Aika Hodgsonin jälkeen

Suomalainen jalkapallo sai kokea kovia synkkinä marraskuun loppuviikkoina. Ensiksi jäimme maalin päähän EM-lopputurnauspaikasta, kun peli Portugalia vastaan päättyi 0-0. Seuraavaksi fantastista työtä päävalmentajana maajoukkueen parissa tehnyt Roy Hodgson päätti lähteä uusiin haasteisiin. Kaiken päätteeksi meidät arvottiin kivikovaan MM-karsintalohkoon yhdessä Saksan, Venäjän, Walesin, Azerbaidzhanin ja Liechtensteinin kanssa. Kivikovan tästä tekee se tosiasia, että vain lohkon voittaja pääsee suoraan kisoihin ja toiseksi tullut jatkokarsintaan. Onneksi "nothing last forever, even cold november rain", kuten Guns ´N Rosesin upeassa biisissä (November rain) sanotaan. Taas kerran aika on tehnyt tehtävänsä ja asioihin suhtautuu jo paljon positiivisemmin. Kaikki kiitos Hodgsonille, joka nosti itsetuntoamme sekä toi kurinalaisuuden maajoukkueeseemme. Hänen kahden vuoden työnsä nosti profiiliamme jalkapallomaana kaikilla rintamilla ja nosti meidät Fifa:n rankingissa historialliselle 36. sijalle! Ei ole myöskään sattumaa, että U-21 maajoukkueen nousu tapahtui juuri Hodgsonin aikakaudella. Varmasti kaikki olisivat halunneet hänen jatkavan, mutta hän sai Italiasta tarjouksen josta ei voi kieltäytyä. Serie A:ta johtavan Inter:in kansainvälisten suhteiden hoitajana Roy pääsee jalkapallon keskiöön, josta on helpompi lähteä tavoittelemaan Fifa:n haluttua puheenjohtajan tehtävää. Tärkeintä tässä minusta on, niin kuin IS/Veikkaajassa Juha Kanerva kirjoitti, että kuka jatkaa Hodgsonin perintöä? Vastauksena edelliseen Kanerva toi jutussaan mielenkiintoisia nimiä esiin kuten: Morten Olsen, Foppe De Haan ja Stuart Baxter. Näistä kaikki olisivat vähintäänkin Hodgsonin tasoa ja kykenisivät varmasti nostamaan maajoukkueen seuraavalle tasolle. Ainoa kysymys on, että kestääkö Palloliiton talous? Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen vihjasi nimittäin, ettei rahaa ole enää entiseen malliin. Toivottovasti rahat kuitenkin löytyvät, vaikka uuden sponsorin avulla, koska tässä vaiheessa en näe kenenkään suomalaisen kykenevän täyttämään Hodgsonin saappaita. Palloliitolla ei kuitenkaan ole liikaa aikaa paikan täyttämiseen, koska 2010 MM-karsinnat alkavat jo ensi syksynä. Myös olisi elintärkeää saada uudelle valmentajalle mahdollisimman monta harjoitusottelua alle. Minun toive olisi Morten Olsen tai Foppe De Haan ja apuvalmentajaksi Pasi Rautiainen.

Pelaajapuolella asiat eivät voisi paremmin olla, kun on seurannut U-21 maajoukkueen taivalta voitosta voittoon kuluvissa EM-karsinnoissa. U-21 maajoukkueesta voitaisiin jo keväällä nostaa A-maajoukkueeseen: Perparim Hetemaj (AEK Athens), Veli Lampi (FC Zurich), Tim Sparv( Halmstad), Tomi Petrescu (Tamu) ja Kasper Hämäläinen (TPS). Täten ainoat kysymykset A- maajoukkueen osalta ovat jatkavatko Sami Hyypiä ja Jussi Jääskeläinen? Vastaus on yksinkertainen ja se tulee riippumaan siitä, että millä tasolla he tulevat jalkapalloa jatkossa pelaamaan. Mikäli Sami jatkaa Liverpoolissa tämän kauden jälkeen, mikä on todennäköistä, niin maajoukkuepelit jäävät. Samoin on Jääskeläisen kohdalla, jos hän siirtyy Inter:iin tai muuhun huippuseuraan, niin maajoukkueelle ei jää enää aikaa. Se on aivan luonnollista yli kolmekymppisten Hyypiän ja Jääskeläisen kohdalla, että palautumiseen ja perheelle halutaan jättää enemmän aikaa.

Hyviä maalivahteja (Jääskeläinen huippu) meillä onneksi on ja uskon, että Magnus Bahne (Halmstad) on valmis haasteeseen, jos Jääskeläinen ei jatka. Hyypiän tasoista puolustajaa on mahdotonta korvata, mutta Petri Pasanen (Werder Bremen) on tälle paikalle valmiina.

Kaikkiin kysymyksiin saadaan vastaus vielä talven aikana, mutta yksi asia on varmaa, että suomalainen jalkapallo voi hyvin ja on valmiina tuleviin koitoksiin!

********************************************

Veikkausliigaseurat ovat viettäneet ansaittua lomaa, mutta osa on jo palannut treenikentille. Pelaajamarkkinoilla on ollut yllättävän hiljaista, mutta poikkeuksia on ollut HJK ja Tamu. Tamu on entisestään vain vahvistunut, kun Vili Savolainen kaapattiin HJK:sta ja Henri Scheweleff VPS:stä. Iloinen uutinen oli myös valmentaja Ari Hjelmin allekirjoittama kolmen vuoden jatkosopimus. Tamu sai myös farmiseuran, kun perinteinen Ilves otti paikan kakkosdivisioonassa. Mielenkiintoista oli myös Tamu:n johdon hiljattainen tutustumismatka Skandinavian suurseura Rosenborgin organisaatioon. Tämä kaikki edellä mainittu lupaa todella hyvää ja Tampereella onkin jalkapallossa tapahtumassa, jotain todella suurta! Sen sijaan "nukkuva karhu" HJK on hankkinut vain keskinkertaisuuksia riveihinsä. Esimerkiksi Veikkausliigan parhaimmistoon kuuluva Vili Savolainen ei uskonut nyky-HJK:n ja lähti. Myös Sebastian Sorsa ja Markus Halsti ovat suuntaamassa muualle. Tilalle HJK on hankkinut esim. Tuomas Kansikkaan ja Mikko Hauhian, jotka ovat ikävä kyllä vain Veikkausliigan keskitasoa. Tuntuu siltä, että toimitusjohtaja Olli-Pekka Lyytikäisen rahat ovat loppu? Pitää muistaa kuitenkin, että HJK:lla on Suomen paras juniorimylly ja sieltä voitaisiinkin rohkeasti nostaa pelaajia liigakentille. Ongelma tässä on se, että kaikki Antti Muurisen luotsaamat menestyneet joukkueet ovat olleet jo kokeneita kuten: Kuusysi, HJK-98, ja maajoukkue.

TPS:n ja Hongan leirissä on oltu pelaajahankintoiden suhteen vielä hiljaa, mutta toisaalta näiden joukkueiden runko on jo erinomainen. TPS:n valmentaja Mika-Matti Paatelainen onkin rohkeasti sanonut nostavansa junioreita liigakentille. Tälläistä enemmän ja unohdetaan ne "ulkomaalaisvahvistukset", koska vain tämä tie vie nuoria pelaajiamme eteenpäin.

Kyllä tässä jo odottaa tammikuussa alkavaa Liigacuppia sekä ensi kesän huippumielenkiintoista Veikkausliigaa! Merkille pantavaa on, että suurimmassa osassa liigaseuroista on valmentajana nuori, entinen pelaaja. Uskon, että tämän johdosta näemmekin rohkeaa ja hyökkäysvoittoista peliä!

Suomi-Azerbaidzhan talvisella Olympiastadionilla



Suomen maajoukkue oli harjoitellut tiistaista asti talvisessa Helsingissä Azerbaidzhan peliä varten. Mikä tärkeintä takapakkeja ei ollut viikon aikana tullut, joten Suomi pääsi parhaalla mahdollisella kokoonpanolla elintärkeään karsintapeliin. Vain voitto pitäisi EM-lopputurnaus haaveet elossa. Vastustaja Azerbaidzhan osoitti hyvyytensä maaliskuussa Bakussa, kun se otti 1-0 yllätysvoiton Suomesta. Tämä tulos osoitti, miten vaikeaa Suomella on ollut ennalta heikompia vastaan kuluvissa karsinnoissa. Suomi on kohdannut Azerbaidzhanin viidesti, joista saldona on neljä voittoa ja se tappio viime keväältä. Maaliero oli ennen illan peliä Suomen hyväksi 10-3, eikä Azerbaidzhan ollut kyennyt maalintekoon vierasotteluissa Suomea vastaan. Kummallakaan joukkueella ei ole kokemusta arvokisoista ja Azerbaidzhanin kohdalla se ei ole ollut edes lähellä, sillä 66 EM-ja MM-karsintapelistä se on voittanut vain viisi! Suurin ero joukkueiden välillä on ollut puolustustyöskentely, mistä kertoo seuraava tosiasia. Azerbaidzhanilla on pysynyt maali puhtaana vain kerran näissä karsinnoissa, kun Suomi on pitänyt nollan jo kuudessa pelissä! Tilastoihin tuijottaminen on kuitenkin vain puolitotuutta, koska päivänkunto ratkaisee. Ilman lämpötila oli -3 C ja stadionin nurmi oli osittain suolaliuoksella sulatettu. Katsomossa tarkeni kuitenkin aivan hyvin, kunhan oli kerrospukeutunut. Täten vain surkea katsojamäärä (10325) sai ihon kananlihalle! Ei tätä jaksa kerta toisensa jälkeen enää ihmetellä ja pohtia syitä. Meitä oli paikalla vain me todelliset jalkapallon ystävät.
*********************************************** Suomi lähti otteluun tutulla puolustuslinjalla, jonka koostivat: Sami Hyypiä, Hannu Tihinen, Toni Kallio ja Petri Pasanen. Keskikentän muodostivat: Teemu Tainio, Joonas Kolkka, Daniel Sjölund ja Roman Eremenko. Kärjessä aloittivat Jonatan Johansson ja Mikael Forssel, jolloin taktiikaksi hahmottui perinteinen 4-4-2.

Vierasjoukkue lähti otteluun yllättävän kovalla temmolla ja onnistuikin pitämään Suomen puolustuksen lämpimänä. Pian isännät kuitenkin ottivat ohjat haltuunsa ja pelin painopiste siirtyi Azerbaidzhanin kenttäpuoliskolle. Kahdeksan minuuttia oli vasta pelattu, kun Suomi sai ensimmäisen tekopaikkansa. Hannu Tihinen pääsi kulmapotkun jälkitilanteesta laukomaan läheltä, mutta maalivahti Farhad Velijev hoiti homman. Seuraavaksi puolen tunnin pelin jälkeen Daniel Sjölund pääsi laukomaan rangaistusalueen rajalta, mutta veto viuhui niukasti yli maalin. Vielä lähempänä maalin synty oli 43. minuutilla, kun Petri Pasanen keskitti ja Teemu Tainio pääsi ohjaamaan maalin nurkalta, mutta Velijev venyi paraatitorjuntaan. Aivan ensimmäisen puoliajan lopussa Suomi sai vielä hyvän mylläkän Azerbaidzhanin maalille, mutta lopulta Tihisen pusku suuntautui suoraan Velijevin syliin. Tauolle mentiin Suomen täydellisessä hallinnassa ja ottelu olisi voinut olla jo ratkennut.

Suomi lähti toiselle puoliajalle samalla koostumuksella, mikä olikin aivan oikea ratkaisu. Suomi alkoi lisätä kierroksia, koska maali oli saatava. 47. minuutilla maali oli erittäin lähellä, kun Hannu Tihinen puski ylärimaan kulman jälkitilanteesta. Seuraavan kerran Azerbaidzhanin poikkipuu tärisi 55. minuutilla, kun Joonas Kolkka laukoi rangasitusalueen rajalta. Muutama minuutti tästä Sami Hyypiä pääsi puskemaan, mutta Velijev kesti. Vihdoin 59. minuutilla saimme mitä halusimme, kun Roy Hodgson otti Jonatan Johanssonin vaihtoon ja kentälle asteli puolen vuoden tauon jälkeen Jari Litmanen. Kaikki 10 325 katsojaa (paitsi toimittajat) nousivat seisaaltaan taputtamaan kaikkien aikojen suomalaispelaajalle ja Jari kertoikin pelin jälkeen olleen liikuttunut tilanteesta.
Seuraavaksi oli kuitenkin luvassa kylmä suihku pimenevässä marraskuun iltapäivässä. Suomen puolustus pelasi hieman löysästi ja Mahmud Gurbanov pääsi etenemään vasemmalta rangaistusalueelle. Tarkka ja kova laukaus painui vastustamattomasti takanurkkaan ohi Jussi Jääskeläisen pelikellon näyttäessä 63. minuuttia. Tilanne oli dramaattinen ja nyt olikin laitettava kaikki peliin! Hodgson teki seuraavaksi nerokkaan vaihdon vaihtamalla Mikä Väyrysen Toni Kallion tilalle ja Daniel Sjölund siirtyi vasemmaksi pakiksi. Näin siirryttiin kolmeen puolustajaan, jolloin hyökkäykseen saatiin yksi mies lisää. Tämän jälkeen Suomi uskoi omaan tekemiseensä ja loi entistä enemmän painetta Azerbaidzhanin maalille. Tilanteita syntyi liukuhihnalta, mutta maalia ei syntynyt. Katsomossa elimme täysillä mukana ja tälläistä kannustusta en ole kokenut ikinä Suomen peleissä. Lopulta painostus palkittiin ja millaisella tavalla! Tihinen jatkoi 79. minuutilla keskityksen päällään maalin edustalle ja Mikael Forssel syöksyi tilanteeseen. Hän otti upeasti pallon rinnalla haltuunsa aivan azerimolarin nenän edestä ja laukoi erittäin vaikeasta asennosta pallon pussiin. Koko Olympiastadion meinasi revetä liitoksistaan, vaikka meitä oli vain neljäsosa yleisökapasiteetista. Suomen painostus vain yltyi tasoituksen jälkeen ja katsomossa elimme jokaisen minuutin, joka solulla, kunnes 86. minuutilla räjähti! Viisi minuuttia aikaisemmin vaihdosta sisään tullut Shefki Kuqi pääsi Litmasen loistavan vaparin jälkeen jatkamaan päällään pallon verkkoon aivan maaliviivalta. Suomen kaikki pelaajat tuulettivat ja katsomossa olimme täydellisessä euforiassa. Tämä oli jotain ennennäkemätöntä, koska nousimme tappioasemasta voittoon!

Mikael Forssel tiivisti kaiken juuri oikealla tavalla pelin jälkeen: "tämä on uudenlainen Suomi, joka uskoo itseensä loppuun asti". Näin se on, olemme vihdoin pääsemässä menneisyyden rasituksista ja huonosta itsetunnosta. Tästä on erittäin hyvä jatkaa kohti Portugalia, joka kohdataan karsintojen päätöspelissä ensi keskiviikkona. Me tarvitsemme jälleen voiton ja Serbian on menetettävä pisteitä kahdesta viimeisestä ottelustaan (Serbia-Kazakstan siirrettiin ensi lauantaille ja keskiviikkona pelataan Serbia-Puola). Homma ei ole enää omissa käsissämme, mutta kävi keskiviikkona miten tahansa, niin Suomen joukkue on jo ylittänyt itsensä. Koko joukkueesta voi olla ylpeä, koska se on osoittanut pystyvänsä haastamaan myös Euroopan huippumaita! Suomella on tähän mennessä näissä karsinnoissa vain kaksi tappiota ja 23 pistettä! Tämä on, jotain uskomatonta: http://www.yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/html?PAGE=273.

Suomi pelasi joukkueena kurinalaisesti, jossa kaikki osallistuivat myös puolustamiseen. Keskikentällä pelannut Roman Eremenko saa minulta kyllä erityisen maininnan, koska sen verran kypsää pelaamista vasta 20-vuotias Roman esitti! Mikäli hän Portugalia vastaan näin hyvin pelaa on seuran vaihto ilmeinen (tällä hetkellä pelaa Serie-A seura Udinesessa, mutta peliaika ollut vähäistä). Nyt kaikkien katseet kohti Portugalia ja viimeistä koitosta näissä karsinnoissa. Mikä olisikaan parempi tapa päättää tämä yli vuoden kestänyt maratoni, kuin voittajana maalissa!

Suomen cupin finaalitrilleri FC Honka-Tamu

Kumpainenkin joukkue haki finaalista vasta seurahistoriansa ensimmäistä Suomen cupin voittoa. FC Honka esiintyi cupin finaalissa viimeksi vuonna 1969, kun Haka oli vahvempi luvuin 2-0. Tamu:n finaali muistot ovat lähempää, kun se pelasi vuonna 2001 Atlantista vastaan häviten 0-1. Näin ollen Antero Nymanin muistopokaali tulisi saamaan uuden nimen kylkeensä. Matkalla finaaliin Honka raivasi tieltään Atlantiksen, FC Kuusankosken, Interin ja HJK:n. Tamu puolestaan lähetti laulukuoroon KPV:n, JIPPO:n, AC Oulun ja GBK:n. Kaikki oli valmiina Finnairstadionilla pitkän kauden viimeiseen rutistukseen ja tunnelmaa latisti vain taas kerran surkea katsojamäärä (1400 katsojaa). Kotiin jääneille tiedoksi, että missasitte yhden kauden parhaimmista peleistä!

********************************************

Tamu lähti otteluun siipirikkoisena, kun avainpelaajista: Tomi Petrescu, Sakari Saarinen ja Jari Niemi olivat loukkaantuneina sivussa. FC Hongan leirissä sen sijaan terveystilanne oli parempi.

Ottelu alkoi heti hyvällä sykkeellä ja Tamu oli hieman terävämpi, mutta myös Honka sai luotua tilanteita. Tamperelaisten joukoissa ilmeet synkkenivät puolen tunnin kohdalla, kun Tamu:n Juska Savolaisen käsi osui Janne Saarista päähän. Erotuomari Vesa Hätilä ei epäröinyt, vaan nosti tilanteesta punaisen kortin Savolaiselle ja Tamu oli yhtäkkiä vajaamiehinen. Tämän jälkeen peli rauhoittui, joskin Honka sai ottelua hallintaansa.

Toiselle puoliajalle Tamun:n luotsi Ari Hjelm ryhmitti joukkueensa puolustavammaksi, jolloin kärjestä Jonne Hjelm jäi vaihtoon ja kentälle asteli Antti Hynynen.

Toista puoliaikaa oli ehditty pelata vain kolmisen minuuttia, kun Hongan John Wecström kurotti keskitykseen kädellään ja tästä seurasi hänelle toinen keltainen kortti. Näin tilanne tasoittui, kun molemmat jatkoivat kymmenellä miehellä. Kentän vajaamiehityksestä johtuen pelin tempo laski selvästi ja Honka oli joukkue, joka otti ottelun hallintaansa. 60. minuuttia oli pelattu, kun hallinta palkittiin komealla maalilla. Mika Helin keskitti vasemmalta laidalta maalin edustalle ja Jami Puustinen pääsi tuikkaamaan pallon Tamu-pakkien välistä etukulmasta sisään. Maalin jälkeen Honka vei entistä selvemmin peliä ja sen olisikin pitänyt ratkaista ottelu. Esimerkiksi Janne Saarisella oli muutama loistava paikka, mutta sihti ei ollut kohdallaan. FC Honka oli jo purjehtimassa ensimmäiseen cup-voittoonsa, kunnes peliajan jo täyttyessä Tamu osoitti luonteensa. Antti Pohja keskitti maalille ja Hongan Tuomo Turunen epäonnistui purussaan. Juuri vaihdosta sisään tullut Mika Sipiläinen (ilman sopimusta ensi kaudeksi) ehti ensimmäisenä irtopalloon ja toimitti pallon pömpeliin.

Vuorossa oli tämän jälkeen kaksi kertaa 15. minuutin jatkoaika, eikä kukaan arvannut mitä olisikaan vielä luvassa. Jatkoaikaa ehdittiin pelata vain viitisen minuuttia, kun Tamu onnistui jo toistamiseen. Hongan epäonnensoturi oli jälleen toppari Turunen, joka katkaisi Antti Ojanperän keskityksen, mutta pallo kimposi siitä suoraan Antti Hynyselle, joka sai viimeistellä tyhjään maaliin. Tamu ei johtoasemassakaan hidastellut, vaan päinvastoin! 12. minuuttia oli pelattu, kun pelin "man of the match" Mika Sipiläinen pääsi nokikkain Hongan maalivahdin Tomi Maanojan kanssa. Hän ohjasi pallon takakulmalle, jonne rynni Henri Myntti. Ari Hjelmin taktisen nerokkuuden ansiosta kärkeen nostettu toppari Myntti niittasi Tamu:n kolmannen maalin. Jatkoajan ensimmäinen 15 minuuttia oli vasta pelattu ja ottelu näytti jo ratkenneen. Näin ei käynyt, vaan luvassa oli uskomaton loppuhuipennus. FC Honka lähti määrätietoisesti hakemaan osumia ja kavennus syntyi pikaisesti. Tero Koskela keskitti maalille, jonne Ville Jalasto oli unohtunut täysin vapaaksi ja Jalasto sai rauhassa pistää pallon pussiin. Tasoitus syntyi vain pari minuuttia myöhemmin ensi kaudeksi Ruotsiin Häckeniin siirtyvän Janne Saarisen vapaapotkusta. Keskityksen ja laukauksen välimuoto ohitti pelaajamuurin ja painui takakulmaan. Unohtumaton ottelu päättyi täten 3-3 lukemiin ja ratkaisu täytyi hakea pilkuilta. Rankkarikisassa Tamu:n sankariksi nousi maalivahti Mikko Kavén, joka torjui Tero Koskelan ja Mika Helinin laukaukset. Näin kauden ylivoimaisesti paras suomalaisjoukkue Tamu pääsi juhlimaan seurahistoriansa ensimmäistä Suomen cupin voittoa ja harvinaista tuplamestaruutta. Onnittelut jälleen Tampereelle, mutta FC Honka teki tästä pelin! FC Honka olisikin ansainnut muutaman vuoden fantastisen työn jälkeen voiton, mutta Honka pääsee eurokentille taas ensi vuonna ja tällä kertaa Uefa cupiin. Mikä tärkeintä Honka on osoittanut kuuluvansa Suomen seurajoukkueiden eliittiin, sekä tulevaisuuteen yhdessä Tamu:n ja TPS:n kanssa!

********************************************

Nyt katseet siirtyvät maajoukkueemme ratkaisupeleihin Azerbaidzhania ja Portugalia vastaan.

Suuri valonpilkahdus tässä pimeässä marraskuussa koettiin, kun saimme kuulla Jari Litmasen toipumisesta etuajassa akillesjänneleikkauksestaan. Minä tiesin tämän jo syyskuun alussa (voi tarkastaa jutuista), koska tiesin miten paljon Jari haluaa olla mukana näissä ratkaisupeleissä. Litmasta ei voi, kuin ihailla kerta toisensa jälkeen, kun ajattelee kuinka paljon hän on taas kerran tehnyt töitä kuntoutumisensa eteen yksin ja yhdessä maajoukkueen fysioterapeutin Jari-Pekka Keurulaisen kanssa. Moni Litmasen kaltaisen uran omaava maailman luokan pelaaja nauttisi mieluummin margaritoja kuuman auringon alla, kun treenaisi intensiivisesti koleassa Suomessa! Jarilla on enää yksi unelma jäljellä jalkapalloilijan urallaan ja se on johdattaa Suomi arvokisoihin. Mikä tärkeintä meillä on taas koossa yhtä hyvä ryhmä, kuin karsintojen avauspelissä Puolaa vastaan (Suomi voitti 3-1, Litmanen kaksi maalia). Loistava uutinen on myös Mikael Forsselin toipuminen tyräleikkauksesta huippukuntoon. Vapise Portugali! Tutkapari Litmanen/Forssel on jälleen yhdessä!

Kauden päätös Vuosaaressa

Protestina HJK:n seuraorganisaatiota vastaan päätimme mennä Vuosaareen, vaikka HJK pelasikin samaan aikaan Finnairstadionilla TPS:ä vastaan. Syitä tähän ratkaisuun oli monia, joista esimerkkinä Keith Armstrongin jättäminen kantamaan yksin vastuu heikosta kaudesta, sekä viimeisimpänä Aki Hyryläisen katala kohtelu. Näin ollen likimain kahdenkymmenen vuoden tiiviin Klubin kannattamisen jälkeen emme enää ensi kaudella hanki HJK:n kausikortteja!

Veikkausliigan päätös oli täten käsillä Vuosaaressa, kun melkein kuusi kuukautta oli kautta takana. Paljon on nähty tänä aikana otteluita, maaleja, voittoja ja tappioita. Hammasta on purtu valmentajien että pelaajien keskuudessa. Nyt oli vuorossa "grande finale" ja oli aika erottaa "jyvät akanoista". Vuosaaren Viikinkien oli laitettava pokeritermein "all in", koska vain voitto pelastaisi sen suoralta putoamiselta. FC Haka:n leirissä sen sijaan tarvittiin voittoa, koska muuten hopeasija ja sitä kautta Haka:n toiminnalle elintärkeä europaikka karkaisi. Näin ollen panokset tässä pelissä tulisivat olemaan dramaattiset. Vuosaaren Viikingeille voitto merkitsisi ennen kaikkea jalkapallon tulevaisuutta Vuosaaressa, joka ei kyllä tähänkään mennessä ole kaupungilta juuri tukea saanut. Viikinkien alkukausi oli lupaava, kun esimerkiksi FC Honka kaatui Heteniityn hurmoksessa toukokuussa, mutta sen jälkeen realiteetit tulivat nopeasti puoliammattilaisjoukkueelle selviksi. Varsinkin keskikesän aikana olisi pitänyt saalistaa noin viisi pistettä enemmän, jolloin tilanne ei olisi näin kriittinen. Raskaan kauden jälkeen oli alkamassa ottelu, johon pelaajia ei tarvinnut erikseen motivoida, koska kaikki tiesivät varmasti tilanteen. Oli myös luvassa taistelua viimeiseen peliminuuttiin asti. Tälläistä draamaa on jalkapallo parhaimillaan ja mikä parasta, käsikirjoitusta ei kukaan tiedä etukäteen!

********************************************

FC Viikingit lähti lähes kolmen tuhannen katsojan edessä otteluun latautuneena ja taistelevana. Joukkue saikin pelin hallintaansa ja paikkoja ratkaista ottelu tarjoutui. Ensimmäinen paikka siunaantui kotijoukkueen Malakeeville, mutta hänen veto heilautti vain sivuverkkoa. 25. minuutilla pääsi Viikinkien Joonas Sarelius tekopaikkaan rangaistuspilkun kohdilta, mutta taas viimeistely ontui. Näistä paikoista pitää tällä tasolla onnistua ja tämä todistikin vain sitä, ettei Viikinkien tapaiselle puoliammattilaisryhmälle jää tarpeeksi aikaa itse harjoitteluun. Viikinkien painostus jatkui edelleen ja joukkueen paras paikka maalintekoon syntyi 40. minuutilla Kristian Kunnakselle, joka pääsi viidestä metristä vapaasti puskemaan, mutta ei tästäkään syntynyt toivottua tulosta. Yleensä jalkapallossa käy niin, että mikäli et omista paikoista tee maalia, niin vastustaja tekee. Näin kävi myös tällä kertaa, kun peliaika oli juuri täyttymässä. FC Haka:n Cheyne Fowler lähetti upealla syötöllä Mikko Mannisen läpiajoon, joka harhautti Viikinkien maalivahdin Luis Fernanadon ja toimitti pallon tyhjään maaliin.

Toisella puoliajalla mentiin täysin Haka:n komennossa ja tasoero tuli jokaisella osa-alueella esiin. Mikko Manninen pääsi ratkaisupaikkaan 50. minuutilla rangaistusalueen rajalta, mutta veto oli löysä. 58. minuutilla yksi ottelun hahmoista ollut Manninen keskitti oikealta ja Toni Lehtinen pääsi päineen palloon, mutta pusku meni hieman ohi maalista. Viikingit sai kavennuspaikan minuuttia myöhemmin, kun Sarelius pääsi laukomaan lähietäisyydeltä kulman jälkitilanteesta. Maali oli jo tyhjillään, mutta Haka:n puolustus selvitti viimehetkellä tilanteen. 61. minuutilla tuli ottelussa viimeinen niitti Viikinkien putoavaan arkkuun, kun Manninen vapautti Janne Mahlakaarron läpiajoon. Mahlakaarto nosti pallon komeasti maaliin ja ottelu oli ratkennut. Loppuaika oli enää pelailua ja Viikingit näytti tyytyvän kohtaloonsa.

Viikingit pelasti kuitenkin suoralta putoamiselta MyPa, joka voitti viime hetken maalilla AC Oulun. Näin ollen Oulu putoaa ja Viikinkien sarjapaikka varmistuu vasta liigakarsinnassa Rops:ia vastaan. Mikäli Viikingit varmistaa liigapaikan ensi kaudeksi on sillä todella paljon tehtävää. Olosuhteet ovat Vuosaaressa todella surkeat ja tämän korjaamiseen ei ole laitettu koko kauden aikana tikkuakaan ristiin. Puupenkit ovat varsinkin vanhemmille ihmisille vaaralliset, ei ole katettua katsomoa ja kenttävalotkin ovat alitehoiset niin kuin kuvasta näkee. Myös joukkueen on vahvistuttava ja puoliammattilaisuudesta päästävä eroon, koska puolivaloilla ei tämän hetken Veikkausliigassa pärjätä. Eikö Helsingin kaupunki voisi lähteä talkoisiin mukaan, niin kuin Espoossa? Kyllä Helsingissä pitää olla useampi liigaseura, joka pitää myös HJK:n hereillä!

**********************************************

Onnitelut menevät Tampereelle, joka ansaitsi toisen peräkkäisen mestaruutensa. Tamu:lle ei yksinkertaisesti löydy tällä hetkellä pelillisesti haastajaa Veikkausliigassa. Kovasti satsaavilla FC Hongalla ja TPS:llä on työ vasta alussa, joten Tamu on ykkönen vielä vuoden tai pari. FC Honka on vakiinnuttanut paikkansa neljän parhaan joukossa, mutta silti kausi oli hienoinen pettymys. Espoossa tuskin jäädään murehtimaan nykytilannetta, vaan näemme ensi kaudella sisuuntuneen Hongan. TPS:n kolmossija oli kova saavutus, kun ottaa huomioon miten vaiheessa joukkue vielä talvella oli. Mika-Matti Paatelainen tulee luotsaamaan TPS:n kohti menestystä, se on varma. FC Haka oli toinen ja toivottavasti loistavaa työtä kapealla ringillä tehnyt Olli Huttunen saa enemmän resursseja ensi kauteen. Kauden fiasko oli ehdottamasti HJK, joka loppukauden toiminnallaan ei ainakaan lisää ystäviä saanut. Kaikesta huolimatta nukkuva "karhu" herää varmasti ensi kaudella? Kaiken kaikkiaan kaudesta ei tullut läpimurtoa, jota toivoin toukokuussa. Veikkausliigalla olisi ollut mahdollisuus maajoukkueen menestyksen vedossa tulla suosituimmaksi palloilusarjaksi Suomessa, mutta tilaisuus hukattiin. Tähän on varmasti monta syytä, mutta yksi niistä on ainakin täysin epäonnistunut otteluohjelma! Otteluohjelma ei millään tavalla tukenut kilpailutoimintaa ja katsojat se unohti täysin. Ajatelkaa, jos meillä olisi tietyt pelipäivät viikossa, täysiä kierroksia ja eikä keskikesällä kolmen viikon taukoja? Ihmiset tietäisivät milloin on se"game day"! Miksi tämä onnistuu suuressa maailmassa, muttei meillä? Veikkausliigan johdossa tarvittaisiin nyt "haalarimiehiä", jotka laittaisivat tuulemaan, koska "pukumiehiä" on jo tarpeeksi jalkapallon parissa!

Suomalaisen jalkapallon satavuotisjuhlaottelu Suomi-Espanja

Suomalaisen jalkapallon taival on ollut kivinen, mutta ikimuistoinen. Vielä sadan vuodenkaan jälkeen se ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta selkeänä maamme ykköslajina. Pitkälle on kuitenkin tultu siitä, kun englantilaiset laivamiehet alkoivat järjestää 1890-luvulla yksittäisiä jalkapallo-otteluita maassamme. Seuraava suuri askel tapahtui toukokuun 19. päivänä 1907, kun Helsingissä pidettiin Suomen Palloliiton perustava kokous. Mies nimeltä Erik Von Frenckell oli seuraava suuri tekijä, jonka ansiosta loimme kansainvälisiä suhteita ja jalkapallo kasvoi maassamme. Hän toimi Palloliiton puheenjohtajana peräti 34 vuotta vuosina 1918-1952. Tärkeitä tekijöitä jalkapallon aseman vahvistumisessa ovat olleet myös valmentajat, sekä pelaajat eri aikakausina. Lippulaivamme maajoukkueen valmentajina on ollut monta merkittävää persoonaa kuten esimerkiksi: Olavi Laaksonen (1962-74), Aulis Rytkönen (1975-78), Martti Kuusela (1982-87), Jukka Vakkila (1988-1994), Richard Möller Nielsen (1996-99), Antti Muurinen (2000-2005) ja nyt Roy Hodgson. Loistavia pelaajia on ollut vieläkin enemmän kuten esimerkiksi: Aulis Rytkönen (ensimmäinen ammattilaispelaaja Toulouse/Ranska) pelasi vuosina 1948-1966, Jari Litmanen (maailmanluokan tähtipelaaja), Eino Soinio, Niilo Tammisalo, Thure Sarnola, Kai Pahlman, Stig-Görän Myntti, Arto Tolsa, Atik Ismail, Pasi Rautiainen ja Sami Hyypiä. Kaikki nämä mainitut valmentajat että pelaajat ovat vieneet suomalaista jalkapalloa eteenpäin ja heidän, sekä monien muiden ansiosta ykköslajin asema Suomessa on pian todellisuutta.

Itselläni kosketus tähän lajiin syntyi, kun isäni vei minut nappulaliigaan kuusi vuotiaana. Pelasin seuraavat kymmenen vuotta tiiviisti GRIFK:n riveissä. Parhaat muistot ovat Helsinki cupista, johon osallistuimme viisi kertaa ja jopa perheemme lomamatkat piti sovittaa kesän huipputapahtuman mukaan. Helsinki cupissa kohtasin myös Mikael Forsselin, joka oli HJK:n hyökkääjä. Hän teki ottelussa meitä vastaan yhden ottelun maaliennätyksen (8maalia) ja jälkeenpäin ajateltuna näin sen pitikin mennä, vaikka olinkin ottelussa puolustajana. Miklusta tuli huippu ja itselläni muut kiinnostuksen kohteet veivät voiton 16-vuotiaana. Tapasin kuitenkin Miklun vuosien päästä ja hän muisti vielä tapahtuneen. Kaikesta huolimatta rakkauteni tätä upeaa lajia kohtaan ei ole sammunut ja matseissa käymme viikottain.

Paikan päällä stadionilla oli vastassa fantastinen iltavalaistus, eikä lämpötilakaan ollut talvinen. Ihmetystä herätti vain surkea katsojamäärä (11 565), mistä herääkin kysymys, eivätkö suomalaiset osaa juhlia ja nauttia ilman alkoholia?

*********************************************

Suomi lähti otteluun hieman erilaisella pelaajaryhmällä, kuin lauantaina pelatussa Belgia ottelussa. Paluun loukkaantumisten johdosta maajoukkueeseen tehnyt Antti Niemi otti paikan maalilla. Pitkään pelaamattomuudesta ja loukkaantumisista kärsinyt Mika Väyrynen sai myös tilaisuuden avauskokoonpanossa. Myöskin puolustuksen ikonit Sami Hyypiä ja Hannu Tihinen pelasivat vain yhden puoliajan.

Ottelusta luvattiin viihdyttävää peliä, mutta sen pilasi ottelun ajankohta, joka ei oikein sopinut kummallekaan (Euroopan huippusarjat jatkuvat jo viikonloppuna, joten pelaajia ei voi ylikuormittaa). Aivan ottelun alussa peli oli tasaista ja palloa siirreltiin vain pelaajalta toiselle. Espanja otti pikkuhiljaa kuitenkin pelin hallintaansa ja esitti pikkunäppärää lyhytsyöttöpeliä. Espanjalaisten tilanteiden luonti oli tästä huolimatta tehotonta, eikä se kunnolla haastanut Sami Hyypiän johdolla taas kerran loistavasti pelannutta Suomen alakertaa. Vastaavasti Espanjan maalilla Hyypiän seurakaveri Pepe Reina Liverpoolista oli täysin työtön.

Toiselle puoliajalle pelin tempo nousi selvästi ja myös Suomi pääsi hyökkäämään. Ensimmäinen tekopaikka siunaantui 49. minuutilla tauolla peliin vaihdetulle Mika Nurmelalle, mutta "Nuren" laukaus Joonas Kolkan keskityksestä epäonnistui. Myös espanjalaiset pääsivät kokeilemaan Niemen näppien pitävyyttä Suomen maalilla, mutta Niemi torjui erinomaisesti niin Pernian, kuin Luis Garciankin laukaukset. Kertaalleen espanjalaiset saivat pallon tolppaankin, mutta Niemi kesti. Seuraavaksi Suomen peli piristyi, kun Alexei Eremenko junior kirmasi kentälle. 87. minuutilla Suomi oli tehdä maalin, kun Jonatan Johansson rynnisti röyhkeästi maalille, mutta espanjalaispuolustus peitti tilanteen.

Suomi pelasi näin ollen jo neljännen peräkkäisen nolla-nolla tasapelin, mutta kuka olisi tälläistä putkea jalkapallon huippumaita vastaan osannut vielä kymmenen vuotta sitten ennustaa?

Täytyy tästä juhlaottelusta sanoa suoraan, että se oli vain pelailua. Toisaalta tähän pisteeseen on tultu, kun huiput pelaavat eri sarjoissa kahden jopa kolmen pelin viikkotahtia, jolloin ystävyysotteluita on mahdotonta enää järjestää. Suomen tilanne omassa karsintalohkossaan huononi merkittävästi, kun Portugali että Serbia voittivat kierroksen rästipelinsä. Nyt Suomi on lohkossa neljäntenä ja tarvimme jo apua muilta. Homma on kuitenkin "yksinkertainen", joka tarkoittaa Azerbaidzhanin sekä Portugalin voittamista, mutta myös Serbian pitää menettää ainakin yksi piste jäljellä olevista peleistä. Minua ei tässä yhtälössä mikään muu mietitytä, kuin se, että kuka tekee ne tarvittavat voittomaalit? Kuvaavaa on, että edelleen paras maalintekijämme kuluvissa karsinoissa on Jari Litmanen (4maalia). Tekeekö Litmanen "Kuninkaan paluun" Portoon Portugalia vastaan, vai loppuuko aika kesken? Tämä seikka tulee ratkaisemaan miten meidän käy!

******************************************

Lopuksi täytyy onnitella U-21 maajoukkuetta ja sen valmentajaa Markku Kanervaa! Olette tehneet käsittämättömän loistavaa työtä nuorten EM-karsinnoissa. Neljä voittoa, eikä yhtään tappiota on täydellinen sensaatio! Joukkue koostuu pääosin 2003 nuorten MM-kisoissa (pelattiin Suomessa) pelanneista 86-vuonna syntyneistä "vintiöistä". Joukkue on kehittynyt yhdessä upealla tavalla, joka nyt tuottaa hedelmää. Tärkeää on myös, että suurin osa heistä saa vastuuta jatkuvasti Veikkausliigassa. Meillä on nyt kerrankin turvattu tulevaisuus suomalaisessa jalkapallossa, kun aikanaan nämä samat kaverit nousevat A-maajoukkueeseen.

Ainoa mikä tässä hieman ihmetyttää, ettei edes maaleja näistä nuorten peleistä ole nähnyt mediassa. Toisaalta voi olla parempi, ettei nuoria aleta mediassa liikaa pyörittämään, ettei todellisuus katoa.

Hyvältä kaiken kaikkiaan näyttää satavuotiaan suomalaisen jalkapallon tulevaisuus! Mikä tärkeintä me kaikki voimme olla omalta osalta sitä kehittämässä menemällä katsomaan paikan päälle esimerkiksi Veikkausliigaa, jossa mm. U-21 maajoukkuepelaajatkin suurimmaksi osaksi pelaavat!

FC Honka kärsi kolauksen mitalihaaveilleen




FC Honka lähti otteluun liigapaikastaan taistelevaa FF Jaro:a vastaan selkeänä ennakkosuosikkina. Honka oli ennen illan peliä tasapisteissä TPS:n kanssa liigassa kolmantena, eikä toisena oleva FC Haka:kaan ollut tavoittamattomissa. Jaro on ollut mieluisa vastustaja keltamustaraitapaidoille Veikkausliigassa, sillä kolmesta aiemmasta kohtaamisesta Honka on voittanut kaikki maalierolla 10-5. Lisälatauksen otteluun toi seikka, että Jarossa pelaa entisiä honkalaisia: Marco Matrone ja Vesa Heikinheimo. Lisäksi Mika Lehkosuo on käynyt samoja valmentajakursseja yhdessä kollegansa Mika Laurikaisen kanssa. Hongan viimeisin ottelu oli Suomen cupin puolivälierä Interiä vastaan, jonka joukkue voitti vasta rangaistuspotkukilpailun jälkeen. FF Jaro sen sijaan taisteli tasapelin Veikkausliigan tämän hetken kuumimman joukkueen vieraana ( IFK Marienham). Sateinen sää oli taas kerran verottanut ihmisten intoa tulla paikan päälle ja yleisömäärä 2302 olikin varmasti kaikille pettymys. Upeat uudet kenttävalot toivat iltaan kuitenkin tiettyä värinää.
*************************************************
Mika Lehkosuo oli joutunut otteluruuhkan takia järjestämään puolustusta uuteen uskoon, kun Hannu Haaralan ja Roope Heilalan korvasivat Mika Helin ja Rami Hakanpää. Upea veto oli myös vasta 17- vuotiaan lupaavan juniorin Jaakko Lepolan nostaminen avaukseen liigadebyytissään.

Ottelu alkoi märällä nurmella tasaisissa merkeissä ja tilanteisiin mentiin kovaa. Jaro kuitenkin hallitsi hienoisesti ensimmäisen puoliajan alkua ja saikin pari kelvollista laukausta aikaan. Kuudennella minuutilla Jussi Aalto (HJK-peluri Iiro Aallon veli) pääsi kokeilemaan pienestä kulmasta, mutta Hongan maalilla Tuomas Peltonen selvitti tilanteen. Vain minuuttia myöhemmin Jussi Roiko sai tekopaikan 16 metristä, mutta taas Peltonen veti pidemmän korren. Honka pääsi alun jälkeen paremmin peliin mukaan ja ottikin kenttätapahtumia hallintaansa. 26. peliminuutilla erinomaisesti pelannut Joel Perovuo keskitti oikealta ja liigadebyyttiään pelannut Jaakko Lepola oli lähellä onnistua maalinteossa. Ensimmäinen maali koki päivänvalon 35. minuutilla, kun Joel Perovuo vei isännät ensimmäisellä liigamaalillaan johtoon. Esityön maaliin teki (urheilujoukoissa palvelukseen astunut) Jami Puustinen. Perovuolla oli ennen taukoa vielä toinen paikka, mutta Jaron Jesper Törnqvist ehti viime hetkellä pallon tielle. Tauolle siirryttiin Hongan johdossa, eikä Jaro ollut saanut peliään kulkemaan.
Ottelun 64. minuutilla vastikään Hongan kanssa kahden vuoden jatkosopimuksen allekirjoittanut John Weckström syötti taitavasti pallon kentän poikki Perovuolle, joka harhautti pari vastustajaa ja sijoitti fantastisesti 15 metristä takanurkkaan. Tässä vaiheessa peli näytti ratkenneen, mutta muutama Hongan pelaaja taisi unohtaa jalkapallo-ottelun kestävän 90 minuuttia. Jaron valmentaja Mika Laurikainen osoitti taktiset taitonsa täydellisillä vaihdoillaan, kun Jonas Emet ja Niklas Storbacka juoksivat kentälle. 74. minuutilla Emet laukoi 25 metristä ja Hongan maalilla Tuomas Peltonen imuroi käsittämättömällä tavalla pallon sisään. Vain viisi minuuttia edellisestä Hongan puolustuksen karmea iltapuhde sai jatkoa, kun Niklas Storbacka otti pallon haltuun Hongan puolustuksen virheestä ja laukoi upean kudin vasempaan ylänurkkaan. Pisteet tasattiin viihdyttävän jalkapalloillan jälkeen. Näin ollen Honka menetti kolmossijan, kun TPS taisteli Lahdessa voiton. Honka on täten neljäntenä (viime kaudella päätössija) kaksi pistettä TPS:ä perässä. Kaiken lisäksi Hongan loppuohjelma on kaikkea muuta, kuin helppo (FC Haka ja Tamu vielä vieraissa). FF Jarolle piste oli arvokas, kun taistelu sarjapaikasta jatkuu.

FC Hongan viimekausi oli kerrassaan erinomainen nousija-joukkueelle ja ottelutapahtumat olivat mieleenpainuvia. Yleisöä ja meteliä riitti pelistä toiseen, mutta tällä kaudella on ollut havaittavissa hiipumista, mistä tämä johtuu? Oliko odotukset jo liian suuria tähän kauteen ja ei tajuttu espoolaisen unelman vievän enemmän aikaa? Onko suomalainen jalkapalloyleisö näin vaativaa, että menestys pitäisi tulla välittömästi? Tässä on kysymyksiä ja varmasti innovaatisessa Hongan johdossa on ryhdytty toimiin, että hurmos saadaan takaisin. Yksi vastauksista voi piileä Hongan pelityylissä, mitä mainostettiin kauden alussa viihdyttäväksi lyhytsyöttöpeliksi. Totuus on kuitenkin kaukana tästä, kun pallot lähtevät useimmiten korkealta ja kovaa. Tietenkin tätä tyyliä on vaikea toteuttaa, jos vastustaja tulee vain sukille ja sumputtaa oman maalin eteen. Sen sijaan tavoitteessa kehittää Hongan pelaajia maajoukkueeseen on onnistuttu lähes täydellisesti, kun esimerkiksi Tomi Maanoja, Ville Jalasto ja Tuomo Turunen ovat U-21 maajoukkueen vakiokasvoja! Kaikesta huolimatta FC Hongan tulevaisuus on varmasti ruusuinen ja sen osoittaa jo pitkäjänteinen kehityksen linja mikä organisaatiossa on valittu. Valmentaja Mika Lehkosuo jatkaa hamaan tulevaisuuteen ja kehittyy aina vain paremmaksi. Avainpelaajien kanssa on myös tehty jatkosopimukset. Seuran talous on vakaalla pohjalla ja ensi kaudeksi varmasti hankitaan muutama kovan luokan vahvistus. Espoon kaupunki on myös vahvasti mukana ja pysyvän stadionin rakentamisen aloittaminen on vain ajan kysymys. Minä ja monet muut uskovat vahvasti espoolaiseen unelmaan, joka näin toimivalla organisaatiolla ja valmennuksella toteutuu. 2010-luku ja Espoossa pelataan Mestareiden liigaa! Tälle voi moni nauraa, mutta minä en!
********************************************
Tamu voitti HJK:n 2-1 ja on sinettiä vaille Suomen mestari. Yhdeksän pisteen etumatka Haka:aan riittää, mikäli ihmeitä ei tapahdu. Katseet kohdistuvat täten sarjassa entistä enemmän putoamistaisteluun, mutta myös siihen kuka lopulta nousee Ykkösestä. Ykköstä johtaa Rops neljän pisteen erolla Kups:iin (ykkönen nousee suoraan ja kakkonen karsii). Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, että Rovaniemellä kaupunki perui jälleen lupauksen perusparantaa Rovaniemen pallokenttä. Rops onkin kuuluisa siitä, että se on aina saanut Veikkausliigalta liigalisenssin poikkeusluvalla. Rops on myös ahkerasti mennyt väliä Veikkausliiga Ykkönen, joten aina poikkeuslupa on uusittu. Nyt kuitenkin uskon, että Veikkausliiga lopettaa tämän pelleilyn tai siltä menee uskottavuus. Toivottavasti päätös saadaan myös nopeasti, että seurat pääsevät samalta viivalta valmistautumaan uuteen kauteen. Näin loppukaudesta mielenkiinto kiinnittyy tietysti A-maajoukkueen EM-karsintojen loppuhuipennukseen, mutta myös Suomen cuppiin. Välierät ovat tässä kilpailussa edessä ja toivonkin, että Palloliitto markkinoisi vahvasti näitä pelejä. Suomen cup ansaitsee laajan yleisön ja arvostuksen (Urheilukanava voisi televisioida?).

Lopuksi suosittelen Jari Litmasen, Pelén, Sami Hyypiän ja Mikael Forsselin elämänkertojen lukemista varsinkin junioreille. Nämä jalkapalloilijat todistavat, että ei ole mitään väliä minkälaisissa oloissa vartut, vaan sillä miten paljon treenaat varsinkin yksin. Oikotietä ei ole niin, kuin ei missään taiteen lajissa!

HJK otti vihdoin voiton Veikkausliigassa!


Niin siinä sitten kävi, että Keith "Keke" Armstrong sai lähteä syyskuun alussa pelatun tappiollisen Honka-ottelun jälkeen. Työntekijä sai taas kerran yksin kantaa vastuun niin, kuin globalisaation hallitsemassa maailmassa on nykyisin tapana. Yhdessä hetkessä unohtui se erinomainen työ, mitä Keke on HJK:n hyväksi tehnyt (kaksi mestaruutta, Suomen cupin voitto, viime kaudella hopeaa). Miksi Keke ei saanut viedä projektia loppuun, kun sopimus oli muutoinkin päättymässä tähän kauteen? Syy tähän on mediapelin täydellisesti hallitseva HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäinen, joka halusi pelastaa omat kasvonsa. Kekestä oli helppo tehdä syntipukki ja luoda illuusio toimivasta HJK-organisaatiosta. Eniten minua tässä kaikessa ihmetyttää se, että miksi urheilutoimenjohtaja Tuomo Saarnio ja toimitusjohtaja Kari Haapiainen saivat jäädä? Varsinkin Saarnion osuus epäonnistuneissa pelaajahankkinoissa on merkittävä. Kaikesta tästä voi päätellä, mikä on tyyli HJK:ssa ja kuka käyttää valtaa. Ikävä kyllä urheilullista menestystä on turha odottaa ennenkuin organisaatio myös muuttuu! HJK kutsui loppukauden talkoisiin entisen HJK-pelurin Aki Hyryläisen ja loistavaa työtä Grifk:ssa tehneen Ari Tiittasen (Kauniainen nousemassa 1. divisioonaan). Heidän roolinsa on kuitenkin vain väliaikainen, koska Antti Muurinen palaa HJK-luotsiksi ensi kaudeksi. Kannattajat olivat äänestäneet jaloillaan, kun vain reilu 3000 katsojaa oli saapunut Finnairstadionille otteluun Turun Interiä vastaan. ************************************************* HJK aloitti täysin samalla kokoonpanolla, kuin Keith Armstrongin alaisuudessa. Ottelun ensimmäinen puoli-aika sujui vierailija Interin hallinnassa, mutta tilanteita syntyi kuitenkin molempiin päihin. Reilun vartin pelin jälkeen ansiokkaasti pelannut Iiro Aalto keskitti hyvin Dawda Bahille, jonka suora laukaus ilmasta ei kuitenkaan osunut tolppien väliin. Interin paras paikka siunaantui 27. minuutilla, kun Severi Paajanen pääsi kokeilemaan kahdesti perkkäin, mutta HJK-puolustus selvitti tilanteen kulmapotkuksi. Inter vyörytti varsinkin loisteliaasti pelanneen Martin Mutumban johdolla hyökkäyksiä jatkuvan virtana. Pelin ratkaisu syntyi ikävällä tavalla, kun linjansa kanssa haparoinut erotuomari Mika Salo päätti ratkaista pelin. Hän antoi epäselvästä käsivirheestä Interin puolustuksen kivijalalle Jos Hooiveldille toisen keltaisen kortin ja mies joutui suihkuun. Inter joutui kokoamaan rivit uudestaan ja valmentaja Job Dragtsman täytyikin ottaa hyökkäyksestä Mutumba pois. HJK sai tämän jälkeen luonnollisesti pelin hallintaansa. Bah pääsi 42. minuutilla puskemaan ylärimaan Mika Nurmelan vapaapotkusta, mutta tilanne kuivui kulmapotkuksi. HJK jatkoi painostusta toisella puoliajalla, mutta edelleen vaivasi tehottomuus ja ratkaisevat syötöt eivät löytäneet perille. Lopulta 76. minuutilla HJK onnistui, kun Jukka Raitala nousi upeasti oikealta ja lähetti keskityksen takatolpalle. Vaihdosta kentälle tullut Ilari Äijälä jatkoi hallitusti maalin edustalle, mistä Bah latasi pallon Interin maalin kattoon ohi huippuvireisen Patrick Bantamoin. Lopullisesti peli ratkesi 88. minuutilla, kun tämän kauden ehdottomasti paras HJK:n hankinta Medo onnistui. Sebastian Sorsa keskitti ja Medo laukoi komeasti volleysta ylänurkkaan loppulukemiksi 2-0.

HJK otti ansaitun voiton, mutta peli oli edelleen nihkeää ja tehotonta. Sarjapaikka näyttää kuitenkin varmistuvan, kun putoamistaisteluun on eroa jo yhdeksän pistettä. Näin ollen valmentajakaksikko Hyryläinen-Tiittanen voi keskittyä Suomen cuppiin, mistä voitto antaisi ilon aihetta. HJK ei saa kuitenkaan mitään ilmaiseksi torstaina pelattavasta puolivälierä kamppailusta Jyväskylän JJK:ta vastaan, koska onhan joukkue pudottanut jo kaksi liiga seuraa. Interin leirissä sen sijaan pitää vielä tehdä töitä sarjapaikan puolesta, kun jumbokaksikko AC Oulu-FC Viikingit väijyy kuuden pisteen päässä. Tällä joukkueella ja valmennuksella uskon Interin säilyvän helposti. Mielenkiintoinen loppukausi molemmilla joukkueilla on varmasti edessä. ************************************************ Tämän kauden Veikkausliiga lähenee loppuaan ja ainakin minun mielestä sarja ei vedä vertoja jännitävälle viime kaudelle. Suurin syy tähän on tietysti Tamu:n ylivoima ja myös se, että nousijajoukkueista ei ollut viime kauden Honka-ilmiöön. Tamu voi käytännössä varmistaa mestaruuden voittamalla torstaina FC Hakan. Keskustelua on herättänyt Tamu:n valmentaja Ari Hjelmin kitinä otteluohjelmasta, kun hänen mielestä kaksi peliä viikossa on liikaa! Tamu:a vartenhan koko otteluohjelma alunperin tehtiin ja aivan muut seurat voisivat valittaa kuten esimerkiksi FC Viikingit. Sillehän tuli juuri Tamu:n takia peräti kolmen viikon taukoja peleistä. Uskon, että Ari Hjelm on ammattilaispelaaja vuosinaan tottunut kahden pelin viikko tahtiin, joten kitinä tuntuu käsittämättömältä. Nyt herätys tampereella, koska ensi kaudeksi tarvitsette laajemman pelaajaringin, mikäli haluatte pärjätä tasaisesti kaikissa kilpailuissa (varsinkin eurokentillä). Putoamistaistelu herättää tänä vuonna eniten mielenkiintoa, kun peräti viisi seuraa taistelee paikasta auringossa: FC KooTeePee, FC Inter, FF Jaro, AC Oulu ja FC Viikingit. Todennäköisimmältä näytttää Viikinkien suora putoaminen ja Oulun jääminen karsijan paikalle. Ikävä kyllä Viikinkien kohdalla kohtaloksi muodostui puoliammattilaisuus. Veikkausliiga on onneksi nykyään niin kovatasoinen sarja, ettei puolivaloilla pärjätä. Se, että käyt päivisin töissä/opiskelemassa toimi vielä 70-luvulla, mutta ei nykyään. Vuosaaressa ei myöskään saatu osin kaupungin tuen puuttumisen takia päälle sellaista draivia, mitä on koettu esimerkiksi Espoossa ja FC Hongassa. Veikkausliigassa pitää katsoa myös peiliin kauden jälkeen, koska yleisömäärät ovat selvästi laskeneet loppukaudesta. Syitä tähän on varmasti useita, mutta suurin syy on hajanainen otteluohjelma. Ohjelma ei sisällä täysiä kierroksia, eikä tiettyjä ottelupäiviä. Viikolla pitäisi olla tietyt pelipäivät niin, kuin suuressa maailmassa, jolloin katsojat löytäisivät aina paikanpäälle.

Lopuksi täytyy kummastella miksi erinomaisesti Urheilukanavalla toteutetut Veikkausliiga-live ottelut siirtyvät lokakuussa Yle:lle. Kanavalle, mistä kaikki jalkapallopersoonat (Ville Klinga, Riku Riihilahti) ovat lähteneet. Toteutus tulee olemaan samaa tasoa kuin, Mestareiden liiga lähetykset, joista todelliset jalkapalloihmiset eivät saa mitään irti. Esimerkiksi studiossa "yleismies" Tapio Suominen ei saa aikaan innostavaa keskustelua. Eniten kuitenkin harmittaa selostajan vaihtuminen Tuomas Virkkusesta Niki Juuselaan. Urheilukanavan Virkkunen on jalkapalloselostaja minkälaista Suomessa ei ole ennen nähty: eläytyvä, asiantunteva ja myös huumorin taitaja. Veikkausliiga perustelee päätöstä näyttää loput ottelut Yle:llä massojen tavoittamisella (tavoite 400 000 katsojaa). En usko tähän, koska näin digiaikana kiinnostuneet ovat seuranneet jo Urheilukanavalta nämä ottelut. Tärkein kysymys kuitenkin on haluaako Veikkausliiga katsoa tulevaisuuteen ja kehittää suomi-futista, vai jäädä menneisyyteen niin kuin Yleisradio?

Jännitysnäytelmä Suomi-Puola Helsingin syksyisessä illassa

Saimme lähteä hyvistä asetelmista kaksoismaaotteluun Serbiaa ja Puolaa vastaan, kun kaikki oli omissa käsissä. Ensimmäinen piste näistä peleistä saavutettiin taktisesti erinomaisella tasapelillä Serbiaa vastaan viime lauantaina. Ottelu osoitti eron Roy Hodgsonin ja edellisen päävalmentajan Antti Muurisen valmennustyylin välillä. Avainpelaajat ovat samoja, kuin Muurisen aikakaudella, mutta tulokset toisenlaisia. Kaikki kiitos viihdyttävää peliä pelanneelle Muurisen joukkueelle, mutta ikävä kyllä sillä ei syntynyt tulosta. Meidän joukkue ei ainakaan vielä ole Ruotsin tai Tanskan tasolla, joten meidän pitää pelata puolustuksen kautta ja hakea vain tulosta. Fantastista oli myös huomata, että koko joukkue osallistui puolustamiseen ja toteutti näin Hodgsonin luomaa taktiikkaa. Saavutettu piste ja Portugalin jääminen tasapeliin Puolan kanssa nosti Suomen toiseksi Puolan jälkeen lohko A:ssa. Näin ollen illan peli oli lohkon kärkikamppailu, jonka voittaja nousisi lohkokärkeen! Sanat eivät riittäneet kuvaamaan ottelun tärkeyttä suomalaiselle jalkapallolle! Tilastot eivät kuitenkaan antaneet toivoa Suomelle, joka on kohdannut Puolan 30 kertaa. Kasassa on 3 voittoa, kuusi tasapeliä ja 21 tappiota, mutta mikä tärkeintä viimeisin kohtaaminen vuosi sitten karsintojen ensimmäisessä pelissä päättyi Suomen 3-1 vierasvoittoon! Olympiastadion oli lähes täynnä (34 088 katsojaa) ja tunnelma oli käsinkoskeltava. Varsinkin 1700 värikästä puolalaisfania loi tunnelmaa.

**************************************

Suomi lähti otteluun samalla tyylillä, kuin Serbiaa vastaan, mikä tarkoitti koko joukkueen tarkkaa puolustamista. Kokoonpanon ainoa muutos oli Joonas Kolkan sisääntulo hyvin Serbia pelissä pelanneen Mika Nurmelan tilalle. Myös merkille pantavaa oli, että Belgradissa loistavasti vasemman puolustajan paikalla onnistunut Toni Kuivasto sai pitää paikkansa.

Ottelun merkitys näkyi heti alusta asti, kun molemmat joukkueet karvasivat, taklasivat ja puolustivat erittäin tarkasti. 15. minuuttia oli pelattu, kun Puola alkoi luoda painetta Suomen kenttäpuoliskolle. Kurinalaisesti kentän "itsevaltiaan" Sami Hyypiän johdolla puolustanut Suomi sai pidettyä Puolan poissa kuitenkin selvistä maalipaikoista. Ensimmäisen puoliajan vaarallisin tilanne syntyi 32. minuutilla yllättäen Suomelle. Todella pirteästi jälleen pelannut Daniel Sjölund eteni rangaistusalueelle ja harhautti puolalaispakin, mutta maalivahti Arthur Boruc tuli hyvin vastaan peittäen laukauksen. Pari minuuttia ennnen taukoa Joona Kolkka pääsi väläyttämään, mutta kaukolaukaus painui hieman yli takaylänurkan.

Tauolle mentiin Puolan hallinnan jälkeen onneksi ilman takaiskumaaleja.

Toisen puoliajan alkuun Puola haki vimmatusti johtomaalia, mutta suomalaiset kestivät. Varsinkin Hyypiän johtamaa puolustusnelikkoa: Sami Hyypiä, Hannu Tihinen, Petri Pasanen ja Toni Kuivasto oli ilo katsoa. Uskallan väittää, että tässä on tämän hetken Euroopan paras puolustus! Painostuksen tauottua tuli Suomelle se kuuluisa "tuhannen taalan" paikka, kun Alexei Eremenko junior pääsi livahtamaan yksin läpi ja vastassa oli enää Puolan maalivahti. Ensimmäisen Eremenkon laukauksen Boruc torjui, mutta seuraava laukaus lipui kohti maalia. Koko katsomo pidätti henkeä ja oli valmiina räjähdykseen, mutta pallo osuikin Puolan maalin tolppaan! Seuraavaksi 72. minuutilla Suomen päävalmentaja Roy Hodgson haki lisää hyökkäysvoimaa vaihtamalla Jonatan Johanssonin tilalle Mikael Forsselin. Miklu pääsikin pian maalipaikkaan ja teki sen kuuluisan askelharhautuksen, mutta pallo lipui Borucin torjunnasta 10 cm ohi maalin. Heti perään "man of the match" Artur Boruc torjui upeasti yhdellä kädellä Hannu Tihisen puskun. Katsomossa vaivuimme jo epätoivoon, kun mikään ei mennyt maaliin.

Seuraavaksi jalkapallotrilleri oli saada uuden käänteen, kun toisessa päädyssä Marek Saganowski laukoi pallon Suomen maalin tolppaan. Suomen maali oli lähellä vielä 87. minuutilla, mutta puolalaisista Jakub Blaszczykowski pani uhrautuvasti päänsä Daniel Sjölundin kudin tielle. Näin ollen pisteet jaettiin ja säilytimme lohkon kakkospaikan, kun Portugali jäi tasapeliin Serbian kanssa.

Meillä oli tilanteemme ottelussa, mutta pitää olla realisti. Puola ja Serbia ovat maailmanluokan jalkapallomaita, jotka voivat hyvänä päivänä voittaa esimerkiksi maailmanmestaruuden. Kaksi pistettä on hyvä tulos näistä peleistä ja mikä tärkeintä olemme mukana kisassa pääsystä EM-kisoihin. Kisasta tulee armoton, kun kaikilla neljällä maalla (Puola, Suomi, Portugali, ja Serbia) on vielä mahdollisuus kisapaikkaan. Meidän aseemme tässä taistelussa on puolustus, joka on päästänyt vähiten maaleja (6) neljästä kärkijoukkueesta ja siitä voimme olla ylpeitä! Mikäli ajatellaan asiaa laajemmin on eurooppalaisen jalkapallon tason laajuus huimassa nousussa. Tämän todistaa seikka, että vasta lohkossa: D on jatkajat jo selvillä (Saksa, Tsekki). Kierroksen tulokset kertovat tästä myös, kun esimerkiksi Skotlanti voitti Ranskan, Wales Slovakian ja Islanti P-Irlannin! Yksi asia on kuitenkin jo varmaa, että ensi kesän EM-kisoista tulee pelillisesti paremmat, kuin tylsistä 2006 MM-kisoista.

******************************************

Nyt elämme Suomessa todellista jalkapallobuumia, mutta yksi asia on jäänyt täysin vaille ansaitsemaansa huomiota. Tarkoitan U-21 maajoukkuetta, joka on aloittanut EM-karsintansa suorastaan käsittämättömän hyvin. Ensin haettiin voitto Tanskan kotikentältä (0-1) ja nyt viimeksi Vaasassa voitettiin Skotlanti ansiokkaan taistelun jälkeen 3-2. Täten Suomi johtaa omaa EM-karsinta lohkoaan täydellä pistepotilla, mutta kiinnostaako ketään? Pitäisi kiinnostaa, koska tässä joukkueessa pelaa tulevaisuuden A-maajoukkueen runko. Suurenmoiset voitot ja maajoukkue kuvioihin sisään pääsy valmistaa näistä nuorista uudenlaisia vastuunkantajia. Kiitos kuuluu tästä myös joukkueen valmentajalle Markku Kanervalle, joka törkeästä IS-urheilun/IS Veikkaajan "ajojahdista" huolimatta ei jättänyt pestiään ja nyt se tuottaa tulosta. Uskon myös, että Roy Hodgson on ollut tarkeä tekijä U-21 maajoukkueen kehittämisessä. Nyt meillä onkin todella lupaavia nuoria, mutta heidän pitää saada jatkuvasti peliaikaa myös Veikkausliigassa! Minun mielestä meillä ei ole mitään hätää, kun nykyinen A-maajoukkueen "kultainen sukupolvi" jättää pelikentät, koska nykynuorissamme on tulevaisuutta!

Loistava uutinen oli myös maestro Jari Litmasen kuulumiset. Akillesjänne leikkaus meni hyvin elokuussa ja hän kuntoututtaa nyt itseään maajoukkueen fysioterapeutin Jari-Pekka Keurulaisen kanssa. Litmanen kertoi, että on voinut jo aloittaa kevyen hölkkäämisen. Iloinen uutinen oli myös toisen pojan syntyminen Litmasten perheeseen. Kaikki näyttää täten hyvältä Jari Litmasen kohdalla. Minä uskon, että 21.11 pelattavassa ratkaisevassa Portugali-Suomi EM-karsintojen päätöspelissä Jari Litmanen johdattaa Suomen kentälle!

FC Honka sysäsi 100-vuotiaan HJK:n kuilun partaalle





FC Honka matkusti HJK:n vieraaksi Töölön Finnairstadionille hakemaan historiansa ensimmäistä liigavoittoa Klubista. Molemmat joukkueet lähtivät otteluun tilanteesta, jossa liian monet tasapelit ovat pudottaneet ne mestaruustaistosta. Honka on pelannut kahdeksan tasapeliä ja HJK:lla niitä on peräti yksitoista! Etenkin 100-vuotisjuhliaan viettävälle Klubille kausi on ollut todella raskas, sillä se on pystynyt voittoon vasta neljästi. Sille kävi karusti myös Uefa cupissa viime torstaina, kun Tanskan Aalborg BK eteni jatkoon 2-4 yhteismaalein. FC Honkaa sen sijaan on vaivannut tehottomuus ja onkin kuvaavaa, että joukkue on neljällä erikoistilannemaalillaan liigan heikoin erikoistilannejoukkue. Hongan kapteeni Janne Saarinen peräänkuuluttikin sitä kuuluisaa "tappamisen meinikiä".
Pääkaupunkiseudun derby oli valmiina alkamaan Finnairstadionin tekonurmella. Paikan päälle oli tullut yli 8000 katsojaa, mutta valitettavasti tämä oli pelkkää silmälumetta, koska ilmaislippuja oli jaettu taas kerran runsaasti.
******************************************
Hongalla oli enemmän huolia loukkaantumisten kanssa, kuin vastustajalla, koska loppukauden sivussa olevan Hannu Patrosen lisäksi Rami Hakanpää ja Lasse Lagerblom joutuivat jättämään ottelun väliin.
Ottelu oli alusta asti todella tarkkaa pelaamista, eikä varsinkaan ensimmäisellä puoliajalla juuri hienouksia nähty. Ottelun tärkeys näkyi selvästi pelaajien otteissa. Ensimmäisen puoliajan paras paikka siunaantui vierailijalle. HJK:n oikea pakki Jukka Raitala tuuppasi rangaistusalueella puskua yrittäneen John Weckströmin ja erotuomari Petteri Kari osoitti pallon kylmän viileästi pilkulle. HJK:n maalivahti Ville Wallén kuitenkin torjui upeasti Jami Puustisen laukauksen. Taukoon oli tuolloin jäljellä enää viisi minuuttia.
Toisella puoliajalla tasainen vääntö jatkui, mutta HJK oli selvästi yritteliäämpi. Se olikin lähellä maalintekoa 53. minuutilla, kun Ilari Äijälän kaukoveto oli painua ohi U-21 maajoukkueen maalivahdin Tomi Maanojan seläntaakse. Tomi Maanoja kuitenkin selvitti tilanteen ja hän onkin osoittanut tällä kaudella olevansa seuraava suomalainen huippuveskari yhdessä TPS:n Jukka Lehtovaaran kanssa. Jatkossakin HJK painoi peliä Hongan päätyyn, mutta ratkaisevat syötöt epäonnistuivat, niin kuin koko kaudella. Vierailijat panostivat vastahyökkäyksiin ja tämä tuottikin tuloksen 59. minuutilla. Tero Koskela pääsi HJK:n puolustusvirheen jälkeen läpiajoon ja sijoitti etukulmasta varmasti ohi Ville Wallénin. Tämän jälkeen isännät hakivat tasoitusta vimmatusti, mutta espoolaispuolustus kesti. Varsinkin Roope Heilalan otteet Tuomo Turusen vierellä olivat loistavia ja katkot olivat varmoja sekä tyylikkäitä. HJK:lle tarjottiin vielä 88. minuutilla tasoituspaikkaa, kun Janne Saarinen kaatoi rangaistusalueella Sebastian Sorsan. Vili Savolainen lauokoi pilkun kuitenkin taivaan tuuliin. FC Honka otti täten ensimmäisen liigavoittonsa HJK:sta ja se vankisti asemiaan Veikkausliigan kolmantena. Upea uutinen oli myös Hongan valmentajan Mika Lehkosuon pelin jälkeen allekirjoittama vuoteen 2011 asti ulottuva jatkosopimus! Hongassa on sitouduttu pitkäjänteiseen työhön ja se varmasti tuottaa vielä upeita tuloksia!

HJK:n leirissä sitä vastoin ollaan täydellisessä paniikiissa ja tätä kuvaa hyvin HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäisen kommentit ottelun jälkeen. Nelosen IS-urheilun toimittaja kysyi aikooko HJK panostaa loppukaudella vain Suomen cupp:iin. Lyytikäinen vastasi, että Suomen cup voidaan unohtaa, koska nyt taistellaan sarjapaikan puolesta! Mitä ihmettä on tapahtunut, kun suuri ja mahtava HJK taistelee sarjapaikastaan, eihän tämän näin pitänyt mennä?
Ennusmerkit olivat kuitenkin ilmassa jo varhain keväällä, kun seurassa päätettiin panostaa ulkomaalaispelaajiin ja unohtaa omien lupaavien nuorten kehittäminen vähäksi aikaa. 100-vuotias HJK halusi mestaruuden hinnalla millä hyvänsä ja uskottiin ettei omista nuorista ole tätä tuomaan. Metsään mentiin ja pahasti, kun ulkomaalaishankinnat pettivät. Nolointa oli tapaus Farid Ghazi, joka "kusetuksellaan" pilasi joukkuehengen ja lopulta häipyi jo kesällä takaisin Algeriaan. Moni varmasti ihmettelee kenellä muulla seuralla olisi varaa pitää U-21 maajoukkuemies Jarno Parikka jatkuvasti penkillä ja vuokrata Mehmet Hetemaj (u-21 maajoukkue) FC Viikingeihin?

Nyt on peiliin katsomisen aika koko HJK:n organisaatiossa. Mikäli Keith Armstrong joutuu lähtemään pitää myös urheilutoimenjohtajan Tuomo Saarnion kantaa vastuu ja poistua. Tästä kaudesta voi kuitenkin oppia paljon, jos näin haluaa? HJK:n pitää olla seura, joka kehittää omia junioreitaan ja antaa heille tämän jälkeen myös vastuuta Veikkausliigassa. Tämän lisäksi sen kannattaa hankkia valmiita kokeneita pelaajia muista seuroista (viime kaudella esim. Antti Pohja) ja lisäksi houkutella Tuomas Haapalan tasoisia paluumuuttajia. Kuka olisi sitten paras valmentaja luotsaamaan lupaavista nuorista koostuvaa ryhmää? No tietenkin Pasi Rautiainen, mutta saadanko hänet, niin se onkin jo toinen juttu.
*****************************************
Seurajalkapalloillumme palasi karusti maanpinnalle viime viikolla, kun FC Haka, HJK ja MyPa tippuivat Uefa cupin toisella karsinta kieroksella. Tappiot oli tyrmääviä kahden ottelun yhteistuloksilla: FC Midtjylland - FC Haka 7-3 , AaB - HJK 4-2 ja Blackburn - MyPa 3-0.
Tamu jatkaa siis ainoana Uefa cupin 1. kierroksella, jossa se kohtaa ranskalaisen Bordeaux.
Nyt pitäsi hälytyskellojen soida, koska me tarvitsemme rajuja muutoksia koskien Veikkausliigaa. Esimerkiksi Tamu:n valmistava peli ennen ratkaisevaa Mestareiden liigan kolmannen kierroksen ottelua Rosenborgia vastaan oli kohdata AC Oulu. Eihän tälläisestä ottelusta ollut mitään hyötyä, kun seuraavaksi kohdattiin Skandinavian suurseura! Ei tälläinen valmista seurojamme kansainvälisiin peleihin. Muiden pohjoismaisten liigojen taso on niin kova, että miksi annamme tasoitusta? Tällä tarkoitan sitä, että 14 joukkuetta Veikkausliigassa on aivan liikaa. Meidän pitää kehittää nopealla aikataululla kymmenen joukkueen ammattilais-sarja, jossa olosuhteet ovat kunnossa ja pelaajat eivät käy pelaamisen lisäksi töissä. Näin saamme seuroillemme kovatasoisia pelejä läpi kauden. Liigalisenssi vaatimuksiin pitää lisätä, että jokainen seura leireilee talven aikana etelässä ja pelaa siellä kovia harjoituspelejä. Myös miesten Ykkönen pitää laittaa vihdoin kuntoon ja sen arvostusta nostaa. Ykköseen pitää myös laittaa olosuhdevaatimukset, jolloin nousijajoukkueen hyppy liigaan ei ole niin iso. Ykkösen arvostusta lisäisi myös se, että siellä pelattaisiin aina mestaruudesta, niin kuin esimerkiksi Englannin mestaruus-sarjassa. Nämä kaikki ehdotukset lisäisivät katsojien kiinnostusta ja ennen kaikkea tällöin jalkapallo nousisi vihdoin ykköslajiksi Suomessa! Kaikki tämä heijastuisi myös maajoukkueisiin ja varsinkin U-21 maajoukkueeseen, joka saisi valmiimpia pelaajia.

Lopuksi pitää katseet kääntää tuleviin kohtalon hetkiin, jolloin ratkeaa "elämää suurempia" asioita. A-maajoukkueemme on siis tulessa ensi lauantaina Belgradin "hornankattilassa", kun vastaan tulee Serbia ja tämän jälkeen on vuorossa kotipeli 12.9 Olympiastadionilla Puolaa vastaan. Nyt maajoukkueemme tarvitsee kaiken tuen, joten menkää ensi lauantaina baareihin ja ystävien luo Canalia katsomaan. Tämän jälkeen täytetään Olympiastadionin ja tehdään siitä ikävä paikka Puolalle. Näistä kahdesta pelistä, kun saamme vähintään neljä pistettä on suuri unelma askeleen lähempänä!
Isoäitini muistolle!

Suomi-Kazakstan Tampereen valkeassa illassa

Suomen maajoukkueen lähtökohdat EM-karsinta peliin Kazakstania vastaan olivat kristallinkirkkaat. Vain voitto pitäisi Suomen mukana junassa matkalla kohti ensi kesän EM-lopputurnausta. Yksi asia oli jo varmaa, että joudumme tulemaan koko syksyn toimeen ilman "maestro" Jari Litmasta. Tilastot eivät tässä suhteessa meitä suosi, koska 1990 luvun alusta olemme joutuneet pelaamaan 17 karsintaottelua ilman Litmasta ja näistä olemme pystyneet voittamaan vain 5! Tästä huolimatta on jo korkea aika pärjätä myös ilman Jaria, joka tulee vielä takaisin. Tätä todisti myös Ratinan stadionille pystytetty lakana, jossa luki: "Kuningas palaa Wieniin kesällä 2008". Kova takaisku Suomelle oli myös huippuvireisen Mikael Forsselin saama pohjevamma, josta kiitos kolmen pelatun ottelun tuoma rasitus viikon aikana Valioliigassa. Onneksi vamma paranee viikon levolla ja Miklu on toivottavasti käytettävissä elintärkeissä syyskuun alun Serbia ja Puola peleissä. Maajoukkueemme ei siis juuri saanut valmistautumisaikaa, koska Euroopan eri sarjoissa pelattiin vielä sunnuntainakin. Toisin oli asiat Kazakstanin leirissä, joka sai rauhassa valmistautua viikon leirillä Hollanissa valmentajansa Arno Pijpersin johdolla. Toisaalta meidän pelaajamme koostuvat ammattilaisista, jotka ovat tottuneet tiukkaan kalenteriin.

Paikan päällä Ratinan stadionilla ihmettelimme katsojamäärää, joka oli vain 13 000 (kapasiteetti 16 000). Nyt jo luulisi "jääräpäisen"Palloliiton johdon tajuavan, että pelleily ottelupaikkakuntien välillä pitää loppua! Suomen maajoukkueen kotikenttä on maamme upea pääkaupunki Helsinki ja Olympiastadion piste!

************************************************** Suomi aloitti samalla kokoonpanolla, kuin voittoisassa kesäkuun Belgia pelissä. Suomi aloittikin vahvasti, mutta ensimmäiset kymmenen minuuttia eivät juuri ihmeitä tarjonneet. Tämän jälkeen Suomen ote terästäytyi ja Jonatan Johansson oli päästä maalipaikkaan, kun kazakstanilaispuolustaja Samat Smakov menetti pallon omalla rangasitusalueellaan. Johansson kuitenkin kaatui ja tilanne kuivui kokoon. Seuraava hyökkäys tuotti kaivatun tuloksen, kun Johansson pisti pallon puolustuksen läpi pystyyn Eremenko juniorille, joka "zippasi" pelivälineen upeasti yli vastaan tulleen maalivahti David Lorianin. Tämän jälkeen luulimme, että Suomen nopea avausmaali vapauttaisi sen pelin, mutta olimme väärässä. Vain kymmenen minuuttia myöhemmin Kazakstan iski tasoihin Jussi Jääskeläisen karkeasta virheestä. Kaukaa lähtenyt keskitys löysi Dimitri Bjakovin kolmen puolustajan keskeltä ja Jääskeläinen lähti ottamaan palloa, mutta arvioi tilanteen väärin. Näin ollen Bjakovilla oli helppo työ puskea pallo maaliin. Suomi pyrki karvaamaan ylhäältä jo vastustajan kenttäpuoliskon puolivälissä, jolloin Roy Hodgsonin taktiikan ideana oli päästä pallonriistojen kautta nopeisiin iskuihin. Tämä taktiikka tuotti vain muutaman paikan ensimmäisellä puoliajalla ja kaiken lisäksi Kazakstan pääsi välillä vikkeliin vastaiskuihin. Mainiosti pelannut Toni Kallio nousi 38. minuutilla mukaan hyökkäykseen ja hän pääsikin laukaisupaikkaan, mutta tilanne valui hukkaan, kun hän haki vielä keskemmältä Johanssonia mukaan. Myös Kazakstanilla oli paikka 43. minuutilla, kun Bjakov pääsi laukomaan rangaistusalueen rajan tuntumasta kohti alanurkkaa, mutta nyt Jääskeläinen oli hereillä ja torjui tilanteen. Tauolle mentiin kaikkien suureksi yllätykseksi tasatilanteessa ja Suomen peli ei toiminut toivotulla tavalla. Suomen joukkueen ainoita valopilkkuja olivat Sami Hyypiä, Toni Kallio ja Markus Heikkinen.

Tauolla päävalmentaja Roy Hodgson osoitti taktikon taitojaan, kun hän vaihtoi epävarmasti pelanneen Roman Eremenkon pois ja tilalle kirmasi Djurgården-hyökkääjä Daniel Sjölund. Vielä nerokkaampi vaihto oli siirtää Joonas Kolkka vasemmalta laidalta oikealle ja Teemu Tainio oikealta laidalta omalle paikalleen keskelle. Toisella puoliajalla kentän hahmo oli Kazakstanin maalivahti David Lorian, jonka torjuntatiheys kasvoi Suomen vyöryttäessä hyökkäyksiä. 60. minuutilla upeasti sisään tullut Sjölund pääsi vapaasti puskemaan maalin edestä, mutta Lorian torjui loisteliaasti pallon kulmapotkuksi. Kulmapotkun jälkitilanteesta Johansson rynni puolustuksen läpi maalin nurkalle ja laukoi, mutta jälleen Lorian torjui. Lorian sai näppinsä väliin myös toiseen kulmapotkuun, kun hän huitaisi pallon viiden metrin päässä maalista vartoneelle Tainiolle, joka latasi upeasti Suomen 2-1 johtoon. Seuraavaksi todella itsekkäästi taas kerran pelannut Alexei Eremenko junior yritti horjuttaa Loriania. Eremenkon terävä laukaus suuntasi alanurkkaan, josta Lorian upeasti taas torjui. Eremenko junior pyöritteli koko pelin ajan palloa ahkerasti hyökkäyspäässä, mutta sortui liian usein perisyntiinsä "näyttävää, mutta tehotonta". Viimeisen kymmenen minuutin alkaessa Eremenko tarjoili paikan Kalliolle, jonka laukauksen Lorian ilmiömäisesti torjui. Seuraavaksi Sjölund antoi loistavan kulmapotkun takatolpalle ja juuri vaihdosta sisään tullut toinen Djurgården-mies Aki Riihilahti puski, mutta puolustus hoiti tilanteen. Ikävä asia lopussa oli Toni Kallion saama varoitus, joka pitää hänet poissa Belgradissa pelattavasta Serbia pelistä. Tämä on kova isku Suomelle, koska tunnetusti vasemman laidan pakkeja ei ole edes maailmanlaajuisesti liikaa tarjolla.

***************************************

Suomi otti nihkeän voiton, mutta aivan kuten Teemu Tainio totesi: "enää ei tyylipisteitä jaeta, koska vain voitot pitävät unelman elossa". Pelillisesti täytyy kuitenkin todeta, että Suomi oli kaukana Belgia pelin tasosta. Tällä pelillä Serbiaa tai Puolaa ei kaadeta, mutta onneksi silloin toivottavasti saamme Mikael Forsselin ja pelikieltoa kärsineen Mika Väyrysen mukaan. Maalivahti Jussi Jääskeläisen pitää saada ennen elokuun loppua uusi seura, koska on henkisesti raskasta pelata alipalkattuna tasoonsa nähden ja vielä kaiken lisäksi surkeasti kautensa aloittaneessa Valioliigan Boltonissa. Varjojen mailla pelanneen Joonas Kolkan varaan ei kannata enää laskea, vaan rohkeasti Daniel Sjölund tilalle. Puolustuslinja pitää, mikä on loistojuttu ja varsinkin Sami Hyypiä on elämänsä kunnossa! Sami Hyypiä voisi myös kapteenina palauttaa teknisesti loistavan, mutta liian itsekkään Alexei Eremenko juniorin ruotuun, koska se toisi enemmän maaleja.

Meillä on myös yksi "ässä" hihassa, kun AEK-Ateenan Perparim Hetemaj on kovaa vauhtia kuntoutumassa ja on parhaimmassa tapauksessa käytössä jo 13. 10 pelattavassa Belgia pelissä.

Todella loistavaa oli, että Belgia voitti Serbian 3-2 tällä samaisella kierroksella, joten se on nyt yhden ottelun vähemmän pelanneena meitä kolme pistettä jäljessä. Huonompi juttu sen sijaan oli Portugalin jääminen tasapeliin Armenian kanssa, koska minä ainakin toivoin, että Portugali olisi mennyt menojaan tässä lohkossa. Tämä sen takia, ettei sillä olisi ollut enää panosta karsintojen päätöspelissä Portugali-Suomi! Oli miten oli tärkeintä on se, että onko ikinä karsintojen tässä vaiheessa kaikki ollut Suomen omissa käsissä? Tärkeää on nyt mennä peli kerrallaan, joten fanien ei kannata liikaa vielä sarjataulukkoa tuijottaa. Nyt joukolla ostamaan lippuja 12.9 pelattavaan Suomi-Puola peliin, koska nyt jos koskaan maajoukkueemme tarvitsee täyden Olympiastadionin tuen!

HJK-Aalborg BK Finnairstadionin pimenevässä illassa





Aalborg BK Tanskasta oli taas täällä, kun se nyt kohtasi HJK:n Uefa cupin toisella karsintakierroksella. Aalborg vieraili viimeksi Suomessa FC Hongan vieraana Intertoton toisella kierroksella ja pudotti sen niukasti jatkosta vierasmaalisäännöllä. Silloin jo näki, että joukkue ei ole Tanskan parhaimmistoa, joten HJK:lla kävi hyvä arpaonni. HJK:n valmentaja Keith Armstrong oli scoutannut vierailijan tarkasti painottaen, että joukkue on nyt fyysisesti paremmassa kunnossa, koska Tanskan liiga on juuri alkanut. Mitenkään vakuuttavasti Aalborg ei kuitenkaan Tanskan Superliigaa ole aloittanut, koska se saavutti ensimmäisen voittonsa vasta viidennellä kierroksella. HJK sen sijaan on jo peräti kymmenen tasapelin jälkeen menettämässä otteen tämän kauden mestaruudesta, joten ei ole kovin suuri salaisuus mihin joukkue loppukaudesta keskittyy (Uefa cup, Suomen cup). Paikan päälle oli saapunut vain 2200 katsojaa, mikä taas kerran osoitti, ettei HJK:n organisaatiossa osata edes markkinoinnin alkeita.
*****************************************
HJK:lta oli pelikiellossa viime peleissä loistanut Hermanni Vuorinen, mutta tämän osalta puntit olivat tasan, kun Aalborgilta oli kärjestä Rade Prica niin ikään pelikiellossa.
Juuri ennen peliä alkoi satamaan ja se varmasti vaikeutti entisestään tanskalaisten sopeutumista keinonurmialustalle. HJK aloitti pelin vahvasti ja pääsi heti alusta pelaamaan omaa peliään. Vasta 15. minuuttia oli keretty pelata, kun HJK jo onnistui maalinteossa. Tuomas Haapala sai Aalborgin puolustuksen epäonnistuneen purkupallon hieman keskiympyrän yläpuolella. Haapala otti "tyhjät pois" ja pelasi pallon pystyyn rangaistusalueen edustalla odottaneelle Kabba Samuralle. Samura käännähti upeasti ja laukoi tulisesti HJK:n johtoon. HJK oli jo mennä kahden maalin johtoon, kun kapteeni Mika Nurmela pelasi Grant Smithin puolittain läpi, mutta vain 10 metriä ennen maalia Aalborgin puolustus pääsi väliin. Aalborgilla ei juurikaan tilanteita ensimmäisellä puoliajalla ollut, mutta niin vain se pääsi tekemään tärkeän vierasmaalin, kun 37. minuutilla tanskalaiset saivat vapaapotkun n. 35 metristä. Martin Pedersen laukoi matalan pallon, johon Kasper Risgård pääsi päineen väliin ja puski pallon maaliin.
HJK:lla ei ollut kuitenkaan mitään hätää ensimmäisellä puoliajalla ja vierailija oli selvästi huonompi, kuin taannoin Honkaa vastaan.

Toisen puoliajan alussa Aalborg sai luotua hieman painetta, mutta HJK otti nopeasti pelin hallintaansa. Vain 56. minuuttia oli pelattu, kun HJK meni 2-1 johtoon Samuran illan toisella maalilla. Upealla tavalla uhrautuvasti pelannut Mika Nurmela pelasi pallon vasemmalle laidalle Smithille, joka keskitti maalille. Kabba Samura oli unohtunut vapaaksi maalin edustalle ja hän puski pallon komeasti maalin perukoille. Ottelun loppupuolella pirteästi pelannut HJK oli lähempänä kolmatta maalia, kuin Aalborg tasoitusta. HJK saikin kulmapotkun 71. minuutilla ja sitä seuranneen puskun tanskalaispuolustustaja torjui selvästi kädellään, mutta palloa ei HJK:n epäonneksi viety pilkulle.

HJK ansaitsi voittonsa ja sen esitys olikin fantastinen koko joukkueelta. Esimerkiksi Norjasta hankittu Tuomas Haapala pääsee koko ajan paremmin joukkueeseen sisään ja hänestä onkin jatkossa vielä paljon iloa. Täytyy myös sanoa että, HJK:n puolustusnelikko: Iiro Aalto, Markus Halsti, Vili Savolainen sekä Jukka Raitala on ihan kansainvälistä tasoa! Huolimatta vierasmaalista uskon vakaasti, että HJK menee tästä otteluparista jatkoon. Sen tähden toivonkin, että Urheilukanava televisioisi kahden viikon päästä pelattavan ratkaisevan Aalborg BK-HJK ottelun?
*********************************************
Tämän viikon keskiviikkona alkanutta viikkoa kutsuttiin ihan Palloliiton johdon suusta jalkapallon "superviikoksi" ja ikävä kyllä unohdettiin täysin realismi. Ne jotka satunnaisesti seuraavat tätä upeaa lajia saivat mediasta kuvan, kuin olisimme muuttuneet kyseisen lajin suurmaaksi yhdessä yössä. Tamu:n voitto Levski Sofiasta oli yksi vuoden urheiluteoista ja selviytyminen Mestareiden liigan kolmannelle kierrokselle mahtavaa. Tämä takasi myös pääsyn Uefa cupin ratkaisevalle kolmannelle kierrokselle, jonka jälkeen on vuorossa lohkovaihe. Mediassa olisi pitänyt säilyttää realismi heti siinä vaiheessa, kun oli tiedossa, että Tamu kohtaa seuraavaksi moninkertaisen Norjan mestarin Rosenborgin. Pelkästään Rosenborgin budjetti on suurempi, kuin kaikkien Veikkausliigaseurojen yhteensä. Legendaarinen entinen Rosenborgin valmentaja Nils Arne Eggen loi seurasta viime vuosikymmenellä sellaisen dynastian, josta täällä voimme vain uneksia. Seura on vielä tänäkin päivänä Skandinavian seurajalkapalloilun lippulaiva ja sen pitääkin pelata Mestareiden liigassa, koska se voi siellä myös pärjätä! Sen sijaan Tamu voi alkaa keskittyä Uefa cupin kolmannelle karsintakierrokselle, koska Uefa cup on kilpailu missä realistisesti voimme pärjätä. HJK:lla on myös hyvä mahdollisuus päästä Tamu:n kanssa kolmannelle kierrokselle, kun taas MyPa:lla (Mypa-Blackburn 0-1) ja Haka:lla (FC Haka -FC Midjtjylland 1-2) on selvästi vaikeampaa.
Voi olla, että toistan itseäni, mutta tosiasia on, ettei suurin osa pelaajistamme ole valmiita europeleihin. Peleihin, joissa yhdestäkin virheestä heti rokotetaan.
Täten sanon vielä kerran, että Royal-liigaan tai Baltic-liigaan on päästävä mukaan, jos haluamme viedä tätä hommaa eteenpäin! Palloliitossakin on kaikennäköisen tittelin omaavaa henkilöä, mutta ei vaan saada asiaa vietyä eteenpäin?

Ensi viikon keskiviikkona sitten nähdään Tampereella, kun Suomen A-maajoukkue kohtaa Ratinassa Kazakstanin. Tästä se ikimuistoinen jalkapallosyksy alkaa niin maajoukkueen, Veikkausliigan, kuin myös seurojemme (Tamu, HJK) euromenestyksen osalta! Yksi asia on jo varmaa, että Mikael Forssel on jälleen huippukunnossa!

Stadin "derby" Finnairstadionin helteisessä illassa

HJK lähti Veikkausliigaotteluun Vuosaaresta tulevaa paikallisvastustajaansa vastaan selvänä ennakkosuosikkina. Viime liigapelissä MyPa:a vastaan HJK oli, kuin uudesti syntynyt. Peli kulki jokaisella osa-alueella ja tulos 5-0 oli murskaava. Hermanni Vuorinen teki mitä halusi ottelussa ja toinen uusi hankinta Dawda Bah oli sensaatio. HJK oli hakenut viime torstaina odotetun jatkopaikan Uefa cupin 1. karsintakierrokselta FC Etzellaa vastaan. FC Viikingit sen sijaan taistelee sarjapaikastaan ja sen viimeinen voitto on kaukaa kesäkuun lopulta. Pitää kuitenkin muistaa, että vuosaarelaiset ovat joutuneet epäonnistuneen otteluohjelman uhriksi, kun taukoa tuli peleistä heinäkuussa peräti kolme viikkoa! Keväällä kyseiset joukkueet kohtasivat Vuosaaressa ja silloin pisteet jaettiin 1-1 tuloksella. Lisämielenkiintoa peliin toi seikka, että Viikinkien riveissä pelaa useampi klubitaustainen pelaaja, kuten: Kalle Sorja, Kristian Kunnas, Risto Ojanen ja Jussi Peteri. Paikanpäälle oli tullut jännittämään 6020 katsojaa, mikä oli hienoinen pettymys, mutta siitä huolimatta tunnelma oli käsinkosketeltava. *************************************************** HJK oli joutunut tekemään loistavasti viime peleissä pelanneeseen puolustukseen yhden muutoksen, kun Tuomas Aho otti loukkaantuneen Vili Savolaisen paikan. Muutoin kokoonpano oli sama, kuin voittoisassa MyPa-pelissä. Norjan liigasta juuri ostettu entinen MyPa:n pelaaja Tuomas Haapala ei ollut vielä kokoonpanossa. FC Viikingit pääsi otteluun terveellä miehistöllä.

FC Viikinkien valmentaja Jari Europaeus oli "scoutannut" hyvin HJK:n voitokkaan MyPa ottelun, koska Viikingit lähti juuri oikein agressiivisesti hyökkäämään alusta asti. Jo ottelun toisella minuutilla Joonas Sarelius pääsi laukomaan vaarallisesti, mutta kuti meni hieman ohi HJK:n maalin. Reilut kymmenen minuuttia oli vasta ehditty pelata, kun Sarelius pelasi Janne Mollbergin vapaaseen tekopaikkaan. Mollbergin laukaus meni myös niukasti ohi, mutta Viikingit oli heti alusta asti osoittanut, ettei se ollut tullut Finnairstadionin tekonurmelle peruuttelemaan. 20. peliminuutin jälkeen Viikinkien hallinta tuotti vihdoin tulosta, kun HJK:n oma kasvatti Risto Ojanen otti pallon rinnalla haltuunsa ja tykitti puolivolleystä kahdestakymmenestä metristä upeasti tolpan kautta sisään. Tämä ei todellakaan ollut alku, mitä HJK:n valmentaja Keith "Keke" Armstrong oli suunnitellut. "Shokkialun" jälkeen HJK otti näennäisesti peliä hallintaansa, mutta huippupaikkoja se ei saanut luotua. 40. minuutin jälkeen ailahtelevasti taas kerran pelannut Grant Smith voitti pääpallon Viikinkien puolustuksen puristuksessa ja Dawda Bah pääsi seuranneesta tilanteesta puskemaan Viikinkien maalin edessä, mutta Viikinkien maalivahti Luis Fernando esitti upean torjunnan. Tauolle mentiin Viikinkien täysin ansaitussa johdossa ja HJK:n pelissä ei onnistunut taas kerran oikein mikään.

Bah oli tekopaikassa heti toisen jakson alussa, kun hän pääsi puskemaan taas kerran vapaasti maalin edestä, mutta jälleen Fernando veti pitemmän korren. HJK alkoi hakemaan aktiivisesti tasoitusta ja vyörytti tilanteita kohti Viikinkien maalia. HJK vaihtoi myös tarkoin vartioidun Hermanni Vuorisen pois ja tilalle kirmasi Jarno Parikka. Tunnin pelin jälkeen HJK oli erittäin lähellä onnistua tasoituksessa, kun Markus Halsti pääsi kulman jälkitilanteesta tuikkaamaan, mutta Jussi Heikelä pelasti tilanteen maaliviivalta. Viimein kuusi minuuttia ennen loppua HJK:n vaihtomiehet onnistuivat maalinteossa. Grant Smithin tilalle vaihdettu Ilari Äijälä lähetti vasemmalta pallon Viikinkien maalille ja "supersub" Jarno Parkikka puski HJK:n tasoitusosuman. Aivan lopussa Parikka ja Kabba Samura pääsivät kokeilemaan läheltä lisämaaleja, mutta illan ehdoton hahmo Viikinkien maalivahti Luis Fernando oli ilmiömäinen. Näin ollen Stadin herruus jäi tämän kauden osalta ratkomatta, mutta peli oli tapahtumarikas ja viihdyttävä. FC Viikingit voi olla todella tyytyväinen suoritukseensa ja tällä pelillä AC Oulu kaatuu ensi sunnuntaina Vuosaaressa. Viikingit joutuu vielä kuitenkin jatkamaan taisteluaan sarjapaikasta ja sitä kautta paikasta auringossa. HJK sen sijaan on aivan liian monen tasapelin takia juuttumassa keskikastiin. Moni meistä varmasti ihmetteli mihin katosi HJK:n peli-ilo ja vire, mikä oli MyPa ottelussa? Pääkaupunkiseudulla on luvassa jalkapallon ystäville herkkua heti torstaina Tapiolassa, kun näytönhaluinen FC Honka kohtaa vuorostaan Viikingit! **************************************************** Viime viikolla elämä näytti suomalaiselle jalkapallolle molemmat puolensa. Ensin saimme kokea itsetunnon kohotusta, kun Tamu voitti Mestareiden liigan toisella karsintakierroksella Levski Sofian (1-0). Kyseinen joukkue on voittanut Bulgarian mestaruuden 25 kertaa ja pelasi viime kaudella Mestareiden liigan lohkovaiheessa. Tamu:n voitto oli todella kovan luokan suoritus ja raportit Tampereelta kertoivat, että Tamu pelasi rohkeaa hyökkäysvoittoista jalkapalloa. Ari Hjelmin valmentama miehistö olisi voinut voittaa useammallakin maalilla, mutta tärkeintä oli, ettei Levski Sofia saanut vierasmaalia tehtyä. Tamu saa tiistaina pelattavaan ratkaisevaan osaotteluun mukaan pelikiellosta vapautuvan keksikentän "sielun" Jarkko Wissin, joten Tamu on vieläkin vahvempi. Mikäli Tamu hoitaa itselleen jatkopaikan on se yksi vuoden urheiluteoista Suomessa! Ratkaisevalla kolmannella kierroksella vastaan tulisi todennäköisesti Tanskan mestari Rosenborg, joka on myös voitettavissa. Tämän jälkeen ne kuuluisat "taivaan portit" aukeisivat, kun Tamu pääsisi Mestareiden liigan lohkovaiheeseen, mutta ei mennä vielä niin pitkälle. Tamu:n selviytyessä kolmannelle kierrokselle voitaisiin spekulaatiot Roy Hodgsonin seuraajasta myös lopettaa, koska Ari Hjelm olisi silloin ainoa kandidaatti. Tietenkin Hjelmin täytyisi jaksaa odottaa vielä 2010-luvulle, mutta Hjelm on osoittautunut vain paranevansa iän myötä. Oli uskomatonta, että mediassa Tamu:n suoritus jäi Neste-rallyn ja Formulan jalkoihin. En voi käsittää näinä ilmastonmuutoksen aikoina, ettei kukaan esitä kritiikkiä, kun autot "pörräävät" useita kierroksia pelkkää ympyrää?

Tamu:n suoritus loi uskoa suomalaiseen jalkapalloiluun, mutta viime torstaina ainakin minun "taivas" melkein romahti. Saimme kuulla, että Jari Litmasen kesäkuun alun Serbia pelissä kipeytynyt akillesjänne ei ollut tullut levolla kuntoon, joten kirurgin veitsi oli ainoa vaihtoehto.

Litmasen akillesjänteelle tehdään puhdistusoperaatio ja toipumisennuste on 4-6 kuukautta. Litmanen purki täten myös sopimuksensa FF Malmön kanssa ja sanoi miettivänsä tauon aikana tulevaisuuttaan jalkapalloilijana. Maajoukkueen syksyn kohtalonpelit joudumme tulemaan toimeen ilman "kuningasta" ja maajoukkueen kakkosvalmentaja Jyrki Heliskoski sanoikin hyvin, että: "viiniäkin voi juoda paperimukista, mutta kyllä se vain kristallilasista maistuu paremmalle". Jari Litmanen on tehnyt niin paljon suomalaisen jalkapallon eteen, että nyt on muun joukkueen vuoro tehdä palvelus Litmaselle selviytymällä kisoihin. Näin ollen Jari haluaa täyttää viimeisen unelmansa jalkapalloilijana johdattamalla kapteenina Suomen kentällä EM-kisoissa. Minä uskon, että maestro tulee vielä kerran takaisin, koska niin hän on aina tehnyt. Lääketiede on niin paljon kehittynyt, että akillesjänne on varmasti 4 kuukauden päästä uuden veroinen. "Viimeinen näytös" on vielä näkemättä Jari Litmasen upealla uralla!

"Tsaarin" upea näytös Tapiolan jalkapalloillassa




FC Honka palasi kolmen viikon tauon jälkeen tuttuun Tapiolan urheilupuistoon pelamaan. Takana oli huikea 13 virallisen pelin tappioton putki ja edellinen tappio tuli toukokuun alussa Tamu:a vastaan. Tasapelit ovat kuitenkin riesanneet espoolaisia ja edellisestä voitosta kaikissa kilpailuissa on aikaa jo kolme ottelua. Maalinteosta tulokset eivät ainakaan ole olleet kiinni, koska verkko on heilunut viimeisessä viidessä ottelussa peräti 12 kertaa. Yksi onnistujista on ollut viime kauteen heikommin pelanneen Roni Porokaran onnistuminen maalinteossa viime peleissä ja saldona onkin kahdessa viime pelissä kolme maalia. Hongan puolustus on ollut ilman loukkaantunutta "sensaatio" Hannu Patrosta pulassa ja tämä näkyikin hyvin viime sunnuntaina AC Oulun vieraana (3-3). Nyt Patronen oli valmiina paluuseen. FC Hakan puolustus on myös viimeisessä kahdessa koitoksessa ollut helisemässä, kun kuusi maalia on mennyt omiin FC Rhyl:iä( Uefa cupin 1.kierros) ja HJK:ta vastaan. Ottelu oli molemmille todella tärkeä, koska voitolla nousisi sarjataulukossa Tamu:n kantaan toiseksi. Sateisesta säästä huolimatta 4211 katsojaa oli tullut paikan päälle "fiilikseltään" upealle Tapiolan stadionille!
*****************************************
FC Honka joutui miettimään hyökkäystään uudestaan, kun loistavassa vireessä koko kaudella ollut Jami Puustinen oli pelikiellossa. Mika Lehkosuo ratkaisi ongelman laittamalla Aleksandr Kokon kärkeen. Muuten Hongan ryhmittymä oli tuttu viime peleistä, kun esimerkiksi Tero Koskela jatkoi keskellä ja Nicholas Otaru oikealla laidalla. Vierailija FC Haka pääsi peliin terveellä miehistöllä.

FC Haka lähti otteluun pelaamalla Hongan omilla "aseilla", mikä osoittautuikin juuri oikeaksi taktiikaksi. Haka karvasi ylhäältä ja pelasi palloa nopeasti maata pitkin. Tämä tyrehdytti Hongan keskikentän täysin ja sen peli oli sekaisin. Hakan ensimmäinen maali syntyikin jo yhdeksän peliminuutin jälkeen. "Tsaari" Valeri Popovits karvasi pallon Hongan puolustajilta ja syötti "littimäisesti" Toni Lehtisen vetopaikkaan. Tuomas Peltonen Hongan maalilla oli voimaton Lehtisen laukauksen edessä. Tuskin Hongan leirissä oli toivottu "shokki" alusta, kun sama kaksikko oli taas asialla neljä minuuttia myöhemmin. Jälleen Honka menetti pallon vaarallisesti omalla puolustusalueellaan ja Haka rankaisi. Popovits pisti upeasti ulkosyrjällä palloon "pömpeliin" Lehtisen tarjoilun jälkeen. Haka oli ratkaissut pelin 15. minuutissa, jonka jälkeen Honka sai ajoittain peliään kulkemaan. Molemmilla Hongan hyökkääjillä oli paikkansa, mutta varsinkin Kokon viimeistely oli onnetonta. Nicholas Otaru ruokki oikealta laidalta hyvillä keskityksillä pari kertaa Kokon tekopaikkaan, mutta tilanteet eivät tuottaneet tulosta. Peke Huuhtasen paras paikka syntyi 38. peliminuutilla Tero Koskelan oivalluksesta ja Huuhtanen pääsi yksin läpi. Peke jäi kuitenkin aikailemaan ja päätti lopuksi syöttää eikä maalia syntynyt. Myös Roni Porokaralla oli paikkansa, mutta tulosta ei syntynyt.
Toisella puoliajalla Haka tyytyi varmistelemaan voittoaan ja Honka sai peliä näennäisesti hallintaan. Se ei kuitenkaan saanut luotua yhtään vaarallista maalintekopaikkaa. Keskitykset ja syöttöyritykset kilpistyivät Hakan puolustukseen. Haka rauhoitti peliä aina pallon saadessaan ja Popovits nautti pelaamisesta "kapelimestarina" pienen tauon jälkeen. Haka otti voiton Tapiolasta aivan kuten viime kaudellakin ja nousi sarjataulukossa toiseksi. Täytyy sanoa, että Valeri Popovits oli kentän ehdoton tähti ja hän tekikin pallolla aivan mitä halusi. Tälläisiä luovia taiteilijoita tarvitaan Suomen kentille enemmän. FC Hongan peli oli, joka osa-alueella surkeaa ja sen iltaa kuvaa hyvin laukausten määrä. Keltamustat laukoivat usein, 19 kertaa, mutta niistä peräti 14 suhahti maalipuiden ohitse. Myöskin se tosiasia, ettei voittoja aivan kärkiryhmiä vastaan ole puolentoista vuoden aikana tullut ei saanut muutosta. Mitään ei kuitenkaan vielä ole menetetty ja Honka on mukana vielä aivan kärkikahinoissa. Seuraavaksi on odotettavissa kaksi täysin voitettavissa olevaa peliä, kun Honka vierailee ensin FC Lahden vieraana. Tämän jälkeen 9. elokuuta on Tapiolassa "hurmosta" ilmassa, kun FC Viikingit saapuu vieraaksi Tapiolaan!
**************************************************
FC Interin hollantilaisvalmentaja Job Dragstma esitti omia näkemyksiään suomalaisen jalkapallon nykytilasta tämän viikon IS-Veikkaajassa. Hänen mielestään pelaajamme eivät osaa lukea peliä, ammattimaisuutta on lisättävä kaikilla osa-alueilla ja otteluohjelmaan pitää saada säännöllisyyttä. Olen samaa mieltä Dragtsman kanssa ja on hyvä, että joku herättää keskustelua. Toimittaja Eero Laurilan kommenttia kyseisestä asiasta en kuitenkaan täysin allekirjoita. Hän ihmettelee juniorivalmennuksen laatua Suomessa, missä varmasti onkin puutteita. Hän nostaa esiin Ajaxin junioripuolella merkittävässä roolissa olevan Robin Pronkin, joka vieraili Suomessa kesäkuun alussa. Pronk ihmetteli, että minne ikinä menemmekin-Kreikkaan, Suomeen tai Kanadaan-kaikkialla on erittäin potentiaalisia kymmenvuotiaita jalkapallon pelaajia. Kun palaamme kolmen neljän vuoden päästä, he ovat kadonneet sanoo Pronk. Hollannissa pelaajakato onkin minimoitu valmennuksen laadun lisäksi mm. seurojen ja palloliiton tiivillä yhteistyöllä. Näissä argumenteissa on totta toinen puoli, mutta mielestäni pelaajista itsestään se kaikki loppupeleissä lähtee. Virolaisen FC Floran valmentaja Pasi Rautiainen sanoi mielestäni hyvin taannoin ilmestyneessä IS-Veikkaajassa, että lahjakkuus tulee jo ns. äidin maidosta. Näinhän se menee niin tieteessä, taiteessa kuin urheilussa, että lahjakkuus on jo valmiina ja se on vain itsestä kiinni miten pitkälle sitä kehittää. Loistavat esimerkit tästä jalkapallossa ovat Jari Litmanen ja Mikael Forssel. He treenasivat joukkueharjoitusten ulkopuolella intohimoisesti kesät talvet. Forssel kertoo "Vielä yksi maali" kirjassaan, miten hän teki tuhansia ja taas tuhansia toistoja pallon kanssa pakkasessa Iso-Roobertinkadun porttikongissa. Jari Litmanen sen sijaan hioi taitojaan radiomäen kentällä Lahdessa oli sää mikä hyvänsä ja samaan aikaan FC Barcelonan aikojen joukkuekaveri Rivaldo pomputteli palloa Paulistan kaupungin slummeissa Brasiliassa. Olenkin sitä mieltä, että mikäli haluaa huipulle on se vain omasta tahdosta ja kunnianhimosta kiinni. Tietenkin myös valmentajilla on oma roolinsa, mutta aivan liikaa sitä korostetaan.

A-maajoukkueen syksyn kohtalonpelien kannalta Jari Litmasen ja Mikael Forsselin pelivire on myös yksi avainkysymyksistä. Jari Litmanen on lähellä pelikuntoa ja upeaa olisi, jos hän saisi muutaman ottelun alle Malmön riveissä ennen 22.8 pelattavaa Kazakstan peliä. Mikael Forsselista saimme sen sijaan jo loistavia uutisia Saksan harjoitusleiriltä. Birmingham kärki on tehnyt kolmessa viimeisessä harjoituspelissä neljä maalia ja mikä tärkeintä manageri Steve Bruce innostui hehkuttamaan häntä. Bruce sanoo, että Forssel näyttää päässeen eroon pikkuvaivoistaan ja hänellä onkin käytössään taas huippuhyökkääjä. Kyllä Forssel on sen verran paljon saanut kokea vastoinkäymisiä viime vuosina (kaksi vakavaa polvivammaa), että mikä olisikaan parasta, kuin nähdä Ratinan stadionilla Tampereella Kazakstan pelissä se vanha kunnon "Miklu"!

HJK-FC Etzella Uefa cupin 1. karsintakierroksella




HJK lähti selkeänä ennakkosuosikkina seurahistoriansa 85. europeliin luxemburgilaista FC Etzellaa vastaan. Veikkausliigassa kausi on mennyt alle odotusten, joten selviytyminen kolmesta karsintakierroksesta Uefa cupin lohkovaiheeseen päättäisi juhlakauden hurmokseen. 480 222 asukkaan suurherttuakunta Luxemburg on tuoreella Fifa:n rankinglistalla sijalla 174, joten jalkapallon taso on maassa valovuoden päässä Suomen vastaavasta. Etzellassa pelaa 6-7 Luxemburgin maajoukkuepelaajaa ja varsinkin maajoukkuehyökkääjä Daniel da Mota oli ennakkoarvioissa pelimies. FC Etzella joutui kaiken lisäksi tulemaan ottelussa toimeen ilman päävalmentajaansa Luc Holtzia, joka oli sydänvaivojen takia sairaslomalla. Väliaikaisluotsi Jean Vanek joutuikin kovan paikan eteen, kun kaikki odottivat HJK:n maalijuhlaa. HJK:n "toimiva" markkinointikoneisto oli taas näyttänyt voimansa, kun vaivaiset 1800 katsojaa oli löytänyt paikan päälle.
************************************************
HJK joutui tulemaan pelissä toimeen ilman kapteeniaan Mika Nurmelaa, joka toipuu vielä n. kaksi viikkoa polven tähystysoperaatiosta. Iloinen uutinen HJK-leirissä oli Markus Halstin selviytyminen säikähdyksellä viime pelissä sattuneesta loukkaantumisesta ja myös keskikentän "pikakiituri" Sebastian Sorsa oli toipunut pelikuntoon. Mielenkiinto HJK:n hyökkäyksessä kiinnittyi KPV:sta vuokrattuun Dawda Bahiin, jonka oli määrä tehdä debyytti HJK-paidassa.

HJK oli heti alusta asti hallitsevampi osapuoli ja Dawda Bah osoittikin pikaisesti olevansa pelimies. Taas kerran yksi kentän parhaista ollut Iiro Aalto antoi keskityksen 24. minuutilla oikealla jalallaan ja Bah puski upeasti pallon maaliin. Etzella oli joutunut jo 9. minuutilla vaihtamaan loukkaantuneen Fabian Febryn pois kentältä ja tilalle tuli viime kaudella lähes 30 osumaa Etzellalle tykittänyt Daniel Alves da Mota, joka olikin vierailijan parhaita pelaajia. Ainoastaan viisi minuuttia Bahin maalin jälkeen HJK:lla oli loistava paikka lisätä johtoaan, kun Hermanni Vuorinen pääsi nokikkain Etzellan maalivahdin kanssa. Hermanni jäi kuitenkin aikailemaan ja tilanne kuivui kokoon. Hermanni olikin selvästi ylilatautunut ja toisella puoliajalla hän hankki varoituksen puskemalla vastustajaa rintaan, joten Keith Armstrongin oli pakko ottaa hänet vaihtoon. Tauolle mentiin HJK:n selvässä hallinnassa ja paikkoja oli useampaankin maaliin. Toisella puoliajalla HJK haki vimmatusti lisämaaleja ja Keke vaihtoi kentälle Jarno Parikan ja Sebastian Sorsan. Etzellalla oli vain muutama paikka iskeä arvokas vierasmaali ja he olivatkin vaarallisia parissa vastahyökkäyksessä, sekä erikoistilanteessa. 69. minuutilla Etzella oli lähellä onnistua kulmapotkusta, mutta takatolpallle rynninyt Paul Mannon ei osunut palloon. HJK vyörytti hyökkäyksiä kohti vastustajan maalia, mutta aivan kuten koko kaudella viimeistely oli surkeaa. Vasta tuomarin antamalla lisäajalla HJK onnistui tekemään toisen maalin. Korkea kaaripallo tavoitti Etzellan maalilla kärkkyneen Sebastian Sorsan, joka puski pallon maaliin melkeinpä maaliviivalta. HJK voi kaikesta huolimatta lähteä levollisin mielin kahden viikon päästä pelattavaan toiseen ja ratkaisevaan osaotteluun. Kyseiseen peliin HJK toivottavasti saa takaisin Mika Nurmelan, koska ottelu osoitti hänen olevan korvaamaton. Upea juttu oli myös Dawda Bahin pirteä esitys ja hänestä voikin olla paljon iloa HJK:lle.

FC Hongan upeat esitykset Intertotossa antoivat toivoa, että suomalaisjoukkueet pärjäävät europeleissä laajalla rintamalla tänä vuonna. Näin ei ikävä kyllä voi sanoa Hakan, MyPa:n, HJK:n ja Tamu:n ensimmäisten pelien jälkeen. Tulokset ovat tässä ja perässä kyseisen seuran kotimaan sijoitus Fifa rankingissa: HJK-FC Etzella(174.) 2-0, MyPa-EB/Streymur/Fäärsaaret(188.) 1-0, SS Murata/San Marino(195.)-Tamu 1-2, Rhyl FC/Wales(74.)-FC Haka 3-1. Suomen maajoukkueen sijoitus tuoreessa Fifa:n rankingissa nousi pykälällä ja se on nyt 41. Tämä osoittaakin karulla tavalla, että seuramme eivät ole valmiita näihin peleihin. Kansainvälisiä pelejä pitää pelata ympäri vuoden, koska silloin nuorille pelaajillemme ei tule ns. hyppyä tuntemattomaan. Korostan vielä kerran, että Royal-liigaan tai Baltic-liigaan on päästävä mukaan! Muuten seuramme, pelaajamme ja sitä kautta koko maajoukkueemme ei tule pysymään edes nykyisessä vauhdissa.
********************************************
Veikkausliigan otteluohjelmasta puhutaan, joka ikinen vuosi eikä tämäkään kausi tuo siihen poikkeusta. Olen jutellut ohjelmasta monien ihmisten kanssa ja he kaikki sanovat samaa, että taas on menty metsään. Suurin osa ihmisistä ihmettelee, että miksi esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on kolmen viikon tauko peleistä, vaikka nurmet ovat samaan aikaan huippukunnossa. Otteluohjelman laatija Peter Lundström vastaa, että europeleissä oleville seuroille on haluttu antaa keskittymisrauha. En ymmärrä vastausta, koska sen takiahan talvella on harjoiteltu, että kesällä pelataan. Kansainväliset pelit ovat pelaajille piristysruiske, mikä varmasti heijastuisi myös kotimaan kentille. Tämän FC Honka osoitti, kun se pelasi europelejä ja Veikkausliigaa samalla viikolla. Nyt tästä huonosta otteluohjelmasta saa kärsiä osa seuroista, joista esimerkiksi FC Viikiingeille on tullut kolmen viikon tauko peleistä! Eikä sekään ole reilua, että esimerkiksi VPS on päässyt hyvään nousukiitoon pelaamalla enemmän pelejä, kuin muut. Otteluohjelmasta ei myöskään löydy juuri ollenkaan täysiä kierroksia ja tästä kärsivät katsojat sekä myös vakioveikkaajat. Maanantai, keskiviikko sekä perjantai ovat surkeita pelipäiviä, jolloin katsojat eivät liiku ja seurat kärsivät. Myös seikka, että joukkueet pelaavat viikon sisällä samaa seuraa vastaan kahdesti on lähinnä huvittavaa. Nyt herätys siellä Veikkausliigassa, koska emme hyväksy tälläistä ohjelmaa! Herää kysymys miksi esimerkiksi Englannin Valioliigassa on niin loistava otteluohjelma, vaikka siellä seurat osallistuvat enemmän europeleihin. Tietenkin siellä pelataan yhdeksän kuukautta, kun meillä vain kuusi kuukautta, mutta miksi emme voisi pidentää sarjaamme? Moni varmasti katsoi Urheilukanavan loisteliaasti etenkin selostuksen (Tuomas Virkkunen) suhteen toteutetut kaksi viimeisintä Veikkausliiga lähetystä. Ne olivat mitä parhainta mainosta koko Veikkausliigalle ja moni varmasti sai "ahaa" elämyksen, että nyt paikan päälle katsomaan. Ikävä kyllä tämäkin meni hukkaan, kun esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ei nyt pelata! Jäämme odottamaan ensi vuoden otteluohjelmaa, joka varmasti on parempi, koska sen verran hyvää työtä muuten Veikkausliigassa on tehty viime vuodet suomalaisen jalkapallon hyväksi.

Lopuksi haluan lähettää terveiset IS-Veikkaajan toimittajalle Ville Väänäselle, joka meni "ampumaan" alas kolumnissaan kaiken sen upean työn mitä FC Hongassa on tehty. Tälläiset kyyniset, kateelliset ja vain omaa egoaan pönkittävät "jalkapallotoimittajat" voivat ehkä jarruttaa suomalaisen jalkapallokulttuurin nousua, mutta onneksi he eivät sitä tule estämään!