Suomi on oikealla tiellä (Suomi-Ruotsi 1-2)

Suomi aloitti vahvasti. Viisi minuuttia oli pelattu, kun Roman Eremenko antoi upean noston boxiin, mutta Mika Väyrynen veti avopaikasta yli maalin. Seuraavaksi Ruotsi rummutti painetta ja Martin Olsson pääsi vapaasti hyörimään Suomen alueella. Seitsemän minuutin kohdalla Suomen
puolustuksessa tapahtui virhe ja Kim Källström vapautti Sebastian Larssonin, joka ei erehtynyt. 17 minuutin jälkeen Teemu Pukki kokeili 30 metristä ja pallo meni yli maalin. Kaksi minuuttia edellisestä ja Väyrynen keskitti boxiin ja pallo ajautui Kasper Hämäläiselle, jonka vedon Andreas Isaksson torjui jalalla. Suomella oli vielä hyviä tilanteita, mutta viimeistely ontui.

48 minuuttia näytti pelikello, kun Roman taisteli oikealla laidalla ja keskitys tuli maalille, mutta Väyrynen puski yli maalin. 51 minuuttia oli pelattu, kun Larsson keskitti vasemmalta boxiin ja Zlatan pääsi ohjaamaan, mutta Lukas Hradecky torjui sivulle. Paikalle hiipinyt Martin Olsson iski pelivälineen pömpeliin. 71 minuutin kohdalla Mikael Forssel taisteli boxissa ja syötti vasemmalle Jukka Raitalalle, jonka hyvän vedon Isaksson torjui. Seuranneesta kulmapotkusta Eremenko pääsi keskittämään boxiin ja Joona Toivio ohjasi pallon maaliin. Seuraavat minuutit Suomi pelasikin hurmoksessa, mutta tasoitus jäi haaveeksi.

Yksinkertaisesti tiivistettynä Ruotsi teki paikoistaan maalit Suomi ei. Tämä on tasoero tällä hetkellä.
Paljon oli taas hyviä elementtejä Suomen pelissä ja varsinkin Kari Arkivuon nousut laitapakin tontilta aiheuttivat jatkuvasti vaarallisia tilanteita Ruotsin alueelle. Ruotsin maalit voi laittaa vielä Suomen puolustuslinjan yhdessä pelaamisen vähyyden piikkiin. Roman Eremenko oli jälleen Suomen pelin päällikkö. Kyllä tämä syksy on osoittanut, että Suomen nuori maajoukkue on oikealla tiellä ja kokemuksen karttuessa, sekä pelitavan iskoistuessa on lupa odottaa jo ensi vuonna koviakin tuloksia.

P.S. HJK on jälleen Suomen mestari ja tapa, millä se tuli ei jätä jossitteluille sijaa. Ainoa minuus tässä on se, että muut joukkueet tuntuvat jääneen junasta. Liigan kilpailukyvylle/imagolle ei tee hyvää, että mestaruus oli käytännössä jo varmaa kesällä. Nyt muiden joukkueiden pitääkin tehostaa toimntaansa. Tarvitsemme kolme/neljä joukkuetta, jotka pystyvät haastamaan pelillisesti HJK:n. Elinvoimainen sarja hyödyttää myös HJK:ta mikäli se haluaa tosissaan lyödä läpi ensi vuonna myös eurokentillä.
Myöskin tuomaritoiminta täytyy saada ammattimaiselle tasolle, koska niin paljon olemme nähneet karkeita virheitä läpi kauden. Eihän nyt voi olla niin, että tuomari joutuu tulemaan pelin jälkeen lehdistötilaisuuteen selittelemään virheitään. Paljon on vielä työsarkaa, jotta joka osa-alueella olemme 2020 kymmenen parhaan eurooppalaisen maan joukossa.

Pressissä Lukas Hradecky, Tim Sparv, Roman Eremenko, Joona Toivio, Ruotsin valmentaja Erik Hamrén ja Mixu Paatelainen.

Suomen Cupin finaali Kups-HJK ja. 1-2, 0-0

Ottelu lähti molemminpuolin hermostuneesti liikkeelle. Seitsemän minuutin jälkeen antoi HJK:n Erfan Zeneli oikealta vapaapotkun, johon Berat Sadik pääsi puskemaan, mutta Mikko Vilmunen torjui. 16 minuuttia oli pelattu, kun Zeneli päätti kokeilla 30 metristä ja osui ylärimaan. Neljä minuuttia edellisestä ja Zeneli pääsi laukomaan nyt boxin rajalta ja jälleen ylärima kolisi. HJK jatkoi paineen luomista ja erotuomari Joumi Hyytiä salli kovaa pelaamisen.

Toisella puoliajalla molemmat joúkkueet viljelivät, vain pitkiä palloja kärkeen, mikä ei tuottanut tulosta. 81 minuutin kohdalla HJK:n Sebastian Sorsa rakensi ja Sadik pääsi avopaikkaan, mutta pallo meni yli maalin. Näin ollen tarvittiin jatkoaika ratkaisemaan paremmuus.
Neljän minuutin jälkeen Kups:in Dickson Nwakaeme rakensi hyvin pallon boxiin ja syötti Miikka Ilolle avopaikkaan, mutta Ilo ohjasi vain hieman ohi maalin. Yhdeksän minuutin kohdalla Jari Litmanen, Joel Perovuo, Sadik, syöttelivät Sorsan avopaikkaan boxissa, mutta tulosta ei syntynyt. 17 minuuttia oli pelattu, kun Litmanen otti jälleen kerran ratkaisijan viitan itselleen. Sadik syötti taakse Litmaselle, joka veti huikealla tavalla pallon 30 metristä taka-alakulmaan! 24 minuuttia näytti pelikello, kun Litmanen vapautti upealla syötöllä Perovuon vapaaksi, mutta hän ei saanut palloa pömpeliin. Minuutti edellisestä ja Sadik syötti boxissa taakse Alexander Ringille, joka maalasi vastustamattomasti. Ennen loppuvihellystä Markus Joenmäki pääsi vielä kaventamaan.

Täten HJK täydensi palkintokaappiaan ja Kups tulee pääsemään europeleihin ensi vuonna HJK:n voittaessa myös mestaruuden. Ottelun taso ei noussut varsinaisella peliajalla missään vaiheessa ansaitsemalleen tasolle. Lisäajalla vihdoin nähtiin, sitä cupin draamaa ja taistelua. Kyllä sen nyt huomaa, miten suuri ero on tämän hetken heikentyneellä HJK:lla ja kevään/kesän dominoineella ryhmällä. Varmasti seurassa mietitäänkin jo vahvistuksia ensi kaudelle. HJK:n onneksi, sillä oli tänään heittää sisään Jari Litmanen, joka ratkaisi pelin. Taas kerran maestro tarjosi ainakin minulle unohtumattoman hetken! Mieleen palasi vuosi 1992, kun Litmanen teki samalla tavalla loisteliaan maalin MYPA:n voittaessa pytin.

P.S. Edelleen olen sitä mieltä, että Suomen cup pelattiin liian nopeasti ja pimennossa kevään aikana. Varmasti yleisö olisi halunnut nähdä draamaa jo puolivälierä/välierä vaiheessa. Ne olisi aivan hyvin voinut sijoittaa syksylle, jolloin finaalikin olisi varmasti kerännyt enemmän kiinnostusta.

Pressissä Jari Litmanen, Esa Pekonen ja Antti Muurinen.

Suomi taisteli urheasti maailman kärkimaata vastaan (Suomi-Hollanti 0-2)

Ottelu lähti odotetusti Hollannin hallinnalla liikkeelle ja jo ensimmäisellä minuutilla oli paha tilanne Suomen maalilla. Viiden minuutin jälkeen Robin van Persie sai ovelan syötön boxiin, mutta hän ei saanut kunnon otetta pallosta. 22 minuuttia oli pelattu, kun Wesley Sneijder antoi läpisyötön ja Klaas Jan Huntelaar pääsi karkuun, mutta Lukas Hradecky hoiti tilanteen Suomen maalilla. 28 minuutin kohdalla Hollanti lisäsi tempoa hetkellisesti ja se tuotti heti tulosta. Kevin Strootman  lähti taustanousuun, joka sekoitti Suomen puolustuksen. Kevin sai pallon boxiin ja maalasi. Taukoa ennen Suomi sai ajoittain luotua painetta.

Toisen puoliajan alkuun Suomi tuli päättäväisesti ja vahvasti. 47 minuutin kohdalla oli kuitenkin van Persie boxissa ja hänen kovan vetonsa Lukas torjui. Vähän ajan päästä oli van Persie jälleen vapaana boxissa, mutta Lukas hoiti jälleen tilanteen. 49 minuuttia näytti pelikello, kun Roman Eremenko vapautti loisteliaalla syötöllä Kasper Hämäläisen, joka syötti oikealta laidalta boxiin. 57 minuutin kohdalla Perparim Hetemajn upea läpisyöttö lähetti Hämäläisen yksin läpi, joka nosti pallon yli Maarten Stekelenburgin. Pallo oli jo matkalla maaliin, mutta viime hetkellä Hollannin puolustus ehti väliin. Kaksi minuuttia edellisestä ja Hetemajsta tuli illan konna, kun hän otti toisen keltaisen kortin filmaamisesta ja lensi ulos. 65 minuutin  jälkeen Huntelaar oli avopaikassa boxissa, mutta Lukas jälleen kerran venyi torjuntaan. 74 minuuttia oli pelattu, kun Eljero Elia pääsi boxissa tulisesti laukomaan, mutta Lukas torjui. Yliajalla vaihtomiehet Elia ja Luuk de Jong pelasivat hyvin yhteen ja de Jong maalasi loppulukemat taululle.

Tätä iltaa ei pidä kenenkään hävetä, koska Suomi taisteli FIFA:n rankingin ykköstä vastaan todella vahvasti. Suomi vetäytyi omalle kenttäpuoliskolleen odottaen tilaisuutta vastahyökkäykseen ja antoi Hollannin pitää palloa. Nuori joukkue pelasi viisaasti, nöyrästi ja kurinalaisesti. Mikäli Hetemaj ei olisi hölmöillyt itselleen punaista korttia olisi tulos voinut olla aivan toinen, koska Suomi tuli erittäin hyvällä sykkeellä toiselle puoliajalle. Suomelta esiin nousi maalivahti Lukas Hradecky, joka pelasi tähänastisen maajoukkueuransa ehdottomasti parhaan ottelun. Myös topparipari Niklas Moisander/Joona Toivio ansaitsee kehut. Roman Eremenko oli taas päällikkö ja Kasper Hämäläinen sen, kuin porskuttaa urallaan eteenpäin. Miinuspuolelle meni jälleen Hetemaj ja etenkin Petri Pasanen. Uskomatonta, miten unessa kokenut Pasanen oli läpi ottelun, kunnes tuli vaihtoon.
Paljon positiivista jäi taas käteen tästäkin ottelusta. Huomioitavaa oli, miten matkansa alussa oleva maajoukkueemme pystyi todella haastamaan Maailman kärkijoukkueen!

Pressissä Mikael Forssel, Niklas Moisander ja Mixu Paatelainen. 

Suomi otti komean voiton Moldovasta (Suomi-Moldova 4-1)

Ottelun alku oli Suomelta hermostunutta ja harhasyöttöjä nähtiin paljon. Moldovan Gheorgi Ovseannicov oli jo maalipaikassa heti pelin alussa. Suomi iski kuitenkin kulmapotkusta, kun kymmenen minuuttia oli kulunut. Roma Eremenko antoi kulman ja Mikael Forssel jatkoi päällään Kasper Hämäläiselle, joka puski pallon maaliin. Neljä minuuttia edellisestä ja Alexander Ring murtautui boxiin. Hän syötti taakse Forsselille, joka tykitti tolppaan. 17 minuutin jälkeen Suomella oli mainio hyökkäys, kun Eremenko syötti Ringille boxiin ja hän löysi Hämäläisen, joka "zippasi" Forsselin irti. Kolme minuuttia ennen taukovihellystä Daniel Sjölund vapautti Hämäläisen, joka niittasi johdon kahteen maaliin.

Toisen puoliajan alkuun Moldova sai luotua painetta, mutta 50 minuutin kohdalla Kari
Arkivuo kaadettiin boxissa, josta seurasi rangaistuspotku. Forssel pääsi iskemään maajoukkueuransa 26. maalin. 62 minuutin kohdalla Eremenko syötti upeasti kantapäällään Hämälaiselle, joka tälläsi tolppaan. Kolme minuuttia edellisestä ja Eremenko rakensi keskelle vaihdosta sisään tulleelle Teemu Pukille, joka lähti nousuun. Pukki löysi Forsselin, joka pääsi laukomaan komeasti. 68 minuutin jälkeen Pukki eteni jälleen ennakkoluulottomasti ja laukoi tulisesti, mutta Nicolae Calancea venyi torjuntaan. Seuranneesta kulmasta Moldova teki oman maalin. 84 minuuttia oli pelattu, kun puolustaminen herpaantui ja Serghei Alexeev pääsi yksin läpi. Hän iski Moldovalle lohdutusmaalin.

Kyllä oli ilo nähdä pitkästä aikaa energinen, omiin taitoihin luottava, juonikas ja nälkäinen Suomi. Tietenkin vastustaja oli vain Moldova, mutta suunta on oikea. Olen uskonut koko ajan, että Mixu saa vielä pelin toimimaan. Matka on vasta alussa, mutta paljon positiivista nähtiin tänään kuten: laitapakkien nousut, keskikentän hallinta, nopeat pallonsiirrot ja uskallus pelata. Etenkin framille nousi Roman Eremenko! Mikä pallovarmuus, peliäly, sijoittuminen ja pelin rytmittäminen. Nyt olemme vihdoin saaneet uuden johtajan maajoukkueeseen. Kapteenin nauha nyt, vaan miehelle käteen!
Muita onnistujia olivat Kari Arkivuo, Alexander Ring, Kasper Hämäläinen ja Mikael Forssel. Varsinkin Ring pelasi huikealla itseluottamuksella. Ja vielä Teemu Pukki teki sellaisen sisääntulon, jota harvoin näkee, kun kyseessä on suomalainen hyökkääjä. Miinuspuolelle meni Perparim Hetemajn esitys. Häneltä ei tänäänkään onnistunut juuri mikään.
Ensi tiistaina sitten näemme todella, missä menemme suhteeessa maailman kärkimaihin.

Pressissä Kasper Hämäläinen, Teemu Pukki ja Mixu Paatelainen.

    

Pääkaupunkiseudun derby HJK-FC Honka 2-1

Ottelu sai salama-alun, kun vain kaksi minuuttia oli pelattu. HJK lähti nopeaan hyökkäykseen Hongan puolustusvirheestä. Teemu Pukki syötti oikealta boxiin, missä hyvin sijoittunut Berat Sadik puski pallon maaliin. HJK jatkoi pallonhallinnalla. 12 minuuttia oli kulunut, kun HJK:n Juhani Ojalalle tuli harhasyöttö ja Hongan Nicholas Otaru pääsi etenemään. Otaru jatkoi Jussi Vasaralle, mutta hän ei saanut laukausta aikaan. Kolme minuuttia edellisestä ja Honka sai vapaapotkun boxin rajalta, mutta Juuso Simpasen kuti meni ohi maalin. 27 minuuttia oli tahkottu, kun HJK loi hyvän tilanteen Hongan maalille ja Akseli Pelvas pääsi yrittämään nostoa yli Tomi Maanojan, mutta tuloksetta. Vain minuutti edellisestä ja Otaru tuli tuulen nopeasti läpi koko HJK-alakerran ja syötti boxiin, mutta Demba Savage ei aivan yltänyt palloon. 30 minuutin jälkeen Otaru syötti oikealta boxiin, mutta Savage tuhri maalin edessä avopaikan. Viisi minuuttia edellisestä ja Hongan Vasara melkein yllätti boxissa nostollaan Ville Wallénin.

Toisen puoliajan alkuun Honka loi painetta ja yritys toi palkinnon 69 minuutin kohdalla, kun Vasara tykitti komeasti pallon taka-alakulmaan boxin rajalta. HJK:n vaihdot kuitenkin ratkaisivat, kun Aki Riihilahti ja Jari Litmanen tulivat sisään. Litmanen toi rauhallisuutta, oivaltavia syöttöjä ja pallo pysyi omilla. 75 minuutin jälkeen HJK:n rajaheitosta pallo tuli Litmaselle, jonka upea kaarisyöttö löysi boxissa Sadikin, joka puski kohti maalia, mutta Maanoja venyi torjuntaan. Pallo jäi kuitenkin pomppimaan maalin eteen ja lopulta Riihilahti tyrkkäsi pelivälineen maalin perukoille.

Ottelu ei missään nimessä noussut odotetulle tasolle. Tempo oli alhainen ja harhasyöttöjä nähtiin paljon. HJK otti kuitenkin varamiehisenäkin tärkeät kolme pistettä ja löi kolmannelle peräkkäiselle mestaruudelle lopullisen sinetin, kun haastaja Inter meni häviämään Valkeakoskella.
Täytyy ihmetellä Honkaa, joka vielä muutama vuosi sitten dominoi näitä kohtaamisia, mutta on nyt vajonnut "virkamiespelin" tasolle. Nyt, jos koskaan HJK olisi pitänyt haastaa täysillä, kun se kärsi pelikielloista ja loukkaantumisista. Hongan pelinrakentelu on kuitenkin todetun kaavamaista ja juonikkuus loistaa poissaolollaan. Ajoittain on hyviäkin hetkiä, mutta liian usein peli jumittuu pallon turhaksi siirtelyksi.

P.S. HJK:n ylivoima on jokaisella osa-alueella sellaista, että onko koskaan vastaavaa nähty? Rahaa tulee jokapuolelta, jolloin miehistöä/organisaatiota pystytään vahvistamaan taas tulevalle kaudelle. Tämä ylivoima tulee jatkumaan tulevina vuosina, koska rahankäyttö on nyt fiksumpaa, kuin esimerkiksi Mestareiden liiga-seikkailun jälkeen. Varjopuoli on se, että muut seurat jäävät auttamattomasti kyydistä. Toisaalta "Suomen Rosenborgia" on kaivattu jo pitkään. Haastajien on nyt pakko herätä ja terästää toimintaansa!
Lopuksi haluan toivottaa onnea matkaan tänään tähän asti viimeisen pelinsä HJK:ssa pelanneelle Juhani Ojalalle, joka siirtyy Sveitsiin Young Boys:in riveihin. Sinusta näki jo heti muutama vuosi sitten, kun olit vasta murtautumassa edustusjoukkueen rinkiin ja pelasit Liigacupia, että pääset vielä pitkälle!           

Pressissä: HJK:n Aki Riihilahti, Juhani Ojala, Honka-luotsi Mika Lehkosuo ja HJK-luotsi Antti Muurinen.

HJK-Dinamo Zagreb Mestarien liigan kolmas karsintakierros 1. osaottelu (1-2)

Kylmät väreet hiipivät selkäpiitä, kun odotti täydellä stadionilla pelin alkamista. Epäsuomalaisesti yleisö huusi ja tanssi.






Dinamo Zagreb otti pallonhallinnan itselleen heti pelin alussa ja jo ensimmäisellä minuutilla Sime Vrsaljko pääsi keskittämään vaarallisesti HJK:n maalille. Seuraavaksi pääsi Teemu Pukki etenemään keskeltä ja hän laukoi kohti maalia. Kolme minuuttia oli kulunut, kun HJK sai nopean hyökkäyksen aikaan. Rafinha katkoi upeasti omalla puolustusalueella ja syötti Dawda Bahlle, joka löysi Berat Sadikin. Sadik antoi pallon Erfan Zenelille, joka keskitti boxiin, mutta Sadik ei aivan päässyt kiinni palloon. Seitsemän minuutin jälkeen HJK loi painetta ja Alexander Ring pääsi boxissa laukomaan tulisesti, mutta Ivan Kelava torjui. 13 minuutilla koko stadion repesi, kun Bah antoi loisteliaan läpisyötön keskeltä ja Ring pääsi nokikkain Kelavan kanssa ja hän nosti pallon komeasti tämän yli maaliin. Kansainvälisen tason maali! Vain viisi minuuttia edellisestä ja euforia laantui, kun Fatos Beciraj keskitti vaarattomasti maalille, mutta Rafinha epäonnistui siivouksessa ja pallo meni omaan maaliin. Ennen taukoa Dinamo piti palloa ja tuli kovaa tilanteisiin.

Toista puoliaikaa oli pelattu vain neljä minuuttia, kun Bah löysi hyvällä syötöllä Pukin boxissa, mutta hän haki syöttöä ja laukoi vasta lopulta. HJK jatkoi paineen luomista. 55 minuuttia näytti pelikello, kun HJK:lla oli mainio kulmapotku ja Sadik pääsi puskemaan terävästi, mutta Kelava venyi torjuntaan. Kaksi minuuttia edellisestä ja Milan Badelj yritti nostoa boxin rajalta, mutta Ville Wallén hoiti tonttinsa. 66 minuuttia näytti aikarauta, kun Bah nousi upeasti ja syötti Pukille boxiin. Pukki löysi Sadikin maalin edestä, mutta jälleen Kelava veti pidemmän korren. 75 mnuutin jälkeen Sammir tuli, kuin tyhjästä ja rankaisi maalilla. Yhdeksän minuuttia ennen täyttä aikaa juuri kentälle tullut Jari Litmanen pyöritti peliä ja lopulta pääsi itse vetämään, mutta puolustaja torjui kädellään.

Näin HJK tarvitsee Kroatiassa ihmeen selviytyäkseen jatkoon. HJK pelasi ajoittain loistavasti, mutta virheet kostautuivat, niin kuin kansainvälisellä tasolla on tapana. Liikaa tuli harhasyöttöjä, eikä hyvistä paikoista saatu pistettyä palloa maaliin. Tämä ottelu muistutti paljon viime vuonna pelattua Partizan peliä, joissa HJK loi tilanteita, mutta vastustaja rokotti virheistä. Oikeastaan vain Alexander Ring ja Dawda Bah ylittivät itsensä. Esimerkiksi Berat Sadik ei päässyt oikein missään vaiheessa peliin mukaan. Myöskään kokeneen Aki Riihilahden jalat eivät jaksaneet koko peliä tällä tasolla. Dinamo Zagreb piti pakan tiivinä koko pelin ja pyrki lyhyillä syötöillä avaamaan HJK-puolustusta. Täytyy kuitenkin todeta, että HJK:n peli on kehittynyt sitten Partizan-pelin ja se pystyi ajoittain luomaan ennennäkemätöntä painetta ja pelirohkeus oli korkealla tasolla. Tästä pitää ammentaa positiiviset asiat ja ensi vuonna HJK on vielä valmiimpi. Raaka tosiasia, mistä olen puhunut ennenkin on, että nykyinen liigamme ei valmista joukkueitamme koviin euro-peleihin. Liigaa pitää edelleen kehittää ja saada siitä kymmenen joukkueen elinvoimainen sarja.

P.S Kyllä tunnelma ennen peliä, saapuminen täydelle stadionille ja Ringin avausmaali saivat minussa sen innostuneen pikkupojan taas heräämään. Sen pikkupojan, joka rakastui tähän lajiin ensisilmäyksellä, kun isä vei ensimmäiseen matsiin!

Pressissä: Berat Sadik, Alexander Ring ja Antti Muurinen.      

HJK nöyryytti jälleen vierailijoitaan Sonerastadionilla (HJK-TPS 6-0)

Ottelu lähti liikkeelle tunnustellen ja hitaalla temmolla. Viiden minuutin jälkeen oli TPS:n Njazi Kuqi boxissa ja hän syötti taakse Toni Kolehmaiselle, jonka löysän vedon Ville Wallén torjui helposti. 16 minuuttia oli jo tahkottu, kun HJK:n Teemu Pukki pääsi laukomaan tulisesti boxin rajalta, mutta Jukka Lehtovaara torjui pallon eteensä. Kymmenen minuuttia edellisestä ja Kuqi laukoi boxin rajalta, mutta pallo viuhui yli maalin. Ottelun ratkaisu syntyi seuraavissa kahdessa minuutissa, kun HJK lisäsi höyryä koneeseen. Ensiksi 34 minuutin kohdalla Dawda Bah vapautti Pukin upealla nostolla ja hän pääsi boxiin ja teki maalin. Seuravaaksi Bah täräytti tolppaan ja Erfan Zeneli ylärimaan, kunnes Rafinhan korkea pallo löysi maalilla Pukin, joka maalasi illan toisen maalinsa.

Toiselle puoliajalle juoksikin sitten vain yksi joukkue. 51 minuutin jälkeen pääsi vielä TPS:n Kolehmainen hyvään vetopaikkaan 25 metristä, mutta sen jälkeen alkoi "HJK-show". 54 minuuttia näytti pelikello, kun Pukki laukoi tolppaan. Kaksi minuuttia edellisestä ja Tuomas Kansikas syötti maalille ja Rafinha puski pallon maaliin. 64 minuutin kohdalla Rafinha syötti boxiin löytäen Akseli Pelvaksen, joka tykitti ylänurkkaan. Vain kaksi minuuttia edellisestä ja Pukki oli boxissa läpi ja kruunasi iltansa "hattutempulla". 82 minuutin jälkeen Zeneli laukoi vielä vapaapotkusta suoraan maaliin.

"Huh huh" mikä näytös jälleen kerran HJK:lta! Kotikentällään HJK näyttää olevan täysin suvereeni ja ottelusta toiseen se dominoi kenttätapahtumia, miten haluaa. Tuntuukin, että vastustajat ovat jo ennen peliä HJK:n vieraana valmistautuneet häviöön peläten eivätkä uskalla pelata. Vai tässäkö näkyy tämän hetken liigamme tasoerot tiiviissä ottelutahdissa? HJK:lla on, niin ylivertainen pelaajamateriaali, taktiikka toimii ja pelaajat nauttivat pelaamisesta, että on vaikea nähdä haastajaa sille mestaruustaistossa. HJK:n koko joukkue pelasi loistavasti, mutta etenkin esiin nousivat Teemu Pukki, Rafinha ja Dawda Bah. Tämä joukkue on valmiina myös heinäkuussa alkaviin eurohaasteisiin. TPS:n koko joukkueella on, sitä vastoin itsetutkiskelun paikka bussissa matkalla juhannuksen viettoon Turkuun.

Pressissä: TPS:n Jukka Lehtovaara, HJK:n Teemu Pukki, TPS-luotsi Marko Rajamäki ja HJK-luotsi Antti Muurinen.              

HJK vei pisteet Tapiolasta (FC Honka-HJK 0-2)

Ottelu lähti hyvällä temmolla liikkeelle ja vain kolme minuuttia oli ehditty pelata, kun HJK:n Teemu Pukki eteni vasemmalta ja syötti boxiin. Pallo tavoitti Sebastian Sorsan, jonka matalan vedon Tuomas Peltonen Honka-maalilla torjui. Minuutti edellisestä ja HJK:n Rafinha melkein tavoitti Berat Sadikin boxissa. HJK hallitsi tapahtumia. Kymmenen minuutin jälkeen Hongan Rasmus Scüller laukoi vaarallisesti rangaistusalueella, mutta Wallén venyi torjuntaan. Honka saikin luotua painetta ja 15 minuutin kohdalla pallo kävi jo HJK-maalin ylärimassa. Kolme minuuttia edellisestä ja HJK pääsi pallonriistoon kesken Hongan hyökkäyksen. Sebastian Mannström katkoi ja syötti Pukille, joka nousi vasemmalta ja syötti takaisin Mannströmille, joka pääsi maalaamaan. Tämän jälkeen pelin tempo alkoi laskemaan. 28 minuuttia näytti pelikello, kun Hongan Demba Savage nousi mallikkaasti vasemmalta boxiin ja syötti Ilari Äijälälle, joka ei saanut kuitenkaan kunnon vetoa aikaiseksi. Minuutti edellisestä ja HJK:n Akseli Pelvas nousi komeasti keskeltä, mutta veto epäonnistui. 32 minuuttia osoitti kello, kun Hongan Sampo Koskinen eteni vasemmalta ja petasi paikan Äijälälle, mutta Wallén torjui hänen kutinsa.

Toiselle puoliajalle juoksi HJK, joka vetäytyi täysin ja pyrki, vain jäädyttämään peliä. Hongan ongelma oli jälleen kerran viimeiset ratkaisevat syötöt. 57 minuutin jälkeen Hongan Äijälä pääsi laukomaan vaarallisesti 30 metristä, mutta Wallén selvitti tilanteen. 69 minuuttia oli tahkottu, kun Hongalla oli hyvä matala kulma, johon Roope Heilala pääsi melkein väliin ja tuikkaamaan pallon maaliin. Minuutti edellisestä ja Schüller laukoi tulisesti 20 metristä, mutta ilman tulosta. Pelikello näytti täyttä aikaa, kun Pelvas sai yksilösuorituksellaan itselleen tilaa ja tykitti pallon komeasti maalin yläkulmaan.

Näin HJK otti ensimmäisen voittonsa Hongasta viiteen vuoteen ja pysyi kärjen vauhdissa. Ottelu ei noussut missään nimessä viime vuosien paikallistaistojen tasolle osin johtuen HJK:n toisen puoliajan jarruttelusta. Ikävä kyllä, Honka ei tule tällä joukkueella taistelemaan tänä vuonna mestaruudesta. Pelaajamateriaali ei vain pitkässä juoksussa riitä haastamaan Veikkausliigan kärkijoukkueita. HJK sen sijaan jatkaa mestaruusjunassa ja ainoastaan muutaman avainpelaajan (Jari Litmanen, Aleksandr Ring ja Teemu Pukki) loukkaantuminen tuo harmaita pilviä taivaalle
Hymyn kasvoille tänään toi täysi tupa, joka loi täysin erilaisen fiiliksen otteluun.

P.S Maajoukkueemme päävalmentaja Mixu Paatelainen sai tänään istua täysin rauhassa katsomossa. Selkääntaputtelijoita ei ollut hävityn Ruotsi pelin jälkeen, vaan kuiskuttelu on varmasti jo alkanut. Minusta tulokset voi tyystin unohtaa ja antaa Mixulle täysi tuki ja työrauha. Ei kukaan varmasti uskonut, miten vaikeaa maajoukkueen sukupolvenvaihdoksesta tulisi. Ei todellakaan ollut helppoa Mixun aloittaa tässä menestyshullussa maassa. Täytyy muistaa, että Mixun neljä edeltäjää saivat operoida "kultaisen sukupolven" kanssa, jolloin meillä oli pelaajia kovissa Euroopan sarjoissa merkittävissä rooleissa. Nyt tilanne on täysin toinen ja Mixulla riittääkin työsarkaa löytää uudet vastuunkantajat. Olisipa Palloliiton visio-2020 ja junioripuolen kuntoonpano aloitettu jo aikoja sitten, jolloin nyt meillä olisi valmiimpia pelaajia. Ehkä täällä sokeuduttiin Litmasen ja Hyypiän aikana, mutta pitää muistaa, että he nousivat huipulle tuhansien yksin vietettyjen harjoittelukertojen avulla. Annetaan Mixulle nyt aikaa ja pidetään vuoden 2016-kisat mielessä!

Pressissä: HJK-luotsi Antti Muurinen ja Honka-luotsi Mika Lehkosuo.