Käyntini legendaarisella San Sirolla

Viime elokuussa vierailin isosiskoni luona Italiassa. Matkan aikana piti tietenkin päästä San Sirolle. Tämä upea stadion, joka tunnetaan myös nimellä Stadio Giuseppe Meazza on rakennettu 1925. San Siro on kotistadion kahdelle Italian menestyneimmälle seuralle A.C Milanille ja Internazionalelle. Stadion nimettiin alunperin kunnioittamaan 1930 ja 1940-luvuilla pelannutta Inter ja Milan pelaajaa Giuseppe Meazzaa. Stadionin rakentaminen alkoi 1925 Milanossa San Siron kaupunginosassa. Idean isänä oli A.C Milanin presidentti Piero Pirelli, joka halusi stadionin lähelle hevoskilpailu radan. Arkitehdit suunnittelivat stadionin kuitenkin vain jalkapallolle. Avajaiset pidettiin 19.9.1926 ja 35 000 ihmistä näki Interin päihittävän A.C Milanin luvuin 6-3. Alkuaikoina stadionin omisti A.C Milan. Pelkästään Milan sai pelata siellä koti-ottelunsa. 1935 "Comune di Milano" (kaupunginvaltuusto), osti stadionin ja se peruskorjautettiin. Internazionale alkoi pelaamaan koti-otteluitansa San Sirolla vasta vuonna 1947. Nykyään San Sirolle mahtuu 85 000 katsojaa ja se onkin isoimpia stadioneita maailmassa. Stadionilla pelattiin myös Italian isännöimien MM-kisojen otteluita 1990, esimerkiksi avajaisottelu Kamerun-Argentiina (1-0). Kuuluisin suomalainen liittyen San Siroon on Mika Aaltonen. TPS pelasi Interiä vastaan San Sirolla Uefa cupissa vuonna 1980. Mika Aaltonen teki maalin maajoukkueen maalivahdin Walter Zengan selän taakse. Tämä muistetaan Italiassa yhä.
Minulle käynti stadionilla oli vavahduttava ja mielenkiintoinen kokemus. Toisille kirkot ovat vierailemisen arvoisia, minulle tälläiset paikat ovat niitä todellisia pyhättöjä. Kyseisillä areenoilla on juhlittu voittoja ja itketty häviöitä. Käyty koko elämisen eri tunne skaalat läpi. Kiertue San sirolla maksoi 12 euroa ja sillä pääsi stadionin sisälle sekä näki pelaajien pukuhuoneetkin. Stadion on sisältä todella kaunis ja siellä todistaa arkkitehtien pistäneen parastaan. Vaikuttavin osa kiertueesta oli vierailu pelaajien pukuhuoneeseen. Ensimmäiseksi kävimme Internazionalen pukuhuoneessa ja suihku tilassa, jotka olivat tyylikkäät. Voiton vei kuitenkin A.C Milanin puoli, jossa oli esimerkiksi omat nahkatuolit ja televisiot pelaajille. Maallikon silmiin näytti, että pelaajien puitteet ovat loisteliaat, eikä huono pelitulos voi ainakaan olosuhteista riippua. Kiertueen jälkeen oli vuorossa A.C Milanin ja Internazionalen yhteinen museo. Museossa oli niin paljon nähtävää ja tutkittavaa, että siellä olisi voinut viettää kokonaisen päivän. Koko kiertue oli hyvin järjestetty ja ikimuistoinen elämys. Kyseisellä stadionilla olisi hieno nähdä, vaikka klassikko A.C Milan vastaan Inter. Ehkä se päivä vielä koittaa...

Tuhosiko kaksi polvivammaa Mikael Forsselin uran?

Saksassa syntynyt Mikael Forssell, 25, on helsinkiläisen Pallo-Poikien kasvatti.Hän pelasi seurassa jo kuusivuotiaana. Forssel vaihtoi kymmenkesäisenä suurseura HJK:n
junioreihin käväisten välillä Finnpassa. Hän palasi HJK:n junioreihin uudestaan 1994 . Tällöin kohtasin itse Forsselin Töölön pallokentän nurmella, kun pelasin Helsinki Cupissa, kansainvälisessä turnauksessa, Grankulla IFK:n C-juniorijoukkueessa HJK:ta vastaan. Forssel pyöritti meitä mielin määrin ja teki lukuisia loistavia maaleja. Hän myös voitti Helsinki Cupin parhaan maalintekijän tittelin huikealla maali määrällä.
Mikael Forssel on määrätietoisen juniorityön tulos. Hän harjoitteli Johanneksen kentällä usein yksikseen, kehitti tekniikkaansa ja loi pohjaa maalivainulleen. Taito harhautella ja suojata palloa syntyi. Mikael Forssel halusi maalintekijäksi. Hän oli kuusitoistavuotiaana 1997 mukana HJK:n miesten mestarijoukkueessa. Vuoden kuluttua Forssel siirtyi Englannin valioliigan joukkueeseen Chelseaan. Forssel ampui Chelseassa muutaman makean maalin, mutta ei koskaan pystynyt vakiinnuttamaan tähtisikermässä paikkaansa. Chelsea alkoi lainata Forsselia eri seuroihin, joista ensin Crystal Palaceen . Maajoukkueessa Forssel löi itsensä läpi 2000-luvulla yhdessä Mika Väyrysen ja Teemu Tainion kanssa. Hän on pelannut 42 A-maaottelua ja tehnyt niissä huikeat 16 maalia. Parhaiten muistan Suomi-Saksa ottelun kesäkuussa 2001, jolloin hän nöyryytti maailman
parasta maalivahtia Oliver Kahnia peräti kahdesti. Myös elokuussa 2001 pelattu Suomi-Belgia ottelu oli huikea; maestro Jari Litmasen kanssa yhteistyö sujui maagisesti. Forsselin maailma pimeni ensimmäisen kerran vuonna 2002, kun hän loukkasi polvensa pahasti Englannin 1 divisioonan ottelussa. Pakollista lepoa tuli puoli vuotta ja se oli synnynnäiselle maalintekijälle tervanjuontia.
Forssel kuntoutti itseään hullunlailla ja näki jopa unia maalinteosta. Paluu peleihin tapahtui keväällä 2003 lainaseura Borussia Mönchengladblachissa. Forssel teki huikean paluun, maaleja syntyi ja hän edesauttoi seuran pysymisessä Saksan pääsarja Bundesliigassa. Forssel lähti sankarina seurasta takaisin Chelseaan, mutta seura oli muuttunut. Venäläis-miljardööri Roman Abramovitch oli ostanut seuran ja hankki sen riveihin maailmantähtiä. Mikael Forssel laitettiin taas kerran lainalle, nyt rauta- ja hiilikaivoskaupunki Birginhamiin. Forssel teki todellisen läpimurron ja iski kaudella 2003-2004 Valioliigassa huikeat 19 maalia. Kaikki näytti hyvältä, mutta syksyllä 2004 sama polvi petti taas ja Forssel joutui puoleksi vuodeksi sivuun. Tällä kertaa kuntoutus raasti hermoja vielä enemmän.
Forssel kuitenkin palasi takaisin pelikentille keväällä 2005 henkisesti vahvempana.
Chelsea myi Forsselin kokonaan Birminghamille samana kesänä, jolloin hän pääsisi taas pelaamaan rakastamaansa lajia. Kausi 2005-2006 oli pettymys seuralle ja se tippui valioliigasta. Forssel ei myöskään itse päässyt missään vaiheessa huippuvireeseen pikkuvaivojen rikkoessa kautta.
Tänä kesänä mestaruus-sarjaan tippunut Birginham myi parhaimpia pelaajiaan, mutta Forssel haluttiin pitää. Nyt Forssel on joutunut manageri Steve Brucen puolustusvoittoisen taktiikan uhriksi. Forssel on siis kuluttanut vaihtopenkkiä alkaneella kaudella ja tilanne ärsyttää jo pelaajaa itseään. Hän on sanonut tarvitsevansa 10 peliä alle, että pääsee huippukuntoon. Tammikuussa siirtoikkunan auetessa, uskon Forsselin vaihtavan seuraa, esimerkiksi Saksan Bundesliigaan. Forssel on ajautunut myös maajoukkeessa uuteen tilanteeseen menetettyään ykkös kärkimiehen paikan. Mälmön riveissä, Ruotsin Allsvenskanissa yhdeksän maalia tehnyt Jonatan Johansson on ottanut hänen paikkansa . Roy Hodgson ei tietenkään tiputa Forsselia pois tiedostaessaan hänen potentiaalinsa. Nyt pelatessa Armeniaa ja Kazakstania vastaan, Forssel voisi taas tykittää maaleja ja sitä kautta saada itseluottamusta. On muistettava, että Forssel on jo 25-vuotias. Kello tikittää Forsselin pyrkiessä maailmantähdeksi. Kyynisempi saattaisi sanoa, että kaksi polvivammaa tuhosi hänen uransa. Mutta kuten hän itse sanoo: "Jumala koettelee niitä, joiden uskoo sen kestävän".

Hongassa on voimaa

Joukkue, mihin viime jutussa viittasin on nousija- joukkue Honka.
Olemme olleet jokaisessa Hongan koti-ottelussa tällä kaudella ja voi sanoa,
että paras tunnelma on ollut Tapiolassa. Pienestä pitäen Hjk:ta kannattaneelle on Hongasta tullut tietynlainen salarakas. Ennen kauden alkua oli tiedossa Janne Saarisen paluumuutto ja toimitusjohtaja Jouko Harjunpään suuret visiot. Ennen kaikkea kuitenkin itse pelityyli ihastutti jo ensimmäisestä pelistä lähtien. Peli tyyli minkä entinen Hjk peluri Mika Lehkosuo on kehittänyt näyttää kauniilta. Pallo pysyy jalassa, että maassa ja mikä tärkeintä omaan peli tyylin uskotaan 93 minuuttia. Kyseinen tyyli on tuonut sarja pisteitä ja myös ihmiset katsomoon. Se mikä on ihmetyttänyt, että melu ja kannatus ovat olleet kuuluvampaa, kuin Hjk:n otteluissa. Tähän yhtälöön lisättäessä Jouko Harjunpään tekemisen meiningin ja aidon kiinnostuksen kehittää suomalaista jalkapalloa näyttää Hongan tulevaisuus valoisalta. Jouko Harjunpää on koko ajan haalimassa uusia sponsoreita ja kulkee yleisön seassa toisin, kuin esimerkiksi virkaveljensä Olli-Pekka Lyytikäinen(Hjk:n omistaja).Espoon kaupunki on myös lähtenyt täysillä mukaan kehittämään espoolaista jalkapalloa esimerkiksi kehittämällä olosuhteita. Ensi kaudeksi pitäisi tulla valot ja lisää katsomo paikkoja. Honka on täydellinen esimerkki siitä miten innostuksella ja rakkaudella jalkapalloon mikään ei ole mahdotonta. Hongalla on myös laaja juniori-organisaatio, joka tuottaa tulevaisuuden tähtiä. Eli kaikki näyttää hyvältä ja Harjunpään visio pelaamisesta mestareiden liigassa viiden vuoden päästä ei kuulosta yhtään utopialta. Tietenkin aina Suomessa ollaan kateellisia ja uudistajia pidetään haihattelijoina. Hyvä esimerkki tästä on maamme johtava urheilu lehti IS-veikkaaja. IS-veikkaaja on koko kauden kirjoittanut halventavasti ja vähättelevästi Hongasta, koska heidän kyyniset toimittajat näkevät kaiken aina mustavalkoisesti. Minä uskon Hongan tulevaisuuteen heidän kaltaiset ilmiöt tulevat muuttamaan suomalaista jalkapalloa. Nicholas Fränti

Paastoava Ghazi johdatti Hjk:n voittoon

Kyllä oli upea olla Finnair stadionilla syyskuun pimenevessä illassa katsomassa Hjk-Mypa ottelua. Aluksi saavuttuamme stadionille ihmetystä herätti katsojien vähyys miten kuumimmillaan oleva mestaruus taisto ei kiinnosta laajaa yleisöä. Voiko syynä olla alkanut jääkiekko kausi; ihmiset pysyvät mieluummin sisällä tähän aikaan vuodesta. Minua se ihmetyttää, koska itse pelihän luo sitä jännitystä ja lämpöä. Vielä tähän kun lisää Forza-kannattaja ryhmän, joka rytmikkäillä huudoillaan luo tunnelmaa. Itse peli oli parasta viihdettä mitä voi toivoa uinuvaan sunnuntai- iltaan. Komeita maaleja, joita rakensi Mika Nurmela ja Fhadi Ghazi. Kaksikosta Ghazi oli tulessa ja teki kaksi maalia, joista jälkimmäistä voisi näyttää Euro Sportilla. Ihmetyttää mistä Ghazi saa energiansa viettäessään ramadania (islamilainen paasto aika)eli hän ei juo eikä syö mitään päivällä. Hjk jatkoi tappiotonta sarjaansa ja kun vielä Tamu jäi tasapeliin kiitos Jani Vianderin, niin tilanne on kutkuttava. Nyt mestaruus ratkeaa Tamun, Hongan ja Hjk:n kesken. Honka on siis vielä mukana, vaikka IS-Veikkaaja ehti jo julistaa mennä viikolla Hongan myyneen mestaruuden Norjaan Hermanni Vuorisen mukana. Eli taisto jatkuu ensi sunnuntaina Tapiolassa eli kaikki joukolla katsomaan. Tapiolan keskuskentällä on ollut, joka Hongan koti ottelussa aivan erityislaatuinen tunnelma. Nicholas Fränti