Teemu "Teme" Tainio

Teemu Tainio yhdessä (Mika Väyrysen, Mikael Forsselin, Petri Pasasen ja Pekka Lagerblomin kanssa ) kuuluu kultaiseen sukupolveen suomalaisessa jalkapallossa. He kaikki ovat syntyneet ajanjaksolla 1979-1982 ja ovat nykypäivänä maajoukkueemme kantavia voimia. Teemu Tainio on nykyään yksi arvostetuimpia keskikenttä pelaajia Valioliigassa. Hänen kaltaisiaan raatajia ja perikseen antamattomia persoonia englantilaisyleisö on aina rakastanut. Hän pystyy monipuolisuutensa ansiosta pelaamaan keskikentällä sekä puolustavassa että hyökkäävässä roolissa ja myös laidassa. Tainio pystyy tyylipuhtaisiin taklauksiin ja kaksinkamppailuissa hän harvoin jää häviäjäksi. Toisin, kuin monilla saman paikan pelaajilla on Tainiolla tekniikka myös täydellisesti hallussa. Teemu onnistuu harvemmin maalinteossa, mutta onnistuessa ne ovat upeita. Hänen maalinsa ovat usein myös ratkaisseet koko ottelun. Tainio on pelikenttien ulkopuolella säilyttänyt poikamaisen veijarimaisuuden ja pitänyt jalat tiukasti maassa. Hänen haastatteluja on ilo seurata hänen puhuessa iloisesti Tornion murretta. Maajoukkueessa Tainio nousi Antti Muurisen kaudella isoon rooliin. Nyt Roy Hodgson osaa vielä paremmin käyttää hyväkseen hänen monipuolisuuden. Tainio-Väyrynen-Litmanen muodostama keskikentän timantti ei häviä minkään maan vastaavalle. Tainion ja maestro Litmasen harmina on ikävä kyllä ollut vuoronperään pikkuvammoja, joten tämä koostumus ei ole aina pysynyt kasassa. *********************************************** Teemu Tainio syntyi 27. marraskuuta vuonna 1979 Torniossa, josta juontaa lempinimi "Tornion terrieri". Tainio on TP-47:n kasvatti. Hänet valittiin parhaaksi poikapelaajaksi vuonna 1995 Suomessa. Tämän jälkeen hän siirtyi Torniosta Veikkausliiga-seura FC Hakan riveihin kaudeksi 1996. Ensimmäisen liigaottelunsa hän pelasi vasta 16- vuotiaana 28.4.1996 Rovaniemen palloseuraa vastaan. Kauden 1996 jälkeen Haka putosi ykköseen ja Tainio jatkoi seurassa. Vuonna 1997 Haka voitti Suomen Cupin ja Palloliitto valitsi Tainion toisen kerran peräkkäin lupaavimmaksi pelaajaksi Suomessa. Tainio siirtyi vasta 17-vuotiaana (saman ikäisenä siirtyi Forssel aikoinaan Chelseaan) Ranskaan Auxerren joukkueeseen. Kokenut 60- luvulta asti joukkuetta valmentanut Guy Roux ei erehtynyt hankkiessaan kokemattoman suomalaisen. Jälkeenpäin Tainio on kertonut legenda Rouxin olleen huolehtiva ja isällinen valmentaja. Kerran Tainion ollessa flunssassa kotona, oli Roux tullut keittämään teetäkin Teemulle. Tainio pelasi seurassa huikeat kahdeksan kautta ja nousi tänä aikana yhdeksi joukkueen avainpelaajista. Suomessa sitä ei oikein ymmärretty, miten rakastettu ja arvostettu hänestä oli tullut. Tainio saavutti Auxerren riveissä Ranskan cupin voiton kahdesti. Hän pääsi pelaamaan seuran riveissä myös mestareiden liigassa ja Uefa Cupissa. Itse muistan erään ottelun vuonna 2002 mestareiden liigassa, missä Auxerre pelasi Arsenalia vastaan. Tainio upealla pelillään vaimensi itse Thierry Henryn pimentoon.
************************************************ Kesällä 2005 kasvettuaan ja kypsyttyään huippu pelaajaksi hän otti askeleen eteenpäin ja siirtyi ilmaisella siirrolla Tottenhamin riveihin Englantiin. Hän nousi heti avauskaudellaan Tottenhamin vakiopelaajien joukkoon ja auttoi seuran Valioliigassa viidenneksi ja seuraavan kauden Uefa Cupiin. Ensimmäisen A-maaottelunsa Tainio pelasi 18-vuotiaana 5.helmikuuta 1998 Kyprosta vastaan. Ensimmäisen maalinsa A-maajoukkueessa hän teki 1.syyskuuta 2001 Albaniaa vastaan. Tähän mennessä on hän pelannut 35 A-maaottelua tehden niissä viisi maalia. Niin maajoukkueessa, kuin muuten Tainion ura on ollut tasaista nousua. Tähän on osalta vaikuttanut oikeat valinnat, joita hän on urallaan tehnyt. Esimerkiksi hän valitsi uran alku vaiheessa keskikastin ranskalaisen joukkueen, jossa pääsi pelaamaan säännöllisesti ja kehittymään. Hän ei tehnyt virhettä minkä moni suomalainen lupaus (Moisanderin veljekset, Daniel Sjölund, Jami Puustinen, Roman Eremenko, Njazi Kuqi) menemällä suurseuran akatemiaan unohtumaan. Tänä syksynä Tottenham ja Suomen maajoukkue sai tulla pitkän aikaa toimeen ilman Tainiota, kun hänen aina vaivanneet nivusensa leikattiin. Nyt hän pelaa taas täysiä minuutteja ja teki kauden ensimmäisen maaliin toissa kierroksella. Tainio on valmiina haasteisiin Valioliigassa, Uefa Cupissa (jatkokierroksella vastassa Joonas Kolkan Feynoord) ja tietenkin maajoukkueessa. "Holiday Seasonin" alkaessa ei Englannissa levätä tai sulatella kinkkuja. Tapaninpäivän perinteinen "Boxing Day" aloittaa kahden viikon rupeaman, jossa pelataan melkein joka toinen päivä. Tämä kahden viikon rupeama antaa suunnan koko loppukaudelle. ********************************************** Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua ja onnea uudelle vuodelle. Täytetään ensi vuonna Veikkausliiga katsomot ja kannustetaan Suomi ensimmäistä kertaa arvokisoihin. Suomalainen jalkapallo ei tarvitse joululahjoja, mutta arvostusta se ansaitsisi paljon nykyistä enemmän. Miten voi olla mahdollista, että Ylen vuoden urheilija listalla ei ole yhtään jalkapalloilijaa? "Tämä on häpeällistä", kuten Atik Ismail blogissaan sanoo. Moni suomalainen jalkapalloilija on joukkueensa kantavia voimia kuten Jussi Jääskeläinen tai Sami Hyypiä, joka voitti FA-Cupin viime keväänä. Tässä maailmanlaajuisessa lajissa pärjääminen vaati vähän enemmän, kuin jään harjaaminen kiven tieltä (Curling). On käsittämätöntä, miten paitsioon jalkapallo suomalaisessa mediassa jää. Helsingin Sanomat julkaisee pienet sähkeetkin viikon MTV3:n netin futis sivujen jälkeen. Ilta-Sanomat urheilu on mennyt viihde linjalle ja Yle näyttää muutaman maalin Valioliiga kierrokselta. Ainoa pelastus on Canal plus ja netti. Ilman niitä ei pärjäisi. Kaikesta huolimatta nyt pitää suunnata katseet tulevaisuuteen ja odottaa kevättä. Kuningas Litmasen sanoihin on hyvä päättää: "seuraava peli on aina tärkein".

Jussi "Jässi" Jääskeläinen

Jussi Jääskeläinen on jalkapalloilija, josta varsinkaan Suomessa ei ole isoja otsikoita kirjoitettu. Hän on nöyrällä työnteolla noussut Englannin Valioliigan arvostetuimpien maalivahtien joukkoon. Varsinkin viime kaudella hän torjui välillä maagisesti ja oli nostamassa joukkuettaan Boltonia Valioliigassa kahdeksanneksi. Tällä kaudella hän on jatkanut varmoja otteitaan ja nimet, kuten Andri Shevtshenko, Didier Drogba ja Thierry Henry ovat epäonnistuneet yrityksissään ohittaa Jässi. Sami Hyypiää yhtään väheksymättä olisi Jääskeläinen pitänyt valita vuoden suomalaiseksi pelaajaksi. Moni meistä tunsi kylmiä väreitä selkäpiissään kuullessaan Antti Niemen lopettavan maajoukkue uransa. Niemi oli noussut legendaksi 66. pelaamassaan A-maaottelussa. Hän oli torjunut Suomelle useita tärkeitä pisteitä ja voittoja. Ehkä hienoin näistä oli ottelu MM-karsinnassa 6.10.2001 Saksaa vastaan, joka päättyi 0-0. Niemi torjui niin ilmiömäisesti, että se sai koko Saksan paniikkiin koskien seuraavan kesän MM-kisoja. Luulen Antti Niemen tienneen, ettei hän jätä Suomea pulaan jättäytyessään sivuun. Viimeistään nyt kuluvissa karsinnoissa Jääskeläinen on näyttänyt olevansa valmis täyttämään Niemen suuret saappaat. Hän on ollut jokaisessa pelissä mies paikallaan ja Puola, Portugali ja Armenia -peleissä suorastaan fantastinen. Ennen ujon oloisesta Jussista on kasvanut myös todellinen alakerran johtaja ja tiukan paikan tullen hän uskaltaa ojentaa jopa Sami Hyypiää. Jääskeläisen torjuessa Suomen EM-kisoihin tulee hänestä kovempi legenda, kuin Niemestä. Täytyy olla kiitollinen siitä, miten hyviä maalivahteja meillä on ollut viime vuosikymmeninä. Itse muistan vielä Olli "Oka" Huttusen, joka pelasi 60 A-maaottelua ja 432 pääsarja ottelua Hakan riveissä. Peli uransa jälkeen Hakan valmentajana toimiva Huttunen on myös maajoukkueen maalivahtivalmentaja. Hän on varmasti ollut hyvä mentori Antti Niemelle ja Jussi Jääskeläiselle. ************************************************** Jussi Jääskeläinen syntyi 19. huhtikuuta 1975 Mikkelissä. Hän on Mikkelin Palloilijoiden kasvatti ja debytoi seuran edustusjoukkueessa HJK:ta vastaan vuonna 1992, vasta 17. vuotiaana. Hän nousi joukkueen ykkösmaalivahdiksi vuonna 1994. Lahjakas nuorukainen herätti laajasti kiinnostusta ja siirtyi vuonna 1996 Vaasan Palloseuraan (VPS). Hän ehti edustaa VPS:ää vain kaksi kautta pelaten 54 ottelua, jonka jälkeen tie vei Englantiin ja Boltoniin. VPS sai mukavan siirtokorvauksen, mutta se ei estänyt seuraa menemästä konkurssiin, mikä ihmetytti monia. Tänä paivänä muutaman ykkösessä vietetyn vuoden jälkeen VPS pelaa jälleen maan korkeimmalla tasolla. Vuonna 1997 Jääskeläisen siirtyessä Boltoniin, seura majaili maan toiseksi korkeimmalla tasolla. Hän nousikin nopeasti Boltonin ykkösmaalivahdiksi. Jääskeläinen olikin tärkeässä roolissa joukkueen noustessa vuonna 1999 Valioliigaan. Hän on pelannut kaikkiaan 297 ottelua Boltonissa, mikä on huikea määrä. Vain Sami Hyypiä on pelannut enemmän otteluita Valioliigassa. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi 25. maaliskuuta 1998 Maltaa vastaan, jonka jälkeen hän oli Antti Niemen kakkosmaalivahtina. Boltonin manageri Sam Allardyce oli kaukaa viisas, kun hän hankki Jässin seuraan. Tänä syksynä ottelun jälkeen, jossa Jääskeläinen oli torjunut kaksi rangaistuspotkua perä jälkeen. Sanoi Allardyce Jääskeläisen kuuluvan maailmassa kolmen parhaan maalivahdin joukkoon. Hienompaa tunnusta on vaikea saada ja minä ainakin allekirjoitan sen. ************************************************** Nyt Jääskeläinen on vasta 31-vuotias, joten hän on vielä nuori maalivahdiksi. Maalivahdit ovat yleensä parhaassa iässä 31-37 vuotiaana. Englantilainen David Seaman pelasi vielä upeasti 40-vuotiaana. Maalivahdeilla ikä tuo vaan kokemusta ja pelin lukutaito kehittyy. Esimerkiksi hyökkääjät joiden parhaat vuodet ovat 26-31 vuotiaina hidastuvat iän myötä. Näitä faktoja lukiessa en yhtään ihmettelisi, jos Jääskeläinen löytäisi vielä itsensä jostain suurseurasta. Esimerkiksi Manu:lla on maalissa jo 38-vuotias Edwin van der Saar, entinen Jari Litmasen pelikaveri Ajax vuosilta. Samoin Arsenalilla on jo 37-vuotias Jens Lehmann maalinsuulla. Näissä seuroissa Jässi pääsisi pelaamaan aina joka kilpailun mestaruudesta ja paineensieto kyky kehittyisi. Tietenkin otteluja tulisi enemmän, joten maajoukkue ei saisi aina terävimmillään olevaa Jääskeläistä maalille. "Oli miten oli" Jääskeläinen on jo nyt lunastanut paikkansa Bolton fanien ja maajoukkueen kannattajien sydämissä. Ainoa asia, mikä pistää näkemään painajaisia on Jääskeläisen mahdollinen korvaaja maajoukkueessa. Esimerkiksi ensi kesäkuussa pelattava kaksoismaaottelu Serbiaa ja Belgiaa vastaan. Mitä jos Jääskeläinen loukkaantuu Serbia pelissä? Ei Tamu:n Mikko Kaven pysty häntä korvaamaan ja tällöin koko unelma EM-kisoista voi romahtaa. Toivotaan sen jäävän vain painajaiseksi ja Jääskeläisen pelaavan loisteliaan ilman loukkaantumisia sujuvan loppu uran.

Suomalaiset paitsiossa

On tullut tavaksi seurata joka päivä MTV3.fi futis-sivuja. Sivut ovat erinomaisesti toimitettu ja sitä kautta pysyy tilanteen tasalla, mitä jalkapallossa sattuu ja tapahtuu. Aina maanantaisin sivuilla on viikonlopun suomalaiskatsaus. Viime maanantain otsikko oli kuvaava "hiljainen suomalaisviikonloppu". Maalinteossa ei onnistunut kukaan ja moni maajoukkuepelaaja kulutti vaihto penkkiä. Huolestuttavin tilanne taitaa olla Petri Pasasella Werder Bremenissä ja Sami Hyypiällä Liverpoolissa. Monia varmasti ihmetyttää Hyypiän pelaamattomuus, koska hän on viime kausina pelannut jatkuvasti aloituskokoonpanossa. Nyt hän on joutunut valmentaja Rafael Benitezin rotaation uhriksi, mikä sarjataulukon perusteella on täyttä typeryyttä. Hyypiän paikan on ottanut tanskalainen nuori Daniel Agger, joka kieltämättä on nopeampi kuin Hyypiä. Samin vahvuuksia sen sijaan ovat esimerkiksi pallovarmuus, sijoittuminen ja valtava kokemus. Agger on vielä oppipoika Hyypiään verrattuna. Maajoukkue on hyötynyt tilanteesta ja saanut levänneen Samin käyttöönsä, mutta kuinka kauan? Tietenkin Hyypiä kuuluu viiden parhaan keskuspuolustajan joukkoon maailmassa, joten ottajia häneltä ei puutu. Werder Bremenissä pelaavan Petri Pasasen tilanne on jo hälyttävä. Saimme lukea IS-Veikkaajasta, että Petrin pelaaminen loppui huonosti sujuneen alkukauden takia. Valmentaja Thomas Schaaf teki pari muutosta puolustukseen että hyökkäykseen ja peli alkoi kulkea. Klassinen sanonta, "toisen onni on toisen epäonni", sopii kuvaamaan tilannetta. Pasasella on sopimusta vielä jäljellä, joten tuskin vielä tammikuussa seura myy häntä pois.
Kiusallinen tilanne, mutta Veikkaajan haastattelussa Pasanen sanoo treenaavansa täysillä odottaen tilaisuuttaan. Maajoukkue tarvitsee ensi vuonna huippukuntoisen Petrin, kun ratkaisu pelit alkavat. Iloisia suomalaisuutisia on kuulunut Ateenasta, missä Perparim Hetemaj on lyönyt itsensä läpi AEK Ateenan joukkueessa. Perparim pelasi vielä alkukesästä HJK:ssa ja kun tuli tieto hänen siirtymisestään vasta 19-vuotiaana Kreikan mahtiseuraan alkoi moni epäillä. Minä myönnän kuuluneeni tähän joukkoon. Ajattelin, että olisiko ollut järkevämpää kehittyä ensiksi Suomessa ja vasta sitten lähteä. Perparim on osoittanut epäilijöiden olleen väärässä ja on murtautunut pelaavaan miehistöön jopa Mestareiden liigassa. Aina hänen päästessään kentälle on alkanut tapahtua ja nyt jopa italialainen suurseura Juventus on todella kiinnostunut hänestä. Voisiko Perparimista tulla jonkinlainen Jari Litmasen saappaiden täyttäjä maajoukkueessa? Sitä on vaikea sanoa, aika sen näyttää. Viime tiistaina tuli katsottua Yleltä Mestareiden liigan jännittävää ottelua Celtic-Manu, jonka hienosti Celtic voitti 1-0. Ottelussa oli draamaa Manu:n Louis Sahan epäonnistuessa rangaistuspotkussa, joka olisi vienyt englantilaiset jatkoon lohkosta. Peli oli mukaansa tempaiseva ja täynnä hienoja hetkiä. Yleisradion Mestareiden liiga lähetysten toteutuksesta ei voi sanoa samaa.
Yleisradio on auttamatta jäänyt tv-lupa maksuineen viime vuosisadalle. Vaihtoehto nykyiselle olisi mainosrahoitus tai luopua kaikesta muusta urheilusta paitsi kesä-ja talviolympialaisista. Ylen selostajat ovat sekatyöläisiä, jotka selostavat monia lajeja. Tällöin selostus jää pinta raapaisuksi ja katsoja ei saa siitä mitään. Virkamiesmäiset Tapio Suominen ja Hannu-Pekka Hänninen kertovat Mestareiden liiga lähetyksissä tylsiä tilastoja ja toistavat samoja asioita. Ei se riitä, jos välillä korottaa ääntään. Jalkapalloa seuratessa televisiosta on selostaja se piste iin päälle ja parhaimmillaan se saa katsojan tuntemaan, kuin olisi paikan päällä. Urheilukanavan Tuomas Virkkunen on juuri tällainen selostaja, joka seuraa alan lehdet ja myös netin tarkkaan. Hänen selostuksistaan saa sellaisen kuvan, että hän olisi itse paikan päällä. Mika-Matti Paatelaisen ottaminen selostukseen oli hyvä veto Yleltä, hänen paikatessa surkeaa selostusta. Studiovieraatkin ovat Ylellä tylsiä ja verbaalisesti huonoja. Mika Lehkosuo on nero valmentajana, mutta hänestä ei televisiossa saa paljoa irti. Minulla ja monella muulla tulee varmasti ikävä Pasi Rautiaista, joka antoi persoonansa räiskyä kommentaattorina. Viime viikonloppu toi loistavia uutisia Vietnamista. Roy Hodgsonin kokoama haastajamaajoukkue voitti neljän maan turnauksen. Viimeinen ottelu Indonesian A-maajoukkuetta vastaan päättyi komeaan 5-0 voittoon. FC Hongan Roni Porokara viimeisteli hattutempun. Porokaran lisäksi onnistujia olivat HJK:n Tuomas Aho, Markus Halsti ja Tamu:n Jussi Kujala. Hodgsonin ideat alkavat jo nyt kantaa hedelmää hänen muokatessa koko suomalaista jalkapalloa. 40 000 dollarin palkinto potti on myös lämmin joululahja Palloliitolle. Toinen iloinen asia oli, että Suomi nousi FIFA:n rankingissa neljä sijaa ja on nyt 52. Muutamat suomalaispelaajat, kun vielä saadaan seuroissaan pois paitsiosta, sekä Jari Litmasen ja Mikael Forsselin jalat kuntoon, niin voi jo kohta alkaa varailla hotelli huoneita alppien maasta.

Suomi-Armenia osa kaksi

Ennen Suomen ja Armenian välistä tärkeää kohtaamista EM-karsinnassa, keskustelu kävi aivan muualla paitsi itse asiassa. Viime keväänä piti päättää uusi alusta Finnairstadionille ja vaihtoehtoina oli uusi "FIFA two stars" tekonurmi tai luonnonnurmi. Päädyttiin uuteen tekonurmeen, jonka myös FIFA ja Uefa kelpuuttivat pelialustaksi. Yksi tärkeistä seikoista päädyttäessä tekonurmeen oli Palloliiton lupaus pelata siellä karsinta otteluita. Uusi tekonurmi tuli juhannuksen jälkeen ja myös Palloliitto lupasi Suomi-Armenia ottelun pelattavan siellä. Suomen aloittaessa huikealla tavalla kuluvat karsinnat alkoi moni ihmetellä miksei Armenia peliä pelata hienolla Olympiastadionilla. Moni meistä vakuuttui pelipaikan oikeellisuudesta Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläisen kertoessa maajoukkueen päävalmentajan ja kapteeniston hyväksyneen tekonurmen. Viime viikolla syntyikin uutispommi, kun Jari Litmanen Ylelle antamassaan haastattelussa, sanoi Olympiastadionin olevan maajoukkueen kotistadion. Hän kielsi hyväksyneensä missään vaiheessa tekonurmella pelaamisen ja sanoi alustan sopivan junioreille ja amatööreille. Tiedon pelipaikasta hän kertoi saaneensa tekstiviestillä. Pekka Hämäläinen ei tietenkään myöntänyt valehdelleensa vaan kierteli ja kaarteli. Mielestäni kapteeni Litmasta pitäisi kuunnella näin tärkeissä asioissa, koska hänellä on niin paljon kokemusta ja tietoa. Emme me katsojat voi ymmärtää, että kyseessä on pelaajalle tärkeä työalusta. Sehän on vähän sama, kuin mäkihyppyä hypättäisiin niissä maissa missä ei ole lunta, muovialustalla. Nurmi olisi hyvin saatu pelikuntoon Olympiastadionilla, onhan siellä myöhemminkin pelattu. Palloliitto perusteli myös valintaa katsojamäärällä, joka osoittautui kuplaksi. Väkeä Finnairstadionilla oli 9500, joten tuhat ihmistä olisi vielä mahtunut. Palloliitto kuitenkin mainosti tapahtumaa kauan aikaa sitten loppuunmyydyksi. Lippujen hinnat (50-300e) sai monen, varsinkin lapsi perheen sapen kiehumaan. Mikäli jääräpäinen Palloliitto olisi järjestänyt ottelun Olympiastadionilla ja liput olisivat maksaneet 10-20 euroa olisi stadion varmasti täyttynyt tuoton ollessa sama. Täysi stadion olisi luonut myös ihan erilaisen kotikenttä edun. Itse peli alkoi Maamme laulun kajahtaessa yläilmoihin säiden jumalien ollessa myös armollisia. Ottelu alkoi Suomen hallinnalla ja vain seitsemän minuuttia oli kulunut pallon ollessa maalissa. Mika Väyrynen laukoi tulisesti ja Armenian maalilla Kasparov pomputti pallon eteensä, josta Jonatan Johansson syötti maalin edessä olleelle Mika Nurmelalle. Mika Nurmela oli (niin kuin monta kertaa tällä kaudella) HJK:n paidassa mies paikallaan ja puski pallon vastustamattomasti verkon perukoille. Ottelu näytti olevan ohi ennen kuin oli alkanutkaan. Kaikkea muuta, tuskin edes Shakespeare olisi tälläistä kasikirjoitusta keksinyt. Vikkelät armenialaiset alkoivat luoda tilanteita ja erätauolle mentiin johto asemassa vain maalivahti Jussi Jääskeläisen ansiosta. Toinen puoliaika ei ollut ehtinyt edes alkaa, kun huomattiin Mika Väyrysen poistuneen näyttämöltä. Jälkeenpäin tuli tieto Väyrysen reiden revenneen tai venähtäneen. Toisella puoliajalla Suomen peli oli kateissa ja peliä ei saatu rauhoitettua. Kuningas Litmasta tuli todella ikävä pimeässä marraskuun illassa. Litmasen paikalla pelannut Eremenko jnr. oli todellinen pettymys. Eremenko jnr. on aina ollut suuri lahjakkuus eikä kukaan sitä kiellä, mutta hän jää aina riplaamaan tehottomasti pallon kanssa. Jari Litmasen oivaltavia syöttöjä kaipasi niin Joonas Kolkka, kuin Jonatan Johansson. Nyt sen todella huomasi! Suomi tarvitsee Jari Litmasta muuten EM-lopputurnaus paikka jää haaveeksi. Toisella puoliajalla Jääskeläinen oli ilmiömäinen ja torjui Suomelle pisteet. Viimeistään nyt Jääskeläinen nousi täyttämään Antti Niemen suuret saappaat.
Suomen esitys ei ollut mitä parhain, mutta tärkein eli kolme pistettä jäi Suomeen. Harva muistaa enää puolenvuoden päästä peliesitystä, mutta tulos jää voimaan. Suomi johtaa nyt sensaatiomaisesti omaa lohkoaan tappioitta ja on päästänyt vain kaksi maalia. Tästä on upea jatkaa. Roy Hodgson toi halutut tulokset, koska tyylipisteitä ei jaeta. Viitaten viime kirjoitukseeni: Mika Nurmelan ja Tuomas Ahon nimet saatiin sopimuspaperiin ja nyt HJK:lla on todella valmis ryhmä ensi kautta silmällä pitäen. HJK teki myös sopimuksen Kups:issa läpimurron tehneen Medon kanssa. Medo on Sierra Leonalainen vasta 19-vuotias todella lahjakas lupaus. Nyt suomalainen jalkapallo jää talvilevolle ja lumien sulaessa ensi huhtikuussa se jatkuu. Tauolle voi jäädä levollisin mielin ja ensi kautta vesi kielellä odottaen. Tapahtuuko se mitä esimerkiksi. isäni on koko elämänsä saanut odottaa? Vuosi 2007 näyttää selviääkö Suomi ensimmäistä kertaa arvokisoihin.

Kauden päätös

Tässä se sitten oli. Jalkapallokausi 2006 on jälkiruokaa vaille paketissa. Jäljellä on enää A-maajoukkueen EM-karsinta ottelu Armeniaa vastaan 15. marraskuuta. Kausi oli hieno, muuta ei voi väittää. Veikkausliiga oli mielenkiintoinen loppuun asti ja tarjosi yleisö ystävällistä jalkapalloa. Honka-ilmiö oli piristys ruiske koko suomalaiselle jalkapallolle ja toivotaan, että kaikki ottavat siitä oppia. Silloin, kun puhalletaan yhteen hiileen ja innostuneesti toimitaan, on kaikki mahdollista. Kyräilystä ja kateudesta pitää päästä eroon, koska tämä on kaikille meille, myös media mukaan lukien, yhteinen asia. Yleisö keskiarvo kasvoi, mutta merkittävästi vain HJK:lla. Tähän lisättäessä Hongan keräämä yli 50 000 katsojaa kauden aikana on totuus valitettavasti toinen. Yleisö ei vieläkään löydä katsomoihin. Varsinkin Lahdessa ja Anjalankoskella tilanne on hälyttävä. Miten on mahdollista, että perinteikkäässä jalkapallo kaupungissa Lahdessa, yleisö jää nykyään kotiin. Olisiko syynä kolkko hiihtostadion vai Kuusysin ja Reippaan yhdistyminen? FC Lahtea ei tunneta omaksi, kun Kuusysi ja Reipas iskostuivat luihin ja ytimiin. Huolestuttavinta on, että kuinka kauan Veikkausliigan pääsponsori Veikkaus Oy jaksaa pysyä mukana. Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen on ärähtänyt jo useamman kerran yleisömääristä. Jotakin pitäisi tehdä, mutta mitä? Kaikkea on kokeiltu tanssitytöistä lähtien. Yksi asia mikä voisi auttaa, että suurin lehtemme Helsingin Sanomat tekisi aina ennen kierrosta mielenkiintoista luettavaa liittyen suomalaiseen jalkapalloon. Näin moni lukija voisi saada ahaa-elämyksen aamupalan yhteydessä ja päättäisi illalla suunnata stadionille. Toinen keino olisi jalkapallo aiheinen keskustelu ohjelma. Juuri sellainen, kuin Matti Even vetämä Nelosen 4-4-2 oli. Ohjelmassa puhuttiin asiaa jalkapallosta ja vieraina oli mielenkiintoisia vieraita. Nelonen näytti ohjelmaa keskiyöllä ja lopetti sen lyhyeen. Kanava halusi mieluummin näyttää paikalla Törkytorstaita, koska se sopii paremmin sen viihdepitoiseen linjaan. Samalla tavalla toimitaan MTV 3:sella, joka näyttää perjantaisin täysin ala-arvoista, 7-päivää lehden tasolla olevaa Sorainen/(Harkimo) urheilu talk-showta. Ohjelman vieraat ovat yleensä Harry Harkimon omasta manageri tallista. Itse Harkimo on kuin häkissä riehuva apina, joka puhuu mitä sylki suuhun tuo.
Hän ei ole tehnyt ohjelmaa varten minkäänlaista journalistista tausta työtä ja pitää itseään kaikki tietävänä. Harmillista, että asiallinen ohjelma 4-4-2 lopetetaan, mutta kaikenlaiset idiootit saavat tehdä ohjelmiaan. Tässä olisi Yleisradiolle tilaus tehdä asiantunteva urheilu aiheinen keskusteluohjelma. Voi olla, että vasta sillä saadaan massat katsomoihin, kun Suomi selviää lopputurnaukseen jalkapallossa. Samahan kävi Sveitsissä, missä Roy Hodgson vei maan lopputurnaukseen. Viime lauantaina HJK sai haluamansa voittamalla Suomen Cupin. HJK löi KPV:n Kokkolasta 1-0 aika nihkeällä pelillä. Yleisöä Suomen Cupin finaalissa oli vaivaiset 2500 ja tästä määrästä Kokkolalaisia oli 800 ihmistä. Kaikki kiitos kokkolalaisille. He toivat ääntä ja väriä katsomoon. Kyllä ihmetytti missä olivat helsinkiläiset. Heitä kun pelkästään Töölön seudulla asuu tuhansia. Ei arktisilla olosuhteilla voi kaikkea selittää. Itse peli oli sellainen, jota jäisellä tekonurmella ylipäänsä pystyy pelata. KPV hallitsi ensimmäistä puoliaikaa, mutta he väsyivät toisella. Farid Ghazi teki taas sen mitä häneltä odottettiinkin; maalin. HJK:lle tämä oli hienon kauden kruunaus. Jos ryhmä pääaosin pysyy koossa, voi ensi kaudelta odottaa mitä tahansa. Farid Ghazi teki vuoden jatkosopimuksen. Vielä kun saadaan Mika Nurmelan ja Tuomas Ahon nimet sopimus paperiin, on mestari ryhmä ensi kaudelle koossa. Koko kauden huipennus tarjoillaan 15 päivä kuluvaa kuuta, kun Suomi kohtaa Armenian EM karsinnassa. Nyt pitää vain toivoa, että säiden Jumala on armollinen. Peliä ennen ei lunta saa sataa liikaa eikä vettä, ettei pelikenttä jäädy. Kyllä Armenialaiset ovat ihmeissään, jos lämpömittari näyttää -10c ja täysi Finnair stadion huutaa Suomea. Pitkään on ollut jo tiedossa, että maestro Litmanen on etureisivamman takia pois pelistä. Edellisellä viikolla kuulimme, että Litti käyttää tilanteen hyväksi ja leikkauttaa nilkan nivelsiteet tällä viikolla Suomessa. Mälmö FC:n lääkärien ja maajoukkueen fysioterapeutin Jari-Pekka Keurulaisen mukaan huonossa kunnossa olevat nivelsiteet voivat olla osasyy Litmasen jatkuviin rasitusvammoihin. Jarin sairasloma loppuu joulukuun alussa ja sen jälkeen alkavat jatkosopimus neuvottelut Mälmön kanssa. Kaiken mennessä nappiin loppuvat Litmasen pikkuvammat ja hän pääsee pelaamaan ehjän kauden. Tämän jälkeen ura voi jatkua jopa mahdollisiin 2010 MM-kisoihin. Moni Litmasen tasoinen ja huikean uran pelannut lopettaisi tähän, mutta ei Jari. Hän rakastaa pelaamista niin paljon ja haluaa johdattaa Suomen arvokisoihin, joten hän tekee kaikkensa sen eteen. Meidän pitäisi useammin kiittää Jaria siitä miten paljon hän on suomalaisen jalkapallon eteen tehnyt. Totuus on, että Jari Litmasen kaltaisia lahjakkuuksia syntyy kerran kymmenessä vuodessa koko maailmassa. Se, että hän syntyi Suomeen tekee meistä kaikista aikamoisia lottovoittajia

Mestaruus ratkesi

Niin siinä sitten kävi, että Tampere United otti mestaruuden vuosimallia 2006.
Mestaruus oli fuusioseura Tamu:lle seuran historian toinen. Ensimmäinen tuli vuonna 2001. Valmentaja Ari "Zico" Hjelmistä on tullut Tamperelaisen jalkapalloilun ikoni. Hän on uhrannut menestymisen alttarille luovuuden ja nuorien pelaajien kehittämisen uskoessaan fyysiseen pelityyliin. Hän kuuluu saksalais-tyyliseen valmennus koulukuntaan, johon hän sai koulutuksen pelatessaan pitkään Saksassa. Voidaan tietenkin kysyä kumpi on tärkeämpää tuloksen teko vai pelaajien kehittäminen. Minä uskon, että nämä kaksi asiaa voidaan yhdistää, kuten HJK:ssa ja Hongassa tehdään. Suomalainen jalkapallo ei kehity, jos valmentajat vain juoksuttavat pelaajiaan. Pelaajien pallollista pelaamista ja taitoa käsitellä palloa pitää kehittää, muuten emme ikinä saa esimerkiksi naapureitamme kiinni kehityksessä. Pelaajien huonompi taitotaso tulee kohtalokkaasti esiin seurojemme euro-peleissä, joissa pallo karkaa jalasta tärkeimmällä hetkellä. Viime viikkoisen IS-Veikkaajan kysely seurojen kapteeneille kertoo paljon. Suurin osa syyttää valmentajia, jotka vain painottavat koko kauden fysiikkaa, fysiikkaa ja fysiikkaa. Nuori pelaajia pitää kehittää taito tasolla, vaikka sitten tuloksen kustannuksella. Ei ole ihme, että Jari Litmasen jälkeen Veikkausliigan taitavin pelaaja on ollut ulkomaalainen Valeri " Vallu" Popovitch. Tällä kaudella se on ollut niin ikään ulkomaalainen HJK:n Farid Ghazi. HJK:ssa on uskottu omiin nuoriin ja heidän kehittämiseen jo useampi vuosi ja Keith Amstrong on näyttänyt, että kehittämällä heitä saadaan myös tulosta.
Kysymys kuuluu: monta Tamu:n ja HJK:n pelaajaa kuuluu nuorten maajoukkueeseen? Vastaus: Tamusta ei yhtään ja HJK:sta viisi. Tämä HJK:n viisikko( Veli Lampi, Iiro Aalto Markus Halsti, Erfan Zeneli ja Jarno Parikka) on noussut runkopelaajiksi nuorten maajoukkueessa. Uskon, että useimmat heistä pelaavat tulevaisuudessa manner-euroopan seuroissa ja A-maajoukkueessa. Iältään vanhaksi käyvä A-maajoukkue tarvitsee tulevaisuudessa hyviä korvaajia.
Mennään seuraavaksi itse ratkaisu peliin HJK-Tamu. Lämpötila oli pakkasella Finnair stadionilla 7200 ihmisen valuessa katsomoihin. HJK:n kannattaja ryhmä Forza- HJK viritteli laulujaan ja toisella puolella Tamun kannattajaryhmä sinikaartilaiset omiaan. Ennen peliä tapahtui, jotain irvokasta. Veikkausliiga palkitsi kauden parhaat, vaikka kauden tärkein peli oli vasta edessä!
Mika Nurmela ja Farid Ghazi HJK:sta valittiin parhaimmiksi pelaajiksi ja valmentaja Keith Amstrong parhaaksi valmentajaksi. Käsittämätön virhearviointi Veikkausliigalta. Miten Keke voi olla paras valmentaja, jos ei ole samalla mestarivalmentaja? Itse peli alkoi varovaisesti molempien seuratessa, mitä toinen tekee. HJK: loi loisto paikan Timo Marjamaalle, joka puski yli maalin. Seuraavaksi tapahtui jotain ihmeellistä Jari Niemen ollessa selvässä paitsio asemassa eikä tuomarin pilli soinut. Tuomari Tony Asumaa oli aivan väärä mies tuomitsemaan näin hienoa ottelua. Tähän asiaan Palloliitto saisi puuttua ja kehittää tuomareita. Tosiasia on, että peli on kehittynyt Suomessa, mutta tuomarit eivät. Tamu meni siis johtoon ja pimeä ja kylmä lokakuu synkensi mielen ja viilensi kehon. Nyt HJK olisi tarvinut kaksi maalia, jotta mestaruus ei menisi Tampereelle. Taivas putosi niskaan lopullisesti, kun HJK:n puolustuksen kommunikointi petti ja Veli Lampi teki oman maalin. Oliko sittenkin virhe rikkoa hyvin aiemmin pelannut puolustus ja laittaa loistavan kauden pelannut, mutta juuri loukkaantumisesta toipunut Markus Halsti Timo Marjamaan paikalle keskuspuolustukseen. Tuli puoliaika ja tilanne oli 0-2 vierailijoille ja me isän kanssa päätimme lähteä, koska ei tamperelaisten juhlintaa omalla stadionilla olisi kestänyt.
Urheiluruudusta tuli katsottua loput pelistä ja se lisäsi harmitusta. HJK hävisi kauden tärkeimmällä hetkellä 0-3. Nähdyn jälkeen suututti eniten loistavan Mika Nurmelan saama toinen keltainen kortti ja sitä kautta suihku komennus. Tilanne, johon Nurmela tuli oli aivan tavallinen pallon tavoittelu ja tuomio oli väärä. Kiitos tuomari Tony Asumaan me emme näe kapteeniamme kauden päättävässä Suomen Cupin finaalissa. Tampereelle meni siis mestaruus, jonka se ansaitsi pelaamalla kauden tärkeimmän ottelun kotiin. HJK: teki nuorella ryhmällä toiseksi eniten maaleja (45) Hongan jälkeen ja päästi vain 18 maalia. HJK: oli siis toinen ja pelaaminen ensi kaudella Uefa cupin karsinnoissa on varmaa. Hienoa oli nousija Hongan neljäs sija ja se teki vielä eniten maaleja (50) ja kun saavat päästetyt maalit (32) ensi kaudella pienemmäksi, niin hyvältä näyttää. Surullista oli Kups:in putoaminen ykköseen. Voi olla, että perinteisessä Kuopiossa ei nähdä pääsarja jalkapalloilua pitkään aikaan. Ensi lauantaina me voimme voittaa vielä jotain, kun HJK kohtaa KPV:n Suomen cupin finaalissa. Toivoisi, että HJK ja Palloliitto yhdessä markkinoisivat tapahtumaa näkyvästi, jotta ihmiset saataisiin katsomoon ja kaudelle 2006 saataisiin arvoisensa päätös. Veikkausliiga kausi 2006 oli todella mielenkiintoinen loppuun asti ja näimme hienoja otteluita. Ensi kautta odottaa jo vesi kielellä ja kausi on merkittävä Palloliiton ja HJK:n juhliessa 100-vuotista taivaltaan. Mikä olisikaan hienoin tapa päättää juhlavuosi, kuin HJK:n mestaruuteen ja A-maajoukkueen selviytymiseen EM-lopputurnaukseen.

Grande Finale

Olemme olleet kuluneella kaudella kausikorttilaisina kymmenessä HJK:n koti-ottelussa ja yhtä monessa Hongan koti-ottelussa. Tähän, kun lisätään liiga cupin finaali keväältä, Suomen cupin ottelu Viikingit-HJK ja A-maajoukkueen EM-karsinta ottelu Portugalia vastaan. Voi sanoa, että suomalaista jalkapalloa on tullut katsottua ja tuettua. Ne jotka väittävät suomalaista jalkapalloa tasoltaan kehnoksi ja tylsäksi voisivat katsoa peiliin. Heidän käsitys ei ole tästä päivästä, vaan vuosien takaa. Ei suomalainen jalkapallo sillä kehity, että nämä ns. jalkapallon ystävät seuraavat vain Valioliigaa ja käyvät maajoukkue peleissä kerran viidessä vuodessa silloin kun vastustajana sattuu olemaan Portugali tai Italia. Jos väki saadaan seuraamaan omaa liigaa ja katsomot pullistelemaan, kehittyy samalla suomalainen jalkapallo. Seurojen alkaessa kerätä 5000-8000 katsojaa lehtereille alkavat sponsorit kiinnostua ja kassa kone kilistä. Raha tuo parempia pelaajia ja omat lahjakkaat juniorit saadaan pidettyä pidempään seurassa. Jatkossa voitaisiin pelaajia myydä vasta siinä vaiheessa, kun he ovat lyöneet läpi A- maajoukkueessa. Tällöin heidät saataisiin myytyä suoraan Ruotsin, Norjan ja Hollannin yli suuriin seuroihin. Siirtosummat olisivat miljoona luokkaa, mikä kehittäisi suomalaista jalkapalloa. Samalla saataisiin myös olosuhteita paremmiksi ja kansa viihtymään katsomoissa. Raha ratkaisee tässäkin asiassa, ei sille tosiasialle mitään voi.
Minun mielestä kulunut kausi on ollut kaikkien aikojen paras. HJK on viihdyttänyt loppukaudesta upeasti tehden hienoja maaleja ja samalla rynninyt mestaruus taisteluun. On ollut hienoa juhlia Finnair -stadionilla Farid Chazin ja Mika Nurmelan junailemia hienoja maaleja. Myös nousija joukkue Honka Espoosta kerää sympatiani. Se on pelannut ennakkoluulottomasti omaa peliä Tapiolan keskuskentällä ja rakentanut maata pitkin hienoja maaleja. Tapiolassa on varsinkin alkukaudesta ollut mahtava tunnelma ja yhdessä tekemisen meininki on loistanut kauas. Suomen maajoukkuetta ei harmi kyllä ole tällä kaudella ollut mahdollista nähdä kuin kerran koto Suomessa. EM-karsinta ottelua Portugalia vastaan oli hieno seurata täpötäydellä Olympia stadionilla syyskuussa. Ottelussa oli kaikki draaman ainekset Suomen taistellessa pisteen MM-kisojen nelosta vastaan. Kaikkein hienointa oli tapa jolla suomalaisyleisö eli ottelun läpi hienosti kannustaen. Jopa "kaiken" kokenut päävalmentaja Roy Hodgson kehui tunnelmaa ainutlaatuiseksi. Tietenkin tv:n välityksellä Canal plus sportilta on saanut henkeä pidätellen jännittää Suomen upeita otteita. Nyt kasassa on upeat kahdeksan pistettä eikä yhtään häviötä ja vielä lohkon kakkos- sija, joten tästä on mahtava jatkaa vuonna 2007.
Olimme sunnuntaina Tapiolassa huippu ottelussa Honka-HJK, joka oli Hongan kauden viimeinen koti ottelu. Paikalla oli kauden ennätys yleisö 5460 ,sateesta huolimatta. Paikalla olijat näkivätkin kaksi huippu joukkuetta, jotka pelasivat hyvää jalkapalloa. Kumpikin pelasi voitosta loppuun asti ja täytyy myöntää, että Honka oli lähempänä voittoa. Ottelu päättyi 0-0 ja kuulutuksen kertoessa Tamu:n voittaneen FC Lahden ,on Suomen mestaruus kahden kauppa. Loistavan kauden pelanneen Hongan jäänee tyytyminen pronssiin tai neljänteen sijaan. Mikä tärkeintä Honka on saanut monta uutta ihailijaa ja sponsoria, joten ensi kaudella Tapiolassa taasen taistellaan mestaruudesta. Käsikirjoitus viimeiselle kierrokselle ensi sunnuntaina on selvä. Mikäli HJK voittaa kotonaan Tamu:n ,pelataan joukkueiden ollessa tasa pisteissä kaksi-osainen euro-cup säännöin pelattava uusinta. Tamu:n yltäessä vähintään tasapeliin matkaa mestaruus pysti Tampereelle. Minä ja muut, kuin tamperelaiset jalkapallon ystävät toivomme mestaruuden menevän uusintaan. Mikä olisikaan upein tapa päättää kulunut kausi, kuin kahden parhaimman joukkueen välinen viimeinen taistelu. Yleisöä tulisi varmasti Tampereelle että Helsinkiin. Yle:n televisioidessa ottelut draamaa saataisiin myös koti sohville ja mainosta suomalaiselle jalkapallolle. Minun kannattamani HJK otti varmasti henkisen yliotteen voittaessa Tamu:n Suomen cupin välierässä viime keskiviikkona. Siinä ottelussa kyllä ihmetytti eniten yleisömäärä (958), miten on mahdollista että Cupin arvostus on näin romahtanut Suomessa. Ottelussa kohtasi kaksi liigan huippujoukkuetta ja panoksena pääsy Uefa cupiin. Syyttävä sormi voidaan osoittaa Palloliittoon, joka on antanut näin käydä. Myös HJK:n markkinointi koneisto olisi voinut tehokkaammin markkinoida tapahtumaa. Hieno kausi saa siis arvoisensa päätöksen, jos HJK voittaa ensi sunnuntaina. Vielä kun muistetaan tuleva Suomen Cupin loppuottelu HJK-KPV ja Suomi-Armenia EM-karsinta ottelu marraskuussa ,voi jalkapallokautta 2006 lämmöllä muistella talvi pakkasilla.

Mestaruus taistelua?

Launtaina varmistui, että Vuosaaren Viikingit pelaavat ensi kaudella Veikkausliigassa. Viikingit pelasivat hienon loppukauden eivätkä hävinneet kertaakaan ja tekivät vielä eniten maaleja. Puoli-ammattilaisilta pelaajilta se oli hienosti tehty, mutta tähän hehkutus voidaankin sitten lopettaa. Olimme viime kesäkuussa Vuosaaressa katsomassa Suomen Cupin ottelua Viikingit-HJK.
Jo löytäminen itse stadionille oli todella vaikeaa sen sijaitessa montussa. Pelaajien pukukopit olivat suoraan 70-luvulta ja pahasti rapistuneet. Itse katsomo oli pelkkää puu-penkkiä, joka natisi kuin vaarin keinutuoli. Järjestys miehiä oli paikalla pari kappaletta, joten HJK kannattajien soihdut paloivat iloisesti. Ottelun voitti nihkeällä esityksellä HJK, jolle Viikingit oli laittanut hienosti kampoihin. Nyt Viikingit aikovat jatkaa pelaamista puoli-ammattilaisesti Vuosaaren montussa myös Veikkausliigassa. Ketä voimme syyttää siitä, että olosuhteet ja peli ei kehity Suomessa? Tietenkin Palloliittoa, joka on jättänyt oman onnensa nojaan koko 1. divisioonan. Se ei vaadi tiukkoja lisenssi vaatimuksia ja sitä kautta olosuhteet eivät parane. Tämän jälkeen nousijajoukkueet ovat ihmeissään Veikkausliigan kiristyneiden lisenssivaatimusten kanssa. Veikkausliiga antaa pari vuotta aikaa nousijoille kehittää olosuhteita, mutta jotkut liigan ja ykkösen välillä keikkuvat seurat käyttävät tätä hyväkseen. Tästä on hyvä esimerkki ROPS, joka aina välillä nousee ja tippuu ja kuitenkin aina vain saa uudet kaksi vuotta kehittääkseen olosuhteita. Vielä tänäkään päivänä ei Rovaniemellä ole edes kenttävaloja. Eihän tämä kerro kuin täydellisestä typeryydestä ja välinpitämättömyydestä sekä Palloliiton että Veikkausliigan puolelta. Veikkausliiga on hienolla tavalla alkanut vaatimaan ehtoja pelaamiselle maan kärkitasolla, mutta se ei riitä jos Palloliitto vain katsoo vierestä. Pelaamiseen 1. divisioonassa pitää myös kehittää tiukat olosuhde vaatimukset. Tällä tavalla nouseva seura ei tarvitse kahden vuoden siirtymä aikaa ja se on valmis liigaan. Sekin kertoo jotain arvostuksesta, että ykkösen voittaja ei voita mestaruutta kuten muissa Euroopan maissa. Sehän olisi hienoa, jos voittaja saisi pystin ja kultamitalit. Mestari voisi pelata kauden päätteeksi Veikkausliigan mestaria vastaan ja näin se voisi testata mihin rahkeet riittävät. Palkintona voisi olla, vaikka 10 000 euroa olosuhteiden kehittämiseen. Kauden aikana media on ollut kiinnostunut ykkösestä ainoastaan silloin kun on epäilty vedonlyönti vilppiä. Tapaus Mistshuk oli karmaiseva osoitus siitä miten yksin ykkönen on jätetty. Atlantiksen maalivahti Mistshuk antoi pallon lipua maaliin ROPS ottelussa ja vilppi epäilyt heräsivät. Eikö herätyskellojen olisi pitänyt soida jo silloin, kun hyvätasoinen venäläinen tuli puoliammattilaiseen joukkueeseen. Hän oli valmis vilppiin, koska puoliammattilaisena ei elä ja kielitaidottomana ei saa töitä. Mitä teki Palloliitto? Puolustiko se Atlantista? Ei tietenkään! Se jätti seuran yksin vastaamaan syytöksiin. On outoa miten Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen, joka aina puhuu yhteisestä "jalkapalloperheestä" ei puolusta suomalaista jalkapalloa.
Minun mielestä Veikkausliigan pitäisi olla täysin ammattilainen kahdeksan joukkueen kovatasoinen sarja. Olosuhteet olisivat kunnossa etelästä pohjoiseen ja katsomossa olisi mukava istua. Suomen jalkapallon taso ei vain riitä 10-14 joukkueen sarjaan. Kahdeksan joukkueen liiga toisi kovia pelejä viikosta toiseen ja suomalainen jalkapallo kehittyisi. Ei se valmista HJK:ta, Tampere Unitedia, Hakaa tai Honkaa koviin euro-peleihin, jos pelataan puoliammattilaisia vastaan. Ykköseen pitää saada selvät lisenssi vaatimukset ja estää mahdolliset vilppi yritykset. Ykkösen voittaja olisi mestari ja sen jälkeen katsottaisiin onko sillä mahdollisuuksia pelata liigassa.
Nyt tarvitaan toimia, että Jari Litmasen ja Sami Hyypiän jättämiin suurin saappaisiin saadaan kehitettyä uusia lahjakkaita nuoria. Pitää muistaa, että Litmanen ja Hyypiä pelasivat pitkään Veikkausliigaa ennen siirtymistään suuremmille areenoille. Toivotan vilpittömästi onnea Vuosaaren Viikingeille hienosti tehdystä työstä. Pahoin vaan pelkään, että Helsingin kaupunki ei suuremmin lähde tukemaan itä-Helsingin joukkuetta. Tämä on valitettavaa, koska tässä olisi mahdollisuus saada kaksi kilpailu kykyistä joukkuetta Helsinkiin. Espoossa kaupungin tuki on ollut korvaamatonta Hongalle ja se mahdollistaa sen, että Tapiolassa pelataan huippu jalkapalloa vielä 2010- luvulla