Ottelu lähti käyntiin kotijoukkueen hallinnalla. 18 minuuttia oli pelattu kun, VPS:n Tony Björk syötti Riku Heinille, jonka kovan matalan vedon Tuomas Peltonen torjui. 39 minuuttia oli kulunut, kun Hongan Tim Väyrynen oli puolittain läpi, mutta hänen heikko vetonsa ei aiheuttanut vaaraa VPS-maalilla. Neljä minuuttia edellisestä ja Väyrynen tuli oikealta boxiin sisään ja syötti taaksepäin Jussi Vasaralle, joka ohjasi pallon maaliin.
12 minuuttia oli toista puoliaikaa pelattu, kun VPS:n Sebastian Strandvall antoi vapaapotkun ja pallo jäi pyörimään boxiin. Lopulta Ville Koskimaa onnistui maalinteossa. Tämän jälkeen VPS hallitsi kenttätapahtumia. 74 minuutin jälkeen oli Väyrynen jälleen vapaana boxissa, mutta hänen laukaus meni suoraan kohti maalivahtia. Minuutti edellisestä ja Honka sai luotua kulmapotkusta "hässäkän" VPS-maalille, mutta ilman tulosta. 80 minuutin kohdalla syntyi ottelun ratkaisu, kun VPS:n Steven Morrissey toi pallon komeasti ylös ja syötti boxiin HJK-laina Robin Lodille, joka sijoitti pelivälineen taidolla taka-alakulmaan.
Ottelu oli tasainen ja välillä fyysinenkin kamppailu sarjapisteistä, jossa hienouksia ei juuri nähty lukuunottamatta Robin Lodin maalia. Esiin nostan Honka-luotsi Mika Lehkosuon, joka on tehnyt loistavaa työtä seurassa nyt jo kuusi vuotta. Tälläkin kaudella hän on hinannut joukkueen lähelle kärkeä todella nuorilla pelaajilla ja pitänyt työmoraalin korkealla, vaikka osalla pelaajista on palkan maksu ollut myöhässä läpi kauden. Mielestäni Lehkosuolla on nyt uusien haasteiden aika!
*******************************************************************
Suomi-futiksen tilanne kaikilla mittareilla mitattuna on varsin synkeä. Monilla seurajoukkueilla on taloudellisia vaikeuksia. Esitykset eurocupeissa tänä kesänä olivat tyydyttäviä, mutta niitä kaivattuja venymisiä ei nähty ja Athletic Bilbao näytti HJK:ta vastaan, miten kaukana olemme Euroopan kärjestä. Tarvitsemme kovia kansainvälisiä pelejä seuroille läpi vuoden. Pohjoismaista yhteistyötä pitää jälleen herättää henkiin. Ikäkausi maajoukkueet ovat kontanneet peleissään kuluvana vuonna todella huolestuttavalla tavalla. Mieleeni jäivät U-19 maajoukkueen valmentajan Kimmo Lipposen sanat hävityn Ruotsi-ottelun jälkeen "kaikki pelaajat eivät jaksa pelata kovatempoista ottelua läpi". Onko tämä todella meidän tasomme tällä hetkellä nuorissa? Karmaisevaa oli katsoa U-21 maajoukkueen EM-karsintapeliä Liettuaa vastaan. Suomen puolustuspelaaminen oli täysin tuuliajoilla ja Liettua voitti ottelun 3-4. Heikkoa oli puolustuspelaaminen myös miehillä Pohjois-Irlantia vastaan, joka päättyi 3-3 lukemiin. Kyllä on työsarkaa valtavasti edessä kaikilla osa-alueilla. A-maajoukkueessa meillä on tällä hetkellä vain kaksi pelaajaa (Niklas Moisander ja Roman Eremenko), jotka pelaavat suuressa seurassa merkittävässä roolissa. Mikäli haluamme haaveilla arvokisoihin pääsystä, niin niitä pitää olla vähintään kymmenen. Pelonsekaisin tuntein joutuu odottamaan MM-karsintojen avausottelua Ranskaa vastaan. Ranska-ottelun jälkeen näemme vielä kerran kultaisen sukupolven yhdessä kentällä Respect-ottelussa. Se oli ryhmä, joka pystyi haastamaan minkä tahansa maan maailmassa! Näemmekö vielä joku päivä samanlaisen ryhmän? Pakko siihen on uskoa!
Pressissä VPS-luotsi Olli Huttunen ja Honka-luotsi Mika Lehkosuo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti