FC Honka saa tänään juhlia (FC Honka-Kups 1-0)

Kups aloitti pirteästi ja se hyvällä prässillä tukahdutti Hongan pelinrakentelun. 17 minuutin jälkeen Antti Mäkijärvi laukoi tulisesti vapaapotkun 25 metristä ja Joonas Pöntinen Kups-maalilla joutui venymään. Kuusi minuuttia edellisestä ja pallo jäi pomppimaan Kups:in boxiin. Lopulta Mäkijärvi tykitti sen maalin perukoille. 40 minuutin kohdalla nousi erotuomari Mattias Gestranius liian isoon rooliin. Hän ajoi suunsoiton vuoksi Etchu Taben toisella keltaisella kortilla ulos viheriöltä.

Kaksi minuuttia oli ehtinyt kulua toista puoliaikaa, kun Mäkijärvi jälleen 25 metristä vapaapotkusta pääsi tykittämään ja Pöntinen sai töitä. 55 minuutin kohdalla Honka sai aikaan terävän hyökkäyksen ja lopulta Tim Väyrysen kääntölaukaus boxissa osui tolppaan. Seuraavaksi Kups loi painetta vajaamiehityksestä huoimatta. 71 minuutin jälkeen Hongan Duarte Tammilehto oli etenemässä vielä kaukana boxista ja Sander Puri pysäytti miehen vetämällä paidasta. Gestranius ajoi miehen suoralla punaisella ulos (kohtuutonta). Honka ei ihme kyllä saanut hyödynnettyä selvää ylivoimaa ja se joutuikin välillä, jopa ahtaalle Kups:in vyöryttäessä peliä Hongan päätyyn. Huonoa oli myös Hongan viimeistely tekopaikoista.

Näin Honka pääsi juhlimaan seurahistoriansa merkittävintä saavutusta. Sympatiat ovat kyllä Kups-leirin puolella, koska kaksi punaista korttia oli tänään ehdottomasti liikaa. Osittain varmasti tästäkin syystä pelin taso ei noussut korkealle tasolle, mutta toisaalta, eipä katsojiakaan ollut kuin n. 2000. Vuosi vuodelta näyttää Suomen Cupin arvostus heikkenevän. On se sääli! Edelleen toistan, ettei asiaa paranna se, että pelit pelataan huimalla kiireellä keväällä. Kyllä puolivälierät/välierät pitäisi pelata vasta syksyllä. Honka, siis juhlii tänään, mutta seuran tulevaisuus näyttää tällä hetkellä synkeältä. Mika Lehkosuon valmennustyölle seurassa tämä oli upea kruunu.
*********************************************************************
Palloliiton puheenjohtajavaalit lähestyvät. Nyt tehtävään täytyy saada jälleen täysiverinen jalkapallomies ja todellinen johtaja. Visionäärit Kimmo J. Lipponen (toimitusjohtaja) ja Petri Jakonen (huippujalkapallojohtaja) ovat tehneet rakentavaa työtä, mutta hekin tarvitsevat ylempää tulevaa koordinointia. Nyt pitää lopettaa haihattelu Top-10 Euroopan tasolla vuonna 2020 visiosta ja alkaa uudistamaan Suomi-futista realistisesti pala palalta ihan ruohonjuuritasolta lähtien. Joulukuusessa täytyy olla vahva tukijalka, ennenkuin oksia voi alkaa koristella.
Minä kannatan tehtävään Pertti Alajaa, jolla on vankka kokemus suomalaisesta jalkapallosta ja iso arvostus kansainvälisillä kentillä. Esimerkiksi Pohjoismaista liigaa puuhattaessa Alaja varmasti saisi suomalaiset seurat neuvottelupöytään. Mielenkiintoinen loppysyksy on Suomi-futiksessa tulossa!

Pressissä FC Hongan ratkaisija Antti Mäkijärvi.

 

Kultaisen sukupolven viimeinen näytös

Hymyssä suin sai tänään kävellä kohti Olympiastadionia katsomaan kultaisen sukupolven viimeistä ottelua Maailma XI vastaan (koostui pelaajista, mitä oli kutsuttu tapahtumaan suomalaisten pelaajien toimesta). Matkalla alkoi muistot palautua mieleen tuosta ikimuistoisesta ajanjaksosta (1996-2010), jolloin Suomi-futis meni hurjalla vauhdilla eteenpäin. Joukkue koostui pelaajista, jotka pelasivat merkittävissä rooleissa osa huippuseuroissa ja osa keskisuurissa. Pelkästään Valioliigassa tahkoi parhaimmillaan 5-10 suomalaista. Kuningas Jari Litmanen tietenkin avasi portteja, mutta kyllä he kaikki olivat lahjakkuuksia, jotka kovalla treenaamisella ja tinkimättömällä asenteella pääsivät huipulle. Kultaisesta sukupolvesta jopa sokaistuttiin, eikä juniorivalmennusta kautta olosuhteita alettu laittamaan jo aikaisemmin kuntoon. Nyt maksamme siitä hintaa. Näimme kyseisen ajanjakson kaikki kotipelit paikanpäällä isäni kanssa. Kävinpä myös 2003 Palermossa jännittämässä Italia-Suomi EM-karsintaa.  Päällimmäisinä muistuu mieleen 2001 kesäkuun Saksa-peli, jossa Mikael Forssel tykitti upeat kaksi maalia, mutta Saksa nousi 2-2 tasapeliin. Myöskin samoissa karsinnoissa kaatui Kreikka näytöstyyliin 5-1. Huikeaa oli katsoa Litmanen/Forssel showta maaotteluissa Norjaa vastaan Finnairstadionilla ja vieraissa Portugalia vastaan. Makeita vierasvoittojakin tuli esimerkiksi Turkkia ja Puolaa vastaan. Karvaita pettymyksiäkin paljon löytyy, joista suurin on vuonna 1997 pelattu Unkari-peli, jossa jatkokarsintaan pääsy valui sateiselle Olympiastadionin nurmelle lisäajalla, kun Unkari tasoitti ihmeellisen flipperipallon myötä. Myös Roy Hodgsonin aikana pästiin pisteen päähän vuoden 2008 EM-kisoista. Tämä maajoukkue pystyi todella haastamaan minkä tahansa maan maailmassa! Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoin kuvailla, miten paljon mahtuu tähän ajanjaksoon ja on ollut etuoikeutettua, kun on saanut läheltä seurata tätä fantastista pelaajasukupolvea. Nämä pelaajat ovat antaneet, niin paljon Suomi-futikselle! He ovat myös antaneet ajastaan uskomattoman paljon maajoukkueelle ja raskaita pelireissuja on ollut mm. Azerbaidzaniin, Kazakstaniin jne.
Tänään sai nauttia heidän viimeisestä yhteisestä pelistä. Ottelussa nähtiin tasokasta peliä, hienoja yksilösuorituksia ja ilon pitoa. Mieleen jäi Jari Litmasen huikeat syötöt ja maalit, Mixu Paatelaisen kultainen kosketus ja Tainion upea syöttö Litmasen maaliin. Oli tämä kerrassaan ainutlaatuinen tapahtuma, joka herättää jalkapallokulttuuria maassamme. Ainoa miinus oli yleisömäärä (11 000), joka osaltaan varmasti johtui Pallolíiton lippujen hinnoittelusta.
Iso kiitos vielä kaikesta, mitä kultainen sukupolvi on antanut meille kaikille ja ne lukuisat muistot eivät koskaan unohdu!

P.S Kannattaa lukea kirja: Huuhkajat Suomi-futiksen sankariaika.
Pressissä Jari Litmanen