Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikkona, marraskuuta 17, 2010

Suomi löysi kadonneen peli-ilonsa murskaamalla San Marinon 8-0








Synkkään marraskuuhun ei tuonut oikein iloa edes perinteinen vuoden parhaiden palkitseminen maanantai-iltana Captain´s ball-tapahtumassa. Tietenkin mm. Medo ja Roope Riski ansaitsivat tunnustuksensa, mutta miten on mahdollista, että alkukeväällä odotettu "kaikkien aikojen kausi" päättyi Uutisvuoto-ohjelmaan, jossa Suomi-futis oli yleinen vitsin aihe? Ensiksi täytyy todeta, että ns. paluumuuttajat pettivät, kun he valuivat massaan eivätkä odotusten mukaan nostaneet pelintasoa. Poikkeuksena Jarossa hurmannut Alexei Eremenko junior, joka pystyi nostamaan koko joukkueen aivan uudelle tasolle. Nuorista mm. Toni Kolehmainen (TPS), Juhani Ojala (HJK), Johannes Westö (HJK), ja Roope Riski (TPS) saivat hymyn kaarelle. Myöskin HJK:n Medo, joka on häikäissyt monena vuotena liigakentillä pääsi vihdoin siirtymään isommille areenoille Partizaniin.

Ikävä kyllä ennätystasainen sarjataulukko kertoi yleisesti pelin tason hiipumisesta ja liian usein nähtiinkin jopa ala-arvoisia otteluita. Tämä heijastui myös eurokentille, missä ei tänäkään vuonna tullut kuin ajoittaista venymistä. Hongan tippuminen Bangor Citylle oli katasrofi, josta on pakko oppia tulevaisuutta varten. Katsojamäärien laskeminen jo useamman vuoden syklissä ja useiden seurojen talousvaikeudet antoivat myös suurta huolen aihetta. Onko ammattimainen seuratoiminta Suomessa mahdollista vain varakkaiden taustatukijoiden avulla? Esimerkiksi paljon hehkutettu TV-sopimus Urhon kanssa taisi olla vain silmälumetta.
Onneksi Veikkausliigan johtoon saatiin intohimoinen jalkapallomies Timo Marjamaa, jolla varmasti riittää energiaa ja tahtoa muuttaa liigamme kurssia yhdessä Palloliiton kanssa. Ensi vuonna toteutuva sarjajärjestelmän uudistus on ensimmäinen askel kohti tasokkaampaa toimintaa.

Alkukeväästä myös odotukset syksyllä alkaviin EM-karsintoihin olivat korkealla, mutta kolme tappiota syöksi jalkapallomme lippulaivan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilanteeseen, jossa kisahaaveet murentuivat jo alkumetreillä. Syiden hakemista ja syyttelyä on käyty jo kyllästymiseen asti. Nyt on uuden alun aika! Tarvitsemme päävalmentajaksi suomalaisen kokonaisvaltaisesti työhönsä sitoutuvan henkilön, joka todella paneutuu valmennukseen ja laittaa sen kuntoon junioreista lähtien. Yhtenäinen pelifilosofia täytyy saada jokaiseen eri maajoukkue-ikäluokkaan, koska silloin ei olisi ollut nähdyn vaikeaa esimerkiksi 2008 EM-kisoihin selviytyneillä U21-pelaajilla sopeutua A-maajoukkueeseen. Realistinen tavoite pitää asettaa 2016 EM-kisoihin, jota ennen edellä mainitut asiat toimivat ja liigamme on tasoltaan samalla viivalla muiden pohjoismaiden kanssa, ulkomaalaispelaajien määrää on rajoitettu (omille junioreille ensisijaisesti peliaikaa), kärkiseuramme pelaavat talvisin merkittävissä turnauksissa kansainvälisiä otteluita, yksi seuroistamme pelaa vähintään joka toinen vuosi Mestarien liigan tai Eurooppa liigan lohkovaiheessa ja seurojen olosuhteet ovat kunnossa junioreista lähtien.
*********************************************************************
Suomi pääsi odotetusti hallitsemaan ottelua karsintalohkomme "heittopussia" vastaan alusta asti . Ensimmäisen kymmenen minuutin aikana oli Mikael Forssel kaksi kertaa boxissa mainiossa maalipaikassa. Myös Kasper Hämäläiselle siunaantui kolme tekopaikkaa ensimmäisen 20 minuutin aikana. Lopulta 38 minuutin kohdalla Mika Väyrynen päästi yleisön piinasta iskemällä maalin. Ensimmäinen puoliaika oli Suomelta hallinnasta huolimatta heikkoa peliä. Suomi pelasi liiaksi vastustajan temmon mukaan, eikä tehnyt nopeita ratkaisuja ja myös viimeistely ontui.
Heti toisen puoliajan alkuun päävalmentajaksi noussut Olli Huttunen otti Daniel Sjölundin pois ja Jari Litmanen juoksi sisään. Litmasen sisääntulo näytti herättäneen koko joukkueen. Litmanen pelasikin, kuin nuoruuden innolla rytmittäen peliä ja jaellen loistavia syöttöjä. 48 minuuttia oli pelattu, kun Hämäläinen teki maajoukkueuransa ensimmäisen maalin Roman Eremenkon syötöstä. 50 minuutin kohdalla nähtiin sitä vanhaa kunnon Miklua, kun hän teki upealla yksilösuorituksella komean maalin. Tunti oli pelattu, kun Niklas Moisander syötti boxiin, jossa Forssel oli ohjaamassa pelivälineen maalin perukoille. Hämäläinen teki vielä illan toisen osumansa Lammen syötöstä 67 minuutin kohdalla. 70 minuuttia oli kulunut, kun Miklu kaadettiin boxissa ja rangaistuspotkun sisään iski Litmanen. Vaihdosta sisään tullut Roni Porokara pääsi vielä tekemään maalin 72 minuutin kohdalla ja Miklu täydensi loistavan iltansa "hat-trickillä" 15 minuuttia ennen loppua.

Kylläpä oli mieltä nostava toinen puoliaika ja tuntuikin, että täten Suomen joukkue löysi kadonneen itseluottamuksensa ja peli-ilonsa. Vastustaja oli sieltä heikoimmasta päästä, mutta oli tärkeää saada onnistumisia pitkästä aikaa koko joukkueelle. Tästä sen "uuden alun" on hyvä käynnistyä!
On hyvin mahdollista, että tähän iltaan päättyi myös jotain todella merkittävää, kun Jari Litmanen tunteikkaasti hyvästeli fanikatsomon. Palataan asiaan sitten, kun Litmanen on sen virallisesti sanonut, koska nyt saman tien tunteita on, niin vaikea pukea sanoiksi. Jari Litmanen on ollut minulle, niin tärkeä idoli pienestä pojasta lähtien tarjoamalla lukuisia "elämää suurempia" hetkiä.

Pressissä: Kasper Hämäläinen, Mikael Forssel, Alexei Eremenko Jr ja Jari Litmanen.