Olipa mitäänsanomaton kulunut Veikkausliigakausi. Kaikki meni melkein käsikirjoituksen mukaan. En nähnyt yhtään peliä, mikä olisi jäänyt verkkokalvolle mieleen: intensiivisyydeltään, temmoltaan tai tunnelmaltaan. Ketä palvelee seuraavat seikat: SJK otti historiallisesti hopeaa ensimmäisellä liigakaudellaan, mutta ulkomaalaispelaajien voimin. Hongan sekoilusta saisi pari kirjaa ja dokumentin, mutta seuran pelaajia, junioreita (heidän vanhempiaan) ja muita toimijoita, jotka antavat omaa aikaansa seuran hyväksi ei varmasti naurata. Maalikuninkuus voitettiin 14 maalilla ja se kertookin kaiken todellisten maalintekijöiden puutteesta tässä maassa. Ilonaiheitakin oli: Lahden paluu Kisapuistoon ja eurokentille. HJK:n upea selviytyminen Eurooppa liigaan ja komea voitto Torinosta viime viikolla. Mutta, niin kuin aiemmin kirjoitin HJK:n dominointi kotimaan kentillä näivettää kilpailun. Miten tähän reagoi Palloliitto! Se palautti liigakarsinnat, vaikka päinvastoin meidän pitäisi saada terveellä taloudellisella pohjalla olevia joukkueita Veikkausliigaan ja joukkuemäärää pitäisi supistaa. A-maajoukkueemme tilanne huolestuttaa. Pelaajamateriaalimme ei yksinkertaisesti, vain tällä hetkellä riitä. Onneksi junioripuolella tehdään vihdoin oikeita asioita ja valmennuksessa on tarvittavaa osaamista. Tarvitsemme vielä lisää panostusta poikiin. Me emme ole suuri jalkapallomaa, joka voi mennä eteenpäin kahdella kärjellä. Kilpailu kovenee koko ajan ja muut pienet maat menevät kovaa vauhtia eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti