Suomalaiset paitsiossa

On tullut tavaksi seurata joka päivä MTV3.fi futis-sivuja. Sivut ovat erinomaisesti toimitettu ja sitä kautta pysyy tilanteen tasalla, mitä jalkapallossa sattuu ja tapahtuu. Aina maanantaisin sivuilla on viikonlopun suomalaiskatsaus. Viime maanantain otsikko oli kuvaava "hiljainen suomalaisviikonloppu". Maalinteossa ei onnistunut kukaan ja moni maajoukkuepelaaja kulutti vaihto penkkiä. Huolestuttavin tilanne taitaa olla Petri Pasasella Werder Bremenissä ja Sami Hyypiällä Liverpoolissa. Monia varmasti ihmetyttää Hyypiän pelaamattomuus, koska hän on viime kausina pelannut jatkuvasti aloituskokoonpanossa. Nyt hän on joutunut valmentaja Rafael Benitezin rotaation uhriksi, mikä sarjataulukon perusteella on täyttä typeryyttä. Hyypiän paikan on ottanut tanskalainen nuori Daniel Agger, joka kieltämättä on nopeampi kuin Hyypiä. Samin vahvuuksia sen sijaan ovat esimerkiksi pallovarmuus, sijoittuminen ja valtava kokemus. Agger on vielä oppipoika Hyypiään verrattuna. Maajoukkue on hyötynyt tilanteesta ja saanut levänneen Samin käyttöönsä, mutta kuinka kauan? Tietenkin Hyypiä kuuluu viiden parhaan keskuspuolustajan joukkoon maailmassa, joten ottajia häneltä ei puutu. Werder Bremenissä pelaavan Petri Pasasen tilanne on jo hälyttävä. Saimme lukea IS-Veikkaajasta, että Petrin pelaaminen loppui huonosti sujuneen alkukauden takia. Valmentaja Thomas Schaaf teki pari muutosta puolustukseen että hyökkäykseen ja peli alkoi kulkea. Klassinen sanonta, "toisen onni on toisen epäonni", sopii kuvaamaan tilannetta. Pasasella on sopimusta vielä jäljellä, joten tuskin vielä tammikuussa seura myy häntä pois.
Kiusallinen tilanne, mutta Veikkaajan haastattelussa Pasanen sanoo treenaavansa täysillä odottaen tilaisuuttaan. Maajoukkue tarvitsee ensi vuonna huippukuntoisen Petrin, kun ratkaisu pelit alkavat. Iloisia suomalaisuutisia on kuulunut Ateenasta, missä Perparim Hetemaj on lyönyt itsensä läpi AEK Ateenan joukkueessa. Perparim pelasi vielä alkukesästä HJK:ssa ja kun tuli tieto hänen siirtymisestään vasta 19-vuotiaana Kreikan mahtiseuraan alkoi moni epäillä. Minä myönnän kuuluneeni tähän joukkoon. Ajattelin, että olisiko ollut järkevämpää kehittyä ensiksi Suomessa ja vasta sitten lähteä. Perparim on osoittanut epäilijöiden olleen väärässä ja on murtautunut pelaavaan miehistöön jopa Mestareiden liigassa. Aina hänen päästessään kentälle on alkanut tapahtua ja nyt jopa italialainen suurseura Juventus on todella kiinnostunut hänestä. Voisiko Perparimista tulla jonkinlainen Jari Litmasen saappaiden täyttäjä maajoukkueessa? Sitä on vaikea sanoa, aika sen näyttää. Viime tiistaina tuli katsottua Yleltä Mestareiden liigan jännittävää ottelua Celtic-Manu, jonka hienosti Celtic voitti 1-0. Ottelussa oli draamaa Manu:n Louis Sahan epäonnistuessa rangaistuspotkussa, joka olisi vienyt englantilaiset jatkoon lohkosta. Peli oli mukaansa tempaiseva ja täynnä hienoja hetkiä. Yleisradion Mestareiden liiga lähetysten toteutuksesta ei voi sanoa samaa.
Yleisradio on auttamatta jäänyt tv-lupa maksuineen viime vuosisadalle. Vaihtoehto nykyiselle olisi mainosrahoitus tai luopua kaikesta muusta urheilusta paitsi kesä-ja talviolympialaisista. Ylen selostajat ovat sekatyöläisiä, jotka selostavat monia lajeja. Tällöin selostus jää pinta raapaisuksi ja katsoja ei saa siitä mitään. Virkamiesmäiset Tapio Suominen ja Hannu-Pekka Hänninen kertovat Mestareiden liiga lähetyksissä tylsiä tilastoja ja toistavat samoja asioita. Ei se riitä, jos välillä korottaa ääntään. Jalkapalloa seuratessa televisiosta on selostaja se piste iin päälle ja parhaimmillaan se saa katsojan tuntemaan, kuin olisi paikan päällä. Urheilukanavan Tuomas Virkkunen on juuri tällainen selostaja, joka seuraa alan lehdet ja myös netin tarkkaan. Hänen selostuksistaan saa sellaisen kuvan, että hän olisi itse paikan päällä. Mika-Matti Paatelaisen ottaminen selostukseen oli hyvä veto Yleltä, hänen paikatessa surkeaa selostusta. Studiovieraatkin ovat Ylellä tylsiä ja verbaalisesti huonoja. Mika Lehkosuo on nero valmentajana, mutta hänestä ei televisiossa saa paljoa irti. Minulla ja monella muulla tulee varmasti ikävä Pasi Rautiaista, joka antoi persoonansa räiskyä kommentaattorina. Viime viikonloppu toi loistavia uutisia Vietnamista. Roy Hodgsonin kokoama haastajamaajoukkue voitti neljän maan turnauksen. Viimeinen ottelu Indonesian A-maajoukkuetta vastaan päättyi komeaan 5-0 voittoon. FC Hongan Roni Porokara viimeisteli hattutempun. Porokaran lisäksi onnistujia olivat HJK:n Tuomas Aho, Markus Halsti ja Tamu:n Jussi Kujala. Hodgsonin ideat alkavat jo nyt kantaa hedelmää hänen muokatessa koko suomalaista jalkapalloa. 40 000 dollarin palkinto potti on myös lämmin joululahja Palloliitolle. Toinen iloinen asia oli, että Suomi nousi FIFA:n rankingissa neljä sijaa ja on nyt 52. Muutamat suomalaispelaajat, kun vielä saadaan seuroissaan pois paitsiosta, sekä Jari Litmasen ja Mikael Forsselin jalat kuntoon, niin voi jo kohta alkaa varailla hotelli huoneita alppien maasta.

Suomi-Armenia osa kaksi

Ennen Suomen ja Armenian välistä tärkeää kohtaamista EM-karsinnassa, keskustelu kävi aivan muualla paitsi itse asiassa. Viime keväänä piti päättää uusi alusta Finnairstadionille ja vaihtoehtoina oli uusi "FIFA two stars" tekonurmi tai luonnonnurmi. Päädyttiin uuteen tekonurmeen, jonka myös FIFA ja Uefa kelpuuttivat pelialustaksi. Yksi tärkeistä seikoista päädyttäessä tekonurmeen oli Palloliiton lupaus pelata siellä karsinta otteluita. Uusi tekonurmi tuli juhannuksen jälkeen ja myös Palloliitto lupasi Suomi-Armenia ottelun pelattavan siellä. Suomen aloittaessa huikealla tavalla kuluvat karsinnat alkoi moni ihmetellä miksei Armenia peliä pelata hienolla Olympiastadionilla. Moni meistä vakuuttui pelipaikan oikeellisuudesta Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläisen kertoessa maajoukkueen päävalmentajan ja kapteeniston hyväksyneen tekonurmen. Viime viikolla syntyikin uutispommi, kun Jari Litmanen Ylelle antamassaan haastattelussa, sanoi Olympiastadionin olevan maajoukkueen kotistadion. Hän kielsi hyväksyneensä missään vaiheessa tekonurmella pelaamisen ja sanoi alustan sopivan junioreille ja amatööreille. Tiedon pelipaikasta hän kertoi saaneensa tekstiviestillä. Pekka Hämäläinen ei tietenkään myöntänyt valehdelleensa vaan kierteli ja kaarteli. Mielestäni kapteeni Litmasta pitäisi kuunnella näin tärkeissä asioissa, koska hänellä on niin paljon kokemusta ja tietoa. Emme me katsojat voi ymmärtää, että kyseessä on pelaajalle tärkeä työalusta. Sehän on vähän sama, kuin mäkihyppyä hypättäisiin niissä maissa missä ei ole lunta, muovialustalla. Nurmi olisi hyvin saatu pelikuntoon Olympiastadionilla, onhan siellä myöhemminkin pelattu. Palloliitto perusteli myös valintaa katsojamäärällä, joka osoittautui kuplaksi. Väkeä Finnairstadionilla oli 9500, joten tuhat ihmistä olisi vielä mahtunut. Palloliitto kuitenkin mainosti tapahtumaa kauan aikaa sitten loppuunmyydyksi. Lippujen hinnat (50-300e) sai monen, varsinkin lapsi perheen sapen kiehumaan. Mikäli jääräpäinen Palloliitto olisi järjestänyt ottelun Olympiastadionilla ja liput olisivat maksaneet 10-20 euroa olisi stadion varmasti täyttynyt tuoton ollessa sama. Täysi stadion olisi luonut myös ihan erilaisen kotikenttä edun. Itse peli alkoi Maamme laulun kajahtaessa yläilmoihin säiden jumalien ollessa myös armollisia. Ottelu alkoi Suomen hallinnalla ja vain seitsemän minuuttia oli kulunut pallon ollessa maalissa. Mika Väyrynen laukoi tulisesti ja Armenian maalilla Kasparov pomputti pallon eteensä, josta Jonatan Johansson syötti maalin edessä olleelle Mika Nurmelalle. Mika Nurmela oli (niin kuin monta kertaa tällä kaudella) HJK:n paidassa mies paikallaan ja puski pallon vastustamattomasti verkon perukoille. Ottelu näytti olevan ohi ennen kuin oli alkanutkaan. Kaikkea muuta, tuskin edes Shakespeare olisi tälläistä kasikirjoitusta keksinyt. Vikkelät armenialaiset alkoivat luoda tilanteita ja erätauolle mentiin johto asemassa vain maalivahti Jussi Jääskeläisen ansiosta. Toinen puoliaika ei ollut ehtinyt edes alkaa, kun huomattiin Mika Väyrysen poistuneen näyttämöltä. Jälkeenpäin tuli tieto Väyrysen reiden revenneen tai venähtäneen. Toisella puoliajalla Suomen peli oli kateissa ja peliä ei saatu rauhoitettua. Kuningas Litmasta tuli todella ikävä pimeässä marraskuun illassa. Litmasen paikalla pelannut Eremenko jnr. oli todellinen pettymys. Eremenko jnr. on aina ollut suuri lahjakkuus eikä kukaan sitä kiellä, mutta hän jää aina riplaamaan tehottomasti pallon kanssa. Jari Litmasen oivaltavia syöttöjä kaipasi niin Joonas Kolkka, kuin Jonatan Johansson. Nyt sen todella huomasi! Suomi tarvitsee Jari Litmasta muuten EM-lopputurnaus paikka jää haaveeksi. Toisella puoliajalla Jääskeläinen oli ilmiömäinen ja torjui Suomelle pisteet. Viimeistään nyt Jääskeläinen nousi täyttämään Antti Niemen suuret saappaat.
Suomen esitys ei ollut mitä parhain, mutta tärkein eli kolme pistettä jäi Suomeen. Harva muistaa enää puolenvuoden päästä peliesitystä, mutta tulos jää voimaan. Suomi johtaa nyt sensaatiomaisesti omaa lohkoaan tappioitta ja on päästänyt vain kaksi maalia. Tästä on upea jatkaa. Roy Hodgson toi halutut tulokset, koska tyylipisteitä ei jaeta. Viitaten viime kirjoitukseeni: Mika Nurmelan ja Tuomas Ahon nimet saatiin sopimuspaperiin ja nyt HJK:lla on todella valmis ryhmä ensi kautta silmällä pitäen. HJK teki myös sopimuksen Kups:issa läpimurron tehneen Medon kanssa. Medo on Sierra Leonalainen vasta 19-vuotias todella lahjakas lupaus. Nyt suomalainen jalkapallo jää talvilevolle ja lumien sulaessa ensi huhtikuussa se jatkuu. Tauolle voi jäädä levollisin mielin ja ensi kautta vesi kielellä odottaen. Tapahtuuko se mitä esimerkiksi. isäni on koko elämänsä saanut odottaa? Vuosi 2007 näyttää selviääkö Suomi ensimmäistä kertaa arvokisoihin.

Kauden päätös

Tässä se sitten oli. Jalkapallokausi 2006 on jälkiruokaa vaille paketissa. Jäljellä on enää A-maajoukkueen EM-karsinta ottelu Armeniaa vastaan 15. marraskuuta. Kausi oli hieno, muuta ei voi väittää. Veikkausliiga oli mielenkiintoinen loppuun asti ja tarjosi yleisö ystävällistä jalkapalloa. Honka-ilmiö oli piristys ruiske koko suomalaiselle jalkapallolle ja toivotaan, että kaikki ottavat siitä oppia. Silloin, kun puhalletaan yhteen hiileen ja innostuneesti toimitaan, on kaikki mahdollista. Kyräilystä ja kateudesta pitää päästä eroon, koska tämä on kaikille meille, myös media mukaan lukien, yhteinen asia. Yleisö keskiarvo kasvoi, mutta merkittävästi vain HJK:lla. Tähän lisättäessä Hongan keräämä yli 50 000 katsojaa kauden aikana on totuus valitettavasti toinen. Yleisö ei vieläkään löydä katsomoihin. Varsinkin Lahdessa ja Anjalankoskella tilanne on hälyttävä. Miten on mahdollista, että perinteikkäässä jalkapallo kaupungissa Lahdessa, yleisö jää nykyään kotiin. Olisiko syynä kolkko hiihtostadion vai Kuusysin ja Reippaan yhdistyminen? FC Lahtea ei tunneta omaksi, kun Kuusysi ja Reipas iskostuivat luihin ja ytimiin. Huolestuttavinta on, että kuinka kauan Veikkausliigan pääsponsori Veikkaus Oy jaksaa pysyä mukana. Veikkauksen toimitusjohtaja Risto Nieminen on ärähtänyt jo useamman kerran yleisömääristä. Jotakin pitäisi tehdä, mutta mitä? Kaikkea on kokeiltu tanssitytöistä lähtien. Yksi asia mikä voisi auttaa, että suurin lehtemme Helsingin Sanomat tekisi aina ennen kierrosta mielenkiintoista luettavaa liittyen suomalaiseen jalkapalloon. Näin moni lukija voisi saada ahaa-elämyksen aamupalan yhteydessä ja päättäisi illalla suunnata stadionille. Toinen keino olisi jalkapallo aiheinen keskustelu ohjelma. Juuri sellainen, kuin Matti Even vetämä Nelosen 4-4-2 oli. Ohjelmassa puhuttiin asiaa jalkapallosta ja vieraina oli mielenkiintoisia vieraita. Nelonen näytti ohjelmaa keskiyöllä ja lopetti sen lyhyeen. Kanava halusi mieluummin näyttää paikalla Törkytorstaita, koska se sopii paremmin sen viihdepitoiseen linjaan. Samalla tavalla toimitaan MTV 3:sella, joka näyttää perjantaisin täysin ala-arvoista, 7-päivää lehden tasolla olevaa Sorainen/(Harkimo) urheilu talk-showta. Ohjelman vieraat ovat yleensä Harry Harkimon omasta manageri tallista. Itse Harkimo on kuin häkissä riehuva apina, joka puhuu mitä sylki suuhun tuo.
Hän ei ole tehnyt ohjelmaa varten minkäänlaista journalistista tausta työtä ja pitää itseään kaikki tietävänä. Harmillista, että asiallinen ohjelma 4-4-2 lopetetaan, mutta kaikenlaiset idiootit saavat tehdä ohjelmiaan. Tässä olisi Yleisradiolle tilaus tehdä asiantunteva urheilu aiheinen keskusteluohjelma. Voi olla, että vasta sillä saadaan massat katsomoihin, kun Suomi selviää lopputurnaukseen jalkapallossa. Samahan kävi Sveitsissä, missä Roy Hodgson vei maan lopputurnaukseen. Viime lauantaina HJK sai haluamansa voittamalla Suomen Cupin. HJK löi KPV:n Kokkolasta 1-0 aika nihkeällä pelillä. Yleisöä Suomen Cupin finaalissa oli vaivaiset 2500 ja tästä määrästä Kokkolalaisia oli 800 ihmistä. Kaikki kiitos kokkolalaisille. He toivat ääntä ja väriä katsomoon. Kyllä ihmetytti missä olivat helsinkiläiset. Heitä kun pelkästään Töölön seudulla asuu tuhansia. Ei arktisilla olosuhteilla voi kaikkea selittää. Itse peli oli sellainen, jota jäisellä tekonurmella ylipäänsä pystyy pelata. KPV hallitsi ensimmäistä puoliaikaa, mutta he väsyivät toisella. Farid Ghazi teki taas sen mitä häneltä odottettiinkin; maalin. HJK:lle tämä oli hienon kauden kruunaus. Jos ryhmä pääaosin pysyy koossa, voi ensi kaudelta odottaa mitä tahansa. Farid Ghazi teki vuoden jatkosopimuksen. Vielä kun saadaan Mika Nurmelan ja Tuomas Ahon nimet sopimus paperiin, on mestari ryhmä ensi kaudelle koossa. Koko kauden huipennus tarjoillaan 15 päivä kuluvaa kuuta, kun Suomi kohtaa Armenian EM karsinnassa. Nyt pitää vain toivoa, että säiden Jumala on armollinen. Peliä ennen ei lunta saa sataa liikaa eikä vettä, ettei pelikenttä jäädy. Kyllä Armenialaiset ovat ihmeissään, jos lämpömittari näyttää -10c ja täysi Finnair stadion huutaa Suomea. Pitkään on ollut jo tiedossa, että maestro Litmanen on etureisivamman takia pois pelistä. Edellisellä viikolla kuulimme, että Litti käyttää tilanteen hyväksi ja leikkauttaa nilkan nivelsiteet tällä viikolla Suomessa. Mälmö FC:n lääkärien ja maajoukkueen fysioterapeutin Jari-Pekka Keurulaisen mukaan huonossa kunnossa olevat nivelsiteet voivat olla osasyy Litmasen jatkuviin rasitusvammoihin. Jarin sairasloma loppuu joulukuun alussa ja sen jälkeen alkavat jatkosopimus neuvottelut Mälmön kanssa. Kaiken mennessä nappiin loppuvat Litmasen pikkuvammat ja hän pääsee pelaamaan ehjän kauden. Tämän jälkeen ura voi jatkua jopa mahdollisiin 2010 MM-kisoihin. Moni Litmasen tasoinen ja huikean uran pelannut lopettaisi tähän, mutta ei Jari. Hän rakastaa pelaamista niin paljon ja haluaa johdattaa Suomen arvokisoihin, joten hän tekee kaikkensa sen eteen. Meidän pitäisi useammin kiittää Jaria siitä miten paljon hän on suomalaisen jalkapallon eteen tehnyt. Totuus on, että Jari Litmasen kaltaisia lahjakkuuksia syntyy kerran kymmenessä vuodessa koko maailmassa. Se, että hän syntyi Suomeen tekee meistä kaikista aikamoisia lottovoittajia

Mestaruus ratkesi

Niin siinä sitten kävi, että Tampere United otti mestaruuden vuosimallia 2006.
Mestaruus oli fuusioseura Tamu:lle seuran historian toinen. Ensimmäinen tuli vuonna 2001. Valmentaja Ari "Zico" Hjelmistä on tullut Tamperelaisen jalkapalloilun ikoni. Hän on uhrannut menestymisen alttarille luovuuden ja nuorien pelaajien kehittämisen uskoessaan fyysiseen pelityyliin. Hän kuuluu saksalais-tyyliseen valmennus koulukuntaan, johon hän sai koulutuksen pelatessaan pitkään Saksassa. Voidaan tietenkin kysyä kumpi on tärkeämpää tuloksen teko vai pelaajien kehittäminen. Minä uskon, että nämä kaksi asiaa voidaan yhdistää, kuten HJK:ssa ja Hongassa tehdään. Suomalainen jalkapallo ei kehity, jos valmentajat vain juoksuttavat pelaajiaan. Pelaajien pallollista pelaamista ja taitoa käsitellä palloa pitää kehittää, muuten emme ikinä saa esimerkiksi naapureitamme kiinni kehityksessä. Pelaajien huonompi taitotaso tulee kohtalokkaasti esiin seurojemme euro-peleissä, joissa pallo karkaa jalasta tärkeimmällä hetkellä. Viime viikkoisen IS-Veikkaajan kysely seurojen kapteeneille kertoo paljon. Suurin osa syyttää valmentajia, jotka vain painottavat koko kauden fysiikkaa, fysiikkaa ja fysiikkaa. Nuori pelaajia pitää kehittää taito tasolla, vaikka sitten tuloksen kustannuksella. Ei ole ihme, että Jari Litmasen jälkeen Veikkausliigan taitavin pelaaja on ollut ulkomaalainen Valeri " Vallu" Popovitch. Tällä kaudella se on ollut niin ikään ulkomaalainen HJK:n Farid Ghazi. HJK:ssa on uskottu omiin nuoriin ja heidän kehittämiseen jo useampi vuosi ja Keith Amstrong on näyttänyt, että kehittämällä heitä saadaan myös tulosta.
Kysymys kuuluu: monta Tamu:n ja HJK:n pelaajaa kuuluu nuorten maajoukkueeseen? Vastaus: Tamusta ei yhtään ja HJK:sta viisi. Tämä HJK:n viisikko( Veli Lampi, Iiro Aalto Markus Halsti, Erfan Zeneli ja Jarno Parikka) on noussut runkopelaajiksi nuorten maajoukkueessa. Uskon, että useimmat heistä pelaavat tulevaisuudessa manner-euroopan seuroissa ja A-maajoukkueessa. Iältään vanhaksi käyvä A-maajoukkue tarvitsee tulevaisuudessa hyviä korvaajia.
Mennään seuraavaksi itse ratkaisu peliin HJK-Tamu. Lämpötila oli pakkasella Finnair stadionilla 7200 ihmisen valuessa katsomoihin. HJK:n kannattaja ryhmä Forza- HJK viritteli laulujaan ja toisella puolella Tamun kannattajaryhmä sinikaartilaiset omiaan. Ennen peliä tapahtui, jotain irvokasta. Veikkausliiga palkitsi kauden parhaat, vaikka kauden tärkein peli oli vasta edessä!
Mika Nurmela ja Farid Ghazi HJK:sta valittiin parhaimmiksi pelaajiksi ja valmentaja Keith Amstrong parhaaksi valmentajaksi. Käsittämätön virhearviointi Veikkausliigalta. Miten Keke voi olla paras valmentaja, jos ei ole samalla mestarivalmentaja? Itse peli alkoi varovaisesti molempien seuratessa, mitä toinen tekee. HJK: loi loisto paikan Timo Marjamaalle, joka puski yli maalin. Seuraavaksi tapahtui jotain ihmeellistä Jari Niemen ollessa selvässä paitsio asemassa eikä tuomarin pilli soinut. Tuomari Tony Asumaa oli aivan väärä mies tuomitsemaan näin hienoa ottelua. Tähän asiaan Palloliitto saisi puuttua ja kehittää tuomareita. Tosiasia on, että peli on kehittynyt Suomessa, mutta tuomarit eivät. Tamu meni siis johtoon ja pimeä ja kylmä lokakuu synkensi mielen ja viilensi kehon. Nyt HJK olisi tarvinut kaksi maalia, jotta mestaruus ei menisi Tampereelle. Taivas putosi niskaan lopullisesti, kun HJK:n puolustuksen kommunikointi petti ja Veli Lampi teki oman maalin. Oliko sittenkin virhe rikkoa hyvin aiemmin pelannut puolustus ja laittaa loistavan kauden pelannut, mutta juuri loukkaantumisesta toipunut Markus Halsti Timo Marjamaan paikalle keskuspuolustukseen. Tuli puoliaika ja tilanne oli 0-2 vierailijoille ja me isän kanssa päätimme lähteä, koska ei tamperelaisten juhlintaa omalla stadionilla olisi kestänyt.
Urheiluruudusta tuli katsottua loput pelistä ja se lisäsi harmitusta. HJK hävisi kauden tärkeimmällä hetkellä 0-3. Nähdyn jälkeen suututti eniten loistavan Mika Nurmelan saama toinen keltainen kortti ja sitä kautta suihku komennus. Tilanne, johon Nurmela tuli oli aivan tavallinen pallon tavoittelu ja tuomio oli väärä. Kiitos tuomari Tony Asumaan me emme näe kapteeniamme kauden päättävässä Suomen Cupin finaalissa. Tampereelle meni siis mestaruus, jonka se ansaitsi pelaamalla kauden tärkeimmän ottelun kotiin. HJK: teki nuorella ryhmällä toiseksi eniten maaleja (45) Hongan jälkeen ja päästi vain 18 maalia. HJK: oli siis toinen ja pelaaminen ensi kaudella Uefa cupin karsinnoissa on varmaa. Hienoa oli nousija Hongan neljäs sija ja se teki vielä eniten maaleja (50) ja kun saavat päästetyt maalit (32) ensi kaudella pienemmäksi, niin hyvältä näyttää. Surullista oli Kups:in putoaminen ykköseen. Voi olla, että perinteisessä Kuopiossa ei nähdä pääsarja jalkapalloilua pitkään aikaan. Ensi lauantaina me voimme voittaa vielä jotain, kun HJK kohtaa KPV:n Suomen cupin finaalissa. Toivoisi, että HJK ja Palloliitto yhdessä markkinoisivat tapahtumaa näkyvästi, jotta ihmiset saataisiin katsomoon ja kaudelle 2006 saataisiin arvoisensa päätös. Veikkausliiga kausi 2006 oli todella mielenkiintoinen loppuun asti ja näimme hienoja otteluita. Ensi kautta odottaa jo vesi kielellä ja kausi on merkittävä Palloliiton ja HJK:n juhliessa 100-vuotista taivaltaan. Mikä olisikaan hienoin tapa päättää juhlavuosi, kuin HJK:n mestaruuteen ja A-maajoukkueen selviytymiseen EM-lopputurnaukseen.

Grande Finale

Olemme olleet kuluneella kaudella kausikorttilaisina kymmenessä HJK:n koti-ottelussa ja yhtä monessa Hongan koti-ottelussa. Tähän, kun lisätään liiga cupin finaali keväältä, Suomen cupin ottelu Viikingit-HJK ja A-maajoukkueen EM-karsinta ottelu Portugalia vastaan. Voi sanoa, että suomalaista jalkapalloa on tullut katsottua ja tuettua. Ne jotka väittävät suomalaista jalkapalloa tasoltaan kehnoksi ja tylsäksi voisivat katsoa peiliin. Heidän käsitys ei ole tästä päivästä, vaan vuosien takaa. Ei suomalainen jalkapallo sillä kehity, että nämä ns. jalkapallon ystävät seuraavat vain Valioliigaa ja käyvät maajoukkue peleissä kerran viidessä vuodessa silloin kun vastustajana sattuu olemaan Portugali tai Italia. Jos väki saadaan seuraamaan omaa liigaa ja katsomot pullistelemaan, kehittyy samalla suomalainen jalkapallo. Seurojen alkaessa kerätä 5000-8000 katsojaa lehtereille alkavat sponsorit kiinnostua ja kassa kone kilistä. Raha tuo parempia pelaajia ja omat lahjakkaat juniorit saadaan pidettyä pidempään seurassa. Jatkossa voitaisiin pelaajia myydä vasta siinä vaiheessa, kun he ovat lyöneet läpi A- maajoukkueessa. Tällöin heidät saataisiin myytyä suoraan Ruotsin, Norjan ja Hollannin yli suuriin seuroihin. Siirtosummat olisivat miljoona luokkaa, mikä kehittäisi suomalaista jalkapalloa. Samalla saataisiin myös olosuhteita paremmiksi ja kansa viihtymään katsomoissa. Raha ratkaisee tässäkin asiassa, ei sille tosiasialle mitään voi.
Minun mielestä kulunut kausi on ollut kaikkien aikojen paras. HJK on viihdyttänyt loppukaudesta upeasti tehden hienoja maaleja ja samalla rynninyt mestaruus taisteluun. On ollut hienoa juhlia Finnair -stadionilla Farid Chazin ja Mika Nurmelan junailemia hienoja maaleja. Myös nousija joukkue Honka Espoosta kerää sympatiani. Se on pelannut ennakkoluulottomasti omaa peliä Tapiolan keskuskentällä ja rakentanut maata pitkin hienoja maaleja. Tapiolassa on varsinkin alkukaudesta ollut mahtava tunnelma ja yhdessä tekemisen meininki on loistanut kauas. Suomen maajoukkuetta ei harmi kyllä ole tällä kaudella ollut mahdollista nähdä kuin kerran koto Suomessa. EM-karsinta ottelua Portugalia vastaan oli hieno seurata täpötäydellä Olympia stadionilla syyskuussa. Ottelussa oli kaikki draaman ainekset Suomen taistellessa pisteen MM-kisojen nelosta vastaan. Kaikkein hienointa oli tapa jolla suomalaisyleisö eli ottelun läpi hienosti kannustaen. Jopa "kaiken" kokenut päävalmentaja Roy Hodgson kehui tunnelmaa ainutlaatuiseksi. Tietenkin tv:n välityksellä Canal plus sportilta on saanut henkeä pidätellen jännittää Suomen upeita otteita. Nyt kasassa on upeat kahdeksan pistettä eikä yhtään häviötä ja vielä lohkon kakkos- sija, joten tästä on mahtava jatkaa vuonna 2007.
Olimme sunnuntaina Tapiolassa huippu ottelussa Honka-HJK, joka oli Hongan kauden viimeinen koti ottelu. Paikalla oli kauden ennätys yleisö 5460 ,sateesta huolimatta. Paikalla olijat näkivätkin kaksi huippu joukkuetta, jotka pelasivat hyvää jalkapalloa. Kumpikin pelasi voitosta loppuun asti ja täytyy myöntää, että Honka oli lähempänä voittoa. Ottelu päättyi 0-0 ja kuulutuksen kertoessa Tamu:n voittaneen FC Lahden ,on Suomen mestaruus kahden kauppa. Loistavan kauden pelanneen Hongan jäänee tyytyminen pronssiin tai neljänteen sijaan. Mikä tärkeintä Honka on saanut monta uutta ihailijaa ja sponsoria, joten ensi kaudella Tapiolassa taasen taistellaan mestaruudesta. Käsikirjoitus viimeiselle kierrokselle ensi sunnuntaina on selvä. Mikäli HJK voittaa kotonaan Tamu:n ,pelataan joukkueiden ollessa tasa pisteissä kaksi-osainen euro-cup säännöin pelattava uusinta. Tamu:n yltäessä vähintään tasapeliin matkaa mestaruus pysti Tampereelle. Minä ja muut, kuin tamperelaiset jalkapallon ystävät toivomme mestaruuden menevän uusintaan. Mikä olisikaan upein tapa päättää kulunut kausi, kuin kahden parhaimman joukkueen välinen viimeinen taistelu. Yleisöä tulisi varmasti Tampereelle että Helsinkiin. Yle:n televisioidessa ottelut draamaa saataisiin myös koti sohville ja mainosta suomalaiselle jalkapallolle. Minun kannattamani HJK otti varmasti henkisen yliotteen voittaessa Tamu:n Suomen cupin välierässä viime keskiviikkona. Siinä ottelussa kyllä ihmetytti eniten yleisömäärä (958), miten on mahdollista että Cupin arvostus on näin romahtanut Suomessa. Ottelussa kohtasi kaksi liigan huippujoukkuetta ja panoksena pääsy Uefa cupiin. Syyttävä sormi voidaan osoittaa Palloliittoon, joka on antanut näin käydä. Myös HJK:n markkinointi koneisto olisi voinut tehokkaammin markkinoida tapahtumaa. Hieno kausi saa siis arvoisensa päätöksen, jos HJK voittaa ensi sunnuntaina. Vielä kun muistetaan tuleva Suomen Cupin loppuottelu HJK-KPV ja Suomi-Armenia EM-karsinta ottelu marraskuussa ,voi jalkapallokautta 2006 lämmöllä muistella talvi pakkasilla.

Mestaruus taistelua?

Launtaina varmistui, että Vuosaaren Viikingit pelaavat ensi kaudella Veikkausliigassa. Viikingit pelasivat hienon loppukauden eivätkä hävinneet kertaakaan ja tekivät vielä eniten maaleja. Puoli-ammattilaisilta pelaajilta se oli hienosti tehty, mutta tähän hehkutus voidaankin sitten lopettaa. Olimme viime kesäkuussa Vuosaaressa katsomassa Suomen Cupin ottelua Viikingit-HJK.
Jo löytäminen itse stadionille oli todella vaikeaa sen sijaitessa montussa. Pelaajien pukukopit olivat suoraan 70-luvulta ja pahasti rapistuneet. Itse katsomo oli pelkkää puu-penkkiä, joka natisi kuin vaarin keinutuoli. Järjestys miehiä oli paikalla pari kappaletta, joten HJK kannattajien soihdut paloivat iloisesti. Ottelun voitti nihkeällä esityksellä HJK, jolle Viikingit oli laittanut hienosti kampoihin. Nyt Viikingit aikovat jatkaa pelaamista puoli-ammattilaisesti Vuosaaren montussa myös Veikkausliigassa. Ketä voimme syyttää siitä, että olosuhteet ja peli ei kehity Suomessa? Tietenkin Palloliittoa, joka on jättänyt oman onnensa nojaan koko 1. divisioonan. Se ei vaadi tiukkoja lisenssi vaatimuksia ja sitä kautta olosuhteet eivät parane. Tämän jälkeen nousijajoukkueet ovat ihmeissään Veikkausliigan kiristyneiden lisenssivaatimusten kanssa. Veikkausliiga antaa pari vuotta aikaa nousijoille kehittää olosuhteita, mutta jotkut liigan ja ykkösen välillä keikkuvat seurat käyttävät tätä hyväkseen. Tästä on hyvä esimerkki ROPS, joka aina välillä nousee ja tippuu ja kuitenkin aina vain saa uudet kaksi vuotta kehittääkseen olosuhteita. Vielä tänäkään päivänä ei Rovaniemellä ole edes kenttävaloja. Eihän tämä kerro kuin täydellisestä typeryydestä ja välinpitämättömyydestä sekä Palloliiton että Veikkausliigan puolelta. Veikkausliiga on hienolla tavalla alkanut vaatimaan ehtoja pelaamiselle maan kärkitasolla, mutta se ei riitä jos Palloliitto vain katsoo vierestä. Pelaamiseen 1. divisioonassa pitää myös kehittää tiukat olosuhde vaatimukset. Tällä tavalla nouseva seura ei tarvitse kahden vuoden siirtymä aikaa ja se on valmis liigaan. Sekin kertoo jotain arvostuksesta, että ykkösen voittaja ei voita mestaruutta kuten muissa Euroopan maissa. Sehän olisi hienoa, jos voittaja saisi pystin ja kultamitalit. Mestari voisi pelata kauden päätteeksi Veikkausliigan mestaria vastaan ja näin se voisi testata mihin rahkeet riittävät. Palkintona voisi olla, vaikka 10 000 euroa olosuhteiden kehittämiseen. Kauden aikana media on ollut kiinnostunut ykkösestä ainoastaan silloin kun on epäilty vedonlyönti vilppiä. Tapaus Mistshuk oli karmaiseva osoitus siitä miten yksin ykkönen on jätetty. Atlantiksen maalivahti Mistshuk antoi pallon lipua maaliin ROPS ottelussa ja vilppi epäilyt heräsivät. Eikö herätyskellojen olisi pitänyt soida jo silloin, kun hyvätasoinen venäläinen tuli puoliammattilaiseen joukkueeseen. Hän oli valmis vilppiin, koska puoliammattilaisena ei elä ja kielitaidottomana ei saa töitä. Mitä teki Palloliitto? Puolustiko se Atlantista? Ei tietenkään! Se jätti seuran yksin vastaamaan syytöksiin. On outoa miten Palloliiton puheenjohtaja Pekka Hämäläinen, joka aina puhuu yhteisestä "jalkapalloperheestä" ei puolusta suomalaista jalkapalloa.
Minun mielestä Veikkausliigan pitäisi olla täysin ammattilainen kahdeksan joukkueen kovatasoinen sarja. Olosuhteet olisivat kunnossa etelästä pohjoiseen ja katsomossa olisi mukava istua. Suomen jalkapallon taso ei vain riitä 10-14 joukkueen sarjaan. Kahdeksan joukkueen liiga toisi kovia pelejä viikosta toiseen ja suomalainen jalkapallo kehittyisi. Ei se valmista HJK:ta, Tampere Unitedia, Hakaa tai Honkaa koviin euro-peleihin, jos pelataan puoliammattilaisia vastaan. Ykköseen pitää saada selvät lisenssi vaatimukset ja estää mahdolliset vilppi yritykset. Ykkösen voittaja olisi mestari ja sen jälkeen katsottaisiin onko sillä mahdollisuuksia pelata liigassa.
Nyt tarvitaan toimia, että Jari Litmasen ja Sami Hyypiän jättämiin suurin saappaisiin saadaan kehitettyä uusia lahjakkaita nuoria. Pitää muistaa, että Litmanen ja Hyypiä pelasivat pitkään Veikkausliigaa ennen siirtymistään suuremmille areenoille. Toivotan vilpittömästi onnea Vuosaaren Viikingeille hienosti tehdystä työstä. Pahoin vaan pelkään, että Helsingin kaupunki ei suuremmin lähde tukemaan itä-Helsingin joukkuetta. Tämä on valitettavaa, koska tässä olisi mahdollisuus saada kaksi kilpailu kykyistä joukkuetta Helsinkiin. Espoossa kaupungin tuki on ollut korvaamatonta Hongalle ja se mahdollistaa sen, että Tapiolassa pelataan huippu jalkapalloa vielä 2010- luvulla

Näkemykseni Armenia-Suomi ottelusta

Kyllä oli taas hieno isän kanssa jännittää minun luonani Armenia-Suomi EM-karsinta ottelua. Itse lähetys ottelusta alkoi Canal plus Sportilla kello 18.30 . Näki selvästi, että asiaan oli paneuduttu. Keskustelua johti loistavasti uutisvuodon Peter Nyman ja vieraina olivat valmentaja "velho" Keith Amstrong sekä HJK:n hyökkääjä Antti Pohja. Puitteet olivat tyylikkäät ja neliskulmaisen pöydän ympärillä näytti olevan mukava keskustella. Peter Nyman voisi aivan hyvin jättää kulahtaneen uutisvuodon ja siirtyä kokonaan jalkapallon pariin. Sen verran tyylikkäästi ja rakentavasti hän johti keskustelua. Tähän lisätessä paikanpäällä selostavan Mikko Innasen, jonka selostus huokuu innostusta, toisin kuin virkamiesmäisen YLE:n kolleegansa Hannu -Pekka Hännisen. Myös paikanpäällä upeasti sekä suomeksi että englanniksi haastatellut Markus Autero saa kiitokseni. Toteutus on siis aivan eri luokkaa kuin esim. YLE.n mestareiden liiga lähetyksissä. Kyllä minä maksan tästä palvelusta mieluisasti 29 euroa kuukaudessa.
Itse pelin lähtökohdat eivät olleet mitä parhaimmat, kentän ollessa verrattavissa suomalaiseen perunapeltoon. Kyllä se pistää miettimään miksei UEFA syynää näitä olosuhteita tarkemmin. Peli alkoi sekavissa merkeissä pallon pomppiessa, kuin koripallo. Pikkuhiljaa Suomi sai pelin haltuunsa ja Armenialaiset pystyivät vain pieniin pyrähdyksiin Suomen alueella. Sitten tulikin Shefki Kuqille ensimmäinen maalinteko paikka. Hän pääsi yksin läpi ja harhautettavana oli vain maalivahti. Mutta mitä hän teki? Kompuroi omiin jalkoihinsa!. Seuraavaksi Jari Litmanen antoi loistavan vapaapotkun ja Kuqi hiipi takatolpalle. Kugilla ei ollut edessään, kuin tyhjä maali josta laittaa pallo häkkiin, mutta ei. Hän ei valitettavasti vain kuulu tälle taitotasolle, se on julma totuus. Shefki missasi jo 2005 keväällä Tsekkiä vastaan MM-karsinnoissa tuhannentaalan paikan pelin lopussa, joka olisi pitänyt MM haaveet pystyssä. Pelissä ihmetytti myös se miksi Litmanen joutui tuhlaamaan energiaansa ja hakemaan palloja omalta puolustus alueelta. Suomi sai pallon kahdesti avausjaksolla Armenian maalin, mutta molemmat tuomittiin paitsioiksi.
Seuraavaksi Armenia koetti Jääskeläisen terävyytä kaukolaukauksella, mutta hän torjui varmasti.
Toinen puoli-aika alkoi samalla kokoonpanolla Suomen osalta ja hallinta vain yltyi. Kugi ja Johansson saivat paikkoja, mutta eivät saanet palloa maaliin. Sitten hyvin pelanneen Mika Väyrysen maailma pimeni hetkeksi hänen puskiessaan palloa kohti maalia. Pallo ei mennyt maalin ja Gladiaattorin tavoin tilanteeseen tullut Väyrynen törmäsi maalivahti Kasparoviin ja silmäkulma aukesi. Verta vuotava taistelija olisi halunnut jatkaa, mutta hänet vaihdettiin Mika Nurmelaan. Vähän ajan päästä Jonatan Johanssonin pohkeessa vihlaisi ja Mälmön tehomies linkutti vaihtoon. Viimeinkin 67 minuutilla surkea Shefki Kuqi väistyi Mikael Forsselin tieltä ja Miklu olikin heti pirteällä pelipäällä. 80 minuutilla Joonas Kolkka keskitti vasemmalta ja Forssel otti maalin edessä oikeaoppisesti pallon ensin haltuun ja sitten laukoi. Forsselin tyylinäyte oli sitä vanhaa kunnon Miklua, mutta harmi vain että Kasparov maalilla pelasi elämänsä peliä ja torjui reaktiotorjunnalla. Tilannetta seuranneesta kulmasta Mika Nurmela pääsi vielä puskemaan yläriman alle, mutta Kasparov torjui. Upea taistelu ei tuonut maalia ja kolmea pistettä, mutta kenelle tahansa lohkon joukkueelle vierailu Jerevanissa tulee olemaan vaikea. Positiivisinta pelissä oli Forsselin pirteä paluu ja tämän myötä avauskokoonpano paikka Kazakstania vastaan on lunastettu. Pitää muistaa, että Suomi ei ole suostunut häviämään vielä kertaakaan ja se on tärkeintä. Kaikki on omissa käsissä ja pitkä taival edessä. Kyllä se pisti miettimään miten Suomen media teilasi esityksen ja kertoi kaiken taas olevan ohi. Nämä selkäänpuukottajat ovat pahimpia. Heidän välillä kehuessa maasta taivaisiin ja huonona päivänä antavat valua likaveden mukana. Sitä kuitenkaan kukaan ei uskaltanut sanoa, että Shefki Kuqi oli surkea ja voitto meni siinä. Pitäisi muistaa realiteetit: jalkapallo on maailman laajuinen peli. Pienet maat ottavat koko ajan isompia kiinni ja kehittyvät; esim. Skotlanti voitti Ranskan tällä kierroksella. Tämä tekee jalkapallosta juuri niin hienon lajin, koska mikään ei ole ennalta arvattavissa. Jalkapalloa pelataan joka puolella rotuun, uskontoon tai vaurauteen katsomatta.

Suomen Palloliitto - Litmanen Jari

Jari "Litti" Litmanen

Oli vuosi 1992 ja istuimme isän kanssa Olympia stadionilla seuraamassa Suomen cupin loppuottelua HJK-Mypa. Ottelun ratkaisi toisenpolven jalkapalloilija Jari Olavi Litmanen, huikella pienellä "zipillä" yli maalivahdin. Tuolloin sen jo tiesi tästä miehestä tulee vielä suuri. Jari on Lahden Reippaan kasvatti, jonka edustusjoukkueessa hän pelasi vuodet 1987-1990. Litmanen hioi juniorina taitojaan kesät ja talvet radiomäen kentällä.
Ensimmäisen kerran hänet valittiin vuoden jalkapalloilijaksi Suomessa 1990. Tämän jälkeen "raha" miehet Helsingistä halusivat hänet HJK:hon. Litmanen pelasi vuonna 1991 HJK:ssa tehden 16 maalia. Seuraavaksi miestä vietiin Myllykosken palloon, jossa myös Sami Hyypiä pelasi . Litmanen pelasi 18 ottelua tehden seitsemän maalia. Tärkeintä aikajaksossa Mypassa oli seuran valmentajaan Harri Kampmaniin solmittu luottamuksellinen ystävyys. Harri Kampman hoitaa vielä tänäkin päivänä Litmasen asioita. Jari oli tehnyt maajoukkue debyyttinsä jo 22. lokakuuta 1989 Trinad ja Tobagoa vastaan. Ensimmäisen maajoukkuemaalinsa Litmanen teki Maltaa vastaan 1991.
Myllykosken pallosta Litmanen siirtyi vuonna 1992 maineikkaaseen AFC Ajaxin organisaatioon. Jaria kaavailtiin Arsenaliin siirtyneen Dennis Bergkampin isoihin saappaisiin. Hän saikin heti kantaa pelintekijän velvoittavaa 10. paitaa. Litmasen läpimurto Ajaxin paidassa tapahtui kaudella 1993-1994, jolloin hän teki 26 maalia 30:ssä Eredivisie-ottelussa, mikä riitti maalikuninkuuteen.
Jalkapalloilevan maailman tietoisuuteen hän nousi viimeistään kaudella 1994-1995, kun Ajax dominoi Mestarien liigassa sarjan voittoon saakka. Nyt oli seuraava kerta kun sain ihailla tämän maestron taitoja. Katsoimme isän kanssa minun huoneessa Mestareiden liigaa ja olimme ällistyneitä, miten suomalainen jalkapalloilija tekee maaleja ja pyörittää peliä. Litmanen oli yksi kantavista voimista joukkueessa , jota tähdittävät myös sellaiset nimet kuin Edgar Davids, Patrick Kluivert, Frank Rijaakrd ja Clarence Seedorf. Kausi 1995-1996 oli vieläkin hurjempi; Litti pelasi kaikki pelit koko kauden aikana. Hän voitti Mestareiden liigan maalikuninkuuden yhdeksällä maalillaan. Finaalissa Juventusta vastaan Litmanen teki vielä yhden maalin, mutta Juventus voitti. Tältä kyseiseltä kaudelta ovat peruja loppu-uran loukkaantumisherkkyys, hänen pelatessa aivan äärirajoilla koko kauden.
Litmanen johdatti Ajaxin Hollanin liigamestaruuteen kausina 1994, 1995, 1996,1998. Litmanen saavutti myös Intercontinental Cupin voiton 1995 sekä Euroopan Super Cupin voiton 1995. Mainetta niittänyt Ajaxin miehistö alkoi kuitenkin hajoamaan pelaajien siirtyessä muihin huippu seuroihin. Litmanen oli uskollinen seuralle ja palveli sitä sopimuksen loppuun asti, vuoteen 1999. Vuonna 1999 Litmanen siirtyi vanhan valmentajansa, Louis van Gaalin, perässä tarunhohtoiseen FC Barceloonaan. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet suunnitelmien mukaan Litmasen alkaessa kärsiä loukkaantumisista.. Hän ei koskaan päässyt näyttämään todellisia taitojaan Barcelonassa. Barcelonan surkea kausi päättyi keväällä 2000 tippumiseen mestareiden liigasta. Litmanen komennettiin kentälle viimeisiksi minuuteiksi ja oli hirveä katsoa tv:stä, miten 100 000 ihmistä vihelsi Litmaselle.
Louis van Gaal sai lähteä ja se sinetöi myös Litmasen uran Barcelonassa.
Vuonna 2001 Litti siirtyi FC Liverpooliin, joka oli hänen lapsuuden suosikkiseura. Loukkaantumiset ja valmentajan typeryys (hän ei ymmärtänyt miten Littiä kannattaa peluuttaa) pilasivat ajan Liverpoolissa. Litmasen seuraava siirto oli paluu "kotiin" (Ajaxiin) ja kannattajat näkivätkin suosikkinsa pelaavan useita loistavia otteluita. Vieläkään eivät loukkaantumiset jättäneet rauhaan ja Ronald Koeman päätti olla uusimatta sopimusta keväällä 2004. Jari palasi Suomeen ja veikkausliigaan FC Lahteen. Veri veti kuitenkin suuremmille areenoille ja tällä kertaa tammikuussa 2005 Saksan Bundesliigaan FC Hansa Rostockiin. Litmanen ei hienoista otteistaan huolimatta pystynyt edes auttamaan seuraa pysymään Bundesliigassa. Kaikkien yllätykseksi Litmanen siirtyi seuraavaksi kesällä 2005 Ruotsiin Mälmö FF riveihin. Loukkaantumiset alkoivat taas kerran vaivata ja ensimmäisestä kaudesta ei jäänyt paljon kerrottavaa. Nyt alkoivat toimittajat Suomessa, mm. IS-Veikkaajan Vesa Rantanen, haukkua Littiä eilisen tähdeksi. Palaute ryöppy Veikkaaja lehteen oli niin massiivinen, että jääkiekkotoimittaja Rantanen ei tule koskaan enää kirjoittamaan jalkapallosta kyseiseen lehteen.
Litmanen itse ei luovuttanut, koska ei ole ikinä sitä tehnyt. Hän ei koskaan mieti eilistä, vain seuraava peli on ainoa joka merkitsee. Vuonna 2006 keväällä Litmanen palasi ja johdatti Mälmön voitosta voittoon. Hänen peli-alyään ihaili koko Ruotsi. Kesällä hyvin sujuneiden harjoitusten jälkeen Mälmön urheilutoimen johtaja avasi virvoitusjuoma pullon nuuskapurkilla kohtalokkain seurauksin ja se osui Jaria silmään. Hän ei pelannut koko elokuun aikana ja Mälmön peli kangerteli, vaikka kesällä hankittu Jonatan Johansson tekikin maaleja. Litmanen palasi pelikentille Puola-Suomi ottelussa ja iski kaksi maalia johdattaen Suomen voittoon. Kuningas oli palannut, eläköön Kuningas Litmanen! Litmanen on pelannut 104 maaottelua tehden niissä 27 maalia. Lisää on luvassa lauantaina Armenia-Suomi ottelussa, jota isän kanssa taas yhdessä katsomme. Minä uskon, että Litmanen jatkaa loisteliasta uraansa vain sen takia, että haluaa johdattaa Suomen vielä EM-lopputurnaukseen. Hän on saavuttanut jo kaiken muun paitsi pelaamisen arvo turnauksessa. On vuosi 2013 ja Barcelona on voittanut Mestareiden liigan ja Espanjan mestaruuden. Valmentajaa kannetaan kultatuolissa ympäri Camp Noun kenttää, mutta kuka onkaan valmentajana, Jari Litmanen tietenkin. Tällä kertaa hänelle ei todellakaan vihelletä. Faktaa vai fiktiota? Jari Litmasen ollessa kyseessä yhdyn ensimmäiseen.