Grande Finale

Olemme olleet kuluneella kaudella kausikorttilaisina kymmenessä HJK:n koti-ottelussa ja yhtä monessa Hongan koti-ottelussa. Tähän, kun lisätään liiga cupin finaali keväältä, Suomen cupin ottelu Viikingit-HJK ja A-maajoukkueen EM-karsinta ottelu Portugalia vastaan. Voi sanoa, että suomalaista jalkapalloa on tullut katsottua ja tuettua. Ne jotka väittävät suomalaista jalkapalloa tasoltaan kehnoksi ja tylsäksi voisivat katsoa peiliin. Heidän käsitys ei ole tästä päivästä, vaan vuosien takaa. Ei suomalainen jalkapallo sillä kehity, että nämä ns. jalkapallon ystävät seuraavat vain Valioliigaa ja käyvät maajoukkue peleissä kerran viidessä vuodessa silloin kun vastustajana sattuu olemaan Portugali tai Italia. Jos väki saadaan seuraamaan omaa liigaa ja katsomot pullistelemaan, kehittyy samalla suomalainen jalkapallo. Seurojen alkaessa kerätä 5000-8000 katsojaa lehtereille alkavat sponsorit kiinnostua ja kassa kone kilistä. Raha tuo parempia pelaajia ja omat lahjakkaat juniorit saadaan pidettyä pidempään seurassa. Jatkossa voitaisiin pelaajia myydä vasta siinä vaiheessa, kun he ovat lyöneet läpi A- maajoukkueessa. Tällöin heidät saataisiin myytyä suoraan Ruotsin, Norjan ja Hollannin yli suuriin seuroihin. Siirtosummat olisivat miljoona luokkaa, mikä kehittäisi suomalaista jalkapalloa. Samalla saataisiin myös olosuhteita paremmiksi ja kansa viihtymään katsomoissa. Raha ratkaisee tässäkin asiassa, ei sille tosiasialle mitään voi.
Minun mielestä kulunut kausi on ollut kaikkien aikojen paras. HJK on viihdyttänyt loppukaudesta upeasti tehden hienoja maaleja ja samalla rynninyt mestaruus taisteluun. On ollut hienoa juhlia Finnair -stadionilla Farid Chazin ja Mika Nurmelan junailemia hienoja maaleja. Myös nousija joukkue Honka Espoosta kerää sympatiani. Se on pelannut ennakkoluulottomasti omaa peliä Tapiolan keskuskentällä ja rakentanut maata pitkin hienoja maaleja. Tapiolassa on varsinkin alkukaudesta ollut mahtava tunnelma ja yhdessä tekemisen meininki on loistanut kauas. Suomen maajoukkuetta ei harmi kyllä ole tällä kaudella ollut mahdollista nähdä kuin kerran koto Suomessa. EM-karsinta ottelua Portugalia vastaan oli hieno seurata täpötäydellä Olympia stadionilla syyskuussa. Ottelussa oli kaikki draaman ainekset Suomen taistellessa pisteen MM-kisojen nelosta vastaan. Kaikkein hienointa oli tapa jolla suomalaisyleisö eli ottelun läpi hienosti kannustaen. Jopa "kaiken" kokenut päävalmentaja Roy Hodgson kehui tunnelmaa ainutlaatuiseksi. Tietenkin tv:n välityksellä Canal plus sportilta on saanut henkeä pidätellen jännittää Suomen upeita otteita. Nyt kasassa on upeat kahdeksan pistettä eikä yhtään häviötä ja vielä lohkon kakkos- sija, joten tästä on mahtava jatkaa vuonna 2007.
Olimme sunnuntaina Tapiolassa huippu ottelussa Honka-HJK, joka oli Hongan kauden viimeinen koti ottelu. Paikalla oli kauden ennätys yleisö 5460 ,sateesta huolimatta. Paikalla olijat näkivätkin kaksi huippu joukkuetta, jotka pelasivat hyvää jalkapalloa. Kumpikin pelasi voitosta loppuun asti ja täytyy myöntää, että Honka oli lähempänä voittoa. Ottelu päättyi 0-0 ja kuulutuksen kertoessa Tamu:n voittaneen FC Lahden ,on Suomen mestaruus kahden kauppa. Loistavan kauden pelanneen Hongan jäänee tyytyminen pronssiin tai neljänteen sijaan. Mikä tärkeintä Honka on saanut monta uutta ihailijaa ja sponsoria, joten ensi kaudella Tapiolassa taasen taistellaan mestaruudesta. Käsikirjoitus viimeiselle kierrokselle ensi sunnuntaina on selvä. Mikäli HJK voittaa kotonaan Tamu:n ,pelataan joukkueiden ollessa tasa pisteissä kaksi-osainen euro-cup säännöin pelattava uusinta. Tamu:n yltäessä vähintään tasapeliin matkaa mestaruus pysti Tampereelle. Minä ja muut, kuin tamperelaiset jalkapallon ystävät toivomme mestaruuden menevän uusintaan. Mikä olisikaan upein tapa päättää kulunut kausi, kuin kahden parhaimman joukkueen välinen viimeinen taistelu. Yleisöä tulisi varmasti Tampereelle että Helsinkiin. Yle:n televisioidessa ottelut draamaa saataisiin myös koti sohville ja mainosta suomalaiselle jalkapallolle. Minun kannattamani HJK otti varmasti henkisen yliotteen voittaessa Tamu:n Suomen cupin välierässä viime keskiviikkona. Siinä ottelussa kyllä ihmetytti eniten yleisömäärä (958), miten on mahdollista että Cupin arvostus on näin romahtanut Suomessa. Ottelussa kohtasi kaksi liigan huippujoukkuetta ja panoksena pääsy Uefa cupiin. Syyttävä sormi voidaan osoittaa Palloliittoon, joka on antanut näin käydä. Myös HJK:n markkinointi koneisto olisi voinut tehokkaammin markkinoida tapahtumaa. Hieno kausi saa siis arvoisensa päätöksen, jos HJK voittaa ensi sunnuntaina. Vielä kun muistetaan tuleva Suomen Cupin loppuottelu HJK-KPV ja Suomi-Armenia EM-karsinta ottelu marraskuussa ,voi jalkapallokautta 2006 lämmöllä muistella talvi pakkasilla.

Mestaruus taistelua?

Launtaina varmistui, että Vuosaaren Viikingit pelaavat ensi kaudella Veikkausliigassa. Viikingit pelasivat hienon loppukauden eivätkä hävinneet kertaakaan ja tekivät vielä eniten maaleja. Puoli-ammattilaisilta pelaajilta se oli hienosti tehty, mutta tähän hehkutus voidaankin sitten lopettaa. Olimme viime kesäkuussa Vuosaaressa katsomassa Suomen Cupin ottelua Viikingit-HJK.
Jo löytäminen itse stadionille oli todella vaikeaa sen sijaitessa montussa. Pelaajien pukukopit olivat suoraan 70-luvulta ja pahasti rapistuneet. Itse katsomo oli pelkkää puu-penkkiä, joka natisi kuin vaarin keinutuoli. Järjestys miehiä oli paikalla pari kappaletta, joten HJK kannattajien soihdut paloivat iloisesti. Ottelun voitti nihkeällä esityksellä HJK, jolle Viikingit oli laittanut hienosti kampoihin. Nyt Viikingit aikovat jatkaa pelaamista puoli-ammattilaisesti Vuosaaren montussa myös Veikkausliigassa. Ketä voimme syyttää siitä, että olosuhteet ja peli ei kehity Suomessa? Tietenkin Palloliittoa, joka on jättänyt oman onnensa nojaan koko 1. divisioonan. Se ei vaadi tiukkoja lisenssi vaatimuksia ja sitä kautta olosuhteet eivät parane. Tämän jälkeen nousijajoukkueet ovat ihmeissään Veikkausliigan kiristyneiden lisenssivaatimusten kanssa. Veikkausliiga antaa pari vuotta aikaa nousijoille kehittää olosuhteita, mutta jotkut liigan ja ykkösen välillä keikkuvat seurat käyttävät tätä hyväkseen. Tästä on hyvä esimerkki ROPS, joka aina välillä nousee ja tippuu ja kuitenkin aina vain saa uudet kaksi vuotta kehittääkseen olosuhteita. Vielä tänäkään päivänä ei Rovaniemellä ole edes kenttävaloja. Eihän tämä kerro kuin täydellisestä typeryydestä ja välinpitämättömyydestä sekä Palloliiton että Veikkausliigan puolelta. Veikkausliiga on hienolla tavalla alkanut vaatimaan ehtoja pelaamiselle maan kärkitasolla, mutta se ei riitä jos Palloliitto vain katsoo vierestä. Pelaamiseen 1. divisioonassa pitää myös kehittää tiukat olosuhde vaatimukset. Tällä tavalla nouseva seura ei tarvitse kahden vuoden siirtymä aikaa ja se on valmis liigaan. Sekin kertoo jotain arvostuksesta, että ykkösen voittaja ei voita mestaruutta kuten muissa Euroopan maissa. Sehän olisi hienoa, jos voittaja saisi pystin ja kultamitalit. Mestari voisi pelata kauden päätteeksi Veikkausliigan mestaria vastaan ja näin se voisi testata mihin rahkeet riittävät. Palkintona voisi olla, vaikka 10 000 euroa olosuhteiden kehittämiseen. Kauden aikana media on ollut kiinnostunut ykkösestä ainoastaan silloin kun on epäilty vedonlyönti vilppiä. Tapaus Mistshuk oli karmaiseva osoitus siitä miten yksin ykkönen on jätetty. Atlantiksen maalivahti Mistshuk antoi pallon lipua maaliin ROPS ottelussa ja vilppi epäilyt heräsivät. Eikö herätyskellojen olisi pitänyt soida jo silloin, kun hyvätasoinen venäläinen tuli puoliammattilaiseen joukkueeseen. Hän oli valmis vilppiin, koska puoliammattilaisena ei elä ja kielitaidottomana ei saa töitä. Mitä teki Palloliitto? Puolustiko se Atlantista? Ei tietenkään! Se jätti seuran yksin vastaamaan syytöksiin. On outoa miten Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen, joka aina puhuu yhteisestä "jalkapalloperheestä" ei puolusta suomalaista jalkapalloa.
Minun mielestä Veikkausliigan pitäisi olla täysin ammattilainen kahdeksan joukkueen kovatasoinen sarja. Olosuhteet olisivat kunnossa etelästä pohjoiseen ja katsomossa olisi mukava istua. Suomen jalkapallon taso ei vain riitä 10-14 joukkueen sarjaan. Kahdeksan joukkueen liiga toisi kovia pelejä viikosta toiseen ja suomalainen jalkapallo kehittyisi. Ei se valmista HJK:ta, Tampere Unitedia, Hakaa tai Honkaa koviin euro-peleihin, jos pelataan puoliammattilaisia vastaan. Ykköseen pitää saada selvät lisenssi vaatimukset ja estää mahdolliset vilppi yritykset. Ykkösen voittaja olisi mestari ja sen jälkeen katsottaisiin onko sillä mahdollisuuksia pelata liigassa.
Nyt tarvitaan toimia, että Jari Litmasen ja Sami Hyypiän jättämiin suurin saappaisiin saadaan kehitettyä uusia lahjakkaita nuoria. Pitää muistaa, että Litmanen ja Hyypiä pelasivat pitkään Veikkausliigaa ennen siirtymistään suuremmille areenoille. Toivotan vilpittömästi onnea Vuosaaren Viikingeille hienosti tehdystä työstä. Pahoin vaan pelkään, että Helsingin kaupunki ei suuremmin lähde tukemaan itä-Helsingin joukkuetta. Tämä on valitettavaa, koska tässä olisi mahdollisuus saada kaksi kilpailu kykyistä joukkuetta Helsinkiin. Espoossa kaupungin tuki on ollut korvaamatonta Hongalle ja se mahdollistaa sen, että Tapiolassa pelataan huippu jalkapalloa vielä 2010- luvulla

Näkemykseni Armenia-Suomi ottelusta

Kyllä oli taas hieno isän kanssa jännittää minun luonani Armenia-Suomi EM-karsinta ottelua. Itse lähetys ottelusta alkoi Canal plus Sportilla kello 18.30 . Näki selvästi, että asiaan oli paneuduttu. Keskustelua johti loistavasti uutisvuodon Peter Nyman ja vieraina olivat valmentaja "velho" Keith Amstrong sekä HJK:n hyökkääjä Antti Pohja. Puitteet olivat tyylikkäät ja neliskulmaisen pöydän ympärillä näytti olevan mukava keskustella. Peter Nyman voisi aivan hyvin jättää kulahtaneen uutisvuodon ja siirtyä kokonaan jalkapallon pariin. Sen verran tyylikkäästi ja rakentavasti hän johti keskustelua. Tähän lisätessä paikanpäällä selostavan Mikko Innasen, jonka selostus huokuu innostusta, toisin kuin virkamiesmäisen YLE:n kolleegansa Hannu -Pekka Hännisen. Myös paikanpäällä upeasti sekä suomeksi että englanniksi haastatellut Markus Autero saa kiitokseni. Toteutus on siis aivan eri luokkaa kuin esim. YLE.n mestareiden liiga lähetyksissä. Kyllä minä maksan tästä palvelusta mieluisasti 29 euroa kuukaudessa.
Itse pelin lähtökohdat eivät olleet mitä parhaimmat, kentän ollessa verrattavissa suomalaiseen perunapeltoon. Kyllä se pistää miettimään miksei UEFA syynää näitä olosuhteita tarkemmin. Peli alkoi sekavissa merkeissä pallon pomppiessa, kuin koripallo. Pikkuhiljaa Suomi sai pelin haltuunsa ja Armenialaiset pystyivät vain pieniin pyrähdyksiin Suomen alueella. Sitten tulikin Shefki Kuqille ensimmäinen maalinteko paikka. Hän pääsi yksin läpi ja harhautettavana oli vain maalivahti. Mutta mitä hän teki? Kompuroi omiin jalkoihinsa!. Seuraavaksi Jari Litmanen antoi loistavan vapaapotkun ja Kuqi hiipi takatolpalle. Kugilla ei ollut edessään, kuin tyhjä maali josta laittaa pallo häkkiin, mutta ei. Hän ei valitettavasti vain kuulu tälle taitotasolle, se on julma totuus. Shefki missasi jo 2005 keväällä Tsekkiä vastaan MM-karsinnoissa tuhannentaalan paikan pelin lopussa, joka olisi pitänyt MM haaveet pystyssä. Pelissä ihmetytti myös se miksi Litmanen joutui tuhlaamaan energiaansa ja hakemaan palloja omalta puolustus alueelta. Suomi sai pallon kahdesti avausjaksolla Armenian maalin, mutta molemmat tuomittiin paitsioiksi.
Seuraavaksi Armenia koetti Jääskeläisen terävyytä kaukolaukauksella, mutta hän torjui varmasti.
Toinen puoli-aika alkoi samalla kokoonpanolla Suomen osalta ja hallinta vain yltyi. Kugi ja Johansson saivat paikkoja, mutta eivät saanet palloa maaliin. Sitten hyvin pelanneen Mika Väyrysen maailma pimeni hetkeksi hänen puskiessaan palloa kohti maalia. Pallo ei mennyt maalin ja Gladiaattorin tavoin tilanteeseen tullut Väyrynen törmäsi maalivahti Kasparoviin ja silmäkulma aukesi. Verta vuotava taistelija olisi halunnut jatkaa, mutta hänet vaihdettiin Mika Nurmelaan. Vähän ajan päästä Jonatan Johanssonin pohkeessa vihlaisi ja Mälmön tehomies linkutti vaihtoon. Viimeinkin 67 minuutilla surkea Shefki Kuqi väistyi Mikael Forsselin tieltä ja Miklu olikin heti pirteällä pelipäällä. 80 minuutilla Joonas Kolkka keskitti vasemmalta ja Forssel otti maalin edessä oikeaoppisesti pallon ensin haltuun ja sitten laukoi. Forsselin tyylinäyte oli sitä vanhaa kunnon Miklua, mutta harmi vain että Kasparov maalilla pelasi elämänsä peliä ja torjui reaktiotorjunnalla. Tilannetta seuranneesta kulmasta Mika Nurmela pääsi vielä puskemaan yläriman alle, mutta Kasparov torjui. Upea taistelu ei tuonut maalia ja kolmea pistettä, mutta kenelle tahansa lohkon joukkueelle vierailu Jerevanissa tulee olemaan vaikea. Positiivisinta pelissä oli Forsselin pirteä paluu ja tämän myötä avauskokoonpano paikka Kazakstania vastaan on lunastettu. Pitää muistaa, että Suomi ei ole suostunut häviämään vielä kertaakaan ja se on tärkeintä. Kaikki on omissa käsissä ja pitkä taival edessä. Kyllä se pisti miettimään miten Suomen media teilasi esityksen ja kertoi kaiken taas olevan ohi. Nämä selkäänpuukottajat ovat pahimpia. Heidän välillä kehuessa maasta taivaisiin ja huonona päivänä antavat valua likaveden mukana. Sitä kuitenkaan kukaan ei uskaltanut sanoa, että Shefki Kuqi oli surkea ja voitto meni siinä. Pitäisi muistaa realiteetit: jalkapallo on maailman laajuinen peli. Pienet maat ottavat koko ajan isompia kiinni ja kehittyvät; esim. Skotlanti voitti Ranskan tällä kierroksella. Tämä tekee jalkapallosta juuri niin hienon lajin, koska mikään ei ole ennalta arvattavissa. Jalkapalloa pelataan joka puolella rotuun, uskontoon tai vaurauteen katsomatta.

Suomen Palloliitto - Litmanen Jari

Jari "Litti" Litmanen

Oli vuosi 1992 ja istuimme isän kanssa Olympia stadionilla seuraamassa Suomen cupin loppuottelua HJK-Mypa. Ottelun ratkaisi toisenpolven jalkapalloilija Jari Olavi Litmanen, huikella pienellä "zipillä" yli maalivahdin. Tuolloin sen jo tiesi tästä miehestä tulee vielä suuri. Jari on Lahden Reippaan kasvatti, jonka edustusjoukkueessa hän pelasi vuodet 1987-1990. Litmanen hioi juniorina taitojaan kesät ja talvet radiomäen kentällä.
Ensimmäisen kerran hänet valittiin vuoden jalkapalloilijaksi Suomessa 1990. Tämän jälkeen "raha" miehet Helsingistä halusivat hänet HJK:hon. Litmanen pelasi vuonna 1991 HJK:ssa tehden 16 maalia. Seuraavaksi miestä vietiin Myllykosken palloon, jossa myös Sami Hyypiä pelasi . Litmanen pelasi 18 ottelua tehden seitsemän maalia. Tärkeintä aikajaksossa Mypassa oli seuran valmentajaan Harri Kampmaniin solmittu luottamuksellinen ystävyys. Harri Kampman hoitaa vielä tänäkin päivänä Litmasen asioita. Jari oli tehnyt maajoukkue debyyttinsä jo 22. lokakuuta 1989 Trinad ja Tobagoa vastaan. Ensimmäisen maajoukkuemaalinsa Litmanen teki Maltaa vastaan 1991.
Myllykosken pallosta Litmanen siirtyi vuonna 1992 maineikkaaseen AFC Ajaxin organisaatioon. Jaria kaavailtiin Arsenaliin siirtyneen Dennis Bergkampin isoihin saappaisiin. Hän saikin heti kantaa pelintekijän velvoittavaa 10. paitaa. Litmasen läpimurto Ajaxin paidassa tapahtui kaudella 1993-1994, jolloin hän teki 26 maalia 30:ssä Eredivisie-ottelussa, mikä riitti maalikuninkuuteen.
Jalkapalloilevan maailman tietoisuuteen hän nousi viimeistään kaudella 1994-1995, kun Ajax dominoi Mestarien liigassa sarjan voittoon saakka. Nyt oli seuraava kerta kun sain ihailla tämän maestron taitoja. Katsoimme isän kanssa minun huoneessa Mestareiden liigaa ja olimme ällistyneitä, miten suomalainen jalkapalloilija tekee maaleja ja pyörittää peliä. Litmanen oli yksi kantavista voimista joukkueessa , jota tähdittävät myös sellaiset nimet kuin Edgar Davids, Patrick Kluivert, Frank Rijaakrd ja Clarence Seedorf. Kausi 1995-1996 oli vieläkin hurjempi; Litti pelasi kaikki pelit koko kauden aikana. Hän voitti Mestareiden liigan maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan. Finaalissa Juventusta vastaan Litmanen teki vielä yhden maalin, mutta Juventus voitti. Tältä kyseiseltä kaudelta ovat peruja loppu-uran loukkaantumisherkkyys, hänen pelatessa aivan äärirajoilla koko kauden.
Litmanen johdatti Ajaxin Hollanin liigamestaruuteen kausina 1994, 1995, 1996,1998. Litmanen saavutti myös Intercontinental Cupin voiton 1995 sekä Euroopan Super Cupin voiton 1995. Mainetta niittänyt Ajaxin miehistö alkoi kuitenkin hajoamaan pelaajien siirtyessä muihin huippu seuroihin. Litmanen oli uskollinen seuralle ja palveli sitä sopimuksen loppuun asti, vuoteen 1999. Vuonna 1999 Litmanen siirtyi vanhan valmentajansa, Louis van Gaalin, perässä tarunhohtoiseen FC Barceloonaan. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaan Litmasen alkaessa kärsiä loukkaantumisista.. Hän ei koskaan päässyt näyttämään todellisia taitojaan Barcelonassa. Barcelonan surkea kausi päättyi keväällä 2000 tippumiseen mestareiden liigasta. Litmanen komennettiin kentälle viimeisiksi minuuteiksi ja oli hirveä katsoa tv:stä, miten 100 000 ihmistä vihelsi Litmaselle.
Louis van Gaal sai lähteä ja se sinetöi myös Litmasen uran Barcelonassa.
Vuonna 2001 Litti siirtyi FC Liverpooliin, joka oli hänen lapsuuden suosikkiseura. Loukkaantumiset ja valmentajan typeryys (hän ei ymmärtänyt miten Littiä kannattaa peluuttaa) pilasivat ajan Liverpoolissa. Litmasen seuraava siirto oli paluu "kotiin" (Ajaxiin) ja kannattajat näkivätkin suosikkinsa pelaavan useita loistavia otteluita. Vieläkään eivät loukkaantumiset jättäneet rauhaan ja Ronald Koeman päätti olla uusimatta sopimusta keväällä 2004. Jari palasi Suomeen ja veikkausliigaan FC Lahteen. Veri veti kuitenkin suuremmille areenoille ja tällä kertaa tammikuussa 2005 Saksan Bundesliigaan FC Hansa Rostockiin. Litmanen ei hienoista otteistaan huolimatta pystynyt edes auttamaan seuraa pysymään Bundesliigassa. Kaikkien yllätykseksi Litmanen siirtyi seuraavaksi kesällä 2005 Ruotsiin Mälmö FF riveihin. Loukkaantumiset alkoivat taas kerran vaivata ja ensimmäisestä kaudesta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Nyt alkoivat toimittajat Suomessa, mm. IS-Veikkaajan Vesa Rantanen, haukkua Littiä eilisen tähdeksi. Palaute ryöppy Veikkaaja lehteen oli niin massiivinen, että jääkiekkotoimittaja Rantanen ei tule koskaan enää kirjoittamaan jalkapallosta kyseiseen lehteen.
Litmanen itse ei luovuttanut, koska ei ole ikinä sitä tehnyt. Hän ei koskaan mieti eilistä, vain seuraava peli on ainoa joka merkitsee. Vuonna 2006 keväällä Litmanen palasi ja johdatti Mälmön voitosta voittoon. Hänen peli-alyään ihaili koko Ruotsi. Kesällä hyvin sujuneiden harjoitusten jälkeen Mälmön urheilutoimen johtaja avasi virvoitusjuoma pullon nuuskapurkilla kohtalokkain seurauksin ja se osui Jaria silmään. Hän ei pelannut koko elokuun aikana ja Mälmön peli kangerteli, vaikka kesällä hankittu Jonatan Johansson tekikin maaleja. Litmanen palasi pelikentille Puola-Suomi ottelussa ja iski kaksi maalia johdattaen Suomen voittoon. Kuningas oli palannut, eläköön Kuningas Litmanen! Litmanen on pelannut 104 maaottelua tehden niissä 27 maalia. Lisää on luvassa lauantaina Armenia-Suomi ottelussa, jota isän kanssa taas yhdessä katsomme. Minä uskon, että Litmanen jatkaa loisteliasta uraansa vain sen takia, että haluaa johdattaa Suomen vielä EM-lopputurnaukseen. Hän on saavuttanut jo kaiken muun paitsi pelaamisen arvo turnauksessa. On vuosi 2013 ja Barcelona on voittanut Mestareiden liigan ja Espanjan mestaruuden. Valmentajaa kannetaan kultatuolissa ympäri Camp Noun kenttää, mutta kuka onkaan valmentajana, Jari Litmanen tietenkin. Tällä kertaa hänelle ei todellakaan vihelletä. Faktaa vai fiktiota? Jari Litmasen ollessa kyseessä yhdyn ensimmäiseen.

Käyntini legendaarisella San Sirolla

Viime elokuussa vierailin isosiskoni luona Italiassa. Matkan aikana piti tietenkin päästä San Sirolle. Tämä upea stadion, joka tunnetaan myös nimellä Stadio Giuseppe Meazza on rakennettu 1925. San Siro on kotistadion kahdelle Italian menestyneimmälle seuralle A.C Milanille ja Internazionalelle. Stadion nimettiin alunperin kunnioittamaan 1930 ja 1940-luvuilla pelannutta Inter ja Milan pelaajaa Giuseppe Meazzaa. Stadionin rakentaminen alkoi 1925 Milanossa San Siron kaupunginosassa. Idean isänä oli A.C Milanin presidentti Piero Pirelli, joka halusi stadionin lähelle hevoskilpailu radan. Arkitehdit suunnittelivat stadionin kuitenkin vain jalkapallolle. Avajaiset pidettiin 19.9.1926 ja 35 000 ihmistä näki Interin päihittävän A.C Milanin luvuin 6-3. Alkuaikoina stadionin omisti A.C Milan. Pelkästään Milan sai pelata siellä koti-ottelunsa. 1935 "Comune di Milano" (kaupunginvaltuusto), osti stadionin ja se peruskorjautettiin. Internazionale alkoi pelaamaan koti-otteluitansa San Sirolla vasta vuonna 1947. Nykyään San Sirolle mahtuu 85 000 katsojaa ja se onkin isoimpia stadioneita maailmassa. Stadionilla pelattiin myös Italian isännöimien MM-kisojen otteluita 1990, esimerkiksi avajaisottelu Kamerun-Argentiina (1-0). Kuuluisin suomalainen liittyen San Siroon on Mika Aaltonen. TPS pelasi Interiä vastaan San Sirolla Uefa cupissa vuonna 1980. Mika Aaltonen teki maalin maajoukkueen maalivahdin Walter Zengan selän taakse. Tämä muistetaan Italiassa yhä.
Minulle käynti stadionilla oli vavahduttava ja mielenkiintoinen kokemus. Toisille kirkot ovat vierailemisen arvoisia, minulle tälläiset paikat ovat niitä todellisia pyhättöjä. Kyseisillä areenoilla on juhlittu voittoja ja itketty häviöitä. Käyty koko elämisen eri tunne skaalat läpi. Kiertue San sirolla maksoi 12 euroa ja sillä pääsi stadionin sisälle sekä näki pelaajien pukuhuoneetkin. Stadion on sisältä todella kaunis ja siellä todistaa arkkitehtien pistäneen parastaan. Vaikuttavin osa kiertueesta oli vierailu pelaajien pukuhuoneeseen. Ensimmäiseksi kävimme Internazionalen pukuhuoneessa ja suihku tilassa, jotka olivat tyylikkäät. Voiton vei kuitenkin A.C Milanin puoli, jossa oli esimerkiksi omat nahkatuolit ja televisiot pelaajille. Maallikon silmiin näytti, että pelaajien puitteet ovat loisteliaat, eikä huono pelitulos voi ainakaan olosuhteista riippua. Kiertueen jälkeen oli vuorossa A.C Milanin ja Internazionalen yhteinen museo. Museossa oli niin paljon nähtävää ja tutkittavaa, että siellä olisi voinut viettää kokonaisen päivän. Koko kiertue oli hyvin järjestetty ja ikimuistoinen elämys. Kyseisellä stadionilla olisi hieno nähdä, vaikka klassikko A.C Milan vastaan Inter. Ehkä se päivä vielä koittaa...

Tuhosiko kaksi polvivammaa Mikael Forsselin uran?

Saksassa syntynyt Mikael Forssell, 25, on helsinkiläisen Pallo-Poikien kasvatti.Hän pelasi seurassa jo kuusivuotiaana. Forssel vaihtoi kymmenkesäisenä suurseura HJK:n
junioreihin käväisten välillä Finnpassa. Hän palasi HJK:n junioreihin uudestaan 1994 . Tällöin kohtasin itse Forsselin Töölön pallokentän nurmella, kun pelasin Helsinki Cupissa, kansainvälisessä turnauksessa, Grankulla IFK:n C-juniorijoukkueessa HJK:ta vastaan. Forssel pyöritti meitä mielin määrin ja teki lukuisia loistavia maaleja. Hän myös voitti Helsinki Cupin parhaan maalintekijän tittelin huikealla maali määrällä.
Mikael Forssel on määrätietoisen juniorityön tulos. Hän harjoitteli Johanneksen kentällä usein yksikseen, kehitti tekniikkaansa ja loi pohjaa maalivainulleen. Taito harhautella ja suojata palloa syntyi. Mikael Forssel halusi maalintekijäksi. Hän oli kuusitoistavuotiaana 1997 mukana HJK:n miesten mestarijoukkueessa. Vuoden kuluttua Forssel siirtyi Englannin valioliigan joukkueeseen Chelseaan. Forssel ampui Chelseassa muutaman makean maalin, mutta ei koskaan pystynyt vakiinnuttamaan tähtisikermässä paikkaansa. Chelsea alkoi lainata Forsselia eri seuroihin, joista ensin Crystal Palaceen . Maajoukkueessa Forssel löi itsensä läpi 2000-luvulla yhdessä Mika Väyrysen ja Teemu Tainion kanssa. Hän on pelannut 42 A-maaottelua ja tehnyt niissä huikeat 16 maalia. Parhaiten muistan Suomi-Saksa ottelun kesäkuussa 2001, jolloin hän nöyryytti maailman
parasta maalivahtia Oliver Kahnia peräti kahdesti. Myös elokuussa 2001 pelattu Suomi-Belgia ottelu oli huikea; maestro Jari Litmasen kanssa yhteistyö sujui maagisesti. Forsselin maailma pimeni ensimmäisen kerran vuonna 2002, kun hän loukkasi polvensa pahasti Englannin 1 divisioonan ottelussa. Pakollista lepoa tuli puoli vuotta ja se oli synnynnäiselle maalintekijälle tervanjuontia.
Forssel kuntoutti itseään hullunlailla ja näki jopa unia maalinteosta. Paluu peleihin tapahtui keväällä 2003 lainaseura Borussia Mönchengladblachissa. Forssel teki huikean paluun, maaleja syntyi ja hän edesauttoi seuran pysymisessä Saksan pääsarja Bundesliigassa. Forssel lähti sankarina seurasta takaisin Chelseaan, mutta seura oli muuttunut. Venäläis-miljardööri Roman Abramovitch oli ostanut seuran ja hankki sen riveihin maailmantähtiä. Mikael Forssel laitettiin taas kerran lainalle, nyt rauta- ja hiilikaivoskaupunki Birginhamiin. Forssel teki todellisen läpimurron ja iski kaudella 2003-2004 Valioliigassa huikeat 19 maalia. Kaikki näytti hyvältä, mutta syksyllä 2004 sama polvi petti taas ja Forssel joutui puoleksi vuodeksi sivuun. Tällä kertaa kuntoutus raasti hermoja vielä enemmän.
Forssel kuitenkin palasi takaisin pelikentille keväällä 2005 henkisesti vahvempana.
Chelsea myi Forsselin kokonaan Birminghamille samana kesänä, jolloin hän pääsisi taas pelaamaan rakastamaansa lajia. Kausi 2005-2006 oli pettymys seuralle ja se tippui valioliigasta. Forssel ei myöskään itse päässyt missään vaiheessa huippuvireeseen pikkuvaivojen rikkoessa kautta.
Tänä kesänä mestaruus-sarjaan tippunut Birginham myi parhaimpia pelaajiaan, mutta Forssel haluttiin pitää. Nyt Forssel on joutunut manageri Steve Brucen puolustusvoittoisen taktiikan uhriksi. Forssel on siis kuluttanut vaihtopenkkiä alkaneella kaudella ja tilanne ärsyttää jo pelaajaa itseään. Hän on sanonut tarvitsevansa 10 peliä alle, että pääsee huippukuntoon. Tammikuussa siirtoikkunan auetessa, uskon Forsselin vaihtavan seuraa, esimerkiksi Saksan Bundesliigaan. Forssel on ajautunut myös maajoukkeessa uuteen tilanteeseen menetettyään ykkös kärkimiehen paikan. Mälmön riveissä, Ruotsin Allsvenskanissa yhdeksän maalia tehnyt Jonatan Johansson on ottanut hänen paikkansa . Roy Hodgson ei tietenkään tiputa Forsselia pois tiedostaessaan hänen potentiaalinsa. Nyt pelatessa Armeniaa ja Kazakstania vastaan, Forssel voisi taas tykittää maaleja ja sitä kautta saada itseluottamusta. On muistettava, että Forssel on jo 25-vuotias. Kello tikittää Forsselin pyrkiessä maailmantähdeksi. Kyynisempi saattaisi sanoa, että kaksi polvivammaa tuhosi hänen uransa. Mutta kuten hän itse sanoo: "Jumala koettelee niitä, joiden uskoo sen kestävän".

Hongassa on voimaa

Joukkue, mihin viime jutussa viittasin on nousija- joukkue Honka.
Olemme olleet jokaisessa Hongan koti-ottelussa tällä kaudella ja voi sanoa,
että paras tunnelma on ollut Tapiolassa. Pienestä pitäen Hjk:ta kannattaneelle on Hongasta tullut tietynlainen salarakas. Ennen kauden alkua oli tiedossa Janne Saarisen paluumuutto ja toimitusjohtaja Jouko Harjunpään suuret visiot. Ennen kaikkea kuitenkin itse pelityyli ihastutti jo ensimmäisestä pelistä lähtien. Peli tyyli minkä entinen Hjk peluri Mika Lehkosuo on kehittänyt näyttää kauniilta. Pallo pysyy jalassa, että maassa ja mikä tärkeintä omaan peli tyylin uskotaan 93 minuuttia. Kyseinen tyyli on tuonut sarja pisteitä ja myös ihmiset katsomoon. Se mikä on ihmetyttänyt, että melu ja kannatus ovat olleet kuuluvampaa, kuin Hjk:n otteluissa. Tähän yhtälöön lisättäessä Jouko Harjunpään tekemisen meiningin ja aidon kiinnostuksen kehittää suomalaista jalkapalloa näyttää Hongan tulevaisuus valoisalta. Jouko Harjunpää on koko ajan haalimassa uusia sponsoreita ja kulkee yleisön seassa toisin, kuin esimerkiksi virkaveljensä Olli-Pekka Lyytikäinen(Hjk:n omistaja).Espoon kaupunki on myös lähtenyt täysillä mukaan kehittämään espoolaista jalkapalloa esimerkiksi kehittämällä olosuhteita. Ensi kaudeksi pitäisi tulla valot ja lisää katsomo paikkoja. Honka on täydellinen esimerkki siitä miten innostuksella ja rakkaudella jalkapalloon mikään ei ole mahdotonta. Hongalla on myös laaja juniori-organisaatio, joka tuottaa tulevaisuuden tähtiä. Eli kaikki näyttää hyvältä ja Harjunpään visio pelaamisesta mestareiden liigassa viiden vuoden päästä ei kuulosta yhtään utopialta. Tietenkin aina Suomessa ollaan kateellisia ja uudistajia pidetään haihattelijoina. Hyvä esimerkki tästä on maamme johtava urheilu lehti IS-veikkaaja. IS-veikkaaja on koko kauden kirjoittanut halventavasti ja vähättelevästi Hongasta, koska heidän kyyniset toimittajat näkevät kaiken aina mustavalkoisesti. Minä uskon Hongan tulevaisuuteen heidän kaltaiset ilmiöt tulevat muuttamaan suomalaista jalkapalloa. Nicholas Fränti

Paastoava Ghazi johdatti Hjk:n voittoon

Kyllä oli upea olla Finnair stadionilla syyskuun pimenevessä illassa katsomassa Hjk-Mypa ottelua. Aluksi saavuttuamme stadionille ihmetystä herätti katsojien vähyys miten kuumimmillaan oleva mestaruus taisto ei kiinnosta laajaa yleisöä. Voiko syynä olla alkanut jääkiekko kausi; ihmiset pysyvät mieluummin sisällä tähän aikaan vuodesta. Minua se ihmetyttää, koska itse pelihän luo sitä jännitystä ja lämpöä. Vielä tähän kun lisää Forza-kannattaja ryhmän, joka rytmikkäillä huudoillaan luo tunnelmaa. Itse peli oli parasta viihdettä mitä voi toivoa uinuvaan sunnuntai- iltaan. Komeita maaleja, joita rakensi Mika Nurmela ja Fhadi Ghazi. Kaksikosta Ghazi oli tulessa ja teki kaksi maalia, joista jälkimmäistä voisi näyttää Euro Sportilla. Ihmetyttää mistä Ghazi saa energiansa viettäessään ramadania (islamilainen paasto aika)eli hän ei juo eikä syö mitään päivällä. Hjk jatkoi tappiotonta sarjaansa ja kun vielä Tamu jäi tasapeliin kiitos Jani Vianderin, niin tilanne on kutkuttava. Nyt mestaruus ratkeaa Tamun, Hongan ja Hjk:n kesken. Honka on siis vielä mukana, vaikka IS-Veikkaaja ehti jo julistaa mennä viikolla Hongan myyneen mestaruuden Norjaan Hermanni Vuorisen mukana. Eli taisto jatkuu ensi sunnuntaina Tapiolassa eli kaikki joukolla katsomaan. Tapiolan keskuskentällä on ollut, joka Hongan koti ottelussa aivan erityislaatuinen tunnelma. Nicholas Fränti