HJK otti vihdoin voiton Veikkausliigassa!


Niin siinä sitten kävi, että Keith "Keke" Armstrong sai lähteä syyskuun alussa pelatun tappiollisen Honka-ottelun jälkeen. Työntekijä sai taas kerran yksin kantaa vastuun niin, kuin globalisaation hallitsemassa maailmassa on nykyisin tapana. Yhdessä hetkessä unohtui se erinomainen työ, mitä Keke on HJK:n hyväksi tehnyt (kaksi mestaruutta, Suomen cupin voitto, viime kaudella hopeaa). Miksi Keke ei saanut viedä projektia loppuun, kun sopimus oli muutoinkin päättymässä tähän kauteen? Syy tähän on mediapelin täydellisesti hallitseva HJK-pomo Olli-Pekka Lyytikäinen, joka halusi pelastaa omat kasvonsa. Kekestä oli helppo tehdä syntipukki ja luoda illuusio toimivasta HJK-organisaatiosta. Eniten minua tässä kaikessa ihmetyttää se, että miksi urheilutoimenjohtaja Tuomo Saarnio ja toimitusjohtaja Kari Haapiainen saivat jäädä? Varsinkin Saarnion osuus epäonnistuneissa pelaajahankkinoissa on merkittävä. Kaikesta tästä voi päätellä, mikä on tyyli HJK:ssa ja kuka käyttää valtaa. Ikävä kyllä urheilullista menestystä on turha odottaa ennenkuin organisaatio myös muuttuu! HJK kutsui loppukauden talkoisiin entisen HJK-pelurin Aki Hyryläisen ja loistavaa työtä Grifk:ssa tehneen Ari Tiittasen (Kauniainen nousemassa 1. divisioonaan). Heidän roolinsa on kuitenkin vain väliaikainen, koska Antti Muurinen palaa HJK-luotsiksi ensi kaudeksi. Kannattajat olivat äänestäneet jaloillaan, kun vain reilu 3000 katsojaa oli saapunut Finnairstadionille otteluun Turun Interiä vastaan. ************************************************* HJK aloitti täysin samalla kokoonpanolla, kuin Keith Armstrongin alaisuudessa. Ottelun ensimmäinen puoli-aika sujui vierailija Interin hallinnassa, mutta tilanteita syntyi kuitenkin molempiin päihin. Reilun vartin pelin jälkeen ansiokkaasti pelannut Iiro Aalto keskitti hyvin Dawda Bahille, jonka suora laukaus ilmasta ei kuitenkaan osunut tolppien väliin. Interin paras paikka siunaantui 27. minuutilla, kun Severi Paajanen pääsi kokeilemaan kahdesti perkkäin, mutta HJK-puolustus selvitti tilanteen kulmapotkuksi. Inter vyörytti varsinkin loisteliaasti pelanneen Martin Mutumban johdolla hyökkäyksiä jatkuvan virtana. Pelin ratkaisu syntyi ikävällä tavalla, kun linjansa kanssa haparoinut erotuomari Mika Salo päätti ratkaista pelin. Hän antoi epäselvästä käsivirheestä Interin puolustuksen kivijalalle Jos Hooiveldille toisen keltaisen kortin ja mies joutui suihkuun. Inter joutui kokoamaan rivit uudestaan ja valmentaja Job Dragtsman täytyikin ottaa hyökkäyksestä Mutumba pois. HJK sai tämän jälkeen luonnollisesti pelin hallintaansa. Bah pääsi 42. minuutilla puskemaan ylärimaan Mika Nurmelan vapaapotkusta, mutta tilanne kuivui kulmapotkuksi. HJK jatkoi painostusta toisella puoliajalla, mutta edelleen vaivasi tehottomuus ja ratkaisevat syötöt eivät löytäneet perille. Lopulta 76. minuutilla HJK onnistui, kun Jukka Raitala nousi upeasti oikealta ja lähetti keskityksen takatolpalle. Vaihdosta kentälle tullut Ilari Äijälä jatkoi hallitusti maalin edustalle, mistä Bah latasi pallon Interin maalin kattoon ohi huippuvireisen Patrick Bantamoin. Lopullisesti peli ratkesi 88. minuutilla, kun tämän kauden ehdottomasti paras HJK:n hankinta Medo onnistui. Sebastian Sorsa keskitti ja Medo laukoi komeasti volleysta ylänurkkaan loppulukemiksi 2-0.

HJK otti ansaitun voiton, mutta peli oli edelleen nihkeää ja tehotonta. Sarjapaikka näyttää kuitenkin varmistuvan, kun putoamistaisteluun on eroa jo yhdeksän pistettä. Näin ollen valmentajakaksikko Hyryläinen-Tiittanen voi keskittyä Suomen cuppiin, mistä voitto antaisi ilon aihetta. HJK ei saa kuitenkaan mitään ilmaiseksi torstaina pelattavasta puolivälierä kamppailusta Jyväskylän JJK:ta vastaan, koska onhan joukkue pudottanut jo kaksi liiga seuraa. Interin leirissä sen sijaan pitää vielä tehdä töitä sarjapaikan puolesta, kun jumbokaksikko AC Oulu-FC Viikingit väijyy kuuden pisteen päässä. Tällä joukkueella ja valmennuksella uskon Interin säilyvän helposti. Mielenkiintoinen loppukausi molemmilla joukkueilla on varmasti edessä. ************************************************ Tämän kauden Veikkausliiga lähenee loppuaan ja ainakin minun mielestä sarja ei vedä vertoja jännitävälle viime kaudelle. Suurin syy tähän on tietysti Tamu:n ylivoima ja myös se, että nousijajoukkueista ei ollut viime kauden Honka-ilmiöön. Tamu voi käytännössä varmistaa mestaruuden voittamalla torstaina FC Hakan. Keskustelua on herättänyt Tamu:n valmentaja Ari Hjelmin kitinä otteluohjelmasta, kun hänen mielestä kaksi peliä viikossa on liikaa! Tamu:a vartenhan koko otteluohjelma alunperin tehtiin ja aivan muut seurat voisivat valittaa kuten esimerkiksi FC Viikingit. Sillehän tuli juuri Tamu:n takia peräti kolmen viikon taukoja peleistä. Uskon, että Ari Hjelm on ammattilaispelaaja vuosinaan tottunut kahden pelin viikko tahtiin, joten kitinä tuntuu käsittämättömältä. Nyt herätys tampereella, koska ensi kaudeksi tarvitsette laajemman pelaajaringin, mikäli haluatte pärjätä tasaisesti kaikissa kilpailuissa (varsinkin eurokentillä). Putoamistaistelu herättää tänä vuonna eniten mielenkiintoa, kun peräti viisi seuraa taistelee paikasta auringossa: FC KooTeePee, FC Inter, FF Jaro, AC Oulu ja FC Viikingit. Todennäköisimmältä näytttää Viikinkien suora putoaminen ja Oulun jääminen karsijan paikalle. Ikävä kyllä Viikinkien kohdalla kohtaloksi muodostui puoliammattilaisuus. Veikkausliiga on onneksi nykyään niin kovatasoinen sarja, ettei puolivaloilla pärjätä. Se, että käyt päivisin töissä/opiskelemassa toimi vielä 70-luvulla, mutta ei nykyään. Vuosaaressa ei myöskään saatu osin kaupungin tuen puuttumisen takia päälle sellaista draivia, mitä on koettu esimerkiksi Espoossa ja FC Hongassa. Veikkausliigassa pitää katsoa myös peiliin kauden jälkeen, koska yleisömäärät ovat selvästi laskeneet loppukaudesta. Syitä tähän on varmasti useita, mutta suurin syy on hajanainen otteluohjelma. Ohjelma ei sisällä täysiä kierroksia, eikä tiettyjä ottelupäiviä. Viikolla pitäisi olla tietyt pelipäivät niin, kuin suuressa maailmassa, jolloin katsojat löytäisivät aina paikanpäälle.

Lopuksi täytyy kummastella miksi erinomaisesti Urheilukanavalla toteutetut Veikkausliiga-live ottelut siirtyvät lokakuussa Yle:lle. Kanavalle, mistä kaikki jalkapallopersoonat (Ville Klinga, Riku Riihilahti) ovat lähteneet. Toteutus tulee olemaan samaa tasoa kuin, Mestareiden liiga lähetykset, joista todelliset jalkapalloihmiset eivät saa mitään irti. Esimerkiksi studiossa "yleismies" Tapio Suominen ei saa aikaan innostavaa keskustelua. Eniten kuitenkin harmittaa selostajan vaihtuminen Tuomas Virkkusesta Niki Juuselaan. Urheilukanavan Virkkunen on jalkapalloselostaja minkälaista Suomessa ei ole ennen nähty: eläytyvä, asiantunteva ja myös huumorin taitaja. Veikkausliiga perustelee päätöstä näyttää loput ottelut Yle:llä massojen tavoittamisella (tavoite 400 000 katsojaa). En usko tähän, koska näin digiaikana kiinnostuneet ovat seuranneet jo Urheilukanavalta nämä ottelut. Tärkein kysymys kuitenkin on haluaako Veikkausliiga katsoa tulevaisuuteen ja kehittää suomi-futista, vai jäädä menneisyyteen niin kuin Yleisradio?