleisö ystävällistä jalkapalloa. Honka-ilmiö oli piristys ruiske koko suomalaiselle jalkapallolle ja toivotaan, että kaikki ottavat siitä oppia. Silloin, kun puhalletaan yhteen hiileen ja innostuneesti toimitaan, on kaikki mahdollista. Kyräilystä ja kateudesta pitää päästä eroon, koska tämä on kaikille meille, myös media mukaan lukien, yhteinen asia. Yleisö keskiarvo kasvoi, mutta merkittävästi vain HJK:lla. Tähän lisättäessä Hongan keräämä yli 50 000 katsojaa kauden aikana on totuus valitettavasti toinen. Yleisö ei vieläkään löydä katsomoihin. Varsinkin Lahdessa ja Anjalankoskella tilanne on hälyttävä. Miten on mahdollista, että perinteikkäässä jalkapallo kaupungissa Lahdessa, yleisö jää nykyään kotiin. Olisiko syynä kolkko hiihtostadion vai Kuusysin ja Reippaan yhdistyminen? FC Lahtea ei tunneta omaksi, kun Kuusysi ja Reipas iskostuivat luihin ja ytimiin. Huolestuttavinta on, että kuinka kauan Veikkausliigan pääsponsori Veikkaus Oy jaksaa pysyä mukana. Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen on ärähtänyt jo useamman kerran yleisömääristä. Jotakin pitäisi tehdä, mutta mitä? Kaikkea on kokeiltu tanssitytöistä lähtien. Yksi asia mikä voisi auttaa, että suurin lehtemme Helsingin Sanomat tekisi aina ennen kierrosta mielenkiintoista luettavaa liittyen suomalaiseen jalkapalloon. Näin moni lukija voisi saada ahaa-elämyksen aamupalan yhteydessä ja päättäisi illalla suunnata stadionille. Toinen keino olisi jalkapallo aiheinen keskustelu ohjelma. Juuri sellainen, kuin Matti Even vetämä Nelosen 4-4-2 oli. Ohjelmassa puhuttiin asiaa jalkapallosta ja vieraina oli mielenkiintoisia vieraita. Nelonen näytti ohjelmaa keskiyöllä ja lopetti sen lyhyeen. Kanava halusi mieluummin näyttää paikalla Törkytorstaita, koska se sopii paremmin sen viihdepitoiseen linjaan. Samalla tavalla toimitaan MTV 3:sella, joka näyttää perjantaisin täysin ala-arvoista, 7-päivää lehden tasolla olevaa Sorainen/(Harkimo) urheilu talk-showta. Ohjelman vieraat ovat yleensä Harry Harkimon omasta manageri tallista. Itse Harkimo on kuin häkissä riehuva apina, joka puhuu mitä sylki suuhun tuo.
Hän ei ole tehnyt ohjelmaa varten minkäänlaista journalistista tausta työtä ja pitää itseään kaikki tietävänä. Harmillista, että asiallinen ohjelma 4-4-2 lopetetaan, mutta kaikenlaiset idiootit saavat tehdä ohjelmiaan. Tässä olisi Yleisradiolle tilaus tehdä asiantunteva urheilu aiheinen keskusteluohjelma. Voi olla, että vasta sillä saadaan massat katsomoihin, kun Suomi selviää lopputurnaukseen jalkapallossa. Samahan kävi Sveitsissä, missä Roy Hodgson vei maan lopputurnaukseen. Viime lauantaina HJK sai haluamansa voittamalla Suomen Cupin. HJK löi KPV:n Kokkolasta 1-0 aika nihkeällä pelillä. Yleisöä Suomen Cupin finaalissa oli vaivaiset 2500 ja tästä määrästä Kokkolalaisia oli 800 ihmistä. Kaikki kiitos kokkolalaisille. He toivat ääntä ja väriä katsomoon. Kyllä ihmetytti missä olivat helsinkiläiset. Heitä kun pelkästään Töölön seudulla asuu tuhansia. Ei arktisilla olosuhteilla voi kaikkea selittää. Itse peli oli sellainen, jota jäisellä tekonurmella ylipäänsä pystyy pelata. KPV hallitsi ensimmäistä puoliaikaa, mutta he väsyivät toisella. Farid Ghazi teki taas sen mitä häneltä odottettiinkin; maalin. HJK:lle tämä oli hienon kauden kruunaus. Jos ryhmä pääaosin pysyy koossa, voi ensi kaudelta odottaa mitä tahansa. Farid Ghazi teki vuoden jatkosopimuksen. Vielä kun saadaan Mika Nurmelan ja Tuomas Ahon nimet sopimus paperiin, on mestari ryhmä ensi kaudelle koossa. Koko kauden huipennus tarjoillaan 15 päivä kuluvaa kuuta, kun Suomi kohtaa Armenian EM karsinnassa. Nyt pitää vain toivoa, että säiden Jumala on armollinen. Peliä ennen ei lunta saa sataa liikaa eikä vettä, ettei pelikenttä jäädy. Kyllä Armenialaiset ovat ihmeissään, jos lämpömittari näyttää -10c ja täysi Finnair stadion huutaa Suomea. Pitkään on ollut jo tiedossa, että maestro Litmanen on etureisivamman takia pois pelistä. Edellisellä viikolla kuulimme, että Litti käyttää tilanteen hyväksi ja leikkauttaa nilkan nivelsiteet tällä viikolla Suomessa. Mälmö FC:n lääkärien ja maajoukkueen fysioterapeutin Jari-Pekka Keurulaisen mukaan huonossa kunnossa olevat nivelsiteet voivat olla osasyy Litmasen jatkuviin rasitusvammoihin. Jarin sairasloma loppuu joulukuun alussa ja sen jälkeen alkavat jatkosopimus neuvottelut Mälmön kanssa. Kaiken mennessä nappiin loppuvat Litmasen pikkuvammat ja hän pääsee pelaamaan ehjän kauden. Tämän jälkeen ura voi jatkua jopa mahdollisiin 2010 MM-kisoihin. Moni Litmasen tasoinen ja huikean uran pelannut lopettaisi tähän, mutta ei Jari. Hän rakastaa pelaamista niin paljon ja haluaa johdattaa Suomen arvokisoihin, joten hän tekee kaikkensa sen eteen. Meidän pitäisi useammin kiittää Jaria siitä miten paljon hän on suomalaisen jalkapallon eteen tehnyt. Totuus on, että Jari Litmasen kaltaisia lahjakkuuksia syntyy kerran kymmenessä vuodessa koko maailmassa. Se, että hän syntyi Suomeen tekee meistä kaikista aikamoisia lottovoittajia

Mestaruus ratkesi

Niin siinä sitten kävi, että Tampere United otti mestaruuden vuosimallia 2006.
Mestaruus oli fuusioseura Tamu:lle seuran historian toinen. Ensimmäinen tuli vuonna 2001. Valmentaja Ari "Zico" Hjelmistä on tullut Tamperelaisen jalkapalloilun ikoni. Hän on uhrannut menestymisen alttarille luovuuden ja nuorien pelaajien kehittämisen uskoessaan fyysiseen pelityyliin. Hän kuuluu saksalais-tyyliseen valmennus koulukuntaan, johon hän sai koulutuksen pelatessaan pitkään Saksassa. Voidaan tietenkin kysyä kumpi on tärkeämpää tuloksen teko vai pelaajien kehittäminen. Minä uskon, että nämä kaksi asiaa voidaan yhdistää, kuten HJK:ssa ja Hongassa tehdään. Suomalainen jalkapallo ei kehity, jos valmentajat vain juoksuttavat pelaajiaan. Pelaajien pallollista pelaamista ja taitoa käsitellä palloa pitää kehittää, muuten emme ikinä saa esimerkiksi naapureitamme kiinni kehityksessä. Pelaajien huonompi taitotaso tulee kohtalokkaasti esiin seurojemme euro-peleissä, joissa pallo karkaa jalasta tärkeimmällä hetkellä. Viime viikkoisen IS-Veikkaajan kysely seurojen kapteeneille kertoo paljon. Suurin osa syyttää valmentajia, jotka vain painottavat koko kauden fysiikkaa, fysiikkaa ja fysiikkaa. Nuori pelaajia pitää kehittää taito tasolla, vaikka sitten tuloksen kustannuksella. Ei ole ihme, että Jari Litmasen jälkeen Veikkausliigan taitavin pelaaja on ollut ulkomaalainen Valeri " Vallu" Popovitch. Tällä kaudella se on ollut niin ikään ulkomaalainen HJK:n Farid Ghazi. HJK:ssa on uskottu omiin nuoriin ja heidän kehittämiseen jo useampi vuosi ja Keith Amstrong on näyttänyt, että kehittämällä heitä saadaan myös tulosta.
Kysymys kuuluu: monta Tamu:n ja HJK:n pelaajaa kuuluu nuorten maajoukkueeseen? Vastaus: Tamusta ei yhtään ja HJK:sta viisi. Tämä HJK:n viisikko( Veli Lampi, Iiro Aalto Markus Halsti, Erfan Zeneli ja Jarno Parikka) on noussut runkopelaajiksi nuorten maajoukkueessa. Uskon, että useimmat heistä pelaavat tulevaisuudessa manner-euroopan seuroissa ja A-maajoukkueessa. Iältään vanhaksi käyvä A-maajoukkue tarvitsee tulevaisuudessa hyviä korvaajia.
Mennään seuraavaksi itse ratkaisu peliin HJK-Tamu. Lämpötila oli pakkasella Finnair stadionilla 7200 ihmisen valuessa katsomoihin. HJK:n kannattaja ryhmä Forza- HJK viritteli laulujaan ja toisella puolella Tamun kannattajaryhmä sinikaartilaiset omiaan. Ennen peliä tapahtui, jotain irvokasta. Veikkausliiga palkitsi kauden parhaat, vaikka kauden tärkein peli oli vasta edessä!
Mika Nurmela ja Farid Ghazi HJK:sta valittiin parhaimmiksi pelaajiksi ja valmentaja Keith Amstrong parhaaksi valmentajaksi. Käsittämätön virhearviointi Veikkausliigalta. Miten Keke voi olla paras valmentaja, jos ei ole samalla mestarivalmentaja? Itse peli alkoi varovaisesti molempien seuratessa, mitä toinen tekee. HJK: loi loisto paikan Timo Marjamaalle, joka puski yli maalin. Seuraavaksi tapahtui jotain ihmeellistä Jari Niemen ollessa selvässä paitsio asemassa eikä tuomarin pilli soinut. Tuomari Tony Asumaa oli aivan väärä mies tuomitsemaan näin hienoa ottelua. Tähän asiaan Palloliitto saisi puuttua ja kehittää tuomareita. Tosiasia on, että peli on kehittynyt Suomessa, mutta tuomarit eivät. Tamu meni siis johtoon ja pimeä ja kylmä lokakuu synkensi mielen ja viilensi kehon. Nyt HJK olisi tarvinut kaksi maalia, jotta mestaruus ei menisi Tampereelle. Taivas putosi niskaan lopullisesti, kun HJK:n puolustuksen kommunikointi petti ja Veli Lampi teki oman maalin. Oliko sittenkin virhe rikkoa hyvin aiemmin pelannut puolustus ja laittaa loistavan kauden pelannut, mutta juuri loukkaantumisesta toipunut Markus Halsti Timo Marjamaan paikalle keskuspuolustukseen. Tuli puoliaika ja tilanne oli 0-2 vierailijoille ja me isän kanssa päätimme lähteä, koska ei tamperelaisten juhlintaa omalla stadionilla olisi kestänyt.
Urheiluruudusta tuli katsottua loput pelistä ja se lisäsi harmitusta. HJK hävisi kauden tärkeimmällä hetkellä 0-3. Nähdyn jälkeen suututti eniten loistavan Mika Nurmelan saama toinen keltainen kortti ja sitä kautta suihku komennus. Tilanne, johon Nurmela tuli oli aivan tavallinen pallon tavoittelu ja tuomio oli väärä. Kiitos tuomari Tony Asumaan me emme näe kapteeniamme kauden päättävässä Suomen Cupin finaalissa. Tampereelle meni siis mestaruus, jonka se ansaitsi pelaamalla kauden tärkeimmän ottelun kotiin. HJK: teki nuorella ryhmällä toiseksi eniten maaleja (45) Hongan jälkeen ja päästi vain 18 maalia. HJK: oli siis toinen ja pelaaminen ensi kaudella Uefa cupin karsinnoissa on varmaa. Hienoa oli nousija Hongan neljäs sija ja se teki vielä eniten maaleja (50) ja kun saavat päästetyt maalit (32) ensi kaudella pienemmäksi, niin hyvältä näyttää. Surullista oli Kups:in putoaminen ykköseen. Voi olla, että perinteisessä Kuopiossa ei nähdä pääsarja jalkapalloilua pitkään aikaan. Ensi lauantaina me voimme voittaa vielä jotain, kun HJK kohtaa KPV:n Suomen cupin finaalissa. Toivoisi, että HJK ja Palloliitto yhdessä markkinoisivat tapahtumaa näkyvästi, jotta ihmiset saataisiin katsomoon ja kaudelle 2006 saataisiin arvoisensa päätös. Veikkausliiga kausi 2006 oli todella mielenkiintoinen loppuun asti ja näimme hienoja otteluita. Ensi kautta odottaa jo vesi kielellä ja kausi on merkittävä Palloliiton ja HJK:n juhliessa 100-vuotista taivaltaan. Mikä olisikaan hienoin tapa päättää juhlavuosi, kuin HJK:n mestaruuteen ja A-maajoukkueen selviytymiseen EM-lopputurnaukseen.