Vuonna 1990 vierailimme perheen kanssa siskon luona Italiassa, kun Italia isännöi jalkapallon MM-kisoja. Tuolloin 9-vuotiaana rakastuin Italian jalkapallokulttuuriin, kun näin, miten intohimoisesti koko maa eli Italian maajoukkueen pelatessa. Minäkin osallistuin uskomattomaan juhlintaan Italian voittaessa puolivälierissä. Ihmiset lauloivat, huusivat, autot tööttäilivät ja liput liehuivat. Koko maa oli yhtä ja sellaista harvoin pääsee kokemaan. Sitä vastoin häviön tultua välierissä Diego Maradonan Argentiinalle vaipui koko maa suruliputukseen. 2006 Italia voitti MM-kisat ja silloin vieraillessani siskon ja hänen miehensä Alen luona kävin vierailulla San Sirolla (museokierroksella). Nyt vihdoin pitkäaikainen haave toteutui ja pääsin San Sirolle Serie-A otteluun rakkaan siskon ja Alen kanssa, kun hallitseva mestari Inter sai vieraita Bolognasta. Mestarien liigassakin jo puolivälieriin selviytynyt kotijoukkue hallitsi peliä ja vei voiton Thiago Motan kahdella ja Mario Balotellin yhdellä komealla osumalla. Näin Jose Mourinhon valmentama joukkue jatkaa Serie-A:n kärjessä yhden pisteen erolla Roomaan ja kolmen pisteen erolla Milaniin. Ottelun tempo ei noussut missään vaiheessa huipputasolle, mutta tarjosi tapahtumana suuren elämyksen. Fanit lauloivat läpi pelin kannatuslaulujaan, mikä loi upealle stadionille ainutlaatuisen tunnelman. Stadionilla aisti italialaisen jalkapallon historian ja sen tiiviisti ylöspäin kohoavat katsomot tekevät siitä yhden maailman upeimmista jalkapallopyhätöistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti