Hymyssä suin sai tänään kävellä kohti Olympiastadionia katsomaan kultaisen sukupolven viimeistä ottelua Maailma XI vastaan (koostui pelaajista, mitä oli kutsuttu tapahtumaan suomalaisten pelaajien toimesta). Matkalla alkoi muistot palautua mieleen tuosta ikimuistoisesta ajanjaksosta (1996-2010), jolloin Suomi-futis meni hurjalla vauhdilla eteenpäin. Joukkue koostui pelaajista, jotka pelasivat merkittävissä rooleissa osa huippuseuroissa ja osa keskisuurissa. Pelkästään Valioliigassa tahkoi parhaimmillaan 5-10 suomalaista. Kuningas Jari Litmanen tietenkin avasi portteja, mutta kyllä he kaikki olivat lahjakkuuksia, jotka kovalla treenaamisella ja tinkimättömällä asenteella pääsivät huipulle. Kultaisesta sukupolvesta jopa sokaistuttiin, eikä juniorivalmennusta kautta olosuhteita alettu laittamaan jo aikaisemmin kuntoon. Nyt maksamme siitä hintaa. Näimme kyseisen ajanjakson kaikki kotipelit paikanpäällä isäni kanssa. Kävinpä myös 2003 Palermossa jännittämässä Italia-Suomi EM-karsintaa. Päällimmäisinä muistuu mieleen 2001 kesäkuun Saksa-peli, jossa Mikael Forssel tykitti upeat kaksi maalia, mutta Saksa nousi 2-2 tasapeliin. Myöskin samoissa karsinnoissa kaatui Kreikka näytöstyyliin 5-1. Huikeaa oli katsoa Litmanen/Forssel showta maaotteluissa Norjaa vastaan Finnairstadionilla ja vieraissa Portugalia vastaan. Makeita vierasvoittojakin tuli esimerkiksi Turkkia ja Puolaa vastaan. Karvaita pettymyksiäkin paljon löytyy, joista suurin on vuonna 1997 pelattu Unkari-peli, jossa jatkokarsintaan pääsy valui sateiselle Olympiastadionin nurmelle lisäajalla, kun Unkari tasoitti ihmeellisen flipperipallon myötä. Myös Roy Hodgsonin aikana pästiin pisteen päähän vuoden 2008 EM-kisoista. Tämä maajoukkue pystyi todella haastamaan minkä tahansa maan maailmassa! Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoin kuvailla, miten paljon mahtuu tähän ajanjaksoon ja on ollut etuoikeutettua, kun on saanut läheltä seurata tätä fantastista pelaajasukupolvea. Nämä pelaajat ovat antaneet, niin paljon Suomi-futikselle! He ovat myös antaneet ajastaan uskomattoman paljon maajoukkueelle ja raskaita pelireissuja on ollut mm. Azerbaidzaniin, Kazakstaniin jne.
Tänään sai nauttia heidän viimeisestä yhteisestä pelistä. Ottelussa nähtiin tasokasta peliä, hienoja yksilösuorituksia ja ilon pitoa. Mieleen jäi Jari Litmasen huikeat syötöt ja maalit, Mixu Paatelaisen kultainen kosketus ja Tainion upea syöttö Litmasen maaliin. Oli tämä kerrassaan ainutlaatuinen tapahtuma, joka herättää jalkapallokulttuuria maassamme. Ainoa miinus oli yleisömäärä (11 000), joka osaltaan varmasti johtui Pallolíiton lippujen hinnoittelusta.
Iso kiitos vielä kaikesta, mitä kultainen sukupolvi on antanut meille kaikille ja ne lukuisat muistot eivät koskaan unohdu!
P.S Kannattaa lukea kirja: Huuhkajat Suomi-futiksen sankariaika.
Pressissä Jari Litmanen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti