FC Lahti-HJK Liigacupin puolivälierätaistossa






Kuukauden kestänyt pitkä odotus palkittiin, kun pääkaupunkiseudulla pääsi jälleen seuraamaan kotimaista huippujalkapalloa. Nyt oli vuorossa kaksi kuukautta kestäneen Liigacupin puolivälierät, jotka pelattiin Talin jalkapallohallissa. Liigacup on ollut jälleen menestys ja sen arvostus nousi viimeistään tänä vuonna huippuunsa, kun moni valmentajista korosti turnauksen merkitystä ennen Veikkausliigan alkua. Joukkueet, jotka ottivat turnauksen pelkkänä harjoituksena eivät ole valmiita Veikkausliigan alkuun. Myöskin yleisö on varmasti katsomoissa viihtynyt, kun Liigacupin maalikeskiarvo on ollut 3,10 osumaa ottelua kohden. Illan ottelussa vastakkain olivat tappioitta alkulohkonsa selvittäneet joukkueet. Varsinkin FC Lahden vauhti on ollut hurjaa, kun sen saldo on ollut kuudesta pelistä viisi voittoa ja yksi tasapeli (lohkovoittaja). HJK sen sijaan oli omassa lohkossaan neljäs keräten kaksi voittoa ja neljä tasapeliä. Lisämausteen otteluun toi seikka, että Antti Muurinen valmensi vielä viime kaudella Lahtea ja Ville Taulo sekä Mikko Hauhia pelasivat siellä.

Täpötäysi Talin halli oli valmiina mielenkiintoiseen otteluun!
***************************************************
Ottelu alkoi hyvällä temmolla ja molemmat joukkueet selvästi janosivat voittoa. Ensimmäinen paikka syntyi HJK:n Dawda Bah:lle, mutta hänen puskunsa meni maalin yli. Myös Lahden erinomainen kärkimies Rafael pääsi kokeilemaan ja Ville Wallén HJK:n maalilla oli helisemässä. Vaarallisin tekopaikka tarjoutui kuitenkin FC Lahden Berat Sadikille, kun 20. minuuttia oli pelattu. Rafael tarjoili loisteliaan keskityksen takatolpalle, mutta U-21 maajoukkuemiehen pusku osui ylärimaan. Tauolle mentiin FC Lahden hallinnassa, kun HJK ei saanut varsinkaan keskikenttäpeliään toimimaan.
Toisella puoli-ajalla pelin tempo laski ja pelaajat alkoivat kyttäillä liikaa toisiaan. HJK sai hyviä tekopaikkoja, mutta viimeistely oli huonoa. HJK:n laidalla pirteästi pelannut Petri Oravainen pääsi yrittämään maalia, mutta Pyry Kärkkäinen siivosi pallon maaliviivalta. Seuraavaksi Dawda Bah oli maalipaikassa, mutta jälleen FC Lahden Pyry Kärkkäinen hoiti homman. HJK hallitsi peliä ja Viktor Szenpeteri saikin olla tarkkana Lahden maalilla. Alkoi jo tuntua siltä, että ratkaisu joudutaan hakemaan rangaistuspotkuista, mutta FC Lahti oli erimieltä. Muutama minuutti ennen loppuvihellystä FC Lahden Riku Heini laukoi vapaapotkun maalille ja pallo pomppi HJK:n oman pelaajan kautta maaliin. HJK loi vielä lopussa painetta Lahden maalille, mutta tulosta ei syntynyt.

Ottelu ei missään vaiheessa noussut arvoiselleen tasolle, mutta muutama pelaaja täytyy nostaa esiin! HJK:n kapteeni Tuomas Aho oli itsevarmuus ja myös Jukka Sauso sekä Jukka Raitala hoitivat työnsä Ahon johtamassa puolustuslinjassa. FC Lahden leiristä pitää nostaa Heikki Haara ja Pyry Kärkkäinen puolustuksesta ja Konsta Hietanen keskikentältä.

Ottelun jälkeen lehdistötilaisuudessa HJK:n valmentaja Antti Muurinen myönsi, että viimeistelijää kaivataan hyökkäykseen. Tämä on täysin totta, koska kaikki muut osa-alueet HJK:lla on kunnossa paitsi hyökkäys. Se mistä tässä vaiheessa huippuhyökkääjä löytyy onkin jo toinen juttu. Sen sijaan FC Lahti on viimeistään nyt osoittanut, että valmentaja Ilkka Mäkelän johdolla ryhmä tulee olemaan myös Veikkausliigassa kova tekijä.

Talissa ensi lauantaina pelattavissa välierissä kohtaavat klo 14.15 TPS-FC Lahti ja klo 16.45 FC Inter-FC Honka. Mikäli et vielä tällä kaudella ole ollut katsomassa kotimaista jalkapalloa paikan päällä, niin ensi lauantaina kannattaa jo viimeistään olla!
*************************************************
Viime viikolla A-maajoukkue kohtasi maaottelussa Bulgarian. Maajoukkueemme hävisi ottelun lukemin 1-2, mutta pitää muistaa, että tarkeintä näissä otteluissa ei ole tulos. Uusi päävalmentajamme Stuart Baxter on vasta tutustunut maajoukkueeseen ensin Kyproksen leirillä sitten Dallasin leirillä ja nyt Bulgaria pelissä. Hänellä on tarkoitus löytää näiden tapahtumien avulla 1-3 uutta pelaajaa tuleviin MM-karsintoihin. Tietenkin on tärkeää myös hioa taktiikkaa ja tuoda omaa näkemystä pelaamisesta. Varsinkin Baxter on korostanut erikoistilannepelaamista, jossa tärkeää on olla hyvä puolustuspäässä ja vaarallinen hyökkäyspäässä.

Minulle jäi hyvä maku Bulgaria-pelistä ja varsinkin sen ensimmäisestä puoli-ajasta. Suurin syy tähän oli maestro Jari Litmanen, joka jakeli ilmiömäisiä syöttöjä ja teki uransa 30. maaottelumaalin rangaistuspotkusta. Ikävä kyllä heti, kun Litmanen jäi vaihtoon ensimmäisen puoli-ajan jälkeen katosi Suomen pelistä ajatus. Bulgarian tasoitusmaali syntyi kaiken lisäksi vielä erikoistilanteesta, joten Baxterilla on siinä vielä työsarkaa. Jari Litmasen lisäksi ottelusta esiin täytyy nostaa Veli Lampi ja Roman Eremenko. Veli Lampi lunasti kaikki odotukset oikeana pakkina ja hän onkin varmasti yksi niistä kolmesta, jonka Baxter haluaa mukaan MM-karsinta ryhmään. Lopuksi täytyy kuitenkin muistaa, että Suomella oli moni runkomies ottelusta poissa kuten: Petri Pasanen, Hannu Tihinen, Alexei Eremenko jnr. Sen sijaan Sami Hyypiän ja Jussi Jääskeläisen kohdalla kaikki toivovat, että he jatkavat ensi syksynä maajoukkueessa. Nyt jäämme odottamaan A-maajoukkueen osalta toukokuussa Saksassa pelattavaa Turkki-ottelua, missä valmistautuminen ensi syksyn karsintoja varten jatkuu.

U-21 maajoukkue koki ensimmäisen tappionsa kuluvissa EM-karsinnoissa, kun se hävisi vieraissa Skotlannille 1-2. Tappiosta huolimatta Markku Kanervan valmentama ryhmä on vahvasti jo menossa jatkokarsintaan. Olisin kirjoittanut pelistä enemmän, mutta Yle pilasi homman näyttämällä ottelun jälkilähetyksenä (netissä suorana) ja kaiken huipuksi ruotsinkielisellä selostuksella! Toivottavasti Yle:ssä ja muissa valtamedioissa aletaan pikku hiljaa ymmärtämään, ettei jalkapallo ole Suomessa enää mikään marginaalilaji!

Kiihkeä pääkaupunkiseudun paikallistaisto FC Honka-HJK

FC Honka lähti Liigacupin alkulohko 1:n otteluun hurjassa vireessä, kun takana oli kolmen ottelun voittoputki (maaliero 10-2). Vierailija HJK on myös viime kaudesta uudistuneella joukkueella saalistanut neljästä ottelusta kolme tasapeliä ja yhden voiton. Edellisessä pelissään Honka murjoi TPS:n peräti 4-0 ja TPS:n valmentaja Martti Kuusela totesikin ottelun jälkeen saaneen nuoremmalta virkaveljeltään Mika Lehkosuolta hyvän oppitunnin. HJK sen sijaan joutui tyytymään 0-0 tulokseen Rops:in "siilipuolustusta" vastaan. Mainituilla tuloksilla ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, kun vuorossa oli kauden ensimmäinen paikalliskahina. FC Honka otti pääkaupunkiseudun herruuden itselleen viime kaudella ja viimeistään osoitti helsinkiläisille, että HJK ei voi jäädä laakereille makamaan. HJK:n koko jäykän seuraorganisaation on saatava uudenlaista vireyttä toimintaansa tai se putoaa Tamu:n, Hongan ja TPS:n vauhdista. FC Hongan mutkaton ja energinen seuraorganisaatio näkyy esimerkiksi siinä, että seurapomo Jouko Harjunpää istuu Esport Areenan kentän laidalla ja vitsailee vaivattomasti, vaikka pelaajien kanssa. Oletteko koskaan nähneet HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäisen tekevän samaa? Ei hän istuu "norsunluutornissaan" yhdessä toimitusjohtaja Kari Haapiaisen kanssa ja mikäli esitys ei tyydytä herroja, niin siitä puhutaan ennemmin mediassa kuin suoraan valmentajalle.

No onneksi itse pelaajat ja peli ovat kuitenkin pääosassa ja näin pääkaupunkiseudun "derby" oli valmiina alkamaan!

******************************************
HJK lähti otteluun kovalla prässillä ja hallitsikin ensimmäistä puoli-aikaa. Hongan peliä sekoitti argentiinalainen testimies Rinaudo, joka ei päässyt peliin sisään missään vaiheessa. Myös Hermanni Vuorinen vei kärjessä tilaa viime aikoina "liekeissä" olleelta Jami Puustiselta. Ensimmäinen maali näki päivänvalon, kun pelikello näytti 23. minuuttia. Muutoin koko ottelun pimennossa ollut HJK:n Jarno Parikka taisteli pallosta ja sai syötettyä sen maalin edustalle hiipineelle Ville Taulolle, joka tälläsi pelivälineen alanurkkaan. Ikävä kyllä heti maalinsa jälkeen Ville Taulo joutui nivusvaivojen takia nilkuttamaan vaihtoon ja tilalle kirmasi Dawda Bah. Viihdyttävän ensimmäisen puoli-ajan jälkeen tauolle mentiin HJK:n komennossa.

FC Honka sai paremmin pelin juonesta kiinni heti toisella puoliskolla. Varsinkin Roope Heilalan ja Tero Koskelan sisääntulo piristi joukkuetta. HJK tuli kuitenkin armotta kaksinkamppailuihin ja piti pitkään johtoasemansa. 77. minuutilla Joel Perovuo voitti pääpallon ja pudotti sen viereensä Nicholas Otarulle, joka pelasi jälleen kuin hurmiossa. Hän laukoi komean kaaripallon suoraan HJK:n maalin takakulmaan. HJK ei herpaantunut tapahtuneesta, vaan siirtyi parin minuutin päästä jälleen johtoon. HJK:n paluumuuttaja Miikka Multaharju eteni vasemmalta laidalta ja keskitti maalin edustalle, jossa vielä viime kausina Klubi-04 junioreissa pelannut Akseli Pelvas pääsi puskemaan pallon maaliin. Tälläisia harjoiteltuja kuvioita yleisö varmasti haluaa nähdä!

HJK oli jo ottamassa täydet pisteet, mutta erotuomari Jouni Hyytiä ei katsonut kelloaan, jolloin lisäaikaa pelattiin liikaa. Lisäajan kuudennella minuutilla Miikka Multaharju pelasi palloa kädellään omalla rangaistusalueella ja seurauksena oli rangaistuspotku Hongalle. Pallon taakse asettui Hermanni Vuorinen, joka sijoitti pelivälineen maaliin.

HJK olisi ansainnut täydet kolme pistettä vahvalla esityksellään, mutta valmentaja Antti Muurinen on varmasti iloinen omiensa ilmeestä. HJK:n riveissä oli monta onnistujaa kuten: Petri Oravainen, Tuomas Aho, Medo, Ville Taulo, Tuomas Kansikas ja Miikka Multaharju. Kyllä Muurinen on jälleen kerran osoittanut, että hän osaa rakentaa iskukykyisen joukkueen.

Hongan leirissä sen sijaan homma näyttää edelleen hyvältä, mutta pelisysteemin hiomisessa on vielä työsarkaa. Mielestäni Vuorista ja Puustista ei voi peluuttaa samaan aikaan, koska se syö kummankin tehoja. Nähdyn perusteella argentiinalainen Rinaudo kannattaa lähettää kotimatkalle ja antaa omalle kasvatille Jaakko Lepolalle tilaisuus.

Lopuksi täytyy todeta, että nähty ottelu oli tähän astisen kauden ehdottomasti paras!

****************************************

Lopuksi maajoukkue-asiaa:

A-maajoukkueen ottelukalenteri ennen syksyn karsintapelejä on alkanut täyttyä. Maaliskuun lopussa kohtaamme Sofiassa Bulgarian, kesäkuun alussa haastamme kotona Valko-Venäjän ja elokuussa vierailulle saapuu Israel. Täytyy sanoa, että erittäin mielenkiintoiset vastustajat on saatu houkuteltua. Jotkut ovat heti tuoreeltaan tyrmänneet vastustajat liian heikoiksi, mutta pitää muistaa, että Suomi ei voi valita harjoitusvastustajiaan. Tärkeintä kuitenkin näissä peleissä on saada uusi valmentaja, sekä taktiikka ajettua sisään. Kansainvälisiä ottelupäiviä ei ole liikaa ennen MM-karsintojen alkua, jolloin kaiken on oltava valmiina, kun Saksa saapuu Olympiastadionille 10.9. Olympiastadionista puheen ollen Palloliitto teki ainoan oikean ratkaisun, kun maajoukkueen kotikentäksi sinetöitiin kyseinen stadion.

B-maajoukkue lähtee Stuart Baxterin johdolla kohti Texasia tällä viikolla, missä se kohtaa 6.3 Meksikon alle 23-vuotiaat. Toinen nimitys tälle ryhmälle on haastajamaajoukkue ja ryhmä koostuukin monista U-21 maajoukkue, Veikkausliiga ja muissa pohjoismaissa pelaavista pelaajista. Näin Baxter saa enemmän käsitystä suomalaisista pelaajista ja heidän vahvuuksistaan. Yksi mielenkiintoinen nimi ryhmässä on BK Häckeniin sirtyneen Janne Saarisen paluu maajoukkuekuvioihin muutaman vuoden tauon jälkeen. Myöskin Nicholas Otarun hyvät otteet on huomioitu ja hän saa näyttöpaikan joukkueessa. Koko ryhmän näet täältä: http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=107367 .

Oli mielenkiintoista lukea Stuart Baxterin ajatuksia valmentamisesta MTV3:n Internetin futis-sivuilta. Hän sanoi suoraan, että valmentaminen on täysin erilaista kuin hänen aloittaessa 20 vuotta sitten. Suurin muutos on tapahtunut hänen mielestään pelaajissa, jotka tienaavat paljon suurempia summia. He ovat itsekeskeisimpiä ja heille onkin vaikeampi puhua joukkuepelaamisesta. Baxter sanookin psykologian nousseen valttikortiksi pelaajien motivoinnissa ja hän ennustaa tulevaisuudessa olevan joka osa-alueelle omat experttinsä. Eri valmentajat hyökkäyspelille, puolustamiselle, psykologiset valmentajat ynnä muut, Baxter veikkaa. Mitä, jos Baxter toisikin psykologin mukaan Suomen maajoukkueeseen? Minä ainakin kannatan, koska kovassa paikassa itsetuntomme ei tunnetusti aina ole parhaimmillaan.

Pelaajien itsekkyyteen liittyy myös Perparim Hetemajn, joka on ollut U-21 maajoukkueen kantavia voimia (syntyperältään Kosovon Albaani) reaktio Kosovon itsenäistymiseen. Hän sanoi suoraan harkitsevansa pelaamista tulevaisuudessa Kosovon maajoukkueessa. En ymmärrä tälläistä reaktiota, koska niin paljon Suomi on antanut koko Hetemajn perheelle.

Perparim Hetemaj on loistava pelaaja ja uskonkin, että Suomen maajoukkueessa hän pääsee paremmin esiin. Toivon, että Hetemajn sanomiset olivat harkitsemattomia ja hän pysyy myös jatkossa Suomen väreissä. Toisaalta ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja voikin kysyä onko globaalissa maailmassa enää edes kansallisuudella paljoakaan arvoa?