Teemu "Teme" Tainio

Teemu Tainio yhdessä (Mika Väyrysen, Mikael Forsselin, Petri Pasasen ja Pekka Lagerblomin kanssa ) kuuluu kultaiseen sukupolveen suomalaisessa jalkapallossa. He kaikki ovat syntyneet ajanjaksolla 1979-1982 ja ovat nykypäivänä maajoukkueemme kantavia voimia. Teemu Tainio on nykyään yksi arvostetuimpia keskikenttä pelaajia Valioliigassa. Hänen kaltaisiaan raatajia ja perikseen antamattomia persoonia englantilaisyleisö on aina rakastanut. Hän pystyy monipuolisuutensa ansiosta pelaamaan keskikentällä sekä puolustavassa että hyökkäävässä roolissa ja myös laidassa. Tainio pystyy tyylipuhtaisiin taklauksiin ja kaksinkamppailuissa hän harvoin jää häviäjäksi. Toisin, kuin monilla saman paikan pelaajilla on Tainiolla tekniikka myös täydellisesti hallussa. Teemu onnistuu harvemmin maalinteossa, mutta onnistuessa ne ovat upeita. Hänen maalinsa ovat usein myös ratkaisseet koko ottelun. Tainio on pelikenttien ulkopuolella säilyttänyt poikamaisen veijarimaisuuden ja pitänyt jalat tiukasti maassa. Hänen haastatteluja on ilo seurata hänen puhuessa iloisesti Tornion murretta. Maajoukkueessa Tainio nousi Antti Muurisen kaudella isoon rooliin. Nyt Roy Hodgson osaa vielä paremmin käyttää hyväkseen hänen monipuolisuuden. Tainio-Väyrynen-Litmanen muodostama keskikentän timantti ei häviä minkään maan vastaavalle. Tainion ja maestro Litmasen harmina on ikävä kyllä ollut vuoronperään pikkuvammoja, joten tämä koostumus ei ole aina pysynyt kasassa. *********************************************** Teemu Tainio syntyi 27. marraskuuta vuonna 1979 Torniossa, josta juontaa lempinimi "Tornion terrieri". Tainio on TP-47:n kasvatti. Hänet valittiin parhaaksi poikapelaajaksi vuonna 1995 Suomessa. Tämän jälkeen hän siirtyi Torniosta Veikkausliiga-seura FC Hakan riveihin kaudeksi 1996. Ensimmäisen liigaottelunsa hän pelasi vasta 16- vuotiaana 28.4.1996 Rovaniemen palloseuraa vastaan. Kauden 1996 jälkeen Haka putosi ykköseen ja Tainio jatkoi seurassa. Vuonna 1997 Haka voitti Suomen Cupin ja Palloliitto valitsi Tainion toisen kerran peräkkäin lupaavimmaksi pelaajaksi Suomessa. Tainio siirtyi vasta 17-vuotiaana (saman ikäisenä siirtyi Forssel aikoinaan Chelseaan) Ranskaan Auxerren joukkueeseen. Kokenut 60- luvulta asti joukkuetta valmentanut Guy Roux ei erehtynyt hankkiessaan kokemattoman suomalaisen. Jälkeenpäin Tainio on kertonut legenda Rouxin olleen huolehtiva ja isällinen valmentaja. Kerran Tainion ollessa flunssassa kotona, oli Roux tullut keittämään teetäkin Teemulle. Tainio pelasi seurassa huikeat kahdeksan kautta ja nousi tänä aikana yhdeksi joukkueen avainpelaajista. Suomessa sitä ei oikein ymmärretty, miten rakastettu ja arvostettu hänestä oli tullut. Tainio saavutti Auxerren riveissä Ranskan cupin voiton kahdesti. Hän pääsi pelaamaan seuran riveissä myös mestareiden liigassa ja Uefa Cupissa. Itse muistan erään ottelun vuonna 2002 mestareiden liigassa, missä Auxerre pelasi Arsenalia vastaan. Tainio upealla pelillään vaimensi itse Thierry Henryn pimentoon.
************************************************ Kesällä 2005 kasvettuaan ja kypsyttyään huippu pelaajaksi hän otti askeleen eteenpäin ja siirtyi ilmaisella siirrolla Tottenhamin riveihin Englantiin. Hän nousi heti avauskaudellaan Tottenhamin vakiopelaajien joukkoon ja auttoi seuran Valioliigassa viidenneksi ja seuraavan kauden Uefa Cupiin. Ensimmäisen A-maaottelunsa Tainio pelasi 18-vuotiaana 5.helmikuuta 1998 Kyprosta vastaan. Ensimmäisen maalinsa A-maajoukkueessa hän teki 1.syyskuuta 2001 Albaniaa vastaan. Tähän mennessä on hän pelannut 35 A-maaottelua tehden niissä viisi maalia. Niin maajoukkueessa, kuin muuten Tainion ura on ollut tasaista nousua. Tähän on osalta vaikuttanut oikeat valinnat, joita hän on urallaan tehnyt. Esimerkiksi hän valitsi uran alku vaiheessa keskikastin ranskalaisen joukkueen, jossa pääsi pelaamaan säännöllisesti ja kehittymään. Hän ei tehnyt virhettä minkä moni suomalainen lupaus (Moisanderin veljekset, Daniel Sjölund, Jami Puustinen, Roman Eremenko, Njazi Kuqi) menemällä suurseuran akatemiaan unohtumaan. Tänä syksynä Tottenham ja Suomen maajoukkue sai tulla pitkän aikaa toimeen ilman Tainiota, kun hänen aina vaivanneet nivusensa leikattiin. Nyt hän pelaa taas täysiä minuutteja ja teki kauden ensimmäisen maaliin toissa kierroksella. Tainio on valmiina haasteisiin Valioliigassa, Uefa Cupissa (jatkokierroksella vastassa Joonas Kolkan Feynoord) ja tietenkin maajoukkueessa. "Holiday Seasonin" alkaessa ei Englannissa levätä tai sulatella kinkkuja. Tapaninpäivän perinteinen "Boxing Day" aloittaa kahden viikon rupeaman, jossa pelataan melkein joka toinen päivä. Tämä kahden viikon rupeama antaa suunnan koko loppukaudelle. ********************************************** Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoilleni Hyvää Joulua ja onnea uudelle vuodelle. Täytetään ensi vuonna Veikkausliiga katsomot ja kannustetaan Suomi ensimmäistä kertaa arvokisoihin. Suomalainen jalkapallo ei tarvitse joululahjoja, mutta arvostusta se ansaitsisi paljon nykyistä enemmän. Miten voi olla mahdollista, että Ylen vuoden urheilija listalla ei ole yhtään jalkapalloilijaa? "Tämä on häpeällistä", kuten Atik Ismail blogissaan sanoo. Moni suomalainen jalkapalloilija on joukkueensa kantavia voimia kuten Jussi Jääskeläinen tai Sami Hyypiä, joka voitti FA-Cupin viime keväänä. Tässä maailmanlaajuisessa lajissa pärjääminen vaati vähän enemmän, kuin jään harjaaminen kiven tieltä (Curling). On käsittämätöntä, miten paitsioon jalkapallo suomalaisessa mediassa jää. Helsingin Sanomat julkaisee pienet sähkeetkin viikon MTV3:n netin futis sivujen jälkeen. Ilta-Sanomat urheilu on mennyt viihde linjalle ja Yle näyttää muutaman maalin Valioliiga kierrokselta. Ainoa pelastus on Canal plus ja netti. Ilman niitä ei pärjäisi. Kaikesta huolimatta nyt pitää suunnata katseet tulevaisuuteen ja odottaa kevättä. Kuningas Litmasen sanoihin on hyvä päättää: "seuraava peli on aina tärkein".