Tehoton FC Honka hävisi kotonaan Tamu:lle (0-2)
Kotijoukkue lähti otteluun ryminällä. Vasta minuutti oli pelattu, kun Hongan Hermanni Vuorinen antoi vasemmalta laidalta mainion vapaapotkun, jonka jälkitilanteesta Nicholas Otaru pääsi boxissa laukomaan, mutta Mika Hilander Tamu-maalilla torjui. Neljä minuuttia oli ottelua kulunut, kun Hongalla oli vapaapotku vasemmalta laidalta ja Demba Savage sai pallon. Hän nousi boxiin ja laukoi, mutta Hilander torjui. Honka hallitsi peliä tässä vaiheessa, eikä Tamu päässyt juurikaan palloon kiinni. Varttitunnin kohdalla Tamu oli jo päässyt peliin paremmin mukaan. 15 minuuttia näytti pelikello, kun Hongan Rasmus Schüller antoi upean poikkittaissyötön vasemmalta laidalta oikealle Otarulle, mutta hänen syöttöön Jami Puustinen ei päässyt kiinni. Minuutti edellisestä ja Schüller vapautti loisteliaasti Puustisen juoksuun kohti boxia, mutta hänen vetonsa meni ohi. 17 minuuttia oli kulunut, kun Tamu sai ensimmäisen tilanteensa ja hyödynsi sen. Oikealta läheltä kulmaa lähti syöttö, joka tavoitti Henri Myntin ja hän puski pallon yli Tuomas Peltosen. 27 minuuttia oli pelattu, kun Hongan kulmapotkusta pallo tuli Puustiselle, joka kurotti siihen saksipotkulla. Pallo kimposi vielä Otarulle avopaikkaan, mutta Tamu-puolustus hoiti tilanteen. Ennen taukovihellystä ottelu sujui tasaisissa merkeissä.

Toista puoli-aikaa oli pelattu vain pari minuuttia, kun Tamu:n Jonne Hjelm antoi vaarallisen vapaapotkun oikealta laidalta, mutta Honka-puolustus selvitti tilanteen. 48 minuuttia oli pelattu, kun Hongan Vuorinen vapautti Otarun boxiin, mutta hän aikaili ja tilanne kuivui kokoon. Seuraavaksi Honka alkoi luomaan painetta. 54 minuuttia osoitti pelikello, kun Hongan Otaru laukaisi 20 metristä, mistä seurasi kulmapotku. Kolme minuuttia edellisestä ja Tamu:n Jonne Hjelm laukoi 20 metristä hieman ohi maalin. Minuutti edellisestä ja Hongan Vuorinen oli boxissa, mutta veto oli huono. Tunti oli pelattu, kun Tamu:n Dema nousi boxiin ja hänen vetonsa meni ohi, mutta Juha Pirinen sai siihen melkein jalkansa väliin. 63 minuutin kohdalla Tamu:n Antti Ojanperä nousi boxiin ja harhautti loisteliaasti kaksi Hongan pakkia, mutta hänen vetonsa Peltonen torjui. Myntti pääsi vielä paluupalloon, mutta maalia ei syntynyt. 67 minuuttia oli pelattu ja Honka loi painetta, kun Puustinen laukoi boxissa avopaikassa, mutta Hilander torjui tilanteen kulmaksi. 70 minuuttia oli kulunut, kun Hongan Markus Paatelainen keskitti ja Vuorisella olí kaksi avopaikkaa boxissa. Minuutti edellisestä ja Hongan Paatelainen laukoi suoraan volleysta, mutta Hilander Tamu-maalilla torjui ilmiömäisesti. 77 minuuttia oli pelattu, kun Tamu:n Aleksei Kangaskolkka nousi kohti boxia ja laukoi tarkasti pallon maaliin.

Voi sanoa, että Tamu "ryösti voiton" tänään Tapiolasta. Se puolusti kurinalaisesti, antoi Hongan hallita ja teki harvoista paikoista maalit. Todellinen taktiikan ja Tamu-valmentaja Ari Hjelmin voitto. Honka pyöritti peliä ja pelasi lyhytsyöttöpeliä, mutta tehokkuus puuttui täysin. Liian usein se joutui pelaamaan palloa alaspäin tai pallo pelattiin pystyyn seisovalle miehelle. Hyökkäyskolmanneksella palloa ei saatu esimerkiksi laitaan juoksussa olevalle pelaajalle ja sitä kautta ylivoimahyökkäyksiä, kun Tamu:n pelaajat ehtivät ryhmittyä puolustukseen. Silloin, kun vastustaja pelaa, kuten Tamu tänään on Honka vaikeuksissa, eikä vain sen pallonhallinta riitä voittoon. "Hattua täytyy nostaa" Tamu-luotsi Ari Hjelmille, joka pystyy operoimaan voittokkaasti seuran kanssa, jolla on ongelmia kapean ringin, sekä talouden kanssa. Hongan valmentaja Mika Lehkosuo sen sijaan varmasti pystyy käsittelemään joukkueen tilanteen oikealla tavalla ja näemme toivottovasti jatkossa vielä tehokkaan Hongan.
Tamu:n leiristä esiin nostan maalivahti Mika Hilanderin, joka pelasi varmasti ja otti pari todella tärkeää koppia. Hän osoitti myös, että pystyy korvaamaan Mikko Kavénin. Hongalla sitä vastoin tulee olemaan vielä paljon iloa Rasmus Schülleristä.

P.S Ihmetytti, missä katsojat olivat, kun oli hyvä sää ja kenttä oli vielä täydellisessä kunnossa. Mikäli käynnissä olevat MM-kisat on se syy, niin pitäisi olla enemmän kiinnostunut myös oman maan sarjasta, jossa tänäänkin pelattiin näyttävää jalkapalloa. Ei pidä ihmetellä, miksi täällä eivät seurat ja sitä kautta myös Suomi-futis mene eteenpäin, kun tällä hetkellä ne eivät saa ottelutapahtumista toimintaansa juurikaan lisäeuroja. Paikanpäällä jalkapallo on aina parasta!

Pressissä Tamu:n Tuomas Haapala, Tamu-luotsi Ari Hjelm ja Honka-luotsi Mika Lehkosuo.

HJK:n näytös MYPA:a vastaan (2-0)
HJK lähti kotiotteluun ryminällä ja vain 50 sekuntia oli pelattu, kun HJK:n Sebastian Sorsa keskitti oikealta laidalta Bahlle ja tuloksena oli kulma. Kaksi minuuttia edellisestä ja HJK:n Erfan Zeneli nousi keskeltä ja laukoi 20 metristä yli maalin. Jatkossa HJK pyöritti näyttävästi hyökkäyksiään. 11 minuuttia oli pelattu, kun Sorsa syötti oikealta laidalta boxiin Juho Mäkelälle, mutta hänen ohjauksessa ei ollut tarpeeksi voimaa. 19 minuuttia näytti pelikello, kun HJK:n Medo oli viedä joukkueensa ansaittuun johtoon, mutta hänen voimakas laukauksensa keskeltä kilahti tolppaan. 21 minuuttia oli kulunut, kun HJK:n Dawda Bah vapautti Sorsan karkuun oikealta laidalta, mutta hänen keskityksensä ei tavoittanut omia pelaajia. Vain kaksi minuuttia edellisestä ja Bah vapautti Mäkelän yksin läpi, mutta MYPA-puolustus ehti viime hetkellä väliin. 31 minuuttia oli pelattu, kun Bah keskitti vasemmalta laidalta ja takatolpalle hiipinyt Zeneli maalasi. 37 minuuttia oli ottelu vanhennut, kun Bah syötti boxissa Zenelille, joka laukoi pallon suoraan syötöstä yli maalin. Viisi minuuttia ennen taukoa "Dawda Bah-show" jatkui, kun hän syötti Mäkelän boxissa karkuun, mutta Mika Johansson MYPA-maalilla torjui.

Minuutin oli vain toinen puoli-aika ehtinyt vanheta, kun Dawda Bah kruunasi ilmiömäisen iltansa. Juho Mäkelä ensin vapautti Bahn vasemmalla laidalla ja hän lähti nousuun kohti boxia. Bah harhautti yhden puolustujan ja syötti Zenelille, joka syötti heti hänelle takaisin. Bah harhautti vielä komeasti yhden puolustajan ja iski pallon taka-alakulmaan. Tämän jälkeen HJK jatkoi pelaten kaunista lyhytsyöttöpeliä. Puolitoistatuntia oli peliä takana, kun HJK:n Medo keskitti boxiin ja Mäkelä puski pallon yläristikkoon. Loppua kohden MYPA sai joitain puolittaisia tilanteita HJK-maalille aikaan, koska HJK:n suurin into hyökkäyksiin oli hiipunut. 76 minuutin kohdalla Sorsa vielä keskitti oikealta laidalta boxiin ja Bah melkein pääsi palloon kiinni. 83 minuutilla pääsi vielä loukkaantumisista toipunut Aki Riihilahti peliin mukaan, kun hän korvasi Juho Mäkelän.

Ottelu oli täysin HJK:n näytöstä, kun vielä vierailija oli täysin "hampaaton." Ottelusta toiseen vakuuttavasti esiintyvää HJK:ta ei haasteta tälläisellä esityksellä. Mikäli HJK:ta haluaa varsinkin sen kotiluolassa horjuttaa, niin pitää pelata rohkeammin, mennä kaksinkamppailuihin täysillä ja tehdä pallon kanssa luovempia ratkaisuja. MYPA oli todellakin tullut kentälle vain "pakoilemaan", kuten aina rehellinen MYPA-luotsi Janne Lindberg ottelun jälkeen kertoi.
Illan ehdoton tähti oli Dawda Bah, joka vain parantaa vuodesta toiseen ja onkin ihme mikäli hän ei siirry kovempaan sarjaan kesän aikana. Myös Sebastian Sorsa näytti arvonsa joukkueelle ja hän on pääsemässä koko ajan parempaan kuntoon loukkaantumisen jälkeen.

HJK:lla on sen verran loistava keskikenttä/hyökkäys, jotka pelaavat kaunista jalkapalloa ja tekevät luovia ratkaisuja, että on vaikea löytää sille pysäyttäjää Suomen kentiltä. HJK on myös valmis heinäkuussa alkavaan Mestareiden liigan karsintaan.

Pressissä MYPA-luotsi Janne Lindberg ja HJK-luotsi Antti Muurinen.

Asiaa maajoukkueesta
Palataan A-maajoukkueeseen, joka on pelannut kuluvana vuonna neljä valmistavaa ottelua syksyllä alkavia EM-karsintoja silmällä pitäen. 18. tammikuuta hävittiin Etelä-Korealle 2-0, 3. maaliskuuta voitettiin Malta 2-1, 21. toukokuuta tuli nöyryyttävä häviö Virolle 2-0 ja viimeksi 29.5. pelattiin Puolaa vastaan maaliton tasapeli. Tuloksiin ei tietenkään kannata tuijottaa, koska näissä otteluissa on tehty kokeiluja ja haettu uusia kasvoja syksyä varten. Viimeiset kaksi ottelua näimme "livenä", joista Viro-ottelun tosin, vain Internetin kautta. Minusta nämä kaksi ottelua jättivät tämän hetkisestä maajoukkueestamme todella sekavan kuvan. Esitin 19. helmikuuta kirjoituksessani seuraavat kysymykset: "Suurin kysymys minulle ennen alkavia karsintoja on meidän pelaajarinki. Jatkavatko Sami Hyypiä, Jari Litmanen ja Jussi Jääskeläinen? Missä kunnossa ovat Mikael Forssel, Teemu Taino, Mika Väyrynen ja Alexei Eremenko jnr.? Ovatko Juha Hakola, Perparim Hetemaj, Kasper Hämäläinen, Roni Porokara, Tim Sparv ja Teemu Pukki kehittyneet ja valmiita nousemaan kantavaan rooliin maajoukkueessa? Miksi suurin osa ulkomailla pelaavista suomalaisista kuluttaa tällä hetkellä vaihtopenkkiä"? Jokainen voi itse nyt vastata näihin kysymyksiin, mutta minä en ainakaan ole saanut niihin juurikaan vastauksia. Viro ja Puola peleissä olisi pitänyt jo näkyä jonkinlainen "punainen lanka", koska meillä on enää jäljellä vain yksi harjoituspeli ennen elokuussa alkavia EM-karsintoja. Se, että Jari Litmanen oli molemmissa otteluissa kentän parhaimmistoa kertoo paljon. Sami Hyypiänkin kuuluttamia vastuunkantajia ei tunnu löytyvän meidän nuorista. Miten voi olla mahdollista, että "kultainen sukupolvi", joka murtautui maajoukkueeseen vuosina 1996-2001 (Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Antti Niemi, Mika Nurmela ja Joonas Kolkka jo aiemmin) ja joista monet jopa ilman U-21 maajoukkue kokemusta pystyivät välittömästi lunastamaan roolinsa maajoukkueessa. Vastuun viimekädessä kantaa päävalmentaja Stuart Baxter. Olisiko hänen pitänyt alkaa jo aiemmin nostaa U-21 statuksen omaavia pelaajia rinkiin, niin kuin Richard Möller Nielsen (1996-1999) ja Antti Muurinen (2000-2005) aikanaan tekivät. Jonkinasteisesta epätoivosta kertoi keskikenttäpelaaja Tim Sparvin kokeileminen Viro-ottelussa Sami Hyypiän paikalla topparina.
Edellisten karsintojen "selkäranka" puolustus ei vakuuttanut ilman Sami Hyypiää ja Hannu Tihistä. Esimerkiksi pääpelivoima, pelinlukutaito, sijoittuminen ja pelinavaus puuttuivat täysin. Keskikentällä tarvitsemme edelleen kipeästi Jari Litmasta, mutta myös muiden pitäisi nousta esiin. Kansainväliset mitat täyttävää hyökkääjää meillä ei nyt ole, kuten Mikael Forsselin parhaina vuosina.

Käsittämätön episodi koettiin tällä viikolla, kun Skotlannin mediasta levisi huhu, että Skotlannin Valioliigaseura Celtic haluaisi A-maajoukkueen päävalmentajan Stuart Baxterin osa-aikaisella sopimuksella valmennusportaaseensa. Palloliitto pysyi ehdottomana ja kertoi, ettei osa-aikaisuus ole vaihoehto. Baxter pysyy Suomessa, mutta kysymys herää, miksi Baxter ei laittanut asialle heti pistettä. Oliko hän kiinnostunut pestistä ja, jos oli, niin tämä ei anna kovin vahvaa sitoutumisen singnaalia Palloliitolle, maajoukkueen pelaajille, taustalle tai faneille. Miten esimerkiksi Hyypiä saadaan puhuttua karsintaan, jos päävalmentaja pitää koko ajan takaporttia auki. Se jo annettiin Baxterille anteeksi, että hän operoi Ruotsista käsin, mutta osa-aikaisuus olisi jo ollut maajoukkueen aliarvioimista. Ehkä oli virhe tehdä Baxterin kanssa jo viime vuonna vuoteen 2012 asti ulottuva jatkosopimus, koska hänen pisin sopimus valmentajaurallaan on tähän mennessä vain kolme vuotta.

Pakko on kuitenkin toivoa, että syksyllä kaikki vastaukset ovat valmiina. Myös on tärkeää, että suomalaiset pelaajat tekevät järkeviä seurasiirtoja, jolloin he pääsevät säännöllisesti pelaamaan kovissa sarjoissa. Näin he saavat vastuuta ja oppivat kantamaan sitä myös A-maajoukkueessa.

P.S Iina Airion ja Timo Waldenin kirjoittama Huuhkajat-kirja on todella tärkeä julkaisu. Se käsittelee ns. kultaisen pelaajasukupolven vaiheet vuodesta 1996-2009 ja tekee sen todella mielenkiintoisesti. Kirjassa käydään läpi maajoukkueen valmentajat Richard-Möller Nielsenistä Stuart Baxteriin, pelaajat (mm. Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Antti Niemi) ja ottelut. Itse tämän ajan kokeneena kirja ei kerro otteluista, pelaajista ja valmentajista juurikaan uutta, mutta pelaajien haastattelut ja erilaiset tarinat vuosien varrelta ovat aivan mahtavaa luettavaa. Tärkeä näkökulma kirjassa on se muutos, mikä näinä vuosina tapahtui. Yleisömäärät räjähtivät, median kiinnostus moninkertaistui ja esimerkiksi maajoukkueen asuminen, sekä matkustaminen muuttui. On se uskomatonta ajatella, että tämä kaikki tapahtui näin lyhyessä ajassa. Kirja on mielenkiintoista luettavaa laji-ihmisille ja myös muille. Etenkin kirjaa suosittelen, niille jotka vielä tänäkin päivänä naureskelevat Suomi-futikselle.

Olihan tämä ajanjakso aivan mahtavaa aikaa ja voi olla onnellinen, että sitä on ollut todistamassa kaikissa peleissä kotimaassa, kerran Palermossa ja television kautta. Nämä kultaisen sukupolven pelaajat antoivat niin paljon "elämää suurempia hetkiä", että se säilyy sydämessä loppuelämän ajan.

HJK-FC Lahti 0-0
Sateisesta säästä huolimatta katsojia oli tullut paikanpäälle yli viisituhatta ja se loi kutkuttavan fiiliksen itse otteluun.

Viisi minuuttia oli kulunut, kun HJK:lla oli mainio kulmapotku, jonka jälkeen pallo jäi pyörimään FC Lahden boxiin, mutta ilman tulosta. Kaksi minuuttia edellistä ja HJK:n Fulham-laina Danny Hoesen pääsi laukomaan boxin rajalta, mutta pallo meni ohi maalin. Yhdeksän minuuttia oli pelattu, kun sama mies murtautui ryminällä boxiin, mutta hän aikaili ja tilanne kuivui kokoon. Varttitunti oli tahkottu, kun Lahden Rafael oli boxin rajalla, mutta hänkin aikaili vedossa. 19 minuuttia näytti pelikello, kun Lahden Jari Litmanen antoi oikealta laidalta loisteliaan poikittaissyötön vasemmalle laidalle Drilon Shalalle, mutta hän ei päässyt HJK:n puolustuslinjasta läpi. Kolme minuuttia edellisestä ja kulmapotkun jälkeen HJK:n Johannes Westö pääsi laukomaan voimalla, mutta Juha Tuomi Lahden maalilla torjui. 28 minuutin kohdalla kulmapotkun jälkitilanteessa oli Lahden Rafael boxissa avopaikassa, mutta laukaus meni ohi maalin. Kymmenen minuuttia ennen taukoa HJK:n Medo harhautteli komeasti boxissa, mutta hänkin laukoi hieman maalin ohi.

Toista puoli-aikaa oli pelattu neljä minuuttia, kun HJK:n Juho Mäkelä rakensi Hoesenille avopaikan boxiin, mutta maalia ei syntynyt. 56 minuutin kohdalla HJK:n Mäkelä laukoi keskeltä 20 metristä, mutta Tuomi Lahden maalilla torjui. Tunnin kohdalla HJK-luotsi Antti Muurinen otti Westön, sekä Janne Saarisen pois ja tilalle kirmasivat Cheyne Fowler, sekä loukkaantumisista kärsinyt Sebastian Sorsa. 63 minuuttia oli pelattu, kun HJK:n Hoesen oli karussa, mutta Lahden Tennant McVea esti tilanteen kulmaksi. Vain minuutti edellisestä ja Litmanen antoi keskeltä upean syötön Pekka Sihvolalle laitaan ja tilanteesta tuli kulmapotku. Litmanen antoi kulman, jonka jälkeen pallo pomppi Jukka Vanniselle, joka tälläsi suoraan ilmasta pallon HJK-maalin poikkihirteen, josta se palasi kentälle. 74 minuuttia osoitti kellotaulu, kun HJK:n Sorsa näytti osaamistaan. Hän eteni oikeaa laitaa ja harhautti kaksi Lahden pelaajaa ja lopulta Lahden Juho-Matti Heikari joutui kaatamaan hänet keltaisen kortin arvoisesti. Kymmenen minuuttia ennen loppua Lahden Jussi Länsitalo nousi oikealta laidalta melkein päätyrajalle asti ja syötti Litmaselle keskelle, joka laukoi suoraan syötöstä, mutta HJK:n puolustus ehti peittämään laukauksen. Seuraavalla minuutilla HJK teki maalin, mutta se oli paitsio. 85 minuuttia oli pelattu, kun kulmapotkun jälkitilanteessa pallo pyöri HJK:n maalin edessä ja Riku Heini oli avopaikassa, mutta Ville Wallén esti maalin synnyn.

Näin ottelusta jäivät vain maalit puuttumaan, mutta se tarjosi erinomaista jalkapalloviihdettä. HJK:lle tämä oli varmasti isompi pettymys, eikä se vieläkään ole saanut sitä hurmiota takaisin, mikä sillä oli ennen Honka-peliä. Lahti sen sijaan näytti taas sen, mihin se pystyy parhaimillaan ja tärkeintä sille oli saada kahden tappion jälkeen käyrä ylöpäin. Raaka totuus kuitenkin on se, että Lahti tarvitsee Jari Litmasta, mikäli se haluaa haastaa liigan kärkijoukkueita. Kaikki näkivät tänään, miten "kaikki kaikessa" Litmanen on joukkueelle. Antaa kulmat, vapaapotkut ja rytmittää peliä. Antaa vastustajan puolustuksen avaavia syöttöjä ja hakeutuu myös itse tekopaikkoihin. Kyllä Litmasen suorituksia kentällä on nautinto katsella! Lahden joukkueesta Litmasen lisäksi esiin nostan Tennant McVean, joka puolusti hyvin. HJK-leiristä maininnan ansaitsee myös tarkasti puolustanut Juhani Ojala, sekä vaihdosta sisään tullut Sebastian Sorsa, joka toi liikettä HJK:n hyökkäyksiin.

Veikkausliigan kärki on nyt todella tasainen ja kenttien parantuessa onkin lupa odottaa erinomaista jalkapallokesää!

Pressissä FC Lahden Jari Litmanen, FC Lahti-luotsi Ilkka Mäkelä ja HJK-luotsi Antti Muurinen.

Pääkaupunkiseudun paikallistaisto FC Honka-HJK 3-1
Aurinko paistoi ja lämpötila keikkui +20 asteessa. Mitä parempaa pystyi sunnuntai-ilta tarjota, kuin jalkapalloa suoraan kotimaiselta huipulta?

FC Honka ja HJK ovat kohdanneet vuosien saatossa kahdeksan kertaa ja näissä peleissä illan kotijoukkue on ottanut vahvan otteen vierailijasta. Honka on juhlinut voittoa kolmesti, HJK vain kerran ja neljä kertaa on päädytty tasapeliin. Merkille pantavaa on, että HJK:n ainoa voitto on niinkin kaukaa, kuin vuodelta 2006 (3-0 voitto kotona). Viime kaudella molemmat "derbyt" päättyivät 1-1 tulokseen. Olen jo aiemmin kirjoittanut, miten ennakkoluuloton Honka on tuonut vipinää vuosien saatossa myös HJK:n toimintaan. Honka on tuonut kaivattua piristystä koko pääkaupunkiseudun jalkapalloon ja varsinkin liiaksi omiin kaavoihinsa kangistunut HJK tarvitsi varteenotettavan kilpailijan, niin kentälle, kuin seuraorganisaatioon. Pelillisesti nämä ottelut tarjoavat aina jotain enemmän, kun tunne, lataus ja voittamisen halu näkyvät viimeiselle penkkiriville asti.

Vierailija HJK on aloittanut kautensa juuri, niin vahvasti, kuin osasin odottaa. Kolme komeaa voittoa, tasapeli, eikä yhtään häviötä ei jätä sijaa jossittelulle. Varsinkin HJK:n hyökkäyspeli on ollut musertavaa. Erityisesti Juho Mäkelän otteet ja kahdeksan maalia ovat yllättäneet allekirjoittaneen. Juho Mäkelän ura oli jo viime kaudella kääntymässä kohti "auringon laskua", mutta nyt mies on jopa varteenotettva vaihtoehto maajoukkueen hyökkääjäpulaan. Vain yksi päästetty maali neljässä ottelussa kertoo myös HJK:n viime kautta pitävämmästä puolustuksesta.
FC Hongan kauden alku on, sitä vastoin ollut tahmeaa, eikä "koneesta" ole saatu vielä läheskään kaikkea potentiaalia irti. ****************************************************
Kotijoukkue Honka otti heti ohjat käsiinsä ja loi painetta. 10 minuuttia oli pelattu, kun Hongan Jaakko Lepola vapautti upealla pystysyötöllä Jami Puustisen läpiajoon, mutta Puustisen veto meni maalin yli. Vain kolme minuuttia edellisestä ja Hongan Juuso Simpanen antoi mainion vapaapotkun aivan boxin keskelle. Tilanteeseen tullut HJK-maalivahti Ville Wallén haparoi ja pudotti pallon, jolloin oikeassa paikassa ollut Aleksandr Kokko teki maalin. Honka liikutti palloa hyvin maata pitkin, jolloin HJK:n pelaajat joutuivat juoksijan rooliin. 18 minuuttia näytti pelikello, kun HJK:n "kuuma pelaaja" Juho Mäkelä pääsi puolittaiseen läpiajoon, mutta ilman tulosta. Honka prässäsi koko ajan voimakkaasti, jolloin HJK ei päässyt rakentamaan maalitilanteita. 24 minuuttia oli kulunut, kun pallo pomppi HJK:n boxissa ja jälleen Wallén haparoi. Tilanteen haistanut Kokko pukkasi pallon maaliin. Kymmenen minuuttia ennen taukoa HJK:n nuori lupaus Johannes Westö toi joukkueensa peliin mukaan komealla laukauksella 25 metristä, joka painui maalin taka-alanurkaan. Honka kuitenkin kuittasi vain neljän minuutin päästä, kun kulman jälkitilanteessa Wallén ei saanut liimattua palloa ja Kokko pääsi vetämään. Pallo kimposi puolustuksesta takaisin Jami Puustiselle, joka tälläsi pelivälineen sisään.

Toiselle puoliajalle HJK-luotsi Antti Muurinen otti Cheyne Fowlerin pois ja Hongallekin tuttu mies Janne Saarinen kirmasi sisään. Toinen puoli-aika alkoi tiukalla keskialueen taistelulla ja HJK loi painetta. Tunnin kohdalla HJK:n Rafinha keskitti oikealta ja Mäkelä pääsi puskemaan, mutta Tuomas Peltonen maalilla hoiti homman. Kaksi minuuttia edellisestä ja HJK:n Medo nousi keskeltä, mutta veto jäi vaisuksi. 65 minuuttia näytti pelikello, kun Hongan Sampo Koskinen laukoi keskeltä boxin rajalta. 66 minuutin kohdalla Antti Muurinen yritti saada enemmän juonikkuutta hyökkäykseen ottamalla Johannes Westön ja Danny Hoesin pois. Tilalle juoksi Jarno Parikka ja Erfan Zeneli. 73 minuuttia oli pelattu, kun HJK:n Medo nousi jälleen keskeltä ja laukoi tulisesti kohti oikeaa ylänurkkaa, mutta Tuomas Peltonen sai kurotettua vasemman kätensä pallon tielle. 80 minuutin kohdalla Hongan Sampo Koskinen nousi vasemmalta laidalta boxiin ja harhautti puolustajan. Hän syötti Demba Savagelle taakse, joka tälläsi pallon yli maalin.

Näin FC Honka otti todella tärkeän voiton ja katsomoon näytti siltä, että se myös halusi sitä enemmän. HJK oli tänään yllättävän vaisu, eikä se saanut viime peleistä tuttua hyökkäyspeliään kulkemaan. Pelillisesti ottelu ei noussut odotetulle tasolle ja voikin sanoa, että peli ratkesi maalivahtipeliin. HJK:n Ville Wallén teki kolme räikeää virhettä, mitä tällä tasolla ei vaan saisi tapahtua. Honka-maalilla Tuomas Peltonen hoiti hommansa virheettömästi ja pelasti loisteliaalla kurotuksella yhden maalin synnyn. Hongan leiristä esiin nostan Rami Hakanpään (johti puolustusta loistavasti), Aleksandr Kokon (haistoi maalipaikat) ja Tuomas Peltosen.

P.S Loppuunmyyty katsomo ja upea sää loivat hienon jalkapallotapahtuman. Hongan valmentaja Mika Lehkosuokin totesi, että näitä otteluita pitäisi saada lisää. Pitäisikö mallia ottaakin jääkiekosta, jossa Jokerit ja HIFK kohtaavat useamman kerran kaudessa?
Pressissä Hongan Aleksandr Kokko, HJK-luotsi Antti Muurinen ja Honka-luotsi Mika Lehkosuo

Klassikko HJK-Haka 1-1

 

Joku voi ihmetellä klassikko sanan käyttöä otsikossa, mutta mielestäni meidän pitää olla ylpeitä siitä historiasta, mikä kätkeytyy tämän otteluparin alle. Ottelussa kohtaavat kaksi Suomen menestyneimpää joukkuetta, joilla on keskinäistä otteluhistoriaa huikeat 124 peliä. Nämä joukkueet ovat keskenään vieneet valtaosan Veikkausliigan mestaruuksista. Molemmilla on komeat viisi mestaruutta. Kaikkien aikojen tilastossa HJK:lla on käsittämättömät 22 mestaruuta (ensimmäinen tuli jo vuonna 1911) ja Haka on toisena yhdessä HPS:n kanssa yhdeksällä tittelillä. Nämä molempien joukkueiden upeat saavutukset yhdessä pitkän yhteisen historian kanssa tekevät tästä otteluparista klassikkon. Näihin peleihin ei tarvitse hakea extralatausta, kun tunnelataus ennen peliä on molemmissa pukukopeissa käsinkosketeltava.

Hallitseva mestari HJK aloitti kauden, niin kuin sen pitikin murskaamalla Kups:n vieraissa 5-0. Vierasjoukkue Haka sen sijaan joutui tyytymään kotonaan TPS:a vastaan 0-0 tasapeliin. Perinteisellä "paperitehdas kaupungilla" Valkeakoskella ovat puhaltaneet muutoksen tuulet viime vuosina, kun Hakan menneiden vuosien vahva selkäranka paperitehdas on lakannut tukemasta seuraa UPM-Kymmenen myötä. Ravintolamoguli Seppo "Sedu" Koskinen pelasti seuran ja on laittanut seuraan omia rahojaan jo peräti kaksi miljoonaa euroa. Minusta tämä, jos mikä kuvastaa Sedun intohimoa kotipaikkakuntaa ja sen ylpeyttä Hakaa kohtaan. Kieltämättä Sedu on tehnyt kovia ratkaisuja, kun esimerkiksi vuodesta 1977 Tehtaan kenttää palvellut Olli Huttunen sai potkut valmentajan paikalta viime syksynä, mutta joskus eteenpäin meno vaatii koviakin päätöksiä. Nyt Valkeakosken oma poika Sami Ristilä valmentaa joukkuetta ja hän sai kovan luokan paluumuuttajan johtamaan puolustusta, kun Toni Kuivasto palasi kotiin Djurqårdenista. Myöskin Mjällbysta palannut Jukka Santala ja Atlantiksesta tullut Xhevdet Gela ovat mieleenkiintoisia nimiä. ***************************************************
Ottelu alkoi tunnustellen ja tarkalla pelillä. 10 minuuttia oli pelattu, kun HJK:n uusi kasvo Fulhamin organisaatiosta lainattu vasta 19-vuotias Danny Hoesen karkasi läpi boxiin, mutta veto meni liiaksi keskelle ja Haka-maalilla Janne Korhonen poimi pallon. Kaksi minuuttia edellisestä ja loukkaantumisesta toipunut "pikakiituri" Sebastian Sorsa rakensi pallon maalille. Juho Mäkelä oli kärppänä boxissa ja runnoi pallon maaliin. Vain 24 minuuttia oli ehtinyt peli vanheta, kun Sorsa loukkasi takareitensä ja Johannes Westö korvasi hänet. Puolen tunnin kohdalla Westö vapautti Rafael Scapini De Almodan oikealta laidalta, mutta hänen matala kova veto meni sivuverkkoon. Haka sitä vastoin ei saanut hyökkäyskolmanneksella ratkaisevia syöttöjä läpi. 42 minuuttia oli kulunut, kun HJK:n Danny Hoesen näytti nopeuttaan juoksulla boxiin ja tilanteesta tuli kulmapotku. Kaksi minuuttia edellisestä ja HJK:n Medo vapautti loisteliaasti Hoesenin, mutta hänen vetonsa epäonnistui. Juuri ennen taukovihellystä Haka iski. Haka sai sivurajaheitolla "hässäkän" HJK-maalille ja lopulta Kalle Parviainen iski pallon pömpeliin.

Toinen puoliaika oli ehtinyt vanheta vain minuutin, kun HJK:n Westö laukoi ennakkoluulottomasti 30-metristä, mutta Korhonen torjui. 55 minuuttia oli kulunut, kun HJK:lla oli hyvin annettu kulmapotku. Pallo pyöri boxissa, mutta sitä ei saatu maaliin. Kaksi minuuttia edellisestä ja HJK:n kulmasta pallo pomppi Hoesenille avopaikkaan, mutta veto kilpistyi Haka-puolustukseen. 59 minuuttia näytti pelikello, kun Cheyne Fowler tälläsi kovaa keskeltä, mutta Korhonen torjui. Vain minuutti edellisestä ja HJK:n Dawda Bah puski avopaikassa, mutta Korhonen esitti ilmiömäisen torjunnan. 63 minuuttia oli kulunut ja HJK:n tulitus jatkui, kun Westö keskitti maalille. Bah pääsi jälleen puskemaan, mutta Korhonen veti jälleen pidemmän korren. 69 minuuttia oli pelattu, kun HJK:n Juhani Ojala riisti pallon omalla puolustusalueella ja syötti Mäkelälle, joka kauniisti toimitti sen Bahlle. Bah lähti nopeaan nousuun kohti Haka-maalia, mutta veto meni liian keskelle. HJK lisäsi koko ajan höyryä ja "maali roikkui ilmassa." 75 minuuttia oli kulunut, kun Medo syöksyi Hakan rangaistusalueelle ja "vei kahville" koko Haka puolustuksen, mutta viimeistely ontui. Minuutti edellisestä ja Danny Hoesen pääsi läpi boxiin, mutta Korhonen torjui jälleen. Pelikello näytti jo täyttä aikaa, kun pallo osui boxissa Haka-pelaajaan, mutta ottelun erotuomari Tony Asumaa ei ilmeisesti nähnyt tilannetta ja rangaistuspotkua ei vihelletty.

Ottelu tarjosi toisella puoliajalla todellista jalkapalloviihdettä! Silmiä hiveleviä maalitilanteita ja uskomattomia torjuntoja. HJK olisi ansainnut pelistä kolme pistettä ja sen kertovat pelkästään jo ottelun tilastot. Laukaukset maalia kohti HJK: 12 ja Haka: 3, laukaukset maalin ohi HJK: 9 Haka: 1 ja kulmapotkut HJK: 15 ja Haka: 3. Haka ei saanut missään vaiheessa hyökkäyspeliään kulkemaan ja tilanteiden luojasta keskikentällä onkin huutava pula. HJK:lla sen sijaan ei tämän päivän esityksellä ole mitään hätää tulevissa koitoksissa.
Ottelun tähti oli Haka:n maalivahti Janne Korhonen (oliko muuten Stuart Baxter katsomossa?). HJK:sta esiin nostan Juhani Ojalan puolustuksesta, Dawda Bahn ja Danny Hoesenin hyökkäyksestä.

Kyllä tälläiset klassikot saavat "ihon kananlihalle!" Johtuiko kellonajasta (20.30 alkamisaika), ettei yleisöä tullut kolmea tuhatta enempää?

Haka:n sankari maalivahti Janne Korhonen
Lopuissa: Haka:n Kalle Parviainen, HJK:n Juho Mäkelä, Haka-luotsi Sami Ristilä ja HJK-luotsi Antti Muurinen.

Veikkausliiganavauskierros FC Honka-MYPA 3-1
Nyt on palattu jalkapalloa hengittävästä Italiasta takaisin Suomeen. Italiassa tunsi jalkapallon läsnäolon joka päivä, mutta silti paluu "pienempiin ympyröihin" tuntui mahtavalta, koska alkamassa oli uusi Veikkausliigakausi. Ilmassa on taas kerran suuria odotuksia ja uutta väreilyä, kun nimekkäät paluumuuttajat tekevät sarjasta aivan uudellla tavalla (toivottavasti myös houkuttaa uusia katsojia) mielenkiintoisen.

Lomani aikana tapahtui merkittävä päätös, kun Palloliitto jyräsi aikaansaamattoman Veikkausliigan yli ja uudisti vihdoin sarjajärjestelmän. Kaudella 2012 Veikkausliigassa pelaa 12 joukkuetta kolminkertaisen sarjan ja Ykkösessä pelaa jatkossa kymmenen joukkuetta kolminkertaisen sarjan. Palloliitto päätti myös, että Veikkausliigajoukkueiden tulee täyttää UEFA-seuralisenssi vuonna 2016 alkaen ja lämmitettävät kentät tulee olla joka paikkakunnalla jo 2012. "Ai ai" näitä radikaaleja päätösiä on odotettu! Itse olisin supistanut Veikkausliigajoukkueiden määrän kymmeneen, mutta tämäkin on oikea suunta. Varsinkin Ykkösen kuntoon laittaminen lämmittää sydäntä, kun siitäkin olen jo kolme vuotta kirjoittanut. Palloliitto teki päätökset ja entistä enemmän näyttääkin siltä, että Veikkausliiga tulee olemaan vain "kartanlukija", kun Suomi-futista kehitetään oikeaan suuntaan. ***************************************************
Peli käynnistyi totuttelulla luonnonnurmeen ja palloa pelattiin korkealla ilmassa. Molemmat joukkueet pelasivat tarkasti ja pitivät miehensä. Pelin vanhetessa alkoi kotijoukkue FC Honka saada paremmin pelirytmistä kiinni. 11 minuuttia oli pelattu, kun Hongan Aleksandr Kokko oli jo avopaikassa boxissa, mutta hän veti pallon yli maalin. 18 minuuttia oli kulunut, kun Hongan Jami Puustinen karvasi ahnaasti pallon itselleen ja nousi vasemmalta boxiin, mutta MYPA-puolustus vielä peitti hienosti. Kaksi minuuttia edellisestä ja Hongan Kokko vapautti läpisyötöllä Puustisen karkuun, mutta hän aikaili vedossa. 23 minuuttia näytti pelikello, kun MYPA:n Pele Koljonen nousi vaarallisesti ja laukoi kohti maalia, mutta Tuomas Peltonen torjui. Puolen tunnin kohdalla Hongan Demba Savage nousi loisteliaasti oikealta laidalta ja syötti Kokolle boxiin, mutta hän mokasi vedossa. Ennen taukovihellystä oli MYPA:n Pele Koljonen vielä avopaikassa keskellä boxia, mutta Peltonen Honka-maalilla torjui.

Toinen puoli-aika oli juuri alkanut, kun Hongan Juuso Simpanen oli laukaisupaikassa lähellä boxia, mutta veto viuhui ohi. 48 minuutilla Hongan hyvä paine vihdoin palkittiin, kun vasen pakki Sampo Koskinen nousi röyhkeästi vasemmalta ja syötti Jussi Vasaralle boxiin. Vasara toimitti pallon Jami Puustiselle, joka teki maalin.
52 minuuttia oli kulunut, kun Hongan Demba Savage nousi oikealta ja keskitti maalille, mutta Puustinen puski pallon väärään suuntaan. Kolme minuuttia edellisestä ja Puustinen nousi rangaistusalueelle ja laukoi tulisesti, mutta Antti Kuismala torjui. Paluupalloon ehti kuitenkin Vasara, joka tälläsi pelivälineen maaliin.
Tämän jälkeen Hongan hyökkäykset vyöryivät valtoimenaan. 78 minuuttia näytti pelikello, kun Honka antoi vapaapotkun boxin rajalta ja ylös noussut puolustaja Roope Heilala iski maalin. 88 minuutilla sai MYPA lohdutusta, kun Sampsa Timoska nousi komeasti oikealta ja syötti boxiin Maxim Votinoville, joka puski pallon ohi loistavasti pelanneen Tuomas Peltosen.

Näin FC Honka otti tärkeät kolme pistettä kotiin aina hankalassa kauden avauksessa. Honka oli valmiimipi, energisempi ja janosi voittoa. Tuntuukin, että valmentaja Mika Lehkosuo on onnistunut tänä talvena laatimaan paljon paremman harjoitusohjelman. Hongalla on vielä siinäkin etua, että joukkue on pysynyt viime kaudesta lähes samana ja omia lupaavia junioreita tuntuu löytyvän joka vuosi, joita voi nostaa tälle tasolle. MYPA sen sijaan antoi itsestään valjun kuvan, eikä mikään näyttänyt olleen muuttunut 19.2 pelatusta Liigacupin ottelusta HJK:ta vastaan. Hongan leiristä esiin nostan Tuomas Peltosen, Sampo Koskisen, Jami Puustisen, Jussi Vasaran ja Demba Savagen. MYPA:sta maininnan ansaitsee Pele Koljonen, joka sentään yritti ratkaisuja.
Ottelu oli kauden ensimmäiseksi peliksi yllättävän viihdyttävä ja tarjosi komeita maaleja. Hongan hyökkäyksiä varsinkin toisella puoliajalla oli nautinto katsella!

P.S Olen nyt maksanut URHO TV:stä kohta puoli vuotta ja tänä aikana olen nähnyt vain ruudun täydeltä mustaa. Olin hankkinut URHO TV:n, koska Veikkausliiga solmi sen kanssa "mittavan" TV-sopimuksen, jota Veikkausliigan toimitusjohtaja Jan Walden on hehkuttanut eri medioissa kohta puoli vuotta. Ensiksi tuli tieto, että kanava ei näytä sunnuntain pelejä, kuin netissä. Viime perjantaina odotin, että näen kanavalta Jari Litmasen ja Alexei Eremenko juniorin kohtaamisen. En nähnyt kauden ensimmäistä ottelua FC Lahti-FF Jaro, koska URHO TV ilmoitti juuri ennen H-hetkeä, ettei se toimilupaongelmien takia voi näyttää, kuin tietyn tuntimäärän viikossa. Mitä pelleilyä! Koko URHO TV näyttää olevan pelkkä vitsi! Miten tämä voi olla edes mahdollista? Onko Veikkausliigan johto täynnä amatöörejä, kun TV-sopimus tehtiin näin epäluotettavan toimijan kanssa?

Elämys Giuseppe Meazzalla

Vuonna 1990 vierailimme perheen kanssa siskon luona Italiassa, kun Italia isännöi jalkapallon MM-kisoja. Tuolloin 9-vuotiaana rakastuin Italian jalkapallokulttuuriin, kun näin, miten intohimoisesti koko maa eli Italian maajoukkueen pelatessa. Minäkin osallistuin uskomattomaan juhlintaan Italian voittaessa puolivälierissä. Ihmiset lauloivat, huusivat, autot tööttäilivät ja liput liehuivat. Koko maa oli yhtä ja sellaista harvoin pääsee kokemaan. Sitä vastoin häviön tultua välierissä Diego Maradonan Argentiinalle vaipui koko maa suruliputukseen. 2006 Italia voitti MM-kisat ja silloin vieraillessani siskon ja hänen miehensä Alen luona kävin vierailulla San Sirolla (museokierroksella). Nyt vihdoin pitkäaikainen haave toteutui ja pääsin San Sirolle Serie-A otteluun rakkaan siskon ja Alen kanssa, kun hallitseva mestari Inter sai vieraita Bolognasta. Mestarien liigassakin jo puolivälieriin selviytynyt kotijoukkue hallitsi peliä ja vei voiton Thiago Motan kahdella ja Mario Balotellin yhdellä komealla osumalla. Näin Jose Mourinhon valmentama joukkue jatkaa Serie-A:n kärjessä yhden pisteen erolla Roomaan ja kolmen pisteen erolla Milaniin. Ottelun tempo ei noussut missään vaiheessa huipputasolle, mutta tarjosi tapahtumana suuren elämyksen. Fanit lauloivat läpi pelin kannatuslaulujaan, mikä loi upealle stadionille ainutlaatuisen tunnelman. Stadionilla aisti italialaisen jalkapallon historian ja sen tiiviisti ylöspäin kohoavat katsomot tekevät siitä yhden maailman upeimmista jalkapallopyhätöistä.