HJK otti vihdoin voiton Veikkausliigassa!


Niin siinä sitten kävi, että Keith "Keke" Armstrong sai lähteä syyskuun alussa pelatun tappiollisen Honka-ottelun jälkeen. Työntekijä sai taas kerran yksin kantaa vastuun niin, kuin globalisaation hallitsemassa maailmassa on nykyisin tapana. Yhdessä hetkessä unohtui se erinomainen työ, mitä Keke on HJK:n hyväksi tehnyt (kaksi mestaruutta, Suomen cupin voitto, viime kaudella hopeaa). Miksi Keke ei saanut viedä projektia loppuun, kun sopimus oli muutoinkin päättymässä tähän kauteen? Syy tähän on mediapelin täydellisesti hallitseva HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäinen, joka halusi pelastaa omat kasvonsa. Kekestä oli helppo tehdä syntipukki ja luoda illuusio toimivasta HJK-organisaatiosta. Eniten minua tässä kaikessa ihmetyttää se, että miksi urheilutoimenjohtaja Tuomo Saarnio ja toimitusjohtaja Kari Haapiainen saivat jäädä? Varsinkin Saarnion osuus epäonnistuneissa pelaajahankkinoissa on merkittävä. Kaikesta tästä voi päätellä, mikä on tyyli HJK:ssa ja kuka käyttää valtaa. Ikävä kyllä urheilullista menestystä on turha odottaa ennenkuin organisaatio myös muuttuu! HJK kutsui loppukauden talkoisiin entisen HJK-pelurin Aki Hyryläisen ja loistavaa työtä Grifk:ssa tehneen Ari Tiittasen (Kauniainen nousemassa 1. divisioonaan). Heidän roolinsa on kuitenkin vain väliaikainen, koska Antti Muurinen palaa HJK-luotsiksi ensi kaudeksi. Kannattajat olivat äänestäneet jaloillaan, kun vain reilu 3000 katsojaa oli saapunut Finnairstadionille otteluun Turun Interiä vastaan. ************************************************* HJK aloitti täysin samalla kokoonpanolla, kuin Keith Armstrongin alaisuudessa. Ottelun ensimmäinen puoli-aika sujui vierailija Interin hallinnassa, mutta tilanteita syntyi kuitenkin molempiin päihin. Reilun vartin pelin jälkeen ansiokkaasti pelannut Iiro Aalto keskitti hyvin Dawda Bahille, jonka suora laukaus ilmasta ei kuitenkaan osunut tolppien väliin. Interin paras paikka siunaantui 27. minuutilla, kun Severi Paajanen pääsi kokeilemaan kahdesti perkkäin, mutta HJK-puolustus selvitti tilanteen kulmapotkuksi. Inter vyörytti varsinkin loisteliaasti pelanneen Martin Mutumban johdolla hyökkäyksiä jatkuvan virtana. Pelin ratkaisu syntyi ikävällä tavalla, kun linjansa kanssa haparoinut erotuomari Mika Salo päätti ratkaista pelin. Hän antoi epäselvästä käsivirheestä Interin puolustuksen kivijalalle Jos Hooiveldille toisen keltaisen kortin ja mies joutui suihkuun. Inter joutui kokoamaan rivit uudestaan ja valmentaja Job Dragtsman täytyikin ottaa hyökkäyksestä Mutumba pois. HJK sai tämän jälkeen luonnollisesti pelin hallintaansa. Bah pääsi 42. minuutilla puskemaan ylärimaan Mika Nurmelan vapaapotkusta, mutta tilanne kuivui kulmapotkuksi. HJK jatkoi painostusta toisella puoliajalla, mutta edelleen vaivasi tehottomuus ja ratkaisevat syötöt eivät löytäneet perille. Lopulta 76. minuutilla HJK onnistui, kun Jukka Raitala nousi upeasti oikealta ja lähetti keskityksen takatolpalle. Vaihdosta kentälle tullut Ilari Äijälä jatkoi hallitusti maalin edustalle, mistä Bah latasi pallon Interin maalin kattoon ohi huippuvireisen Patrick Bantamoin. Lopullisesti peli ratkesi 88. minuutilla, kun tämän kauden ehdottomasti paras HJK:n hankinta Medo onnistui. Sebastian Sorsa keskitti ja Medo laukoi komeasti volleysta ylänurkkaan loppulukemiksi 2-0.

HJK otti ansaitun voiton, mutta peli oli edelleen nihkeää ja tehotonta. Sarjapaikka näyttää kuitenkin varmistuvan, kun putoamistaisteluun on eroa jo yhdeksän pistettä. Näin ollen valmentajakaksikko Hyryläinen-Tiittanen voi keskittyä Suomen cuppiin, mistä voitto antaisi ilon aihetta. HJK ei saa kuitenkaan mitään ilmaiseksi torstaina pelattavasta puolivälierä kamppailusta Jyväskylän JJK:ta vastaan, koska onhan joukkue pudottanut jo kaksi liiga seuraa. Interin leirissä sen sijaan pitää vielä tehdä töitä sarjapaikan puolesta, kun jumbokaksikko AC Oulu-FC Viikingit väijyy kuuden pisteen päässä. Tällä joukkueella ja valmennuksella uskon Interin säilyvän helposti. Mielenkiintoinen loppukausi molemmilla joukkueilla on varmasti edessä. ************************************************ Tämän kauden Veikkausliiga lähenee loppuaan ja ainakin minun mielestä sarja ei vedä vertoja jännitävälle viime kaudelle. Suurin syy tähän on tietysti Tamu:n ylivoima ja myös se, että nousijajoukkueista ei ollut viime kauden Honka-ilmiöön. Tamu voi käytännössä varmistaa mestaruuden voittamalla torstaina FC Hakan. Keskustelua on herättänyt Tamu:n valmentaja Ari Hjelmin kitinä otteluohjelmasta, kun hänen mielestä kaksi peliä viikossa on liikaa! Tamu:a vartenhan koko otteluohjelma alunperin tehtiin ja aivan muut seurat voisivat valittaa kuten esimerkiksi FC Viikingit. Sillehän tuli juuri Tamu:n takia peräti kolmen viikon taukoja peleistä. Uskon, että Ari Hjelm on ammattilaispelaaja vuosinaan tottunut kahden pelin viikko tahtiin, joten kitinä tuntuu käsittämättömältä. Nyt herätys tampereella, koska ensi kaudeksi tarvitsette laajemman pelaajaringin, mikäli haluatte pärjätä tasaisesti kaikissa kilpailuissa (varsinkin eurokentillä). Putoamistaistelu herättää tänä vuonna eniten mielenkiintoa, kun peräti viisi seuraa taistelee paikasta auringossa: FC KooTeePee, FC Inter, FF Jaro, AC Oulu ja FC Viikingit. Todennäköisimmältä näytttää Viikinkien suora putoaminen ja Oulun jääminen karsijan paikalle. Ikävä kyllä Viikinkien kohdalla kohtaloksi muodostui puoliammattilaisuus. Veikkausliiga on onneksi nykyään niin kovatasoinen sarja, ettei puolivaloilla pärjätä. Se, että käyt päivisin töissä/opiskelemassa toimi vielä 70-luvulla, mutta ei nykyään. Vuosaaressa ei myöskään saatu osin kaupungin tuen puuttumisen takia päälle sellaista draivia, mitä on koettu esimerkiksi Espoossa ja FC Hongassa. Veikkausliigassa pitää katsoa myös peiliin kauden jälkeen, koska yleisömäärät ovat selvästi laskeneet loppukaudesta. Syitä tähän on varmasti useita, mutta suurin syy on hajanainen otteluohjelma. Ohjelma ei sisällä täysiä kierroksia, eikä tiettyjä ottelupäiviä. Viikolla pitäisi olla tietyt pelipäivät niin, kuin suuressa maailmassa, jolloin katsojat löytäisivät aina paikanpäälle.

Lopuksi täytyy kummastella miksi erinomaisesti Urheilukanavalla toteutetut Veikkausliiga-live ottelut siirtyvät lokakuussa Yle:lle. Kanavalle, mistä kaikki jalkapallopersoonat (Ville Klinga, Riku Riihilahti) ovat lähteneet. Toteutus tulee olemaan samaa tasoa kuin, Mestareiden liiga lähetykset, joista todelliset jalkapalloihmiset eivät saa mitään irti. Esimerkiksi studiossa "yleismies" Tapio Suominen ei saa aikaan innostavaa keskustelua. Eniten kuitenkin harmittaa selostajan vaihtuminen Tuomas Virkkusesta Niki Juuselaan. Urheilukanavan Virkkunen on jalkapalloselostaja minkälaista Suomessa ei ole ennen nähty: eläytyvä, asiantunteva ja myös huumorin taitaja. Veikkausliiga perustelee päätöstä näyttää loput ottelut Yle:llä massojen tavoittamisella (tavoite 400 000 katsojaa). En usko tähän, koska näin digiaikana kiinnostuneet ovat seuranneet jo Urheilukanavalta nämä ottelut. Tärkein kysymys kuitenkin on haluaako Veikkausliiga katsoa tulevaisuuteen ja kehittää suomi-futista, vai jäädä menneisyyteen niin kuin Yleisradio?

Jännitysnäytelmä Suomi-Puola Helsingin syksyisessä illassa

Saimme lähteä hyvistä asetelmista kaksoismaaotteluun Serbiaa ja Puolaa vastaan, kun kaikki oli omissa käsissä. Ensimmäinen piste näistä peleistä saavutettiin taktisesti erinomaisella tasapelillä Serbiaa vastaan viime lauantaina. Ottelu osoitti eron Roy Hodgsonin ja edellisen päävalmentajan Antti Muurisen valmennustyylin välillä. Avainpelaajat ovat samoja, kuin Muurisen aikakaudella, mutta tulokset toisenlaisia. Kaikki kiitos viihdyttävää peliä pelanneelle Muurisen joukkueelle, mutta ikävä kyllä sillä ei syntynyt tulosta. Meidän joukkue ei ainakaan vielä ole Ruotsin tai Tanskan tasolla, joten meidän pitää pelata puolustuksen kautta ja hakea vain tulosta. Fantastista oli myös huomata, että koko joukkue osallistui puolustamiseen ja toteutti näin Hodgsonin luomaa taktiikkaa. Saavutettu piste ja Portugalin jääminen tasapeliin Puolan kanssa nosti Suomen toiseksi Puolan jälkeen lohko A:ssa. Näin ollen illan peli oli lohkon kärkikamppailu, jonka voittaja nousisi lohkokärkeen! Sanat eivät riittäneet kuvaamaan ottelun tärkeyttä suomalaiselle jalkapallolle! Tilastot eivät kuitenkaan antaneet toivoa Suomelle, joka on kohdannut Puolan 30 kertaa. Kasassa on 3 voittoa, kuusi tasapeliä ja 21 tappiota, mutta mikä tärkeintä viimeisin kohtaaminen vuosi sitten karsintojen ensimmäisessä pelissä päättyi Suomen 3-1 vierasvoittoon! Olympiastadion oli lähes täynnä (34 088 katsojaa) ja tunnelma oli käsinkoskeltava. Varsinkin 1700 värikästä puolalaisfania loi tunnelmaa.

**************************************

Suomi lähti otteluun samalla tyylillä, kuin Serbiaa vastaan, mikä tarkoitti koko joukkueen tarkkaa puolustamista. Kokoonpanon ainoa muutos oli Joonas Kolkan sisääntulo hyvin Serbia pelissä pelanneen Mika Nurmelan tilalle. Myös merkille pantavaa oli, että Belgradissa loistavasti vasemman puolustajan paikalla onnistunut Toni Kuivasto sai pitää paikkansa.

Ottelun merkitys näkyi heti alusta asti, kun molemmat joukkueet karvasivat, taklasivat ja puolustivat erittäin tarkasti. 15. minuuttia oli pelattu, kun Puola alkoi luoda painetta Suomen kenttäpuoliskolle. Kurinalaisesti kentän "itsevaltiaan" Sami Hyypiän johdolla puolustanut Suomi sai pidettyä Puolan poissa kuitenkin selvistä maalipaikoista. Ensimmäisen puoliajan vaarallisin tilanne syntyi 32. minuutilla yllättäen Suomelle. Todella pirteästi jälleen pelannut Daniel Sjölund eteni rangaistusalueelle ja harhautti puolalaispakin, mutta maalivahti Arthur Boruc tuli hyvin vastaan peittäen laukauksen. Pari minuuttia ennnen taukoa Joona Kolkka pääsi väläyttämään, mutta kaukolaukaus painui hieman yli takaylänurkan.

Tauolle mentiin Puolan hallinnan jälkeen onneksi ilman takaiskumaaleja.

Toisen puoliajan alkuun Puola haki vimmatusti johtomaalia, mutta suomalaiset kestivät. Varsinkin Hyypiän johtamaa puolustusnelikkoa: Sami Hyypiä, Hannu Tihinen, Petri Pasanen ja Toni Kuivasto oli ilo katsoa. Uskallan väittää, että tässä on tämän hetken Euroopan paras puolustus! Painostuksen tauottua tuli Suomelle se kuuluisa "tuhannen taalan" paikka, kun Alexei Eremenko junior pääsi livahtamaan yksin läpi ja vastassa oli enää Puolan maalivahti. Ensimmäisen Eremenkon laukauksen Boruc torjui, mutta seuraava laukaus lipui kohti maalia. Koko katsomo pidätti henkeä ja oli valmiina räjähdykseen, mutta pallo osuikin Puolan maalin tolppaan! Seuraavaksi 72. minuutilla Suomen päävalmentaja Roy Hodgson haki lisää hyökkäysvoimaa vaihtamalla Jonatan Johanssonin tilalle Mikael Forsselin. Miklu pääsikin pian maalipaikkaan ja teki sen kuuluisan askelharhautuksen, mutta pallo lipui Borucin torjunnasta 10 cm ohi maalin. Heti perään "man of the match" Artur Boruc torjui upeasti yhdellä kädellä Hannu Tihisen puskun. Katsomossa vaivuimme jo epätoivoon, kun mikään ei mennyt maaliin.

Seuraavaksi jalkapallotrilleri oli saada uuden käänteen, kun toisessa päädyssä Marek Saganowski laukoi pallon Suomen maalin tolppaan. Suomen maali oli lähellä vielä 87. minuutilla, mutta puolalaisista Jakub Blaszczykowski pani uhrautuvasti päänsä Daniel Sjölundin kudin tielle. Näin ollen pisteet jaettiin ja säilytimme lohkon kakkospaikan, kun Portugali jäi tasapeliin Serbian kanssa.

Meillä oli tilanteemme ottelussa, mutta pitää olla realisti. Puola ja Serbia ovat maailmanluokan jalkapallomaita, jotka voivat hyvänä päivänä voittaa esimerkiksi maailmanmestaruuden. Kaksi pistettä on hyvä tulos näistä peleistä ja mikä tärkeintä olemme mukana kisassa pääsystä EM-kisoihin. Kisasta tulee armoton, kun kaikilla neljällä maalla (Puola, Suomi, Portugali, ja Serbia) on vielä mahdollisuus kisapaikkaan. Meidän aseemme tässä taistelussa on puolustus, joka on päästänyt vähiten maaleja (6) neljästä kärkijoukkueesta ja siitä voimme olla ylpeitä! Mikäli ajatellaan asiaa laajemmin on eurooppalaisen jalkapallon tason laajuus huimassa nousussa. Tämän todistaa seikka, että vasta lohkossa: D on jatkajat jo selvillä (Saksa, Tsekki). Kierroksen tulokset kertovat tästä myös, kun esimerkiksi Skotlanti voitti Ranskan, Wales Slovakian ja Islanti P-Irlannin! Yksi asia on kuitenkin jo varmaa, että ensi kesän EM-kisoista tulee pelillisesti paremmat, kuin tylsistä 2006 MM-kisoista.

******************************************

Nyt elämme Suomessa todellista jalkapallobuumia, mutta yksi asia on jäänyt täysin vaille ansaitsemaansa huomiota. Tarkoitan U-21 maajoukkuetta, joka on aloittanut EM-karsintansa suorastaan käsittämättömän hyvin. Ensin haettiin voitto Tanskan kotikentältä (0-1) ja nyt viimeksi Vaasassa voitettiin Skotlanti ansiokkaan taistelun jälkeen 3-2. Täten Suomi johtaa omaa EM-karsinta lohkoaan täydellä pistepotilla, mutta kiinnostaako ketään? Pitäisi kiinnostaa, koska tässä joukkueessa pelaa tulevaisuuden A-maajoukkueen runko. Suurenmoiset voitot ja maajoukkue kuvioihin sisään pääsy valmistaa näistä nuorista uudenlaisia vastuunkantajia. Kiitos kuuluu tästä myös joukkueen valmentajalle Markku Kanervalle, joka törkeästä IS-urheilun/IS Veikkaajan "ajojahdista" huolimatta ei jättänyt pestiään ja nyt se tuottaa tulosta. Uskon myös, että Roy Hodgson on ollut tarkeä tekijä U-21 maajoukkueen kehittämisessä. Nyt meillä onkin todella lupaavia nuoria, mutta heidän pitää saada jatkuvasti peliaikaa myös Veikkausliigassa! Minun mielestä meillä ei ole mitään hätää, kun nykyinen A-maajoukkueen "kultainen sukupolvi" jättää pelikentät, koska nykynuorissamme on tulevaisuutta!

Loistava uutinen oli myös maestro Jari Litmasen kuulumiset. Akillesjänne leikkaus meni hyvin elokuussa ja hän kuntoututtaa nyt itseään maajoukkueen fysioterapeutin Jari-Pekka Keurulaisen kanssa. Litmanen kertoi, että on voinut jo aloittaa kevyen hölkkäämisen. Iloinen uutinen oli myös toisen pojan syntyminen Litmasten perheeseen. Kaikki näyttää täten hyvältä Jari Litmasen kohdalla. Minä uskon, että 21.11 pelattavassa ratkaisevassa Portugali-Suomi EM-karsintojen päätöspelissä Jari Litmanen johdattaa Suomen kentälle!

FC Honka sysäsi 100-vuotiaan HJK:n kuilun partaalle





FC Honka matkusti HJK:n vieraaksi Töölön Finnairstadionille hakemaan historiansa ensimmäistä liigavoittoa Klubista. Molemmat joukkueet lähtivät otteluun tilanteesta, jossa liian monet tasapelit ovat pudottaneet ne mestaruustaistosta. Honka on pelannut kahdeksan tasapeliä ja HJK:lla niitä on peräti yksitoista! Etenkin 100-vuotisjuhliaan viettävälle Klubille kausi on ollut todella raskas, sillä se on pystynyt voittoon vasta neljästi. Sille kävi karusti myös Uefa cupissa viime torstaina, kun Tanskan Aalborg BK eteni jatkoon 2-4 yhteismaalein. FC Honkaa sen sijaan on vaivannut tehottomuus ja onkin kuvaavaa, että joukkue on neljällä erikoistilannemaalillaan liigan heikoin erikoistilannejoukkue. Hongan kapteeni Janne Saarinen peräänkuuluttikin sitä kuuluisaa "tappamisen meinikiä".
Pääkaupunkiseudun derby oli valmiina alkamaan Finnairstadionin tekonurmella. Paikan päälle oli tullut yli 8000 katsojaa, mutta valitettavasti tämä oli pelkkää silmälumetta, koska ilmaislippuja oli jaettu taas kerran runsaasti.
******************************************
Hongalla oli enemmän huolia loukkaantumisten kanssa, kuin vastustajalla, koska loppukauden sivussa olevan Hannu Patrosen lisäksi Rami Hakanpää ja Lasse Lagerblom joutuivat jättämään ottelun väliin.
Ottelu oli alusta asti todella tarkkaa pelaamista, eikä varsinkaan ensimmäisellä puoliajalla juuri hienouksia nähty. Ottelun tärkeys näkyi selvästi pelaajien otteissa. Ensimmäisen puoliajan paras paikka siunaantui vierailijalle. HJK:n oikea pakki Jukka Raitala tuuppasi rangaistusalueella puskua yrittäneen John Weckströmin ja erotuomari Petteri Kari osoitti pallon kylmän viileästi pilkulle. HJK:n maalivahti Ville Wallén kuitenkin torjui upeasti Jami Puustisen laukauksen. Taukoon oli tuolloin jäljellä enää viisi minuuttia.
Toisella puoliajalla tasainen vääntö jatkui, mutta HJK oli selvästi yritteliäämpi. Se olikin lähellä maalintekoa 53. minuutilla, kun Ilari Äijälän kaukoveto oli painua ohi U-21 maajoukkueen maalivahdin Tomi Maanojan seläntaakse. Tomi Maanoja kuitenkin selvitti tilanteen ja hän onkin osoittanut tällä kaudella olevansa seuraava suomalainen huippuveskari yhdessä TPS:n Jukka Lehtovaaran kanssa. Jatkossakin HJK painoi peliä Hongan päätyyn, mutta ratkaisevat syötöt epäonnistuivat, niin kuin koko kaudella. Vierailijat panostivat vastahyökkäyksiin ja tämä tuottikin tuloksen 59. minuutilla. Tero Koskela pääsi HJK:n puolustusvirheen jälkeen läpiajoon ja sijoitti etukulmasta varmasti ohi Ville Wallénin. Tämän jälkeen isännät hakivat tasoitusta vimmatusti, mutta espoolaispuolustus kesti. Varsinkin Roope Heilalan otteet Tuomo Turusen vierellä olivat loistavia ja katkot olivat varmoja sekä tyylikkäitä. HJK:lle tarjottiin vielä 88. minuutilla tasoituspaikkaa, kun Janne Saarinen kaatoi rangaistusalueella Sebastian Sorsan. Vili Savolainen lauokoi pilkun kuitenkin taivaan tuuliin. FC Honka otti täten ensimmäisen liigavoittonsa HJK:sta ja se vankisti asemiaan Veikkausliigan kolmantena. Upea uutinen oli myös Hongan valmentajan Mika Lehkosuon pelin jälkeen allekirjoittama vuoteen 2011 asti ulottuva jatkosopimus! Hongassa on sitouduttu pitkäjänteiseen työhön ja se varmasti tuottaa vielä upeita tuloksia!

HJK:n leirissä sitä vastoin ollaan täydellisessä paniikiissa ja tätä kuvaa hyvin HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäisen kommentit ottelun jälkeen. Nelosen IS-urheilun toimittaja kysyi aikooko HJK panostaa loppukaudella vain Suomen cupp:iin. Lyytikäinen vastasi, että Suomen cup voidaan unohtaa, koska nyt taistellaan sarjapaikan puolesta! Mitä ihmettä on tapahtunut, kun suuri ja mahtava HJK taistelee sarjapaikastaan, eihän tämän näin pitänyt mennä?
Ennusmerkit olivat kuitenkin ilmassa jo varhain keväällä, kun seurassa päätettiin panostaa ulkomaalaispelaajiin ja unohtaa omien lupaavien nuorten kehittäminen vähäksi aikaa. 100-vuotias HJK halusi mestaruuden hinnalla millä hyvänsä ja uskottiin ettei omista nuorista ole tätä tuomaan. Metsään mentiin ja pahasti, kun ulkomaalaishankinnat pettivät. Nolointa oli tapaus Farid Ghazi, joka "kusetuksellaan" pilasi joukkuehengen ja lopulta häipyi jo kesällä takaisin Algeriaan. Moni varmasti ihmettelee kenellä muulla seuralla olisi varaa pitää U-21 maajoukkuemies Jarno Parikka jatkuvasti penkillä ja vuokrata Mehmet Hetemaj (u-21 maajoukkue) FC Viikingeihin?

Nyt on peiliin katsomisen aika koko HJK:n organisaatiossa. Mikäli Keith Armstrong joutuu lähtemään pitää myös urheilutoimenjohtajan Tuomo Saarnion kantaa vastuu ja poistua. Tästä kaudesta voi kuitenkin oppia paljon, jos näin haluaa? HJK:n pitää olla seura, joka kehittää omia junioreitaan ja antaa heille tämän jälkeen myös vastuuta Veikkausliigassa. Tämän lisäksi sen kannattaa hankkia valmiita kokeneita pelaajia muista seuroista (viime kaudella esim. Antti Pohja) ja lisäksi houkutella Tuomas Haapalan tasoisia paluumuuttajia. Kuka olisi sitten paras valmentaja luotsaamaan lupaavista nuorista koostuvaa ryhmää? No tietenkin Pasi Rautiainen, mutta saadanko hänet, niin se onkin jo toinen juttu.
*****************************************
Seurajalkapalloillumme palasi karusti maanpinnalle viime viikolla, kun FC Haka, HJK ja MyPa tippuivat Uefa cupin toisella karsinta kieroksella. Tappiot oli tyrmääviä kahden ottelun yhteistuloksilla: FC Midtjylland - FC Haka 7-3 , AaB - HJK 4-2 ja Blackburn - MyPa 3-0.
Tamu jatkaa siis ainoana Uefa cupin 1. kierroksella, jossa se kohtaa ranskalaisen Bordeaux.
Nyt pitäsi hälytyskellojen soida, koska me tarvitsemme rajuja muutoksia koskien Veikkausliigaa. Esimerkiksi Tamu:n valmistava peli ennen ratkaisevaa Mestareiden liigan kolmannen kierroksen ottelua Rosenborgia vastaan oli kohdata AC Oulu. Eihän tälläisestä ottelusta ollut mitään hyötyä, kun seuraavaksi kohdattiin Skandinavian suurseura! Ei tälläinen valmista seurojamme kansainvälisiin peleihin. Muiden pohjoismaisten liigojen taso on niin kova, että miksi annamme tasoitusta? Tällä tarkoitan sitä, että 14 joukkuetta Veikkausliigassa on aivan liikaa. Meidän pitää kehittää nopealla aikataululla kymmenen joukkueen ammattilais-sarja, jossa olosuhteet ovat kunnossa ja pelaajat eivät käy pelaamisen lisäksi töissä. Näin saamme seuroillemme kovatasoisia pelejä läpi kauden. Liigalisenssi vaatimuksiin pitää lisätä, että jokainen seura leireilee talven aikana etelässä ja pelaa siellä kovia harjoituspelejä. Myös miesten Ykkönen pitää laittaa vihdoin kuntoon ja sen arvostusta nostaa. Ykköseen pitää myös laittaa olosuhdevaatimukset, jolloin nousijajoukkueen hyppy liigaan ei ole niin iso. Ykkösen arvostusta lisäisi myös se, että siellä pelattaisiin aina mestaruudesta, niin kuin esimerkiksi Englannin mestaruus-sarjassa. Nämä kaikki ehdotukset lisäisivät katsojien kiinnostusta ja ennen kaikkea tällöin jalkapallo nousisi vihdoin ykköslajiksi Suomessa! Kaikki tämä heijastuisi myös maajoukkueisiin ja varsinkin U-21 maajoukkueeseen, joka saisi valmiimpia pelaajia.

Lopuksi pitää katseet kääntää tuleviin kohtalon hetkiin, jolloin ratkeaa "elämää suurempia" asioita. A-maajoukkueemme on siis tulessa ensi lauantaina Belgradin "hornankattilassa", kun vastaan tulee Serbia ja tämän jälkeen on vuorossa kotipeli 12.9 Olympiastadionilla Puolaa vastaan. Nyt maajoukkueemme tarvitsee kaiken tuen, joten menkää ensi lauantaina baareihin ja ystävien luo Canalia katsomaan. Tämän jälkeen täytetään Olympiastadionin ja tehdään siitä ikävä paikka Puolalle. Näistä kahdesta pelistä, kun saamme vähintään neljä pistettä on suuri unelma askeleen lähempänä!
Isoäitini muistolle!