Käyntini legendaarisella San Sirolla

Viime elokuussa vierailin isosiskoni luona Italiassa. Matkan aikana piti tietenkin päästä San Sirolle. Tämä upea stadion, joka tunnetaan myös nimellä Stadio Giuseppe Meazza on rakennettu 1925. San Siro on kotistadion kahdelle Italian menestyneimmälle seuralle A.C Milanille ja Internazionalelle. Stadion nimettiin alunperin kunnioittamaan 1930 ja 1940-luvuilla pelannutta Inter ja Milan pelaajaa Giuseppe Meazzaa. Stadionin rakentaminen alkoi 1925 Milanossa San Siron kaupunginosassa. Idean isänä oli A.C Milanin presidentti Piero Pirelli, joka halusi stadionin lähelle hevoskilpailu radan. Arkitehdit suunnittelivat stadionin kuitenkin vain jalkapallolle. Avajaiset pidettiin 19.9.1926 ja 35 000 ihmistä näki Interin päihittävän A.C Milanin luvuin 6-3. Alkuaikoina stadionin omisti A.C Milan. Pelkästään Milan sai pelata siellä koti-ottelunsa. 1935 "Comune di Milano" (kaupunginvaltuusto), osti stadionin ja se peruskorjautettiin. Internazionale alkoi pelaamaan koti-otteluitansa San Sirolla vasta vuonna 1947. Nykyään San Sirolle mahtuu 85 000 katsojaa ja se onkin isoimpia stadioneita maailmassa. Stadionilla pelattiin myös Italian isännöimien MM-kisojen otteluita 1990, esimerkiksi avajaisottelu Kamerun-Argentiina (1-0). Kuuluisin suomalainen liittyen San Siroon on Mika Aaltonen. TPS pelasi Interiä vastaan San Sirolla Uefa cupissa vuonna 1980. Mika Aaltonen teki maalin maajoukkueen maalivahdin Walter Zengan selän taakse. Tämä muistetaan Italiassa yhä.
Minulle käynti stadionilla oli vavahduttava ja mielenkiintoinen kokemus. Toisille kirkot ovat vierailemisen arvoisia, minulle tälläiset paikat ovat niitä todellisia pyhättöjä. Kyseisillä areenoilla on juhlittu voittoja ja itketty häviöitä. Käyty koko elämisen eri tunne skaalat läpi. Kiertue San sirolla maksoi 12 euroa ja sillä pääsi stadionin sisälle sekä näki pelaajien pukuhuoneetkin. Stadion on sisältä todella kaunis ja siellä todistaa arkkitehtien pistäneen parastaan. Vaikuttavin osa kiertueesta oli vierailu pelaajien pukuhuoneeseen. Ensimmäiseksi kävimme Internazionalen pukuhuoneessa ja suihku tilassa, jotka olivat tyylikkäät. Voiton vei kuitenkin A.C Milanin puoli, jossa oli esimerkiksi omat nahkatuolit ja televisiot pelaajille. Maallikon silmiin näytti, että pelaajien puitteet ovat loisteliaat, eikä huono pelitulos voi ainakaan olosuhteista riippua. Kiertueen jälkeen oli vuorossa A.C Milanin ja Internazionalen yhteinen museo. Museossa oli niin paljon nähtävää ja tutkittavaa, että siellä olisi voinut viettää kokonaisen päivän. Koko kiertue oli hyvin järjestetty ja ikimuistoinen elämys. Kyseisellä stadionilla olisi hieno nähdä, vaikka klassikko A.C Milan vastaan Inter. Ehkä se päivä vielä koittaa...