FC Honka saa tänään juhlia (FC Honka-Kups 1-0)

Kups aloitti pirteästi ja se hyvällä prässillä tukahdutti Hongan pelinrakentelun. 17 minuutin jälkeen Antti Mäkijärvi laukoi tulisesti vapaapotkun 25 metristä ja Joonas Pöntinen Kups-maalilla joutui venymään. Kuusi minuuttia edellisestä ja pallo jäi pomppimaan Kups:in boxiin. Lopulta Mäkijärvi tykitti sen maalin perukoille. 40 minuutin kohdalla nousi erotuomari Mattias Gestranius liian isoon rooliin. Hän ajoi suunsoiton vuoksi Etchu Taben toisella keltaisella kortilla ulos viheriöltä.

Kaksi minuuttia oli ehtinyt kulua toista puoliaikaa, kun Mäkijärvi jälleen 25 metristä vapaapotkusta pääsi tykittämään ja Pöntinen sai töitä. 55 minuutin kohdalla Honka sai aikaan terävän hyökkäyksen ja lopulta Tim Väyrysen kääntölaukaus boxissa osui tolppaan. Seuraavaksi Kups loi painetta vajaamiehityksestä huoimatta. 71 minuutin jälkeen Hongan Duarte Tammilehto oli etenemässä vielä kaukana boxista ja Sander Puri pysäytti miehen vetämällä paidasta. Gestranius ajoi miehen suoralla punaisella ulos (kohtuutonta). Honka ei ihme kyllä saanut hyödynnettyä selvää ylivoimaa ja se joutuikin välillä, jopa ahtaalle Kups:in vyöryttäessä peliä Hongan päätyyn. Huonoa oli myös Hongan viimeistely tekopaikoista.

Näin Honka pääsi juhlimaan seurahistoriansa merkittävintä saavutusta. Sympatiat ovat kyllä Kups-leirin puolella, koska kaksi punaista korttia oli tänään ehdottomasti liikaa. Osittain varmasti tästäkin syystä pelin taso ei noussut korkealle tasolle, mutta toisaalta, eipä katsojiakaan ollut kuin n. 2000. Vuosi vuodelta näyttää Suomen Cupin arvostus heikkenevän. On se sääli! Edelleen toistan, ettei asiaa paranna se, että pelit pelataan huimalla kiireellä keväällä. Kyllä puolivälierät/välierät pitäisi pelata vasta syksyllä. Honka, siis juhlii tänään, mutta seuran tulevaisuus näyttää tällä hetkellä synkeältä. Mika Lehkosuon valmennustyölle seurassa tämä oli upea kruunu.
*********************************************************************
Palloliiton puheenjohtajavaalit lähestyvät. Nyt tehtävään täytyy saada jälleen täysiverinen jalkapallomies ja todellinen johtaja. Visionäärit Kimmo J. Lipponen (toimitusjohtaja) ja Petri Jakonen (huippujalkapallojohtaja) ovat tehneet rakentavaa työtä, mutta hekin tarvitsevat ylempää tulevaa koordinointia. Nyt pitää lopettaa haihattelu Top-10 Euroopan tasolla vuonna 2020 visiosta ja alkaa uudistamaan Suomi-futista realistisesti pala palalta ihan ruohonjuuritasolta lähtien. Joulukuusessa täytyy olla vahva tukijalka, ennenkuin oksia voi alkaa koristella.
Minä kannatan tehtävään Pertti Alajaa, jolla on vankka kokemus suomalaisesta jalkapallosta ja iso arvostus kansainvälisillä kentillä. Esimerkiksi Pohjoismaista liigaa puuhattaessa Alaja varmasti saisi suomalaiset seurat neuvottelupöytään. Mielenkiintoinen loppysyksy on Suomi-futiksessa tulossa!

Pressissä FC Hongan ratkaisija Antti Mäkijärvi.

 

Kultaisen sukupolven viimeinen näytös

Hymyssä suin sai tänään kävellä kohti Olympiastadionia katsomaan kultaisen sukupolven viimeistä ottelua Maailma XI vastaan (koostui pelaajista, mitä oli kutsuttu tapahtumaan suomalaisten pelaajien toimesta). Matkalla alkoi muistot palautua mieleen tuosta ikimuistoisesta ajanjaksosta (1996-2010), jolloin Suomi-futis meni hurjalla vauhdilla eteenpäin. Joukkue koostui pelaajista, jotka pelasivat merkittävissä rooleissa osa huippuseuroissa ja osa keskisuurissa. Pelkästään Valioliigassa tahkoi parhaimmillaan 5-10 suomalaista. Kuningas Jari Litmanen tietenkin avasi portteja, mutta kyllä he kaikki olivat lahjakkuuksia, jotka kovalla treenaamisella ja tinkimättömällä asenteella pääsivät huipulle. Kultaisesta sukupolvesta jopa sokaistuttiin, eikä juniorivalmennusta kautta olosuhteita alettu laittamaan jo aikaisemmin kuntoon. Nyt maksamme siitä hintaa. Näimme kyseisen ajanjakson kaikki kotipelit paikanpäällä isäni kanssa. Kävinpä myös 2003 Palermossa jännittämässä Italia-Suomi EM-karsintaa.  Päällimmäisinä muistuu mieleen 2001 kesäkuun Saksa-peli, jossa Mikael Forssel tykitti upeat kaksi maalia, mutta Saksa nousi 2-2 tasapeliin. Myöskin samoissa karsinnoissa kaatui Kreikka näytöstyyliin 5-1. Huikeaa oli katsoa Litmanen/Forssel showta maaotteluissa Norjaa vastaan Finnairstadionilla ja vieraissa Portugalia vastaan. Makeita vierasvoittojakin tuli esimerkiksi Turkkia ja Puolaa vastaan. Karvaita pettymyksiäkin paljon löytyy, joista suurin on vuonna 1997 pelattu Unkari-peli, jossa jatkokarsintaan pääsy valui sateiselle Olympiastadionin nurmelle lisäajalla, kun Unkari tasoitti ihmeellisen flipperipallon myötä. Myös Roy Hodgsonin aikana pästiin pisteen päähän vuoden 2008 EM-kisoista. Tämä maajoukkue pystyi todella haastamaan minkä tahansa maan maailmassa! Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoin kuvailla, miten paljon mahtuu tähän ajanjaksoon ja on ollut etuoikeutettua, kun on saanut läheltä seurata tätä fantastista pelaajasukupolvea. Nämä pelaajat ovat antaneet, niin paljon Suomi-futikselle! He ovat myös antaneet ajastaan uskomattoman paljon maajoukkueelle ja raskaita pelireissuja on ollut mm. Azerbaidzaniin, Kazakstaniin jne.
Tänään sai nauttia heidän viimeisestä yhteisestä pelistä. Ottelussa nähtiin tasokasta peliä, hienoja yksilösuorituksia ja ilon pitoa. Mieleen jäi Jari Litmasen huikeat syötöt ja maalit, Mixu Paatelaisen kultainen kosketus ja Tainion upea syöttö Litmasen maaliin. Oli tämä kerrassaan ainutlaatuinen tapahtuma, joka herättää jalkapallokulttuuria maassamme. Ainoa miinus oli yleisömäärä (11 000), joka osaltaan varmasti johtui Pallolíiton lippujen hinnoittelusta.
Iso kiitos vielä kaikesta, mitä kultainen sukupolvi on antanut meille kaikille ja ne lukuisat muistot eivät koskaan unohdu!

P.S Kannattaa lukea kirja: Huuhkajat Suomi-futiksen sankariaika.
Pressissä Jari Litmanen

 

Suomi ei käyttänyt tilaisuuttaan (Suomi-Ranska 0-1)

Ranska otti pelin hallinnan alussa itselleen, mutta ei saanut luotua mitään vaarallista. 12 minuutin jälkeen Franck Ribery pääsi boxin rajalta laukomaan, mutta yritys jäi heppoiseksi. Tämän jälkeen Suomi sai otetta itselleen ja vain minuutti edellisestä, kun Kasper Hämäläinen oli läpiajossa. Hänet kaadettiin, mutta erotuomari Craig Alexander Thomson ei nähnyt tilanteessa rikettä. Seuraavaksi kävi, kuten monesti aikaisemmin Suomen luodessa painetta vastustaja rokottaa. 19 minuutin kohdalla Diaby Vassiriki sai pystypallon boxiin ja Joona Toivio oli tilanteessa myöhässä, joten Diaby pääsi sijoittamaan pallon maaliin. 27 minuutin jälkeen Perparim Hetemaj väläytteli hyökkäyskolmanneksella ja petasi Hämäläiselle vetopaikan, mutta Kasperin ratkaisu oli voimaton.

Toista puoliaikaa oli pelattu viisi minuuttia, kun pallo tuli kulmapotkusta Mamadou Sakholle. Hän puski terävästi, mutta Lukas Hradecky Suomen maalilla torjui komeasti. Seitsemän minuuttia edellisestä ja Patrice Evra vei koko Suomen puolustuksen kioskille, mutta viimeistely ontui. 63 minuutin kohdalla Suomi sai sen todellisen paikkansa, kun Hetemaj löysi oikealta laidalta nousevan Kari Arkivuon. Hän eteni boxiin ja löysi syötöllään Teemu Pukin, joka tuhri paikan vetämällä pallon suoraan Hugo Llorisin syliin. 69 minuutin kohdalla kentälle tullut Alexei Eremenko syötti boxiin Hämäläiselle, jonka kudin Lloris torjui. 83 minuutin kohdalla kulmapotkun jälkeen Alexei keskitti maalille ja pallo jäi pyörimään maalin eteen, mutta Ranskan puolustus lopulta siivosi tilanteen.

Täytyy tunnustaa, että odotin aivan toisenlaista ottelua, jossa Ranska määrää pelinkulun ja Suomi joutuu odottamaan vastahyökkäyksiä. Ranska oli luokaton tänään ja tuntuikin, ettei pelaajia edes kiinnostanut pelata maalleen. Ranskan jalkapallo on sellaisessa taantumassa, että voi kestää todella pitkään, että maajoukkue palaa maailman huipulle. Suomi ei todellakaan joutunut vain puolustamaan, vaan se hallitsi ajoittain peliä ja sai määrätä pelitemmon. Ikävä kyllä Suomi ei käyttänyt tänä iltana sille tarjottua mahdollisuutta, koska harvoin mikään jalkapallon "suurmaa" on nähdyn kaltainen. Ihmetystä herätti toppari Markus Halstin peluuttaminen laitapakkina ja ensimmäisellä puoliajalla Roman Eremenkon oikealla laidalla. Varsinkin Roman oli koko pelin hukassa. Ei nähty totuttua pelin rytmittämistä, eikä avaavia syöttöjä ja myös kulmapotkut olivat huonoja. Myöskin ratkaisevia syöttöjä nähtiin liian vähän ja liian usein pelaaja jäi hidastelemaan, kun olisi pitänyt jo syöttää eteenpäin. Huolestuttavaa oli myös huomata, että Ruotsissa pelaavat: Joona Toivio ja Kasper Hämäläinen eivät ole kehittyneet seuraavalle tasolle. Raaka totuus on, että Allsvenskanin taso ei riitä tähän. Myöskin Tim Sparv on jäänyt junnaamaan paikalleen. Framille nousi puolustuksen päällikkö Niklas Moisander, sekä selvästi eteenpäin urallaan mennyt Perparim Hetemaj.
Positiivinen fiilis jäi ehdottomasti tästä illasta ja kotiottelusta Georgiaa vastaan irtoaa todennäköisesti jo kolme pistettä. Mutta, niin kuin viime jutussa kirjoitin pelaajia tarvitaan ehdottomasti enemmän koviin sarjoihin.

Pressissä Markus Halsti, Joona Toivio ja Teemu Pukki.

 

VPS vei pisteet kotiin Espoosta (FC Honka-VPS 1-2)

Ottelu lähti käyntiin kotijoukkueen hallinnalla. 18 minuuttia oli pelattu kun, VPS:n Tony Björk syötti  Riku Heinille, jonka kovan matalan vedon Tuomas Peltonen torjui. 39 minuuttia oli kulunut, kun Hongan Tim Väyrynen oli puolittain läpi, mutta hänen heikko vetonsa ei aiheuttanut vaaraa VPS-maalilla. Neljä minuuttia edellisestä ja Väyrynen tuli oikealta boxiin sisään ja syötti taaksepäin Jussi Vasaralle, joka ohjasi pallon maaliin.

12 minuuttia oli toista puoliaikaa pelattu, kun VPS:n Sebastian Strandvall antoi vapaapotkun ja pallo jäi pyörimään boxiin. Lopulta Ville Koskimaa onnistui maalinteossa. Tämän jälkeen VPS hallitsi kenttätapahtumia. 74 minuutin jälkeen oli Väyrynen jälleen vapaana boxissa, mutta hänen laukaus meni suoraan kohti maalivahtia. Minuutti edellisestä ja Honka sai luotua kulmapotkusta "hässäkän" VPS-maalille, mutta ilman tulosta. 80 minuutin kohdalla syntyi ottelun ratkaisu, kun VPS:n Steven Morrissey toi pallon komeasti ylös ja syötti boxiin HJK-laina Robin Lodille, joka sijoitti pelivälineen taidolla taka-alakulmaan.

Ottelu oli tasainen ja välillä fyysinenkin kamppailu sarjapisteistä, jossa hienouksia ei juuri nähty lukuunottamatta Robin Lodin maalia. Esiin nostan Honka-luotsi Mika Lehkosuon, joka on tehnyt loistavaa työtä seurassa nyt jo kuusi vuotta. Tälläkin kaudella hän on hinannut joukkueen lähelle kärkeä todella nuorilla pelaajilla ja pitänyt työmoraalin korkealla, vaikka osalla pelaajista on palkan maksu ollut myöhässä läpi kauden. Mielestäni Lehkosuolla on nyt uusien haasteiden aika!
*******************************************************************
Suomi-futiksen tilanne kaikilla mittareilla mitattuna on varsin synkeä. Monilla seurajoukkueilla on taloudellisia vaikeuksia. Esitykset eurocupeissa tänä kesänä olivat tyydyttäviä, mutta niitä kaivattuja venymisiä ei nähty ja Athletic Bilbao näytti HJK:ta vastaan, miten kaukana olemme Euroopan kärjestä. Tarvitsemme kovia kansainvälisiä pelejä seuroille läpi vuoden. Pohjoismaista yhteistyötä pitää jälleen herättää henkiin. Ikäkausi maajoukkueet ovat kontanneet peleissään kuluvana vuonna todella huolestuttavalla tavalla. Mieleeni jäivät U-19 maajoukkueen valmentajan Kimmo Lipposen sanat hävityn Ruotsi-ottelun jälkeen "kaikki pelaajat eivät jaksa pelata kovatempoista ottelua läpi". Onko tämä todella meidän tasomme tällä hetkellä nuorissa? Karmaisevaa oli katsoa U-21 maajoukkueen EM-karsintapeliä Liettuaa vastaan. Suomen puolustuspelaaminen oli täysin tuuliajoilla ja Liettua voitti ottelun 3-4. Heikkoa oli puolustuspelaaminen myös miehillä Pohjois-Irlantia vastaan, joka päättyi 3-3 lukemiin. Kyllä on työsarkaa valtavasti edessä kaikilla osa-alueilla. A-maajoukkueessa meillä on tällä hetkellä vain kaksi pelaajaa (Niklas Moisander ja Roman Eremenko), jotka pelaavat suuressa seurassa merkittävässä roolissa. Mikäli haluamme haaveilla arvokisoihin pääsystä, niin niitä pitää olla vähintään kymmenen. Pelonsekaisin tuntein joutuu odottamaan MM-karsintojen avausottelua Ranskaa vastaan. Ranska-ottelun jälkeen näemme vielä kerran kultaisen sukupolven yhdessä kentällä Respect-ottelussa. Se oli ryhmä, joka pystyi haastamaan minkä tahansa maan maailmassa! Näemmekö vielä joku päivä samanlaisen ryhmän? Pakko siihen on uskoa!

Pressissä VPS-luotsi Olli Huttunen ja Honka-luotsi Mika Lehkosuo.

 

A-maajoukkue Ranskaa ja Tshekkiä vastaan

A-maajoukkueen päävalmentaja Mixu Paatelainen on nimennyt 24 pelaajaa syyskuun 7. päivä pelattavaan MM-karsinnan avausotteluun Ranskaa vastaan, sekä 11. päivä pelattavaan Tsekki-otteluun.

Niki Mäenpää, VVV Venlo, 7/0
Henri Sillanpää, GAIS Göteborg, 5/0
Lukas Hradecky, Esbjerg fB, 11/0

Niklas Moisander, AFC Ajax, 27/1
Joona Toivio, Djurgårdens IF, 13/1
Juhani Ojala, BSC Young Boys, 3/0
Markus Halsti, Malmö FF, 8/0
Kari Arkivuo, BK Häcken, 6/1
Jukka Raitala, sc Heerenveen, 14/0
Jere Uronen, Helsingborgs IF, 2/0
Petri Pasanen, AGF Aarhus, 70/1
Paulus Arajuuri, Kalmar FF, 2/0

Kasper Hämäläinen, Djurgårdens IF, 25/5
Roman Eremenko, FC Rubin Kazan, 44/2
Tim Sparv, FC Groningen, 20.02.1987, 23/1
Perparim Hetemaj , AC Chievo Verona, 14/2
Riku Riski, Hønefoss BK, 7/1
Daniel Sjölund, Djurgårdens IF, 35/2
Toni Kolehmainen, 4/2
Alexei Eremenko jr, FC Rubin Kazan, 54/14
Mika Väyrynen, HJK, 56/5
Alexander Ring, VfL Borussia Mönchengladbach, 9/0

Teemu Pukki, FC Schalke, 14/2
Njazi Kuqi, Atromitos FC, 8/5
(nimen perässä maaottelut ja maalit)

Lähde: Palloliitto

HJK hukkasi tilaisuutensa (HJK-Celtic 0-2)

Tunnelma oli katossa saapuessani Sonera stadionille. Olihan HJK viime viikolla pedannut kutkuttavat asetelmat iltaan 2-1 tuloksella Glasgowssa. Olisiko tämä se ilta, kun taivaan portit aukeaisivat. Näitä iltoja on Suomi-futiksessa ollut useita, mutta harvemmin on mitään jäänyt käteen.

12 minuuttia oli pelattu, kun HJK:n paitsioansa petti ja Scott Brown pääsi yksin läpi, mutta hän laukaisi ohi maalin. Minuutti edellisestä ja Celtic-puolustus lähetti korkean pallon vasempaan laitaan, mutta jälleen tällä kertaa Giorgios Samaras epäonnistui ratkaisussaan.

Toiselle puoliajalle HJK tuli ryminällä. Minuutti oli ehtinyt vain kulua, kun Joel
Pohjanpalo eteni vauhdilla vasemmalta ja hän pääsi syöttämään keskelle Sebastian Sorsalle, joka laukoi pallon kohti maalia. Loppuunmyyty stadion jo nousi juhlimaan, mutta Fraser Forster Celtic-maalilla sai kätensä väliin. Kolme minuuttia edellisestä ja Demba Savage harhautteli boxissa loisteliaasti, mutta syöttö ei löytänyt HJK-pelaajaa. 55 minuuttia näytti pelikello kun Mannströmin ja Sorsan yhteispeli kulki mallikkaasti. Pallo Pohjanpalolle boxiin, mutta hänen askelmerkit sekosivat ratkaisevalla hetkellä. Kuusi minuuttia edellisestä ja Matias Lindström pääsi puskemaan kulmasta ja vain vaivoin Forster torjui tilanteen. 66 minuuttiin kaikki mahdollisuudet kestivät. HJK:n puolustukselle sattui uinahdus ja Charlie Mulgrew riplasi boxin rajalla ja syötti Joe Ledleylle takatolpalle, joka iski maalin. 70 minuutilla toivo heräsi, kun Victor Wanyama otti toisen keltaisen korttinsa ja hänet ajettiin ulos.  Mutta viisi minuuttia ennen loppua Samaras iski sen viimeisen niitin.

Täytyy ihan suoraan sanoa, että kyllä nyt sapettaa. HJK: lle annettiin kaikki avaimet ratkaista peli. Celtic oli ajoittain, kuin sunnuntaikävelyllä. HJK:lta puuttuivat ne koviin ratkaisuihin kykenevät pelaajat, koska näistä paikoista olisi pitänyt iskeä. Tälläistä tilaisuutta, mitä HJK:lle tarjottiin tulee Suomi-futiksessa todella harvoin vastaan. HJK:lta puuttui myös se pelintekijä, joka antaisi ne viimeiset syötöt. Rasmus Schüllerista tai Mika Väyrysestä ei siihen tänään ollut. Ainoa valopilkku oli Demba Savage, joka selvästi nautti kovempi palkkaisten vastustajien haastamisesta. HJK pääsee vielä yrittämään Eurooppa liigan karsintaan, mutta tällä joukkueella, millä yskii Veikkausliigassakin tuskin siellä tullaan pärjäämään.

Pressissä: Neil Lennon ja Antti Muurinen.

HJK jyräsi maanrakoon Islantilaiset vieraansa (HJK-KR Reykjavik 7-0)

HJK-show alkoi jo kolmannella minuutilla, kun Sebastian Mannström petasi boxissa mallikkaan paikan Juho Mäkelälle, mutta hänen löysä vetonsa ei tuottanut tulosta. 12 minuuttia oli pelattu, kun HJK:lla oli upea hyökkäyskombinaatio ja Sebastian Sorsa pääsi vapaaksi boxissa. Hän antoi tilan ja ajan Mäkelälle, joka iski maalin. Kaksi minuuttia edellisestä ja HJK:n puolustus hölmöili ja Dofri Snorrason pääsi yksin läpi. HJK:n pelastukseksi hän kuitenkin nosti pallon hieman yli maalin. 18 minuuttia oli tahkottu, kun Joel Pahjanpalo rynni boxiin ja hänet jouduttiin kaatamaan. Rangaistuspotkun iski sisään Sonerastadionin uusi isäntä Mika Väyrynen. Kolme minuuttia juhlista, Rami Hakanpää missasi katkon ja Dofri oli jälleen läpiajossa, mutta viimeistely ontui. Puolen tunnin kohdalla Sorsa nousi oikealta ja keskitti boxiin Mäkelälle, joka jatkoi Mannströmille, jonka veto viuhui yli maalin. 41 minuutin jälkeen Demba Savage harhautteli boxissa, mutta ei syöttänyt.

Vain kaksi minuuttia oli pelattu toista jaksoa, kun "muissa maailmoissa" pelanneen Hakanpään korvannut Matias Lindström antoi kaarevan keskityksen boxiin, jossa Savage alusti Pohjanpalolle, joka tälläsi komeasti pelivälineen taka-alakulmaan. 56 minuutin kohdalla Rasmus Schüller käynnisti hyökkäyksen ja pääsi sen myös komeasti päättämään maaliin. Kymmenen minuuttia edellisestä ja Pohjanpalo laukoi boxin rajalta pallon puolustajan kautta sisään. 78 minuutin kohdalla Mannström antoi oivallisen kulmapotkun maalin eteen, jossa Mäkelä pääsi tuikkaamaan maalin. Kymmenen minuuttia ennen päätösvihellystä nousi Savage boxiin ja syötti Mäkelälle, joka pääsi tuulettamaan hattutemppua.

HJK oli, kuin uudestisyntynyt heikosti menneiden viime liigakierrosten jälkeen. Pallo rullasi vauhdikkaasti ja miehet liikkuivat kuin tanssissa. Vastustaja oli heikko, mutta se ei vie mitään pois HJK:n näytöksestä. Se näytti, mikä on ero Islannin mestarin ja Suomen mestarin välllä. Tärkeää on myös, että rankalta Islannin reissulta voi jättää avainpelaajia kotiin. Nostan esiin Mika Väyrysen, joka on viimeksi edes pelannut jalkapalloa tammikuussa Leedsissä. Nyt hän osoitti, miten kokemus ja taito luovat johtajan kentälle. Hän rytmitti HJK:n keskikenttää rauhallisella otteella ja syötti aina omille. Väyrysen päästessä huippukuntoon hyötyy siitä HJK:n eurotaival ja maajoukkue. Miinusta HJK:n pelissä oli nuo kaksi avopaikkaa, mitä ei voi missään nimessä antaa vastustajan koventuessa. Myöskin paikoista pitää iskeä vielä kovemmalla prosentilla.

Kylläpä voi olla dramaattinen ero kahdella ottelulla. Sunnuntaina kaatosateessa pelatussa FC Honka-FF Jaro-ottelussa ääntä piti vain raju ukkosmyrsky, mutta tänään 6000 katsojaa kannusti omiaan läpi ottelun. Allekirjoitan Antti Muurisen sanat lehdistötilaisuudessa "näin se pitäisi olla jokaisessa liigaottelussa". Sunnuntain jälkeen aurinko paistaa taas!

Pressissä Mika Väyrynen, KR-luotsi Runar Kristinsson ja Antti Muurinen.

Viihdyttävä jalkapalloilta Tapiolassa (FC Honka-FC Inter 2-1)

Kyllä oli mukavaa jälleen maajoukkuetauon jälkeen suunnata katsomaan Suomi-futista. EM-kisoja on ollut ilo katsoa televisiosta, mutta on se fudis aina parasta paikanpäällä, kun saa tuntea kaikilla aisteillaan jalkapallo-elämyksen.

Honka aloitti hurjalla vauhdilla ja 17. minuuttia oli pelattu, kun Dudu pääsi nousemaan. Pallo oli jo mennä maaliin, mutta Inter-maalilla Eemeli Roponen torjui tilanteen  kulmaksi. Kulmasta pallo ajautui Antti Mäkijärvelle, jolla oli ilo tarkalla kudillaan juhlia ensimmäistä Veikkausliiga-maaliaan. Tämän jälkeen Inter otti pallollisen pelin haltuunsa, mutta 27 minuutilla Dudu kaadettiin ja seuranneen rangaistuspotkun sijoitti sisään Sampo Koskinen. Viisi minuuttia ennen taukoa, Inter sai luotua korkean keskityksen boxiin ja paikalle hiipinyt Mika Ojala ohjasi pallon pömpeliin.

Toisella puoliajalla Inter piti palloa ja Honka iski terävillä vastahyökkäyksillä, kuten seuraavassa esimerkissä. Patrick Aaltonen pääsi oikealta yksin läpi nousuun ja syötti Jussi Vasaralle boxiin, joka ohjasi hienoisesti ohi maalin.

Näin Honka otti todella tärkeän voiton ja Mika Lehkosuo onkin saanut nuoren joukkueensa uuteen lentoon treenikentällä. Interillä on vain liian kapea ryhmä mestaruustaisteluun, eikä penkiltä löydy ratkaisijoita. Itse ottelu oli todella viihdyttävä ja ehdottomasti paras näkemäni koko peli tällä kaudella. Pelissä oli tunnetta, kiihkeyttä, taitoa ja jokaisesta pallosta taisteltiin. Tätä lisää!!!

Nyt kun Mixun työ alkaa tuottaa jo hyviä tuloksiakin A-maajoukkueessa on ollut huolestuttavaa seurata nuorempia ikäluokkia. Kesäkuun alun kolmesta EM-karsintaottelusta saalistettiin vain vaivainen piste Sloveniaa vastaan. Hälyttävintä oli Ruotsin antama oppitunti (3-0) jalkapallosta. Pelissä karmaisevinta olivat puolustuksen virheet, joita ei enää tällä tasolla pitäisi tulla. Ei Ruotsi saisi olla meitä näin paljoa edellä jo nuorissa, joista pitäisi kasvaa tulevia A-maajoukkuepelureita. Tämä ei jää tähän, vaan U-17 ryhmä hävisi tammikuussa Venäjälle 4-0 ja Ukrainalle 5-0 ja viimeksi kesäkuun alussa Norjalle 3-0. Ei tämä voi näin jatkua! Meidän pitää saada jo nuoremmissa ikäluokissa pelaajat ikäryhmänsä kansainväliselle tasolle, koska peli on jo menetetty, jos annamme muiden maiden karata jo tässä vaiheessa. Ensimmäiseksi Mika Laurikaiselle ja Ilkka Mäkelälle pitää antaa lähtöpassit ja antaa Mixun valita korvaajat. Itse ehdottaisin Mika Lehkosuota, joka olisi täydellinen valinta nuorten maajoukkueen peräsimeen. Parempaa nuorten pelaajien kehittäjää ei tästä maasta löydy. Nyt tarvitaan nopeita ratkaisuja, koska juna ei saa karata meiltä enempää millään tasolla.

P.S Täytyy lopuksi kiittää Yleä, kun se houkutteli Jari Litmasen EM-kisojen kommentaattoriksi. Mikä asiantuntemus, analyysitaito ja karisma! Häntä on ilo kuunnella.

Pressissä Mika Lehkosuo ja Job Dragtsma.