FC Honka-HJK Tapiolan upeassa kesäillassa

Kotijoukkue Honka lähti otteluun hyvistä asetelmista, kun takana oli kaksi voitokasta liigapeliä. Mikä tärkeintä Hongan oma kenttäpeli on parantumaan päin ja viimehetken voittomaalit FF Jaroa sekä IFK Mariehamnia vastaan ovat varmasti kasvattaneet pelaajien itseluottamusta. Honka lähti tosissaan hakemaan ensimmäistä Veikkausliiga-voittoaan HJK:sta. HJK:n leirissä tilanne oli täysin toisenlainen, kun voittoa ei ole tullut neljään viime otteluun. Peli ei ole toiminut ja kokoonpano on elänyt varsinkin puolustuksen osalta liikaa. Ulkomaalaiset "vahvistukset" ovat pettäneet täysin, eikä joukkueesta ole löytynyt ratkaisijaa. Kaiken tämän lisäksi viime kaudella loistanut Farid Ghazi kärsi vielä viime ottelussa saamansa pelikieltoa. Molemmat joukkueet ovat pelanneet viime aikoina paljon ja esimerkiksi Hongalle ottelu oli 11 päivän sisällä jo neljäs, mutta tätä vartenhan on koko talvi harjoiteltu. Tapiolan keskuskentälle oli saapunut peliä katsomaan ennätysyleisö (6657) ja enemmänkin olisi ollut tulijoita, mutta portit jouduttiin sulkemaan. Paikanpäällä aisti suuren jalkapallojuhlan tuntua, kun vastakkaisissa päädyissä eri joukkueiden fanit lauloivat. Tälläisiä hetkiä suomalaisessa jalkapallokulttuurissa on saatu odottaa!
************************************************ HJK:n valmentaja Keith Armstrong oli tehnyt yhden nerokkaan muutoksen kokoonpanoon, kun Medo otti saamattomasti esiintyneen Mohammed Medjoudjin paikan keskikentällä. Jarno Parikka pääsi aloittamaan kärjessä yhdessä Kabba Samuran kanssa. Hongan valmentaja Mika Lehkosuo oli jättänyt John Weckströmin penkille ja Vesa Vasara otti hänen paikkansa.
HJK lähti peliin aivan uudella ilmeellä ja selvästi agressiivisella taktiikalla. HJK voitti kaksinkamppailut ja hallitsi peliä. Kabba Samura osoitti HJK:n tulleen taistelemaan pisteistä, kun hän ajoi heti alussa rajusti päin Hongan maalivahtia Tomi Maanojaa. Myös keskikentällä Janne Saarinen ja Mika Nurmela ottivat tiukasti yhteen. Sadannen liigapelinsä viheltänyt erotuomari Heikki Pajunen piti kuitenkin tiukkaa vihellyslinjaa ja tunteet eivät liiaksi kuumentuneet. 23. minuutilla HJK:n hallitessa peliä sai ottelun yllättävän ja ratkaisevan käänteen. Ylilatautunut HJK:n maalivahti Ville Wallén lähti ulos maaliltaan keskityksen perään aina sivurajalle saakka ja taklasi hieman myöhässä Tero Koskelaa. Erotuomari Pajunen näki rikkeen törkeänä ja ajoi Wallénin ulos suoralla punaisella. Tolppien väliin asteli hyviä otteita Liigacupissa esittänyt Mika Johansson ja kentältä jouduttiin ottamaan pois Jarno Parikka. Sääliksi käy Parikkaa, kun näyttöpaikkaa ei suoda. Tilanteesta seuranneesta vapaapotkusta Koskelan keskitys löysi maalin edestä Hannu Patrosen, mutta hänen pusku meni niukasti yli maalin. Wallénin saama punainen kortti ei tehnyt pelille hyvää ja pelitempo laski selvästi.
Honka otti miesylivoimalla näennäisen pelinhallinnan itselleen, mutta Markus Halstin johtama HJK-puolustus pelasi erinomaisesti. Ensimmäisen puoliajan viime hetkillä Hongan Tuomo Turunen pääsi kokeilemaan 25. metristä, mutta laukaus meni metrin verran oikealta ohi maalin.
Toinen puoli-aika jatkui tasaisena, eikä "tuhannen taalan" paikkoja nähty. HJK:n Kabba Samura pääsi 50. minuutilla yksin läpi, mutta hän aikaili ratkaisussaan ja Patronen pääsi juoksemaan hänet kiinni. Honka painoi lopussa ja saikin useita kulmapotkuja, mutta HJK-puolustus kesti.
89. minuutilla Hongan Niko Kukka pääsi vetopaikkaan. Hänen laukauksensa n. 25 metristä epäonnistui, mutta Jalasto ehti palloon ennen kuin se meni päädystä yli ja keskitti maalille. Ailahtelevasti pelannut Roni Porokara liukui paikalle, mutta ei aivan yltänyt palloon. HJK kesti yli tunnin miesvajaalla ja täten pisteet tasattiin, kuten viime vuonnakin Espoossa.

HJK:n yleisilme oli ilahduttavasti uudistunut ja joukkue olikin, kuin koomasta herännyt. Nyt maajoukkuetauolla Keke saa hioa pelikuvioita rauhassa ja viime kauden tapainen voittokiri voi aivan hyvin alkaa. Hongalla sensijaan on varsinkin keskikenttä erittäin hyvä, mutta todellista maalinsylkijää ei ole. Pitäisikö Norjassa penkille juuttunut viime kauden maalikuningas Hermanni Vuorinen lainata seuraan loppukaudeksi? Ihmetystä varmasti myös monissa herättää tehottomasti keskikentällä pelaavan Janne Saarisen rooli joukkueessa. Lehkosuo voisi aivan hyvin palauttaa hänet omalle paikalleen vasemmaksi pakiksi, mistä hän voisi tehdä kuuluisia laitanousujaan.
Molemmat joukkueet lähtevät kelvollisista asemista maajoukkuetauolle, jonka jälkeen nähdään ketkä ovat mukana mestaruustaistossa.
******************************************* Urheilukanavan illan tv-pelin Tampere United-FC Lahti jälkeen lähes yksi kolmannes on tämän kauden Veikkausliigasta jo takana. Kausi jatkuu tasaisena, mutta erojakin on jo huomattavissa. Tamu:n sijoitus kärjessä ei ole mikään yllätys, mutta kapealla ringillä ja ilman "Tsaari" Valeri Popovitsiä toimeen tulevan Hakan sijoitus kärjessä on jo sellainen. TPS:n valmentaja Mika-Matti Paatelainen voi lähteä maajoukkuetauolle hyvillä mielin, kun oma joukkue on kolmantena. Paljon on "Mixu" saanut sietää kritiikkiä, mutta viimeistään nyt on kaikille päivänselvää, että hän on huippuvalmentaja. Vuosaaren Viikingit sekä AC Oulu ovat jo tähän mennessä olleet iloinen yllätys ja heidän sarjapaikkansa voivat olla varmoja jo heinäkuun jälkeen.
Turun Interin alkukausi sensijaan on ollut valtava pettymys, koska niin paljon potentiaalia U-21 maajoukkue miehiä vilisevässä joukkueessa on. Toisaalta omistaja Stefan Håkans on ennenkin avannut rahakirstuaan kesken kauden, joten vahvistuksia on varmasti luvassa. VPS:n tilanne sarjan hännillä on tukala, mutta edelleen korostan vaikeaa alkuohjelmaa. Keskikenttämies Tero Taipale on tehnyt joukkueen kaikki neljä maalia, vaikka tuskin häntä maalintekijäksi seuraan hankittiin. Paluumuuttaja Henri Scheweleff on yksi lupaavimpia nuoria suomalaishyökkääjiä, joten hänen päästessä omalle tasolleen voivat VPS:n maalinteko ongelmat helppottua.
Tällä kierroksella yleisö oli taas löytänyt hyvin katsomoihin ja yleisökeskiarvoksi saatiin komeat 4134 silmäparia. Varsinkin mieltä lämmitti seikka, että Turussa (5822), Kotkassa (3052) ja Oulussa (3538) katsojat ovat nyt vihdoinkin heränneet kauteen. Koko alkaneen kauden yleisökeskiarvo on 3069, joten viime kauden lukemat voidaan ylittää.

A-maajoukkueen päävalmentaja Roy Hodgson valitsi viime tiistaina 24 hengen ryhmän tuleviin Serbia ja Belgia peleihin. Yllätyksiä nimilistassa ei ollut ja Hodgson ihan oikein luottaa kokemukseen. Veikkausliigasta mukaan pääsivät HJK:n Mika Nurmela ja Hongan alkukauden sensaatio Hannu Patronen. Mika Lehkosuon yksi tavoitteista toteutui, kun hän on pystynyt taas kehittämään pelaajan maajoukkueeseen. Maajoukkueryhmän terveystilanne on hyvä lukuunottamatta kapteeniamme Jari Litmasta. Tänään maajoukkueen fysioterapeutti Jari-Pekka Keurulainen, jonka kanssa Litmanen on kuntouttanut selkävaivaansa kertoi ajan loppuvan kesken. Hän uskoi Litmasen urheilullisen panoksen joukkueelle olevan nyt pienempi, mutta hänen auttavan joukkuetta mentoorisesti. Tässä se hienous onkin Jari haluaa olla aina mukana auttamassa maajoukkuetta, vaikka kentälle ei pystyisikään juoksemaan. Minä kuitenkin uskon, että Litmanen johdattaa Suomen kentälle ainakin toisessa pelissä. Kysymys kuuluukin miten meille käy ilman maestroa? Siihen on vaikea vastata, mutta silloin jonkun toisen esimerkiksi Teemu Tainion on noustava ylemmälle tasolle. Puolustukseen voimme ainakin luottaa, jossa juuri Sveitsin liigan voittanut Hannu Tihinen yhdessä Sami Hyypiän kanssa hoitaa homman. Yksi asia on varmaa, että me yleisönä voimme olla se 12 pelaaja täyttämällä Olympiastadionin ja kannustamalla raivoisasti omiamme! Unelma elää vielä ja sitä tosiasiaa kukaan ei voi viedä meiltä pois!

Vuosaaren paikallistaistelu FC Viikingit-HJK




Matkustin kätevästi metrolla ensimmäiseen paikallisotteluun sitten vuoden 2003, jolloin surullisen kuuluisa FC Jokerit haastoi viimeksi HJK:n pääkaupunkiseudun herruudesta. Metrossa ääntä pitivät Forza-HJK niminen kannattajaporukka ja ilmassa olikin orastavaa jalkapallokulttuurin tuntua. Itse ottelussa vastakkain olivat kaksi joukkuetta, joiden alkukausi on mennyt hieman vaisusti. Viikingeillä oli viidestä ottelusta kasassa neljä ja HJK:lla kahdeksan pistettä. Vuosaarelaiset olivat hävinneet kolme viimeistä otteluaan ja HJK oli saalistanut kahdesta viime pelistä vain yhden pisteen. Viikingit ja HJK olivat kohdanneet ennen illan peliä useasti viime vuosina erilaisissa harjoitusotteluissa sekä virallisissa otteluissa. Viime vuonna Suomen Cupissa HJK tiputti Viikingit jatkosta 1-0 voitolla. Tämän talven Liigacupissa HJK ryöpytti Viikinkejä peräti 5-1. Lisämausteen peliin toi seikka, että Viikinkien riveissä on yli puolentusinaa HJK taustan omaavaa pelaajaa ja valmentajana on klubissa aikanaan komean uran pelannut Jari Europaeus.
Kauden ensimmäinen paikallisottelu oli valmiina alkamaan ja mikä hienointa kesäinen sää oli houkutellut paikalle ennätysyleisön 4255!
************************************************ HJK:n valmentaja Keith Armstrong oli rukannut viime aikoina heikosti pelanneen puolustuksen uuteen uskoon. Jukka Raitala oli laitettu toppariksi ja Vili Savolainen siirretty omalle paikalleen puolustavaksi keskikenttäpelaajaksi, kun taas Medo otti oikean pakin paikan.
HJK aloitti pelin nopealla tempolla ja saikin heti hyvästä paikasta vapaapotkun, mutta Mika Nurmela ja Farid Ghazi juonivat sen päin muuria. 3. minuuttia oli vasta pelattu, kun Nurmela tarjoili tekopaikan kärjessä pelanneelle Kabba Samuralle, mutta tämä puski ohi maalin. Pelikellon osoittaessa 13. minuuttia Viikingit sai ensimmäisen kunnon tekopaikan, kun Jukka Hirvonen antoi vapaapotkun ja Lasse Lind puski yli maalin. Puolen tunnin pelin jälkeen Viikingit sai järjesteltyä "hässäkän" HJK:n maalille ja hyvin pelannut Jussi Peteri pääsi laukomaan "boxin" kulmasta, mutta pallo meni päin HJK:n puolustusta. Ensimmäisen puoliajan loppu tarjosi tilanteita koko rahan edestä. 40. minuutilla Viikinkien paikka siunaantui ensin Risto Ojaselle, mutta hän laukoi päin puolustajaa. Seuranneesta "reboundista" Jukka Hirvonen pääsi kokeilemaan, mutta laukoi yli maalin. Ottelun ensimmäisen puoliajan paras paikka tarjoutui 42. minuutilla HJK:lle, kun Nurmela eteni oikealta laidalta ja keskitti maalille. Farid Ghazi pääsi puskemaan talkatolpalta, mutta Viikinkien puolustus siivosi pallon maaliviivalta selvemmille vesille. Tauolle siirryttiin värikkäiden vaiheiden jälkeen 0-0 tilanteessa.

Viikingeillä oli heti toisen puoliajan alussa erinomainen paikka siirtyä johtoon, kun Joonas Sarelius pelasi pallon takatolpalle Jussi Peterille, mutta hän laukoi suoraan "volleysta" yli maalin. HJK sensijaan osui seuraavasta tilanteestaan 49. minuutilla. Kulmapotkun jälkitilanteesta Erfan Zeneli keskitti maalille ja pallo pomppi hieman onnekkaasti Ghazille, joka toimitti pallon maaliin. 60. minuutilla Iiro Aalto järjesti vetopaikan Medolle, mutta Medon tulinen laukaus rangaistuspotkualueen rajalta osui päin maalivahti Luis Fernandoa. Tähän loppuivatkin HJK:n tilanteet ja se alkoi selvästi varmistelemaan voittoa. Farid Ghazi otettiin vaihtoon ja pitkän loukkaantumisen jälkeen pelikuntoon palannut Markus Halsti laitettiin puolustamaan johtoa. HJK jatkoi vain yhdellä kärjellä ja Viikingit saivat otetta pelistä. Viikinkien upea taistelu palkittiin 85. minuutilla, kun Jussi Peteri eteni vasemmalta laidalta HJK:n puolustajan ohitse kohti maalia. Peterin kova veto osui tolppaan ja kimposi siitä takatolpalle, jossa oli paikalla vaihdosta juuri sisään tullut Vjatsheslav Malakejev. Hän siirsi pallon sisäsyrjällä maaliin. Heteniityn upea jalkapalloilta päättyi pistejakoon ja vuosaarelaisyleisö sai varmasti mitä halusi, kun oma joukkue katkaisi tappiokierteen. Joukkue sai varmasti myös lisää itseluottamusta ja sen on helpompi jatkaa tästä eteenpäin.

HJK:n leirissä sensijaan on varmasti eri tunnelmat, kun peli ei kulje toivotulla tavalla. Joukkueessa vallitseva potentiaali ei näy lainkaan kentällä ja tuntuu siltä, kuin voittamisen palo olisi kokonaan poissa. Ihmetystä herättää myös Keken pelaajavalinnat, jotka eivät näytä toimivan. Miksi U-21 maajoukkueeseen kuuluvat Mehmet Hetemaj ja Jarno Parikka istuvat pelistä toiseen penkillä, kun B-luokan ulkomaalaiset Kabba Samura ja Mohamed Medjoudj saavat peliaikaa? Tämä johtaa väistämättä siihen, että HJK:n omat lupaavat pelaajat joutuvat lähtemään muualle hakemaan peliaikaa. Tämän tosiasian FC KooTeePee:hen menneet Mika Hänninen, Antonio Inutile ja Ilari Äijälä osoittavat. Kyllä Keith Armstrong ja urheilutoimenjohtaja Tuomo Saarnio voisivat tässä asiassa katsoa peiliin, koska täysin metsään on menty ulkomaalaisiin panostettaessa. Se on päivänselvää, että myös yleisö haluaa nähdä mieluummin oman kylän poikia. Seuraavassa pelissä voisit Keke laittaa kentälle oman juniorikoulun läpikäyneitä pelaajia, koska he tietävät mikä kunnia ja mahdollisuus on kantaa HJK-paitaa!
************************************************ Tämän illan Urheilukanavan tv-pelinä näytettävän kuuman Kymenlaakson paikallisottelun MyPa-FC KooTeePee jälkeen melkein täydet kuusi kierrosta on takana (TPS ja Haka vasta viisi peliä). Sarja jatkuu todella tasaisena ja vain Haka:lla on mahdollisuus lähteä karkumatkalle. Ennakkosuosikeista Tamu jyrää huonollakin pelillä ja on nyt kärjessä, kun taas Hongan tai HJK:n peli ei vielä vakuuta. Iloisia yllättäjiä ovat ennakkoluulotonta peliä pelaavat AC Oulu sekä FF Jaro ja myös FC Lahti on hyvissä asemissa. VPS:n tilanne peränpitäjänä on vaikea, mutta pitää muistaa vaikea alkuohjelma. Ilmojen ja kenttien parantuessa on lupa odottaa upeaa jalkapallokesää että syksyä! Todella mahtavaa oli myös tämän kierroksen suurilukuiset yleisömäärät, jotka ylittivät 20 000 katsojaa viidellä eri paikkakunnalla! Mieltä lämmitti erityisesti Tampereen (5051) ja Lahden (yli 3000) kasvaneet katsojaluvut. Nyt näyttää vahvasti siltä, että suomalainen jalkapalloyleisö on toden teolla heräämässä. Mielenkiintoisia pelejä on varsinkin pääkaupunkiseudulla luvassa, kun HJK isännöi sarjajohtaja Tamu:a keskiviikkona ja viikko huipentuu ensi sunnuntaina Tapiolassa FC Honka-HJK pelissä. Kohta on edessä myös se kohtalonviikko, kun Suomen A-maajoukkueen EM-karsinta jatkuu kesäkuun alussa Serbiaa ja Belgiaa vastaan. Lippuja on jäljellä vielä molempiin peleihin, joten vielä ehdit mukaan. Nyt, jos koskaan maajoukkueemme tarvitsee täyden Olympiastadionin tuen!

MyPa murjoi Viikingit Vuosaaren illassa



Olin kuullut Viikinkien liiga-avauksen Honkaa vastaan olleen todellinen näytös sekä kentällä että katsomossa, joten täytyi lähteä paikanpäälle Vuosaareen katsomaan. Ikävä kyllä Heteniityn hurmoksesta ei enää ollut tietoakaan, kun vaivaiset 1450 ihmistä kansoitti katsomot. Olosuhteetkaan eivät olleet juuri viime kesästä kehittyneet lukuunottamatta kenttävaloja ja lisäkatsomoja. Pelaajien pukukopit ja katsomon puupenkit olivat edelleen suoraan 70-luvulta ja myös pelipaikan löytäminen oli hankalaa. Toisaalta nousija-joukkueelle pitää antaa enemmän aikaa, koska Honka-ilmiö ei tule muualla vähään aikaan toistumaan. Ennen illan peliä molemmilla joukkueilla oli kasassa neljä pistettä yhtä monesta pelistä. Viikingit oli tosin hävinnyt kaksi viimeistä otteluaan, kun taas MyPa nappasi ensimmäisen voittonsa Jaro:sta viime kierroksella. Viikingit voitti viime kaudella MyPa:n Suomen Cupissa ja nyt tämän talven Liigacupissa, mutta nyt oli kyseessä aivan eri peli. Viikingit aloitti Veikkausliigan komeasti Oulua vastaan tasapelillä ja voitolla Hongasta, mutta sen jälkeen varsinkin kotitappio FC KooTeePee:lle oli kirvelevä. MyPa:n leirissä vallitseva potentiaali on vasta hiljattain alkanut näkymään ja joukkueelta onkin lupa odottaa paljon parempaa. Lisämausteen illan peliin toi Urheilukanavan tv-kamerat ja kuurottainen sade. Heteniityn jalkapalloilta oli valmis alkamaan.
**********************************************
MyPa aloitti ottelun vahvasti ja hallitsi kenttätapahtumia, mutta Viikingit pääsi iskemään ensimmäisestä tilanteestaan. Joonas Sarelius järjesti tekopaikan maalin edustalla Jukka Hirvoselle, jonka epäonnistunut laukaus siirsi pallon maalin eteen Risto Ojaselle ja hän toimitti pelivälineen maaliin. Tähän sitten loppuikin Viikinkien taistelu, jonka jälkeen kentällä alkoi MyPa:n "show". Niki Heleniuksella oli heti Viikinkien johtomaalin jälkeen tilaisuus kaventaa, mutta läpiajotilanne kuivui kokoon. Muutaman minuutin jälkeen edellisestä Helenius murtautui Saku Puhakaisen kanssa kahdestaan läpi, mutta Viikinkien maalilla Luis Fernando torjui vielä tämän yrityksen. Kolmas MyPa:n läpiajo vartin kohdalla tuotti vihdoin tulosta. Luis Fernando ei voinut muuta, kuin kaataa karkuun päässeen kiinalaisvahvistuksen Gao Leilein ja erotuomari Mikko Vuorela osoitti pallon pilkulle. Rangaistuspotkun toimitti varmasti sisään Tuomas Kuparinen. Tämän jälkeen vapaapotkutilanteesta Viiikinkien Ojasella oli vielä mahdollisuus viedä vuosaarelaiset uudelleen johtoon, mutta hän epäonnistui ohjauksessaan. 38. peliminuutin jälkeen loistavasti pelannut Saku Puhakainen (yli 100 maalia liigauralla) karkasi taas kerran hitaasti pelanneelta Viikinkien puolustukselta ja sijoitti pallon upeasti verkkoon. Tauolle mentiin MyPa:n selvässä pelinhallinnassa ja 2-1 johdossa. Heti toisen puoliajan alussa MyPa ratkaisi pelin lopullisesti, kun Viikinkien maalilla Fernando hölmöili ja oli ulkona maalistaan. Gao Leilei laukoi 25 metristä komeasti ensimmäisen Veikkausliiga maalinsa. Leilei oli illan tähti ja hän tuplasi maalisaldonsa 72. minuutilla hallitulla nostolla rangaistusalueen kulmasta yli vastaan tulleen Luis Fernandon. Kuutisen minuuttia ennen päätöstä Gao ehti vielä estämään Viikinkien kavennuksen, kun hän torjui Ojasen puskun maaliviivalta. Lisäosumia ei enää nähty ja MyPa otti jo toisen peräkkeisen voittonsa, kun taas Viikingit kärsi kolmannen tappionsa. MyPa:n vahvuudet alkavat tulla esiin ja se tulee taistelemaan kärkisijoista. Nähdyn perusteella Gao Leilei voi olla yksi tämän kauden tähdistä, kun hän vielä pääsee paremmin joukkueeseen sisään. Viikingeillä näyttää olevan puolustuksessa pahoja ongelmia, mutta hyökkäys on kelvollista. Puoli-ammattilaisryhmällä operoiminen on vaikeaa nykyisessä kovatasoisessa Veikkausliigassa. Mielestäni Viikingeille pitää antaa vielä puolitoista kuukautta aikaa näyttää, että pelaavatko he oikeassa sarjassa. Tärkeää on saada tappiokierre mahdollisimman nopeasti poikki ja sen jälkeen kaikki on vielä mahdollista.
********************************************** Euroopan eri kentillä pelaavien suomalaispelaajien kausi on lähenemässä loppuaan. Englannin Valioliigassa kausi päättyi viikonloppuna ja täten myös Sami Hyypiän, Jussi Jääskeläisen, Teemu Tainion ja Antti Niemen raskas vuosi on takana. Yksi onnistujista oli upean kauden pelannut (kaikki 38 peliä) Jussi Jääskeläinen, joka viimeistään nyt lunasti paikkansa Valioliigan maalivahtieliittiin. En ihmettelisi yhtään, jos joku "suurseuroista" hankkisi "Jässin" kesällä riveihinsä. Teemu Tainion saldoksi tuli 19 peliä aloituksessa ja hän olikin aina terveenä ollessaan kentällä. Tainion ura jatkaa tasaista nousuaan ja parhaat vuodet ovat vasta edessä. Liverpoolin Sami Hyypiä sai kauden aikana täyteen 400 Valioliigapeliä seuran paidassa, mikä on aivan uskomaton saavutus. Sami Hyypiä tulee aina olemaan yksi suurista Liverpool legendoista ja sen merkitystä Suomessa ei vielä täysin käsitetä. Kokonaan eri asia on jatkaako Sami enää ensi kaudella Liverpoolissa, koska saavutettu peli-aika ei varmasti täysin tyydyttänyt voikkaalaista. Maajoukkueen kannalta on myös tärkeää, että Werder Bremenissä pelaava Petri Pasanen on saanut paljon vastuuta viime Bundesliiga kierroksilla. Suomalaiset jalkapalloilijat ovat taas kuluneella kaudella näyttäneet osaamistaan Euroopassa, mutta Suomessa on vain keskitytty kiekkohuumaan. Veikkausliigan katsojatavoitteista on jääty reilusti, mutta nyt luulisi vihdoin ihmisten löytävän katsomoihin. Suomalaisten pitäisi lopultakin nähdä, että vain kahdeksassa maassa pelattava jääkiekko on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain "väkivaltaviihdettä". Jalkapallo sensijaan voi parhaimillaan olla, kuin taidetta. Asiaa ei yhtään auta Yleisradion ainainen valtava panostus kiekkoon. Ville Lyytikäinen kirjoitti tästä seikasta hyvin omassa kolumnissaan IS-Veikkaajassa ja toi esiin surkeasti toteutetut Mestareiden liiga lähetykset. Kirjoitin samasta aiheesta viime syksynä, mutta tuskin muutosta Yle:llä nähdään? Mitä tekikään toimitusjohtaja Mikael Jungerin aikakaudella tasoltaan romahtanut Yle viime lauantaina Euroviisu lähetyksessään. Se näytti koko Euroopalle, että Suomessa jalkapalloa pelataan suossa! Ei tälläinen loukkaus mene edes vitsinä läpi. Onneksi kesäkuun tärkeät EM-karsintapelit lähestyvät ja me voimme näyttää koko maailmalle katsomossa sekä kentällä, että jalkapallo on ykköslaji Suomessa! Ainoa mustapilvi taivaalla on kapteenimme Jari Litmasen pysyminen loukkaantuneena ja hän ei ole vielä pystynyt pelata peliäkään Malmön riveissä. Toisaalta Litmasen ollessa kyseessä hän tulee totutusti johdattamaan Suomen kesäkuussa kentälle. Jari Litmanen on aina mukana, kun häntä eniten tarvitaan!

Jännitysnäytelmä FC Honka-Tampere United


FC Honka aloitti Veikkausliigakautensa komealla kotivoitolla MyPa:sta, mutta hävisi viime viikolla nousija-joukkue FC Viikingeille Heteniityn hurmoksessa. Puolustava mestarijoukkue Tampere United sensijaan aloitti tasapelillä VPS:n vieraana ja voitti FC KooTeePee:n kotona. Tämän kauden Liigacupissa Honka voitti Tamu:n 2-1 , mutta nyt se oli enää vain mukava muisto. Mielenkiintoista oli nähdä Hongan Tero Koskela entistä seuraansa vastaan, jonka riveissä hän voitti Suomen mestaruuden ennen siirtymistään Norjaan. Tamu:n joukkueessa huomiota herätti viime kaudella HJK:ssa pelanneen Antti Pohjan paluu tamperelaisten hyökkäykseen. Hongan maalilla aloitti kokematon kolmosmaalivahti Jan Vesterinen, kun Maanoja kärsi pelikieltoaan ja Tuomas Peltonen loukkaantui Vuosaaressa. Honka ei peliin juuri lisämotivaatiota tarvinnut, koska Vuosaaressa tullut tappio lisäsi varmasti näyttämisen halua. Hongan avauspelissä katsomot melkein repesivät liitoksistaan, mutta nyt ihmisiä oli selvästi vähemmän ( 3 765). Syynä tähän voi olla se, ettei perjantai sovi pelipäiväksi. Tästä huolimatta jännitysnäytelmä Tapiolan urheilupuistossa oli valmis alkamaan!
*************************************************
Ensimmäinen puoliaika oli varsin tasainen, mutta Honka onnistui luomaan kaikista vaarallisimmat tekopaikat. 21. peliminuutilla Honka sai onnistuneen hyökkäyksen päätteeksi kulmapotkun ja takatolpalta Tuomo Turunen laukoi pallon ylärimaa hipoen yli maalin. Pelikello näytti 34. minuuttia, kun Honka oli lähellä maalintekoa taas kulmapotkusta. Hyvin pelannut Rami Hakanpää pääsi Janne Saarisen lähettämästä kulmasta puskemaan kohti takatolppaa, mutta Hongan epäonneksi pallo kimposi pystypuusta ohi maalin. Hongan upea painostus palkittiin 43. minuutilla, kun Janne Saarinen antoi kierteisen kulmapotkun maalille. Maalin edustalle hiipinyt puolustaja Hannu Patronen nousi korkeimmalle ja puski pallon maaliin. Honka siirtyi ansaitusti tauolle johdossa, kun Tamu ei saanut peliään tehokkaasti kulkemaan. Tauolla Tamu:n valmentaja Ari Hjelm osoitti miksi hän on mestarivalmentaja, kun hän laittoi viime vuoden mestarijoukkueen yhden tärkeimmän linkin Sakari Saarisen kentälle. Saarinen toi välittömästi ryhdikkyyttä ja juonikkuutta Tamu:n keskikentälle. 57. minuutilla Tamu:n kulmapotkutilanteessa Henri Myntti nousi korkeimmalle ja pudotti loisteliaasti pelivälineen Saariselle, joka tälläsi pallon maaliin. Tasoitusosuman jälkeen hallinta siirtyi Hongalle ja se loi vaarallisia tekopaikkoja. Janne Saarinen, Tero Koskela ja Peke Huuhtanen pääsivät kaikki laukomaan hyvistä paikoista, mutta Mikko Kaven Tamu:n maalilla oli ilmiömäinen. Maajoukkueen päävalmentaja Roy Hodgson istui myös katsomossa ja laittoi tämän varmasti muistiin. Hongan hukatessa tilaisuutensa iski vuorostaan Tamu ja ratkaisi pelin edukseen. 78. minuutilla Antti Pohja kaadettiin rangaistusalueella ja pallo laitettiin pilkulle. Pohja asettui itse laukomaan, mutta pallo meni yli maalin. Pohja kuitenkin kuittasi nopeasti virheensä, kun kaksi minuuttia myöhemmin pelinratkaisija Saarinen keskitti maalin edustalle ja vapaaksi jätetty Pohja laukoi pallon tarkasti takayläkulmaan. Honka yritti saada tasoituksen lopussa ja se saikin luotua hyviä tilanteita, mutta Tamu kesti. Näin ollen kolme pistettä matkasi Tampereelle, niin kuin viime kesänäkin. Muutosta viime vuoteen oli tapahtunut Tamu:n pelityylissä, joka oli selvästi pelaavampaa. Tamu siirtyi totutusti sarjakärkeen, kun taas Honka kärsi jo toisen peräkkeisen tappion. Hongan pelityyli tunnetaan nyt paremmin muissa joukkueissa ja se yllätysmomentti, mikä auttoi viime kaudella on poissa. Myöskään Tapiolan hurmos ei ole katsomossa, niin tuntuvaa mitä se oli viime kaudella. Kaikesta huolimatta Mika Lehkosuolla on käytössä sen verran kovatasoinen ryhmä, että kurssi varmasti kääntyy jo pian.
Suomalaiseen jalkapalloyleisöön vaikuttaa näköjään myös vahvasti sääolosuhteet, joten sään alkaessa taas lämmetä alkaa Tapiolassa varmasti yleisökin herätä!
**********************************************
Tulevan maanantain Urheilukanavan tv-pelin TPS-HJK jälkeen on Veikkausliigassa pelattu kolme kierrosta. Veikkausliiga vaikuttaa nähdyn perusteella todella tasaiselta ja mikään joukkue ei ole kyennyt saalistamaan täysiä pisteitä. Todella upea asia on, että ennakkoon heikoiksi arvioidut joukkueet ovat pärjänneet erittäin hyvin. Heittopusseja ei näytä tämän kauden liigassa olevan. Myös nousija-joukkueet AC Oulu ja FC Viikingit ovat näyttäneet pärjäävänsä Veikkausliiga tahdissa. Ainoa todellinen yllätys on toissakauden mestarin MyPa:n surkea aloitus ja se onkin vaivaisella yhdellä pisteellä viimeisenä! Mitä Anjalankoskella on tehty näin väärin, että se on tullut ryminällä alas? Ihmetystä herätti myös 100-vuotisjuhlakautta pelaavan HJK:n ensimmäinen kotiottelu AC Oulua vastaan. HJK:n peli oli aneemista ja myös koko ottelutapahtuma oli, kuin vasemmalla kädellä järjestetty. Missään ei aistinut innostusta tai tekemisen meininkiä, kun vain katsottiin upeaan historiaan. Pian seurat kuten FC Honka tai TPS menevät HJK:sta ohi, jos organisaatiossa ei ala tapahtua muutoksia.
Katsojaluvut olivat ensimmäisen kierroksen jälkeen erittäin lupaavia, mutta nyt näyttää huonommalta. Esimerkiksi torstaina Vuosaaressa, Oulussa ja Vaasassa oli vain n. 1500 katsojaa! Johtuvatko näin surkeat katsojamäärät säästä, jääkiekon MM-kisoista vai mistä? Tuote on ainakin kunnossa ja kiinnostava, mutta silti ihmiset jäävät kotiin. Nelosella aikanaan lähetetyssä loistavassa 4-4-2 jalkapallon keskusteluohjelmassa juontaja Matti Eve kehotti aina lähtemään paikanpäälle katsomaan Veikkausliigaa ja ottamaan vielä sen kaverinkin mukaan. Näin pitäisi toimia, koska suomalainen jalkapallo on kaikkein parasta juuri paikanpäällä koettuna!

Veikkausliigan avauskierros: FC Honka-Mypa

Viime kauden piristysjoukkue FC Honka aloitti toisen kautensa Veikkausliigassa ottelulla MyPa:a vastaan sunnuntaina. Viime kaudella upeasti neljänneksi sijoittunut FC Honka menetti mestaruuden juuri siihen, ettei se kyennyt voittamaan ns. suuria joukkueita. Mypa:lla viime kausi meni mestaruuden jälkeen heikosti ja tuloksena oli kuudes sija. Tämän kauden Liigacupissa FC Hongan taival päättyi puolivälieriin ja MyPa:n tie jo alkulohkoon. FC Hongan joukkue on vahvistunut viime kaudesta mm. Tero Koskelalla ja Tuomo Turusella. MyPa:n joukkueessa mielenkiinto kohdistui Togon maajoukkuepelaajaan Kuami Agbohiin, joka pelasi aikanaan samaan aikaan Auxerressa Teemu Tainion kanssa. Kaikki oli valmiina pääkaupunkiseudun tämän kauden ensimmäiseen Veikkausliiga otteluun. Oli myös hieno huomata, että Hongan kotikenttä oli saanut kokonaan uudistetun aurinkokatsomon. *************************************************** Hongan valmentaja Mika Lehkosuo lähti peliin 3-5-2 taktiikalla, jossa keskikentällä oli samaan aikaan kentällä Tero Koskela ja Tuomo Turunen. Taktiikka osoittautui loistavaksi, kun uudet hankinnat Koskela ja Turunen tyrehdyttivät kokonaan MyPa:n pelinrakentelun. Mypa:n joukkue oli muuttunut erittän paljon viime kaudesta ja heidän pelistä oli ajatus täysin kateissa. MyPa hallitsi hieman ottelun alkua, mutta ilman tulosta. FC Honka otti pian alun jälkeen pelin haltuunsa ja 16. minuutilla syntyi tulosta. Hongan Tero Koskela vapautti "littimäisesti" pystysyötöllä Jami Puustisen etenemään ja hän sijoitti pallon loisteliaasti MyPa:n maalivahdin Janne Korhosen selän taakse. Pelin täydellinen hallinta säilyi kotijoukkueella ja seuraavan kerran Tapiolan Urheilupuiston katsomo räjähti riemuun 35. peliminuutin jälkeen. Tällä kertaa Jami Puustinen oli itse arkkitehtina ja John Weckström sijoitti vastapallosta Hongan kahden maalin karkumatkalle. Viisi minuuttia ennen taukovihellystä peli sai todellisen draaman ainekset, kun Hongan maalivahti Tomi Maanoja kaatoi vikkelän Saku Puhakaisen rangaistusalueella. Seurauksena Maanojalle suora punainen kortti ja MyPa:lle rangaistuspotku. Hyviä otteita Liigacupissa esittäneen Maanojan taivas varmasti romahti, koska tämän jälkeen viime kauden ykkösmaalivahti Tuomas Peltonen asteli hänen paikalleen. Hongan valmentaja joutui myös tapahtuneen takia ottamaan vahvasti pelanneen Weckströmin pois kentältä. MyPa:n kokenut Toni Huttunen laukoi pallon maaliin ja MyPa näytti taas olevan pelissä mukana. Tauolla MyPa:n valmentaja Ilkka Mäkelä päätti satsata miesylivoimalla hyökkäyspeliin. Toppari Vasile Marchis otettiin pois ja hänen tilalleen tuli anjalankoskelaisten tuore kiinalaisvahvistus Gao Leilei. Hän esiintyikin melko pirteästi, mutta vaikutti liian kevytrakenteiselta. Mypa haki miesylivoimalla tasoitusta, mutta Honka puolusti uhrautuvaisesti. Paras tilaisuus tasoitukseen syntyi tunnin pelin jälkeen, kun MyPa:n Puhakaista rikottiin jälleen rangaistuspotkun arvoisesti. Tällä kertaa Huttunen laukoi pallon poikkihirteen ja Hongan valmentaja Lehkosuo sai huokaista helpotuksesta. Myös Hongalla oli tilaisuutensa Puustisen päästessä tekopaikkaan, mutta MyPa:n maalilla Korhonen torjui. Honka kesti loppuun asti ja kolme pistettä jäi Tapiolaan. Ottelu tarjosi suurta draamaa ja parempaa alkua kaudelle ei voi toivoa. Lehkosuo sanoi lehdistötilaisuudessa, että FC Honka tarjosi juuri sitä viíhdettä mitä se on luvannut. Todella upea asia oli myös ennätysyleisö 5620 katsojaa. Tämä osoittaa sen, että jalkapallokiinnostus on tullut Espooseen jäädäkseen. Seuraavassa Hongan kotiottelussa 4.5 hallitsevaa mestaria Tampere Unitedia vastaan voi moni jäädä ulkopuolelle. Kiitokset kuuluvat koko Hongan organisaatiolle, joka on mullistanut pysyvästi koko suomalaisen jalkapallon! ************************************************* Muissa kierroksen otteluissa nähtiin yksi hienoinen yllätys, kun FC Jaro nöyryytti Liigacupin voittajaa FC Lahtea vieraskentällä 1-4. Tämä tulos osoitti sen, ettei tämän kauden Veikkausliigassa ole "heittopusseja" ja jokaiseen peliin pitää lähteä oikealla asenteella. Ihmetystä kyllä herättää FC Lahden hyvän pelivireen täydellinen katoaminen. Olisiko Lahden valmentajan Antti Muurisen pitänyt antaa joukkueen juhlia Liigacupin voittoa kunnolla, eikä määrätä pelaajia heti seuraavana aamuna harjoituksiin? Mika Laurikaisen luotsaama FC Jaro näytti epäilijöilleen ja voi hyvillä mielin jatkaa eteenpäin. Mestarisuosikeista Tampere United jäi tasapeliin VPS:n vieraana ja ei saanut kauteensa toivomaansa alkua. HJK sensijaan näytti Kotkassa olevansa valmis kauden haasteisiin voittamalla FC KooTeePee:n selvin 1-3 numeroin. Toppari Markus Halstin palatessa vielä sairastuvalta tilkitsemään puolustusta on HJK:n paketti kasassa. Oulussa pelatussa nousijajoukkueiden kohtaamisessa FC Oulu ja FC Viikingit saivat molemmat joukkueet komeasti pistetilinsä auki 1-1 tasatuloksella. Kaikista paras uutinen on, että ihmiset ovat löytäneet katsomoihin varsinkin Turussa,Lahdessa ja Espoossa. Näillä kyseisillä paikkakunnilla päästiin upeasti yli 5 000 katsojan. Ennen illan FC Haka-Inter tv-peliä on koko kierroksen katsojamäärä reilusti yli 20 000 ja katsojakeskiarvo 3 300. Nyt saatiin toivottu aloitus koko kaudella ja uskon, että vielä parempaa on luvassa!

Liigacupin huipennus Finnairstadionilla

Helmikuusta asti pelattu Liigacup huipentui finaaliin perjantaina, missä kohtasivat FC Lahti ja FC Inter. Liigacup oli tänä vuonna todellinen menestys, mikä on varsinkin Taliin kerännyt paljon katsojia. Loistavia pelejä on nähty paljon ja nyt oli huipennuksen vuoro. FC Lahti selviytyi finaaliin komealla voitolla HJK:sta ja Inter puolestaan kukisti välierissä Hongan. Varsinkin Inter aloitti Liigacup pelinsä tahmeasti, mutta pelin alkaessa kulkea on jalkoihin jäänyt mm. AC Oulu, TPS ja Viikingit. Interin uusi valmentaja Job Dragtsma on saanut ajettua pelifilosofiansa nopeassa ajassa sisään. Interille loppuottelupaikka oli sen seura historian ensimmäinen, kun taas Lahti on ollut peräti kaksi kertaa häviävänä osapuolena finaalissa. Todellista ennakkosuosikkia peliin ei ollut, koska kumpikaan joukkueista ei ollut kohdannut talven aikana. Paikanpäälle saavuttuamme oli upea huomata, että finaali oli houkutellut katsojia peräti kolme tuhatta Finnairstadionille. Kaikki oli valmiina hienoon iltaan!************************************************ Ensimmäinen puoliaika oli odotetusti erittäin tasaista peliä ja todellisia maalipaikkoja ei juurikaan syntynyt. Ote oli hienoisesti Interillä, mutta kunnon painetta FC Lahden maalille se sai vasta puoliajan loppuminuuteilla. 14. minuutin jälkeen Interin Sami Sanevuori pääsi laukomaan, mutta veto jäi hiljaiseksi. Joukkuekaveri Miikka Ilo pääsi Lahden maalivahdin Michal Slawutan kanssa vastakkain 35. peliminuutilla, mutta loistavasti Lahden maalilla torjunut Slawuta hoiti homman. FC Lahden paras paikka siunaantui Rafaelille 38. minuutin kohdalla Pekka Kainun hyvästä esityöstä , mutta Rafaelin laukaus painui taivaan tuuliin. Ensimmäinen puoli-aika ei häikäissyt ja kyllä aikaisemmin Liigacupissa oli nähty parempaa. Toisella puoli-ajalla Inter oli edelleen pelaavampi osapuoli, mutta maalipaikkojen teko oli vaikeaa. Etenkin Interissä pelaava suurlupaus Teemu Turunen kaatuili liikaa keskikentällä. Yllättäen 58. minuutin jälkeen Interin kapteeni Henri Lehtonen oli onnistua maalinteossa, mutta maalitolppa pelasti Lahden. Puolittaisiin maalipaikkohin Interiltä pääsi myös pariin otteeseen Mika Mäkitalo. Interin maalilla innokas Patrick Bantamoi tuli loppupuolella liian rohkeasti ulos maaliltaan ja Lahti oli rokottaa. Tasapaksussa ottelussa ei voittajaa saatu selville 90. minuutin aikana, joten oli vuorossa rangaistuspotkukilpailu. FC Lahdelta: Christian Sund, Rafael, Kalle Eerola ja Heikki Kainu onnistuivat maalin teossa. Interin maalivahti Patrick Bantamoi torjui Konsta Hietasen ja Joakim Lindtsrömin yritykset. Loistavasti FC Lahden maalilla pelannut Michal Slawuta torjui Jos Hooiveldin ja Valtteri Laaksosen laukaukset. Ratkaisevassa yrityksessä Interin kapteenin Henri Lehtosen hermo ei pitänyt, vaan hän laukoi pallon yli. Näin ollen FC Lahti voitti rangaistuspotkukilpailun lukemin 4-3 ja juhlat saivat alkaa. FC Lahden maalivahti Michal Slawuta valittiin oikeutetusti finaalin arvokkaimmaksi pelaajaksi. Finaali oli pelillisesti pettymys, mutta kausi on vasta alkuvaiheessa. FC Lahti sai nyt sen seurahistorian ensimmäisen tittelin, joten onnittelut siitä! Täytyy lopuksi todeta, että Liigacup on hienolla tavalla lunastanut paikkansa suomalaisessa jalkapallokalenterissa. ***********************************************
Koko talven kestänyt odotus palkitaan, kun vihdoin viikon päästä Veikkausliiga alkaa. Veikkausliigaseurojen tavoitteet kaudelle 2007 lupaavat hyvää. Kaikki seurat hakevat tosissaan menestystä ja kasvua on myös budjeteissa sekä yleisömäärä tavoitteissa. Katsojatavoitteita on nostettu selvästi ylöspäin ja taloudelliset toimintaedellytykset tuntuvat olevan hyvällä mallilla. Suurimmalla budjetilla kauteen lähtee hienolla tavalla panostava TPS, joka on tuplannut budjettinsa viime kaudesta 2,5 miljoonaan euroon. Seuraavina tulevat HJK ja Tampere United noin puolentoista miljoonan euron budjetilla ja pienimmillä budjetilla kauteen lähtee odotetusti FC Viikingit 530 000 euron panostuksella. Keskiarvo budjetiksi tulee n. 900 000 euroa, mikä on iso luku. Raha ei tietenkään ratkaise sijoituksia pitkässä sarjassa, vaan itse tekeminen pelikentillä. Arvostettu Ilta-Sanomien julkaisema IS-Futis erikoisnumero laittoi tulevan kauden pakettiin omilla ylimielisillä arvioillaan. Tampere United rankattiin voittajaksi ja mm. Liigacupissa hienosti esiintynyt FC Viikingit putoamaan. Esimerkiksi Liigacupin finaalissa esiintyneet FC Lahti ja FC Inter sijoitettiin loppupäähän. Missään ei lukenut itse rankingin tekijän tai tekijöiden nimiä? Kaivoin mielenkiinnosta esille viime vuoden vastaavan julkaisun. Siinä arvioitiin Mypa liigan toiseksi, FC Honka yhdeksänneksi ja Jaro putoamaan! Mikään edellisistä ei toteutunut, joten arvoa näille rankkauksille ei kannata antaa. IS-Futis julkaisun kannattaisi unohtaa kokonaan vaikeat rankkaukset ja keskittyä joukkue-esittelyihin. Muutenkaan pelkkä tuloksiin keskittyminen ei vie suomalaista jalkapalloa eteenpäin ja esimerkiksi Hongassa on ymmärretty tämä asia. FC Honka ilmoitti vähän aikaa sitten tavoitteet tulevalle kaudelle. Näistä ensimmäisenä tulee oman lyhytsyöttöpelin kehittäminen, toisena pelaajien kehittäminen maajoukkueeseen ja vasta kolmantena tuloksen teko. Myös muissa seuroissa pitäisi ymmärtää tämä, että vain oman pelin sekä pelaajien kehittäminen vie tätä lajia eteenpäin. Myös liian paljon odotetaan maajoukkueen menemisen arvokisoihin avaavan ne kuuluisat "taivaan portit" ja tämän seurauksena Veikkausliiga katsomot täyttyvät. Kyllä se intohimo ja kiinnostus jalkapalloon lähtee jo sieltä, kun isä vie pojan ensimmäistä kertaa matsiin. Moni myös seuraa kansainvälistä jalkapalloa, mutta heidän käsityksensä kotoisesta liigasta on vuosikymmenen takaa. Nämä ihmiset pitää saada houkuteltua katsomoihin ja myös ne joukkueiden omat juniorit, jotka eivät nyt käy katsomassa oman edustusjoukkueen pelejä.
Kyllä yleensä asiat lähtevät ihan ruohonjuuritasolta ja ei pitäisi laittaa kaikkea maajoukkueen varaan. Ihmiset pitäisi saada näkemään, miten hyvää jalkapalloa Veikkausliigassa nykyään pelataan! Pitää muistaa myös, että tulevaisuuden maajoukkuepelaajat ovat tällä hetkellä juuri Veikkausliigassa. Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen ja tasainen liiga on alkamassa. Jokainen ottelu on varmasti näkemisen arvoinen ja oman joukkueen värejä pitää kannattaa ylpeinä. Suomalainen jalkapallo ei koskaan nouse valtalajiksi Suomessa, jos me itse emme arvosta sitä!

Liigacup välierässä FC Lahti-HJK

Kävellessä kohti Talin jalkapallohallia viime lauantaina melkein kesäisessä säässä alkoi miettiä miksei välieriä siirretty Finnairstadionille? Onko Veikkausliigakin näin jähmeä organisaatio, ettei upeaa säätä osata ottaa huomioon. Tapahtumaa olisi voitu mainostaa eri medioissa ja Finnairstadionille olisi saatu ainakin 4000 katsojaa. Ennen itse peliä oli harmillisesti tiedossa, että HJK:n valmentaja Keith Armstrong makasi sairaalassa Englannissa kovassa flunssassa. Näin ollen kakkosvalmentaja Talatin piti hoitaa homma. HJK:n leiristä huonoin uutinen oli vahvasti Liigacupissa pelanneen Timo Marjamaan jääminen pois loukkaantumisen takia. Täten kaikki HJK:n keskuspuolustajat olivat sairastuvan puolella, joten keskikenttäpelaaja Vili Savolaisen piti siirtyä puolustukseen. Mielenkiintoista oli nähdä mm. Englannin Valioliigassa Arsenalissa pelanneen Nwankwo Kanun pikkuveli Christopher tositoimissa HJK:n oikealla laidalla. Christopher on tällä hetkellä seurassa testissä ja hänen mahdollisesta jatkostaan päätetään myöhemmin. FC Lahti sensijaan oli saanut sairastuvalta Heikki Haaran takaisin tilkitsemään puolustusta ja Ville Tauolon keskikentälle.
*************************************************
Heti pelin alussa oli hienoa nähdä monta kuukautta olkapääleikkauksen takia sivussa olleen maalivahti Ville Wallenin paluu HJK:n maalille. Itse ottelu alkoi todella vauhdikkaasti ja peli kulki päästä päähän nopealla temmolla. Vajaan kymmenen minuutin pelin jälkeen FC Lahti oli jo hukannut kaksi tekopaikkaa ja HJK yhden. Kuopion palloseurasta viime kauden jälkeen Lahteen siirtynyt Berat Sadik yhdessä Rafaelin kanssa osoitti vaarallisuutensa Lahden hyökkäyksessä heti alusta alkaen. 19. minuutilla Rafael tuhlasi kaksi selvää maalintekopaikkaa minuutin sisään ja HJK:n puolustus sai huokaista helpotuksesta. HJK:n parhaat paikat osuivat Farid Ghazille, mutta Slawuta oli hereillä Lahden maalilla. Ensimmäisellä puoliajalla huomasi selvästi, ettei HJK:n peli kulkenut toivotulla tavalla ja varsinkin Vili Savolaisen pelaaminen keskuspuolustuksessa oli pois keskikentältä. Mika Nurmela oli melkein ainoa, joka pelasi omalla tasollaan. Toisella puoliajalla pelin tempo nousi entisestään ja paikkoja syntyi molempiin päätyihin. Varsinkin Lahden Rafael ja Sadik pelasivat kauniisti yhteen ja maali oli lähellä. HJK alkoi painostamaan enemmän ja peli saatiinkin joksikin aikaa Lahden päätyyn. Tauolla sisään vaihdettu Jarno Parikka pääsi puskemaan Sebastian Sorsan hienosta syötöstä 59. minuutilla, mutta Liigacupin maalitykin sihti ei ollut kohdallaan. Lahtelaiset ottivat ohjat käsiinsä 68. minuutin kohdalla. HJK:n maalille syntyi kova hässäkkä ja sekä Rafael että Sadik pääsivät kokeilemaan Wallenin torjuntataitoja. Vili Savolainen ehti pelastamaan pallon maaliviivalta, mutta paluupallon Sadik toimitti varmasti maaliin. HJK haki pelaajavaihdoilla uutta ilmettä peliin ja saikin painetta lahtelaisten maalille. Parhaat paikat siunaantuivat Ghazille ja Parikalle, mutta FC Lahden puolustus kesti loppuun asti. FC Lahden keskuspuolustuksessa pelanneet Heikki Haara ja Pyry Kärkkäinen olivat aivan erinomaisia. FC Lahden valmentaja Antti Muurinen on maajoukkueen kanssa koetun epäonnistumisen jälkeen näyttänyt, että hänellä on seuratasolla vielä paljon annettavaa.
FC Lahti voi jopa olla yksi Veikkausliiga kauden yllättäjistä! Uskon HJK:n toipuvan tappiosta nopeasti ja katseet kääntyvät kohti kesän haasteita. Nyt sen hyvin huomasi, ettei Kekeä voi kukaan korvata penkin päässä. Hyvä uutinen HJK:lle on puolustaja Tuomas Ahon toipuminen pelikuntoon ja Markus Halsti on myös lähellä paluuta. Timo Marjamaakaan ei menetä, kuin pari viikkoa harjoituksista, joten HJK:n rinki on tervehtymään päin. Tämän vuoden Liigacup finaalissa Finnairstadionilla 13.4 kohtaavat FC Lahti ja Inter. Varsinkin hollantilaisvalmentaja Job Dragtsman luotsaama Inter on mielenkiintoista nähdä tositoimissa. Dragtsma on nopeassa ajassa saanut ajettua oman pelifilosofiansa sisään. Erittäin mielenkiintoiseen Veikkausliigankaan alkuun ei ole enää, kuin 19 päivää!
************************************************
Loistavasti EM-karsinnat aloittanut maajoukkueemme koki ensimmäisen tappionsa viime keskiviikkona Azerbaidzanille. Tappion syyt olivat avainpelaajien pelaamattomuus ja surkea kenttä. Luulin, että pelaajien pelaamattomuus ei näy vielä heikompia maita vastaan, mutta toisin kävi. Pelaajat kuten: Toni Kallio, Hannu Tihinen, Jussi Jääskeläinen ja Markus Heikkinen pelaavat jatkuvasti seuroissaan ja he saavat minulta esityksestään tyydyttävän arvosanan. Muut pelasivat täysin alle tasonsa ja esimerkiksi Sami Hyypiän kohdalla voi kysyä missä oli se pallovarmuus ja pelinluku? Sami Hyypiän loistelias ura Liverpoolissa näyttää tulleen tiensä päähän ja hän itse sanoi miettivänsä asiaa kesällä. Voi kysyä myös miksi Alexei Eremenko jnr. ei toteuttanut laadittua taktiikkaa, vaan koko ajan ajautui liiaksi keskelle. Joonas Kolkka ja Mika Väyrynen olivat, kuin varjojen mailla, mutta se johtuu vain ja ainoastaan pelituntuman puutteesta. Kärjessä Jonatan Johansson joutui tekemään turhia juoksuja, kun palloa ei saatu pelattua hänelle jalkaan. Keskikentällä Jari Litmasen syötöt löysivät tuttuun tyyliinsä osoitteen, vaikka edellisestä pelistä oli kulunut melkein puolivuotta! Roy Hodgson sanoi ennen peliä, että tuskin Jari on unohtanut, miten jalkapalloa pelataan. Jari Litmanen sanoi, että kentällä oli mahdotonta pelata jalkapalloa. Pakko häntä on uskoa, koska sen verran monta kenttää maestro on uransa aikana nähnyt. Huono kenttä palveli Azerbaidzanin pelaajia ja tekniseltä taidoltaan paremmat suomalaiset eivät pystyneet pelata palloa maata pitkin. Kyllä pitää tässä asiassa osoittaa syyttävä sormi kohti Uefa:aa ja Fifa:aa. Miten jalkapallon kattojärjestöt sallivat näin huonot alustat? Takuuvarma asia on kuitenkin, että myös muut lohkomme kärkijoukkueet menettävät näillä kentillä pisteitä. Näin myös tapahtui lohkon toisessa yllätyksessä, kun Kazakstan voitti Serbian. Jalkapallon taso on selvästi nousussa näissäkin maissa ja heittopusseja ei enää ole.
Ottelun jälkeen alkoi mediassa syyttely ja jopa Hodgsonia haukuttiin. Maajoukkueen annettiin taas kerran mennä likaveden mukana, vaikka kyseessä oli ensimmäinen tappio! On myös erikoista huomata, miten maajoukkueesta kirjoitetaan sivukaupalla, mutta ei nähdä elämää sen ulkopuolella. Esimerkiksi käynnissä oleva Liigacup on jäänyt täysin paitsioon mediassa. Kyllä suomalaisen jalkapallon mukana pitää elää tappion sekä voiton hetkellä. Yleensä tappioista oppii enemmän, kuin voitoista. Roy Hodgson sanoi hyvin, että voitolla emme olisi menneet kisoihin ja häviöllä emme ole myöskään ulkona. Hodgson on sen verran kokenut valmentaja, että hän osaa suhtaua tähän oikealla tavalla. Turha jossittelu pitäisi unohtaa ja katsoa eteenpäin. Mikään ei ole selvää meidän karsinta lohkossa ja mikä tärkeintä mikään joukkue ei ole karussa. Seuraavista kolmesta kotipelistä vähintään seitsemän pistettä ja lopuista viidestä pelistä kahdeksan pistettä, niin olemme 26. pisteellä kisoissa!

Liigacup puolivälierässä HJK-AC Oulu

Lähtökohdat illan otteluun Talin jalkapallohallissa olivat selvät vain voitolla selviää välieriin. Muissa ottelupareissa FC Honka voitti viime kauden mestarin Tamu:n 2-1 ja Inter löi nousija joukkue Viikingit selvästi 4-1. Myös FC Lahti selvitti tiensä jatkoon VPS:n kustannuksella. HJK oli leireillyt ennen ottelua kymmenen päivää etelä-Espanjan auringossa. Leirin tärkein anti oli päästä harjoittelemaan luonnon-nurmelle ja kasvattaa yhteishenkeä tulevaa kautta varten. Leirin aikana pelattiin myös kaksi harjoitusottelua, joista toisessa HJK murskasi Gibrartalin maajoukkueen selvin 6-2 numeroin. AC Oulu sensijaan pelasi viimeisen Liigacup pelinsä vasta viime viikolla ja pääsi viimeisenä joukkueena lohkostaan jatkoon.

***************************************************

Ennen peliä kokoonpanoja tutkiessa pisti silmään AC Oulun vahva venäläispelaajien määrä ja peli osoittikin heidän olevan todellisia vahvistuksia. Oulu tuli peliin ennakkoluulottomasti ja melkein siirtyi johtoon 11. minuutilla, mutta Dmytro Brovkinin 16 metristä laukoma kova veto osui tolppaan. Ottelun alku oli vauhdikasta peliä ja 17. minuutilla syntyi ensimmäinen maali rangaistuspotkusta. Erfan Zeneli pyöritteli taas kerran tehottomasti palloa, mutta tällä kertaa maalivahdin alueella eteen tuli Oulun Liridon Ahmeti ja hän pelasi palloa kädellään. Vili Savolainen laukoi voimalla rangaistuspotkun maaliin. Molemmilla joukkueilla oli tämän jälkeen tilanteensa, mutta tulosta ei syntynyt. Monta kertaa HJK:n Erfan Zeneli jäi pyörimään pallon kanssa ja tilanteet kuivuivat kokoon. Saa nähdä, kuinka kauan HJK:n luotsi Keith Armstrong antaa hänelle vielä vastuuta. Melkein näytti siltä, että HJK siirtyy johdossa tauolle. Oulun toppari Janne Hietanen oli eri mieltä ja antoi tykkinsä puhua 20 metristä. HJK:n maalilla pelannut Mika Johansson oli voimaton. Toisella puoliajalla tempo selvästi laski ja vasta 60. minuutin kohdalla alkoi tilanteita syntyä. Vaihdosta kentälle tullut Oulun Rafinha pääsi laukomaan ja HJK:n maalilla Johansson pystyi vain vaivoin torjuntaan. Vahvan ottelun pelannut Brovkin haistoi tilanteen ja toimitti pallon maaliin. HJK vaihtoi 70. minuutilla Zenelin tilalle Ilari Äijälän ja tämä toikin ryhtiä HJK:n hyökkäyksiin. HJK alkoi selvästi painamaan hyökkäyksiä kohti Oulun maalia ja tulosta syntyi välittömästi. Loistavasti pelannut Sebastian Sorsa antoi kulmapotkun ja tuore hankinta Kabba Samura oli oikeassa paikassa ja iski pallon maaliin. Varsinainen peliaika päättyi 2-2 tilanteeseen ja siirryttiin suoraan rangaistuspotkukilpailuun. Ratkaisu on tietenkin saatava, mutta mielestäni olisi aivan hyvin voitu pelata eurocup säännöin kaksi kertaa 15. minuutin jatkoaika. HJK:n pelaajat olivat tarkkoja rangaistuspotkuissaan ja kaikki viisi pelaajaa onnistuivat maalinteossa. Oulun leirissä neljäs laukoja Antti Pehkonen epäonnistui maalinteossa, joten HJK jatkaa välieriin. Oulun ei kuitenkaan tarvitse yhtään hävetä esitystään ja varsinkin venäläispelaajat ovat todellisia vahvistuksia. Uskon AC Oulun taistelevan Veikkausliigan keskikastissa ja heidän kotiluolastaan voi tulla vieraille pitkän matkan takia vaikea paikka. HJK:n onnistujia olivat todella varmasti pelannut maalivahti Mika Johansson. Alakerran herrana toimi itseoikeutetusti Timo Marjamaa. Oikeana pakkina hyvin suoriutui Mika Nurmela, vaikka mielummin hänet näkisi keskikentällä rakentajana. Myös nopea Sebastian Sorsa oli todella hyvässä vireessä. Liigacupissa on enää neljä joukkuetta jäljellä ja taistelu Sami Hyypiä pokaalista kiihtyy. Lauantaina 31.3 Talissa pelattivissa välierissä kohtaavat ensin klo 14.15 FC Honka-Inter ja klo16.45 FC Lahti ja HJK. Todella jännitävä lauantai on varmasti tulossa. Mikäli et vielä ole tullut katsomaan suomalaista jalkapalloa paikanpäällle, niin nyt on jo sen aika!

************************************************

Suomalainen jalkapallo sai varmasti itsetunnon kohennusta viime viikolla Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan kuukausittain julkaisemasta rankingista. Suomen jalkapallomaajoukkue nousi huikeat 15 sijaa ja on nyt kahdensadan maan listalla 33. Sijoitus on korkein maajoukkueen historiassa. Antti Muurisen aikana päästiin sijalle 43, mutta sen jälkeen rankingin kriteereitä on tiukennettu. Tämä oli hieno tunnustus maajoukkueelle ja sen uudelle valmentajalle Roy Hodgsonille, jonka opit ovat jo lyhyessä ajassa tuottaneet tulosta. Suunta on ylöspäin maailman ykköslajin rankingissa ja sen luulisi nostattavan isoja otsikoita. Suomessa ei tietenkään näin käy, koska täällä arvostetaan enemmän menestymistä esimerkiksi vain kymmenessä maassa pelattavassa jääkiekossa! Muualla maailmassa suomalaisen jalkapallon menestys on huomattu. Fifan omilla netti-sivuilla kirjoitettiin, että "suomalainen jalkapallo kerää katseet". Maajoukkueemme on eilen kokoontunut Wieniin valmistautumaan tärkeään Azerbaidzan otteluun. Hodgson valitsi valmistavalle leirille 26 pelaajaa, joista 18 lähtee ensi viikolla kohti Bakua. Hodgson painotti lehdistötilaisuudessa, että hän tietää jo ketkä haluaa mukaan Azerbaidzan otteluun. Tärkeintä leirillä on hänen mahdollisuus saada työskennellä maajoukkueen portteja kolkuttavien pelaajien kanssa. Näin hän oppii tuntemaan heidät ja pelaajat saavat arvokasta kokemusta maajoukkue ympyröistä. Myös mikäli tulee viime hetken loukkaantumisia, niin ei Hodgsonin tarvitse kutsua ketään korvaajaksi ryhmän ulkopuolelta. Kyllä sen on nyt huomannut, ettei Roy jätä mitään sattuman varaan ja se on juuri sitä ammattitaitoa. Esimerkiksi Muurisen aikana maajoukkueessa ei juuri koskaan pidetty vastaavia leirejä. Leiri on tärkeä myös sen takia, että on kulunut jo kolme kuukautta Armenia pelistä milloin maajoukkue viime kerran oli yhdessä. Meidän nykyiset maajoukkue-pelaajat ovat jo ulkomaisissa seuroissaan tottuneet siihen, että asiat hoidetaan huolella. Ammattimaisesti operoiva Hodgson on juuri oikeanlainen auktoriteetti, jota myös ammattilaispelaajat kuuntelevat. Mielenkiintoisia nimiä leiri ryhmässä on HJK peluri Iiro Aalto, AC Sienassa lainalla pelaava Roman Eremenko ja FC Den Boschin maalivahti Niki Mäenpää. Heistä tuskin kukaan pääsee itse Azerbaidzan peliin, mutta tulevaisuuden maajoukkue-miehiä he voivat olla. Iloinen uutinen koskien koko EM-projektia on varmasti maestro Jari Litmasen toipuminen nilkkaleikkauksesta odotetusti. Litmanen oli viime viikon Malmön mukana Kyproksen harjoitusleirillä. Leirin yhteydessä hän löi "kättä päälle" Malmön urheilutoimenjohtaja Hasse Borgin kanssa tulevasta sopimuksesta. Litmanen palasi taas kerran pelikuntoon, koska hän haluaa täyttää suuren unelmansa johdattamalla maajoukkueen arvokisoihin. Uskon myös, että Litmanen tulee dominoimaan tällä kaudella koko Allsvenskania Malmön riveissä. Hodgsonin mukaan tärkeintä on koko EM-projektia ajatellen, että kapteenimme Litmanen on jälleen pelikunnossa. Kaikki näyttää todella hyvältä ensi viikon keskiviikkona pelattavaa Azerbaidzan peliä ajatellen. Canal plus näyttää pelin suorana ja on taas mukava seurata ammattitaitoisesti työstettyä tv-lähetystä. Ei tule ollenkaan ikävä Yle:n vasemmalla kädellä työstettyjä virkamiesmäisiä Mestareiden liiga ja FA-cup televisiointeja. Azerbaidzanista kolme pistettä kotiin ja voi levollisin mielin suunnata kesäkuussa kohti Olympiastadionia katsomaan Serbia ja Belgia kotiotteluita. Voi hyvin olla, että maajoukkueemme on 20. parhaan maan joukossa Fifan rankingissa kesän jälkeen!